YLE JA YLEN LEMMIKIT

Mikään yllätyshän ei ole että Yle jatkaa valitsemallaan linjalla näin Ukrainan sodankin aikaan. Linjan toinen osa on ilmastohysteria ja toinen puolestaan monikultturismi ja kehitysmaalaisten hankkiminen Suomeen eikä Yle millään hoksaa noiden kahden linjan keskinäistä ristiriitaa.

Nyt Yle lyö monikultturistista vaihdetta kakkoselle ja syyllistää suomalaisia kun he suhtautuvat ukrainalaisiin naisiin ja lapsiin suopeammin kuin etnisesti edistyksellisiin. Asiaa koskeva kirjoitus on kovin tuttua nyyhkytarinaa mutta otetaan siitä esille pari silmiinpistävää pointtia.

Ensimmäiseksi haastatellaan somalimiestä joka on saanut turvapaikkahakemuksiinsa jatkuvasti hylsyn. Miehen lausunto on silkkaa yleä:

Tuntuu tosi pahalta, kun sosiaalinen media ja eurooppalainen media toivottavat ukrainalaiset tervetulleiksi. Olen ollut seitsemän vuotta Suomessa turvapaikanhakijana, eikä kukaan ole sanonut vielä tervetuloa.

Ja tähän voisi ensiksi kysyä että voisiko ehkä somaliväestön omat edesottamukset olla tähän jollain tavoin syynä? Voi myös kysyä Yleltä että luulitteko tosiaan aikaansaavanne sympatiavyöryn kun otatte mannekiiniksenne Suomessa seitsemän vuotta notkuneen häiskän? Häiskän, joka on jo mainitun ajan perusteella selkeä hylsy/valitusautomaati joka ei hyödytä kuin ahneita lakimiehiä.

Toinen – vielä enemmän silmiin pistävä – huomio tulee kohdasta jossa afganistanilaisnainen toteaa seuraavaa:

Nesarin vaimo, 6-vuotiaana Suomeen Afganistanista tullut Sonya Ferdaws sanoo, että myös hän tuntee syvää myötätuntoa ukrainalaisia kohtaan.

Hän kuitenkin miettii, onko turvallista antaa oleskelulupa niin monelle ihmiselle niin nopealla aikataululla ilman, että heidän taustojansa tarkistetaan kunnolla.

Ja tästä tulee mieleen väkisinkin kysymys että sanoiko kyseinen nainen itse näin, vai laittoiko toimittaja sanat naisen suuhun? Kuvaa nimittäin Ylen omaa kaksinaismoralismia. Nyt ukrainalaiset naiset ja lapset mielletään uhkaksi joiden taustat tulisi tarkistaa tarkasti. Mutta vuonna 2015 Suomeen saapui 35.000 arabi- ja afgaanijätkää joilla ei ollut mitään papereita ja joitten taustoista ei tiedetty yhtään mitään. Vaikka Päivi Nerg asiassa päin naamaa valehtelikin ja sai vielä – ajan hengen mukaisesti – paskanpuhumisesta viestinnän tunnustuspalkinnon. Ajan kuluessa jätkien taustoista alkoi paljastua yhtä sun toista yllättävää ja he edustivat sitä oikeaa uhkaa.

Mutta tuolloin asia ei Yleä vaivannut yhtään. Olihan Suomeen tullut pari divisioonaa Ylen lemmikkejä. Lemmikkejä jotka olivat jostain käsittämättömästä syystä vielä Torniossakin välittömässä hengenvaarassa tultuaan Suomeen seitsemän sotaakäymättömän valtion läpi.

Muistakaa, että Yle toimii pakkoverorahoituksella ja tarjoaa teille tätä samaa jatkossakin.

KAKSI KULTTUURIA, KAKSI TAPAA, KAHDET MIEHET

Sekä oikeaoppinen sota

Niin kuin tiedossa on, ei ajatus ”naiset ja lapset ensin” ole oikein iskostunut noihin afrikkalaisiin ja lähi-itäläisiin kulttuureihin. Siihenhän me suomalaisetkin totuimme jo silloin kun maahan iski Invaasio 2015:

Naisia ja lapsia ei tuossa porukassa juuri ollut. Vain nuoria elätettäväksi tulevia jätkiä. Ukrainan ja Puolan rajalla on tällä hetkellä ollut hieman sama henki:

Ukrainalaisilla on taas ollut vähän toisenlainen asenne asioihin:

Meillä täällä ns. sivistyneessä lännessä ainakin osa suvaitsevais-tiedostavaistoa on ollut naama norsunsensuroidulla. Se valittaa, että etnisesti edistyksellisiä jätkiä ei pidetä yhtä lailla pakolaisina kuin ukrainalaisia naisia ja lapsia. Ja että kyseisiin jätkiin kohdistuu rasismia. Hjuu, epäilemättä näin on. Mahtaisikohan siihen olla jokin syy?

Mutta laitetaan postauksen loppuun jotain ihan muuta joka kuitenkin sivuaa asiaa. Onhan meinaan niin, että on myös se oikea tapa käydä sotaa. Lukija ei välttämättä tiedä, että Kanadan ja Tanskan välillä on ollut kymmeniä vuosia käynnissä rajakonflikti. Konflikti koskee Grönlannin luoteispuolella – eli siis aivan hornanperseessä – sijatsevaa 1,3 neliökilometrin kokoista Hans-saarta:

Alueella on käyty ankaria taisteluja jo vuosikausia. Taistelut etenevät niin, että kanadalaiset nousevat saarelle, nostavat salkoon Kanadan lipun ja jättävät tanskalaisille kanadalaista whiskyä. Mutta tanskalaiset eivät anna tuumaakaan periksi. He nousevat vuorostaan saarelle, nostavat salkoon Tanskan lipun ja jättävät kanadalaisille tanskalaista snapsia.

Asemasodaksi ja jo maantieteestä johtuen kirjaimellisesti jäätyneeksi konfliktiksi muuttuneessa sodassa ei ole kaatunut eikä haavoittunut ensimmäistäkään sotilasta mutta eräitäkin pulloja on juotu.

Näin sitä sotaa pitäisi käydä. Kun vaan ihmiset sen oppisivat.

KÄPPÄUKOT, EDWIN JA PETTERI

Perskeleitten pihalla sijaitsevan grillikodan savupiisistä ryöppysi jälleen kerran oikeaoppisten tuomitsevia vihapartikkeleita Örnätjärven iltaan ja saunasta ruodot höyryävinä saapuneet käppäukot Perskeleen Ykä ja Lötjösen Eelis siirtyivät sisälle kotaan jonka tuli oli jo valmiiksi lämmittänyt. Mikäs siinä oli ollessa paksujen hankien keskellä ja perseen alla lampaankarvatalja. Kovasti mainostettu ilmastonmuutos ei ollut suonut lumetonta talvea näille selkosille tänäkään talvena vaikka siitä oli niin kovasti riekuttu.

Kyseiset käppäukot olivat aikaisemmin päivällä käyneet asentamassa erään örnätjärveläisen eläkeläispariskunnan manttaaleille lällättävän kameravalvonnan. Sinänsä Pinnanmaalla ei kovin paljon kaksijalkaisia haittaeläimiä ollut muutenkaan mutta lällättävän kameravalvonnan ansiosta kyseisten eläkeläisten tontti olisi jatkossa täysin suojassa liimatilhiltä, punavihervästäräkeiltä, sukkahousukoppeloilta, koloradonqueeriaisilta, punapäähysteereiltä, huivihuppuhippiäisiltä, tiedostavariksilta ja jakkupukuhirviöiltä. Kyllähän ihmisen piti saada elää rauhassa kotonaan.

Työlään ja onnistuneen vapaaehtoisen sekä palkattoman talkoopäivätyön jälkeen toverukset olivat ensimmäisissä vihalöylyissään ihmetelleet sitä että muuan kokoomuspuolue paistattelee gallupeissa jatkuvasti ykkösenä. Kerrasta toiseen. Aivan niin kuin ihmiset pyytäisivät murtovarasta etsimään pöllittyä mopoaan ja pitäisivät sitä hyvänä ideana jota piti mainostaa muillekin. Lötjönen laittoi tulisijaan lisää puuta ja samalla Ykä aukaisi Tsuhnan Koston sekä pani palamaan voimasavuke Bostonin. Sitten hän totesi:

- Niin… onhan se selvää että tästä rumasta kaksikosta ei kokoomus ole pahemmin ääniä saanut yleensäkään mutta täytyy silti sanoa että kyseinen puolue on ehkä kaikkein pahimmin kärsinyt valtiomiesinflaatiosta. Jos verrataan vaikka Edwin Linkomiestä ja Petteri Orpoa.

Toinen on valtiomies ja toinen on nilkki.

Lötjönen suoritti saman manööverin kuin Ykä ja sanoi sitten:

- Joo, siinä on kyllä vertailussa mies ja miehen varjon varjo. Se Linkomieshän oli tehnyt huomattavan uran ilman mitään poliittisia ansioita. Oli filkandi 19-vuotiaana aikana jolloin ei tusinamaistereita tunnettu, tohtori 25-vuotiaana ja professori 29-vuotiaana.

- Jep. Sen sijaan Orpo puolestaan valmistui tusinamaisteriksi komeasti 33-vuotiaana maassa joka oltiin jo aikaa sitten päätetty saada täyteen tusinamaistereita ja niin todella tehtiin. Häiskä on ollut koko ajan pelkkä osa broilerikoneistoa. Linkomiehen aikaan tietysti termi broileri olisi saanut aikaan vain mielleyhtymiä kanankasvatuksesta. Eihän silloin tiedetty, mitä nykyinen ns. poliittinen todellisuus on.

- Kun Linkomies sitten oli varsinaisen uransa jälkeen – väliaikaisesti – siirtynyt poliittiselle uralle niin hän oli pääministerinä Suomen ehkä vaikeimpina aikoina. Jatkosodan loppuvuosina. Pyrkien tehtävässään kaikin keinoin estämään sen, ettei Suomi menetä itsenäisyyttään eikä joudu osaksi ylikansallista, laajentumishaluista ja epädemokraattista järjestelmää. Joka pyrki Suomeen idästä.

- Näin Linkomies teki. Sen sijaan Orpo on koko poliittisen uransa ajan ja poliittisen vallan haltijana toiminut sen puolesta että Suomi nimenomaan menettää itsenäisyytensä ja joutuu osaksi ylikansallista, laajentumishaluista ja epädemokraattista järjestelmää joka puolestaan pyrkii Suomeen lännestä. Mikä Linkomiehen aikaan ja vielä paljon myöhemminkin oltaisiin vielä tulkittu törkeäksi maanpetokseksi. Jopa niinä synkkinä suomettumisen vuosina. Jopa silloin, piruvie.

- Linkomies pääministerinä – niin kuin pitikin – toimi kaikin mahdollisin keinoin sen puolesta ettei Suomeen tule aseistettuja tunkeutujia. Vaikka ne taas kaikin keinoin yrittivät tulla. Ampumalla, nimittäin.

- Näin hän teki ja niin kuuluikin. Orpo taas vuonna 2015 otti kaikin mahdollisin keinoin niitä maahantunkeutujia Suomeen ja totesi vielä että kyseisten jätkien motiivien epäily on rasismia. Vaikka jätkät eivät edes ampuneet kun kukaan ei pannut hanttiin vaan tulivat Suomeen ja totesivat että hei, me tullaan nyt ja we want our money.

- Hjuu, voi sinänsä sanoa että Orpo puhui itsensä pussiin. Kas kun jätkien motiivi oli päästä loppuiäkseen pitämään lystiä suomalaisten kustannuksella ja eihän täällä voiman pimeällä puolella itse asiassa sitä motiivia epäillyt ensimmäinenkään. Eli Orpon olis pitänyt sanoa että ne, jotka eivät suostu vastuullisesti valehtelemaan kyseisten jätkien motiiveista ovat rasisteja. Ja sama jätkä peräänkuuluttaa edelleenkin noita kehitysmaalaisia Suomeen väittäen, että jatkossa ei ilman niitä tulla toimeen.

Ykä sytytti uuden voimasavuke Bostonin ja tuumaili sitten:

- Niin… mahdettiinkohan silloin Linkomiehen aikaan ollenkaan tuntea termiä ”vastuullinen valehtelu”. No, Linkomies sai sitten vittumaisen kiitoksen isänmaallisuudesta eli viisi ja puoli vuotta häkkiä sotasyyllisyysoikeudenkäynnissä. Rauhan viivyttämisestä, sano. No, jos sitä ei oltaisi viivytetty niin sittenhän olis pitänyt antautua ehdoitta. Viivyttelemättä.

Lötjönen raapi partaansa voimasavuke toisessa suupielessä ja sanoi:

- Sehän oli häpeällinen se oikeudenkäynti. Tosin ehkä välttämätön. Jos sitä ei olisi pidetty Suomessa vaan Moskovassa niin todennäköisesti jokainen heppu olisi saanut köyttä kaulaansa. Lyhyellä pudotuksella. Vaan onkos Orpolle luvassa oikeudenkäyntiä maanpetoksellisesta toiminnasta?

- Häh-hää, no eihän toki. Jätkää odottaa suuri tulevaisuus. Ensiksi mahdollisesti pääministerinä ja sitten jossain EU-virassa tai ainakin sille joku varma ja hyväpalkkainen suojatyövirka Suomesta etsitään. Sitrasta ehkä.

- Vaan toisin oli Linkomiehellä joka tuomionsa lusittuaan palasi ennen poliittista uraansa aloittamaansa professorin hommaan ja saavutti hyvin suurta opillista arvostusta. Omilla, eikä poliittisilla ansioillaan. Orpo taas ei voi palata aikaisempaan ammatilliseen uraansa kun jätkällä ei sellaista edes ole.

Ykä laittoi lisää puita tuleen ja totesi:

- Joo… yleensäkin Linkomiehen aikaan Suomi oli se absoluuttinen yksikkö. Poliitikko toimi Suomen hyväksi eikä edes kuvitellut että jotain muuta vaihtoehtoa olisi. Orpolle ja orpoille taas Suomi on farmisarja jossa pyritään antamaan näyttöjä että päästään pelaamaan varsinaiseen rahaliigaan. Vähän niin kuin se O.W. Kuusinen joka aikanaan pääsi pelaamaan vähän suurempaan liigaan. Jota ei kylläkään pidetty Suomessa silloin kovin suuressa arvossa. Ettei jopa rankasti päinvastoin.

Lötjönen viskasi voimasavukkeen stumpin tuleen ja totesi puolestaan:

- Vaan karmeinta lienee se, että noissa kokkareiden äänestäjissä on hirvittävän paljon tyyppejä jotka kuvittelevat vieläkin äänestävänsä E. Linkomiestä ja kypäräpappia vaikka äänestävätkin varamiehen varamiestä Petteri Orpoa jonka puolue on mestannut kypäräpapin jo vuosikymmeniä sitten ja toimii Brysselin käsikassarana. Itselleen valehtelu lienee taiteenlajeista suurin.

- Niin lienee. Ei voi sanoa, että Kokoomus olisi suuri kusettaja. Vaan voi sanoa että Suomessa on valtava määrä ihmisiä jotka haluavat tulla kusetetuiksi. Ja ovat siitä vielä ylpeitä.

- Jep. Piru kaiken periköön.

- Ja senhän se tekee. Eiköhän lähdetä löylyihin?

Lintulaudalla olevat lukuisat tirppiäiset katsoivat kun kaksi tuttua miestä kulki grillikodasta taloon ja heidän päästään nousi musta harmituksen savu. Savu nousi tuulen mukana ilmaan, levisi laajalle ja aiheutti häiriöitä tv- ja radiolähetyksissä useiden neliökilometrien alueella.

Tirppiäiset olivat vähän huolissaan miehistä. Erityisesti Ykästä. Olihan Ykä tirppiäisille eräänlainen valtiomies. Ainakin sosiaalivaltiomies, joka toi säännöllisesti lintulaudan täyteen evästä. Tirppiäiset tajusivat kyllä että Ykä teki sen vapaaehtoisesti ja tirppiäisten katselu toi hänelle suurta iloa. Tuskin ne tajusivat että Suomessa oli myös vähemmän vapaaehtoista ruokkimistoimintaa joka ei tuonut ruokkijalle minkäänlaista iloa. Päinvastoin.

HULLUUS JA PAKKOMIELLE

Pahalaatuiseen interperspiraatioon ylpeästi sairastunut hallituksemme näyttää jälleen kertaalleen mistä kana pissii ja kenenkä päälle. Pakolaiskiintiön nosto ei tietenkään riittänyt vaan nyt hallitus aikoo sitten laillistaa ainakin kolmen tuhannen Invaasio 2015:n myötä Suomeen notkumaan tulleen jätkän notkumisen myös tulevaisuudessa.

Kyllä, kyseessä ovat ne jätkät jotka ovat saaneet kielteisen turvapaikkapäätöksen kerta toisensa jälkeen ja tehneet uuden hakemuksen välittömästi. Kustantajana ovat ne ihmiset joiden päälle kana pissii.

Kyse ei ole enää mistään ”kansainvälisistä sopimuksista” eikä ihmisoikeuksista. Kyse on vain pakkomielteestä saada Suomi täyteen kehitysmaalaisia – mieluiten miespuolisia – elätettäviä. Samalla romutetaan loputkin suomalaisesta turvapaikkajärjestelmästä. Viesti on selvä. Tänne voit tulla, tänne voit jäädä, ja typerä suomalainen kustantaa elatuksesi.

Täydellinen sisäänheittotuote.

Tässä näin lyhyesti tällä kertaa. Mitäpä mielettömyyteen sen enempää kommentoimaan.

LUVASSA HÖLMÖLÄN TOINEN KIERROS

Eli huikea Suomi-kuva maailmalla

Uutisotsikot ovat usein pelottavia. Tämä otsikko on hyvin pelottava:

Sekä nykyisen että sitä edellisten hallitusten (joissa mukana oli myös oppositiopuoluetta leikkivä kokoomus oppositiojohtajaa leikkivän Petteri Orpon johdolla) rakentama Suomi-kuva on täydellisen onnistunut.

Eli: Tuolla pohjoisessa on hyväuskoisten nenästävedettävien onnettomien typerien tollojen maa. Mennään veikkoset sinne porukalla. Ikuisen elatuksen piiriin. Ja vaikka me tehtäisiin siellä ihan mitä tahansa niin ymmärtäjiä löytyy eikä maasta tarvitse poistua. Pannaan vaikka viides valituskierros menemään. Meille kustannetaan lakimiesten palvelut. Kas kun mehän ollaan siinä typerysten maassa käveleviä solidaarisuuspokaaleja.

Nuo heput saattavat tuumia että ovatkohan ne suomalaiset noin typeriä jo syntyessään vai käyvätkö ne siihen jonkun kurssin?

ANKKURIT LASKEKAA

Hotellin respassa ollaan seottu laskuissa siitä että kuinka monta sisäänheittotuotetta nykyinen ja muutamat sitä edeltävät hallitukset ovat keksineet haittamaahanmuutolle. Nyt hallituksemme läväytti uuden ässän pöytään ja se menee lyhykäisyydessään näin:

Sisäministeriö käynnisti 15.7. lakihankkeen, jonka tavoitteena on lopettaa toimeentuloedellytyksen soveltaminen alaikäisiin perheenkokoajiin, jotka ovat saaneet oleskeluluvan kansainvälisen suojelun perusteella.

Perheenkokoajalla tarkoitetaan Suomessa asuvaa perheenjäsentä.

Sanna Marinin (sd) hallituksen ohjelmassa on linjattu, että ”toimeentuloedellytyksen soveltaminen kansainvälisen suojelun tarpeen perusteella oleskeluluvan saaneisiin alaikäisiin perheenkokoajiin lopetetaan.”

Voisiko parempaa sisäänheittotuotetta ollakaan? Laitetaan Suomeen ankkurina 20-vuotias jätkä joka väittää olevansa 16-vuotias ja joka ilman muuta saa notkumisluvan. Sen jälkeen hepun varsin kookas perhe - ja etnisesti edistyksellisissä yhteiskunnissa perheen käsite on tietysti laajempi kuin suomalaisessa - saakin taatun, pysyvän ja suomalaisten takaaman elatuksen täältä ikuisuuteen. Viiden vuoden jälkeen voikin jo hakea Suomen kansalaisuutta. Ja niin muuten, se ”perheenkokoaja” ei suinkaan ole se 20-vuotias 16-vuotias vaan se on palkattu suomalainen viranomainen joka tekee sen hänen puolestaan. Suomalaisten veronmaksajien kustannuksella hänkin.

Kukas muukaan kuin meidän kaikkien syvästi kunnioittama Maria Ohisalo totesi vielä asian tiimoilta seuraavaa:

Nopea perheenyhdistäminen tukee menestyksekästä kotoutumista. Oikeus perhe-elämään on erityisen tärkeä maahan yksintulleille alaikäisille turvapaikanhakijoille.

Ensinnäkin hotellin respassa todetaan että mitään tarkoittamattoman sanahirviön ”kotouttaminen” käytöstä tulisi luopua parasta mahdollista vauhtia huomattavasti nopeammin ja korvata se termeillä pysäyttäminen, estäminen ja karkoittaminen. Mutta jos nyt mietitään termiä ”kotouttaminen” niin missä määrin sen Suomeen saapuneen ankkurin ”kotouttamista” edistää se, että hän saa ympäröidä itsensä porukalla joka ei puhu suomea, jonka ei tarvitse opetella puhumaan suomea, jonka kulttuuri on äärimmäisen vieras ja vihamielinen suomalaista kulttuuria kohtaan ja jonka ei tarvitse muuttaa sitä kulttuuriaan millään tavalla? Ja jolle Suomi ja suomalainen yhteiskunta on ainoastaan jotain joka kustantaa heidän elämisensä ja nostaa heidät vielä toiseuden ikonina jalustalle?

Ja jonka kehityksen seuraukset eivät ole vain taloudellista täysin turhaa persnettoa vaan myös jatkuvasti lisääntyvää väkivaltaa kantaväestöä kohtaan? Mikä on opittu Suomessa noin N kertaa ja läntisen Euroopan maissa noin N potenssiin kuusi kertaa. Mikä on toistunut joka ristuksen maassa. Aina samalla tavalla.

Hallituksemme ei ota enää vastaan informaatiota reaalimaailmasta vaan se elää oman kuplansa pakkomielteessä. Pakkomielteessä jonka vuoksi kehitysmaalaisia on pakko saada Suomeen lisää koska kehitysmaalaisia on pakko saada Suomeen lisää. Ehkä se mieltää että sen on annettava jatkuvia lepytyslahjoja kuvittelemalleen Baal-jumalalle. Joka katsoo heitä peilistä ja ruokkii heidän omaa egoaan.

Maassa, joka on siirtymässä ehkä pahimpaan lamaan koskaan.

VIHAISEN VALISTAJAN ILTAPUHDE

Oulu, näitä päiviä…

Hän istui asunnossaan vihaisena ja katkerana. Hän. Pilkattu. Tai ainakin hänen työtään oli pilkattu. Työtä, josta hän oli odottanut kiitosta. Pilkattu nimenomaan sellaisten ihmisten taholta joilla ei ollut pilkkaamiseen oikeutta. Olihan hän sentään nuorisoekspertööri joka oli osana työryhmäänsä tehnyt loistavan oululaisiin nuoriin kohdistuvan turvallisuusprojektin. Siinähän oli mukana kaikki mahdollinen minkä hän oli asian tiimoilta oppinut ja omaksunut. Kaikki, mitä siihen kuuluikin. Seksuaalivalistus kaikista vinkkeleistä, ihonväreistä ja vielä sopivasti transgender-ajatteluakin mukana.

Mutta se reaktio. Kun ne olisivat edes vihanneet. Mutta ne röhönauroivat. Aina Amerikkaa myöten. Kyseessä oli selvästi joku etukäteen suunniteltu kampanja. Ei niin hyvälle projektille muuten naurettaisi. Vihainen valistaja oli hyvin, hyvin vihainen. Häntä ja hänen kollegojaan oli loukattu. Heihin oli kohdistettu vihapuhetta. Heidät oli maalitettu ja heidän työnsä oli mitätöity. Oli annettu selvästi virheellistä informaatiota. Ehkä se informaatio oli teknisesti ottaen totta mutta se oli vastoin sitä vihervasemmistolaista reaalimaailman määrittelyä johon hän oli kasvanut jo nuoresta pitäen. Kasvanut, oppinut ja omaksunut. Tästä oli ilman muuta tehtävä rikosilmoituksia.

Saman asunnon katossa leijuva vanha tuttavamme Epäilyksen Piru puisteli sarvipäätään ja ihmetteli tätä nuorisoekspertööriä ja hänen suuttumustaan. Hän, ja hänen kaltaisensa olivat mielestään niin kiduttavan ja ulkoaopetellun oikeassa etteivät he tajunneet internetin toimintaa. Epäilyksen Piru tajusi sen oikein hyvin ja ymmärsi että jos ihmiset törmäävät johonkin, jonka he mieltävät äärimmäisen typeräksi ja naurettavaksi niin se jokin alkaa levitä netissä omalla painollaan. Ei siihen mitään kampanjaa tarvittu. Ihmiset nauroivat juuri sille, mitä kyseiset valistajat olivat tehneet. Eivät millekään sen ilkeälle tulkinnalle.

Epäilyksen Pirua kävi myös hieman sääliksi kyseinen nuorisoekspertööri ja hänen kaltaisensa. He olivat omaksuneet lauseen ”monikulttuurisuus on rikkaus” niin kauan sitten ja se oli juntattu heidän aivojensa syvimpään sopukkaan niin pysyvästi että heidän oli pakko valehdella itselleen. He eivät enää osanneet muuta. Se  ekspertöörien niin sanotulle ”työlle” röhönaurava rahvas ymmärsi ongelman ytimen oikein hyvin. Oulussa – niin kuin muuallakin Suomessa – nimenomaan etnisesti edistykselliset ja islamilaiset jätkät olivat raiskanneet suomalaisia pikkulapsesta vanhaan mummoon. Totta kai se herätti suuttumusta. Ankaraa sellaista. Varsinkin kun sekä media että virkakoneisto olivat pyrkineet salaamaan asian.

Mutta koska nämä nuorisoekspertöörit eivät pystyneet pääsemään irti lauseesta ”monikulttuurisuus on rikkaus” he olivat tehneet sitä, minkä he osasivat. Kun eivät muutakaan osanneet. Eli alkoivat opettaa 13 – 16-vuotisille nuorille sukupuolivalistusta, kivoja ”tässä on mun pimppi, se on huippupimppi”-leikkejä ja olivatpa kehittäneet mielestään hauskan valistustanssinkin. This is my no no square. Ehkä he olivat niin piintyneitä virkakoneiston jäseniä etteivät ymmärtäneet nuorten ihmisten ymmärtävän melko hyvin itsekin ettei jalkoväliä saa ropeloida ilman lupaa.

Epäilyksen Piru ymmärsi, että vihainen valistaja oli hyvin, hyvin, hyvin vihainen. Olihan hän kollegoidensa kanssa tehnyt ongelmalle juuri sen, mitä heidän oppimansa epistolan mukaan tuli tehdäkin. Ja siihen epistolaan kuului se, että varsinaista ongelmaa ei saanut tuoda esille koska se edusti etnistä diversiteettiä ja uhriutumispääomaa. Ongelman ääneen sanominen oli ongelmaa pahempi ongelma joten ainoa, mitä saattoi hyväksyttävästi tehdä oli sijaistoiminta jolla ei ollut ongelman kanssa mitään tekemistä. Vihaiset valistajat olivat tehneet parhaansa. Sallituissa ja määritellyissä rajoissa. Joita ei saanut ylittää. Se ei tosin auttanut varsinaiseen ongelmaan yhtään mitään, mutta ei sille olisi saanut silti röhönauraa. Olivathan he olleet kuitenkin tosissaan. Vihafaktoihin perustuva nauraminen ja irvailu vain lisäisi vastakkainasettelua ja oli täysin verrattavissa terroristiseen toimintaan. Se vain tapahtui ilman aseita.

Ennen kaikkea vihainen valistaja vihasi syvästi niitä reaalimaailmaan jämähtäneitä ihmisiä jota eivät ymmärtäneet että ei reaalimaailma ollut kuin pelkkä raaka-aine. Valmis tuote siitä tulee vasta sitten kun sen ovat määritelleet oikeat ja määrittelemään sertifikoidut ihmiset ja siihen raappahousukansankin tulisi tyytyä ja opetella sekä omaksua oikea epistola. Mikä saatanan perkeleen oikeus heillä oli irvailla oikean epistolan mukaisesti tehdystä työstä?

Nuorisoekspertööri päätti käydä läppärillään vaihtamassa ajatuksia toisten vihaisten valistajien kanssa. Epäilyksen Piru ajatteli että tyhjän saa pyytämättäkin mutta yritetään ny kumminkin. Tuon läppärin kautta edes. Suoraan katseellaanhan vihainen valistava nuorisoekspertööri ei Pirua pystynyt näkemään sillä eihän hän tuntenut epäilystä. Ei hän edes tiennyt, mitä se oli. Mutta kokeillaan…

- Mitä helvettiä! Rupeeks tää masiinakin ny vittuilemaan?

Epäilyksen Piru ymmärsi yrityksensä turhaksi, tuumasi että anti ollakseen, poistui paikalta ja jätti vihaisen valistajan jatkamaan katkeraa vihaa reaalimaailmassa eläviä ihmisiä kohtaan. Poistuessaan se ajatteli että se viha on nykyisin niin muodikas ja laajalti julistettu sekä toistettu sana mutta taitavat nuo ihmiset etsiä sitä väärästä suunnasta. Se oli itse oppinut että ne ihmiset jotka julistivat julkisesti rakkautta kaikkein eniten myös vihasivat kaikkein syvimmin. Eivätkä he hyväksyneet vastakkaisia mielipiteitä. Erityisesti perusteltuja sellaisia. Niitä he vihasivat kaikkein syvimmin.

*

Kiitokset inspiraatiosta Toiselle professorille ja Rouva Anolle.

KALJUPÄISIÄ UUTISHAVAINTOJA OSA CXXI

1. Sauna palaa! Sammuttakaa järvi!

Meiltä jokaiseltahan pääsee aika ajoin tahatonta huumoria. Se on inhimillistä ja kuuluu sarjaan ”sattuu ja tapahtuu”. Sen sijaan huumori on vähissä jos tahaton huumori tulee ottaa kerta toisensa jälkeen tosissaan niin kuin esim. tässä ”Turvallinen Oulu”-projektissa. Projektihan pistettiin pystyyn sen vuoksi että etnisesti edistykselliset häiskät raiskasivat urakalla oululaisia naisia aina lapsesta eläkeläiseen. Mutta projektia ei sitten varsinaisesti suunnattu raiskaajille vaan oululaisille nuorille ja mitäs siinä on saatu aikaiseksi tämän jo aikaisemmin esitellyn tahattoman komiikan mestariteoksen lisäksi. No, sen sijaan että oululaisille tytöille oltaisiin jaettu vaikka kaasuaseita ja raiskaajille annetut rangaistukset ankarimmasta päästä onkin oppimateriaali suoraan kuin vitunvirkkaajilta. Kuvat suurenevat klikkaamalla:

Ja muutakin genitaaliosastoa on tarjolla:

Ja sitten opetellaan porukalla raiskauksia estävää sanastoa:

Ja sitten harjoitetaan ohjattua porukalla tehtyä itsensähiplausleikkiä:

Onpa mukana myös opettavaa sarjakuvaa jossa ahdistelevana pahiksena on kukas muu kuin tavallinen suomalainen heppu jonka vuoksi kyseistä projektia ei suinkaan olla pistetty pystyyn:

Selväähän on että kyseinen ”projekti” on saanut aikaan sekä suuttumusta että röhönaurua ja sekös on sitten suututtanut – taas kertaalleen – suvaitsevais-tiedostavat ihmiset. Jopa siinä määrin että Ilta-Sanomat uutisoi ”Hollywood-tähti valjastettiin ivaamaan oululaisten turvallisuustanssia”. Jep. Epäilemättä suomalaiset twiittaajat pystyvät ”valjastamaan” pitkän uran tehneen James Woodsin. Olisko kumminkin niin että älykkäänä miehenä hän suhtautuu typeryyteen niin kuin typeryyteen tulee suhtautua? Kaiken kaikkiaan tähän systeemiin käy se vertaus, jonka olen esittänyt joskus ennenkin:

1. Sauna palaa.

2. Viranomaiset yrittävät salata saunan palamisen.

3. Eräs paikallinen mies tuo julkiseen tietoon, että sauna palaa.

4. Viranomaiset tuovat paikalle paloauton joka alkaa suihkuttaa vettä saunan vieressä sijaitsevaan järveen.

5. Ihmiset ihmettelevät palomiehille että mitä helvettiä te oikein teette?

6. Niin palomiehet kuin valtamedia saavat henkisen pipin koska tarkoitushan oli kuitenkin hyvä ja ne jotka arvostelivat toimintaa ovat äärioikeistolaisia.

2. Vihervasemmistolaista tilannetajua ja hyviä tapoja

Hesarin NYT-liitteen jokunimeltä Tuomas Peltomäki heitti corona-viruksen tiimoilta mielestään hyvän läpän:

Jep joo, ei hotellin respassakaan uskota että kyseinen häiskä haluaa oikeasti lahdata suomalaiset vanhukset. Mutta miettikääpäs jos joku tavallinen kansalainen jolla ei ole valtamedian bullshit-suojaa olisi heittänyt samanlaista läppää joistain ei-suomalaisista? Leivätöntä pöytää olisi tarjolla aivan varmasti.

3. Taas täsmäisku kolonialismia kohtaan

Brunbergin neekerinpusut päivitetään sitten suvaitsevais-tiedostavaan muotoon:

Tämähän on selvää kehitystä ja edistystä sillä siten estetään ainakin 0,00062 % suomalaisista saamasta henkistä pipiä. Hotellin respassa veikataan että seuraavaksi päivitetään Fazerin Sininen. Onhan sininen väri aivan liian kansallismielinen. Mites olisi Fazerin Sateenkaarisuklaa?

Näihin kuviin, näihin tunnelmiin. Muistakaa: kun kuvitellaan että pohja on saavutettu niin jo seuraavana päivänä joku saattaa panna paremmaksi.

KALJUPÄISIÄ UUTISHAVAINTOJA OSA CXII

1. Pönttövuori puhkeaa jälleen

Pönttövuoren rautatietunnelihan rakennettiin ensimmäisen kerran jo vuonna 1917. Myöhempinä aikoina on aika ajoin kuullut lauseen ”kun Pönttövuori puhkesi” ja sillähän tarkoitettiin joskus 1960-luvulla alkanutta maaltapakoa suuriin kaupunkeihin. Nykypäivänä Turkki kiristää EU:lta lisää rahaa ja uhkaa puhkaista taas kertaalleen oman Pönttövuorensa ja lykätä Eurooppaan tommoset 3,6 miljoonaa nälkäistä ja mukavuudenhaluista suuta eurooppalaisten elätettäväksi.

Samanlainen invaasiohan tapahtui jo vuonna 2015 ja olisi ehkä voinut kuvitella että suomalaisetkin olisivat oppineet silloisesta tyrimisestään kun maahan laskettiin 35.000 jätkää jotka eivät tulleet pakolaisiksi vaan nauttimaan elatusautomaatista sekä loputtomasta valitusoikeudesta hylsyjen suhteen. Suomalaiset taas puolestaan pääsivät nauttimaan lisääntyneestä väkivalta- ja seksuaalirikollisuudesta.

Voisi kuvitella, että jopa suomalaisessa hallintokoneistossa ajateltaisiin että tälläpä kertaa me emme mene samaan halpaan. Varsinkin, kun tuore uutinen kertoi, että noitten 35.000:n sällin joukosta huomattava osa oli sotilaita, poliiseja tai turvallisuusjoukkojen miehiä. Uutisen arvion mukaan näitä saattoi olla 30 – 40 prosenttia ts. Suomeen laskettiin asekoulutettua ja vaarallista porukkaa noin divisioonan verran. Porukkaa, jonka taustat muuan Päivi Nergin mukaan tiedettiin täydellisesti mutta sitten tunnustettiin että paskat me mitään mistään tiedettykään. Nerg muuten sai tunnustuspalkinnon kyseisen invaasion aikaisesta viestinnästään ts. paskanpuhumisesta.

Näin ollen – edes aavistuksen verran järjellisessä maailmassa – hallintokoneisto varmaankin varautuisi uuteen eteläisen Pönttövuoren puhkeamiseen ottamalla yhteyden puolustusvoimiin asenteella että tällä kertaa ei sitten kannellakaan kapsäkkejä. Mutta onko niin?

Kissan paskat.

Ja senhän kertoo meille Migri-pomo Kimmo Lehto joka ylpeilee että ”Suomi on nyt paremmin varustautunut turvapaikanhakijoiden tuloon kuin vuoden 2015 pakolaiskriisin aikaan.”

Jaa millä tavoin varustautunut? No, Lehto kertoo:

Nyt vastaanottopaikka järjestyy tarvittaessa nopeasti useille tuhansille tulijoille.

Turvapaikanhakijoiden sijoittaminen alkaa siitä, että nykyisiin noin 40 vastaanottokeskukseen järjestetään lisäpaikkoja. Lisäksi voidaan järjestää hätämajoitusta ja tarvittaessa perustaa uusia vastaanottokeskuksia.

– Lupaan kahdessa päivässä sellaiset 5 000 paikkaa. Meillä on sen verran kovat valmiudet täällä.

Kuinkas pitkään muuten suomalaiset jonottavat vuokra-asuntoa? Kaksi päivää?

Lehto toteaa vielä että vuoden 2015 linssiinviilaus voi oikein hyvin toteutua uudestaan joskaan ei itse siitä tunnu välittävän:

Johtaja Kimmo Lehto ennustaa, että tämän syksyn ja talven aikana ei nähdä merkittävästi kasvavaa turvapaikanhakijajoukkoa Suomessa. Nyt ei nähdä samanlaista vapaata kulkua Euroopan läpi kuin pakolaisaallon aikaan vuonna 2015.

– Me olemme täällä pussinpohjalla. Aika monta rajaa joutuu ylittämään.

Ja täällä pussinpohjalla me olimme myös vuonna 2015. Jolloin edes alkeellista ajattelukykyä omaavat muistuttivat että mikäli tyypit marssivat Haaparannasta Tornioon tultuaan seitsemän sotaa käymättömän maan läpi niin kyseessä eivät taatusti ole enää pakolaiset vaan heillä on aivan muita kannustimia. Eivätkä ne kannustimet ole ainakaan vähenneet. Muistakaapas mitä punavihreä hallituksemme aivan hiljattain totesi:

Hallituksen selvityslistalla yllättävä työllisyyslääke – kielteisen päätöksen saaneille oleskelulupa työn perusteella.

Kai se on vaan todettava, että virheistä ei opita jos niistä ei haluta oppia. Tai ehkä hulluus on tietyille ihmisille itsessään se päätavoite. Eikä sitä olla vielä saavutettu joten täytyy yrittää vielä enemmän ja kovemmin.

2. Tytti ja kansandemokratia

Kommentoija Olli lähetti (kiitos, Olli) linkin jossa Ylen politiikkaradio haastatteli kunnioitettavaa ja korkea-arvoista eurooppaministeriämme Tytti Tuppuraista aiheesta oikeusvaltioperiaate ja tietyt Itä-Euroopan maat, erityisesti Unkari. Tämä ns. eurooppalaisiin arvoihin kuuluva ”oikeusvaltioperiaate” tarkoittaa siis käytännössä sitä että kaikki EU-valtiot halutaan alistaa väestönsiirtoihin valtioitten ja niitten kansalaisten mielipidettä kysymättä. Kyseessä ovat ne kuuluisat ”eurooppalaiset arvot”.

Puhuessaan Unkarista ja Itä-Euroopasta yleensä Tuppurainen oli aluksi kovasti huolissaan siitä, että hänen mielestään siellä tuomioistuimet toimivat hallitusten käskyläisinä eikä vapaata mediaa ole. Mikä tietysti kuulostaa hieman huvittavalta kun miettii että mikäs se tilanne Suomen kohdalla oikein olikaan. Mutta Tuppuraisen ajatusten clue alkaa lähetyksessä kohdasta 18.30. Ensiksi hän sanoo hyvin komeasti:

- Me olemme päätyneet siihen että tällainen vapaa demokratia, sananvapaus, ihmisoikeudet on sellainen järjestelmä joka parhaiten turvaa rauhan, vakauden ja ihmisten hyvinvoinnin.

Kuulostaa hyvältä. Ei panna ollenkaan hanttiin. Mutta mitäs sitten seuraa? Mitä tämä demokratian vannoutunut kannattaja kertoo Itä-Euroopasta ja ennen kaikkea Unkarin kansallisista vaaleista? Kohdasta 20.02:

- Mutta selvähän on että kyllä myös tukea tällaisille autoritaarisille ajatuksille on kansalaisten keskuudessa josta kertoo näiden äärioikeistolaisten populististen puolueiden jossain määrin kohtuullinen kannatus.

- Niin mutta sanoisin näin että jos me haluamme pitää kiinni niistä arvoista, niistä ylevistä päämääristä joille EU on rakennettu niin vaikka demokraattisin keinoin saataisiin tuki ”illiberaalille” hallinnolle niin ei sitä sellaisenaan voi hyväksyä.

Miettikääpäs ihmiset oikein ajatuksella että mitä tuo Tytti Tuppurainen sanoi.

Karmeinta lienee että hän ei ajatuksettomana, mielipiteettömänä ja syötettyjä ideoita nauhurin lailla toistavana broileripoliitikkona tainnut itsekään tajuta mitä tuli sanottua. Niin kuin eivät tajua ne tuhannet ihmiset jotka äänestävät hänet ja hänen kaltaisensa kerta toisensa jälkeen valtaan. Sillä niin Tytti kuin hänen kannattajansa uskovat toimivansa rauhan, rakkauden, humanismin, ihmisoikeuksien ja ylevien päämäärien puolesta.

Niin kuin uskottiin aikanaan kansandemokratioissakin. Kun ei annettu vaihtoehtoa. Ja eipä niitä taida antaa Tyttikään.

Jos muuten kuulette jonkun puhuvan ”ylevistä päämääristä” niin kannattaa juosta karkuun. Niin pitkälle ja niin kovaa kuin jaksaa.

3. Punamädättäjä uhkaa

Tämä kuva on lähtenyt leviämään interwebin ihmeellisessä maailmassa ja laitetaanpa se tännekin. Kun harvoin sitä törmää näin osuvaan uutisointiin. Parissakin eri mielessä. Julkaisijana Helsingin Sanomat:

Ja näillä eväillähän sitä saadaankin uusi viikko mukavasti aluilleen. Muistakaapas kansalaiset tehdä ahkerasti työtä sillä kankkulan kaivo tarvitsee rahojanne ja muistakaa myös varoa katalaa punamädättäjää. Sen käsissä kun kokonaiset kansat luhistuvat.

PIIKKI

Suomalaiset broileripoliitikot ovat viime vuosina käyneet kovaa kilpailua siitä että kuka keksii haittamaahanmuutolle kaikkein parhaimman sisäänheittotuotteen. Ykkösenä on ehkä vieläkin muuan J. Sipilän legendaarinen ”luovutanpa kämppäni”-veto mutta nykyinen sisäisen utopian ministeri Maria Ohisalo panee kyllä myöskin parastaan mistä kertoo hänen tuorein avautuminen minkä pääsisältö on tämä:

- Turvapaikan hakeminen on perusoikeus. Mikä on vaihtoehtona sille, että ihmiset eivät voisi hakea turvapaikkaa Suomesta?

Vaihtoehto on tietenkin järkevä maahanmuuttopolitiikka mutta koska Ohisalo on allerginen reaalimaailmalle niin hän painottaa vielä:

- Suomi ei voi lähteä rikkomaan kansainvälisiä sopimuksia.

Suvaitsevais-tiedostavissa piireissä tämä ”kansainvälisiin sopimuksiin” vetoaminen on tunnettu kikka ja sillä oletetaan että keskustelu vaikenee & purkka pysähtyy. Kuitenkin Ohisalolta voisi kysyä seuraavaa:

Missä vaiheessa Suomi on allekirjoittanut sopimuksen, jonka perusteella:

a) Suomeen voidaan tulla toisesta maanosasta sotaakäymättömän Euroopan mantereen läpi hakemaan turvapaikkaa nimenomaan Suomesta eli tosiasiallisesti hakemaan/saamaan elinikäisen elatuksen?

b) Vaikka kyseinen haittaturvapaikanhakija olisi saanut jo viisi hylsyä hakemuksistaan, velvoittaa sopimus suomalaiset kustantamaan kyseiselle tyypille aina uuden ja uuden valituskierroksen?

c) Vaikka kyseinen haittaturvapaikanhakija joka ei ole tosiasiassa tarvinnut turvapaikkaa syyllistyy väkivalta-, seksuaali- ja huumerikoksiin niin Suomi ei ole oikeutettu karkoittamaan häntä vaan ”kansainvälisen sopimuksen” mukaan häntä on kohdeltava tarpeellisena työvoimareservinä?

d) Kansainvälisen sopimuksen mukaan kyseiset turvapaikkastatuksella Suomessa oleskelevat henkilöt voivat lomailla siinä maassa jossa he turvapaikkahakemuksensa pohjautuen ovat välittömässä hengenvaarassa.

e) Kansainvälisen sopimuksen mukaan Suomi sitoutuu siihen, että kohtien a, b, c ja d arvostelu on tuomittavaa vihapuhetta.

Ohisalo valehtelee. Sellaista sopimusta ei ole. Lisäksi Ohisalo on jo aikaisemmin todennyt että näyttökynnystä turvapaikan hakuprosessissa tulisi ”kohtuullistaa”. Joko Ohisalo on niin naiivi hölmö että hän kuvittelee, ettei kukaan tänne tullut koskaan yritä kusettaa tai sitten hän vain yksinkertaisesti haluaa että Suomeen tulee mahdollisimman paljon kehitysmaalaisia koska Suomeen pitää saada mahdollisimman paljon kehitysmaalaisia. Kummatkin vaihtoehdot ovat pelottavia. Ei siinä sinänsä pahaa ole että ihminen puhuu sujuvaa horinmummoa mutta kun sitä puhuu sisäministeri jonka pitäisi olla vastuussa suomalaisten turvallisuudesta ei asia juuri ikeniä naurata.

Reaalimaailman taakseen jättänyt tai ehkä sen ulkopuolella koko ikänsä elänyt Ohisalo tekee siis selväksi että tänne voi tulla elatukselle kuka tahansa ja Suomi on aukaissut piikin yleismaailmallisen sosiaalitoimiston vapaaseen käyttöön. Hotellin respasta kysytään Ohisalolta että mikä on se lukema kun piikki on lopultakin täysi?

100.000?

200.000?

500.000?

Miljoona?

Vai onko niin, ettei piikillä ole mitään rajaa sillä turvapaikanhakuhan oli perusoikeus jolle ei ole vaihtoehtoa?

Toinen kysymys Ohisalolle?

Milläs kuvittelit että tuo piikki maksetaan? Ja ketkä maksavat?

Pankaa pojat lasku piikkiin vaan. Artisti maksaa.

KALJUPÄISIÄ UUTISHAVAINTOJA OSA CVII

1. Lyhyesti eräästä Hutisalosta

Wikipedian mukaan Suomen sisäministerin tehtäviin kuuluu poliisia, pelastustointa, rajojen vartiointia ja maahanmuuttoa koskevat asiat. Näin ollen voi todeta että sisäministeri on valtakunnan turvallisuuden kannalta varsin tärkeä, ettei suorastaan elintärkeä henkilö. Hän on vastuussa meikäläisenkin turvallisuudesta koska en voi ottaa vallitsevassa tilanteessa turvallisuuttani omiin käsiini. Suomalaisten turvallisuus on korvamerkitty viranomaisille. Mistä taas voi päätyä siihen johtopäätökseen että sisäministerin täytyy olla erittäin hyvin perillä siitä, mitä hän tekee, mitä maassa tapahtuu ja hänen täytyy ymmärtää tietyt kansalaisia kohtaan kohdistuvat turvallisuusriskit. Hänen tulisi osata myös reagoida niihin oikealla tavalla.

Suomen tämänhetkinen sisäministeri on vihreitten tuore puoluejohtaja Maria Ohisalo. Onko hän tehtäviensä tasalla? Tuon kysymyksen myötä tulee mieleeni pari asiaa hänen viime aikojen avautumisista.

Ensinnäkin hän totesi hylsyn saaneista turvapaikanhakijoista:

Ohisalon mukaan palautukset ovat ja tulevat jatkossakin olemaan osa turvapaikkajärjestelmää. Hänen mielestään palautukset tulee kuitenkin tehdä ihmisoikeussopimuksiin vedoten.

– Ja niin, ettei palauteta maihin, joissa ihmisillä on riskejä.

Tästä tulee mieleen kysymys:

Mitä ovat ne ihmisoikeussopimukset joitten mukaan ihminen voi hakea turvapaikkaa elintasosiirtolaisuuteen vedoten ja saada oikeuden jäädä maahan? Ne sopimukset joihin on vedottu suvaitsevais-tiedostavasta väestönosasta kerta toisensa jälkeen. Geneven pakolaissopimus ei ole sellainen. Niitä ei ole olemassakaan. Onko Ohisalo tietoinen tästä – niin kuin ministerin luulisi olevan – vai tekeekö hän ns. taktisen unohtamisen utopiansa ylläpitämiseksi?

Ja toinen kysymys:

Kuinka paljon on olemassa maita joissa on vähemmän ”riskejä” kuin Suomessa ja pohjoismaissa? Onko sellaisia ollenkaan?

Onko Ohisalolla tämän myötä tarkoitus että Suomesta ei voi karkoittaa ketään? Vaikka kyseiset henkilöt olisivat syyllistyneet raskaisiin rikoksiin?

Toinen asia. Ohisalo totesi:

”On tarkoituksenmukaista ja kustannustehokasta, ettei ihmisiä laiteta säilöön, vaan heillä on mahdollisuus liikkua. Valvonta ei välttämättä tarkoita jalkapantaa, vaan esimerkiksi matkapuhelimeen liittyvää paikkatietojakoa.”

Vaan entäs jos se hylsyn saanut elintasosiirtolainen ei pidäkään sitä kännykkäänsä mukanaan? Onko Ohisalo todellakin niin yksinkertainen ettei tajua kusetuksen mahdollisuutta vai haluaako hän tällä tavoin kiertää koko karkoitusasian?

Tämmösiä minä vaan yksinkertaisena mietin. Osaako Ohisalo vastata? Haluaako hän vastata?

2. ISIS-lapset

Aiheesta ”palautetaanko ISIS-naiset ja lapset Suomeen & missä määrin” on käyty keskustelua enemmän kuin sen verran. Itse olen huomannut keskustelussa aika ajoin sellaisia vaatimuksia että jos äidit/lapset/molemmat palautetaan Suomeen niin lapset täytyy erottaa äideistään ja ottaa huostaan & sijoittaa lastensuojelulaitoksiin.

Asiasta sattuneesta syystä jotain tietävänä voin sanoa että meidän lastensuojelulaitoksiltamme on viety rajoituskeinot sen verran täydellisesti että me emme enää pärjää omienkaan huostaanotettujen kanssa. Sitten kun laitoksiin sijoitetaan valmiiksi psykopaatteja, tappokoulutettuja ja mahdollisesti tappotöihin osallistuneita nuoria niin kyseessä ovat enää kävelevät aikapommit. Ei lastensuojelulaitoksissa mitään erikoisjääkäreitä olla. Sijoitusta vaativat saattavat ehkä ajatella että tällä tavoin nämä lapset/nuoret erotetaan haitallisesta ja vaarallisesta tuttavapiiristä. Ottakaapa piruuttaan selvää kuinka vaikeaa on tehdä yhteydenpidon rajoitus. Ja sekin on aina ajallisesti rajattu. Kas kun se älykännykkä ja yhteys läheisiksi tulkittuihin ihmisiin kuuluu nykyisin automaattisiin ja kyseenalaistamattomiin ihmisoikeuksiin. Lisäksi voi todeta että kyseiset tyypit ovat itse sitä haitallista ja vaarallista tuttavapiiriä.

Ei sellaisia laitoksia enää ole jotka pystyisivät käsittelemään noita nuoria. Ehkä kannattaisi miettiä laitoksissa olevien lasten, nuorten ja henkilökunnan turvallisuutta. Samoin kuin yleistä turvallisuutta. Joku tietysti voi kysyä että no kuinkas heidän käy jos heitä ei päästetä Suomeen. Vastaan jälleen Rhett Butleria siteeraten:

Frankly, my dear, I don´t give a damn. Onhan olemassa termi ”varoittava esimerkki”.

Laitoksilla alkaa olla keinonaan enää pelkkä puhe. Ja kuinkahan pelkkä puhe näille pienokaisille riittäisi?

3. Pride-paradoksi

Nythän vietetään jälleen tuota viikkoa jolloin homohypetystä hierotaan vasten tavallisten ihmisten pärstävärkkiä. Voin todeta että arvostusta ei saada vaatimalla vaan ansaitsemalla mutta en puutu asiaan sen enempää koska itseänikin asia alkaa totaalisesti kyllästyttää. Laitanpa kumminkin valokuvan mikä kuvaa aikamme yhtä suurinta paradoksia:

Sheep against wolfphobia. Kuinkahan kauan tuo porukka pysyisi hengissä islamilaisessa maassa?