JOTAIN IHAN MUUTA LXXII

Eli all you need is Love…

…Records

Koska nykyisessä Suomessamme on saavutettu jo sellainen edistyksellisyyden taso että maassa aletaan valmistella vähintäänkin virtuaalisia kirjarovioita on aika mennä hetkeksi turvallisesti vähemmän edistykselliseen leveitten lahkeitten, kaulusten ja kravattien sekä mauttomien värien ja pitkien tukkien Kekkoslovakiaan.

Jo Kekkoslovakiassakin rokki soi sen aikaisilla huippuluokan äänentoistolaitteilla eli radionauhurilla, radiottomalla nauhurilla joka kytkettiin DIN-piuhalla radioon kiinni ja monolevysoittimilla. Jossain vaiheessa alkoi tulla jopa ensimmäisiä stereolaitteistoja. Joka tapauksessa ehdottomasti yleisin – ainakin suomalaisista yleisin – logo joka löytyi sen ajan kasettipesistä ja levylautasilta oli tietysti tämä:

Vuonna 1966 toimittaja Atte Blomin, säveltäjä Otto Donnerin ja rumpali Christian Schwindtin perustama Love Records hallitsi 1970-luvulla suomalaista rock ja pop-skeneä melko totaalisesti vaikka se tarjosi rockin lisäksi toisenlaistakin tuotantoa jonka ylläpitäminen itse asiassa lienee se syy että levy-yhtiö meni sitten konkurssiin vuonna 1979.  Mutta noina kuluneina vuosina Love Recordsin artistikaartia saattoi lähes sanoa nimellä suomalaisen rockin ”kuka on kuka”.

Varsinaisen rock-tuotannon yhtiö aloitti julkaisemalla vuonna 1967 yhden suomalaisen rockin pioneerin eli Blues Sectionin ykkösalbumin:

Alkua voi pitää vahvana sillä levy nousi joulukuussa 1967 Suomen listalla sijalle kolme. Vuonna 1969 yhtiö laajensi progen puolelle ja julkaisi Tasavallan Presidentti-yhtyeen  samannimisen ykkösalbumin. Yhtyeen menestynein albumi oli vuonna 1972 julkaistu Lambertland:

Albumi nousi Suomen listalla sijalle seitsemän ja sillä, sekä seuraavalla ja yhtyeen viimeisellä varsinaisella lp:llä Milky Way Moses oli laulusolistina Eero Raittinen joka on yleisemmin tunnettu enempi muista musiikinlajeista. Tasavallan Presidentin kitaristi Jukka Tolonen ehti myös tehdä yhtiölle useita sooloalbumeja.

Samana vuonna 1969 aloitti Love Recordsin riveissä myös Wigwam, joka teki Lovelle albumit Hard N´ Horny, Tombstone Valentine, Fairyport, Being, Live Music From The Twilight Zone, Nuclear Nightclub, Lucky Golden Stripes And Starpose sekä Dark Album. Menestyksekkäin oli Nuclear Nightclub joka nousi listaykköseksi ja möi kultalevyn verran mutta tuossa vaiheessa yhtyeen musiikki oli jo lähinnä poppia, sillä niin Pekka Pohjola kuin Jukka Gustavson olivat silloin lähteneet bändistä. Sen proge-Wigwamin merkittävimpänä albumina voi pitää Beingiä joka nousi listoilla sijalle 13:

Valtaosa blogin lukijoista tuskin on kovin kiinnostunut progesta mutta on silti saattanut törmätä Wigwamin vuonna 1969 tekemään singleen Luulosairas joka soi vieläkin aika ajoin radiossa:

Vuonna 1970 aloitti yhtiön riveissä myös M.A. Numminen josta tosin ei osaa sanoa että onko kyseessä rockia tai varsinaisesti edes musiikkia. Mutta heppu oli myös mukana samana vuonna ilmestyneellä jonkunlaiseksi kulttilegendaksi nousseessa lyhytaikaisessa Suomen Talvisota 1939–1940-yhtyeessä ja sen levyllä Underground Rock josta monet lukijat varmaan muistavat kappaleen Kekkonen-Rock:

Samana vuonna julkaistiin myös kulttimaineeseen noussut Pekka Strengin lp Magneettimiehen Kuolema ja myöhemmin ilmestynyt Kesämaa. Myös samana vuonna yhtiölle levytti lahtelainen rock-pioneeri Charlies jonka basistin Kari ”Pitkä” Lehtisen moni muistaa Sleepy Sleepersin aitona ja oikeana basistina. Samana vuonna aloitti sitten Love Recordsilla uransa Rauli Badding Somerjoki joka levytti yhtiölle kolme albumia. Menestyksekkäin näistä oli tuolloin kovassa hypetyksessä olleella Somerjoella vuoden 1974 Näin Käy Rock´n´Roll:

Vuonna 1972 Lovelle levytti myös folk-yhtye Pihasoittajat jonka lukija saattaa muistaa Euroviisuissa esitetystä kappaleesta Viulu-ukko:

Samana vuonna tuli Love Recordsin kautta ihmisten tietoisuuteen Dave Lindholm joka silloin tunnettiin myös lempinimellään Isokynä. Lindholm ehti tehdä Lovelle viisi albumia. Ehkä hänen ensimmäisiä tunnettuja kappaleita oli Puhtaat Laivat:

Vuonna 1972 aloitti myös silloin vielä Wigwamissa soittanut ja Suomen ehkä kaikkien aikojen kuuluisin basisti Pekka Pohjola pitkän soolouransa albumilla Pihkasilmä Kaarnakorva:

Pohjola teki Lovelle myös albumit Harakka Bialoipokku, Keesojen Lehto ja Visitation. Keesojen Lehdossa muuten oli soittamassa myös muuan Mike Oldfield.

Vuonna 1973 aloitti sitten jäätelökesänsä Love Recordsilla Maarit Hurmerinta:

Samana vuonna Love Records pudotti sitten pajatsosta keskustan kun se värväsi riveihinsä Hurriganesin jonka debyyttialbumi Rock´n´Roll All Night Long nousi Suomen listalla viidenneksi ja toi levy-yhtiölle sen ensimmäisen kultalevyn:

Silloin Kekkoslovakian aikaanhan kultalevyyn vaadittiin 25.000 kpl, silloiseen timanttilevyyn 50.000 ja platinalevyyn 100.000:n kappaleen myynti ja vaikka rock jyräsi niin ensimmäisen platinalevyn Suomessa pokkasi joku kaikkea muuta kuin rock eli Erkki Junkkarinen lp:llään Ruusuja Hopeamaljassa ja sitä levyä ei julkaissut Love Records vaan PSO eli Pohjoismainen Sähkö Oy. Vaan laitetaanpa tähän väliin se ensimmäinen Hurriganesin kappale jonka allekirjoittanut on kuullut eli My Sweet Lily:

Ja perään vielä kansikuvat muista Hurriganesin Love Recordsilla julkaisemista levyistä sekä niitten menestys Love Recordsin elinaikana:

Roadrunner (1974): Listaykkönen. Timanttilevy.

Crazy Days (1975): Listaykkönen. Timanttilevy.

Hot Wheels (1976): Listaykkönen. Timanttilevy.

Sixteen Golden Greats (1977): Listanelonen. Kultalevy.

Tsugu Way (1977): Listakolmonen. Kultalevy.

Hurriganesin jäsenistä julkaisivat myös soololevynsä Lovelle:

- Albert Järvinen: Ride On

- Cisse Häkkinen: Teendreams

- Ile Kallio: Irock

Hurriganes läksi Love Recordilta jo sen lopullista pankrottia ja julkaisi seuraavan levynsä Hanger Scandialle.

Samoja aikoja vuonna 1973 kun Hurriganes aloitti menestyksekkään uransa aloitti omansa Love Recordsilla myös toinen suomalaisen rockin kiintotähti eli Juice Leskinen joka silloin esiintyi osana bändiä Juice Leskinen & Coitus Int jonka niminen oli myös yhtyeen debyyttilevy:

Debyyttialbumi nousi Suomen listalla neljänneksi ja myi kultaa. Varsinainen läpimurtohan Juicelle oli single Marilyn vuonna 1974 mutta koska en riisu naisilta jumppereita julkisessa blogissa ja itselleni kolahtaa muutenkin enemmän singlen b-puoli eli Einarin Polkupyörä niin pannaanpa se soimaan:

Love Recordsille Juice ehti tehdä seuraavat levyt:

Juice Leskinen & Coitus Int-yhtyeen kanssa ehti tulla vielä yksi levy eli:

Per Vers, Runoilija (1974): Listakolmonen. Kultalevy.

Ja sen jälkeen:

Juice ja Mikko (1975): Listasijoitus 20.

Keskitysleirin Ruokavalio (1976): Listasijoitus 13.

Singlet 1974 – 1976 (1976): Ei listasijoitusta.

Lahtikaupungin Rullaluistelijat (1977): Listasijoitus 23.

Tähän Saakka (1977): Ei listasijoitusta.

Ja vielä Juice Leskinen Slam-yhtyeen kanssa:

Tauko I (1978): Ei listasijoitusta.

Vuonna 1973 liittyi Love Recordsin kaartiin myös se Babitzinin laulavan perheen nätein jäsen eli Muska:

Muskahan oli silloisiin naislaulajiin verrattuna huomattavan rock. Hänen uransa vaan ei kestänyt kovin kauan.

Kun siirryttiin vuoden 1974 puolelle jäi Love Recordsin haaviin yksi kaikkien aikojen parhaita suomalaisyhtyeitä eli Kaseva. Ehtona levytyssopimukselle tällä pitkään kellaribändinä harjoitelleelle pumpulle oli että laulukieli muuttuu englannista suomeksi. Näin kävi ja Kasevan tuotanto sekä melodian että stemmalaulun suhteen on ehkä parasta mitä Kekkoslovakiassa (ja myöhemminkin) esitettiin. Lovelle Kaseva ehti tehdä albumit Silloin Kun (1974) ja Kun Maailma Elää (1976). Laitetaanpa tässä soimaan Kasevan yksi klassikoista eli Vanha Mies:

Vuonna 1974 levytti Love Recordsille myös yhtye Virtanen joka esitteli suomalaisille pari myöhemminkin tunnettua nimeä eli Veltto Virtasen ja Moog Konttisen. Yhtye teki Lovelle kaksi albumia eli Hal-OO vuonna 1974 josta allekirjoittanut muistaa Suosikki-lehden mainoksen jossa sanottiin että ”tätä albumia ei ole tuotettu, se on vietetty” ja Uusi Jääkausi Uhkaa. Kun Veltto Virtanen läksi yhtyeestä pois muutti yhtye nimensä Kontraksi ja sen albumi Ei Kontrollia nousi vuonna 1977 Suomen listalla jopa sijalle seitsemän. Kontran seuraava albumi oli nimeltään Kontran Toinen Puoli joka nousi listalla sijalle 14 mutta jolla oli singlehitti Jerry Cotton:

Samana vuonna 1974 aloitteli soolouransa myös Mikko Alatalo joka suuresta menestyksestään huolimatta joskus tulevaisuudessa joutui syöksykierteeseen ja päätyi Kepun kansanedustajaksi. Hänen läpimurtohittinsä oli joka tapauksessa Maalaispoika Oon:

Vuonna 1975 aloitti levytysuransa Love Recordsilla myös progebändi Tabula Rasa. Bändin kitaristi ja pääsäveltäjä Heikki Silvennoinenhan on tunnettu laajemmin ryppyotsaisen progemiehen sijasta hervottomana Kummeli-humoristina. Yhtye levytti kaksi albumia eli Tabula Rasa sekä Ekkedien Tanssi ja sai vielä vuonna 1977 pienimuotoisen singlehitin kappaleellaan Rakastatko Vielä Kun On Ilta:

Samoja aikoja Lovelle levytti myös vielä vähemmälle huomiolle jäänyt progebändi Finnforest. Vuonna 1975 tuli – lyhytaikaiselle – framille myös Dave Lindholmin luotsaama Rock´n´roll Band joka oli jo hajonnut ennen ensimmäistä ja ainoaa julkaistua albumia Everybody Needs Dancemusic Sometimes mutta sen kappale I´m Gonna Roll sai varsin suurta suosiota:

Vuonna 1975 aloitti uransa Love Recordsilla myös Hector. Sinänsä – omasta mielestäni – merkittävimmät albuminsa hän teki PSO:n leivissä eli albumit Nostalgia, Herra Mirandos ja Hectorock. Love Recordsilla hän teki neljä albumia joista Kadonneet Lapset möi kultaa. Hector on aina ollut parhaimmillaan silloin kun hän unohtaa politiikan ja julistamisen ja keskittyy musiikkiin. Siitä esimerkkinä vuodelta 1976 kappale Hannikaisen Baari:

Vuonna 1975 aloitti levytysuransa Love Recordsilla myös Sakari Kukon johtama folk-jazz-proge-whatever-yhtye Piirpauke:

Vuonna 1975 Albert Järvinen erosi Hurriganesista. Eroa veikkailtiin bändille kuoliniskuksi mutta tilalle tuli tyttöjen mieleen ollut nätti poika Ile Kallio joka oli myös erinomainen kitaristi joten Hurriganes jatkoi voittokulkuaan. Albert puolestaan perusti suomalaisen superbändin Royalsin jossa basisti-laulajana oli Paavo Maijanen ja Rumpalina Ippe Kätkä sekä myöhemmässä vaiheessa kosketinsoittajana Mikko Rintanen. Yhtye teki Love Recordsille kolme albumia:

Spring 76 (1976): Listasijoitus 1. Kultalevy.

Out (1977)

Live (1978)

Suosikki-lehdessä Royals nostettiin Hurriganesin kilpailijaksi mutta kilpailuasetelma oli keinotekoinen sillä Royals teki Hurriganesiin nähden aivan toisenlaista, lähes progressiivista rockia mistä esimerkkinä kappale Out:

Vuonna 1976 Love Records sai taas uuden hittilaulajan nimeltään Freeman joka teki koko vuoden suurimman hitin Ajetaan Tandemilla:

Freeman teki Love Recordsille kaksi levyä eli Freeman ja Freeman 2. Debyyttialbumi möi kultaa.

Love Recordsin riveissä ehtivät aloittaa levytysuransa myös Pelle Miljoona, Se ja Kari Peitsamo mutta he tekivät suurimman osan tuotantoaan muitten levy-yhtiöitten riveissä. Vähänkin isommista suomalaisista rock-nimistä jotka eivät olleet Love Recordsin riveissä tulee mieleen vain muutama:

Sleepy Sleepers: EMI

Hullujussi: RCA

Alwari Tuohitorvi: EMI

Ronski & Exotic: EMI

Love Records meni pankrottiin vuonna 1979. Miksi? Sillä oli huomattavan menestyksekkäitä ja hyvin myyviä bändejä ja artisteja. En tietenkään varmaa ja lopullista syytä itse tiedä, mutta Love Recordsin perustajat olivat hyvin vahvasti vasemmistolaisia ja heidän ideansa rock-tuotannon lisäksi oli tuottaa vasemmistolaista ja ns. edistyksellistä musiikkia jota levy-yhtiö tuottikin paljon. Saattoi olla, että minkä rock´n´roll toi, sen tiedostavuus vei. Laitetaanpa tähän hieman esimerkkejä siitä hyvin suuresta Love Recordsin vasemmistopoliittisesti tiedostavasta tuotannosta:

Sekä tietysti se legendaarinen pohjanoteeraus jossa pantiin noin viisivuotiaat laulamaan asiasta josta he eivät ymmärtäneet mitään. No, toisaalta, samanikäisiä pannaan nykyisin marssimaan joissain hemmetin pride-marsseissa joten ei niistä ajoista olla mitään opittu:

Mikä lie tarinan opetus? Ehkä se, että idealismi ja bisnes eivät ehkä oikein kulje käsi kädessä. Love Recordsin raunioilta syntyi sitten levy-yhtiö Johanna ja samoja aikoja aloitti toimintansa myös legendan tasolle noussut ja Epe Heleniuksen perustama Poko Records.

Mutta se onkin sitten toinen tarina jonka voi kertoa joku toinen.