PIENI JUHANNUSTARINA 2024

Niin… olishan se hienoa viettää juhannusaattoa jollain mökillä… jonkun järven rannalla… vaikka sähköttömällä mökillä… olis upeeta kattoo vaikka ukkosta… aivan sama olisko seuraa vai oliskos ihan keskenään… niillä kotiseuduilla…

Näitä tuumasi töistää palatessaan muuan vähän päälle kolmekymppinen mies kolmosen ratikassa joskus 1990-luvulla. Niin kuin moni hänen kaltaisensa. Silloin. Ja myös 1980-luvulla. Ja myös 2000-luvulla. Ja myös nykypäivänä. Mies oli monien kaltaistensa tavoin tullut Helsinkiin jostain muualta. Muualta, jossa töitä ei enää ollut. Seuduilta joissa ammatit olivat joskus periytyneet isältä pojalle.

Vaan eivät periytyneet enää. Niinpä hän ja hänen kaltaisensa asuivat kaupungissa jota inhosivat ja jossa elivät yksin. Ratikka tuli pysäkille, mies astui ulos, käveli ensiksi videovuokraamoon josta vuokrasi pari elokuvaa. Seuraavaksi hän kulki pieneen K-kauppaan, osti ruokaa sekä reilusti olutta ja käveli sitten kolkkoon kerrostaloon. Hän nousi hissillä ja avasi luukkunsa oven. Eihän se koti ollut. Ei hän sellaisena sitä pitänytkään. Olipahan paikka jossa syödä ja nukkua.

Hän laittoi ostoksensa jääkaappiin ja videot pöydälle. Takkia hän ei viitsinyt riisua sillä hän palasi rappukäytävään, siitä sitten kadulle, käveli läheiseen kulmakuppilaan ja alkoi viettää junantuoman ilotonta juhannusta. Kun ne vapaatkin olivat vain kaksi päivää. Ei siinä ajassa kannattanut lähteä kotiseudulle.

Hän oli asunut näillä kulmilla muutaman vuoden ja tunsi joitain ihmisiä. Sieltä kulmakuppilasta. Sinänsä pelkkiä hyvänpäivän tuttuja Ei hän sinänsä itseään kovin esille tuonut. Eikä tämä kuppila ollut hänelle sellainen ylimääräinen olohuone niin kuin valtaosalle kuppilan asiakkaista. Hän halusi enempi olla rauhassa ja pitää huolen omista asioistaan. Sillä tavoin välttyi turhilta ongelmilta. Vaan jostain syystä täälläkin tuli usein istuttua.

Mies istui baaritiskille ja sytytti tupakan. Baarimikko oli tuttu mies.

- Stobe?

- Kiitos.

Mies huokasi itsekseen, otti hörpyn ja tuumasi että aloitetaanpas juhannusjuhlinta. Siinähän se ensimmäinen tuoppi meni tyhjyyttä katsellessa. Paras tila oli se kun ei ajatellut ollenkaan mutta harvinaistahan se oli. Mies tilasi lisää olutta ja luki iltapäivälehdet sekä selasi vielä City-lehden. Ei silti, että kyseinen aviisi olisi häntä kiinnostanut mutta edessä ollut avonainen lehti piti yleensä seuraan tuppautujat loitolla.

Tuoppi vaihtui toiseen, sitten kolmanteen ja lopulta kuudenteen. Mies nyökkäsi kiitokseksi baarimikolle ja alkoi kävellä kohti, no, luukkuaan. Hän katseli kulkiessaan ympärillä olevia jo melko vanhoja kivitaloja ja tuumi itsekseen että pääseeköhän hän koskaan tästä läävästä pois.

Asunnollaan hän tuumasi kyllästyneenä että laitetaanpas juhannusgourmeeta. Toisin sanoen Saarioisten roiskeläppä ja siihen silpaistu puolikas HK:n sininen päälle. Siihen aikaanhan kyseinen makkara oli vielä synonyymi lenkkimakkaralle. Päälle tupakki ja sen jälkeen mies laittoi videon pyörimään ja aukaisi olutpullon tietäen että niitä tulisi illan aikana auottua vielä monta. Aamulla olisi krapula mutta senhän saattoi aina nukkua pois.

Paska juhannus, vaan tulipahan vietettyä, tuumi mies, lopetti hohdottoman juhannuksensa ja meni pitkälleen. Hän näki unta olevansa järven rannalla sähköttömässä mökissä. Järven selällä näytti nousevan ukkonen. Antaapa tulla vaan, tuumi mies unissaan.

Hyvää ja rauhallista juhannusta kaikille.

JA TIETENKIN MYÖS PRAVDA JULISTAA

Oulun puukotustapauksen myötä valtamedia jatkaa yleistämisorgioitaan. Luonnollisesti myös Helsingin Pravda osallistuu niihin ja hankkii rankkaa luulottelutaitoa varsin surullisenkuuluisan Tuija Saresman muodossa. HS:n jutun myötä voisi kuvitella että Suomessa riehuu laaja natsien väkivalta-aalto vaikka tässä on ollut kyseessä yksi Niuvanniemeen kuuluva sekopää. Otetaanpa otteita:

Suomeen on syntynyt ilmapiiri, joka lietsoo väkivaltaista äärioikeistolaista liikehdintää.

Eli kun arvostellaan haittamaahanmuuttajien tekemää jatkuvasti kasvavaa väkivaltaa ja rikollisuutta niin se siis lietsoo väkivaltaista äärioikeistolaista liikehdintää. Sitähän Saresma ei vaivaudu selittämään että missä se liikehdintä on. Ehkä hänellä – tai HS:n toimituksella – on vielä sen verran häpyä etteivät ilkeä nimittää perussuomalaisia natsipuolueeksi. Tai kerralla kaikkia haittamaahanmuuttoa vastustavia.

Saresma painottaa, että kyseessä ei ole yksittäinen teko.

Kysymys Saresmalle: missä ne muut teot ovat viimeisen kolmenkymmenen vuoden ajalta olleet? Ja senhän Saresma jättää tietoisesti mainitsematta että haittamaahanmuuttajien suomalaisiin kohdistama väkivalta ei todellakaan ole mikään yksittäinen teko.

Hänen mukaansa viimeaikaiset tapaukset ovat osoittaneet, että Suomessa on ihmisiä, jotka ovat äärioikeistolaisen ideologiansa vuoksi valmiita tarttumaan aseisiin.

Miten niin tapaukset? Monikossa? Ja Suomessa on kyllä huomattava määrä ihmisiä jotka ovat jo tarttuneet aseisiin. Eivätkä ne puhu Suomea.

Hänen mukaansa on näyttöä siitä, että ilmapiiri on siirtynyt väkivaltaa sallivaan suuntaan. Hänestä tähän olisi korkea aika puuttua.

Itse asiassa nimenomaan vihervasemmistossa ilmapiiri on jo aikaa sitten siirtynyt väkivaltaa sallivaan suuntaan. Jos näin ei olisi, niin vihervasemmistohan aktiivisesti vastustaisi haittamaahanmuuttajien tekemää väkivaltaa.

Ääriliikkeet eivät kuitenkaan ole muusta yhteiskunnasta irrallinen saareke. Suomessa on hälyttävän paljon ihmisiä, jotka kannattavat tai sympatisoivat äärioikeistolaista ajattelua ja jopa terrorismia.

Ja tämä hälyttävän suuri ihmisjoukko on olemassa vain Saresman ja saresmojen korvien välissä. Mutta huomattavaa on, että VMP ja sen ääriedustaja Helsingin Pravda julkaisevat kyseisten ”asiantuntijoiden” harhakuvat jatkuvasti faktoina.

Jään odottamaan seuraavaa ”asiantuntijaa” joka sanoo että kun varsin monella taholla on kielletty valtavan äärioikeistolaisen väkivallan olemassaolo ja vielä perustellusti niin se on varmin todiste valtavasta äärioikeistolaisesta väkivallasta.

Vihafaktoja, nääs.

Yleensä ja erikseen voi todeta että sitä oikeaa väkivaltaa on kyllä pilvin pimein. Mutta vihervasemmisto ja VMP on kiinnostunut vain kuvitelmaväkivallasta.

ERÄÄN SUVAKIN RIEMU

Vihervasemmisto on suhtautunut Oulussa sekopään tekemään puukotukseen suurella ja tekopyhällä riemulla. Asiaa on käsitelty monella taholla mutta nostan esille suvakin arkkityypin eli Iltalehden toimittelijan Ida Erämaan joka veti omasta mielestäni varsin tanakat pohjat seuraavilla loihelausumillaan:

Kun maahanmuuttokriittisten joukosta voi nousta myös radikalisoituneita ja jopa väkivaltaan kykeneviä yksilöitä, niin kehottaisin maahanmuuttokriittisiä hoitamaan kuntoon näitä ongelmia, ennen kuin keskitytään muihin uhkakuviin. Väkivaltaa, terrorismin uhkaa ja rikollista toimintaa löytyy täältä Suomesta ihan omasta takaa.

Miksi suurin fokus kohdistuu edelleen tulijoiden synnyttämään uhkaan, kun rasismi johtaa täällä jo valmiiksi jopa uhan toteutumiseen? Se on kuin toruisi oven raosta kurkistavaa kissaa samalla kun elefantti riehuu posliinikaupassa.

Kyseisellä avautumisella kyseinen Erämaa kuittaa merkityksettömäksi haittamaahanmuuttajien kantasuomalaisiin kohdistaman ja jatkuvasti kasvavan väkivallan. Se elefantti on ollut posliinikaupassa jo pitkään eikä se todellakaan puhu suomea. Mutta faktat eivät ole koskaan häirinneet kun arkkisuvakit heittävät läppää ja pyrkivät saamaan tapauksesta kaiken irti.

Yleisesti voi todeta että kun haittamaahanmuuttajat tekevät tuhannennen väkivaltateon on kyseessä aina yksittäistapaus.

Kun suomalainen tekee yhden väkivallan teon on kyseessä laaja ja huolestuttava ilmiö.

Hän löysi lopultakin natsin.

…JULISTAA YLE JA JATKAA…

Yle jatkaa tutulla linjallaan mihin kuuluu valikoitujen ”asiantuntijoiden” käyttö kerta toisensa jälkeen. Niinpä vaalianalyysiä niin persujen kuin kokkareiden osalta teki umpikommunisti Emilia Palonen.

Kyseinen Palonen sitten määritteli että Suomen kansa haluaa Riikka Purran eroavan. Tämähän ei ole ensimmäinen kerta kun Yle ja Ylen asiantuntijat määrittelevät omat toiveensa faktoiksi ja uutisiksi. Äärivasemmistolainen Palonen vaan otti asiakseen edustaa koko kansaa.

Lisäksi kyseinen Palonen teki varsin mielenkiintoisia johtopäätöksiä. Eli jos kokkareilla ei olisi ollut kahta turvallisuuspolitiikkaan painostanutta hyvin menestynyttä ehdokasta niin kokoomuksen äänisaalis olisi ollut pienempi kuin demareilla.

Sama Palonen sitten – luonnollisesti – jätti tekemättä sen johtopäätöksen että vasureitten suurmenestys johtui vain erään Anderssonin saamasta tolkuttomasta äänisaaliista.

Ja toimittelija nyökyttelee. Niin kuin niin kovin monta kertaa ennenkin. Onhan kyseessä sentään Yle.

SEMMOSET VAALIT

No joo, olipa vaalit. Päin persettähän ne menivät. Muutama huomio:

1. Onneksi nämä eivät sentään olleet eduskuntavaalit. Silloin oltaisiin hyvin lähellä sitä että maassa olisi RKP:n takuuvarmalla tuella täysi vihervasemmistolainen hallitus.

2. Hallitus on tehnyt talouden kannalta varsin välttämättömiä toimenpiteitä. Kipeitäkin ja kaikki eivät ole osuneet kohdalleen. Näyttää siltä, että vastuu asiasta kaatui kokonaan persujen niskaan ja kokoomuksen puoluetoimistossa tällä hetkellä lyödään ylävitosia ja nauretaan paskaista naurua.

3. Se, mikä on minulle aivan käsittämätöntä on itsensä reaalimaailmasta täysin vieraannuttaneen Li Anderssonin järkyttävä äänisaalis. Sehän sinänsä selittää vasureitten menestyksen. Ja kertoo kai osaltaan että maassamme on paljon Anderssonin kaltaisia yliopistopimuja.

No, jatketaan eteenpäin. Niin kuin totesin, onneksi nämä eivät olleet eduskuntavaalit. Eipä tässä oikeastaan ole muuta sanottavaa tähän saumaan.

MELLAKKA MAITOLAITURILLA

Jossain päin Etelä-Suomea…

Maaseudulla, ei tosin kovin kaukana lähimmästä kaupungista oli museomielessä entisöity ja uudelleen rakennettu maitolava. Ja kas, sen ympärillä oli nelisenkymmentä liimatilhiä, vihervästäräkkiä ja sukkahousukoppeloa jotka pitivät kovaa ääntä. Meteliä suorastaan. Rumpujakin siinä paukuteltiin ja kohtuulliseen tahtiin huudettiin että ”patriarkaatti on hävitettävä”. Olipa sellaisia kylttejä ja julisteitakin paikalla.

Paikallislehden miespuolinen toimittaja kyseli aikansa että onko mielenosoituksessa joku puhemies anteeks puhehenkilö ja lopulta haastateltavaksi tuli eräs nuori ja arabihuivilla naamioitunut nainen. Toimittaja kysyi:

- Niin… tota noin… te siis vastustatte tätä maitolaituria?

- Kyllä! Sillä se on ilmiselvä ja vastenmielinen muisto maaseudun patriarkaalisesta alistuskulttuurista. Kulttuurista jossa naiset olivat sidottuja tilaansa ja mieheensä ja jotka joutuivat olemaan lapsentekokoneita. Lisäksi suomalainen maa- ja eritoten karjatalous tuhoavat maapallon ilmastoa. Vain kasvisruokailu on kestävää kehitystä. Se, että tällainen häpeän muistomerkki on rakennettu tänne uudestaan aikana kun maitolaitureita ei enää muuten ole ja naiset ovat vapautuneet ja voimautuneet on täysin selvä patriarkaalinen ja sitä kautta äärioikeistolainen provokaatio. Sitä me emme voi hyväksyä!

- Tuli vain mieleen kysyä että noilla Suomessa asuvilla islamilaisilla naiset ovat edelleenkin kotiinsa sidottuja synnytyskoneita. Aiotteko protestoida sitäkin vastaan?

- Se on siis niinqu aivan eri asia! Oletteko joku rasisti?

- No enhän toki. Mutta mitä te nyt aiotte tehdä? Polttaa tuon maitolaiturin?

- Emme. Sillä tämä on väkivallaton mielenilmaus. Vaadimme mahdollisimman suurta tietoisuutta ja näkyvyyttä. Ja tuoltahan tuleekin Ylen toimittaja. Menkääpäs sivummalle ja antakaa hänelle tilaa.

Selvästi asiasta innostunut Ylen naistoimittaja alkoi haastatella aktivistia. Samaan aikaan joukosta oli irrottautunut kaksi arabihuiveilla itsensä naamioinutta miestä. He kävelivät mutkan taakse jossa heitä odotti vanha, mutta hyväkuntoinen Transitin paku. Miehet ottivat huivit pois ja kas, hehän olivat Huitsinnevadan paikallisradion äänimiehet Hösse Kikkinen ja Pertta Järvelä. Autossa heitä odotti toimittaja Antero Lärvänen joka kysyi:

- Taisi mennä ihan hyvin?

- Hähhää, joo täydestä meni kuin väärä raha. Noi uskoo ihan oikeasti aivan kaiken minkä niille syöttää kun vaan vakuuttavasti puhuu. Eikä välttämättä edes niin vakuuttavasti kun ne kerta kaikkiaan haluavat uskoa ja löytää uutta metelöinnin aihetta.

- Jep. Ja mehän mentiin noiden liimatilhien aiheita etsivään kokoukseen ja esittäydyttiin olevamme miehisyyteemme pettyneitä ja syyllisyyttä tuntevia henkilöoletettuja. Siinä hetken aikaa esitettiin katumusharjoituksia siitä että meillä on munat ja sitten esitettiin noille pimuille se idea maitolaiturista patriarkaatin ja ilmastovastuuttomuuden symbolina. Ja sehän otti heti tulta. Ja tuli alkoi ruokkia itseään. Meidän ei tarvinnut sen jälkeen enää tehdä mitään.

- Nyt vaan odotetaan mielenosoituksen huipentumaa.

Ja huipentuma oli tulossa. Transitin viereen ajoi tutun maanviljelijän traktori jossa oli perässä täysi tankillinen lietelantaa. Viljelijä avasi traktorin komuutin oven ja kysyi:

- Sielläkö niitä on?

- Onhan niitä. Useampi kymmenen. Kovasti innokkaalla ja osallistuvalla päällä.

- No täytyypä sitten jatkaa sinnepäin. Tässä vaan köyhällä maajussilla saattaa joskus tankista nuo sulkuventtiillit pettää…

Traktori jatkoi matkaansa. Hetken kuluttua Antero, Hösse ja Pertta kuulivat sen verran voimakasta kirkumista ja rääkymistä että saattoivat päätellä säiliön sulkuventtiileiden pettäneen ja painettakin olleen riittävästi.

- No niin, tämähän meni sitten aivan luonnonmukaisesti. Luomuna suorastaan. Mitäs meillä oli seuraavaksi suunnitteilla?

- No sehän oli se idea että usutetaan ne mekkaloimaan johonkin sopivaan hirviporukan pikkujouluihin.

- Siinä on tietysti se ongelma että ne ovat loppusyksystä ja silloin taitaa olla leikkipartisaanin hipiälle vähän liian kylmä.

- Ja tietysti sekin että ne saattaisivat siinä kerrankin oppia mitä on kun päätä särkee. No, lyödäänpä Ransitista ykköstä läpeen ja lähdetään Lällävedelle saunomaan.

Inspiraatio tähän kevyeen kesäfiktioon tuli Qroquius Kadilta. Kiitokset hänelle. Ja ehkä tähän sopii vielä tunnelmapala kesäiseltä piknikiltä. Löytyi netistä:

YLEN YLLÄTTIKÖ KETÄÄN?

Ylestä on tullut uutinen joka tuskin yllättää ketään. Otsikko kertoo:

Ylen linjaus aiheuttaa hämmennystä työntekijöissä – toimittajalle huomautettiin, kun jutuissa oli ”liikaa heteromiehiä”.

Ja tämän pakkomonimuotoisuuden vuoksi toimittajat joutuvat tekemään omia rekistereitään:

Ilta-Sanomille kerrotaan, että monimuotoisuuden toteutumista on seurattu käytännössä niin, että työntekijät ovat pitäneet kirjaa siitä, millaisia ihmisiä heidän sisällöissään esiintyy.

Kirjaa on pidetty sukupuolen, iän, ihonvärin ja yhteiskunnallisen aseman lisäksi myös esimerkiksi siitä, millaisia ajatuksia tai kehoja haastateltavilla on. Tämä selviää myös Ilta-Sanomille esitetyistä Ylen sisällä toimivien eri tiimien muistiinpanoista:

”Olemme kirjanneet sisällöissä esiintyvien ihmisten kirjoa: sukupuoli, ikä, järjestö/työpaikka tms. ja rooli (harrastaja, asiantuntija, tavis). Käymme näitä läpi vuodenvaihteessa ja kokoamme näkymän monimuotoisuudesta sisällöissämme.”

”Tuottajat ovat tiimien kanssa pitäneet kirjaa vuoden aikana sisällöissä esiintyvistä ihmisistä alueellisen, sukupuolen, etnisen taustan, kehon ja mielen, kielten ja kulttuurien, ajattelumaailman, ihmissuhteiden ja perheiden, iän, työn, toimeentulon sekä opiskelun moninaisuuden näkökulmasta.”

Ja tämä linjahan näkyy Ylen tuotannossa oikein hyvin. Mutta niin kuin totesin, asia tuskin yllättää ketään. Tässä vaan herää se kysymys mikä on nostettu esille uutisessakin eli mitä se laki sanoo laittomista henkilörekistereistä? Niistä kun on aikaisemmin kyllä jaettu tuomioitakin. Tosin tuossa tapauksessa tuomittu tulkittiin äärioikeistolaiseksi joten se on kai se kuuluisa ihan niinqu eri juttu.

LEIKKIPARTISAANIN KESÄ JA MIELIKUVITUKSEN VOIMA

Näyttää siltä, että kuluvana kesänä tulee kuoriutumaan paljon leikkipartisaaneja. Liekö syynä sitten nämä kovasti lämpimät kelit? Aivan tuoreeltaan on tullut pari esiintymistapausta. Ensinnäkin leikkipartisaanit kävivät riekkumassa Patrian tehtailla pysäyttäen maantie- ja raideliikenteen.

Kyseiset leikkipartisaanit ilmoittivat: ”PATRIArkaatti palasiksi -ryhmä kertoo vastustavansa Suomen asevientipolitiikkaa, aseteollisuuden ympäristö- ja ilmastovaikutuksia ja yhteiskunnan militarisoitumista.”

Ehkä tuo porukka itsekin tajuaa että Patrian tuotantoon tuo ruikutus ei vaikuta mitään, varsinkin kun eletään nykyisessä perin epävarmassa tilanteessa. Toinen esiintyminen tuli Teemu Keskisarjan luennolla johon leikkipartisaanit tulivat häiriköimään. Teemu otti asian kevyesti ja totesi että istukaa veikkoset. Ja siinähän ne Teemun vieressä sitten nakottivat:

Ehkä Teemu tuumasi että antaa tuon Rapalan mannekiinin näyttää kaikille, ettei hän oikein tiedä, mitä fasisti tarkoittaa. Asiasta enemmän PT-median sivulla.

Mikä on yhteistä näille kahdelle tapaukselle samoin kuin kovin monille edellisille? Tietysti se, että siinä toimitaan suomalaisia vastaan, tietäen että kyseisen elämysmatkailun voi tehdä täällä Suomessa täysin turvallisesti ilman pelkoa hengen menetyksestä tai edes siitä että tulisi nenä kipeäksi.

Ja kun asiaa vielä ruokkii omalla mielikuvituksella niin sehän on egolle vielä makiampaa. Kas sanoihan tuo Patrian tehtaalla riekkuneitten edustaja että he  ovat naamioituneina äärioikeiston uhan vuoksi. Vaikka tietävät oikein hyvin että ei heidän elämysmatkailua kukaan häiritse eikä Suomessa mitään natseja edes ole.

Mutta mutta.

Kun porukalla ruokitaan ajatusta porukkaa uhkaavasta hirvittävästä möröstä ja asiaa toistetaan kimpassa tarpeeksi paljon niin siihenhän voi alkaa uskoa. Mielikuvituksella on mahtava voima.

Ja mielikuvituksensa varassahan nuo leikkipartisaanit toimivat. Varmaankin kimpassa kuvittelevat taistelevansa sankarillisesti äärimmäisen julmaa natsihallintoa vastaan. On varmaankin mukavaa taistella porukalla oman mielikuvituksensa mörköjä vastaan.

Ja totta kai täysin turvallisesti ja ilman minkäänlaista riskiä.

Joskus aikanaan tuollaisista ihmisistä oltaisiin sanottu että ne kärsivät pahoista harhoista.

Mutta nythän eletään edistyksellistä aikaa. Eivätkä ne niistä harhoista kärsi. Ne nauttivat niistä.

NIIN MIKÄ KAPINA?

Hjuu, sehän on olemassa tällainen riekkumisjärjestö nimeltään Elokapina. Itse tosin olen aina nimittänyt sitä partisaanileikkiä harrastavaksi Egokapinaksi varsin perustelluista syistä. Ja koska tuollaisen egon nälkä on loputon niin sen ruokkimiseenhan tarvitaan uutta evästä. Eli nyt tuo pellelauma alkaa vaatia Eurooppaan, arvakkaas mitä? No tietenkin lisää kehitysmaalaisia elintasopakolaisia.

Ja ettei asian suunta jäisi epäselväksi niin tässä kyseiseltä lössiltä täsmennystä:

Ählämpä vuan hyvinniin, sähläm. Tässä suunnassa herää vaan kysymys että kuinka tuon porukan julistamaa ilmastoasiaa kohennetaan sillä että tuodaan valtava määrä kehitysmaalaisia lisäämään ja moninkertaistamaan sitä kuuluisaa hiilijalanjälkeä? Ehkä se on sitten sitä tuon lauman mainostamaa ilmasto-oikeudenmukaisuutta?

Hotellin respassa jäädään odottamaan että tuo pellelauma tukkii teitä jatkossa ilmastohysterian lisäksi arabiterroristeja tukiakseen, trans-asiaa puolustaakseen, laita-, syrjä- ja vinkkelioikeistoa vastustaakseen, interperspirationaalisen feminismin nimissä tai sitten ehkä vain siksi että on kivaa olla näkösällä ja tuntea itsensä tärkeäksi.

Sinänsä muuten tuo lössi pyrkii ja osittain onnistuukin pääsemään salonkikelpoiseksi sillä tuohan järjestetään Helsingin keskustakirjasto Oodin kanssa ja sen tiloissa. Mutta Helsinkihän on kovasti toista maata. Luonnollisesti tapahtumassa noudatetaaan ”turvallisen tilan periaatteita”. Ettei vaan oikeamielisille osallistujille tulisi se henkinen pipi.

ÄÄNI

Niin, nehän ovat ne EU-vaalit menossa. Ajattelin äänestää varsinaisena vaalipäivänä. On tietysti monia jotka tuumivat että mitä hyötyä siitä äänestämisestä on, sillä Euroopan Takahikiän Perähikiällä ei ole Brysselissä paskankaan merkitystä. Ymmärrän heitä kyllä. Suomenhan piti päästä päättäviin pöytiin ja sehän pääsi. Kuuntelemaan mitä siellä päätetään ja toteuttamaan täysin järjettömät päätökset orjallisesti.

Näissä vaaleissa tilanne on kumminkin hieman toinen. Koko Euroopassa. EU:ssahan ovat pitkään olleet vallassa utopistit mutta nyt on jopa pieni mahdollisuus että tilanne muuttuisi ja kansallismieliset puolueet ovat ennusteiden mukaan saamassa hyvinkin suuren voiton. Koska Suomi ei kuitenkaan näillä näkymin eroa EU:sta niin EU:n muuttaminen järkevämpään suuntaan olisi se toivottava vaihtoehto. Järkevin suunta olisi tietysti se että koko EU lopetettaisiin ja palattaisiin valtioiden väliseen kauppaliittoon. Ja alettaisiin tietysti valvoa omia rajoja.

Siinä kansallismielisessä suuntauksessa jopa se suomalainen rikka rokassa on tervetullut lisä.

Valtamediapuolue VMP ja vihervasemmistolaiset puolueet tietysti varoittelevat kauheasti kansallismielisistä ryhmittymistä. Tietenkään ne eivät sano että kansallismielinen vaan terminä on äärioikeisto ja laitaoikeisto. Varsinkin laitaoikeisto on heille kovasti käyttökelpoinen koska sillä voidaan antaa mielikuvia natsismista jota ei ihan suoraan iljetä sanoa. Kun se pitäisi ehkä pystyä perustelemaankin. Vihervasemmisto on kovasti mieltynyt tuohon termiin. Itseäni se lähinnä huvittaa varsinkin kun sitä viljellään tosissaan ja naama näkkärillä. Mieleen tulee että ettekö te ihan oikeasti muuta keksi?

Mutta joo, onhan tässä sekin vielä että mikäli kansallismieliset saavat suuren voiton niin suvaitsevais-tiedostavaiston peppukipua on oikein mukava seurata. Ja jo se on hyvä syy äänestää.

Ja tähän postaukseen käy varmaan kuvaksi perussuomalaisten vaalimainos:

PÖNTTÖ JA KUNNIOITUS

Hiljattain tein postauksen espoolaisen koulun vessoihin tulleista paskomisoheista luku- ja kirjoitustaidottomille huippuosaajille. Asiaahan on kommentoitu siellä & täällä ja yksi kommentoija oli valtionvarainministeri Riikka Purra. Ja hänen kommenttinsahan sai aikaan suvaitsevaistossa aikaan armottoman henkisen pipin. Jaa mistä sitten oli kysymys? No, Purrahan kommentoi:

”Hetken kuvaa katsottuaan tajuaa kuitenkin, että ohjeeseen kiteytyy jotain oleellista ajastamme.”

Joo, todellakin.

Tätä enemmistö puolueista sitten pitää kannatettavana ja jopa välttämättömänä tulevaisuutemme takia. Kertoo tosiaan ajastamme.

No, tästähän meni sitten pellollinen herneitä tiedostaviin nokkiin ja alettiin rääkyä rasismista. Vaikka Purran suurin syntihän tuossa oli että hän puhui totta eikä suostunut vastuulliseen valehteluun. Suomessa on vieläkin tilanne, että ongelma ei ole ongelma. Mutta ongelmasta ääneen puhuminen on ongelma.

Muuan tyyppi joka on Helsingin kaupungin kaupunkitietopalveluiden päällikkö sitten valitti puolestaan ja Iltalehti luonnollisesti nosti sen uutiseensa:

Hyvä muistutus, että vesivessaa oppii käyttämään kuka tahansa, mutta muiden kunnioituksen ja sivistyneen käytöksen oppiminen on paljon vaikeampaa.

Itse asiassa olen kyseisen häiskän kanssa samaa mieltä siitä, että sivistyneen käytöksen oppiminen on kovasti vaikeaa. Tosin se näkyy Suomeen tulleista afrikkalaisista ja lähi-itäläisistä elintasomaahanmuuttajista. Heille se on niin kovin vaikeaa. Ja onhan se, jos ei ole haluakaan.

Mutta se kunnioitus? Minä kun olen vanhanaikainen mies enkä usko että olen todellakaan ainoa niin totean oppineeni että kunnioitus on asia, joka pitää ansaita. Sitä ei saa ruikuttamalla. Eikä varsinkaan perseilemällä. Sillä ei saavuteta muuta kuin pelkoa ja vihaa.

Vaan mikä on tämän pönttöepisodin toisen jakson opetus? No, se kertoo suvaitsevaistosta. Kun on harjoitettu vastuullista valehtelua vuosikymmenet niin vaikeaahan siitä on luopua. Ja se, joka ei suostu valehtelemaan täytyy tuomita. Pohjimmaisena pelkona lienee se, että vastuullinen valehtelu ei joskus enää olisikaan sitä ainoaa hyväksyttyä totuutta.