maanantai 6. joulukuuta 2021

KALMOSÄRKKÄ

Kun maakunnassamme vietetään taas sitä päivää jolloin juhlitaan jotain, joka Suomella joskus oli ja joka kusettamalla annettiin pois, niin jätän taas kertaalleen tyhjänjuhlimisen toisille. Keskityn sen sijaan taas kertaalleen niihin sotiemme taistelupaikkoihin jotka ovat jääneet vähemmälle huomiolle. Tällä kertaa vuorossa on Suomussalmen Juntusrannan länsipuolella sijaitseva Kalmosärkkä.

Kalmosärkän itäpuolella Kokkojärvi ja sen vastarannalla Juntusrannan kylä.

Kalmosärkkä on historiallinen kohde monessakin mielessä. Siellä tiedetään olleen asutusta jo 6.000 eaa. Sitähän ei tarina kerro, mitä kansaa nuo asukkaat silloin olivat. Suomalaiset säilyttivät myöhemmin siellä vainajia. Talvisodassa Kalmosärkällä oli suomalaisten puolustusasemat.

Kyseinen taistelupaikka on osa Suomussalmen taisteluja, joskin se Raatteen tie on paljon kuuluisampi. Sodan alussahan vihollisen 163. divisioonan joukot valtasivat Juntusrannan ja etenivät sieltä länteen. Vihollisen eteneminen tiettömän korven läpi oli suomalaisille paha yllätys sillä alueella ei ollut kuin hieman rajamiehiä. Juntusrannassa vihollisen vangiksi joutui suomalaisia siviilejä ja heitä kuoli Kintismäen vankileirillä 13 henkilöä.

Myöhemmin everstiluutnantti ja IKL:n kansanedustaja Paavo Susitaipaleen komentama Ryhmä Susi, johon kuuluivat JR 65 ja Er.P 16 ajoi vihollisen joukot Kokkojärven – Kiantajärven itäpuolelle mutta Juntusrannan vapauttaminen ei enää onnistunut. Suomalaisten pääasemat tuolla kohdalla olivat Kalmosärkän länsipuolella sijaitsevan Kokkosuon takana jossa suomalaisilla oli nelinkertainen piikkilankaeste, miinoitusta ja kolme konekivääripesäkettä.

Kalmosärkällä puolestaan oli korsu, vartiopaikka ja konekivääripesäke. Vihollinen oli onnistunut etenemään Juntusrannasta Kokkojärven yli ja vallannut itselleen Kalmosärkän koillispään. Nämä asemat säilyivät talvisodan loppuun. Sodan ajalta en löytänyt Kalmosärkästä ensimmäistäkään valokuvaa joten laitetaan kuva Kalmosärkästä nykyisin:

Kalmosärkän keskivaiheilla


Kokkosuo, jonka länsipuolella oli suomalaisten pääasemat. Kalmosärkkä näkyy suon takana.

Postauksen alussa esitetystä karttakuvastakin voi päätellä että Kalmosärkkä ei ole ollut miellyttävä paikka vartioida. Osaltaan tietysti vaikuttaa särkällä ollut vihollinen ja osaltaan se, että kapean särkän länsipuolella oli suuri suoaukea ja itäpuolella taas Kokkojärvi. Tuuletonta päivää siellä taisi harvoin olla ja talvisota oli tunnettu pakkasistaan.

Joka tapauksessa tuolloin, oltiin sitten asemissa Karjalan Kannaksella tai syrjäistäkin syrjäisemmällä Kalmosärkällä niin silloin uhka tunnistettiin ja osattiin toimia sitä vastaan. Nykyisinhän uhka ei ole enää uhka, vaan yhtäaikaa välttämätön voimavara ja väistämätön velvollisuus.

Muistokyltti Kalmosärkällä. Klikkaa isommaksi.


32 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Terve Ykä

Niinhän se on että itsenäisyyden muistelupäivää tänään maassa vietetään. Muusta ei puhettakaan.

Piruvie kun viime kesän konepyöräreissulla söin trangia-lounaan, tuossa järven toisella puolella Kalmosärkkää, Savilahdessa. Enpä hoksannut oivaa tutustumiskohdetta. Tosin lämmintä oli + 32 ja paarmat isoja kuin pommikoneet, jäin juuri siksi järven rantaan, kun hieman tuuli kävi.

Mutta seuraavan kerran kun Juntusrannasta mennään ohi, niin tutustutaan kohteeseen, se on jämpti. Tuolla itärajalla sitä piisaa katselemista.

Eipä muuta kuin hyvää muistelupäivää vaan Ykälle, ja muille.

T: Ymmi

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys, Ymmi. Kalmosärkällä kannattaa ilman muuta käydä. Parkkipaikalta sinne on muutaman kilometrin kävely ja maasto ei ole millään muotoa hankala. Ja oikein hyvää itsenäisyyden muistopäivää sinullekin. Onneksi sentään saloissa on vielä siniristilippu eikä se sinikeltainen lutikka.

Qroquius Kad kirjoitti...

Mieleen nousi alakuloinen ajatus, olisiko kokonaisuuden kannalta sittenkin ollut parempi, että tuolloiset valtiomiehet olisivat olleet kuten nykyiset politikoitsijapimpsakkeet:

olisivat antaneet Imperialistisen Roistovaltio Ryssän vaatimuksille periksi aina Baltian maiden kohtaloa myöten. Sitten olisi seurannut II maailmansota erilaisena kuin se käytiin, ja lopulta jälleenitsenäistyminen Baltian maiden kanssa neuvostoimperiumin hajotessa.
Olisimme nyt kuin virolaiset ja unkarilaiset, emmekä pöljäpimpsojen hiekkalaatikko.

Mutta olisiko siinä käynyt niin?
Ettei sittenkin niin, että Suomen Kommunistisen Puolueen pääsihteeri ja Suomen Autonomisen Sosialistisen Neuvostotasavallan ministerineuvoston puheenjohtaja Mauno Juhovitš Koivisto olisi vannonut uskollisuutta Suuren Sosialistisen Isänmaan rippeille ja liittänyt Suomen Venäjän Federaatioon yhdistettynä Karjalan tasavaltaan, lähetettyään sitä ennen neuvostosuomalaisia joukkoja estämään virolaisten itsenäistymispyrkimyksiä?

Jälkimmäinen vaikuttaa realistisemmalta. Valitettavasti, sanoi Ahtisaari.

Anonyymi kirjoitti...

Isoisäni haavoittui jatkosodan ensimmäisinä viikkoina Laatokan luoteispuolella Jaakkiman kylän lähellä vatsaan. Loppu sotaa menikin pääosin sairaalassa kunnes hänet vapautettiin palveluksesta sodan puolen välin tienoilla. Kantakortista ammennettava niukka informaatio ei kerro johtuiko kelpaamattomuus rintamalle haavoittumisen aiheuttamista ruumiillisista vaiko psykologisista ongelmista. No se siitä, mutta olen vähän koittanut googletella löytyiskö noista tapahtumista lisätietoa. Huonolla menestyksellä. Mahtaisko tällä sivulla vierailevat asian harrastajat tai blogi-isäntä osata neuvoa mua oikeaan suuntaan?

-TR- kirjoitti...

Aamulla tuli katseltua dokumentti Ihantalan taistelusta. Siitä jotenkin tuli ilmi miten sodankäyntiin vaatii melkoista organisointikykyä. Suomella tuo puoli oli selvästi puna-armeijaa paremmin hallussa. Hyvin organisoitu sotavoima voi pärjätä itseään miehistöllisesti ja materiaalisesti vahvempaa vastaan jos se suurempi sotavoima ei ole yhtä hyvin organisoitu.

Anonyymi kirjoitti...

Tervehdys täältäkin Perämeren pohjukasta! Aikoinaan Rajavartiostossa palvellessani tuli koluttua Raatteen tien maastot ja monta muutakin paikkaa akselilla Imatra-Kuusamo. Kuvassa oleva särkkä oli meillä yhden keveän harjoituksen maastona tuohon aikaan. Nyt minunkaan entistä joukko-osastoani ei enää ole - säästösyistä sekin pistettiin lahtipenkkiin. Samaan saapumiserään kuulunut eversti päivitteli taannoin, että Raja ei pysty maksamaan Senaatti-kiinteistöille vuokriaan. Luultavasti hallituksen mielestä riittää, että laukunkantajia on riittävästi ns. rikkaampien kulttuurien edustajille. Muistopäivän kunniaksi sytytän kynttilän sekä siniristilipun että Itä-Karjalan lipun eteen. Viimeksi mainittu on hyvin hankalasti hankittava antiikkiesine. Näkyy mm. eräässä SA-kuvassa, jossa Raappana, Lagus ja Airo punovat hirsipirtissä sotajuoniaan. Mutta eihän me enää semmoisia miehiä tarvita, kun meillä on niin kertakaikkisen pätevä pääministeri!

PS-lehdenjakaja

Anonyymi kirjoitti...

Mitä sakkia täällä luuhasi, mitä kieltä puhuivat, mihin kielikuntaan se kieli kuului, 6000 vuotta sitten. Mistä tulee aavasaksa, inari, päijänne.* Kukaan ei tiedä. Kenties baskimaista kieltä, kieltä jolla ei ole enää yhtään elävää sukulaista. Eikä ole sitä kieltäkään enää.

Kun olen noilla seudulla hiipparoinut, olen kiinnittänyt huomiotani noihin kapeisiin, korkeisiin ja pitkiin harjuihin. Meinaan, kun siellä on tapeltu, niin tuommoinen harju on ainoa järkevä paikka asemalle. Ja samalla ihan kamala. Suo edessä ja takana, hyvä paikka lasketella tulta suolle, asemien eteen – ei suojaa viholliselle. Omat KRH:t suojassa tykkitulelta harjun takana. Korsut myös.

Vaan kun vihulainen pääsee harjun laelle muuttuu tilanne. Laki on kapea, helppo vierittää, eikä sinne mahdu kummoisiakaan asemia, Asemien pitää olla eturinteessä. Vaan kuinkas sieltä vetäydytään? Noustaan taivasta vasten näkyviin ja jatketaan suolle, tarjottimelle suorastaan.

*Uudemmista nimistä tiedetään jotain,mm. Eura ja Aura ovat germaanisista kielistä tulleita jokea tarkoittavia sanoja. Lisätietoa:
https://www.academia.edu/7913635/Kielet_Suomessa_kautta_aikain

Pyssymies

Qroquius Kad kirjoitti...

Ano klo 14.45 taisi kysellä Jaakkiman taistelutapahtumista Jatkosodan alussa?

Kyseisen kylän valtaaminen tapahtui Tyrjän taistelun jälkeen suomalaisten hyökkäyksen lähdettyä taas kulkemaan. Asialla oli JR 7, joka tienasi kunnianimen "Tyrjän rykmentti" tästä taistelusta ja jota komensi sodan loppupuolella legendaarinen Adolf Ehrnrooth.

Tuosta linkistä

http://kansataisteli.sshs.fi/Tekstit/1968/Kansa_Taisteli_09_1968.pdf

löytyy mukanaolleen kertomus Jaakkiman valtauksesta. Itse Tyrjän taistelusta löytyy yksityiskohtainen kuvaus puolestaan tuolta:

http://www.jr7.fi/joomla/index.php/en/tyrjan-taistelu.html

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys Qroquius Kadille, Anolle, TR:lle, PS-lehdenjakajalle ja Pyssymiehelle & kiitos kommenteistanne.

Qroquius Kad:

Viesti1: Suomalaisillahan ei siinä sodan lopulla ollut kuin huonoja vaihtoehtoja ja tämä toteutunut taisi kuitenkin olla se vähiten huonoin.

Viesti2: Kiitos mielenkiintoisista linkeistä.

Ano: Qroquius Kad laittoikin tuossa alempana lisälinkkiä sieltä päin. Uskon muuten että palveluksesta vapauttaminen on johtunut ihan ruumiillisista syistä. Vatsaosumasta ihminen harvoin toipuu täyskuntoiseksi.

TR: Parhaiten tämä toimi Tali-Ihantalassa tykistön kohdalla. Yksi tulenjohtaja saattoi johtaa 250:n putken tulta.

PS-lehdenjakaja: Varuskuntia on pistetty nurin urakalla. Sanotaan toki ettei maata puolusteta varuskunnista mutta oman maakunnan varuskunta on kuitenkin henkisesti tärkeä ja tulee muistaa, että esmes Pohjois-Karjalan varusveijareista suurimmalla osalla on pirun pitkät lomamatkat sen jälkeen kun PKarPr ja PKarPsto lakkautettiin. Tuo Senaatti-kiinteistö on yksi näitä valtion hölmön tölväyksiä. Käsittääkseeni PV on irtaantumassa siitä.

Pyssymies: On paljon mielenkiintoisia kysymyksiä joihin tuskin koskaan saadaan vastauksia. Kuten just se, että ketkä näitä selkosia ensimmäisinä asuttivat. Ja totta tuo, mitä noista asemista puhut. Kiitos linkistä.

Anonyymi kirjoitti...

Olin männävuosina kuskina eräällä porukalla tuolla entisessä kotimaassa eli Karjalan kannaksella ja Viipurissa. Ajeltiin ja kierrettiin näitä taistelupaikkoja ja muutamallakin muistomerkillä pysähdyttiin. Eräällä, en muista että millä ja missä laskivat seppeleen sankarivainajien muistolle. Itsenäisyyspäivän illalla nautittiin illallainen Viipurin linnan tornissa.
Seuravav aamun ohjelmassa oli kierros Viipurin puolustaistelujen paikoilla mm. Tienhaarassa sen ison siirtolohkareen luona, sen joka takaa viimeiseen asti suomalaisten kk-paukutti päällä tulevaa vihollista. Matkalla oli eräs henkilö joka oli perehtynyt aiheeseen perusellisesti, muistaakseni isänsä oli ollut mukana noissa kahinoissa.
Vaikuttava matka. Kuten monet muutkin saman porukan kuskina tehdyt retket, retket joihin liittyi aina pala suomalaisten historiaa.
Huru-ukko

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys, Huru-ukko. On varmasti ollut vaikuttava matka. Vielä kun sen olisi voinut tehdä Suomeen kuuluvalla Karjalan kannaksella. Itse olen kierrellyt Suomen puolella olevia taistelupaikkoja.

Anonyymi kirjoitti...

Anonyymi 14.45

Tutkielma eversti Hannulasta ja Laatokan luoteispuolen taisteluista kesällä v.1941.
https://www.doria.fi/bitstream/handle/10024/92497/SM398.pdf?sequence=2&isAllowed=y

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys, Ano ja kiitos mielenkiintoisesta lisäyksestä.

Anonyymi kirjoitti...

Kiitos vastauksesta. Lueskelin linkkisi, enkä ole ihan varma onko isoisäni osallistunut tuohon Tyrjän taisteluun. Hän on kantakortin mukaan haavoittunut 30.7 1941 Jaakkimassa. Linkittämäsi kertomuksen mukaan tuolloin ei vielä oltu kuitenkaan ehditty Jaakkimaan. Olen aivan ummikko mitä tulee kantakortin merkintöihin ja netissäkin olevien arkistojen penkominen tuntuu käsittämättömän vaivalloiselta. Mistähän näkis mitä joukkoja tuolla on ollut? Kantakortissa on joukko os ja yksikkö kohdalla merkintä "Jv.Koul.K8" ja kiväärimiehenä hän on ilmeisesti ollut. Onko jostain saatavilla jotain "koodiavainta" jolla pääsis käsiksi kantakorttiin merkittyihin numerokoodeihin?

Anonyymi kirjoitti...

Ano, 11.25

Netissä on myös kattavasti sotapäiväkirjoja. Kokeile JR7. Tilasin itse myös kantakortin läheisestäni. Siitä ei käynyt kaikki vaiheet selville. Soitin ja kortistonhoitajalle. Aikani tingattua hän lähetti myös muita asiakirjoja joista sain selvitettyä tapahtumia tarkemmin. Sotapäiväkirjoissa oli henkilöstä kaksi merkintää: rintamalle tulo ja katoaminen kolmen muun sotilaan kanssa v. 1944 Juustilan massapommituksissa. Pojat ilmeisesti löytyi myöhemmin kun ei ollut muuta mainitaa. Pääsivät syksymmällä siviliin.

Anonyymi kirjoitti...

Jatkoa Ano 23.21

Merkkasin ajan väärin edelliseen viestiin.
Netistä löytyy sotapolku JR7 jatkosota. Siinä näkyy kuljettu reitti sekä taistelut.

Qroquius Kad kirjoitti...

Ainakin tuo Jv.Koul.K 8 on Orivedellä toiminut Jalkaväen Koulutuskeskus 8, eli tuolloin menossa oli vielä koulutusvaihe.
Ohjeita ja neuvoja kantakortin lyhenteiden ja numerokoodien tulkintaan löytyy tuolta:

https://suku.genealogia.fi/archive/index.php/t-12704.html

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys Ano1:lle, Ano2:lle ja Qroquius Kadille & kiitos kommenteistanne. Tässä tuli taas mukavasti infoa. Se Sotapolku on muuten varsin hyvä sivusto:

https://www.sotapolku.fi/

Joppos123 kirjoitti...

Toivottavasti meillä pidäke kohdallaan, meinaan sille taitaa tulla tarvetta. Putin saanut käytännössä niskalenkin Sleepy Joesta ja en ihmettelisi jos uusi etupiirijako tehty.
Tosin, jos jenkkien F-35 valitaan niin olemme suojassa. Jenkit eivät sen teknologian halua päätyvän ryssän käsiin.
Ukraina on nyt vapaata riistaa ja vain heidän käsissään.
Se taitaa olla hinta suursodasta.
Ei ryssä ihan paraatimarssilla sinnekkään mene. Uusia aseita valuu koko ajan ja ryssä voi varautua aika isoihinkin tappiohin.
Nettiaikana saas nähdä kauanko perusryssä jaksaa niitä arkkuja katsella.

Joppos123 kirjoitti...

Mitä tulee putlerin ja bideeni viime neuvotteluun niin pahoin pelkään, että Joe jäi tappiolle ja ei edes vaipoissaan sitä huomamnut.
Meidän sitoutuminen jenkkeihin, ei NATO:on riippuu hävittäjävalinnasta ja olkoon suuri spagettihirviö armollinen ja antakoon vastaukseksi F-35.
Toki ennen toimituksia on vaaran vuodet, sopimuksista riippumatta. Mutta jos vaikka yksi saataisiin heti niin se auttaisi.
Jenkit eivät todellakaan halua sitä teknoligaa putlerin käsiin.
Mitä tulee Ukrainaan niin kyllähän ryssä hyökkää kun maa kantaa telakalustoa. Ei ne turhaan ole sinne melkein 40 pataljoonan taisteluosastoa keskittänyt.
Ukrainaan on helppo mennä kun maa roudassa.
Tuo Venäjän sulkeminen kansainvälisen maksuliikenteen ulkopuolelle voisi olla aika hyvä uhka
Tsaaria se ei haittaa mutta muita tukijoita se vituttaisi.

Joppos123 kirjoitti...

Putinia vähän jännittää meidän, ehkä tuleva hävittäjävalinta. Siksi sillä on kiire hoitaa Ukraina. Veikkaan , että valinnan jälkeen alkaa samanlainen painostus meitä vastaan.
F-35 antaa nimittäin meille mahdollisuuden iskeä minne me halutaan Venäjän aluelle noin 500 kilometrin säteellä, ilman paljastumista.
Viides kolonna puhuu "hyökkäysaseesta". Sitähän se on. Jos putte iskee meidän maaperälle niin me voidaan tehdä samoin. Minusta aika reilua. Jos putte pommittaa Helsinkiä niin me pommitetaan Pietaria tai Moskovaa.
Ei pidä vastata ritsalla rynkkyyn.

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys, Joppos123. En usko Venäjän hyökkäävän Ukrainaan. Mutta joo, jos meillä on käypää kalustoa niin se on aina hyvä.

Joppos123 kirjoitti...

Taitaa kyllä hyökätä. Ei putte ihan turhaan tota jengiä ole tuonne raahannut. Putte menee ja valtaa julkisesti sen alueen missä ovat saaneet jo pataansa eli "Donbassin alueen".
De facto, siellähän ne ovat jo olleet.
Syy:
Maayhteys Krimille.
Eihän kukaan kokoa tuollaista joukkoa ihan huvikseen. Toivottavasti Ukraina tuottaa riittävästi kipeää ja sanakarivainaita putlerin harteille.
Ei Ukrainan porukka ole enää sama resusakki kuin 2014.
Mitä tulee joukkojen keskittämiseen niin putte on laittanut kaikki ammattilaiset samaan koriin.
Noin 40 pataljoonan taisteluosastoa tukijoukkoineen.
Ilman reserviä se ei saa yhtään enempää.
Sitten mennään jo resupekkoihin.

Anonyymi kirjoitti...

Ano 11.25

Jälkipoltolla vielä: sa-kuva.fi palvelusta löytyy 102 kuvaa Jaakkiman valtauksesta.

KT

Sami Pihlajamaa kirjoitti...

Synnyinkoti on alle 3km päässä Kalmosärkästä,vanhemmat asuvat siellä vieläkin. Särkkään liittyy monia tarinoita ja eriskummallisia sattumuksia, voin kertoa niistä hieman paremmalla ajalla 12h yövuoro nyt

Sami Pihlajamaa kirjoitti...

Olin yrittäjänä Raatteen Portilla liki 7v

Sami Pihlajamaa kirjoitti...

Pyytäisin perehtymään vänrikki Elon surulliseen tapaukseen, reki johon hän ampui itsensä löytyy nykyään Raatteen Portilta, olin edellämainitussa paikassa yrittäjänä vuosikaudet..Opastetulla kierroksella nessut löysivät itsensä tarpeen ääreltä kun kerroin mm. Elon turhasta kuolemasta..Karskitkin ukot katselivat kengänkärkiään. Eikä muuten ole Raatteen Portin ainoa tunteisiin menevä traaginen kertomus, koetettiin hankkia sellaisia esineitä joihin liittyi jokin tarina. Pienenä vihjeenä että pyydettäessä olen mielellään oppaana Portilla ja Raatteen tiellä, kyseessä voi olla unohtumaton opastus.

Tuhansien tarinoiden Raatteentie..

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys Joppos123:lle, KT:lle ja Sami Pihlajamaalle & kiitos kommenteistanne.

Joppos123: Aika näyttää. Toivottavasti ei hyökkää. avoimella sodalla kun tuppaa olla taipumus eskaloitua. Ja ottaako Putin riskin että tylsyttää Ukrainassa sen terävimmän kärkensä? Venäjän armeija kun ei kuitenkaan ole siinä kunnossa kuin Neuvostoliitolla aikanaan.

KT: Joo, tuo on hyvä sivusto.

Sami Pihlajamaa: Kiitos lisäyksestäsi. Oliko kyseessä tämä henkilö:

”Elo, Martti Vihtori
syntyi 13.7.1915, kaatui 3.12.1939
Reservin vänrikki ja teologian ylioppilas Martti Elo palveli talvisodan syttyessä Suomussalmen harjoituskeskuksen alaisessa Rajaosasto II:ssa Juntusrannassa. Vänrikki Elon komentamaan osastoon kuului noin 40 miestä joilla piti vartioida 80 km:n pituista rajan osaa. Talvisodan ensimmäisenä päivänä puna-armeija ylitti suurin voimin rajan Juntusrannan kohdalla ja eteni helposti kylään. Tarkoitus oli edetä Ouluun asti ja siksi miehiä oli tuhansia. Vänrikki Elon johtama osasto ei mitenkään pystynyt estämään puna-armeijan etenemistä ja väistyi lännemmäksi. Elo pyysi esikunnasta lisää miehiä mutta siellä epäiltiin ilmoituksia suurista vihollismääristä. Vänrikki Elo lähti selvittämään asiaa esikuntaan. Matkalla hän ampui itsensä, paine ja epäluottamus olivat liian raskaita kannettavia nuorelle vänrikille. Juuri ennen sodan syttymistä Elo oli kirjoittanut kotiinsa: ”Kuolla me voimme mutta murtua emme koskaan”. 24-vuotias Elo oli vielä poikamies, äiti Eliinalle annettiin mustassa nauhassa kannettava 4. luokan Vapaudenristi eli sururisti.

Elo ei ollut ainoa nuori vänrikki joka päätti päivänsä itse, varsinkin sodan alussa paine ja pelko siitä pystyykö viemään joukkueensa päin vihollista oli vaikea kestää. Miehistöllä oli tukea toisista tutuista kylän miehistä, toiselta paikkakunnalta tullut nuori vänrikki oli tuntojensa kanssa yksin.”

Sami Pihlajamaa kirjoitti...

Kyllä,sama henkilö. Löysin Elon reen ja nyt se on Portilla osana näyttelyä. Viimeisen epätoivoisen puhelunsa hän soitti isäni kotitalosta.."Siellä on korkeintaan viisi ryssää, harhautunut partio ym. Asemapaikkaanne ette jätä! " Tapaus tutkittiin sodan jälkeen ja Elon partioraporttien vihollisen lukumäärät ym.etenemissuunnat pitivät täysin paikkansa. Elosta olisi tullut pappi..Paine oli liikaa nuorelle miehelle, siitä muistuttaa luodinreikä Elon reen perälaudassa. Historia on lähellä, kun kumpikin tätini vain muutama vuosi sitten kävivät tutustumassa Portin näyttelyyn toinen heistä sanoi että hyvin muistaa Elon, kohtelias nuorimies.

Juntusrannan puolella oli venäläinen kuoppaa kaivanut, ja suomalaiset Kalmosärkältä olivat koettaneet ampua, iivana oli törkeyksiä huudellut esim. Kyseenalaistamalla tsuhnien osumatarkkuuden oli tyynellä säällä kuulunut. No finskit kävivät paikalle kukushkan ja huutelu oli loppunut ensimmäiseen laukaukseen, välimatkaa oli ollut liki 600m. Penskoina ajatettiin hirviä särkkää ja nehän hetkessä uivat Juntusen puolelle, oli ja on hirvien kulkureitti siinä särkänpäällä vieläkin.

Pidettiin muuten aikoinaan Ps piirin syyskokous Portilla, paikalla oli Jussi ja nykyinenkin puolueenjohtaja, ja paikka oli täysi. Niinistökin kävi Portilla minun aikoina.Olivat kohtuullisen mukavia aikoja ne. Raatteesta pitäisi tehdä elokuva, käsikirjoituskin olisi valmiina, Taiston tarina..Sisältää mm Elon tarinan ja kaikenlaisia sattumuksia mitä sodan mielettömyydessä nyt voi sattuakaan. Oletko muuten käynyt Raatteen Portilla?

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys, Sami, ja kiitos lisäyksestä. Olen käynyt Raatteen portilla ja käynyt läpi myös koko Raatteen tien taistelupaikat. Se käynti pisti kyllä hiljaiseksi.

Anonyymi kirjoitti...

Sami Pihlajamaa, löytyykö tarinaa Eino Kaipaisesta?
Olen kuullut, että hän toimi sotapoliisina talvisodan aikaan Suomussalmella.

terv kt

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys, kt. Viesti ja kysymys välitetty.