maanantai 28. lokakuuta 2019

JOTAIN IHAN MUUTA LXX


Vallitsevassa, varsin masentavassa ja aina vain pahemmaksi muuttuvassa yhteiskunnallisessa ilmastonmuutoksessa tavalliselle kansalaiselle syötetään ilmastohysterian lisäksi jatkuvasti propagandaa jonka perusteella hänen tulisi hävetä suomalaisuuttaan jota toisaalta ei koskaan ole ollut olemassakaan. Tässä hiljattain mikäs muu kuin verorahoitteinen Yle lisäsi (niitten olemattomien) suomalaisten syntilistalle jälleen historiallista kolonialistista velkaa. Onpa tuotu 1700-luvulla maahan sokeriruokoa Karibian orjasaarelta, onpa suomalaisissa ruukeissa tehty orjien kahlerautaa ja vieläpä on juotu pikkusormi pystyssä kiinalaista teetä kiinalaisista posliinimukeista silkkinen aamutakki päällä. How dare we? Ja hei, eipä nyt mussuteta siellä taustalla kymmenistätuhansista suomalaisista orjista vaan kärsitään oikeaoppista tiedostavaa ja etnisesti edistyksellistä mielipahaa.

Kuuliainen ja valtamediaa uskova hallintoalamainen tietysti tuonkin etnisen epistolan luettuaan ymmärtää repiä ihokkaansa, ripotella tuhkaa päällensä ja suorittaa vaadittavat katumusharjoitukset. Koska itse olen puolestaan tällainen viha-ajatteleva käppäukko ja setämies niin enhän minä ressukka typeryyttäni ja itsekkyyttäni hoksaa tuollaista tehdä vaan kirjoittelenpa häpeämättömästi Jotain Ihan Muuta ja jatkan autokavalkaadia. Tämä poikkeaa normaalista autokaanonista sen verran että läheskään näitä kaikkia esiteltäviä kärryjä ei olla tuotu Suomeen eikä itselläni ole kokemusta kuin yhdestä.

Mutta se sallittakoon koska esittelyssä ovat niinkin lutuset kärryt kuin kääpiöautot. Kääpiöauton määritelmä wikipedian mukaan:

Kääpiöauto on yleensä moottoripyöräksi rekisteröity kolmi- tai nelipyöräinen ajoneuvo, jonka suurin suosio koettiin toisen maailmansodan jälkeen 1950- ja 1960-luvulla. Kääpiöautoihin mahtuu tyypillisesti yksi, kaksi tai kolme aikuista henkilöä. Nykyään valmistetaan joitain kääpiöautoja, kuten Smartia.

Koska tässä blogissa on kirjoitettu eräitäkin vaihtoehtoisia ankkatarinoita niin ehkäpä aloitamme kääpiöautojen esittelyn sillä autolla jonka väitetään olevan Aku Ankan auton esikuva. Eli American Bantam:



Suomeen näitä akuautoja on tuotu kaikkiaan neljätoista kappaletta joista avomalleja kaksi. Tässä akuautossahan on mukavan pyöreät muodot joten laitetaanpa seuraavaksi esille tyylikästä saksalaista kulmikkuutta. Vuorossa AWS Shopper. AWS tulee sanoista Automobilwerk Walter Schätzle. Piru vie, että toi saksan kielikin on niin mukavan kulmikasta:



Auton 290-kuutioinen kone kehitti 15 hv:n tehon, huippunopeus oli 90 km/h ja runkorakenne oli teräsputkea ja peltiä. Kun muuten auton väriä katsoo niin tässähän olisi vetokelpoinen postinjakeluauto ainakin suurkaupunkeihin. Kun itse asiassa koko auto näyttää vähän postilaatikolta. Pyöreämpiä saksalaisia muotoja tarjosi puolestaan Champion Automobilwerke GmbH:n valmistama Champion:



Kyseinen auto näyttää varsin urheilulliselta ja siinä olikin peräti 250-kuutioinen moottori jolla auto liikkui 60 km/h:n huippunopeudella ts. virittämätön mopo ei olisi Championille pärjännyt. Sinänsä huhun mukaan aikanaan Honda Monkey-mopoja tuunailtiin aikanaan kulkemaan jopa sataaneljääkymppiä mikä ei mopon runkoa ajatellen ollut ehkä kovin terveellistä. Vaan siirrytäänpä sitten kaukaiseen itään. Jos lukija mieltää haluavansa itselleen auton joka muistuttaa erehdyttävästi liikkuvaa WC-pönttöä niin valinta on silloin ilman muuta japanilainen Fuji Cabin:



Tässä sympaattisessa voimanpesässä on 121,7-kuution moottori joka kehittää tehoa 5,5 kaakkia ja siinä ei ole starttimoottoria vaan se polkaistaan käyntiin niin kuin moottoripyörä. Palataan takaisin Eurooppaan ja esitellään saksalainen Glas Goggomobil:



Tätä kääpiöautoa tuotiin Suomeenkin yli 2.000 kappaletta.  Max 392 kuution kone kehitti tehoa 15 hevosvoimaa ja huippunopeuskin oli peräti 105 km/h. Pysytään Saksassa (nyt siis puhutaan koko aika Länsi-Saksasta) ja esitellään Gutbrod Superior:



Kääpiöautoksi tämä olikin varsin superior sillä olihan siinä peräti 663-kuutioinen kone joka kehitti max 30 pollea joka liikutti autoa 105 km/h huippunopeudella. Suomeen näitä tuotiin noin 30 kappaletta. Pysytään Saksassa ja huolimatta seuraavan auton nimestä kyseessä ei ole pommikone vaan ihka aito kääpiöauto eli Heinkel Kabine:



Voiko auto enää tämän sympaattisemmaksi tulla? Erityisen tyylikäs on tuo auton edestä aukeava ovi. Sympaattisuutta lisää vielä se, jos vertaa autoa Heinkelin aikaisempiin tuotteisiin joista esitellään vaikkapa Heinkel He-111 jota käytettiin aivan toisenlaisiin ja vähemmän sympaattisiin tehtäviin:



Myös toinen saksalainen lentokoneenvalmistaja eli Messerschmitt joutui kakkosrähinän jälkeen etsimään itselleen rauhanomaisempia tuotteita ja sellainenhan oli Messerschmitt KR eli Kabinenroller:



Kyseinen Mese on ainoa tässä jutussa esitelty kääpiöauto johon allekirjoittanut on törmännyt silloin aikanaan nöösipoikana Kekkoslovakiassa. 191-kuutioinen kone antoi tehoa 9,7 kaakkia joka takasi 88 km/h huippunopeuden. Vaihteita oli neljä eteen mutta ei yhtään taakse ts. kone piti käynnistää väärinpäin että peruuttaminen onnistui. Älkää kysykö minulta kuinka se tapahtuu. Mutta sen voin sanoa, että onhan tuo Mese harvinaisen tyylikäs auto. Tai jotakin. Sitä ei tiedetä, onko tuon kääpiömersun kuskeista kukaan saavuttanut legendan asemaa mutta sen vähän isomman mersun kuskeista sen saavutti moni, ehkä kuuluisimpana suomalaisena kaksinkertainen Mannerheim-ristin ritari, lentomestari Ilmari Juutilainen 94:llä vahvistetulla ilmavoitolla joista Mersulla 56:



Kunnia niille joille kunnia kuuluu ja takaisin maan pinnalle. Siirrymme Iso-Britanniaan ja pienelle Man-saarelle mikä tietysti kääpiöautojen kohdalla sopiikin. Esittelemme maailman pienimmän ja lyhyimmän sarjavalmisteisen automallin nimeltään Peel P50:



Siis hei, voisiko enää parempaa nuoren miehen pilluralliautoa ollakaan? Joku tietysti voi esittää tähän väitteeseeni reklamaation mutta minä puhuinkin pillurallista enkä pillumagneetista. Ja luuleeko joku että sillä pillurallilla koskaan oikeasti iholle asti päästiin? Tämän koppakuoriaisen kohdalla voi aina esittää tekosyyn että tulijoita olis kyllä ollut mutta kun ne piru vie eivät mahtuneet kyytiin. Tämän voimanpesän liikkeen takasi suoran ykkösen ruhjova voima eli 49 kuutiota jolla irtosi tehoa 4,5 kaakkia. Nopeutta masiina kehitti 61 km/h ja nykyisin näistä alkuperäisistä koppiaisista maksetaan tommoset 150.000 – 300.000 euroa eli jos jollakin löytyy tommonen ladosta niin kannattaa laittaa myyntiin.

Siirrytäänpä sitten Ranskaan ja esitellään Rovin D2:



Auto ei ole varsinaisesti kylmien kelien auto sillä katon lisäksi siitä puuttuu myös ovet. Eli tällä kannatti kruisailla lähinnä Rivieran kesässä tjmv. Mutta jotain mukavan akuankkamaistahan tässäkin on. Siirrytään takaisin Saksan puolelle ja esitellään Spatz:



Kyseinen auto ei ollut sinänsä varsin käyttäjäystävällinen. Autowiki kertoo:

Moottori oli sijoitettu taka-akselin etupuolelle istuimen taakse. Moottorin ilmajäähdytys oli kuitenkin epäonnistunut ja useimmat 1500 autosta paloivat tulipaloissa. Auto oli arka tulipaloille, koska moottoritilaan sijoitettu bensatankki ja muovikorin ympäröimä ilmajäähdytteinen moottori olivat tuhoisa yhdistelmä moottorin kuumetessa liikaa.

Vaan tekiväthän kääpiöautoja tuolloin aikanaan suomalaisetkin. Tai ainakin suunnittelivat. Tuloksena oli Wihuri Oy:n valmistama Wiima:



Wiimassa oli 300-kuutioinen kone joka kehitti tehoa 15 suomenhevosta ja sen kyytiin mahtui kaksi henkilöä. Wihuri Oy kuitenkin huomasi että Wiiman tuotantokustannukset nousivat lähelle kuplavolkkaria joten autosta ei tehty kuin prototyyppi. Palataanpa sitten tyylikkääseen kulmikkuuteen ja esitellään italialaisen Casalinan valmistama Willam Sulky:



Tässäkin autossa oli pelkkä 49,5-kuutioinen moponmoottori. Vaan olishan siinä sinänsä ihan tyylikäs kaupungin kauppakassi. Ruma kuin fan mutta niinhän on bulldoggikin ja on se silti ihan lutunen. Siirrytäänpä sitten takaisin saksankieliseen maailmaan ja esitellään Zündapp Janus:



Kyseinen auto on siitä mielenkiintoinen että siinä ei ole ovia sivussa vaan sekä edessä että takana ja se on nelipaikkainen. Etupenkillä matkustavat katsovat eteenpäin ja takapenkillä puolestaan taaksepäin. Eli takapenkkiä ei saata mainostaa matkapahoinvoinnista kärsiville. Mahtoiko auton nimi tulla tuon penkkiratkaisun takia? Eikös se Janus ollut se kaksikasvoinen jumala?

Ja lopuksi tullaan sitten ehkä suurimpaan henkilökohtaiseen suosikkiini joka on tshekkoslovakialainen Velorex:



Jo auton nimikin kuulostaa päänsärkylääkkeeltä. Tästä kun ei tiedä että onko kyseessä auto, teltta vaiko ehkä moottoroitu reppu. Tässä härpätinräpättimessä oli kuitenkin Jawan valmistama kaksipyttyinen 344-kuutioinen moottori josta lähti tehoa 17 hevosvoimaa. Tässäkään autossa ei ollut pakkia vaan peruutettaessa moottori piti käynnistää nurinpäin. Suomeen ei kyseistä autoa olla koskaan varsinaisesti tuotu mutta suomalaiset autoharrastajat ovat tuoneet niitä tänne muutaman omin päin. Onhan meinaan se – varsin paikkansa pitävä – sanonta että jos maailmassa on jotain autoa vain kaksi kappaletta niin toinen niistä löytyy Suomesta.

Käydäänpä vielä lopuksi kaksipyöräisten maailmassa ja esitellään erityisesti ranskalaisten aikanaan suosima Velosolex:



Tämä ei siis ole oikeastaan mopo vaan polkupyörä jonka eturenkaassa on kiinni pieni apumoottori jossa ei ole vaihteita eikä kaasua voi säätää vaan se on joko on tai off. Näitä on maailmalla myyty kaikkiaan noin seitsemän miljoonaa kappaletta mutta Suomessa se ei käynyt kaupaksi ja maahantuoja möi erän poistohintaan.

Oikeastaan tässähän tämä oli tällä kertaa. Olis varsin mukavaa hankkia itselleen tuollainen kääpiöauto vaikka sellaiseen sunnuntaiautoiluun. Niissä kun on nykyisiin autoihin verrattuna se oikea ilme. Mikä mahtaisi näistä esitetyistä olla lukijan suosikki? Oma suosikki olisi varmaankin tuo Velorex. Tai sitten Messerschmitt. Siinä on sentään umpikoppa. Vaan miten lie lämmityksen laita? Toisaalta se Heinkelkin on autoksi äärimmäisen lutunen.

Monesta hyvästä on vaikee valita.


37 kommenttia:

Vittuuntunut NettoVeronmaksaja kirjoitti...

Piti oikein laittaa YLElle moittivaa palautetta kun unohtivat ne Orjalaivojen Tervat uutimestaan. ;)

Anonyymi kirjoitti...

Jokusen Goggomobilin nähnyt luonnossa, samoin Henkelin. "Mersuja" tavannut tienpäällä useammankin, jopa entisessä naapurustossa oli sellainen. Pappa kehui kovasti, eikä mammallakaan ollut pahaa sanaa sanottavana. Kas sillä kun pääsi joutuisasti marja- ja sienimetsälle. Ja kuivana:)
Huru-ukko

QroquiusKad kirjoitti...

Mihin ajoneuvoluokkaan nuo mahtaisivat sijoittua, kun kevytautoa ei ole saatu aikaan?
Osa on kolmipyöräisiä eli Putin-luokan moottoripyöriä:
niissä on oltava vähintään kolme pyörää, ettei Suuri Johtaja kaatuisi näytösajossaan Valtiollisen Moottoripyöräjengin kanssa.

Nelipyöräisistä valintani olisi American Bantam.
Valinta perustuu Aku Ankan taskukirjojen Taikaviitta-sarjoihin, joissa Pelle Peloton varustaa Akun supersankariksi niin henkilökohtaisilla kuin ajoneuvokohtaisilla välineillä.
Niiden myötä Akun lyhyt ja leveä, mutta isopyöräinen kottero kulkee tarvittaessa formula-auton vauhdilla.

American Bantam on samanmallinen kuin Aku Ankan auto, mutta yhtymäkohtia on myös tosielämän vauhtilajeissa menestyneeseen pikkuautoon:

Mini on lyhyt ja leveä auto, jonka pyörät ovat neliskantin kulmissa. Tämä soi pienikoriselle ja -pyöräiselle autolle ajettavuusedun kilpailuissa suurempia, tehokkaampia mutta kankeampia autoja vastaan:
Minillä ei oikein pärjännyt suorilla, mutta kurvit sillä veti kaikkia muita tiukemmin.

Mistä palaamme American Bantamiin.
Aku Ankan auto oli sitä lyhyempi, mutta isopyöräisempi; moottoritila sen sijaan oli vieläkin pienempi. Ei siitä mitään Taikaviitta-auton tapaista voi kukaan tuunata, mutta isot pyörät korin kulmissa tuottavat jo itsessään maastoliikkuvuutta.

Mitä väliä.
Jos voittaisin jossain hullussa antiikkiautolotossa X miljoonaa euroa plus jonkun bloggauksessa esitellyn mini/kääpiö/kevyt/epä/jonkin auton, olisi se American Bantam.

Tuumailija kirjoitti...

Isetta oli kans edestä aukeava: https://fi.wikipedia.org/wiki/Isetta

Noita kääpiöautoja tuntuu pikaisen hakemisen perusteella löytyvän yllättävän paljon. Fuldamobi, Puli, Trojan 200...

Kun 50-luvun lopulla Jenkeissä henkilöautojen koko kasvoi laivamaisiin mittasuhteisiin, niin sielläpä tehtiin myös minikokoinen auto Nash Metropolitan, joka on ihan täysiverinen amerikanrauta siipineen, kromikoristeineen ja takavetoineen:

https://en.wikipedia.org/wiki/Nash_Metropolitan

Ja toisaalta kääpiöautoja tehtiin myös rautaesiripun toisella puolella, googlatkaa "soviet microcar" ja varautukaa siihen, että sitä automuotoilua katsellessa saattaa votka alkaa maistua.

Anonyymi kirjoitti...

Kyllähän sitä Aku Ankan autolla mieluiten kaartelisi. Rekkariksi vielä AA-313!

Onkohan noiden natsi-Saksan paraatikoneita valmistaneiden firmojen insinöörikunta pysynyt sodan jälkeen samana? Meinaan, että siinä on niin ammatillisesti kuin henkisesti aika iso ero tuotteiden välillä.

Valtsu

Anonyymi kirjoitti...

Jos jätetetään tekniikka ja käytännölliset asiat sikseen, niin kyllä tuo Aku Ankan auto saa ehdottoman kannatukseni. Saattaa tietysti olla, että lapsuuteni suosikkisarjiksella (edelleen luen, jos vaan saan käsiini) on asiassa oma pieni osansa. Se voi olla pyöreiden muotojensa vuoksi varsinkin miesten suosikki, mutta miellyttää myös naisihmisen silmää. Nuo laatikkomaiset peltihökötykset ovat ainakin järkyttävän rumia ja luulenpa, että nykyään kadulla kulkiessaan saisivat aikaan valtaisan röhönaurun ellei alaleuka putoaisi sitä ennen.

Rouva Ano

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys Vittuuntuneelle NettoVeronmaksajalle, Huru-ukolle, Qroquius Kadille, Tuumailijalle, Valtsulle ja Rouva Anolle & kiitos kommenteistanne.

VNV: Olisko niin että orjalaivaterva on jo niin puhkinaurettu että piti yrittää vaihteeks jotain muuta?

Huru-ukko: Olen kai kehno vie sen verran nuorempi että ei sattunut silmään kuin se Mersu 1970-luvulla. Vaan tommonen kääpiöauto olis kieltämättä aika messevä omistaa. Tosin pitkän matkan ajossa se ei ole ehkä se ihan paras vaihtoehto.

Qroquius Kad: Moottoripyörinä (ne Suomeen tuodut) on käsittääkseni rekisteröity. Kun tuumailit tuunatusta Akun autosta niin jotenkin tuli mutkan kautta mieleen ne aikanaan rakennellut Mäkärä-veneet. Ne olivat ihan minikokoisia ja sen vuoksi kulkivat vähän pienemmälläkin moottorilla ihan pellemiljoonaa. Niillä vaan tuli aika paljon onnettomuuksia:

https://upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/thumb/2/21/Finnish_home_made_outboard_vesim%C3%A4k%C3%A4r%C3%A4.JPG/800px-Finnish_home_made_outboard_vesim%C3%A4k%C3%A4r%C3%A4.JPG

Tuumailija: Täähän ei ollut kattava katsaus ja kun se Heinkel oli ihan samannäköinen niin valitsin sen. Täytyy myöntää että nimi vaikutti valintaan. Ja, hitto vie, tuolta rautaesiripun takaahan ne kaikkein suurimmat helmet löytyivät. Kiitos vinkistä. Esmes toi NAMI A50 Belka on aivan, no, nami:

https://i.pinimg.com/originals/40/b9/af/40b9af07072282cdb297d8320b6d8bfe.jpg

Valtsu: Veikkaanpa, että noitten firmojen työntekijämääräkin on vähentynyt aika lailla. Olihan meinaan tuotteet toisenlaisia ja tuotantovolyymikin epäilemättä pieneni varsin radikaalisti sota-aikaan verrattuna.

Rouva Ano: Kyllähän Aku Ankka tuo aina nostalgisen sävynsä. Nimenomaan ne vanhat sarjikset. En minä näistä uusista niin. Minä sinänsä omalla tavallani tykkään rumista autoista. Esmes pakettiautoista yksi tyylikkäimpiä on tämä Sitikan Van:

https://upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/2/2e/Citro%C3%ABn_Typ_H_1981_grey_vl_TCE.jpg

Se on niin ruma että se on kaunis.

Anonyymi kirjoitti...

Tuo Heinkel Kabine taitaa olla sama peli, jolla Sydämen asialla - sarjan Gina ajelee, ainakin kovasti saman näköinen väriä myöten.

Ja mitä viritettyihin mopoihin tulee, niin aikanaan kotipuolessa muuan nulikka viritti Suzuki PV:n kulkemaan 140:ä, pitäisi vissiin olla peräti virallinen lukema, kun onnistui täräyttämään sillä suoraan sakkorysään... No äänikin oli kuin moottorisahassa, eli kuului toiselle puolen kaupunkia ja löi korvat lukkoon, jos meni läheltä ohi. Aikamoinen itsemurhaviritys siis, joten näin jälkiviisaasti katsoen kyseinen jamppa (joka oli sivumennen sanoen täysi kusipää) sai olla tyytyväinen, että sinänsä kalliiksi käyneitä sakkoja pahempaa ei kuitenkaan päässyt tapahtumaan.

-J.Edgar-

Anonyymi kirjoitti...

Kyllähän tuota tuli itekkin PV Suzukia viriteltyä, kaikkihan sitä teki. Helposti satanen kaks päällä, sillonhan se oli kovasti laitonta. Eikä ne äänetkään mahottomat ollu kun unohti ne tehoputkiviritykset mitkä ei antanu muuta kun ääntä lisää. Hyvä sillä oli ajaa, 60-70 kilsaa oli mukava matkavauhti, ei vieny ees älyttömästi pensaa kun pintakaasulla ajeli.

Anonyymi kirjoitti...

Muistui mieleen sellainen asia: Joku sen teki sen AA-313 eli Aku Ankan auton, täällä Suomessa. Oli ihan oikea auto, sitä en muista minkä kone siinä oli. Yritän sitä etsiä kuukkelilla, kunhan ekas käyn kaivamassa oman kulkineeni hangesta:)
Huru-ukko

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys J.Edgarille, Anolle ja Huru-ukolle & kiitos kommenteistanne.

J.Edgar & Ano: On vaan nuokin tossumopot tainneet käydä moposkootterien tulon myötä aika vähiin. Mahtaakohan se nuoriso viritellä niitä moposkoottereita?

Huru-ukko: Jos löydät, niin pistä tietoa tai linkkiä.

eki kirjoitti...

Smart for two on ihan autoksi rekisteröity ja minä sekä Greta digataan sitä, koska ensimmäinen polttomoottorikäyttöinen AUTO jonka päästöt alittivat 100g/km oli Smart for two diesel CDI, jonka huimasta tehosta (40kW) päästöjä tuli vain 83g/km. On muuten kaupunkiin sopiva, eli Hesalaiset mars ostamaan käytettyjä Smartteja. (saisin tuon omankin hullulla hinnalla myytyä….

eki kirjoitti...

Yrjölle tiedoksi: Skootterista irtoaa tehoja hulppeasti ja helppo virittää, konsteja löytyy googlettamalla. Eli kyllä nuorison harrastukset on samoja

Anonyymi kirjoitti...


Suomalainen versio Akun autosta.

https://www.uusisuomi.fi/uutiset/isa-yhdisti-ruohonleikkurin-ja-fiat-600n-vihje-sen-rekisterinumero-on-313/b8581b0e-4f13-37d8-8e28-bbf3d501814a

Johan

Anonyymi kirjoitti...

Eilisessä Top Gearin uusinnassa, poajt teki limusiineja, erittäin jatkettu fiat panda, volvon ja alfaromeon yhteen kasaus, vai oliks se saab, no ja sitten avoauto, ollut hauskaa niitä tehdessä varmasti
https://www.youtube.com/watch?v=_6dCuz34LRU

-jpt-

Anonyymi kirjoitti...

Tere. Johan näkyi jo ehtineen, samaa juttua itsekin muistelin. Meni vaan sen verran aikaa omaa kotteroa hangesta kaivaessa etten ehtinyt, vaan ei haittaa:) Vaan näinhän se on täällä voiman pimeällä puolella, joku muistaa jotain, joku toinen taasen jotain muuta asiaan liittyvää ja joku vieläpä osaa sen linkittää. Kiitos Johan, homma selvisi kuin Hommafoorumilla!:)
Huru-ukko

Anonyymi kirjoitti...

Mikä olikaan "leppäkerttuauto"?
Niinhän 1960-luvulla kutsuttiin kansanomaisesti tai leikillisesti joitakin pikkuautoja, jotka ehkä muodoltaankin hieman muistuttivat leppäkerttua. Ehkä se oli lähinnä tuo, jonka kuva oli juttusi alussa olevan Korkeajännitys-lehden kansikuvassa. Ilmeisesti sama kuin Messerschmitt KR eli Kabinenroller, josta jutussasi on kuva myös myöhemmin. Niitä tai joitakin sentapaisia Suomessakin kyllä näki 1960-luvulla. Tavallisimmin ne muistaakseni olivat punaiseksi maalattuja ja muistuttivat siis väriltäänkin leppäkerttua.
Kuulostaako nimitys leppäkerttuauto muillekin tutulta? Oliko se edes yleisesti käytössä? En ole varma: kenties se olikin vanhempieni tai muun läheisen tuttavani itse keksimä, mutta tuli ainakin minulle tutuksi, kun sellainen joskus koulumatkan varrellakin tuli vastaan.
Ja luokiteltiinko ne tosiaan virallisesti moottoripyöriksi eikä autoiksi?

Anonyymi kirjoitti...

Top Gearin jaksa pienin auto :)
https://www.youtube.com/watch?v=dJfSS0ZXYdo

-jpt-

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys ekille, Johanille, jpt:lle, Huru-ukolle ja Anolle & kiitos kommenteistanne.

eki: Tuo Smart voi sinänsä olla ihan käypä peli jonnekin Helsinkiin. Samoin kuin olisi varmaan nuo jo esitellyt kääpiöautot. Tosin valmistusvolyymien pitäisi olla niillä aika pirun suuria että voisi hinnalla kilpailla. Ja kiitos mopott-lisäyksestä. Sama kaiku on askelten. Hyvä ettei noi älyhärpäkkeet ja tietokonepelit vie ihan kaikkea poikien aikaa.

Johan & Huru-ukko: No hemmetti. Tuohan on enemmän Akua kuin Aku itse. Pitäiskös tuosta tehdä suomalainen innovaatio, laittaa sarjatuotantoon ja alkaa myymään jonnekin Kaliforniaan ja Floridaan?

jpt: Kiitos hyvistä linkeistä.

Ano: Itse en muista termiä leppäkerttuauto. Ja joo, käsittääkseni nuo Suomessa olleet kääpiöautot luokiteltiin moottoripyöriksi.

Veijo Hoikka kirjoitti...

American Bantam. Lähes täydellinen muotoilu. Voitti nämä missikisat.

Sen sijaan Fuji Cabin toi mieleen äskettäin julkaistun miesten suosiman Vulva-lehden kansikuvan.
Mitähän lienee kaukaisen idän auringon noustessa suunnittelijan mielessä ollut noustessaan malliehdokkaansa satulaan.
https://www.kansalainen.fi/kohu-feministisen-aikakauslehden-kansikuvasta-jussi-halla-aho-normaalit-ihmiset-eivat-ajattele-koko-ajan-sukuelimia/

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys, Veijo. Mikähän siinä on että nuo feministit ovat niin hemmetin fiksautuneet tuohon sukupuolielimeensä? Tuovat sitä joka paikassa esille. Ei miehet tee niin.

Anonyymi kirjoitti...

Puuttui vain brittien Reliant Robin, joka sai kyytiä sekä "Top Gearissa", että Mr. Bean -episodeissa.

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys, Ano. Joo, tämä:

https://en.wikipedia.org/wiki/Reliant_Robin

Mr. Beanhan sitä rökitti eräänkin kerran.

Anonyymi kirjoitti...

Joopa joo. Toi oli tosi ääneen hymyilyttävä pätkä toi missä kaveri seikkailee Lontoossa pitkin poikin maita ja mantuja, toi TopGear.
Itsellänäkin unohtui nähtyjen listalta tuo baijerin moottorivärkki eli BMW Isetta. Niitäkin tapasin, aika monia jos vertaa määrää Goggomobiiliin. Josta taas tulee mieleen vanha sarjis GoggoBil.
Noista "mersujen" väreistä, niitä oli sekä punaisia että vihreitä, molempia nähty ja sit vielä joku muukin, kai sekin muistuu ajan kanssa. Brittiläinen "korjaamo-ohjelma", jossa toinen kierteleympäriämpäriä ja etsii pajalle "töitä", ja se toinen kaveri yrittää saada romut kuntoon, niin siinä esiintyi nelipyöräinen "mersu". Kun niissä oli yleensä vain yksi pyörä takana, tässä oli takana paripyörät. Ohjelmaa on voinut/voi seurata esim. natgeo-kanavalla, tai sen johdannaisilla/kumppaneilla/klooneilla.
Palataan siihen leppisautoon kuha löyvän..
Huru-ukko

Becker kirjoitti...

Noista on muutama tuttu, mutta erityisesti muistan tuon Mersun. Se oli muuten pirun herkkä kaatumaan ja silloin helposti meni tuo pleksi halki, joka maksoi maltaita. Hankala ohjattava tuon kahvan kanssa. Suora ohjaus ja pikkuisen käänsit niin fillarit oli heti linkussa. Mersust löytyi myös Cabriolet malli, jossa osa katosta oli ns. rättikatti eli avattava ja sitten löytyi myös Roadster versio, joka oli muuten täysin avoin mutta edessä oli pleksinen tuulilasi.
Kaikista makein ja hurjin oli FMR (Fahrzeug und Maschinenbau GmbH, Regensburg)Tg500 versio jota myös Tiikeriksi kutsuttiin. Se oli Mersun pohjalle rakennettu nelipyörinen versio varustettuna 493 kuution kaksipyttyisellä kaksitahtikonella joka antoi ulos kokonaiset 19,5 hevosvoimaa ja kotterolle huippua peräti 126 km/t. Siinä oli myös pakkivaihde. Tämä oli suorastaan makean näköinen vehje jossa oli varapyöräkin perässä ulkona poikittain tyyliin Continental Kit.

Noita Goggomobiileja ja muita tuotiin aikoinaan Suomeen aivan käyttöautoiksi kiitos tuontirajoitusten ja järjettömän edelleenkin väliaikaisen autoveron. Joku perhe ajelee tuollaisella arki ja kauppa-ajot Suomen olosuhteissa, niin onhan se hengenvaarallista. Jopa jokin pompannoppa eli FIAT 600 on mielestäni täysin soveltumaton meikäläisiin olosuhteisiin, mutta paskaakos joku Valtionvarainministeriö siitä piittasi. Ruotsissa monen pikkukärryn myynti oli kokonaan kielletty niiden ollessa soveltumattomat pohjoisiin oloihin.
Ihan hauskoja vehkeitä nuo kääpiöautot, mutta leluiksi ne passaa eikä arkikäyttöön.
Jos muuten haluatte nähdä hauskan filmin jossa kisataan kääpiöautoilla niin koettakaa jostain vaikka netin uumenista löytää Juha Tapanisen ohjaama elokuva "Iskelmäprinssi." Juha Tapaninen oli muuten itsekkin kääpiöautoharrastaja.

Sitten tuo Suomessa harvinaiseksi jäänyt Velosolexi. Olin aikoinaan nuorempana käymässä Pariisissa ja noita päristimiä oli kaupunki tulvillaan. Tavallista polkupyörää ei juuri näkynyt, vaan kaikki tuntuivat liikkuvan tuollaisella etuvetoisella härvelillä.

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys Huru-ukolle ja Beckerille & kiitos kommenteistanne. Itseäni vähän harmittaa että hieman nuorempana en ole noista kaikista nähnyt kuin sen yhden Mersun. Se oli muuten ihan umpikoppainen.

Supa-Ukko kirjoitti...

Meikäläisen lemppari on Morgan Three Wheeler. Mutta taitaa painia eri sarjassa kuin nuo muut. Tuo ranskisten Velosolex olisi kyllä aika hauska menopeli. Kuriositeettina: Jawalla taisi olla vielä 1980-luvulla tarjolla mopedi, jota oli mahdollista polkea.

Anonyymi kirjoitti...

Kääpiöauto, hyi millaista kielenkäyttöä. Hyvänen aika, kääpiöt kuuluu satuihin. Lyhytkasvuinen auto. Niin.

Tuommoinen veitsiseppähyttirullaaja ajeli Tuppukylässäkin 60 - 70 -luvuilla. Näkyi torilla toripäiväisin ja keskustassa muutenkin. Kuski asusteli mailla, isukin kototalon likellä. Ilmeisen etevä rakkine. Ainakin mopoa parempi, miksei moottoripyörääkin. Sateenpitävä ja tarjosi tilaa ostoksille ja kyydittävälle.

Samanlainen kuomu kuin tutummassa pelissä, purjekoneessa. Ilmailukerholla oli semmoisia ja sattuneesta syystä pääsin ottamaan kylmät tyypit niistä useasti. Olin siis muiden natiaisten silmissä lähes sankari - melkein lentäjä.

Myöhemmin harkitsin semmoisen mesen hommaamista, kuljin kolminumeroista mutkaista juuri kestopäällystettyä tietä 20km työmatkani. Tylsä tie, osaan sen nuotitkin ulkoa. Ajattelin mersun olevan juuri sopiva piriste tylsyyteen. Maalauskuviokin oli tiedossa - keltainen nokka, mustavihreä maastokuvio ... no kyllä arvaatte loput. Ongelmaksi tuli noiden värkkien ikä ja sen myötä kova huoltotarve. Hintaa raadoilla liikaa kuntoon nähden - ja olis tarvinnu hommata osia ties mistä. Interwebbinettiä ei vielä ollut, osien etsintäkin olis ollut haaste..

Aito, Intialainen 350cc Royal Enfield sai toimia mesen korvikkeena pari kesää.

No, nykyään Morganin uutta kolmipyörääkin olis saatavilla mutta sepäs on rättikatto ja työmatka kulkee moottoritietä pitkin. Eikä ole vesitiivis - TM koeajoi. Ja on se hieman epäkäytännöllinenkin. Ehkä joskus, eläkkeellä.

Kukkopillejä, kukkopiilejä pyöri pari kylillä. Niitä pidettiin ihan vaan pikkuautoina. 60-luvulla pyöri Fiat kusiaisia, minejä, rättäreitä. Kaksipaikkainen MG ja pari Triump voimisteluautoa kans. Ei siis kovasti erottunut kooltaan.

Suomessa ei tainnut olla yhtäänEttore Bugattin miniautoa. Espanjassa oli, avoauto, kottikärryn renkaat, kaksi paikkaa. Kuin karu, kantikas Rovin D2. Kuulemma el Caudillo itse tilasi. Jossain turistikohteessa oli näitä 50-60-luvulla.

Velosolex oli hidas ja kitkaveto renkaasta on suomen talvessa huonohko idea. Ajettavuus häviää komeasti pappatuntsalle. Mopojen rättisitikka...

Bantam on Jeepin esi-isä. Ja oikea auto, ei mikään moottoripyörä.

Trojan on lisenssillä tehty Heinkel Kabine. "Natsipommari valtasi britannian!" - jos jotakuta huvittaa tehdä Trojannista juttu, tuossa olis otsikko valmiina.

Pyssymies

Pate Pankavaarasta kirjoitti...

Minulle on jäänyt lapsuudesta mieleen BMW:n ja Messerschmidtin kääpiöauto joista viimeksimainittu on upea. Kun otetaan huomioon että lentokoneensuunnittelijat tekivät sodassa rampautuneille invalideille ajoneuvoa minkä ensimmäinen moottori oli Me262:n Jumon suihkumoottorin riedel apu eli startti. Jos tuota olisi lotossa tuuri niin ostaisin pikkumesen ja maalauttaisin sen Kyösti "Kössi" Karhilan tykkimersun väreihin ja tunnuksin lisäksi vain huuva sekä suojalasit.

Jaska Brown kirjoitti...

Nauroin ääneen moottoroidulle vessanpöntölle ja selkärepulle. Yhdennäköisyys on hämmästyttävä. Tuo Messerschmitt puolestaan on ilmiselvästi vanha kunnon 109, josta on poistettu siivet ja peräisin. Lisäksi on vaihdettu moottori pienempään jolloin keulaakaan ei tarvita, vaan jäljelle jää melkeinpä pelkkä ohjaamo. Konekivääritkin ovat tarpeettomat koska vaarallisuusaste pysyy samana, tosin ulkopuolisille vehje on turvallisempi mutta tarkoitinkin kuskia.

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys Supa-Ukolle, Pyssymiehelle, Patelle Pankavaarasta ja Jaska Brownille.

Supa-Ukko: Kyllä Jawalla sellainen oli. Tuli myyntiin joskus 1970-luvulla:

https://cdn.nettimoto.com/live/2414969/Jawa-Babetta-64f175a8d7f87fc4-medium.jpg

Pyssymies: Kiitos muistojen pläjäyksestä. Noita on aina mukava lukea.

Pate: Joo, muistelen minäkin että se 262:n startti oli Mesessä se varsinainen moottori. Kyösti Karhilahan oli muuten sodassa reservilentäjien pudotustilaston ykkönen 32 ¼ ilmavoitolla joista 13 ¼ vanhentuneella Curtiss Hawkilla. Eli ei millään muotoa turha jätkä.

Jaska: Yhdennäköisyys on kyllä molemmissa autoissa selkeä. Mesessä on joo kyllä otettu vähän mallia lentomersusta. Tässä tosin kuomu aukesi sivulle ja hävittäjämallissa liukui taakse.

Anonyymi kirjoitti...

Ainakin Erla-kuomu aukesi sivulle. Sen edeltäjä "kassakaappikuomu" avautui sivuille muistaakseni, kahdessa osassa - toinen sivu ja katto & sivu omille puolilleen. Kuomun takana on katolla antenni, se kuomu ei oikein voi liukua taakse. Minkä mallin kuomu liukui?

Kaikissa näkemissäni "kuomu auki" -kuvissa kuomu retkottaa sivulla.

Nixmannit kokeili kuplakuomua mutteivät ottaneet tuotantoon. Se liukui taakse ja olisi kai laukaistu ruutipanoksilla suoraan ylös kuin WF:n kuomu hätäpoistumista varten.

VL PyMy:n kuomu on taas oma juttunsa.

Se Velosolex oli ihan kamala ajettava, etuveto, etupainoinen, kitkaveto suti rengasta vasten talvella. Kytkin nosti KOKO moottoripakettia ylös renkaasta irti. Muutenkin kovin ranskalainen. Hidaskin oli. Jostain semmoinen oli kulkeutunut meidän kölvien harmiksi / riemuksi. Sopisi ehkä pastorille, kesäkäyttöön, kirkonkylään.

Pyssymies

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys, Pyssymies. Saattaa olla, että olet oikeassa ja minä olen sotkenut mielessäni sen kuomun johonkin toiseen koneeseen. Ja varmaankin se Velosolex on suunniteltu joillekin kuiville ja lämpimille ranskalaisteille. Suomessa se on ollut varmaan melko turha vehje.

Pate Pankavaarasta kirjoitti...

Historiasta Kössi oli lentäjänä huippuluokkaa mistä kertoo tietysti sodanjälkeinen ura, myöskin eläkepäivinä toimi lennokkikerhossa mistä itse kertoo kuinka hevosenpään mittainen pikkupoika tuli käymään heillä ja kysyi rouvalta että lähteekö Kössi kerhoon. Mutta mersulentäjänä huippu, hänen koneessaan oli gondoleissa siipitykit jotka vaativat aivan toisenlaisen taistelutaktiikan. Kössin kertoman mukaan kun laukaisi kaikki 3 20mm:n tykkiä tuntui että lentokone pysähtyisi siihen. Miehelle esitettiin Mannerheiminristiä mutta tyssäsi siihen että herrojen mielestä reserviupseereille on myönnetty liikaa.

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys, Pate. Kyllä Kyösti olisi varmaankin ansainnut Mannerheim-ristin. Tästä tulee mieleen se Aulis Iisalo joka ei saanut ristiä kun tuumittiin että hänen kahdelle veljelleen oltiin se jo myönnetty.

Pate Pankavaarasta kirjoitti...

Veli Hoikalle Tupolevin kerho TB:n kahvipöydässä oli sitä mieltä puhe on siitä mistä on puute tai siitä mikä on puutteessa.

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys, Pate. Viesti välitetty. Vai olisko niin että tietyt ihmiset vaan jämähtävät tiettyyn kehitysvaiheeseen?