VIIDES EPISTOLA

Näissä epistoloissahan on koottu suvaitsevais-tiedostavan väestönosan koottuja avautumisia, jotka tavallisen kansalaisen silmissä keikkuvat tahattoman komedian ja tahallisen tragedian välisellä harmaalla alueella. Edellisen, neljännen epistolan julkaisin kuluvan vuoden helmikuun alussa ja uutta siteerattavaa on kertynyt yllin kyllin. Kun näitä tällaisia julkaisee blogissa yksi tapaus kerrallaan, niin sekin saa jo naaman nykimään. Epistoloista saamani palautteen perusteella erityisesti närästykseen ja rytmihäiriöihin taipuvaisilla yksilöillä kannattaa ennen tämän kaltaisia koosteita ottaa käden ulottuville asianmukaiset varovälineet:

Ja näillä eväillä voimme alkaa seurata, mitä asiaa suvaitsevais-tiedostavalla väestönosalla on meille rahvaalle ollut helmikuun 2016 – marraskuun 2016 välillä. Tietysti sillä on ollut paljon enemmänkin asiaa, mutta kyseiset tapaukset on otettu vain tämän blogin aineistoista mutta riittäähän sitä siinäkin. Pahoittelen pitkää postausta mutta ainesta on paljon.

*

He uhkaavat raiskata suomalaisia ja tappaa suomalaisia. He toistavat uhkauksiaan päivittäin ja kohdistavat usein ne nimettyihin henkilöihin.

Raiskaus- ja tappolistoille joutuneet ihmiset ovat sekä yhteiskunnallisia vaikuttajia että tavallisia ihmisiä.

Sinä voit olla seuraava.

Uhkailun takana ei ole Isis, Venäjä eikä mikään muukaan ulkomaalainen taho.

Tapon- ja raiskauksenhimoinen liike koostuu suomalaisista ihmisistä, jotka jahtaavat muita suomalaisia.

Suuri osa uhkailusta – ei kaikki – kohdistuu ihmisiin, joita uhkailija pitää ”suvakkina”.

Toimittaja Sami Sillanpää varoitteli HS:n pääkirjoituksessa 7.2.2016. porukasta jonka olemassaolosta hän on varma, vaikkei sitä olla vielä löydettykään ja joka ei ole vielä tehnyt yhtään mitään. Eikös aikanaan moisia porukoita kutsuttu aikanaan nimellä demonit?

*

Puheenaiheena on Stubbille rakas Euroopan unioni, jonka kanssa hän on ollut tekemisissä 20 vuotta: tutkijana, virkamiehenä, europarlamentaarikkona ja useassa ministeriroolissa.

Tuo rakkauden kohde voi nyt huonosti, se on sairastunut. Ja sitä pitää puolustaa!

“Mutta nyt puuttuu johtavilta poliitikoilta kansalaisrohkeutta puolustaa eurooppalaisia arvoja”, hän sanoo.

…

Alexander Stubb ei voi ymmärtää suomalaisia, jotka vastustavat EU:n taakanjakoa pakolaiskriisissä.

Urallaan laskusuuntaan kääntynyt Alexander Stubb puolusti federalistista unelmaansa HS:ssa 15.2.2016. Juttu oltiin tehty brysseliläisessä hotellissa jossa turvamiehinä olivat rynnäkkökiväärein aseistetut sotilaat. Tähän Stubb totesi:

- Ei tämä ole se Bryssel, josta lähdin vuonna 2008.

Ja hotellin respassa uskotaan, että häiskä ei todellakaan tajua, että minkähän takia ne rynkkymiehet siellä vahdissa olivat. Muistutetaan vielä, että kyseinen mies on ollut Suomi-nimisen valtion pääministeri.

*

- Miehemme ovat erittäin vihaisia ja epäluuloisia nyt uintivuoroa kohtaan. Perheen sisällä voi olla isokin juttu, jos joku mies on nähnyt toisen vaimon uima-asussa.

Eräs somalinainen määritteli 18.2.2016 vääräuskoisille kuinka vääräuskoisten lieksalaisten rakentamassa, maksamassa ja ylläpitämässä uimahallissa toimitaan oikeauskoisten ehdoilla.

*

- Nykyisten kolmekymppisten olisi hyvä pohtia jo nyt, miten he aikovat rahoittaa omat vanhuspalvelunsa. Tulevaisuudessa suomalaisten tulee nimittäin maksaa entistä suurempi osa nykyisistä sosiaali- ja terveyspalveluistaan itse.

…

- Kuinka rahoittaa julkisia palveluita täydentävät sote-palvelut, jos varallisuus on sidottuna omaan asuntoon, jota on vaikea saada myydyksi?

…

- Nykyisten viisikymppisten olisikin syytä pohtia viimeistään nyt, kuinka he aikovat vanhuspalvelunsa 2030-luvulla rahoittaa. ”Sote-säästötili” voisi olla hyvä ajatus myös nykyisille kolmekymppisille, koska kuka tietää, mitä julkisia sote-palveluita on tarjolla 2050-luvulla.

Nordean yksityistalouden ekonomisti Olli Kärkkäinen teki 26.2.2016 Nordean julkaisussa hyvin selkeästi selväksi, mikä tavallista suomalaista tulevaisuudessa odottaa. Muistakaa, että kerätyistä pulloista ja tölkeistä saatu raha täytyy laittaa veroilmoitukseen.

*

Moniarvoinen viestintä ja sananvapaus sallivat erilaiset mielipiteet. Se ei tarkoita, että kuka tahansa voi levittää mitä tahansa kenenkään siihen puuttumatta.

Me hyvää journalistista tapaa noudattavat päätoimittajat emme aio olla valemedian hiljaisia tukijoita ja myötäjuoksijoita. Sitoudumme oikeisiin tietoihin perustuvaan ja merkitykselliseen journalismiin. Kun tietoja pyritään tahallisesti hämärtämään tai vääristelemään, puutumme siihen omissa medioissamme.

…

Otamme jatkossakin vastuun julkaisemistamme uutisista ja niiden oikeellisuudesta,  ja vastaamme myös toimitustemme tekemistä virheistä ja niiden korjaamisesta. Aiomme vastaisuudessakin olla demokratian ja sananvapauden tukipilareita, osa toimivaa suomalaista yhteiskuntaa. Eettisesti kestäviin periaatteisiin sitoutuneen ammattimedian tehtävä on vaikeinakin aikoina kirkas.

Kaikkiaan 22 päätoimittajaa suomalaisesta valtamediasta yhteisessä julkilausumassaan 1.3.2016. Asian tahatonta komiikkaa ei tarvinne selittää.

*

- Pieremällä kovaäänisemmin mies käyttää passiivis-aggressiivista väkivaltaa asettaakseen itsensä dominanttiin rooliin, mikä pelottaa naisen alitajuisesti olemaan päästämättä flatulaatiota, ja siten nainen, joka pelkää turvallisuutensa puolesta, pieree hiljaisemmin merkkinä alistumisesta. Tämä edesauttaa raiskauskulttuuria ja naisten sortoa.

Kanadalainen anarkofeministi Ashleigh Ingle avautui jo vuonna 2013 mutta asia tuli bongattua hotellin respassa vasta maaliskuussa 2016. Termi ”pieruraiskaus” on käytössä ainakin joissain hurahtaneissa feministisissä akateemisissa piireissä mutta suomessa hernesopan, ruisleivän ja piimän yhdistelmää ei vielä ainakaan ole kielletty. Kanadan vastaavasta tilanteesta en osaa mennä sanomaan.

Vihakirjoittaja on Hellstenin mukaan todennäköisesti arkielämässä arka ihminen, joka räyhää vain turvallisen netin suojasta. Silloin ihminen ei kohtaa itseään, eikä voi muuttua. "Nettiraivoa levittävien itsetuntemus on heikko. Yrittämällä polkea muita alas ja nousemalla heidän päälleen, he yrittävät kasvaa suuremmiksi. Tosiasiassa he pienenevät entisestään, koska eivät kohtaa itseään”.

Teologian maisteri ja terapeutti Tommy Hellsten diagnosoi ilman varsinaista diagnosoimisoikeutta kerralla suuren määrän hänelle tuntemattomia ihmisiä jotka eivät ole hänen kanssaan samaa mieltä Kirkko ja Kaupunki-lehdessä. Muodikkaaseen tapaan hänkin jätti kertomatta, että mitä se vihakirjoittaja varsinaisesti kirjoittaa ja mitä vihakirjoittaminen sisältää.

*

Brysselissä tapahtuu nyt kauheita, mutta samalla on muistettava se rasismi, jota tapahtuu Suomessa joka päivä. Syrjintä, kiusaaminen ja vihapuhe ovat arkea liian monelle.

Puheiden lisäksi tarvitaan nyt konkreettisia tekoja. Kerätään yhdessä ideoita arkipäivän syrjinnän ratkaisemiseksi. Otamme parhaat edistääksemme. Kirjoita ajatuksesi alle tai jaa somessa tunnisteella #ratkaisujarasismiin.

Kokoomuksen reaktio facebookissa Brysselissä 22.3.2016  tapahtuneeseen islamilaiseen terrori-iskuun saavutti absurdiuden / tekopyhyyden / jonkin vielä määrittelemättömän ja ylitti sen rajan. Iskussa kuoli 35 ja haavoittui yli 200 ihmistä.

Hävetkää, perkeleet, jos osaatte. Vaan ettehän te osaa.

*

Maahanmuuttajien integroiminen suomalaiseen yhteiskuntaan ehkäisee tehokkaasti ääriajattelun leviämistä. Toimeton ja uskonsa tulevaisuuteen menettänyt ihminen on otollinen kohde terroristien värvääjille. Työ on erittäin tärkeä asia kotoutumisen kannalta.

Kokoomuksen Petteri Orpo muistutti 28.3.2016 Verkkouutisissa olevansa olemassa toistamalla ensimmäistä kertaa sen, mitä on toistettu toistuvasti noin vuodesta 1994. Puheessaan hän ei maininnut niitä satoja tuhansia suomalaisia, joilla ei ole työtä nyt eikä tulevaisuudessakaan.

*

Mietintöesityksen tavoitteena on vastustaa "varhaisesta iästä" lähtien "euroskeptisismin leviämistä" sekä "edistää eurooppalaista yhteenkuuluvuudentunnetta" ja "monikulttuurisen ja monietnisen yhteiskunnan hyväksyntää".

Mietintöesitys kehottaa jäsenmaita kehittämään "poliittista kasvatusta" ("political education") kaikkia kanavia hyödyntäen ja rahoitusta lisäten. Poliittisessa kasvatuksessa tulisi hyödyntää koulukirjoja, opetussuunnitelmia, opettajankoulutusta, vapaa-ajan harrastuksia, sosiaalista mediaa, roolipelejä, työharjoittelua, vapaaehtoistyötä jne.

Euroopan Unioni suunnitteli ikiomaa pakollista nuoriso-Komsomolia alkuvuodesta 2016. Luitte oikein, ”poliittinen kasvatus”.

*

- Kun juttuun puututaan ja se tutkitaan, on rikoksesta epäillylle osoitettu, että olet ylittänyt tutkintakynnyksen, eikä tämä ole hyväksyttävää käytöstä, vaikka syyttäjä tekisi syyttämättäjättämispäätöksenkin.

Poliisin ylijohtaja Seppo Kolehmainen ilmoitti Aamulehdessä 11.4.2016 siitä käytännöstä että esitutkintaa käytetään jo itsessään rangaistuskeinona ja tasoitti tietä Poliittiselle Poliisille joka otti sitten syssymmällä suuren harppauksen eteenpäin.

*

Suomessakin monet somalit kertovat kokevansa, ettei heitä pidetä suomalaisina.

MTV3 tiedotti tämän veret seisauttavan uutisen 18.4.2016.

– Poliisin täytyy huolehtia siitä, ettei etnistä profilointia tapahdu. Tämän päivän Suomessa on täysin vanhanaikaista tehdä päätelmiä ihonvärin perusteella. Meillä on Suomen kansalaisia, joilla on kaikenlaisia ihon värejä.

– Kenenkään ei pitäisi joutua kokemaan, että hänet valitaan tarkastukseen ihon värin vuoksi.

Yhdenvertaisuusvaltuutetun toimiston erityisasiantuntija Robin Harms totesi Ylessa 21.4.2016 että on se vaan epiä kun suomalaiset poliisit ovat etsineet laittomia maahanmuuttajia ulkomaalaisen näköisistä ihmisistä eikä esim. Pihtiputaan mummosta.

*

- Meillä alkaa syksyllä somalinkielen opetus, ja arabian opetusta lisätään merkittävästi. Niille on todella suuri tarve. Me emme voi pitää kiinni 1880-luvun oppituolijaosta. Maailma muuttuu ja yliopiston pitää muuttua sen mukana.

Helsingin Yliopiston varadekaani Hanna Snellman totesi 29.4.2016 että maailman mittakaavassa täysin merkityksettömän japanin kielen opetus joutaa väistyä uuden ja nousevan teollisuus- ja kulttuurimahdin Somalian tieltä.

*

1. Läpi harmaan hallinnon. Otamme vihapuheen ja rasismin vastustamisen sekä monikulttuurisuuden, osallisuuden ja yhdenvertaisuuden vahvistamisen läpäisyperiaatteella huomioon opetus- ja kulttuuriministeriön toimialojen virastojen, laitosten ja muiden organisaatioiden ohjauksessa.

2. Rahalla rasismia vastaan. Sisällytämme opetus- ja kulttuuriministeriön harkinnanvaraisiin valtionavustushankkeisiin ja ESR-toimenpidekokonaisuuksien valintakriteereihin läpäisyperiaatteella monikulttuurisuuden, yhteisöllisyyden ja osallisuuden edistämisen.

3. Kirjastossa kohdataan. Vahvistamme yleisten kirjastojen toimintaa aktiivisen kansalaisuuden, monikulttuurisuuden ja demokratian edistäjänä.

Sertifikoitu poliittinen broileri eli opetus- ja kulttuuriministeri Sanni Grahn-Laasonen piti keväällä 2016 huolen siitä, että monikultturismipropaganda ei kouluissamme ainakaan vähene.

Suomi on harvaan asuttu maa jonka asukkaista suuri osa keskittyy maan etelä- ja keskiosiin. Ranskan pinta-ala on alle kaksi kertaa suurempi kuin Suomen, huolimatta siitä että siellä asuu yli 66 miljoonaa ihmistä. Tämän perusteella Suomeen mahtuisi kevyesti pari miljoona ihmistä lisää – Suomessa kyllä riittää metsää, vettä ja saunoja uusille asukkaille.

…

…maantieteilijänä suosittelen, että olisi hyvä mikäli Suomen väestö kaksinkertaistuisi alla olevilla keinoilla:

Suomi voisi ottaa esimerkiksi lapsia orpokodeista ympäri maailmaa, rekrytoida eri puolilta maailmaa molempaa sukupuolta olevia nuoria erityisesti köyhiltä alueilta, tehdä sopimuksen YK:n kanssa ihmisten tuomiseksi kriisialueilta Suomeen. Näillä keinoilla pystyisimme ratkaisemaan Suomen ongelmia tulevaisuudessa sekä pelastamaan hädänalaisia ihmisiä. Ehkä alussa saattaa tulla väliaikaisia paineita ja talousongelmia, mutta tulevaisuudessa saadaan Suomen asioita kuntoon asukkaita, kulutusta, veronmaksajia ja työvoimaa lisäämällä.

Aika ajoin asiaakin puhuvalla Alan Salehzadehilla luisti hihna Iltalehdessä 17.5.2016

*

- Lopetetaan oppilaiden kutsuminen tytöiksi ja pojiksi

- Käytetään oppilaasta sitä nimeä, mitä hän itse haluaa

- Muodostetaan istumajärjestykset, ryhmät ja jonot muun kuin sukupuolen perusteella

- Puretaan sukupuolen perusteella muodostetut opetusryhmät

- Tehdään koulun vessoista yksittäisiä ja jätetään ne merkitsemättä tytöt/pojat

- Otetaan yhdenvertaisen ja sukupuolisensitiivisen toimintakulttuurin rakentaminen vakavasti

- Aloitetaan kokonaisvaltainen, ihmisoikeuksiin perustuva, ikätason mukainen seksuaalikasvatus heti ensimmäisellä luokalla

- Tarkastellaan yhteiskunnan ylläpitämiä normeja eli oletuksia siitä, millaisia ihmiset ovat – ja puretaan normia kahdesta sukupuolesta ja heteroseksuaalisuudesta

Sekä orvaskeden värin että seksuaalisen suuntautumisen perustella kaikelta arvostelulta roiskesuojattu Jani Toivola lateli 18.5.2016 kuinka kouluihin tuodaan totaalinen ja kaikkien ainakin Jani Toivolan mielestä vaatima tasa-arvo.

*

Osa koiran omistajista haluaa lähteä lemmikkinsä kautta toteuttamaan omaa aatteellista tai eettistä ajatteluaan. Esimerkiksi vegaanista ruokavaliota noudattava koiranomistaja voi tietämättään tehdä lemmikilleen pahaa jälkeä.

– Osa omistajista haluaa lähteä koiran kautta toteuttamaan omaa aatteellista tai eettistä ajatteluaan. Joskus koiraa syötetään vegaanilla ruokavaliolla, koska omistaja itse on vegaani. Ihminen voi tietämättään saada rakkaan lemmikkinsä erittäin huonoon tilaan.

– Työskentelen itse työni puolesta ympäri Suomea sijaitsevien klinikoiden kanssa, ja kyllä ympäri maan kuulee näitä, että vegaanilla ruokavaliolla ruokittuja koiria ajautuu eläinlääkäreiden vastaanotoille lopetettavaksi.

Joensuun kaupungin eläinlääkäri Jari Aho vahvisti 6.6.2016 todeksi sen urbaanilegendaksi luullun valitettavan tosiasian että jotkut vegaanit ovat niin uskomattomia vatipäitä että kuvittelevat koiransakin elävän vegaaniruualla.

Hotellin respasta suositellaan kyseisille ihmisille lemmikiksi helppohoitoista ja vegaaniruokaan tyytyvää hometta.

*

- Mitä mä vastaan mun lapsille? Mitä mä kerron pääministeri Sipilästä, joka on luvannut, että hän rakentaa suomalaista yhteiskuntaa parempaan? Mitä mä kerron ulkoministeri Soinista, joka ulkomailla kertoo puolustavansa tyttöjen ja naisten oikeuksia? Mitä mä kerron sisäministeri Orposta, joka juuri on saanut vastuullisen tehtävän johtaa suurta puoluetta ja pyrkii luomaan uskoa tulevaisuuteen? Miten minä voin antaa uskoa lapsilleni Suomessa heidän tulevaisuuteen?

…

- Mitä olette tehneet minun maalleni? Enemmistön ääni ei aina ole oikeassa. Enemmistö ei aina välttämättä tee oikeita päätöksiä.

Eduskunta yritti 16.6.2016 edes vähän rajoittaa turvapaikkaturistien tulvaa tiukentamalla perheenyhdistämisten ehtoja jolloin Eva Biaudet pisti tyylinsä mukaan alaleuan väpättämään ja samalla julisti yksinoikeutensa maahan nimeltä Suomi. Kyseiset tiukennukset eivät vaikuttaneet Biaudetin adoptiolapsiin millään tavalla.

*

Suomi lukeutuu maailman kovimpiin ylikuluttajiin maapallon kestokyvyn kannalta, mutta aivan kärkeen Suomi ei onneksi kuitenkaan yllä. Edellä tuhlailee muun muassa Ruotsi.

Suomalaisten kulutustottumuksilla tarvittaisiin 3,4 maapalloa, jotta kulutus saataisiin katettua uusiutuvilla luonnonvaroilla ja kasvihuonepäästöt  saataisiin käsiteltyä.  Kulutamme siis yli kolme kertaa maapallon kestokyvyn.

”Tärkeintä on päästä määrätietoisesti irti fossiilisista energianlähteistä eli öljystä ja hiilestä. Kierrätystä pitää lisätä ja saada kiertotaloudesta liiketoimintaa sekä vähentää ruokahävikkiä ja lihan kulutusta.”

Näin mainosti Yle 8.8.2016 unohtaen jonkun pikkujutun eli sen, että Suomi tuottaa huomattavasti enemmän luonnonvaroja kuin kuluttaa. Se toinen unohtunut pikkujuttu oli tuo kehitysmaiden väestönkasvu, mutta siitä puhuminenhan ei ole muodikasta.

*

- Toimittajamme saapuessa paikalle illalla, siellä ei ollut enää kantaväkeä paikalla. Toimittaja siis haastatteli turvapaikanhakijoita ja yhtä vapaaehtoistyöntekijää turvapaikkakeskuksessa. Paikallinen poliisi kieltäytyi kommentoimasta tilannetta tuolloin tiistai-iltana. Radioraporttien pohjalta tehtiin kaksi verkkojuttua, jotka olivat em. syistä yksipuolisia.

Kun useampi kymmenen astaloilla varustautunutta arabia hyökkäsi forssalaisten nuorten kimppuun 25.8.2016 ja Yle uutisoi asiasta korostetun yksipuolisesti oli tuo ylläoleva lause sitten Ylen selityksenä asialle.

*

Panu Mäenpää kehottaa esimiehiä parhaansa mukaan välttämään tekemään oletuksia työntekijöiden seksuaalisesta suuntautumisesta. Jos ei tiedä, ei pidä esimerkiksi mennä viittaamaan miestyöntekijän kumppaniin ”vaimona”. Sana ”puoliso” on Mäenpään mukaan varsin hyvä ja neutraali termi.

– Se on tottumiskysymys, ja meidän täytyy kielellä yrittää muuttaa sitä asenneilmastoa. Joillekin ihmisille se pitää tehdä varsin näkyvästi, jotta he tiedostaisivat nykyään tekevänsä alaisistaan liikaa oletuksia.

– Ja jotkut tämmöiset ”paremmat puoliskot”, ”emännät” ja ”isännät” ovat sellaisia, joita toivoisin ihan jo hyvän maun vuoksi jätettävän käyttämättä.

Seta ry:n puheenjohtaja Panu Mäenpää opetti heteroväestölle elokuussa 2016 että hyvän maun määrittely on nimenomaan homojen hommaa.

*

Syytä joidenkin Lähi-idästä tulleiden maahanmuuttajamiesten tekemiin rikoksiin on etsitty väärästä paikasta.

Selitystä on niin Suomessa kuin muissakin Euroopan maissa etsitty uskonnosta ja arabikulttuurista. Irakilaisia maahanmuuttajia tutkineen Juntusen mukaan syyt löytyvät pikemminkin irakilaisen yhteiskunnan romahtamisesta sekä arjen ja perinteiden katkeamisesta.

Juntunen toteaa tänään tiistaina julkistetussa tutkimuksessaan, että Suomeen viime syksynä saapuneet irakilaiset turvapaikanhakijat edustavat poikkeustilan, katastrofin ja traumojen sukupolvea. He ovat eläneet lapsuutensa ja nuoruutensa sotien, väkivallan ja taistelujen keskellä.

- Joka ikisellä Suomessa haastattelemallani irakilaismiehellä oli Irakin kodissaan aseita.

Tampereen yliopiston tutkija Marko Juntunen piti Suomessakin käytyä keskustelua maahanmuuttajien tekemistä seksuaali- ja muista rikoksista yksinkertaistavana ja harhaanjohtavana ja löysi mielestään oikean syyn. Unohtaen sen että Suomessa on aseita myös huomattavan paljon, ja joukkoraiskaus on täällä ennen maahanmuuttajainvaasiota ollut tuntematon. Hän ei myöskään selittänyt muuttuivatko tapetut, pahoinpidellyt ja raiskatut suomalaiset uuden selityksen myötä vähemmän tapetuiksi, pahoinpidellyiksi ja raiskatuiksi. Tähän voi vielä huomauttaa että vuonna 1939 – 1945 suomalaiset elivät sodan, väkivallan ja taistelujen keskellä ja kun ne loppuivat he alkoivat elää ihmisiksi ja rakensivat erittäin hyvin toimivan yhteiskunnan jossa ei tunnettu joukkoraiskauksia.

*

- Viime vuosi oli osoitus sitä, että me idealistit ehkä voimme ajatella, että kaikki turvaa tarvitsevat tervetuloa Eurooppaan. Me kaikki kuitenkin huomasimme, että sitten syntyy kovin odottamattomia reaktioita.

Kyseinen Juntunen hoksasi samaan aikaan tämän idealistille kovin oudon ja yllättävän asian.

*

– Tässä on kyseessä yksittäistapaus. Vaikka voi tietysti todeta, että erinäköisiä rikoksia on tapahtunut julkisilla paikoilla, niin tällaista ei toista ole ollut turvapaikanhakijoihin liittyen.

Näin totesi 12.9.2016 poliisitarkastaja Marko Savolainen Poliisihallituksesta kun kaksi arabia tappoi suomalaisen miehen Kajaanissa. Hotellin respassa löydettiin nopealla laskulla vuoden 2005 – 2016 välillä 34 maahanmuuttajan aikaan saamaa yksittäistapausta ts. ruumista. Joko poliisi ei tiedä, mitä maassa tapahtuu tai sitten se puhuu paskaa tietoisesti ja poliittisista syistä. Molemmat vaihtoehdot ovat varsin hyytäviä.

*

Klaukkalassa pelataan torstaina 15.9.futisottelu, jossa maalit toki ratkaisevat, mutta hieman toisella tavalla kuin sarjaotteluissa. Kello 18.30 alkavassa Peace United -ottelussa ottavat yhteen maahanmuuttajien ja paikallisten seurakuntalaisten sekajoukkueet.

– Kysymys on juuri jalkapallon yhdistävästä, ei erottavasta vaikutuksesta. Peli yhdistää ihmisiä kautta maailman ja toivottavasti tuo myös apua niille, jotka sitä tarvitsevat.

– Joukkueen tavoitteena on lopettaa vastakkainasettelu kulttuurien ja uskontojen välillä. Peace Unitedin pelaajat ymmärtävät, että nuorten väkivaltainen radikalisoituminen ei johdu uskonnosta tai ihonväristä vaan vaihtoehtojen puutteesta

Näin totesi ottelua järjestämässä ollut vs. diakoni Anna Handroo Nurmijärven seurakunnasta. Toisella puoliajalla joukkotappelun vuoksi keskeytetyn ystävyysottelun lopullisina toimitsijoina olivatkin sitten järjestysmiehet ja useampi poliisipartio. Myöhemmin Handroo sitten vielä selitti läskiksi mennyttä ystävyysottelua:

- Nämä ihmiset ovat saapuneet Suomeen hyvin haavoittuvista oloista. Heillä on traumoja sekä käsittelemättömiä asioita hyvin paljon. Tunteitten käsittely, itsehillintä ja pettymyksen sieto eivät ole päässeet kehittymään vaikeissa oloissa riittävän hyvälle tasolle. Tässä pelissä nähtiin juuri se, että meillä on vielä paljon työtä edessä. Näitä ihmisiä on autettava käsittelemään traumoja sekä pettymyksiä. Jokaisella on unelma paremmasta elämästä. Meidän tehtävänämme on tukea näitä ihmisiä kohti näitä unelmia.

Eli määritteli meille suomalaisille jälleen uusia velvollisuuksia jättäen tosin kertomatta, että millä valtuuksilla hän sen teki.

*

Poliisihallinto keskittyi työnsä kannalta olennaisiin asioihin 28.9.2016.

*

Tunnettu lesboutensa takia syrjitty toimittaja Johanna Korhonen selvitti rahvaallekin Helsingin Sanomien kautta 30.9.2016 miksi niin monet suomalaiset vastustavat haittamaahanmuuttoa:

KOLME SYYTÄ, MIKSI IHMINEN VASTUSTAA MAAHANMUUTTAJIA

Korhosen mukaan maahanmuuttajien vastustaminen ei välttämättä liity mitenkään maahanmuuttajiin. Todellinen syy vihaviesteihin tai rasismiin voi löytyä esimerkiksi näistä:

1. Yksinäisyys raastaa. Perhe on hajonnut tai jäänyt perustamatta, suku asuu kaukana, työpaikka meni alta, harrastaa ei jaksa tai raski. Jokin näistä, pahimmillaan kaikki – tällaisia ihmisiä on Suomessa paljon. Ihmiseltä puuttuu joukko, johon kuulua. Silloin maahanmuutonvastustajien ja rasistien ryhmät netissä muodostavat kutsuvan käden.

2. Arvostusta puuttuu. Kun ihminen kokee, ettei ole saanut arvostusta tai tukea esimerkiksi työyhteisössään tai yhteiskunnassa, hän saattaa suunnata turhautumisensa maahanmuuttajiin. Tällainen ihminen saattaa taloudellisin mittareihin katsottuna kuulua hyväosaisiinkin.

3. Tunteet kiihottavat. ”Sosiaalisessa mediassa jokainen pääsee purkamaan tunteitaan kenenkään estämättä ja yleensä niin, että täysin sopimattomistakaan tunneilmaisuista ei käytännössä joudu juridiseen vastuuseen”, Korhonen kirjoittaa. Tunteisiinkin voi addiktoitua, ja Facebookista niitä voi ammentaa samanmielisten kerhosta ympäri vuorokauden.

Osa näistä perusteista on lausuttu jo vuonna 1994, mutta tärkein perustehan oli se, että hänestä tuntuu siltä ja kun hänestä tuntui, niin Hesaristakin tuntui. Mikä ihme siinä muuten on että julkilesbot kannattavat islamilaista maahanmuuttoa vaikka tietävät aivan hyvin kuinka heille islamilaisessa yhteiskunnassa kävisi? Joka tapauksessa hotellin respassa väitetään että kyseinen Korhonen ei ole koskaan tavannutkaan niitä ihmisiä, mistä hän puhuu. Mikä ei tietysti estä häntä puhumasta.

*

Pakolaisuus ei ole vain ohimenevä trendi. Olen varma, että se tulee olemaan pysyvä olotila. Luonnollisesti sodat ja muut konfliktit aiheuttavat pakolaisuutta, mutta suurin aiheuttaja tulee olemaan ilmastonmuutoksesta aiheutuva pakolaisuus.

Länsimainen vastuuton kulutuskulttuuri aiheuttaa ilmastopäästöjä, sortaa ihmisiä tuotantomaissa, sekä estää tuotantomaiden kehittymisen. Kulutuksestamme tekee vastuuttoman se, että näemme vain tuotantoketjun loppupään ja ummistamme silmämme sen alkupäältä.

Ilmastonmuutos tekee esimerkiksi kuivuuden takia osasta maailmaa sietämättömän elää ja ajaa siten ihmismassoja muille maille. Emme voi Suomessa ummistaa silmiämme ja elää omassa hyvinvointikuplassamme. Sotaa vastaan on vaikeaa etäältä taistella, mutta ilmastopakolaisuuteen voimme vaikuttaa omilla valinnoillamme. Emmehän halua tukea pakolaisuutta?

Totesi Nurmijärven seurakunnan pastori Ida Vartiala paikallislehden kolumnissaan ”Ekohipin Moraalisaarna” ja samalla unohti muodikkaasti kehitysmaitten väestönkasvun ja sen aiheuttamat ongelmat ja päätteli, että luonnonvarojen nettotuottaja Suomi onkin ongelman ytimessä. Kun kierrätetään suomalaisia maitotölkkejä niin maailma pelastuu.

*

Helsingin poliisin ylikomisario Jussi Huhtela kertoi poliisin prioriteeteista 10.10.2016. Poliisikin vastustaa tiukasti jotain, jota se ei suostu määrittelemään.

*

Opetushallitus: Pojat eivät ole poikia ja tytöt tyttöjä - ensi vuonna kouluissa saa puhutella vain nimillä

Jos opetushallituksen suositukset otetaan käyttöön, ensi vuoden alusta lähtien pojat eivät ole poikia ja tytöt tyttöjä Suomen kouluissa.

Opetushallituksen mukaan sukupuolen jatkuva mainitseminen antaa lapselle ylikorostuneen käsityksen sukupuolen merkityksestä.

Suomen kouluissa ei tulisi puhua ensi vuoden alusta lähtien tytöistä ja pojista. Sen sijaan lapsia tulisi puhutella nimillä.

Linjauksen takana on opetushallitus, joka on julkaissut oppaan "Tasa-arvotyö on taitolaji".

- Sukupuoli on vain yksi ominaisuus monien ominaisuuksien joukossa. Sen jatkuva mainitseminen antaa lapselle ylikorostuneen käsityksen sukupuolen merkityksestä, oppaassa lukee.

…

- Sukupuolitietoisessa opetuksessa tunnistetaan sukupuolittavia yhteiskunnallisia ja kulttuurisia rakenteita ja puretaan niitä.

…

Esimerkiksi draamapedagogisia työtapoja käytettäessä pitäisi kiinnittää huomiota siihen, ettei sukupuolia esitetä stereotyyppisesti. Tyttöjen ei tulisi sipsuttaa ja poikien kävellä rehvakkaasti.

Vieraissa kielissä tulisi opetella "sukupuolen moninaisuudelle tilaa antavia persoonapronomineja sekä sukupuolineutraaleja ja naisten siviilisäätyä määrittelemättömiä puhuttelusanoja".

Historian opetuksen tulisi taas haastaa perinteistä "suurmieshistoriaa": naiset tulisi voida esittää historian aktiivisina osapuolina "mikrohistoriallisen tarkastelun" kautta.

Oppassa kehotetaan myös keksimään vaihtoehtoisia ilmaisuja muun muassa nimityksille "virkamies" ja "lakimies".

Opetushallitus ilmoitti 18.10.2016 tekevänsä edelleenkin sitä, mitä se osaa tehdä parhaiten ja lähestyy työtänsä mikroälyllisen tarkastelun kautta.

*

Hussein somalien työllistymisestä: En lähtisi nostamaan isoa haloota.

…

Husseinin mielestä on turhaa pelottelua väittää, että somalialaistaustaiset henkilöt eivät sulautuisi suomalaiseen yhteiskuntaan.

- En lähtisi nostamaan isoa haloota muutamasta tuhannesta ihmisestä, jotka eivät ole työllistyneet. Meillä on yli 300 000 työtöntä, ja ehkä 5 000 heistä on somalitaustaisia, Hussein sanoo.

Meidän kaikkien suosikki Abrirahim Husu Hussein opetti suomalaisille somalialaista prosenttilaskua 21.10.2016. Matematiikkakin on vain sosiaalinen konstruktio.

Aikaisemminhan Husu on opettanut suomalaisille mm. hyviä somalialaisia käytös- ja keskustelutapoja.

*

”Pilapiirtäjä” Ville Ranta osoitti 8.11.2016 todeksi sen, että hyvä pilapiirtäjä tarvitsee työssään onnistuakseen huumorintajua ja hyvää makua. Hänellä itsellään niitä ei ole.

*

Poliisihallitus on saanut valmiiksi suunnitelman vihapuheen ja -rikosten torjunnan tehostamiseksi. Poliisihallitus esittää, että Helsingin poliisilaitokselle perustetaan uusi ryhmä, joka estää ja paljastaa internetin rangaistavaa vihapuhetta ja myös tutkii epäillyt rikokset valtakunnallisesti.

Internetin viharikollisuutta hoidettaisiin verkostomaisesti koko maan alueella. Tavoitteena on, että ryhmään kuuluvia vihapuheeseen erikoistuneita nettipoliiseja olisi jokaisella poliisilaitoksella ainakin yksi.

He toimivat omilla kasvoillaan ja osallistuvat poliisiprofiileilla nettikeskusteluun. Kasvot voitaisiin Poliisihallituksen mielestä tehdä tutuiksi esimerkiksi mainostamalla heitä samaan tapaan kuin televisiosarjoissa esiintyviä poliiseja.

Poliisihallitus esittää, että uusi ryhmä tekisi esitutkinnan kaikissa niissä tapauksissa, joissa tehdään rikosilmoitus internetissä tapahtuneesta kiihottamisesta kansanryhmää vastaan tai uskonrauhan rikkomisesta.

Ryhmän vastuulla olisivat myös viharikoksiksi arvoitavat kunnianloukkaukset ja laittomat uhkaukset. Tutkinnassa pyydettäisiin tarvittaessa apua paikallispoliisilta.

Poliisihallitus ilmoitti Suomen ensimmäisen poliittisen poliisin perustamisesta punaisen Valpon jälkeen 15.11.2016. Osoittaakseen, ettei ole täysin menettänyt huumorintajuaan poliisihallitus ilmoitti myös:

Poliisihallituksen mukaan kansalaisten sananvapautta ei ole tarkoitus rajoittaa, vaan pyrkiä turvaamaan yleinen järjestys myös sosiaalisessa mediassa.

Hotellin respasta muistutetaan, että tavalliselle kansalaiselle jopa parikin vuotta kestävä esitutkinta – syyte – oikeudenkäyntirumba on jo tuomio sinänsä ja poliisihallituskin tietää tämän aivan hyvin.

*

- Isänpäivän kirjakattaus on täynnä all male-tarjontaa.

- Mies, joka ei lue naisten kirjoittamia kirjoja, ei ole sivistynyt.

Helsingin Sanomien kulttuuritoimituksen esimies Hanna Mahlamäki ja valtakunnan uusviisas Maria Pettersson määrittelivät tasa-arvoa feministisiin uomiin isänpäivän 2016 tienoilla. Äkkimiettimällä hotellin respassa tuumitaan, että äitienpäivän kirjakattaus on täynnä all female-tarjontaa ja eikös sen niin pidä ollakin?

*

- Siinä on todella paljon nostamisen varaa. Tarvitaan laillisia maahantuloväyliä. Laillisia maahantuloväyliä on muun muassa kiintiöpakolaisten otto ja sitä voisi nostaa vaikkapa kymmeneentuhanteen.

Näin loihelausui SDP:n kansanedustaja Tytti Tuppurainen 20.11.2016 ja samalla todisti saavuttaneensa sen valaistumisen asteen jossa ihmistä ei enää vaivaa niin logiikka, realismi kuin laskutaitokaan. Tulee muistaa, että oikein huonolla tuurilla kyse on Suomen seuraavasta pääministeristä.

*

Perustuslakivaliokunta vetoaa myös kansalaisaloitelakiin, jonka mukaan kansalaisaloite voi koskea asiaa, joka kuuluu eduskunnan lainsäädäntövaltaan. Kansainvälisten velvoitteiden hyväksyminen ja niiden irtisanomisen hyväksyminen ovat valiokunnan mukaan kansalaisaloiteoikeuden ulkopuolella.

Perustuslakivaliokunta siis tyrmäsi 25.11.2016 Paavo Väyrysen käynnistämän kansalaisaloitteen euroalueesta eroamisesta sekä tietysti samalla se tyrmäsi meneillään olevan fixit-aloitteen. Samalla se tunnusti ettei eduskunnalla ole käskyvaltaa Suomen tärkeimmissä asioissa ja kansalaisaloitejärjestelmällä on merkitystä vain silloin, jos se koskee LGBTQTiiTyy-akselin asioita. Myös perussuomalaisten jäsenet tukivat tätä tulkintaa. Eli toisin sanoen perustuslakivaliokunta tunnusti sen, että Suomella ei ole enää kuin maakuntahallinto.

Ja tässähän näitä tällä kertaa. Hotellin respassa veikataan, että ensi vuonna vauhti vain kiihtyy. Sitä osoittaa se, että pahimmat ja lukuisimmat pläjäykset tulevat nimenomaan poliittisen ja virkakoneiston puolelta. Siellä tiedetään, että asiat on onnistuttu hässimään vituralleen, mutta siinä suunnassa ei ole pienintäkään mielenkiintoa tunnustaa virheet. Niinpä – niin kuin hyvään totalitaristisen valtion käytäntöön kuuluu – ratkaisu on se, että pyritään hiljentämään arvostelu. Ja sen totalitaristisen valtion pääkaupunkihan ei ole enää Helsinki vaan Bryssel. Mutta jossain vaiheessa kupla puhkeaa. Sitä odotellen.

Hotelli Yrjöperskeles jatkaa ajatusten majoituspalveluita myös tulevaisuudessa. Ellei punavihreä Valpo heitä kapuloita rattaisiin. Halu sillä on kyllä kova. Voimia eloon kaikille lukijoille.

Lisäys myöhemmin päivällä: Tytti Tuppuraisen osuus unohtui. Nyt päivitetty.

XXII YMMÄRRYSHARJOITUS

Hotellin respassa huomataan kerta toisensa jälkeen, että valtamediamme kehittää pohdittavaksi aina vain uusia ongelmia, joita tällainen tavallinen sukankuluttaja ei ole osannut ongelmaksi aikaisemmin tulkitakaan. Tuorein ongelma liittyi isänpäivään, ja ongelmaa käsiteltiin niin Helsingin Sanomissa kuin Ylessä. Ja ongelmahan oli siinä, että suomalaiset miehet eivät lue tarpeeksi naisten kirjoittamia kirjoja.

Hesarissa ongelmaksi määriteltyä asiaa käsitteli lehden kulttuuritoimituksen esimies Hanna Mahlamäki komeasti otsikolla ”Isänpäivän kirjakattaus on täynnä all male-tarjontaa” ja Ylessä asiaan tarttui puolestaan kukapas muu kuin yksi valtakunnan uusviisaita eli Maria Pettersson vieläkin komeammalla otsikolla ”Mies, joka ei lue naisten kirjoittamia kirjoja, ei ole sivistynyt”. Uskoisin, että tätä omaa blogiani lukevat niin mies- kuin naispuoliset lukijat eivät välttämättä osaa suhtautua ongelmaan Mahlamäen ja Petterssonin vaativalla vakavuudella joten onhan heille annettava puheenvuoro ja lausuttava muutamia otteita heidän ongelmanasettelustaan. Ensiksi Hesarin Mahlamäki:

Isänpäivä on perinteisten perhearvojen ja stereotypioiden juhlaa. Isänpäiväviikonlopun mainoksissa tarjoillaan liharuokaa, miehisiä perustarvikkeita kuten partakoneita ja kalsareita – ja miesten kirjoittamia kirjoja.

Kirjankustantajat eivät kavahda esitellä isänpäiväsesongin all male -tarjontaa, vaikka vain miehistä koostuva edustus ei tätä nykyä ole missään tilanteessa meriitti, päinvastoin.

Mahlamäki jatkaa ongelman selvittämistä:

Vuonna 2002 yli 60 prosenttia naisista mutta vain hieman yli kolmannes miehistä ilmoitti lukevansa sekä miesten että naisten kirjoittamia kirjoja. Yli puolet miehistä ilmoitti lukevansa enimmäkseen miesten kirjoittamia kirjoja.

Köyhemmän kansanosan karttuisa järjenjuoksu ei vaan oikein taivu tajuamaan, että missä se ongelma on. Mitä vikaa perinteisissä perhearvoissa on? Muuttuvatko aikojen kuluessa aivan hyväksi ja toimiviksi todetut arvot stereotypioiksi vain siksi, että joku toimittajanplanttu mieltää niitten olevan sellaisia? Isänpäivänä isät myös tuppaavat olemaan all male, johtuen jo tietyistä fysiologisista syistä jotka eivät muutu toisiksi vaikka kuinka selitetään sukupuolen olevan vain sosiaalinen konstruktio. Ehkä heillä on oikeus päättää se, mikä heitä kiinnostaa kysymättä naistoimittajan henkilökohtaista mielipidettä?

Suomessa on erittäin hyvä sanonta ”älä tyrkytä tapojasi” jonka kyseinen toimittaja unohtaa työntäen kärsänsä asioihin jotka eivät hänelle kuulu. Jos asiaa ajattelee toisinpäin ja miettii tilannetta jossa miehet vaatisivat äitienpäivän kirjatarjontaan Veikko Huovista, Esa Anttalaa ja Niilo Lauttamusta niin asian tiimoilta seuraisi taivaankorkea feministinen joukkorääkyminen. Mutta eiväthän he vaadi, sillä he ymmärtävät että piruako toisen lukumaku kenellekään kuuluu. Ei kaiken tarvitse olla jonkun toisen määrittelemää. Mutta tulee muistaa, että Helsingin Sanomat piti tärkeänä, että nimenomaan tämä näkökulma tuli sen sivuilla esittää suomalaisille miehille.

Mutta vauhtiin vasta päästään uusrälssimme ylpeän jäsenen Maria Petterssonin myötä. Oikeastaan otsikko kertoo koko idean, joten toistetaan se:

”Mies, joka ei lue naisten kirjoittamia kirjoja, ei ole sivistynyt.”

Tässähän kyseinen ansiotonta nestettä päähänsä kehittänyt nainen määrittelee ominpäin ja omien mieltymyksiensä mukaan mitä sivistys on ja hänhän on onnistunut näissä määrittelyissään varsin persoonallisesti ennenkin, määritellessään umpirauhallisen kaupungin ja löytäen sen Ruotsin Malmöstä. Tämän jälkeen ei oikeastaan enää herää kysymys Petterssonin perusteluista ja siitä kuinka vakavasti ne täytyy ottaa. Kysymys herää siitä, että kun juttua katsoo, niin sen ylävinkkelissä näkyy ”Yle Uutiset.” Käydäänpä läpi, että mitä Petterssonin avautumisessa noin niin kun uutiseksi jollain alkeellisella tavalla määriteltävää on, eli unohdetaan tämä mielipidekirjoitusaspekti. Ja löytyyhän jutusta jotain faktaa, tai ainakin siksi tulkittavaa. Tietysti Maria Petterssonista itsestään:

Olen pitänyt pelkkiä mieskirjailijoita lukevia miehiä – anteeksi vain – vähän yksinkertaisina. Ei osoita erityisen suurta älyä tai sivistystä, jos pystyy kiinnostumaan vain oman sukupuolensa kirjoittamista asioista. Sitten tajusin olevani ihan yhtä urpo.

Olen lukenut tänä vuonna 85 kirjaa, siis vajaa kaksi kirjaa viikossa. Laskin, kuinka monen kirjailijan ihonväri on eri kuin omani. Vain neljän. Neljän! Säälittävää.

Entä kuinka monen uskonto on muu kuin kristitty tai ateisti? Arvelen, että kahden. Moniko kirjailijoista kuuluu sukupuolivähemmistöön? Tietääkseni ei yksikään.

En tietenkään ole tehnyt tietoista päätöstä lukea lähes yksinomaan valkoihoisia kirjailijoita. Jos joutuisin selittämään lukulistaani, kuulostaisin luultavasti samalta kuin ne vähän yksinkertaiset miehet. Todellisuudessa hyvää syytä ei tietenkään ole. Olen ollut laiska avartamaan maailmaani, sivistymään ja nauttimaan kirjallisuudesta, jonka on luonut joku muu kuin minua itseäni muistuttava ihminen.

Ensi vuonna lupaan lukea ainakin afrikkalaisen, aasialaisen, eteläamerikkalaisen ja australialaisen kirjailijan kirjan. Kirjan, jonka on kirjoittanut muunsukupuolinen. Kirjan, jonka on kirjoittanut seksuaalivähemmistöön kuuluva. Muslimin, hindun, juutalaisen ja buddhalaisen kirjailijan kirjan. Venäläisen, ruotsalaisen, norjalaisen ja virolaisen kirjailijan kirjan, ja kirjan, jonka on kirjoittanut vammainen saamelainen, romani ja suomenruotsalainen.

Asia selvä. Eli mikäli Yle toimisi varsinaisena uutistenvälittäjänä, niin uutinen menisi näin:

MARIA PETTERSSON KERTOO LUKENEENSA PALJON KIRJOJA

Maria Pettersson on ilmoittanut lukevansa paljon kirjoja. Hän ei ole vielä päässyt Paavo Väyrysen Dostojevski-vauhtiin mutta lähentelee sitä kyllä. Ensi vuonna hän aikoo lukea vielä enemmän ja monen rodun sekä vähemmistön edustajan kirjoja ja tuntee täten olevansa vielä entistäkin parempi ihminen. Pettersson on myös kertonut, että hän on määritellyt sivistyksen uudestaan ja ihan omin päin, mutta koska kyseessä on henkilökohtainen ja perustelematon mielipide, niin sitä Yle ei kommentoi sen enempää.

Jos niin Petterssonin kuin Mahlamäen avautuminen olisi ollut jossain henkilökohtaisessa blogissa niin asian olisi voinut todeta viitteellä ”merkitään tiedoksi, ei aiheuta toimenpiteitä”. Mutta kun nämä vuodatukset ovat julkaistu kahdella Suomen suurimmalla median pelialustalla herää tietysti kysymys, että minkähän ihmeen takia. Johonkin tälläkin pyritään. Nämä pelialustat kun eivät tuota uutisia vaan valistusta (tunnettiin ennen nimellä propaganda).

Haluavatko sekä Yle että HS miesten omaksuvan kasvavissa määrin näitä tiedostavais-feministisiä ajatuksia ja asenteita? Ja hyväksyvänsä sitä kautta nykyisen yhteiskuntamme toimintatavat ja –tavoitteet. Kyseisen tiedostavais-feministisen ajattelun osuvana edustajana (tietysti Petterssonin ja Mahlamäen lisäksi) voidaan pitää SDP:n puheenjohtajakilpailuun mahdollisesti osallistuvaa Tytti Tuppuraista, joka tuoreeltaan ilmoitti halunsa nostaa pakolaiskiintiö kymmeneen tuhanteen vuodessa. Toimien samalla hyvänä todisteena siitä, että ainakin meidän sivistymättömien mieshenkilöitten täytyy kyseistä feministis-tiedostavaa ajattelutapaa välttää ja hyvin moni meistä on sitä myös kykenemätön omaksumaan. Sillä sehän vaatisi täydellisestä irtisanoutumista niin logiikasta, realismista kuin laskutaidostakin eikä sivistyksemme taso niin suureen askeleeseen yksinkertaisesti riitä.

Todennäköisintä tietysti on, että kyseiset Ylen ja HS:n viritelmät ovat toimittajien toisille toimittajille heittämiä halinalleja. Toisilleenhan he ovat kirjoittaneet jo vuosia. Ehkä yksinkertaisinta olisi että suurimmat mediatalot kyhäisivät pystyyn verkkoon 24/7-livekanavan jossa päivystävät feministit keskustelisivat punkkulasin ääressä keskenään siitä, kuinka paljon rahvasta fiksumpia he oikein ovatkaan. 

Joka tapauksessa kyseiset avautumiset kannustavat hotellin respassakin lukuharrastuksen lisäämiseen ja täytynee ottaa pikapuoliin uusintakierrokselle ainakin Veikko Huovisen Rasvamaksa ja Lampaansyöjät sekä Arto Paasilinnan Isoisää Etsimässä. Parasta aikaa täällä on työn alla Ari Raunion ja Juri Kilinin sotadokumentti Jatkosodan Torjuntataisteluja 1942-44. Ja hitto vie, sitten voisi ottaa taas työn alle Robert A. Heinleinin scifi-klassikon Kuu On Julma. Siinä kun heikompi pistää vahvempaa pataan joka on aina ideana miellyttävä. Ja onhan sitä haukuttu fasistiseksikin ja mikäs sen paremmin sopisi sivistymättömälle miehelle.

first world problems

JOTAIN IHAN MUUTA XLIV

eli pikku-Ykä ja Kekkonen

Sellainen ihminen, joka ei ole elänyt 1970-luvun Suomessa ei voi mitenkään ymmärtää, minkälainen merkitys nimellä Urho Kekkonen  tai lyhenteellä UKK silloin eläneille ihmisille oli ja tietyllä tavalla on vieläkin, ainakin siellä jossain muistin piilotetuissa lokeroissa. Sinänsä tavalliset ihmiset eivät juurikaan käyttäneet sanaa Kekkonen vaan pitkäaikainen presidenttimme oli tietysti kansalaisille tuttavallisemmin Urkki. Kaikkien tuntema ja silti mystinen Urkki, jonka ympärille rakennettiin Suomen mittakaavassa melko ainutlaatuinen henkilöpalvonnan kultti.

Pikku Ykä hahmotti Urkin olemassaolon ja kaikkivoivan vallan sekä äärimmäisen osaamisen ensimmäisen kerran joskus 1970-luvun alussa, samoina aikoina kun Suomi siirtyi suomettumisensa synkimpään vaiheeseen ja pienelle pojallekin hahmottui nopeasti sen ajan varsin skitsofreeninen tilanne. Eli pikku-Ykälle tehtiin selväksi että hei Ykä, nythän on nimittäin niin, että me ollaan tuon Neuvostoliiton kanssa niinku ihan ekaks parhaita kavereita. Tai no, me ollaan sitä vaan noin niinkun paperilla ja yleisissä puheissa. Tosiasiassa se on aika vaarallinen häiskä se Neuvostoliitto eikä ollenkaan niin mukava kuin esmes Näin Naapurissa ja Maailma Ja Me selittää. Se on vaarallinen,  sitä pitää varoa eikä sitä saa laskea liikaa iholle. Mutta esmes koulussa ei sun Ykä kannata sanoa tuota ääneen, vaan olla vahvasti sitä virallista mieltä että Suomi ja Neuvostoliitto on siis ihan oikeesti niinku ihan ekaks parhaita kavereita.

Jos pikku-Ykä olisi osannut silloin englantia niin sen kielen osuva lyhenne WTF olisi käynyt hyvin paikalleen, mutta niitä samoja aikoja Ykälle selvisi sekin helpottava tieto että ei siitä Neuvostoliitosta tartte kumminkaan sillai välittää eikä olla ensinkään huolissaan sillä meillä on Urkki joka pitää huolen että me saadaan olla siltä rauhassa ja me voidaan käydä sen kanssa vielä edullista ja meitä hyödyttävää kauppaakin. Joka tuo niitä työpaikkojakin. Työtä työtä työtä tehdään jotta jotta leipää syödään. Urkki käy metsällä ja kalassa ryss… anteeks siis neukkujen kanssa, ryyppää ne saunassa lauteitten alle ja sillä viisiin hommat suttaantuu ja me voidaan myydä edelleenkin bulkkitavaraa neuvostokansalle joka ostaa ne priimana. Kun ei niillä parempaakaan ole. On se vaan tolkuttoman hyvä että meillä on tuo Urkki. Muutenhan me oltaisiin ihan lirissä.

Ja siltähän se tilanne tietysti pienen pojan silmissä näytti ja samoin ajatteli suurin osa aikuisistakin. Toisin sanoen likimain kaikki. Meidän Urkki oli presidentti, joka hoiteli ulkomaansuhteet. Tietysti yksin ja ominpäin ettei siinä päässeet vaan mitkään tunarit välistä sähläämään ja asioita sotkemaan. Meidän Urkki oli myös presidentti, joka piti maassa sisäisen kurin ja järjestyksen ja sitä myötä vakauden ja hyvinvoinnin. Mikään olennainen ei tapahtunut ilman Urkin lupaa ja hyväksyntää. Runnoihan se Urkki sen hätätilahallituksenkin kasaan kun kansalaisia oli liikaa työttöminä. Se työttömien määrä muuten silloin oli muistaakseni 60.000, eli nykypäivään verrattuna tilannehan oli aivan erinomainen mutta hätätilana sitä silloin pidettiin mikä puolestaan kertoi että ehkä valtiovalta silloin aivan oikeasti ajatteli kansalaisiaan. Nykyisin suomalainen työtön ei ole hätätilahallituksen aihe vaan merkityksetön tilastoluku. Kuolis pois joutavana kuleksimasta. Mutta Urkki ajatteli tavallisia suomalaisia. Kansalaisen oli hyvä olla ja elää Urkin isällisen ja turvallisen johdon alla.

Näin jälkeenpäin ajatellen isolle Ykälle on epäselvää että onko missään maailman maassa oltu koskaan samanlaisessa tilanteessa kuin sen ajan Suomessa. Suomihan oli tosiasiallisesti diktatuuri, jossa absoluuttista valtaa piti Urho Kaleva Kekkonen. Tilanne itse asiassa tiedostettiin oikein hyvin alemmissakin kansankerroksissa mutta siitä huolimatta Kekkosen diktatuuri oli äärimmäisen suosittu eikä sitä oikeastaan pidetty varsinaisesti diktatuurina tai ainakin sen alaisuudessa oltiin aivan vapaaehtoisesti. Tavalliselle tallaajalle Kekkonen oli vaan yksinkertaisesti koko kansan Urkki. Mahtava ja maaginen mies. Ensimmäinen Kansalainen. Diktaattori, joka ei tarvinnut väkivaltakoneistoa turvatakseen asemaansa. Sekä kansan luottamus että pelätyt myllykirjeet riittivät ja pystyihän Kekkonen halutessaan tuhoamaan häntä vastustavan ihmisen uran. Vain muutama sitkeä  ja tarpeeksi karismaattinen hahmo kuten Vennamo, Junnila ja Ehrnrooth panivat hanttiin ja silti säilyttivät uransa. Muut mylly jauhoi hiljaiseksi.

Muista diktaattoreista poiketen Kekkonen oli niin suosittu ja kansanläheinen tai ainakin sellaiseksi mielletty että joskus vuonna 1975 joku perhelehti (muistin mukaan Apu) julkaisi sivuillaan Urkki-paperinukkesarjan jossa Urkki oli piirretty ihan rehellisesti ja peittelemättä munasillaan. Normaalidiktatuurissa moinen tempaus olisi todennäköisesti tiennyt niin piirtäjälle kuin julkaisijalle kuulaa ottaan, mutta Suomessa ei siitä noussut edes kohua. Sen sijaan on melko mahdotonta kuvitella että joku pieni saksalainen tyttö olisi 1930-luvulla sovitellut vaatteita paperisen nakupelle-Hitlerin päälle.

Kekkonen oli läsnä kaikkialla. Ilman että hänen tarvitsi tehdä itseään sen kummemmin tykö. Sen teki niin Yleisradio kuin populaarikulttuuri hänen puolestaan esittäen hänet aina positiivisessa valossa ja tehden hänestä elämää suuremman hahmon. Kekkonen jos mikä oli pop. Vaikka ei oltukaan ihan varmoja kuinka Kekkoselta itseltään kävisi rock´n´roll, niin kuin Suomen Talvisota-yhtye mietti kappaleessaan Kekkonen-Rock. Kekkonen solahti kuin itsestään asioihin, mihin hän ei varsinaisesti edes liittynyt. Esimerkiksi Veikko Huovisen kirjassa Rasvamaksa kävi liettualaisen metsänvartija Anaksimandros Hyrkäksen luona vierailemassa henkilöt Urhas Kekanenas ja Veikas Huovinenas. Ja pop-tähti Freeman osallistui vuonna 1976 Syksyn Sävel-kisaan kappaleellaan Osuuskaupan Jane, jonka hän aloitti:

Olen tavallinen rento Reino

Romppaselle töitä teen

Lempilukemista Leinon Eino

Uskon Jumalaan ja Kekkoseen

Meidän pikkupoikienkin mielestä Urkki oli äärimmäisen kova jätkä. Hän oli aina ollut äärimmäisen kova jätkä. Hän tulisi aina olemaan äärimmäisen kova jätkä. Se vaan jäi meille nyrkillätapettaville epäselväksi että mikä itse asiassa oli tehnyt Urkista niin kovan jätkän? Kun sitä ei kukaan kertonut eikä sitä uskallettu eikä rehellisesti sanoen edes älytty kysyä. Oliko Urkki tehnyt suuria sankartöitä jossain aikaisemmissa vaiheissa ja ansainnut siten kannuksensa? Vai oliko Urkki ollut kova jätkä jo syntyessään? Oliko hän Lepikon Torpassa ryöminyt oma-aloitteisesti ulos äidistään, katkaissut itse napanuoransa, laittanut ne tutut 1970-luvun tv-silmälasit nenälleen ja tuuminut että ”I must go, my people need me”?

Sitä ei koskaan kerrottu. Ja miksi olisikaan, kun ei kerran kysytty. Oli vaan yhteinen mielikuva että ammoin Urkki, edelleen Urkki, jatkossakin Urkki. Myöhemmissä elämänvaiheissa isommalle Ykällekin kävi selväksi että 1970-luvun alussa kansakunnan totaalisen ikonin aseman saavuttanut Kekkonen oli itse asiassa vielä joskus viitisentoista vuotta aikaisemmin ollut varsin vihattu mies eikä suinkaan mikään yhteinen kansakunnan isä. Silloin vielä muistettiin Kekkosen rooli sotasyyllisyysoikeudenkäynneissä eikä mitenkään hyvällä. Isä-Perskelekin kertoi aikanaan saunassa törpötellessä Ykälle, että kun Kekkonen voitti vuoden 1956 presidentinvaaleissa K-A Fagerholmin kaljupäisen hiuskarvan mitalla oli Fagerholmia kannattanutta Isä-Perskelestä vituttanut kuin nykyistä egohumanistia Hillary Clintonin hävitessä. Tosin Isä-Perskeles ei ollut osoittanut vitutustaan rääkymällä ja riehumalla. Sivistyneet ihmiset osaavat hävitäkin sivistyneesti. Siinä mielessä sivistys näyttää ottaneen nykypäivinä edistyksellis-humanistista takapakkia.

Seuraavissakaan presidentinvaaleissa vuonna 1962 ei Kekkonen ollut suinkaan mikään ikonisoitu meidän Urkki, vaan hänet yritettiin apinan raivolla syrjäyttää ns. Honka-liiton voimalla. Mutta sitten tuli Noottikriisi ja Honka vetäytyi. Pelasiko Kekkonen Moskova-kortin, pelasiko sen Moskova itse vai lyötiinkö kortit pöytään kimpassa? Se jää varmaan ikuisesti selvittämättä. Lopputulos oli kuitenkin se, että Kekkonen sinetöi valtansa eikä häntä enää yritetty syrjäyttää. Vuoden 1968 vaaleissa kokoomus sentään laittoi vastaehdokkaaksi Matti Virkkusen mutta Kekkonen vei selvän voiton. Muut valtapuolueet olivatkin jo Kekkosen takana.

Siinä vaiheessa kun Ykä alkoi jostain jotain hahmottaa eli ajan kääntyessä 1970-luvulle oli Kekkonen jo niin itsestäänselvä kansanisä – ja sitä myötä jo uransa aloittanut tai juuri aloittava diktaattori – että hänestä oli tullut The Urkki, jota ilman kansakunta ei pärjää tai ainakaan se ei uskonut pärjäävänsä. Ja näinhän uskoi Ykäkin. Tämähän tapahtui loppujen lopuksi varsin nopeasti, ja isompi Ykä miettii aika ajoin että mikä sen sai aikaiseksi. Oliko kyse Kekkosen kiistattomasta Tamminiemen kokoisesta karismasta? Karismasta jota ruokittiin niin huhuilla kuin uutisilla Kekkosen kovasta niin fyysisestä kuin naiskunnosta sekä ryyppäämiskyvystä. Jostain syystähän 1970-luvulla oli tärkeää muistuttaa vähän joka tuutista että yli seitsemänkymppisellä Kekkosella on vielä 35-vuotiaan miehen kunto. Niin kuin asia loppulaskussa presidentille niin kauhean olennainen olisi.

Varmaankin Kekkosen asemaan vaikutti noitten seikkojen lisäksi myös silloinen media joka ei Urkkia arvostellut ja joka teki hänestä sankarihahmon joka hiihti, urheili, vaelsi, metsästi, kalasti, kiipesi piru vie palmuunkin ja vielä siinä sivussa johti maata kahden vihamielisen blokin välissä pitäen sen hengissä sisäisesti suurin piirtein yhtenä kappaleena. Ehkä kyse oli myös sellaisesta tavallisten kansalaisten kollektiivisesta ajattelusta että näin vaan on hyvä ja oikein eikä siihen sen kummempaa syytä eikä selitystä tarvinnut. Jotkut asiat vaan olivat niin kuin ne olivat. Joka tapauksessa tunne oli aito ja Urkki oli silloin oikeasti meidän kaikkien Urkki.

Niinpä, kun elettiin vuotta 1973 ei niin Perskeleen kuin juuri monessa muussakaan perheessä pahemmin olkapäitä kohautettu kun eduskunta mäjäytti 5/6-enemmistöllä pöytään poikkeuslain jonka perusteella vuoden 1974 presidentinvaalit jäävät pitämättä ja Kekkosen kautta jatketaan automaattisesti vuoteen 1978. Ykän muistojen mukaan asiasta lähinnä tuumittiin, että no ihan hyvä, piruakos noita vaaleja aina pitämään kun Kekkonen me valittaisiin joka tapauksessa. Olihan ainakin mukulaväestön keskuudessa Kekkosesta tullut erisnimen lisäksi myös yleisnimi eli meillä oli Kekkonen ja muilla mailla on sitten omat kekkosensa mutta meidän Kekkonen on paras kekkonen. Presidentinvaalit olivat muutenkin aika tylsiä ainakin siihen aikaan ja Syksyn Sävel, Miss Suomi-kisat, Euroviisut, Spede-Show ja lauantai-illan Pätkis viihdytti enemmän. Kyllä niitä muuten sitten katsottiinkin. Kun muuta viihdetarjontaa ei pahemmin ollut.

Isompi Ykä tuumii näin kymmeniä vuosia myöhemmin että ehkäpä tuo poikkeuslakiasia olisi sittenkin pitänyt ottaa vähän vakavammin. Kustiinhan siinä demokratiaa suoraan muroihin ja vahvistettiin Kekkosen diktatuuri. Eikä poikkeuslain syy ollut sen kummempi kuin se, että Kekkonen oli itse ilmoittanut että voi hän jatkaa presidenttinä mutta vaaleihin hän ei enää viitti ruveta. Yksi mies saneli asian eikä sitä kyseenalaistettu. Poliittinen johto ei halunnut luopua Kekkosesta varsinkin kun tärkeät EEC-neuvottelut olivat menossa mutta vuonna 1972 ei poikkeuslaki saanut vielä tarvittavaa kannatusta.

Liekö sitten sattumaa, että syksyllä 1972 tapahtui kuuluisa Zavidovo-vuoto, jonka jälkeen tarvittava kannatus yllättäen löytyikin. Pikku-Ykälle Zavidovo-vuoto ei ollut kovin merkittävä, sillä sen ajan Ykälle vuoto tarkoitti jotain, mihin tarvitaan putkimiestä ja niinpä pikku häiskää vähän ihmetyttikin että minkä ihmeen takia moisesta vuodosta puhutaan koko ajan uutisissa.

Ei pikku-Ykä oikein iljennyt kysyä isä-Perskeleeltäkään. Varsinkin kun se ryökäle oli aikaisemmin hassuttanut. Perskeleillä oli meinaten käynyt aikaisemmin kylässä vieraita ja ne olivat katsoneet sitä Kahdeksan Surmanluotia-elokuvaa televisiosta. Pikku-Ykä oli kysynyt että mitä se oikein on se pontikka mistä tuossa pätkässä niin paljon puhutaan ja siitä mesotaan. Ja isä-Perskeles oli sanonut että se on semmosta hevoskärrien pyöriin ja akseliin laitettavaa voiteluainetta. Pikku-Ykä oli todennut että aha, okke, ja lähtenyt puuhaamaan omiaan. Vähän ennen Zavidovo-vuotoa oli sitten kavereitten kanssa jutellessa käynyt ilmi että pontikkaa käytettiin kyllä ihan muihin tarkoituksiin. Voiteluun ehkä kylläkin, mutta sisäisesti. Toinen asia mikä Zavidovosta lähinnä jäi mieleen oli se, että ne neuvostomalliset karvahatut oli kyllä pikkusen ylimitoitettuja. Ainakin jos niitten kanssa mennään metsälle. Mitenkä sitä pystyy tähtäämäänkään kun tommonen härvänlärpäke roikkuu silmillä?

Ja tähän väliin voisikin sitten vetäistä Kekkosen ajalla tunnetun Voimasavuke Bostonin:

Ja ettei tupakin jälkeen henki haisisi niin sen jälkeen kannattaa heittää huuleen miehiin menevä ja naisiin tehoava Ajax-pastilli:

Sitten Kekkoslovakiassa leikattiin vuosi 1975 ja meille vyöryi Suuri ja Mahtava ETYK. Eli Helsingissä järjestetty Euroopan turvallisuus- ja yhteistyökonferenssi ja voi  jumankekkonen se oli meille suomalaisille iso juttu. Niin meille ainakin kerrottiin ja siihen mitä meille kerrottiin me toki uskottiin. Helsinkiin tulivat ne isoimmat kihot niin Euroopasta, Neuvostoliitosta kuin Yhdysvalloista. Yleisradio näytti suoraa lähetystä kun presidentit ja pääministerit lensivät vuoronperään Helsinki-Vantaan lentokentälle. Neuvostovaltuuskunta tuli tyylinsä mukaan junalla ja luonnollisesti Brezhneviä vastassa oli koko kansan Urkki:

Tavallisen kekkoslovakialaisen ja luonnollisesti myös pikku-Ykän näkökulmasta se homma meni sillä lailla että maailmalta tuli huippujohtajia tänne Helsinkiin kun ne eivät osaamattomuuttaan oikein saaneet keskenään sitä rauhaa aikaiseksi ja aina oli sellainen pelko päällä että pian pannaan oikein aktiiviseksi ydinranttaliksi. Ja sehän on pahaksi kaikille sillä siinä ihminen kuolee, koska se menettää henkensä. Päättäjähäiskät tulivat sitten Helsinkiin asiasta tehden ja porukalla tapaamaan meidän Urkkia ja kuulemaan hänen viisauttaan ja Urkki sitten vähän lateli madonlukuja ja väänteli rautalankaa ynnä opetti suurvaltojen johtajia elämään ihmisiksi joten niin saatiin syntymään se kuuluisa Helsingin Henki ja taattiin rauha pysyvästi. Ilman Urkkia olis jäänynnä sekin syntymättä. Niin me ainakin itse uskottiin.

No, eihän se sitten tietenkään ihan sillä lailla mennyt ja itse asiassa koko kinkereissä sovittiin pysyvästi Euroopan kahtiajako mutta kun sitä nimitettiin onnistumiseksi niin tokihan se oli sitä. Ja Suomihan oli suomalaisten mielestä ilman muuta koko maailman huulilla kun Suomessa kerran pannaan Eurooppa kuntoon ja sota piiloon piironginlaatikkoon, pannaan laatikko lukkoon ja heitetään avain huitulanhelvettiin. Tosin kyllähän senkin asian kohdalla tilannetta voidaan verrata vuoden 2016 jenkkifutiksen Super Bowliin josta lajia seuraavat jälkipolvet muistavat kyllä että sen voitti Denver Broncos mutta se, että se järjestettiin Kalifornian Santa Clarassa pitääkin sitten tarkistaa wikipediasta kun ei muuten muista.

Mutta yhtä kaikki, Urkki pani asiat kuntoon ja Suomi oli maailman keskipiste. Ainakin meidän Urkkiin uskovien suomalaisten mielestä. Eikä muulla Kekkoslovakian hallintoalamaisille ollut niin väliäkään. Suomi ja ennen kaikkea Urkki hoiti homman himaan.

Siirryttiin sitten vuoteen 1978 jolloin Kekkonen päätti vielä kertaalleen suostua jatkamaan presidenttinä ja vielä ihan oikeitten presidentinvaalien kautta. Tälläkään kertaa ei voitu puhua varsinaisista vaaleista siinä mielessä kuin ne nykyään mielletään sillä niin SDP, Kepu, Kokoomus, SKDL, RKP ja silloin vielä puoluekartalla olleet liberaalit olivat Kekkosen takana ja Urkki sai 259 valitsijamiestä kolmestasadasta. Koiranleuka vuodesta 2016 saattaisi tietysti sanoa että tämähän vastaa täysin nykyistä monikultturismin eduskuntakannatusta ja olisi siinä totta kai aivan oikeassa mutta pitäydytään nyt vuodessa 1978.

Selvää settiähän ne vaalit olivat alusta pitäen mutta mieleen jäi ainakin näin jälkeenpäin tietty vastenmielisyys siitä ilmiöstä joka esiintyi pikku-Ykän mielestä suomalaisissa vaaleissa ensimmäistä kertaa ja joka on sitten toistunut varsinkin nykyaikana jatkuvasti. Niin median kuin valtapuolueitten suhtautuminen vastaehdokkaisiin eli kristillisten Raino Westerholmiin, SMP:n Veikko Vennamoon, Perustuslaillisten Ahti M. Saloseen ja SKYP: n Eino Haikalaan oli huvittunut ja avoimen pilkallinen eikä sitä millään muotoa peitelty. Sitä voisi sanoa eräänlaiseksi poliittiseksi koulukiusaamiseksi jonka mediamme hallitsee nykyisinkin erittäin hyvin. Muistin mukaan pilkallisuus levisi tavallisiin kansalaisiinkin ja ajatusmaailma oli sellainen että jos nuo vastustaa Urkkia niin pakkohan niitten on olla vähän kaheleita. Siihen uskottiin sitä sen kummemmin kyseenalaistamatta. Oli yksi totuus, johon kuului uskoa. Sama ilmiö on toistunut sitten 2000-luvulla. Vallitsevaa totuutta ei saa kyseenalaistaa oli sen nimi sitten Kekkonen, YYA-liturgia, monikultturismi tai federalismi. Seuraavassa videopätkässä näkyy ääntenlaskentaa 1978 vaaleissa ja samalla ehkä realisoituu sen ajan poliittisten vaihtoehtojen määrä:

Näistä vaaleista ja niitten muistelemisesta jäi hieman paha maku suuhun, joten se kannattaa ehkä huuhdella pois peltimukillisella maittavaa teetä:

Koko 1970-luvun loppupuolen ajan jaksettiin mediassa mainostaa kovakuntoista Urkkia. Urkki nostaa penkistä montasataaviiskyt kiloa, hiihtää tunturissa kolmekymppiset jätkät puhki ja opettaa Lasse Virenille oikeaa hapenottotekniikkaa. Myöhempien sukupolvien häiskät saattaisivat ihan asiastakin kysyä että hei, toi heppuhan oli melkein kahdeksankymmentä. Menikö tuo teille ihan oikeesti läpi? Johon voidaan vastata, että kyllä, kyllä se meni läpi. Siihen uskottiin. Kyllähän Kekkosen kunto ja terveydentila oli laskenut kuin lehmän häntä mutta valtiollinen Yleisradio piti tarkan jöön siitä, mitä kansalaisille näytettiin ja silloin kansalaiset uskoivat sen, mitä heille opetettiin. Mitään vaihtoehtomediaa ei siihen aikaan ollut. Eikä välineitä sen ylläpitämiseen.

Pikku-Ykä huomasi ensimmäisen merkin siitä ettei Urkilla ollut ihan kaikki kunnossa kun Urkki otti vastaan presidentinlinnan parvekkeella erittäin suurta onnittelevaa kansalaisjoukkoa joka huusi kovaa ja toistuvasti ”Urkki! Urkki! Urkki!” ja piti sitten kiitospuheen. Kekkosella oli ne kuuluisat 1970-luvun televisiosilmälasit silmillään mutta hän vaihtoi paperia aina muutaman sanan jälkeen. Pikku-Ykä tuumaili että onpa tuo lähinäkö mennyt Urkilla huonoksi.

Sen kummempia johtopäätöksiä ei Ykäkään tehnyt ja kulissi kesti aina vuoden 1981 syksyyn saakka jolloin alkoi tihkua tietoja siitä että Urkki on huonossa kunnossa. Vaikka ennakkotietoja siis oli, niin siitä huolimatta 27. 10. 1981 Suomen valtakunta pysähtyi. Kekkonen oli terveydentilansa vuoksi estynyt hoitamaan presidentin tehtävää. Sen päivän uutislähetys ei käsitellyt mitään muuta aihetta lukuunottamatta säätiedotusta lähetyksen lopussa. Ei siitä ilmoituksesta mitään varsinaista paniikkia syntynyt, mutta uutislähetyksessä haastateltiin vakavia ihmisiä, tavallisia kansalaisia jotka miettivät että kuinka tästä eteenpäin. Kuinka jatkaa elämää ilman Urkkia? Huoli oli aito, oikea ja todellinen. Oltiin epävarmoja. Urkin valta oli kestänyt neljännesvuosisadan, siihen oltiin totuttu eikä siitä oltaisi haluttu luopua. Kansakunta alkoi luonnollisesti etsiä tilalle uutta kansanisää ja löysi sen Mauno Koivistosta. Urkin tilalle tulisi Manu. Manun aika on tietysti oman tarinansa aihe ja eihän hän mikään The Kekkonen ollutkaan.

Viisikymppinen Ykä miettii edelleenkin Kekkosta, jota hän on vuosikymmenten jälkeen oppinut nimittämään Kekkoseksi, ei enää Urkiksi. Oliko Kekkonen lintu vai kala? Oliko Kekkonen suuri suomalainen isänmaallinen sankari joka teki kaikkensa maansa ja kansansa eteen? Vai oliko hän häikäilemätön opportunisti joka käänsi takkia tarpeen tullen ja sai siitä lopulta palkinnon Suomen historian ainoana diktaattorina?  Oliko hän jopa Neuvostoliiton agentti, niin kuin joillain tahoilla väitetään?

Ykällä ei ole siihen ratkaisua eikä selvitystä. Mutta täällä hotellin respassa tuumitaan, että ehkä yksinvaltiaan aseman saanut Kekkonen ajatteli silloin 1970-luvulla sitä, mitä siihen aikaan useat ihmiset ajattelivat. Että Kylmän Sodan tulee voittamaan Neuvostoliitto. Ja sitä myötä Suomikin tulee aikanaan siirtymään neuvostokomentoon. Ehkä Kekkonen halusi totuttaa suomalaiset siihen ajatukseen suosimalla vasemmistolaisia erityisesti yliopisto- ja kulttuurimaailmassa. Ehkä hän halusi jonkun Kristiina Halkolan myötä opettaa suomalaisia väistämättömään tulevaisuuteen. Kirjoitin siitä vaihtoehdosta aikanaan fiktion TapaaminenTamminiemessä.

Joka tapauksessa on selvää, että silloin pikku-Ykän 1970-luvulla Kekkonen toi maahamme tietyn vakauden, turvallisuuden tunteen ja uskon tulevaisuuteen. Voi olla, että sen sai Kekkosen puolesta aikaan kovasti vetävä vienti Neuvostoliittoon. Kaikki, mitä Suomesta sinne vietiin, meni kaupaksi priimana.

Koska Ykä oli Kekkosen lapsia niin hän jäi kaipaamaan vahvaa presidenttiä. Voi sanoa, että diktatuurin jatkumista. Onneksi 1990-luvulla, kun presidentinvaaleista siirryttiin valitsijamiesvaalien sijasta suoraan kansanvaaliin presidentin valtaa olennaisesti vähennettiin. Mikä oli tietysti viisas päätös. Ajatellaan sitä, jos Tarja Halosella olisi ollut Kekkosen valta. Tietysti voi sanoa, että vaikka Halosella olisi ollut vastaava valta, niin Kekkosen karismaa hänellä ei kuitenkaan olisi ollut. Karisma ja Halonen kun eivät kerta kaikkiaan ole synonyymejä.

Kekkosen jälkeen alkoi uusi aika ja sen uudet symbolit. Ykälle ja Ykän kavereille sitä eivät edustaneet Koivisto eikä myöskään Brezhnev/Andropov/Tshernenko-hautajaisnonstopin jälkeen valtaan tullut Mihail Gorbatshov. Uutta aikaa edusti vhs-videonauhuri, joka moninkertaisti nuoren miehen viihdetarjonnan määrän. Perskeleille sitä masiinaa ei hankittu ennen kuin 1980-luvun puolenvälin jälkeen mutta sehän ei ollut ongelma, sillä paikallisessa videovuokraamossa sai vuokrattua sellaista salkkumallista videonauhuria jota vuokrattiinkin sitten melko ahkerasti. Ensimmäisenä tuli tietysti katsottua sillä masiinalla takuuvarmat James Bondit. Siihen aikaan kun niitä ei näkynyt joka hemmetin kanavalla jatkuvina uusintoina. Ja niitä kanavia oli edelleenkin kaksi.

VHS-nauhurin myötä päädyttiin tietysti tilanteeseen että joku tunsi jonkun joka tunsi jonkun ja sitä myötä jätkäporukan kanssa päästiin katsomaan Suomessa silloin kiellettyjä elokuvia niin kuin Texas Chain Saw Massacre ja Evil Dead. Onhan selvää, että ainoa oikea tapa katsella kyseisiä klassikoita on katsella ne VHS:n kautta kopion kopion kopiona, niin että puolet elokuvasta näkyy mustavalkoisena ja neljäsosasta ei saa mitään selvää. Myöhemmin parempilaatuisina kopiona nähdyt samat pätkät eivät tuntuneet enää niiltä oikeilta.

Niin että kai siinä kävi niin, että Ykän Kekkosen aika päättyi videolla nähtäviin ja isolla jätkäporukalla katsottuun örinään ja verenroiskeisiin. Ja sitten alkoi Koiviston aika. Mutta sehän on jo eri tarina se.