Tasan kahdeksankymmentä vuotta sitten
täsmälleen klo 06.50 alkoi Neuvostoliiton Suomeen kohdistama sataviisi päivää
kestänyt ryöstöretki. Joitain kahakoita oli jo ennen tuota kellonlyömää mutta
varsinainen tykistötulitus ja suurhyökkäys alkoi tuolla hetkellä. Ryöstöretken
tarkoituksena oli miehittää ja sovjetisoida maa, mutta vastoin kaikkia
ennakko-odotuksia suomalaiset onnistuivat estämään maan miehittämisen vaikka
menettivätkin suuren osan maa-alueistaan sekä n. 26.000 kaatunutta.
Jälkiviisaus on viisauden imelin muoto
ja aika ajoin todetaan että Suomi olisi välttänyt sodan neuvotteluilla ja
myönnytyksillä. Epäilemättä näin onkin. Sota oltaisiin epäilemättä vältetty
mutta miehitystä ei. Sen 50 vuotta kestäneen miehitysajan kokemuksia voi puolestaan
kysyä virolaisilta, latvialaisilta ja liettualaisilta.
Hotellin respasta osoitetaan äärimmäinen
kunnioitus ja kiitollisuus niitä suomalaisia kohtaan jotka ensiksi
taistelemalla pelastivat Suomen ja sen jälkeen vielä rakensivat Suomen
hyvinvoivaksi valtioksi.
Ja muistutetaan vielä siitäkin että
Suomen korkeimmassa poliittisessa johdossa on edelleenkin sen idologian nimeen
vannovia ihmisiä mihin ideologiaan uskoi myös ryöstöretkelleen 80 vuotta sitten
lähtenyt Neuvostoliitto.
Punailmavoimat
tuovat rauhanterveisiään Helsinkiin heti sodan alettua. Sodan ensimmäisen
päivän rauhanterveiset aiheuttivat 91:n suomalaisen kuoleman.
Vallitseva tiedostava todellisuus tuo
jatkuvasti esille uusia kirjoituksen aiheita ja tällä kertaa käsitellään
feminismiä. Meissä jokaisessahan on pieni feministi. Jos ei ole, niin silloin me
olemme sairaita käppäukkoja. Kysykää vaikka feministeiltä. Hehän ovat aina
oikeassa. Näin valtamedia ainakin kertoo.
Varokaa käppäukkoja.
1.
Kostakaa, siskot, kostakaa.
Halu kostaa on tietysti varsin yleinen
ja ymmärrettävä inhimillinen tunne. Varsinkin parisuhteessa jossa rakkaus
saattaa muuttua valkohehkuiseen vihaan sekunnin murto-osassa. Eritoten jos
kumppani kärähtää pettämisestä. Verorahoitteinen Ylemme esittää arvomaailmaansa
myös sukupuolisensitiivisesti oikeaoppisen kostamisen suhteen eli nyt se on
alkanut kerätä kostofantasioita nimenomaan naisilta ja nimenomaan
julkaistavaksi:
Keräämme
kostokokemuksia ja -fantasioita erityisesti naisyleisöltämme. Kuulijoiden
kertomuksia käytetään sarjan taustamateriaalina ja niistä valikoituja
yksittäisiä fantasioita luetaan mahdollisesti myös jaksojen sisällä. Vastaukset
kerätään nimettöminä.
Jaa
katkeransuloiset ajatuksesi ja vapaudu kanssamme!
Ohjelman vastaava tuottaja Juha-Pekka
Hotinen (miesoletettu) toteaa ohjelman ideasta:
-
Käsittääkseni on osa naisten emansipoitumisliikettä, että kaikki ne genret,
jotka ovat aiemmin liittyneet mieheen, halutaan myös käydä läpi.
Itse sanoisin että käsittääkseni tuo on
paskapuhetta eli kyseessä on vaan jonkunlaista tilattua feminististä
kostopornoa joka miellyttää tietynlaisia ihmisiä. Aivan kuin joku feministejä
miellyttävä Handmaid´s Tale-sarja joka on taas feminististä alistus- ja
väkivaltapornoa. Kyseessä on vain vitunvirkkauksen ja feminististen
kiroiluiltamien julkisemmin esitetty muoto. Kuinka moni aktiivifeministi muuten
on nettoveronmaksaja tai yleensäkään sellaisessa työssä jolla pidetään infraa
pystyssä? Mutta juuri aktiivifeministit saavat aina äänensä kuuluville.
Riippumatta siitä haluttaisiinko sitä kuulla.
No eikö näitä sitten saisi tehdä? Totta
kai saa. Jos tämän tekee joku yksityisellä rahoituksella toimiva tekijä niin
siitä vaan. Mutta kuinkahan paljon yksityistä rahoitusta tuolle löytyisi?
Tavallisen kansalaisen on pakko maksaa feministien kostofantasioista.
2.
Joulupukki, vanha… henkilöoletettu
Helsingin Sanomat kilpailee Ylen kanssa
siitä kumpi tiedostavampi on ja täytyy sanoa että siinä kaksi kovaa koettelee.
Nyt Helsingin Pravda ilmoittaa että suomalaiset perheet haluavat feministisiä
pukkeja ja otsikko kertoo:
Osassa
suomalaisperheistä heräsi huoli joulupukin vanhoillisista arvoista, joten he
etsivät nyt feministipukkeja
Ja uutinen jatkuu:
”Tulepas
tänne pukin polvelle.”
Sanat ovat taltioituneet monen muistiin pelottavana korinana.
Omalle lapselle ei haluaisi samoja traumoja. Siksi moni tänäkin jouluna
miettii, mistä löytää hyvä pukki, jota ei heti tunnistaisi isäksi tai sedäksi.
…
Vanha
ikä on valttia, mutta iäkkäällä pukilla saattaa olla myös vanhentuneita
käsityksiä esimerkiksi sukupuolesta.
Yksikään pukkisivustojen joulupukeista ei mainosta olevansa feministinen
joulupukki.
Joten mitä jos pukille haluaisi osoittaa erityistoiveita kuten sukupuolisensitiivisyyttä?
…
Voiko
vanha ukkeli edes olla feministi?
Joulupukin ”ukkelius” ei ole este feminismille, sanoo Eekku
Aromaa Kalliolan Setlementin alueellisen setlementtityön johtaja.
Facebook-keskustelijoiden lisäksi myös Aromaa on pohtinut asiaa jouluisin,
sillä hänelle kahden lapsen uusperheen vanhempana sukupuolisensitiivisyys on
tärkeä arvo.
”Ellei manifestoi ja tuo esille käppäukkoarvoja”, Aromaa lisää.
…
Aromaan
mukaan feministinen pukki on sellainen, joka kohtelee lapsia yksilöinä.
Esimerkiksi sukupuolen sijaan lapsia tulisi puhutella nimellä.
Näin äkkiseltään tulee mieleen kysymys:
Kun Helsingin Pravda puhuu ”osasta suomalaisperheitä” niin onkohan niitten
lukumäärä ehkä kuusi? Ehkä neljä? Kuinkahan monessa suomalaisperheessä
närkästytään siitä kun joulupukki puhuttelee tyttöä tytöksi ja poikaa pojaksi?
Mutta kyseiset kaksi uutista ovat hyvä esimerkki siitä mitä valtamedia haluaa
syöttää tavalliselle ihmiselle. Vaan laitetaanpas joulua odotellessa soimaan
kappale jossa joulupukki myös rikkoo perinteisiä kaavoja:
Hyvää joulunodotusta häpeilemättömältä
käppäukolta.
Käppäukot. Ne perkeleet eivät
vaan suostu kuolemaan. Ja ne… piru vie… taitavat elättää ne feministitkin.
Niin kuin lukija hyvin muistaa, muuan
kommunistinen, valtamedian ns. asiantuntijana pitämä Vesa Puuronen vetäisi
herneet nenään kun Oulun Yliopistolla opiskelijat ottivat itsestään selfieitä
Mannerheimin kuvan kanssa. Herneitten nenäänveto tuotti tulosta, selfieitten
otto loppui ja samalla marskin kuva poistettiin. Sinänsä Puurosen voisi antaa
olla omissa liemissään mutta koska valtamedia nostaa hänet jatkuvasti tapetille
”asiantuntijana” niin ehkä tavallisen kansalaisenkin kannattaa hieman
kommentoida. No, palaute Puuroselle oli Mannerheim-asian tiimoilta ymmärrettävästi
melko kyistä ja siitähän hän veti tuplaporot nokkaansa ja kirjoitti
etädiagnooseja ihmisistä joita hän ei tunne mutta kuvittelee heistä paljon ja
mieltää tietysti olevansa oikeassa:
Tämä
jatkuva keskustelu Mannerheimin ympärillä viittaa siihen, että Suomeen on
muodostunut uskonnollisen kultin tapainen ryhmä etupäässä miehiä, joiden
palvonnan kohde on Mannerheim.
(Välihuomautus: sen keskustelun aloitti
muuten tällä kertaa Puuronen itse)
Mannerheimin
kuva on tämän ryhmän jäsenille merkittävä symboli. Mannerheim symboloi
erilaisilla somepalstoilla kirjoittaville, ja minulle henkilökohtaisesti
viestejä lähettäneille, väkivaltaa ja äärioikeistolaista ajattelua.
Sisällissotafantasiat, kuvitelmat ja toiveet uudesta sisällissodasta ovat
näillä kirjoittajilla varsin yleisiä.
…
Näiden
Mannerheimin jumalan kaltaiseksi korottaneiden ihmisten ajattelumaailmassa ja
henkisessä sekä tunne-elämässä on joitakin tarpeita, joita Mannerheimin
palvonta ja ihailu tyydyttää. Mannerheim näyttää olevan heille pyhä hahmo, joka
tänä maallistuneena aikana on näköjään tarpeen jumalan korvikkeena.
Oikeistolaisen ajattelumaailmaan kuuluu kaipuu vahvaan johtajaan, tätä kaipuuta
Mannerheimiin kohdistuva ihailu myös helpottaa. Lisäksi nämä miehet tuntuvat
kaipaavan isähahmoa, joka on ankara mutta ankaruudestaan huolimatta kuitenkin
huolehtii pojistaan.
Tahallisesta tai tahattomasta
hahmotushäiriöstä kärsivä Puuronen on yhdessä asiassa oikeassa. Mannerheim on
nimenomaan symboli. Symboli talvi-
ja jatkosodan suomalaisista jotka estivät sen yrityksen jota Puurosen fanittama
valtio yritti tehdä. Sen yrityksen esti yli puoli miljoonaa suomalaista mutta
jokaista ei voi oikein nostaa symboliksi. Siksi Mannerheim on yksi symboleista.
Hän on samanlainen symboli kuin vaikka Suomi-konepistooli, polttopullo tai
valokuva kauniista lotasta ilmavalvontatornissa.
Myös Mannerheim on symboli. Symboli
suomalaisten yhteisestä ponnistelusta. Ja tulee muistaa, että kyseinen
Mannerheim on toiminut myös Suomen tasavallan presidenttinä hyvin vaikeana
aikana. Muu Puurosen tulkinta kertoo lähinnä siitä että hänellä on vilkas
mielikuvitus johon hän haluaa epätoivoisesti uskoa.
Ihmiset, jotka ovat vetäneet porot
nokkiinsa Puurosen toiminnasta eivät ole etsineet itselleen mitään jumalhahmoa
eivätkä kaipaa mitään sisällissotaa eivätkä äärioikeiston valtaa. He ovat
hermostuneet lähinnä siitä, että että joku Suomelle koko uransa aikana täysin
hyödytön ja toisten elättämä kommunistin räähkä ottaa oikeudekseen määritellä
että voiko suomalaisen presidentin ja marsalkan kuva olla yliopiston seinällä
vaiko ehkä ei.
Puuronen myös totesi että on saanut
avautumisestaan tappouhkauksia. Henkilökohtaisesti en usko siihen ensinkään mutta
yhtälailla henkilökohtaisesti totean että en esitä Puuroselle minkäänlaisia
väkivallan uhkauksia. Päinvastoin. Toivotan hänelle pitkää ja tervettä elämää
jonka aikana hän voi esiintyä mahdollisimman paljon valtamediassa. Jonka
seurauksena aina useampi kansalainen alkaa miettiä että mistä helvetin laarin
pohjalta se valtamedia ne asiantuntijansa oikein hankkii. Ja tehdä mietintänsä
myötä ehkä jopa johtopäätöksiä.
Muistutetaan vielä että en kirjoittaisi
Puurosesta yhtään mitään ellei valtamedia nostaisi häntä jatkuvasti tapetille.
Hän on valtamedian lemmikki. Valtamedialle tarpeellinen lemmikki joka kertoo
mitä valtamedia haluaa kuulla. Mikä kertoo valtamediasta varsin paljon. Ja mies
kumartaa vieläkin ideologiaa johon kuuluu hyökkäyssota, valtioitten
miehittäminen, kansansiirrot, keskitysleirit, pakkotyö, kansalaisten kurjistaminen
ideologian nimissä ja joukkomurhat. Mikä kertoo valtamedian arvovalinnoista
vieläkin enemmän.
2.
Muuan Jungner. Jälleen kerran.
Ammoin Jungner, edelleen Jungner.
Kyseinen häiskä tuossa joku aika sitten twiittasi tällaisen viisauden:
Tahallisesta tai tahattomasta
hahmotushäiriöstä kärsivä Jungner jättää tietoisesti sanomatta että Jussi
Halla-aho ei varsinaisesti vastusta hyödyllistä maahanmuuttoa ja unohtaa myös tietoisesti
senkin että sellainen hyödyllinen maahanmuutto on kovan verotuksen ja suuren
sosiaaliturvan maassa varsin harvinaista. Sellaiseen maahan on tarjolla lähinnä
kehitysmaalaista – jalustalle nostettua – haittamaahanmuuttoa jota Halla-aho hyvin
perustellusti vastustaa ja sen myötä voi Jungnerilta kysyä pari kysymystä
sanotaanko nyt vaikka viimeisen kahdenkymmenen vuoden ajalta:
1. Kuinka moni haittamaahanmuuttaja on
vaihtanut niitä suomalaisten vaippoja?
2. Kuinka moni haittamaahanmuuttaja on
tuottanut suomalaisille veroeuroja?
Mutta eihän Mikael vastaa kysymyksiin.
Sillä hän elää omassa, taloudellisesti hyvin turvatussa kuplassaan jossa ei ole
minkäänlaista kosketuspintaa tavallisen kansalaisen elämään. Jungnerin monista kuplastaan
huutamista asioista voi muistuttaa esmes tästä:
Koeajamatta ja näkemättä. Niin, Teslahan
maksaa jotain neljäkymmentä tuhatta. Se perusmalli. Mutta omassa kuplassa on
helppoa olla hyvä ihminen.
Vaan mikä oli näitten kahden ensimmäisen
uutishavainnon perusidea?
No tietysti se, että jos kysytään sekä poliittiselta
eliitiltä että valtamedialta niin meidän tavallisten ihmisten tulisi ottaa sekä
Vesa Puuronen että Mikael Jungner hyvin vakavasti. Ettei käyttää jopa esikuvina.
Eläketurvakeskus muuten näyttää olevan
Jungnerin kanssa samanlaisella ”toivomalla todellisuudeksi”-linjalla. Sieltä
nimittäin todettiin tuoreeltaan seuraavaa:
Pitkällä aikavälillä myös heikommin työllistyvien maahanmuutto helpottaisi
laskelmien mukaan eläketurvan rahoitusta.
– Heikon työllisyysasteen ryhmän maahanmuuttajat saavat muita enemmän lapsia.
Näiden lasten oletetaan työllistyvän vanhempiaan paremmin, mikä
kasvattaa työllisten määrää ja tasaa skenaarioiden eroja pitkällä aikavälillä,
arvioi matemaatikko Tuija Nopola ETK:n tiedotteessa.
Boldaukset Hommaforumilta. Kehitysmaalaisten
maahanmuutto on viimeisen kolmenkymmenen vuoden aikana tullut Suomelle niin
kalliiksi ettei valtiovalta edes uskalla kertoa lukuja. Ja niitten
kehitysmaalaisten lapsetkin ovat olleet jo työllistymisiässä hyvän aikaa.
Mikään ei ole muuttunut. Vaikka ne kehitysmaalaisten maahanmuuttajien lapset
integroituvat todistetusti vielä vanhempiaan heikommin niin Eläketurvakeskus
luottaa ”vaikka se on mennyt 30 vuotta
jatkuvasti perseelleen niin meillä kuin muuallakin niin ahkerasti toivomalla se
saattaa 30:n vuoden kuluttua toimia”-metodiin.
3.
Fillaroikaa
Eräs Iltalehden toimittelijatyttönen
Elli Harju totesi komeasti että ”Puhe
auton välttämättömyydestä Suomen kokoisessa maassa on potaskaa”. Kirjoituksessaan
hän vetosi tutkimukseen jonka mukaan Suomessa tehtävistä automatkoista noin 28
prosenttia on alle kolmen kilometrin mittaisia. Yli 40 prosenttia matkoista on
alle viiden kilometrin mittaisia. Jos henkilöoletettu asuu ratikkalinjan
vieressä niin näitä juttuja on tietysti helppo kirjoittaa. Kyseinen
toimittelijatyttönen totesi vielä:
Kaikkien
kotitalouksien ei tarvitsisi luopua autosta kokonaan, mutta parin kilometrin
mittaiset kauppareissut, harrastusmatkat ja kyläilyt voisi tehdä kävellen,
pyöräillen tai julkisilla.
Koska asun itse haja-asutusalueella mikä
tosiasiassa tarkoittaa huomattavan suurta osaa maastamme niin totean hänen
vaatimukseensa muutamia asioita:
1. Ensinnäkään täälläpäin ei auraaminen
talvella toimi kovin nopeasti eikä tehokkaasti joten parinkin kilometrin matka fillarilla
varsinkin talvella on kovin työlästä. Etten sanoisi vittumaista. Myös
pakkaskelit hieman haittaavat. Ja sitä julkista liikennettä ei täällä ole.
2. Meillä päin ajomatkat –
työpaikallekin – ovat yleensä hieman pidempiäkuin 3 – 5 kilometriä. Ja edelleenkin: meillä ei ole julkista
liikennettä jolla mennä töihin.
3. Jos ajatellaan taas
pääkaupunkiseudulla autolla liikkuvaa niin hän voi valita, kuka hänen
kyydissään on. Itsekin siellä aikanaan hyvin pitkään julkisia kulkuneuvoja
käyttäneenä alkoi kieltämättä vituttaa kun matkaseurana oli kaiken maailman
narkkeja ja muita sekopäitä. Omassa autossa tätä ongelmaa ei ole.
ja ennen kaikkea:
4. Jos joku vihervasemmistolainen
toimittaja haluaa nostaa egoaan toteamalla että minä haluan että te teette näin niin muistutan että
toimittaja ei ole viranomainen. Häntä ei tarvitse totella. Häntä ei tarvitse
ottaa edes vakavasti.
Ja muistutetaan vielä että Suomi on
luonnonvarojen nettotuottaja joka hoitaa ympäristöasiansa maailman
mittakaavassa esimerkillisesti. Ilmastohysteriaan sairastuneille suomalaisille
se ei riitä vaan tokihan he haluavat sen ihanan tunteen että juuri he ovat
saaneet aikaiseksi jotakin. Ja se jokin kyllä lähinnä romuttaa suomalaista elinkeinoelämää
ja vaikeuttaa ihmisten elämää. Kun sen romuttaminen on ainoaa, mitä he voivat
saada aikaiseksi. Mutta onhan se egon nälkä vaan niin kova.
4.
Onnea demareille
Täytyy sanoa että demareitten menestys
tuossa etnisesti edistyksellisten ehdokkaittensa ruletissa ylittää eeppisen
rajat. Kerta toisensa jälkeen.
Jos kyseessä olisi ollut han-suomalainen
olisivat lööpit kirkuneet vielä toukokuussakin mutta nythän juttu – niin kuin
ne aikaisemmatkin – pyritään vaikenemaan mahdollisimman nopeasti ja tapetille
on nostettu joku Ylilaudan jonnen tekemä feikkivideo jota poliittisessa
eliitissä oikein teatraalisesti kauhistellaan. Pitipäs sattuakin samaan aikaan.
Niin Jussi Halla-ahoa kuin persuja muutenkin on vaadittu irtisanoutumaan
kyseisestä videosta. Näinköhän valtapuolueilla on palkattujen työntekijöitten
listoillaan ”irtisanoutumisen vaatimuksen koordinaattorin” pestit?
Mutta joka tapauksessa hotellin respasta
onnitellaan demareita. Pysykää valitsemallanne linjalla! Lisää etnisesti
edistyksellisiä ehdokkaita!
5.
Blogitekninen ilmoitus
Tässä blogissahan on julkaistu eräitäkin
juttuja jotka koskevat muistojen Kekkoslovakiaa mutta siihen liittyvää tägiä ei
ole tullut laitettua. Nyt se löytyy tuolta sivupalkista. Kaikkia asiaankuuluvia
juttuja ei ole vielä ehditty kekkoslovakioida mutta lisäilen niitä pikku
hiljaa.
Näihin Kekkoslovakialaisiin kuviin ja
tunnelmiin tällä kertaa.
Meikäläinen ajattelee politiikan ja
eritoten vaalit sellaisena – niin kuin demokratiassa käsittääkseni ajatellaan –
että vaaleissa on mukana erilaisia poliittisia ryhmittymiä jotka pyrkivät
ajamaan itselleen ja nimenomaan kannattajilleen tärkeitä asioita. Se
ryhmittymä, joka menestyy parhaiten saa asioitaan ajettua tietysti eniten.
Hävinneet ryhmittymät alistuvat tilanteeseen mutta niillä on oikeus soittaa
poskeaan oppositiossa ja niinhän se kuuluu ollakin.
Näyttää siltä että on myös toisen
näköinen ajatus demokratiasta ja varsinkin sen toteuttamisesta. Ilmassahan on
aika ajoin merkkejä siitä että valtaa pitävä Järjestelmäpuolue pelkää tosissaan
kansallismielisten voimien suosion lisääntymistä. Suunniteltavat vihapuhe- ja maalittamislait
ovat tietysti reagointia tuohon pelkoon ja niillä laeilla omalta osaltaan
pyritään rampauttamaan kansallismielisten toimintaa. Selvimmin pelkonsa ilmaisi
Järjestelmäpuolueen alaosio Kepu joka käsitteli asiaa hiljattain ilmestyneessä
Suomenmaa-lehden pääkirjoituksessa ja siinä se peräänkuuluttaa mahdollisia
keinoja joilla mahdollinen perussuomalaisten suurvoitto voitaisiin mitätöidä jo
etukäteen. Eli toisin sanoen siinä siis mietitään kuinka vaalien tulokset
voidaan mitätöidä. Käydäänpä sitä hieman läpi. Pääkirjoituksen otsikointi alkaa
komeasti:
Enemmistöasemaan
päässyttä puoluetta ei pidättelisi Suomessa mikään
Ei pidättelisi niin. Eikä pidättele
nytkään. Tällä hetkellä kyseinen asia ei kepua eikä Jarjestelmäpuoluetta sinänsä
haittaa ollenkaan. Sehän on itse
enemmistöasemassa, sitä ei pidättele
mikään ja se ajattelee että vaalit ovat vain säännöllisin välein tapahtuva vallan
vahvistamistilaisuus ja sellaisena ne tulisi pysyä jatkossakin. Silti –
uusrälssin kauhuksi – vaaleilla pystytään myös edelleenkin vaihtamaan valta. Jatketaanpa:
Puolan
ja Unkarin valtapuolueet ovat viime vuosina nakertaneet maidensa
oikeusvaltiota ja demokratiaa vaarallisella tavalla. Voisiko
sama tapahtua Suomessakin?
Vastaus
on valitettavasti ”kyllä”. Perustuslain muuttamisesta on tehty
Suomessa hankalaa, mutta se ei riitä turvaamaan oikeusvaltion säilymistä.
Ensimmäisenä voi huomauttaa siitä että
uusrälssin näkemys oikeusvaltion ja demokratian nakertamisesta on se, että
kyseisten Puolan ja Unkarin kansojen vaaleissa esittämä tahto on myös
toteutunut ja siitä huolimatta (tai juuri siksi) kyseisiä maita nimitetään
Suomessa äärioikeistolaisiksi. No, nykyisin äärioikeistolaisen kynnys ylittyy
mikäli ei suostu avaamaan rajojaan kehitysmaalaiselle ylijäämäväestölle EU:ta
hallitsevan monikultturistisen ideologian nimissä. Tulee ehkä muistuttaa että
niin Puola kuin Unkari elivät kymmeniä vuosia totalitarismissa ja ehkä ne ovat
oppineet siitä jotakin. Meillä Suomessa sitä totalitarismin alla elämistä vasta
opetellaan.
Mitä taas tulee oikeusvaltioon voi
kysyä, että mikä onkaan suomalaisen oikeusvaltion tila ajatellen tällä hetkellä
oikeusministeriön masinoimaa turpien tukkimiskampanjaa? Samoin voi kysyä, että
mikä on oikeusvaltion tila kun suomalaisten vanhusten kohtelu alkaa muistuttaa
vanhuskeskityslaitoksia samalla kun elintasosurffareitten elatukseen varattu
raha on korvamerkittyä eikä siitä saisi edes keskustella. Tämäkö on se
oikeusvaltio jota on puolustettava kaikin keinoin?
Uskoa suomalaiseen oikeusvaltioon ei
myöskään lisää se, että hallituksemme on selkeästi esittänyt että Suomelle
kuuluu vastuu myös suomesta poistuneiden ulkomaalaisten turvallisuudesta vaikka
heillä ei olisi alun perinkään ollut mitään perustetta tulla Suomeen. Sen sijaan
kyseisten haittamaahanmuuttajien suomalaisten turvallisuuteen kohdistuva uhka
ei sitä liikuta. Ei voi välttyä johtopäätökseltä että kyseinen oikeus vaikuttaa
lähinnä miehitysvallan oikeudelta.
Viime vaaleissa pahasti kuokkaansa
saaneelle kepulle ei muodostanut suurtakaan ongelmaa lähteä punavihreän
hallituksen kiilapojaksi vaikka demokratiaa ajatellen tempaus oli hieman nolo.
Mutta pelätessään kansallismielisten mahdollista enemmistöasemaa eduskunnassa
se onkin äkkiä hyvin huolissaan demokratiasta:
Yksikään
puolue ei toistaiseksi ole Suomessa lähelläkään enemmistöasemaa.
Juuri siksi nyt on oikea aika pohtia, miten demokratian ja ihmisoikeuksien
säilyminen voidaan Suomessa varmistaa kaikissa tilanteissa.
Suomessa onkin viipymättä käynnistettävä selvitys
siitä, mitä asialle voitaisiin tehdä. Ruotsissa näin on jo tehty. Selvityksessä
pitäisi tarkastella ainakin mahdollisuuksia perustuslain lujittamiseen
sekä tuomioistuimien riippumattomuuden turvaamiseen.
Jos puhutaan demokratian periaatteista
niin mikäli kansallismieliset voimat saavat eduskunnassa ehdottoman enemmistön
niin silloinhan se enemmistö määrää mitä tehdään. Aivan niin kuin tehdään
nytkin kun federalisteilla on eduskunnassa ehdoton enemmistö. Mutta kepun
pää-äänenkannattaja tunnustaa rehellisesti että kansallismielisten voittaessa
näin ei enää saisikaan olla ja se perustuslaki jonka kepukin on osaltaan
hässinyt nykyiselle mallilleen tulee säilyttää ennallaan oli vaalien tulos mikä
tahansa. Toisin sanoen vaalien tulos pitäisi jotenkin muuttaa
merkityksettömäksi. Laitetaan vielä uudestaan tähän pääkirjoituksen lause ” miten demokratian ja ihmisoikeuksien
säilyminen voidaan Suomessa varmistaa kaikissa tilanteissa” ja
todetaan että suomennettuna se tarkoittaa ”miten
Järjestelmäpuoleen valta ja sen työntekijöiden asema voidaan Suomessa varmistaa
kaikissa tilanteissa”.
Tuo, mitä Suomenmaa toteaa
tuomioistuinten riippumattomuudesta on nykytilanteeseen nähden lähinnä hyvä
vitsi. Tai siis huono vitsi. Englannin kielen ”killing joke”. Nykytilanteessahan
Suomen oikeuslaitos on täysin politisoitunut ja kaikkea muuta kuin riippumaton.
Mutta propagandan yksi peruskikkojahan on että syytetään vastapuolta siitä,
mitä tehdään itse. Mutta Suomenmaa jatkaa pelotteluaan kansallismielisten
vallasta:
Suuri
osa kansainvälisistä sopimuksista muuttuu pelkäksi jätepaperiksi,
jos eduskunnan enemmistö niin päättää.
Jep. Niin muuttuu. Ja niin pitäisikin. Ennen
kaikkea jätepaperiksi muuttuisivat silloin ne kuuluisat kansainväliset
sopimukset joita ei ole olemassa missään muualla kuin Järjestelmäpuolueen
broilereitten sekä valtamedian toimittelijoitten päänupeissa ja joilla
olemattomilla sopimuksilla perustellaan sitä miksi Suomen tulisi toimia niin
Afrikan kuin Lähi-idän sosiaalitoimistona. Ne sopimukset joita ei ole
olemassakaan.
Ja lopulta sitten Suomenmaa nostaa
esille sen kaameimman uhkakuvan:
Tarvittaessa
jopa Suomen EU-jäsenyys voidaan vetää alas vessanpöntöstä.
Niin. Tarvittaessa Suomi voidaan nostaa
pelkän maakunnan asemasta takaisin itsenäiseksi valtioksi mikäli vaaleissa
saadaan siihen mandaatti. Mikäli äänestäjät näin päättävät. Kepu näkee tämän
uhkakuvana. Oikeastaan tässä Kepun pää-äänenkannattajan pääkirjoituksessa –
jonka muut Järjestelmäpuolueen alaosastot epäilemättä allekirjoittavat – haisee
sama henki kuin aikanaan Neuvostoliitossa. Senkin yhteiskunnallinen järjestelmä
oli kiveen hakattu ja sen oli tarkoitus säilyä ikuisesti. Edes ajatus sen
muuttamisesta oli kiellettyä. Ja siinäkin järjestelmässä oli järjestelmästä
hyötyvä nomenklatura sekä suuret, merkityksettömät massat.
Järjestelmäpuolueen alaosasto Kepulle
EU-jäsenyys ja sen omille jäsenilleen tuomat edut sopivat hyvin eikä sen
mielestä tilannetta tietenkään tulisi muuttaa. Itsenäisyyden palauttaminen
merkitsisi Oy Kepu Ab:lle uhkaa. Tietysti Oy Kepu Ab:n ammattilaisten – ja
ehkäpä muunkin uusrälssin – mielissä pyörii vielä muutama ajatus tilanteesta
joka saattaisi seurata maan siirtymisestä kansallismielisten hallintaan:
Entäs jos se kansallismielisten hallitus
alkaa oikein tosissaan tutkia että mitä me oikein olemme tehneet? Vaikkapa
viimeisen kolmekymmenen vuoden aikana? Erityisesti vuodesta 2015 eteenpäin?
Entäs jos se päättää asettaa meidät
vastuuseen tekemisistämme?
Ei ihme, että Kepun pää-äänenkannattaja
pelottelee kansallismielisten voitolla ja etsii keinoja sen mitätöimiseen jo
etukäteen.
Miettikääpäs muuten tilannetta jossa
perussuomalaisten pää-äänenkannattaja ilmoittaisi julkisesti että sen mielestä
Kepu on uhka sekä demokratialle että oikeusvaltiolle? Mitä todennäköisimmin
valtakunnansyyttäjä Toiviaiselta tilattaisiin taas esitutkintapyyntö. Ja
siihenhän vastattaisiin. Kaikin mahdollisin keinoin. Sovelletussa
oikeusvaltiossa.
Kunnioitetun valtakunnansyyttäjämme
tuoreimman manööverin jälkeen onkin alkaneet varsinaiset anteeksipyyntö- ja
rikosilmoitusorgiat. Selväähän on että kyseinen manööveri eli case Räsänen on
vasta tiedusteluhyökkäys ja jos se onnistuu niin sen jälkeen alkaa suurhyökkäys
jonka aikana perussuomalaisten tekstejä viimeisen noin viidentoista vuoden
ajalta aletaan käymään läpi täikammalla. Etsien ja koska halua on niin myös
löytäen. Tarkoituksenahan on rampauttaa puolueen toimintaa mahdollisimman
paljon. Tämä siksi, että varsinaisella asiapohjalla se ei enää onnistu.
Mutta hotellin respassa ei purnata
tilanteesta. Eihän toki. Sillä mehän olemme kuuliaisia hallintoalamaisia ja
miellämme velvollisuudeksemme auttaa Järjestelmäpuoluetta ja sitä palvelevaa hallintokoneistoa
parhaamme mukaan. Niinpä olemme väsänneet kyseisten tahojen käyttöön muutaman
nykytilanteeseen päivitetyn valistusjulisteen. Luovutamme ne samantien niitä
tarvitsevien tahojen käyttöön. Kuvat suurenevat klikkaamalla.
Ja viimeisenä tietenkin se tärkein
juliste jossa tiivistyy se, mistä vihapuhejahdissa on pohjimmiltaan kysymys:
Kauan eläköön Järjestelmäpuolue! Ja
kauan eläköön sovellettu oikeusvaltio!
Koska
nykyisessä Suomessamme on saavutettu jo sellainen edistyksellisyyden taso että
maassa aletaan valmistella vähintäänkin virtuaalisia kirjarovioita on aika
mennä hetkeksi turvallisesti vähemmän edistykselliseen leveitten lahkeitten,
kaulusten ja kravattien sekä mauttomien värien ja pitkien tukkien
Kekkoslovakiaan.
Jo
Kekkoslovakiassakin rokki soi sen aikaisilla huippuluokan äänentoistolaitteilla
eli radionauhurilla, radiottomalla nauhurilla joka kytkettiin DIN-piuhalla
radioon kiinni ja monolevysoittimilla. Jossain vaiheessa alkoi tulla jopa
ensimmäisiä stereolaitteistoja. Joka tapauksessa ehdottomasti yleisin – ainakin
suomalaisista yleisin – logo joka löytyi sen ajan kasettipesistä ja levylautasilta
oli tietysti tämä:
Vuonna
1966 toimittaja Atte Blomin, säveltäjä Otto Donnerin ja rumpali Christian
Schwindtin perustama Love Records
hallitsi 1970-luvulla suomalaista rock ja pop-skeneä melko totaalisesti vaikka
se tarjosi rockin lisäksi toisenlaistakin tuotantoa jonka ylläpitäminen itse
asiassa lienee se syy että levy-yhtiö meni sitten konkurssiin vuonna 1979.Mutta noina kuluneina vuosina Love Recordsin
artistikaartia saattoi lähes sanoa nimellä suomalaisen rockin ”kuka on kuka”.
Varsinaisen
rock-tuotannon yhtiö aloitti julkaisemalla vuonna 1967 yhden suomalaisen rockin
pioneerin eli Blues Sectionin
ykkösalbumin:
Alkua
voi pitää vahvana sillä levy nousi joulukuussa 1967 Suomen listalla sijalle
kolme. Vuonna 1969 yhtiö laajensi progen puolelle ja julkaisi Tasavallan Presidentti-yhtyeensamannimisen ykkösalbumin. Yhtyeen
menestynein albumi oli vuonna 1972 julkaistu Lambertland:
Albumi
nousi Suomen listalla sijalle seitsemän ja sillä, sekä seuraavalla ja yhtyeen
viimeisellä varsinaisella lp:llä Milky
Way Moses oli laulusolistina Eero
Raittinen joka on yleisemmin tunnettu enempi muista musiikinlajeista. Tasavallan
Presidentin kitaristi Jukka Tolonen
ehti myös tehdä yhtiölle useita sooloalbumeja.
Samana
vuonna 1969 aloitti Love Recordsin riveissä myös Wigwam, joka teki Lovelle albumit Hard N´ Horny, Tombstone Valentine, Fairyport, Being, Live Music From
The Twilight Zone, Nuclear Nightclub, Lucky Golden Stripes And Starpose
sekä Dark Album. Menestyksekkäin oli
Nuclear Nightclub joka nousi listaykköseksi ja möi kultalevyn verran mutta
tuossa vaiheessa yhtyeen musiikki oli jo lähinnä poppia, sillä niin Pekka
Pohjola kuin Jukka Gustavson olivat silloin lähteneet bändistä. Sen
proge-Wigwamin merkittävimpänä albumina voi pitää Beingiä joka nousi listoilla
sijalle 13:
Valtaosa
blogin lukijoista tuskin on kovin kiinnostunut progesta mutta on silti saattanut
törmätä Wigwamin vuonna 1969 tekemään singleen Luulosairas joka soi vieläkin aika ajoin radiossa:
Vuonna
1970 aloitti yhtiön riveissä myös M.A.
Numminen josta tosin ei osaa sanoa että onko kyseessä rockia tai
varsinaisesti edes musiikkia. Mutta heppu oli myös mukana samana vuonna
ilmestyneellä jonkunlaiseksi kulttilegendaksi nousseessa lyhytaikaisessa Suomen Talvisota 1939–1940-yhtyeessä ja
sen levyllä Underground Rock josta
monet lukijat varmaan muistavat kappaleen Kekkonen-Rock:
Samana
vuonna julkaistiin myös kulttimaineeseen noussut Pekka Strengin lp Magneettimiehen
Kuolema ja myöhemmin ilmestynyt Kesämaa.
Myös samana vuonna yhtiölle levytti lahtelainen rock-pioneeri Charlies jonka basistin Kari ”Pitkä” Lehtisen moni muistaa
Sleepy Sleepersin aitona ja oikeana basistina. Samana vuonna aloitti sitten
Love Recordsilla uransa Rauli Badding
Somerjoki joka levytti yhtiölle kolme albumia. Menestyksekkäin näistä oli
tuolloin kovassa hypetyksessä olleella Somerjoella vuoden 1974 Näin Käy Rock´n´Roll:
Vuonna
1972 Lovelle levytti myös folk-yhtye Pihasoittajat
jonka lukija saattaa muistaa Euroviisuissa esitetystä kappaleesta Viulu-ukko:
Samana
vuonna tuli Love Recordsin kautta ihmisten tietoisuuteen Dave Lindholm joka silloin tunnettiin myös lempinimellään Isokynä. Lindholm ehti tehdä Lovelle
viisi albumia. Ehkä hänen ensimmäisiä tunnettuja kappaleita oli Puhtaat Laivat:
Vuonna
1972 aloitti myös silloin vielä Wigwamissa soittanut ja Suomen ehkä kaikkien
aikojen kuuluisin basisti Pekka Pohjola
pitkän soolouransa albumilla Pihkasilmä
Kaarnakorva:
Pohjola
teki Lovelle myös albumit Harakka
Bialoipokku, Keesojen Lehto ja Visitation. Keesojen Lehdossa muuten
oli soittamassa myös muuan Mike Oldfield.
Vuonna
1973 aloitti sitten jäätelökesänsä Love Recordsilla Maarit Hurmerinta:
Samana
vuonna Love Records pudotti sitten pajatsosta keskustan kun se värväsi
riveihinsä Hurriganesin jonka
debyyttialbumi Rock´n´Roll All Night
Long nousi Suomen listalla viidenneksi ja toi levy-yhtiölle sen ensimmäisen
kultalevyn:
Silloin
Kekkoslovakian aikaanhan kultalevyyn vaadittiin 25.000 kpl, silloiseen
timanttilevyyn 50.000 ja platinalevyyn 100.000:n kappaleen myynti ja vaikka
rock jyräsi niin ensimmäisen platinalevyn Suomessa pokkasi joku kaikkea muuta
kuin rock eli Erkki Junkkarinen lp:llään Ruusuja Hopeamaljassa ja sitä levyä ei
julkaissut Love Records vaan PSO eli Pohjoismainen Sähkö Oy. Vaan laitetaanpa
tähän väliin se ensimmäinen Hurriganesin kappale jonka allekirjoittanut on
kuullut eli My Sweet Lily:
Ja
perään vielä kansikuvat muista Hurriganesin Love Recordsilla julkaisemista
levyistä sekä niitten menestys Love Recordsin elinaikana:
Roadrunner (1974): Listaykkönen. Timanttilevy.
Crazy Days (1975): Listaykkönen. Timanttilevy.
Hot Wheels (1976): Listaykkönen. Timanttilevy.
Sixteen Golden Greats (1977):
Listanelonen. Kultalevy.
Tsugu Way (1977): Listakolmonen. Kultalevy.
Hurriganesin
jäsenistä julkaisivat myös soololevynsä Lovelle:
-
Albert Järvinen: Ride On
-
Cisse Häkkinen: Teendreams
-
Ile Kallio: Irock
Hurriganes
läksi Love Recordilta jo sen lopullista pankrottia ja julkaisi seuraavan
levynsä Hanger Scandialle.
Samoja
aikoja vuonna 1973 kun Hurriganes aloitti menestyksekkään uransa aloitti omansa
Love Recordsilla myös toinen suomalaisen rockin kiintotähti eli Juice Leskinen joka silloin esiintyi
osana bändiä Juice Leskinen & Coitus
Int jonka niminen oli myös yhtyeen debyyttilevy:
Debyyttialbumi
nousi Suomen listalla neljänneksi ja myi kultaa. Varsinainen läpimurtohan
Juicelle oli single Marilyn vuonna 1974 mutta koska en riisu naisilta
jumppereita julkisessa blogissa ja itselleni kolahtaa muutenkin enemmän singlen
b-puoli eli Einarin Polkupyörä niin pannaanpa se soimaan:
Love
Recordsille Juice ehti tehdä seuraavat levyt:
Juice
Leskinen & Coitus Int-yhtyeen kanssa ehti tulla vielä yksi levy eli:
Per Vers,
Runoilija (1974):
Listakolmonen. Kultalevy.
Vuonna
1973 liittyi Love Recordsin kaartiin myös se Babitzinin laulavan perheen nätein
jäsen eli Muska:
Muskahan
oli silloisiin naislaulajiin verrattuna huomattavan rock. Hänen uransa vaan ei
kestänyt kovin kauan.
Kun
siirryttiin vuoden 1974 puolelle jäi Love Recordsin haaviin yksi kaikkien
aikojen parhaita suomalaisyhtyeitä eli Kaseva.
Ehtona levytyssopimukselle tällä pitkään kellaribändinä harjoitelleelle
pumpulle oli että laulukieli muuttuu englannista suomeksi. Näin kävi ja Kasevan
tuotanto sekä melodian että stemmalaulun suhteen on ehkä parasta mitä
Kekkoslovakiassa (ja myöhemminkin) esitettiin. Lovelle Kaseva ehti tehdä
albumit Silloin Kun (1974) ja Kun Maailma Elää (1976). Laitetaanpa
tässä soimaan Kasevan yksi klassikoista eli Vanha Mies:
Vuonna
1974 levytti Love Recordsille myös yhtye Virtanen
joka esitteli suomalaisille pari myöhemminkin tunnettua nimeä eli Veltto
Virtasen ja Moog Konttisen. Yhtye teki Lovelle kaksi albumia eli Hal-OO vuonna 1974 josta
allekirjoittanut muistaa Suosikki-lehden mainoksen jossa sanottiin että ”tätä albumia ei ole tuotettu, se on
vietetty” ja Uusi Jääkausi Uhkaa.
Kun Veltto Virtanen läksi yhtyeestä pois muutti yhtye nimensä Kontraksi ja sen albumi Ei Kontrollia nousi vuonna 1977 Suomen
listalla jopa sijalle seitsemän. Kontran seuraava albumi oli nimeltään Kontran Toinen Puoli joka nousi
listalla sijalle 14 mutta jolla oli singlehitti Jerry Cotton:
Samana
vuonna 1974 aloitteli soolouransa myös Mikko Alatalo joka suuresta
menestyksestään huolimatta joskus tulevaisuudessa joutui syöksykierteeseen ja
päätyi Kepun kansanedustajaksi. Hänen läpimurtohittinsä oli joka tapauksessa Maalaispoika Oon:
Vuonna
1975 aloitti levytysuransa Love Recordsilla myös progebändi Tabula Rasa. Bändin kitaristi ja
pääsäveltäjä Heikki Silvennoinenhan on tunnettu laajemmin ryppyotsaisen
progemiehen sijasta hervottomana Kummeli-humoristina. Yhtye levytti kaksi
albumia eli Tabula Rasa sekä Ekkedien Tanssi ja sai vielä vuonna
1977 pienimuotoisen singlehitin kappaleellaan Rakastatko Vielä Kun On Ilta:
Samoja
aikoja Lovelle levytti myös vielä vähemmälle huomiolle jäänyt progebändi Finnforest. Vuonna 1975 tuli –
lyhytaikaiselle – framille myös Dave Lindholmin luotsaama Rock´n´roll Band joka oli jo hajonnut ennen ensimmäistä ja ainoaa
julkaistua albumia Everybody Needs
Dancemusic Sometimes mutta sen kappale I´m
Gonna Roll sai varsin suurta suosiota:
Vuonna
1975 aloitti uransa Love Recordsilla myös Hector.
Sinänsä – omasta mielestäni – merkittävimmät albuminsa hän teki PSO:n leivissä
eli albumit Nostalgia, Herra Mirandos ja Hectorock. Love Recordsilla hän teki
neljä albumia joista Kadonneet Lapset
möi kultaa. Hector on aina ollut parhaimmillaan silloin kun hän unohtaa
politiikan ja julistamisen ja keskittyy musiikkiin. Siitä esimerkkinä vuodelta
1976 kappale Hannikaisen Baari:
Vuonna
1975 aloitti levytysuransa Love Recordsilla myös Sakari Kukon johtama
folk-jazz-proge-whatever-yhtye Piirpauke:
Vuonna
1975 Albert Järvinen erosi Hurriganesista. Eroa veikkailtiin bändille
kuoliniskuksi mutta tilalle tuli tyttöjen mieleen ollut nätti poika Ile Kallio
joka oli myös erinomainen kitaristi joten Hurriganes jatkoi voittokulkuaan.
Albert puolestaan perusti suomalaisen superbändin Royalsin jossa basisti-laulajana oli Paavo Maijanen ja Rumpalina
Ippe Kätkä sekä myöhemmässä vaiheessa kosketinsoittajana Mikko Rintanen. Yhtye
teki Love Recordsille kolme albumia:
Spring 76 (1976):
Listasijoitus 1. Kultalevy.
Out (1977)
Live (1978)
Suosikki-lehdessä
Royals nostettiin Hurriganesin kilpailijaksi mutta kilpailuasetelma oli
keinotekoinen sillä Royals teki Hurriganesiin nähden aivan toisenlaista, lähes
progressiivista rockia mistä esimerkkinä kappale Out:
Vuonna
1976 Love Records sai taas uuden hittilaulajan nimeltään Freeman joka teki koko vuoden suurimman hitin Ajetaan Tandemilla:
Freeman
teki Love Recordsille kaksi levyä eli Freeman ja Freeman 2. Debyyttialbumi möi
kultaa.
Love
Recordsin riveissä ehtivät aloittaa levytysuransa myös Pelle Miljoona, Se ja
Kari Peitsamo mutta he tekivät suurimman osan tuotantoaan muitten
levy-yhtiöitten riveissä. Vähänkin isommista suomalaisista rock-nimistä jotka
eivät olleet Love Recordsin riveissä tulee mieleen vain muutama:
Sleepy
Sleepers: EMI
Hullujussi:
RCA
Alwari
Tuohitorvi: EMI
Ronski
& Exotic: EMI
Love
Records meni pankrottiin vuonna 1979. Miksi? Sillä oli huomattavan
menestyksekkäitä ja hyvin myyviä bändejä ja artisteja. En tietenkään varmaa ja
lopullista syytä itse tiedä, mutta Love Recordsin perustajat olivat hyvin
vahvasti vasemmistolaisia ja heidän ideansa rock-tuotannon lisäksi oli tuottaa
vasemmistolaista ja ns. edistyksellistä musiikkia jota levy-yhtiö tuottikin
paljon. Saattoi olla, että minkä rock´n´roll toi, sen tiedostavuus vei.
Laitetaanpa tähän hieman esimerkkejä siitä hyvin suuresta Love Recordsin
vasemmistopoliittisesti tiedostavasta tuotannosta:
Sekä
tietysti se legendaarinen pohjanoteeraus jossa pantiin noin viisivuotiaat
laulamaan asiasta josta he eivät ymmärtäneet mitään. No, toisaalta,
samanikäisiä pannaan nykyisin marssimaan joissain hemmetin pride-marsseissa
joten ei niistä ajoista olla mitään opittu:
Mikä
lie tarinan opetus? Ehkä se, että idealismi ja bisnes eivät ehkä oikein kulje
käsi kädessä. Love Recordsin raunioilta syntyi sitten levy-yhtiö Johanna ja
samoja aikoja aloitti toimintansa myös legendan tasolle noussut ja Epe
Heleniuksen perustama Poko Records.
Mutta
se onkin sitten toinen tarina jonka voi kertoa joku toinen.