06.50

Tasan kahdeksankymmentä vuotta sitten täsmälleen klo 06.50 alkoi Neuvostoliiton Suomeen kohdistama sataviisi päivää kestänyt ryöstöretki. Joitain kahakoita oli jo ennen tuota kellonlyömää mutta varsinainen tykistötulitus ja suurhyökkäys alkoi tuolla hetkellä. Ryöstöretken tarkoituksena oli miehittää ja sovjetisoida maa, mutta vastoin kaikkia ennakko-odotuksia suomalaiset onnistuivat estämään maan miehittämisen vaikka menettivätkin suuren osan maa-alueistaan sekä n. 26.000 kaatunutta.

Jälkiviisaus on viisauden imelin muoto ja aika ajoin todetaan että Suomi olisi välttänyt sodan neuvotteluilla ja myönnytyksillä. Epäilemättä näin onkin. Sota oltaisiin epäilemättä vältetty mutta miehitystä ei. Sen 50 vuotta kestäneen miehitysajan kokemuksia voi puolestaan kysyä virolaisilta, latvialaisilta ja liettualaisilta.

Hotellin respasta osoitetaan äärimmäinen kunnioitus ja kiitollisuus niitä suomalaisia kohtaan jotka ensiksi taistelemalla pelastivat Suomen ja sen jälkeen vielä rakensivat Suomen hyvinvoivaksi valtioksi.

Ja muistutetaan vielä siitäkin että Suomen korkeimmassa poliittisessa johdossa on edelleenkin sen idologian nimeen vannovia ihmisiä mihin ideologiaan uskoi myös ryöstöretkelleen 80 vuotta sitten lähtenyt Neuvostoliitto.

Punailmavoimat tuovat rauhanterveisiään Helsinkiin heti sodan alettua. Sodan ensimmäisen päivän rauhanterveiset aiheuttivat 91:n suomalaisen kuoleman.

KALJUPÄISIÄ UUTISHAVAINTOJA OSA CXV

Vallitseva tiedostava todellisuus tuo jatkuvasti esille uusia kirjoituksen aiheita ja tällä kertaa käsitellään feminismiä. Meissä jokaisessahan on pieni feministi. Jos ei ole, niin silloin me olemme sairaita käppäukkoja. Kysykää vaikka feministeiltä. Hehän ovat aina oikeassa. Näin valtamedia ainakin kertoo.

Varokaa käppäukkoja.

1. Kostakaa, siskot, kostakaa.

Halu kostaa on tietysti varsin yleinen ja ymmärrettävä inhimillinen tunne. Varsinkin parisuhteessa jossa rakkaus saattaa muuttua valkohehkuiseen vihaan sekunnin murto-osassa. Eritoten jos kumppani kärähtää pettämisestä. Verorahoitteinen Ylemme esittää arvomaailmaansa myös sukupuolisensitiivisesti oikeaoppisen kostamisen suhteen eli nyt se on alkanut kerätä kostofantasioita nimenomaan naisilta ja nimenomaan julkaistavaksi:

Keräämme kostokokemuksia ja -fantasioita erityisesti naisyleisöltämme. Kuulijoiden kertomuksia käytetään sarjan taustamateriaalina ja niistä valikoituja yksittäisiä fantasioita luetaan mahdollisesti myös jaksojen sisällä. Vastaukset kerätään nimettöminä.

Jaa katkeransuloiset ajatuksesi ja vapaudu kanssamme!

Ohjelman vastaava tuottaja Juha-Pekka Hotinen (miesoletettu) toteaa ohjelman ideasta:

- Käsittääkseni on osa naisten emansipoitumisliikettä, että kaikki ne genret, jotka ovat aiemmin liittyneet mieheen, halutaan myös käydä läpi.

Itse sanoisin että käsittääkseni tuo on paskapuhetta eli kyseessä on vaan jonkunlaista tilattua feminististä kostopornoa joka miellyttää tietynlaisia ihmisiä. Aivan kuin joku feministejä miellyttävä Handmaid´s Tale-sarja joka on taas feminististä alistus- ja väkivaltapornoa. Kyseessä on vain vitunvirkkauksen ja feminististen kiroiluiltamien julkisemmin esitetty muoto. Kuinka moni aktiivifeministi muuten on nettoveronmaksaja tai yleensäkään sellaisessa työssä jolla pidetään infraa pystyssä? Mutta juuri aktiivifeministit saavat aina äänensä kuuluville. Riippumatta siitä haluttaisiinko sitä kuulla.

No eikö näitä sitten saisi tehdä? Totta kai saa. Jos tämän tekee joku yksityisellä rahoituksella toimiva tekijä niin siitä vaan. Mutta kuinkahan paljon yksityistä rahoitusta tuolle löytyisi? Tavallisen kansalaisen on pakko maksaa feministien kostofantasioista.

2. Joulupukki, vanha… henkilöoletettu

Helsingin Sanomat kilpailee Ylen kanssa siitä kumpi tiedostavampi on ja täytyy sanoa että siinä kaksi kovaa koettelee. Nyt Helsingin Pravda ilmoittaa että suomalaiset perheet haluavat feministisiä pukkeja ja otsikko kertoo:

Osassa suomalaisperheistä heräsi huoli joulupukin vanhoillisista arvoista, joten he etsivät nyt feministipukkeja

Ja uutinen jatkuu:

”Tulepas tänne pukin polvelle.”

Sanat ovat taltioituneet monen muistiin pelottavana korinana.

Omalle lapselle ei haluaisi samoja traumoja. Siksi moni tänäkin jouluna miettii, mistä löytää hyvä pukki, jota ei heti tunnistaisi isäksi tai sedäksi.

…

Vanha ikä on valttia, mutta iäkkäällä pukilla saattaa olla myös vanhentuneita käsityksiä esimerkiksi sukupuolesta.

Yksikään pukkisivustojen joulupukeista ei mainosta olevansa feministinen joulupukki.

Joten mitä jos pukille haluaisi osoittaa erityistoiveita kuten sukupuolisensitiivisyyttä?

…

Voiko vanha ukkeli edes olla feministi?

Joulupukin ”ukkelius” ei ole este feminismille, sanoo Eekku Aromaa Kalliolan Setlementin alueellisen setlementtityön johtaja. Facebook-keskustelijoiden lisäksi myös Aromaa on pohtinut asiaa jouluisin, sillä hänelle kahden lapsen uusperheen vanhempana sukupuolisensitiivisyys on tärkeä arvo.

”Ellei manifestoi ja tuo esille käppäukkoarvoja”, Aromaa lisää.

…

Aromaan mukaan feministinen pukki on sellainen, joka kohtelee lapsia yksilöinä. Esimerkiksi sukupuolen sijaan lapsia tulisi puhutella nimellä.

Näin äkkiseltään tulee mieleen kysymys: Kun Helsingin Pravda puhuu ”osasta suomalaisperheitä” niin onkohan niitten lukumäärä ehkä kuusi? Ehkä neljä? Kuinkahan monessa suomalaisperheessä närkästytään siitä kun joulupukki puhuttelee tyttöä tytöksi ja poikaa pojaksi? Mutta kyseiset kaksi uutista ovat hyvä esimerkki siitä mitä valtamedia haluaa syöttää tavalliselle ihmiselle. Vaan laitetaanpas joulua odotellessa soimaan kappale jossa joulupukki myös rikkoo perinteisiä kaavoja:

Hyvää joulunodotusta häpeilemättömältä käppäukolta.

Käppäukot. Ne perkeleet eivät vaan suostu kuolemaan. Ja ne… piru vie… taitavat elättää ne feministitkin.

KALJUPÄISIÄ UUTISHAVAINTOJA OSA CXIV

1. Muuan Puuronen. Jälleen kerran.

Niin kuin lukija hyvin muistaa, muuan kommunistinen, valtamedian ns. asiantuntijana pitämä Vesa Puuronen vetäisi herneet nenään kun Oulun Yliopistolla opiskelijat ottivat itsestään selfieitä Mannerheimin kuvan kanssa. Herneitten nenäänveto tuotti tulosta, selfieitten otto loppui ja samalla marskin kuva poistettiin. Sinänsä Puurosen voisi antaa olla omissa liemissään mutta koska valtamedia nostaa hänet jatkuvasti tapetille ”asiantuntijana” niin ehkä tavallisen kansalaisenkin kannattaa hieman kommentoida. No, palaute Puuroselle oli Mannerheim-asian tiimoilta ymmärrettävästi melko kyistä ja siitähän hän veti tuplaporot nokkaansa ja kirjoitti etädiagnooseja ihmisistä joita hän ei tunne mutta kuvittelee heistä paljon ja mieltää tietysti olevansa oikeassa:

Tämä jatkuva keskustelu Mannerheimin ympärillä viittaa siihen, että Suomeen on muodostunut uskonnollisen kultin tapainen ryhmä etupäässä miehiä, joiden palvonnan kohde on Mannerheim.

(Välihuomautus: sen keskustelun aloitti muuten tällä kertaa Puuronen itse)

Mannerheimin kuva on tämän ryhmän jäsenille merkittävä symboli. Mannerheim symboloi erilaisilla somepalstoilla kirjoittaville, ja minulle henkilökohtaisesti viestejä lähettäneille, väkivaltaa ja äärioikeistolaista ajattelua. Sisällissotafantasiat, kuvitelmat ja toiveet uudesta sisällissodasta ovat näillä kirjoittajilla varsin yleisiä.

…

Näiden Mannerheimin jumalan kaltaiseksi korottaneiden ihmisten ajattelumaailmassa ja henkisessä sekä tunne-elämässä on joitakin tarpeita, joita Mannerheimin palvonta ja ihailu tyydyttää. Mannerheim näyttää olevan heille pyhä hahmo, joka tänä maallistuneena aikana on näköjään tarpeen jumalan korvikkeena. Oikeistolaisen ajattelumaailmaan kuuluu kaipuu vahvaan johtajaan, tätä kaipuuta Mannerheimiin kohdistuva ihailu myös helpottaa. Lisäksi nämä miehet tuntuvat kaipaavan isähahmoa, joka on ankara mutta ankaruudestaan huolimatta kuitenkin huolehtii pojistaan.

Tahallisesta tai tahattomasta hahmotushäiriöstä kärsivä Puuronen on yhdessä asiassa oikeassa. Mannerheim on nimenomaan symboli. Symboli talvi- ja jatkosodan suomalaisista jotka estivät sen yrityksen jota Puurosen fanittama valtio yritti tehdä. Sen yrityksen esti yli puoli miljoonaa suomalaista mutta jokaista ei voi oikein nostaa symboliksi. Siksi Mannerheim on yksi symboleista. Hän on samanlainen symboli kuin vaikka Suomi-konepistooli, polttopullo tai valokuva kauniista lotasta ilmavalvontatornissa.

Myös Mannerheim on symboli. Symboli suomalaisten yhteisestä ponnistelusta. Ja tulee muistaa, että kyseinen Mannerheim on toiminut myös Suomen tasavallan presidenttinä hyvin vaikeana aikana. Muu Puurosen tulkinta kertoo lähinnä siitä että hänellä on vilkas mielikuvitus johon hän haluaa epätoivoisesti uskoa.

Ihmiset, jotka ovat vetäneet porot nokkiinsa Puurosen toiminnasta eivät ole etsineet itselleen mitään jumalhahmoa eivätkä kaipaa mitään sisällissotaa eivätkä äärioikeiston valtaa. He ovat hermostuneet lähinnä siitä, että että joku Suomelle koko uransa aikana täysin hyödytön ja toisten elättämä kommunistin räähkä ottaa oikeudekseen määritellä että voiko suomalaisen presidentin ja marsalkan kuva olla yliopiston seinällä vaiko ehkä ei.

Puuronen myös totesi että on saanut avautumisestaan tappouhkauksia. Henkilökohtaisesti en usko siihen ensinkään mutta yhtälailla henkilökohtaisesti totean että en esitä Puuroselle minkäänlaisia väkivallan uhkauksia. Päinvastoin. Toivotan hänelle pitkää ja tervettä elämää jonka aikana hän voi esiintyä mahdollisimman paljon valtamediassa. Jonka seurauksena aina useampi kansalainen alkaa miettiä että mistä helvetin laarin pohjalta se valtamedia ne asiantuntijansa oikein hankkii. Ja tehdä mietintänsä myötä ehkä jopa johtopäätöksiä.

Muistutetaan vielä että en kirjoittaisi Puurosesta yhtään mitään ellei valtamedia nostaisi häntä jatkuvasti tapetille. Hän on valtamedian lemmikki. Valtamedialle tarpeellinen lemmikki joka kertoo mitä valtamedia haluaa kuulla. Mikä kertoo valtamediasta varsin paljon. Ja mies kumartaa vieläkin ideologiaa johon kuuluu hyökkäyssota, valtioitten miehittäminen, kansansiirrot, keskitysleirit, pakkotyö, kansalaisten kurjistaminen ideologian nimissä ja joukkomurhat. Mikä kertoo valtamedian arvovalinnoista vieläkin enemmän.

2. Muuan Jungner. Jälleen kerran.

Ammoin Jungner, edelleen Jungner. Kyseinen häiskä tuossa joku aika sitten twiittasi tällaisen viisauden:

Tahallisesta tai tahattomasta hahmotushäiriöstä kärsivä Jungner jättää tietoisesti sanomatta että Jussi Halla-aho ei varsinaisesti vastusta hyödyllistä maahanmuuttoa ja unohtaa myös tietoisesti senkin että sellainen hyödyllinen maahanmuutto on kovan verotuksen ja suuren sosiaaliturvan maassa varsin harvinaista. Sellaiseen maahan on tarjolla lähinnä kehitysmaalaista – jalustalle nostettua – haittamaahanmuuttoa jota Halla-aho hyvin perustellusti vastustaa ja sen myötä voi Jungnerilta kysyä pari kysymystä sanotaanko nyt vaikka viimeisen kahdenkymmenen vuoden ajalta:

1. Kuinka moni haittamaahanmuuttaja on vaihtanut niitä suomalaisten vaippoja?

2. Kuinka moni haittamaahanmuuttaja on tuottanut suomalaisille veroeuroja?

Mutta eihän Mikael vastaa kysymyksiin. Sillä hän elää omassa, taloudellisesti hyvin turvatussa kuplassaan jossa ei ole minkäänlaista kosketuspintaa tavallisen kansalaisen elämään. Jungnerin monista kuplastaan huutamista asioista voi muistuttaa esmes tästä:

Koeajamatta ja näkemättä. Niin, Teslahan maksaa jotain neljäkymmentä tuhatta. Se perusmalli. Mutta omassa kuplassa on helppoa olla hyvä ihminen.

Vaan mikä oli näitten kahden ensimmäisen uutishavainnon perusidea?

No tietysti se, että jos kysytään sekä poliittiselta eliitiltä että valtamedialta niin meidän tavallisten ihmisten tulisi ottaa sekä Vesa Puuronen että Mikael Jungner hyvin vakavasti. Ettei käyttää jopa esikuvina.

Eläketurvakeskus muuten näyttää olevan Jungnerin kanssa samanlaisella ”toivomalla todellisuudeksi”-linjalla. Sieltä nimittäin todettiin tuoreeltaan seuraavaa:

Eläketurvakeskus: Maahanmuuton lisäys helpottaisi eläkemaksujen korotuspainetta

Pitkällä aikavälillä myös heikommin työllistyvien maahanmuutto helpottaisi laskelmien mukaan eläketurvan rahoitusta.

– Heikon työllisyysasteen ryhmän maahanmuuttajat saavat muita enemmän lapsia. Näiden lasten oletetaan työllistyvän vanhempiaan paremmin, mikä kasvattaa työllisten määrää ja tasaa skenaarioiden eroja pitkällä aikavälillä, arvioi matemaatikko Tuija Nopola ETK:n tiedotteessa.

Boldaukset Hommaforumilta. Kehitysmaalaisten maahanmuutto on viimeisen kolmenkymmenen vuoden aikana tullut Suomelle niin kalliiksi ettei valtiovalta edes uskalla kertoa lukuja. Ja niitten kehitysmaalaisten lapsetkin ovat olleet jo työllistymisiässä hyvän aikaa. Mikään ei ole muuttunut. Vaikka ne kehitysmaalaisten maahanmuuttajien lapset integroituvat todistetusti vielä vanhempiaan heikommin niin Eläketurvakeskus luottaa ”vaikka se on mennyt 30 vuotta jatkuvasti perseelleen niin meillä kuin muuallakin niin ahkerasti toivomalla se saattaa 30:n vuoden kuluttua toimia”-metodiin.

3. Fillaroikaa

Eräs Iltalehden toimittelijatyttönen Elli Harju totesi komeasti että ”Puhe auton välttämättömyydestä Suomen kokoisessa maassa on potaskaa”. Kirjoituksessaan hän vetosi tutkimukseen jonka mukaan Suomessa tehtävistä automatkoista noin 28 prosenttia on alle kolmen kilometrin mittaisia. Yli 40 prosenttia matkoista on alle viiden kilometrin mittaisia. Jos henkilöoletettu asuu ratikkalinjan vieressä niin näitä juttuja on tietysti helppo kirjoittaa. Kyseinen toimittelijatyttönen totesi vielä:

Kaikkien kotitalouksien ei tarvitsisi luopua autosta kokonaan, mutta parin kilometrin mittaiset kauppareissut, harrastusmatkat ja kyläilyt voisi tehdä kävellen, pyöräillen tai julkisilla.

Koska asun itse haja-asutusalueella mikä tosiasiassa tarkoittaa huomattavan suurta osaa maastamme niin totean hänen vaatimukseensa muutamia asioita:

1. Ensinnäkään täälläpäin ei auraaminen talvella toimi kovin nopeasti eikä tehokkaasti joten parinkin kilometrin matka fillarilla varsinkin talvella on kovin työlästä. Etten sanoisi vittumaista. Myös pakkaskelit hieman haittaavat. Ja sitä julkista liikennettä ei täällä ole.

2. Meillä päin ajomatkat – työpaikallekin – ovat yleensä hieman pidempiä  kuin 3 – 5 kilometriä. Ja edelleenkin: meillä ei ole julkista liikennettä jolla mennä töihin.

3. Jos ajatellaan taas pääkaupunkiseudulla autolla liikkuvaa niin hän voi valita, kuka hänen kyydissään on. Itsekin siellä aikanaan hyvin pitkään julkisia kulkuneuvoja käyttäneenä alkoi kieltämättä vituttaa kun matkaseurana oli kaiken maailman narkkeja ja muita sekopäitä. Omassa autossa tätä ongelmaa ei ole.

ja ennen kaikkea:

4. Jos joku vihervasemmistolainen toimittaja haluaa nostaa egoaan toteamalla että minä  haluan että te teette näin niin muistutan että toimittaja ei ole viranomainen. Häntä ei tarvitse totella. Häntä ei tarvitse ottaa edes vakavasti.

Ja muistutetaan vielä että Suomi on luonnonvarojen nettotuottaja joka hoitaa ympäristöasiansa maailman mittakaavassa esimerkillisesti. Ilmastohysteriaan sairastuneille suomalaisille se ei riitä vaan tokihan he haluavat sen ihanan tunteen että juuri he ovat saaneet aikaiseksi jotakin. Ja se jokin kyllä lähinnä romuttaa suomalaista elinkeinoelämää ja vaikeuttaa ihmisten elämää. Kun sen romuttaminen on ainoaa, mitä he voivat saada aikaiseksi. Mutta onhan se egon nälkä vaan niin kova.

4. Onnea demareille

Täytyy sanoa että demareitten menestys tuossa etnisesti edistyksellisten ehdokkaittensa ruletissa ylittää eeppisen rajat. Kerta toisensa jälkeen.

Jos kyseessä olisi ollut han-suomalainen olisivat lööpit kirkuneet vielä toukokuussakin mutta nythän juttu – niin kuin ne aikaisemmatkin – pyritään vaikenemaan mahdollisimman nopeasti ja tapetille on nostettu joku Ylilaudan jonnen tekemä feikkivideo jota poliittisessa eliitissä oikein teatraalisesti kauhistellaan. Pitipäs sattuakin samaan aikaan. Niin Jussi Halla-ahoa kuin persuja muutenkin on vaadittu irtisanoutumaan kyseisestä videosta. Näinköhän valtapuolueilla on palkattujen työntekijöitten listoillaan ”irtisanoutumisen vaatimuksen koordinaattorin” pestit?

Mutta joka tapauksessa hotellin respasta onnitellaan demareita. Pysykää valitsemallanne linjalla! Lisää etnisesti edistyksellisiä ehdokkaita!

5. Blogitekninen ilmoitus

Tässä blogissahan on julkaistu eräitäkin juttuja jotka koskevat muistojen Kekkoslovakiaa mutta siihen liittyvää tägiä ei ole tullut laitettua. Nyt se löytyy tuolta sivupalkista. Kaikkia asiaankuuluvia juttuja ei ole vielä ehditty kekkoslovakioida mutta lisäilen niitä pikku hiljaa.

Näihin Kekkoslovakialaisiin kuviin ja tunnelmiin tällä kertaa.

UUSRÄLSSIN BETONOITU VALTA

Meikäläinen ajattelee politiikan ja eritoten vaalit sellaisena – niin kuin demokratiassa käsittääkseni ajatellaan – että vaaleissa on mukana erilaisia poliittisia ryhmittymiä jotka pyrkivät ajamaan itselleen ja nimenomaan kannattajilleen tärkeitä asioita. Se ryhmittymä, joka menestyy parhaiten saa asioitaan ajettua tietysti eniten. Hävinneet ryhmittymät alistuvat tilanteeseen mutta niillä on oikeus soittaa poskeaan oppositiossa ja niinhän se kuuluu ollakin.

Näyttää siltä että on myös toisen näköinen ajatus demokratiasta ja varsinkin sen toteuttamisesta. Ilmassahan on aika ajoin merkkejä siitä että valtaa pitävä Järjestelmäpuolue pelkää tosissaan kansallismielisten voimien suosion lisääntymistä. Suunniteltavat vihapuhe- ja maalittamislait ovat tietysti reagointia tuohon pelkoon ja niillä laeilla omalta osaltaan pyritään rampauttamaan kansallismielisten toimintaa. Selvimmin pelkonsa ilmaisi Järjestelmäpuolueen alaosio Kepu joka käsitteli asiaa hiljattain ilmestyneessä Suomenmaa-lehden pääkirjoituksessa ja siinä se peräänkuuluttaa mahdollisia keinoja joilla mahdollinen perussuomalaisten suurvoitto voitaisiin mitätöidä jo etukäteen. Eli toisin sanoen siinä siis mietitään kuinka vaalien tulokset voidaan mitätöidä. Käydäänpä sitä hieman läpi. Pääkirjoituksen otsikointi alkaa komeasti:

Enemmistöasemaan päässyttä puoluetta ei pidättelisi Suomessa mikään

Ei pidättelisi niin. Eikä pidättele nytkään. Tällä hetkellä kyseinen asia ei kepua eikä Jarjestelmäpuoluetta sinänsä haittaa ollenkaan. Sehän on itse enemmistöasemassa, sitä ei pidättele mikään ja se ajattelee että vaalit ovat vain säännöllisin välein tapahtuva vallan vahvistamistilaisuus ja sellaisena ne tulisi pysyä jatkossakin. Silti – uusrälssin kauhuksi – vaaleilla pystytään myös edelleenkin vaihtamaan valta. Jatketaanpa:

Puo­lan ja Un­ka­rin val­ta­puo­lu­eet ovat vii­me vuo­si­na na­ker­ta­neet mai­den­sa oi­keus­val­ti­o­ta ja de­mok­ra­ti­aa vaa­ral­li­sel­la ta­val­la. Voi­si­ko sama ta­pah­tua Suo­mes­sa­kin?

Vas­taus on va­li­tet­ta­vas­ti ”kyl­lä”. Pe­rus­tus­lain muut­ta­mi­ses­ta on teh­ty Suo­mes­sa han­ka­laa, mut­ta se ei rii­tä tur­vaa­maan oi­keus­val­ti­on säi­ly­mis­tä.

Ensimmäisenä voi huomauttaa siitä että uusrälssin näkemys oikeusvaltion ja demokratian nakertamisesta on se, että kyseisten Puolan ja Unkarin kansojen vaaleissa esittämä tahto on myös toteutunut ja siitä huolimatta (tai juuri siksi) kyseisiä maita nimitetään Suomessa äärioikeistolaisiksi. No, nykyisin äärioikeistolaisen kynnys ylittyy mikäli ei suostu avaamaan rajojaan kehitysmaalaiselle ylijäämäväestölle EU:ta hallitsevan monikultturistisen ideologian nimissä. Tulee ehkä muistuttaa että niin Puola kuin Unkari elivät kymmeniä vuosia totalitarismissa ja ehkä ne ovat oppineet siitä jotakin. Meillä Suomessa sitä totalitarismin alla elämistä vasta opetellaan.

Mitä taas tulee oikeusvaltioon voi kysyä, että mikä onkaan suomalaisen oikeusvaltion tila ajatellen tällä hetkellä oikeusministeriön masinoimaa turpien tukkimiskampanjaa? Samoin voi kysyä, että mikä on oikeusvaltion tila kun suomalaisten vanhusten kohtelu alkaa muistuttaa vanhuskeskityslaitoksia samalla kun elintasosurffareitten elatukseen varattu raha on korvamerkittyä eikä siitä saisi edes keskustella. Tämäkö on se oikeusvaltio jota on puolustettava kaikin keinoin?

Uskoa suomalaiseen oikeusvaltioon ei myöskään lisää se, että hallituksemme on selkeästi esittänyt että Suomelle kuuluu vastuu myös suomesta poistuneiden ulkomaalaisten turvallisuudesta vaikka heillä ei olisi alun perinkään ollut mitään perustetta tulla Suomeen. Sen sijaan kyseisten haittamaahanmuuttajien suomalaisten turvallisuuteen kohdistuva uhka ei sitä liikuta. Ei voi välttyä johtopäätökseltä että kyseinen oikeus vaikuttaa lähinnä miehitysvallan oikeudelta.

Viime vaaleissa pahasti kuokkaansa saaneelle kepulle ei muodostanut suurtakaan ongelmaa lähteä punavihreän hallituksen kiilapojaksi vaikka demokratiaa ajatellen tempaus oli hieman nolo. Mutta pelätessään kansallismielisten mahdollista enemmistöasemaa eduskunnassa se onkin äkkiä hyvin huolissaan demokratiasta:

Yksikään puo­lue ei tois­tai­sek­si ole Suo­mes­sa lä­hel­lä­kään enem­mis­tö­a­se­maa. Juu­ri sik­si nyt on oikea ai­ka poh­tia, mi­ten de­mok­ra­ti­an ja ih­mi­soi­keuk­sien säi­ly­mi­nen voi­daan Suo­mes­sa var­mis­taa kai­kis­sa ti­lan­teis­sa.

Suomessa on­kin vii­py­mät­tä käyn­nis­tet­tä­vä sel­vi­tys sii­tä, mitä asi­al­le voi­tai­siin teh­dä. Ruot­sis­sa näin on jo teh­ty. Sel­vi­tyk­ses­sä pi­täi­si tar­kas­tel­la ai­na­kin mah­dol­li­suuk­sia pe­rus­tus­lain lu­jit­ta­mi­seen sekä tuo­mi­ois­tui­mien riip­pu­mat­to­muu­den tur­vaa­mi­seen.

Jos puhutaan demokratian periaatteista niin mikäli kansallismieliset voimat saavat eduskunnassa ehdottoman enemmistön niin silloinhan se enemmistö määrää mitä tehdään. Aivan niin kuin tehdään nytkin kun federalisteilla on eduskunnassa ehdoton enemmistö. Mutta kepun pää-äänenkannattaja tunnustaa rehellisesti että kansallismielisten voittaessa näin ei enää saisikaan olla ja se perustuslaki jonka kepukin on osaltaan hässinyt nykyiselle mallilleen tulee säilyttää ennallaan oli vaalien tulos mikä tahansa. Toisin sanoen vaalien tulos pitäisi jotenkin muuttaa merkityksettömäksi. Laitetaan vielä uudestaan tähän pääkirjoituksen lause ” mi­ten de­mok­ra­ti­an ja ih­mi­soi­keuk­sien säilymi­nen voi­daan Suo­mes­sa var­mis­taa kai­kis­sa ti­lan­teis­sa” ja todetaan että suomennettuna se tarkoittaa ”miten Järjestelmäpuoleen valta ja sen työntekijöiden asema voidaan Suomessa varmistaa kaikissa tilanteissa”.

Tuo, mitä Suomenmaa toteaa tuomioistuinten riippumattomuudesta on nykytilanteeseen nähden lähinnä hyvä vitsi. Tai siis huono vitsi. Englannin kielen ”killing joke”. Nykytilanteessahan Suomen oikeuslaitos on täysin politisoitunut ja kaikkea muuta kuin riippumaton. Mutta propagandan yksi peruskikkojahan on että syytetään vastapuolta siitä, mitä tehdään itse. Mutta Suomenmaa jatkaa pelotteluaan kansallismielisten vallasta:

Suu­ri osa kan­sain­vä­li­sis­tä so­pi­muk­sis­ta muut­tuu pel­käk­si jä­te­pa­pe­rik­si, jos edus­kun­nan enem­mis­tö niin päät­tää.

Jep. Niin muuttuu. Ja niin pitäisikin. Ennen kaikkea jätepaperiksi muuttuisivat silloin ne kuuluisat kansainväliset sopimukset joita ei ole olemassa missään muualla kuin Järjestelmäpuolueen broilereitten sekä valtamedian toimittelijoitten päänupeissa ja joilla olemattomilla sopimuksilla perustellaan sitä miksi Suomen tulisi toimia niin Afrikan kuin Lähi-idän sosiaalitoimistona. Ne sopimukset joita ei ole olemassakaan.

Ja lopulta sitten Suomenmaa nostaa esille sen kaameimman uhkakuvan:

Tar­vit­ta­es­sa jopa Suo­men EU-jä­se­nyys voi­daan ve­tää alas vessanpöntöstä.

Niin. Tarvittaessa Suomi voidaan nostaa pelkän maakunnan asemasta takaisin itsenäiseksi valtioksi mikäli vaaleissa saadaan siihen mandaatti. Mikäli äänestäjät näin päättävät. Kepu näkee tämän uhkakuvana. Oikeastaan tässä Kepun pää-äänenkannattajan pääkirjoituksessa – jonka muut Järjestelmäpuolueen alaosastot epäilemättä allekirjoittavat – haisee sama henki kuin aikanaan Neuvostoliitossa. Senkin yhteiskunnallinen järjestelmä oli kiveen hakattu ja sen oli tarkoitus säilyä ikuisesti. Edes ajatus sen muuttamisesta oli kiellettyä. Ja siinäkin järjestelmässä oli järjestelmästä hyötyvä nomenklatura sekä suuret, merkityksettömät massat.

Järjestelmäpuolueen alaosasto Kepulle EU-jäsenyys ja sen omille jäsenilleen tuomat edut sopivat hyvin eikä sen mielestä tilannetta tietenkään tulisi muuttaa. Itsenäisyyden palauttaminen merkitsisi Oy Kepu Ab:lle uhkaa. Tietysti Oy Kepu Ab:n ammattilaisten – ja ehkäpä muunkin uusrälssin – mielissä pyörii vielä muutama ajatus tilanteesta joka saattaisi seurata maan siirtymisestä kansallismielisten hallintaan:

Entäs jos se kansallismielisten hallitus alkaa oikein tosissaan tutkia että mitä me oikein olemme tehneet? Vaikkapa viimeisen kolmekymmenen vuoden aikana? Erityisesti vuodesta 2015 eteenpäin?

Entäs jos se päättää asettaa meidät vastuuseen tekemisistämme?

Ei ihme, että Kepun pää-äänenkannattaja pelottelee kansallismielisten voitolla ja etsii keinoja sen mitätöimiseen jo etukäteen.

Miettikääpäs muuten tilannetta jossa perussuomalaisten pää-äänenkannattaja ilmoittaisi julkisesti että sen mielestä Kepu on uhka sekä demokratialle että oikeusvaltiolle? Mitä todennäköisimmin valtakunnansyyttäjä Toiviaiselta tilattaisiin taas esitutkintapyyntö. Ja siihenhän vastattaisiin. Kaikin mahdollisin keinoin. Sovelletussa oikeusvaltiossa.

VALISTUSTA RAHVAALLE

Kunnioitetun valtakunnansyyttäjämme tuoreimman manööverin jälkeen onkin alkaneet varsinaiset anteeksipyyntö- ja rikosilmoitusorgiat. Selväähän on että kyseinen manööveri eli case Räsänen on vasta tiedusteluhyökkäys ja jos se onnistuu niin sen jälkeen alkaa suurhyökkäys jonka aikana perussuomalaisten tekstejä viimeisen noin viidentoista vuoden ajalta aletaan käymään läpi täikammalla. Etsien ja koska halua on niin myös löytäen. Tarkoituksenahan on rampauttaa puolueen toimintaa mahdollisimman paljon. Tämä siksi, että varsinaisella asiapohjalla se ei enää onnistu.

Mutta hotellin respassa ei purnata tilanteesta. Eihän toki. Sillä mehän olemme kuuliaisia hallintoalamaisia ja miellämme velvollisuudeksemme auttaa Järjestelmäpuoluetta ja sitä palvelevaa hallintokoneistoa parhaamme mukaan. Niinpä olemme väsänneet kyseisten tahojen käyttöön muutaman nykytilanteeseen päivitetyn valistusjulisteen. Luovutamme ne samantien niitä tarvitsevien tahojen käyttöön. Kuvat suurenevat klikkaamalla.

Ja viimeisenä tietenkin se tärkein juliste jossa tiivistyy se, mistä vihapuhejahdissa on pohjimmiltaan kysymys:

Kauan eläköön Järjestelmäpuolue! Ja kauan eläköön sovellettu oikeusvaltio!

JOTAIN IHAN MUUTA LXXII

Eli all you need is Love…

…Records

Koska nykyisessä Suomessamme on saavutettu jo sellainen edistyksellisyyden taso että maassa aletaan valmistella vähintäänkin virtuaalisia kirjarovioita on aika mennä hetkeksi turvallisesti vähemmän edistykselliseen leveitten lahkeitten, kaulusten ja kravattien sekä mauttomien värien ja pitkien tukkien Kekkoslovakiaan.

Jo Kekkoslovakiassakin rokki soi sen aikaisilla huippuluokan äänentoistolaitteilla eli radionauhurilla, radiottomalla nauhurilla joka kytkettiin DIN-piuhalla radioon kiinni ja monolevysoittimilla. Jossain vaiheessa alkoi tulla jopa ensimmäisiä stereolaitteistoja. Joka tapauksessa ehdottomasti yleisin – ainakin suomalaisista yleisin – logo joka löytyi sen ajan kasettipesistä ja levylautasilta oli tietysti tämä:

Vuonna 1966 toimittaja Atte Blomin, säveltäjä Otto Donnerin ja rumpali Christian Schwindtin perustama Love Records hallitsi 1970-luvulla suomalaista rock ja pop-skeneä melko totaalisesti vaikka se tarjosi rockin lisäksi toisenlaistakin tuotantoa jonka ylläpitäminen itse asiassa lienee se syy että levy-yhtiö meni sitten konkurssiin vuonna 1979.  Mutta noina kuluneina vuosina Love Recordsin artistikaartia saattoi lähes sanoa nimellä suomalaisen rockin ”kuka on kuka”.

Varsinaisen rock-tuotannon yhtiö aloitti julkaisemalla vuonna 1967 yhden suomalaisen rockin pioneerin eli Blues Sectionin ykkösalbumin:

Alkua voi pitää vahvana sillä levy nousi joulukuussa 1967 Suomen listalla sijalle kolme. Vuonna 1969 yhtiö laajensi progen puolelle ja julkaisi Tasavallan Presidentti-yhtyeen  samannimisen ykkösalbumin. Yhtyeen menestynein albumi oli vuonna 1972 julkaistu Lambertland:

Albumi nousi Suomen listalla sijalle seitsemän ja sillä, sekä seuraavalla ja yhtyeen viimeisellä varsinaisella lp:llä Milky Way Moses oli laulusolistina Eero Raittinen joka on yleisemmin tunnettu enempi muista musiikinlajeista. Tasavallan Presidentin kitaristi Jukka Tolonen ehti myös tehdä yhtiölle useita sooloalbumeja.

Samana vuonna 1969 aloitti Love Recordsin riveissä myös Wigwam, joka teki Lovelle albumit Hard N´ Horny, Tombstone Valentine, Fairyport, Being, Live Music From The Twilight Zone, Nuclear Nightclub, Lucky Golden Stripes And Starpose sekä Dark Album. Menestyksekkäin oli Nuclear Nightclub joka nousi listaykköseksi ja möi kultalevyn verran mutta tuossa vaiheessa yhtyeen musiikki oli jo lähinnä poppia, sillä niin Pekka Pohjola kuin Jukka Gustavson olivat silloin lähteneet bändistä. Sen proge-Wigwamin merkittävimpänä albumina voi pitää Beingiä joka nousi listoilla sijalle 13:

Valtaosa blogin lukijoista tuskin on kovin kiinnostunut progesta mutta on silti saattanut törmätä Wigwamin vuonna 1969 tekemään singleen Luulosairas joka soi vieläkin aika ajoin radiossa:

Vuonna 1970 aloitti yhtiön riveissä myös M.A. Numminen josta tosin ei osaa sanoa että onko kyseessä rockia tai varsinaisesti edes musiikkia. Mutta heppu oli myös mukana samana vuonna ilmestyneellä jonkunlaiseksi kulttilegendaksi nousseessa lyhytaikaisessa Suomen Talvisota 1939–1940-yhtyeessä ja sen levyllä Underground Rock josta monet lukijat varmaan muistavat kappaleen Kekkonen-Rock:

Samana vuonna julkaistiin myös kulttimaineeseen noussut Pekka Strengin lp Magneettimiehen Kuolema ja myöhemmin ilmestynyt Kesämaa. Myös samana vuonna yhtiölle levytti lahtelainen rock-pioneeri Charlies jonka basistin Kari ”Pitkä” Lehtisen moni muistaa Sleepy Sleepersin aitona ja oikeana basistina. Samana vuonna aloitti sitten Love Recordsilla uransa Rauli Badding Somerjoki joka levytti yhtiölle kolme albumia. Menestyksekkäin näistä oli tuolloin kovassa hypetyksessä olleella Somerjoella vuoden 1974 Näin Käy Rock´n´Roll:

Vuonna 1972 Lovelle levytti myös folk-yhtye Pihasoittajat jonka lukija saattaa muistaa Euroviisuissa esitetystä kappaleesta Viulu-ukko:

Samana vuonna tuli Love Recordsin kautta ihmisten tietoisuuteen Dave Lindholm joka silloin tunnettiin myös lempinimellään Isokynä. Lindholm ehti tehdä Lovelle viisi albumia. Ehkä hänen ensimmäisiä tunnettuja kappaleita oli Puhtaat Laivat:

Vuonna 1972 aloitti myös silloin vielä Wigwamissa soittanut ja Suomen ehkä kaikkien aikojen kuuluisin basisti Pekka Pohjola pitkän soolouransa albumilla Pihkasilmä Kaarnakorva:

Pohjola teki Lovelle myös albumit Harakka Bialoipokku, Keesojen Lehto ja Visitation. Keesojen Lehdossa muuten oli soittamassa myös muuan Mike Oldfield.

Vuonna 1973 aloitti sitten jäätelökesänsä Love Recordsilla Maarit Hurmerinta:

Samana vuonna Love Records pudotti sitten pajatsosta keskustan kun se värväsi riveihinsä Hurriganesin jonka debyyttialbumi Rock´n´Roll All Night Long nousi Suomen listalla viidenneksi ja toi levy-yhtiölle sen ensimmäisen kultalevyn:

Silloin Kekkoslovakian aikaanhan kultalevyyn vaadittiin 25.000 kpl, silloiseen timanttilevyyn 50.000 ja platinalevyyn 100.000:n kappaleen myynti ja vaikka rock jyräsi niin ensimmäisen platinalevyn Suomessa pokkasi joku kaikkea muuta kuin rock eli Erkki Junkkarinen lp:llään Ruusuja Hopeamaljassa ja sitä levyä ei julkaissut Love Records vaan PSO eli Pohjoismainen Sähkö Oy. Vaan laitetaanpa tähän väliin se ensimmäinen Hurriganesin kappale jonka allekirjoittanut on kuullut eli My Sweet Lily:

Ja perään vielä kansikuvat muista Hurriganesin Love Recordsilla julkaisemista levyistä sekä niitten menestys Love Recordsin elinaikana:

Roadrunner (1974): Listaykkönen. Timanttilevy.

Crazy Days (1975): Listaykkönen. Timanttilevy.

Hot Wheels (1976): Listaykkönen. Timanttilevy.

Sixteen Golden Greats (1977): Listanelonen. Kultalevy.

Tsugu Way (1977): Listakolmonen. Kultalevy.

Hurriganesin jäsenistä julkaisivat myös soololevynsä Lovelle:

- Albert Järvinen: Ride On

- Cisse Häkkinen: Teendreams

- Ile Kallio: Irock

Hurriganes läksi Love Recordilta jo sen lopullista pankrottia ja julkaisi seuraavan levynsä Hanger Scandialle.

Samoja aikoja vuonna 1973 kun Hurriganes aloitti menestyksekkään uransa aloitti omansa Love Recordsilla myös toinen suomalaisen rockin kiintotähti eli Juice Leskinen joka silloin esiintyi osana bändiä Juice Leskinen & Coitus Int jonka niminen oli myös yhtyeen debyyttilevy:

Debyyttialbumi nousi Suomen listalla neljänneksi ja myi kultaa. Varsinainen läpimurtohan Juicelle oli single Marilyn vuonna 1974 mutta koska en riisu naisilta jumppereita julkisessa blogissa ja itselleni kolahtaa muutenkin enemmän singlen b-puoli eli Einarin Polkupyörä niin pannaanpa se soimaan:

Love Recordsille Juice ehti tehdä seuraavat levyt:

Juice Leskinen & Coitus Int-yhtyeen kanssa ehti tulla vielä yksi levy eli:

Per Vers, Runoilija (1974): Listakolmonen. Kultalevy.

Ja sen jälkeen:

Juice ja Mikko (1975): Listasijoitus 20.

Keskitysleirin Ruokavalio (1976): Listasijoitus 13.

Singlet 1974 – 1976 (1976): Ei listasijoitusta.

Lahtikaupungin Rullaluistelijat (1977): Listasijoitus 23.

Tähän Saakka (1977): Ei listasijoitusta.

Ja vielä Juice Leskinen Slam-yhtyeen kanssa:

Tauko I (1978): Ei listasijoitusta.

Vuonna 1973 liittyi Love Recordsin kaartiin myös se Babitzinin laulavan perheen nätein jäsen eli Muska:

Muskahan oli silloisiin naislaulajiin verrattuna huomattavan rock. Hänen uransa vaan ei kestänyt kovin kauan.

Kun siirryttiin vuoden 1974 puolelle jäi Love Recordsin haaviin yksi kaikkien aikojen parhaita suomalaisyhtyeitä eli Kaseva. Ehtona levytyssopimukselle tällä pitkään kellaribändinä harjoitelleelle pumpulle oli että laulukieli muuttuu englannista suomeksi. Näin kävi ja Kasevan tuotanto sekä melodian että stemmalaulun suhteen on ehkä parasta mitä Kekkoslovakiassa (ja myöhemminkin) esitettiin. Lovelle Kaseva ehti tehdä albumit Silloin Kun (1974) ja Kun Maailma Elää (1976). Laitetaanpa tässä soimaan Kasevan yksi klassikoista eli Vanha Mies:

Vuonna 1974 levytti Love Recordsille myös yhtye Virtanen joka esitteli suomalaisille pari myöhemminkin tunnettua nimeä eli Veltto Virtasen ja Moog Konttisen. Yhtye teki Lovelle kaksi albumia eli Hal-OO vuonna 1974 josta allekirjoittanut muistaa Suosikki-lehden mainoksen jossa sanottiin että ”tätä albumia ei ole tuotettu, se on vietetty” ja Uusi Jääkausi Uhkaa. Kun Veltto Virtanen läksi yhtyeestä pois muutti yhtye nimensä Kontraksi ja sen albumi Ei Kontrollia nousi vuonna 1977 Suomen listalla jopa sijalle seitsemän. Kontran seuraava albumi oli nimeltään Kontran Toinen Puoli joka nousi listalla sijalle 14 mutta jolla oli singlehitti Jerry Cotton:

Samana vuonna 1974 aloitteli soolouransa myös Mikko Alatalo joka suuresta menestyksestään huolimatta joskus tulevaisuudessa joutui syöksykierteeseen ja päätyi Kepun kansanedustajaksi. Hänen läpimurtohittinsä oli joka tapauksessa Maalaispoika Oon:

Vuonna 1975 aloitti levytysuransa Love Recordsilla myös progebändi Tabula Rasa. Bändin kitaristi ja pääsäveltäjä Heikki Silvennoinenhan on tunnettu laajemmin ryppyotsaisen progemiehen sijasta hervottomana Kummeli-humoristina. Yhtye levytti kaksi albumia eli Tabula Rasa sekä Ekkedien Tanssi ja sai vielä vuonna 1977 pienimuotoisen singlehitin kappaleellaan Rakastatko Vielä Kun On Ilta:

Samoja aikoja Lovelle levytti myös vielä vähemmälle huomiolle jäänyt progebändi Finnforest. Vuonna 1975 tuli – lyhytaikaiselle – framille myös Dave Lindholmin luotsaama Rock´n´roll Band joka oli jo hajonnut ennen ensimmäistä ja ainoaa julkaistua albumia Everybody Needs Dancemusic Sometimes mutta sen kappale I´m Gonna Roll sai varsin suurta suosiota:

Vuonna 1975 aloitti uransa Love Recordsilla myös Hector. Sinänsä – omasta mielestäni – merkittävimmät albuminsa hän teki PSO:n leivissä eli albumit Nostalgia, Herra Mirandos ja Hectorock. Love Recordsilla hän teki neljä albumia joista Kadonneet Lapset möi kultaa. Hector on aina ollut parhaimmillaan silloin kun hän unohtaa politiikan ja julistamisen ja keskittyy musiikkiin. Siitä esimerkkinä vuodelta 1976 kappale Hannikaisen Baari:

Vuonna 1975 aloitti levytysuransa Love Recordsilla myös Sakari Kukon johtama folk-jazz-proge-whatever-yhtye Piirpauke:

Vuonna 1975 Albert Järvinen erosi Hurriganesista. Eroa veikkailtiin bändille kuoliniskuksi mutta tilalle tuli tyttöjen mieleen ollut nätti poika Ile Kallio joka oli myös erinomainen kitaristi joten Hurriganes jatkoi voittokulkuaan. Albert puolestaan perusti suomalaisen superbändin Royalsin jossa basisti-laulajana oli Paavo Maijanen ja Rumpalina Ippe Kätkä sekä myöhemmässä vaiheessa kosketinsoittajana Mikko Rintanen. Yhtye teki Love Recordsille kolme albumia:

Spring 76 (1976): Listasijoitus 1. Kultalevy.

Out (1977)

Live (1978)

Suosikki-lehdessä Royals nostettiin Hurriganesin kilpailijaksi mutta kilpailuasetelma oli keinotekoinen sillä Royals teki Hurriganesiin nähden aivan toisenlaista, lähes progressiivista rockia mistä esimerkkinä kappale Out:

Vuonna 1976 Love Records sai taas uuden hittilaulajan nimeltään Freeman joka teki koko vuoden suurimman hitin Ajetaan Tandemilla:

Freeman teki Love Recordsille kaksi levyä eli Freeman ja Freeman 2. Debyyttialbumi möi kultaa.

Love Recordsin riveissä ehtivät aloittaa levytysuransa myös Pelle Miljoona, Se ja Kari Peitsamo mutta he tekivät suurimman osan tuotantoaan muitten levy-yhtiöitten riveissä. Vähänkin isommista suomalaisista rock-nimistä jotka eivät olleet Love Recordsin riveissä tulee mieleen vain muutama:

Sleepy Sleepers: EMI

Hullujussi: RCA

Alwari Tuohitorvi: EMI

Ronski & Exotic: EMI

Love Records meni pankrottiin vuonna 1979. Miksi? Sillä oli huomattavan menestyksekkäitä ja hyvin myyviä bändejä ja artisteja. En tietenkään varmaa ja lopullista syytä itse tiedä, mutta Love Recordsin perustajat olivat hyvin vahvasti vasemmistolaisia ja heidän ideansa rock-tuotannon lisäksi oli tuottaa vasemmistolaista ja ns. edistyksellistä musiikkia jota levy-yhtiö tuottikin paljon. Saattoi olla, että minkä rock´n´roll toi, sen tiedostavuus vei. Laitetaanpa tähän hieman esimerkkejä siitä hyvin suuresta Love Recordsin vasemmistopoliittisesti tiedostavasta tuotannosta:

Sekä tietysti se legendaarinen pohjanoteeraus jossa pantiin noin viisivuotiaat laulamaan asiasta josta he eivät ymmärtäneet mitään. No, toisaalta, samanikäisiä pannaan nykyisin marssimaan joissain hemmetin pride-marsseissa joten ei niistä ajoista olla mitään opittu:

Mikä lie tarinan opetus? Ehkä se, että idealismi ja bisnes eivät ehkä oikein kulje käsi kädessä. Love Recordsin raunioilta syntyi sitten levy-yhtiö Johanna ja samoja aikoja aloitti toimintansa myös legendan tasolle noussut ja Epe Heleniuksen perustama Poko Records.

Mutta se onkin sitten toinen tarina jonka voi kertoa joku toinen.