ONNITTELUT JA KIITOKSET

Jos joku ei sattunut huomaamaan, niin Suomessa käytiin eduskuntavaalit. Ehkäpä Hotelli Yrjöperskeleen respan henkilökuntakin saa kommentoida niitä hieman.

1. Onnittelut Perussuomalaisille

Lämpimimmät onnittelut persuille. Noin muutaman sadan prosentin kannatuksen kasvu osoittaa, että muutokseen on oikeasti tarvetta. Onnittelut myös Timo Soinille (joka näitä kottaraispönttöjuttuja tuskin lukee). Minä olen joskus kirjoittanut miehestä kovastikin, mutta tosiasia on, että eduskunnassa on nyt ns. Halla-ahon falangia melkein täyden jalkaväkiryhmän verran. Soini olisi halutessaan voinut tämän torpata. Hän ei sitä tehnyt, ja se riittää minulle. Eli Soini on pelimies, joka ymmärtää, että taidolla takav***u duunataan eikä pelkällä vehkeen koolla.

Ja tietysti suurimmat onnittelut Jussi Halla-aholle. Kävi jatkossa kuinka hyvänsä, niin pää on nyt auki, eikä sille vihervasemmisto minkään voi.

2. Valtapuolueet

Kokkarit ja demarit saivat selkäänsä, ja kehuvat olevansa voittajia. Eli puolueen johto uskoo saaneensa valtakirjan globaalin puunhalaamisen jatkamiseen. Puolueitten kenttäväen tulis muistaa tämä, ja miettiä, että tätäkö me jatkossakin halutaan.

Aikanaan tulee olemaan varsin veikeää, kun Kokoomus päivittää historiikkiaan näitten vaalien osalta. Se menee kai jotenkin näin, että ”saatuaan rumasti turpaansa vaaleissa tuli Kokoomuksesta ensimmäisen kerran maan suurin puolue, kun jotkut toiset saivat selkäänsä vielä enemmän, eli Kokoomus voitti vaalit”.

Kepua taas täytyy onnitella. Puolue sai kuokkaansa niin pahasti, että se saattaa olla tervehdyttävä selkäsauna. En usko kepulaisen kenttäväen olevan millään muotoa typerää, joten toivottavasti he älyävät laittaa puolueessa pystyyn kunnon sisällissodan ja tuumia, ovatko he vastuussa Brysselille vaiko omille äänestäjilleen.

3. Vasurit

Niin. Vasurit menettivät kolme paikkaa, mikä lähtötilanteen huomioon ottaen on kyllä huomattavan paljon. Mutta vasureitten nuorempi polvi osaa myöskin puhua sujuvaa pravdaa, ja he julistivat, että kun Arhinmäki oli Helsingin ääniharava, ja Halla-aho jäi ”vain” kakkoseksi, niin nyt he ottivat maahanmuuttokriittisistä niinqu niskalenkin. No, jokaisella on oma totuutensa.

Vasurit lisäksi riemuitsevat, kun Helsingissä tulikin lisäpaikka, vaikka muualla Suomessa tulikin kuokkaan. Siinä on selvä merkki mm. minunlaiselle keski-ikäiselle kansallismieliselle miehelle, joka on joskus puoluetta äänestänyt: Vasemmistoliitto näyttää Arhinmäeltä, on Arhinmäki ja asuu Helsingissä. Minun kaltaisille papoille ei puolueella ole enää käyttöä. Mikäs siinä, tehdään lopullinen pesäero puolin ja toisin, eikä muistella pahalla.

4. Vihreät

Vihreissähän ei mietitä sitä, mikä meni heillä pieleen, vaan sitä, että miksi ihmiset ovat niin tyhmiä, etteivät äänestä heitä. Kun hehän eliittiväkenä ohjaisivat tyhmän rahvaan ajattelemaan – tai ainakin toimimaan oikein. Heidän ihmettelynsä sisältää kyllä vastauksen vaalitappioon, mutta eiväthän ne sitä tajua.

5. Perussuomalainen Suomi

Varsinkin tuolta vihervasemman suunnalta on tullut kovasti spekulointeja siitä, minkälaiseksi maanpäälliseksi helvetiksi Suomi nyt muuttuu ja nyt muutetaan porukalla pois ja muuta itkupotkusemmosta. Valittajilla ei liene oikein tietoa siitä, miten eduskunta toimii, sillä vaikka kaikki uudet persuedustajat olisivat sertifikoituja demoneita Herrasta Perkeleestä, niin heillä on silti vain 39 paikkaa kahdestasadasta.

Itse näkisin, ja uskon, että moni muukin näkee kuvan Perussuomalaisesta Suomesta, jossa turvapaikkaturismi on lopetettu ja perseelleen saatettu maahanmuuttopolitiikka laitettu kuntoon suurinpiirtein seuraavanlaisena:

HETKI PERUSSUOMALAISESSA SUOMESSA

Eli eräs kohtaaminen hämeenlinnalaisella ylikulkusillalla syyskuussa 2022

Ylikulkusillalla kulkee toisiaan kohti kaksi miestä. Toinen on 30-vuotias suomalainen, hänellä on farkut, pilottitakki ja kalju pää. Toinen on ugandalainen mies, iältään myös tossa kolmenkympin kieppeillä. Suomalainen ajattelee vastaantulevasta ugandalaisesta seuraavaa:

a. Ei ajattele mitään, vaan tuumii, että onpa kalsa keli. Olis pitäny laittaa pitkät kalsarit.

b. Jaa, onkohan toi turisti? Mitä se täällä tähän aikaan? Menis ihmeessä Lappiin. Siellä on ruska komeimmillaan.

c. Jaa, oliskohan opiskelija?

d. Niin, se Flökömö Oy laajentaa toimintaansa. Oliskohan kaveri keikkahommissa tai jotain, kun en ole ennen naamaa nähnyt.

Ugandalainen mies ei ajattele vastaantulijasta juuri mitään, sillä hän tietää vastaantulijan ajattelevan hänestä asioita a – d, koska mihinkään muuhun ei ole aihetta. Sen sijaan hän ajattelee, että onpa kalsa keli. Olis pitänyt laitaa pitkät kalsarit.

Miehet ohittavat toisensa ja jatkavat matkansa kumpikin tahoilleen. Mitään uutisoitavaa ei sinä päivänä tapahtunut Hämeenlinnassa.
6. Svedupetterit

Ruotsissa ollaan oltu niinqu härregud ja kovasti neuvottu suomalaisia toimimaan oikein, oikeammin ja oikeimmin. Hotelli Yrjöperskeleen respasta todetaan, että maa, joka pitää kansallista itsemurhaa suurimpana mahdollisena hyveenä, voi neuvojensa kanssa mennä ja vetää majavan ulkosynnyttimet korvilleen & kaikota mäkimaastoon.

7. Että hallitukseen

Mullahan ei ole pirunkaan aavistusta siitä, minkälainen tuleva hallitus on, vaikka moni muu näköjään osaa selvittää sen jo etukäteen. Saattaa olla, että persut kikkaillaan hallituksesta ulos, sillä nykyinen hallintoraato tykkää lihavasta olotilastaan, eikä millään haluaisi alkaa kuntoilemaan.

Jos persut sitten menevät hallitukseen, niin toivottavasti hallitusohjelman selvittyä ei aleta heti mäyryämään, että nyt petettiin periaatteet. Kun hallituksen pystyyn väsääminen on joka tapauksessa housut jalassa huoraamista, oli sinä kyse mistä puolueesta hyvänsä. Ja joka tapauksessa minä nautin mieluummin tuopin lantattua persua kuin grogilasin kirkasta vihreää.

8. Linnan juhlat

Tänä vuonna on kertakaikkiaan pakko katsoa Linnan juhlat, joita eräs henkilö emännöi onneksi viimeistä kertaa. On meinaan pakko nähdä ensimmäisen toverin Tarja Halosen ilme, kun se joutuu kättelemään 39 persua ja yhtenä niistä Jussi Halla-ahon.

9. Lopuksi eli loppujen lopuksi: kiitokset kaikille
Henkilökohtaisesti näen, että tämä on juuri oikea sauma laittaa tämä blogi telakalle määrittelemättömäksi ajaksi.

On kyllä varsin todennäköistä, että palaan vielä jossain vaiheessa rääpimään turpaani, mutta tällä hetkellä, neljän vuoden ja 224:n kirjoituksen jälkeen alkaa takki olla tyhjä, ja kirjoitukset alkavat turhan paljon toistaa itseään. Tietysti voin puolustautua sillä, että kun kirjoitusten aiheet ovat mitä ovat, niin siltä on tietysti vähän vaikea välttyäkään. Mutta tältä tuntuu tällä hetkellä.

Suuret kiitokset kaikille lukijoilleni, joita sitten matkan varrella kertyi huomattavasti enemmän kuin alussa kuvittelin. Ja erityisen suuret kiitokset tämän blogin mainioille kommentoijille.

Voimia eloon, perskeles.

Ykä.

VIELÄ VIHREÄN PIIPERRYSTÄ

Laitanpa tähän vielä näin vaalipäivänä muutamat vihreän piiperrykset, ja tuumin niitä vähän. Näen sen viisaana, sillä juuri vihreäthän ovat kovasti julistautuneet vastavoimiksi meille ääri-, laita-, reuna-, syrjä-, särmä- ja vinkkelioikeistolaisille. Vihreillä on lisäksi vaikutusvaltaa huomattavasti enemmän kuin mitä puolueen eduskuntaryhmä edellyttäisi.

Ensimmäinen piiperrys

Vihreitten Oulusta eduskuntaan pyrkivä kansanedustajaehdokas Aruna Somani läväytti vihreitten suunnitteleman Uuden Suomen todellisuuden pöytään varsin selvästi. Hän totesi Kalevassa 9.4. notta:

Turvataksemme riittävän suojan vähemmistöille, joitakin paikkoja on varattava eduskunnasta näiden yhteisöjen edustajille, jotta he voivat ilmaista asiansa ja kohtaamansa ongelmat.

Mammahan pistää tosta vaan koko Suomen valtiojärjestelmän uusiksi. Eipä tommosia syntyperäiset suomalaiset keksisikään ehdotella. Meillä kun on ollut tapana valita nämä kansanedustajat vapailla vaaleilla. Lisäksi mamma ei hoksaa sitä, että jatkossa hänen on turha mussuttaa, jos häntä ei pidetä samanlaisena suomalaisena kuin me perunanenät. Eihän hän pidä itsekään. Jos pitäisi, niin tuskinpa hän vaatisi ihan rotuun pohjautuvia, vaalituloksista riippumattomia kansanedustajapaikkoja.

Yksi edustajaehdokas voi tietenkin puhua pehmoisia. Mutta mitenkä tähän on reagoitu? Onko lööpit huutaneet? No ei ole niin. Onko vihreitten puolueorganisaatio pyydellyt anteeksi, että nyt lähti vähän ehdokkaaltamme mopo käsistä? Ei ole pyydellyt niin.

Nähtävästi vihreät hyväksyvät tuon ehdokkaansa linjan.

Toinen piiperrys

Toisen vihreän piiperryksen päästi suustaan suvaitsevan mediamme kovasti fanittama Zahra Abdulla (muistaakos kukaan sen pettymyksen, kun mamma ei viime vaaleissa päässytkään läpi, vaikka toimittajat jo ehtivät asiaa juhlistaa). Abdulla toteaa:

Eriarvoisuus näkyy myös terveydenhuollossa. Etenkin hyväosaisia suosiva eriarvoisuus on kasvanut. Lääkärissä käynnit jakaantuvat Suomessa selvästi suurituloisia suosivasti. Hyväosaisilla on kolminkertainen mahdollisuus saada julkisin varoin kustannettuja lääkäripalveluita: yksityislääkäriltä, työterveyshuollosta ja terveyskeskuksista. Vähäosaisten, etenkin työttömien maahanmuuttajien täytyy tyytyä jonottamaan rappeutuvissa terveyskeskuksissa.

Abdullahan on koulutukseltaan sekä lähihoitaja ja kätilö, joten hänellä luulisi olevan jonkinlainen käsitys suomalaisesta terveydenhoitojärjestelmästä. Yksityiset lääkärit ovat, no, yksityisiä. Työterveyshuoltoa saadakseen on tapana, että on jossain töissä. Ja kun valtaosa somaleista elää sosiaalirahalla, niin heille sitten on tarjolla julkinen terveydenhuolto. Jossa muuten jonottaa tavallinen suomalainenkin ihan yhtä lailla.

Vaatiiko Abdulla jonkun jokerikortin, jolla somali pääsee terveyskeskuksessa jonon ohi? Ja vaatiiko hän systeemiä, että sosiaaliturvalla elävä somali on oikeutettu esim. Stora Enson työterveyshuoltoon? Vaatiiko hän, että julkisista varoista aletaan kustantaa somalien käynnit yksityislääkäreillä?

Mitä tulee noihin rappeutuviin terveyskeskuksiin, niin väitän julkisen terveydenhuollon toimivan täällä Suomessa muutamaa astetta paremmin kuin Somaliassa. Äkkiseltään tulee mammasta mieleen termi kiittämätön paska.

Vihreistä ei ole kuulunut ensimmäistäkään ääntä siitä, että Zahra Abdulla olis laittanut vähän poliittisia mutkia suoriksi.

Nähtävästi vihreät hyväksyvät tuon ehdokkaansa linjan.

Tavalliselle tyypille tulee noista kahdesta mammasta mieleen että onpa röyhkeitä eukkoja, joille on noussut kusi päähän. Vaan ei heitä oikein yksistään voi syyttää. Kun he elävät poliittisessa maailmassaan vihreässä viitekehyksessä, joka nostaa heidät elämää isommaksi heidän rotunsa takia. Varsin jännä ilmiö rasismista selkeästi irtaantuneessa liikkeessä muuten. Vihreitten parissa he voivat puhua ihan mitä hyvänsä, eikä soraääniä taatusti tule. Eihän silloin tietysti ihme ole, että neste kihahtaa nuppiin ja vaatimukset kasvaa. Mutta antakaamme anteeksi, sillä suomalaiset itse onnistuvat saamaan aikaan vielä parempaa piiperrystä, ja tästä kertoo:

Kolmas piiperrys

Heppu nimeltä Jukka Paaso lyö uudet pohjalukemat piiperrykselle:

HS 16.4.2011

Monikulttuurisuuspolitiikka unohtui

HS:n maahanmuuttosanastosta (Kotimaa 14. 4.) puuttui termi "monikulttuurisuuspolitiikka".

Tuon sanan sisällön ymmärtäminen on keskeinen seikka, kun käydään mitä tahansa keskustelua valtiolaitoksen sisällä harjoitettavasta maahanmuuttopolitiikasta.

Suomessa on harjoitettu tähän saakka maahanmuuttoasioissa valtaosin "integrointipolitiikkaa". Yleistajuisesti sanottuna sillä viitataan ajatukseen "maassa maan tavalla".

Monikulttuurisuuspolitiikan harjoittaminen merkitsee sitä vastoin eri kulttuureista kotoisin olevien ja tänne muuttaneiden väestöryhmien erityispiirteiden kunnioittamista ja huomioimista. Noihin erityispiirteisiin kuuluu esimerkiksi eri uskonto ja erilainen asumistapa.

Suvaitsevaa monikulttuurisuuspolitiikkaa harjoitettaessa erilaisuutta ei ainoastaan sallita vaan sitä myös tuetaan määrätietoisesti. Tukea tarjotaan tällöin myös hallinnon ja suunnittelun tasoilla. Omasta mielestäni tällöin on tärkeää ottaa myös kaavoituksessa ja asuntosuunnittelussa huomioon monikulttuurisuuspolitiikan pääperiaate.

Jokaiselle ihmiselle kuuluu kansainvälisten ihmisoikeuksienkin mukaan oikeus asua "maassa kuin maassa omalla tavalla".

Jukka Paaso
arkkitehti
Kauhava

Tietysti tota jutun ydintä voisi päivittää toimivaan muotoon eli jokaiselle oikeaan etniseen ryhmään kuuluvalle ihmiselle kuuluu kansainvälisten ihmisoikeuksienkin mukaan oikeus asua "maassa kuin maassa omalla tavalla” ja väärien etnisten ryhmien kustantamana.

Tyyppi on arkkitehti, joten hänellä täytyy olla jonkinlainen käsitys tämän humanismin hinnasta. Jätkä ei vaan nähtävästi kertakaikkiaan välitä. Kaverihan on ollut vihreä, mutta siirtänyt Octaviuksen tiedon mukaan osaamisensa demareihin. Octaviuksen blogista löytyy tyypistä muutenkin varsin mielenkiintoisia taustatietoja. Menköön tämä kolmas piiperrys tämmöisenä kevennyksenä, ja toteamalla, että ei, kyseessä ei ollut trikkikuva. Tämmösiä löytyy ihan oikiasti.

Äärimmäinen piiperrys

Vihreäthän ovat tiensä valinneet, joten ylläolevaa ei heidän kohdallaan tule kenenkään ihmettelemän. Anni Sinnemäkikin ehti jo varata itselleen valtionvarainministerin salkun (katsokaapas muuten tota jutussa olevaa kuvaa vähän tarkemmin, oliskos valokuvaaja salaa nuiva?). Mahtava on suuruudenhulluuden voima. Vaan vanhat puolueethan ruokkivat tuota suuruudenhulluutta. En ole kuullut suurilta puolueilta yhtään lausuntoa tosta Annin salkkuhaaveesta tyyliin, että Annin kannattais hankkia nopeasti ittelleen jotain rauhoittavaa. Vihreät saavat muutenkin puhua läpiä päähänsä ihan rauhassa. Suuret puolueet ovat jostain syystä luovuttaneet vihreille jonkunlaisen rasisminvastaisen moraalisen ylituomarin aseman.

Ja noitten etnisesti edistyksellisten vihreitten ehdokkaitten visioista olis muilla puolueilla ollut paikka vähän tölväistä.

Niin mitenkä se oli? Teidän ehdokas siis vaatii rotuun perustuvaa paikkajärjestelmää eduskuntaan?

Mitenkäs se teidän toinen ehdokas? Ihanko se tosissaan vaatii rotupohjaista suosituimmuusjärjestelmää terveydenhoitoon? Kun mehän maksetaan niitten eläminen jo muutenkin.

Vaan kun ei. Turvat ovat pysyneet kiinni vasureista kokoomukseen. Niin kuin ymmärtääkseni persuillakin. Mitä ne niissä vihreissä pelkää? Sitäkö, että ne pistävät pystyyn aseellisen kapinan, jos niitten kanssa ei olla kiltisti? Se porukka?

Vaan nythän on vaaleissa tarjolla ehdokkaita, jotka eivät jatkossa pidä turpaansa kiinni. Kannattaa miettiä, ketä äänestää. Jos lukijaa tympii vihreän piiperrys, niin ääni vaikkapa demareille tai kokoomukselle ei sitä taatusti lopeta.

TAVALLISTEN VALLANKUMOUSTA ODOTELLESSA

Tuli sitten käytyä äänestämässä. Sottailun jälkeen annoin ääneni perussuomalaisille, tämän pelätyn Halla-ahon falangin paikalliselle edustajalle. Näin, että tämä oli tällä kertaa viisainta, ja tällä tavoin henkilökohtainen ääneni puraisee kaikkein eniten. Ei silti, ettenkö näkisi mielelläni eduskunnassa myös vaikkapa Muutos 2011:n Jari Leinon tai Vapauspuolueen Ari Laakson. Ne on ihan tolkun miehiä ne. Ikävää sinänsä, että kansallismielinen kenttä on hajallaan. Ehkäpä tulevaisuudessa kansallismieliset onnistuisivat siirtymään saman lipun alle. Ryhmittymän nimenä voisi olla vaikkapa Suomen Kansallismielisten Demokraattien Liitto SKDL. Lyhenne lienee vapaassa käytössä, koska sen aikaisempi haltija Suomen Kansan Dramaattinen Loppu on jo hyllymetrejä. Lyhenteessä olisi sekin etu, että saataisiin äänet myös vanhoilta taistolaisilta, jotka lyhenteen äänestyskopissa nähdessään saisivat retrokohtauksen ja luulisivat, että nyt on taas vuosi 1972.

No, ja sitten heräsin ja laskin kissan ulos. Vaan saahan sitä köyhempikin unelmoida.

Mulla ei ole aavistustakaan siitä, mikä vaalien lopputulos on, mutta mikäli perussuomalaiset pääsevät edes yli kymmenen prosentin, voi sitä pitää jo loistavana voittona. Meinaten, eihän heitä vastassa ole ollut kuin koko poliittinen- ja virkakoneisto plus tutkijat ja media. Jotka ovat käsitelleet ilmiötä kuin lääkärit syöpää ja jotka ovat julistaneet ilmiön kannattajat rikollisiksi, mielenköyhiksi tai vähintäänkin syrjäytyneiksi juopoiksi. Kuluneesta puolesta vuodesta voi vaikkapa M.O.T. tehdä aikanaan vähän helkkarin nasakan dokumentin.

Voihan se olla, että perussuomalaiset pääsevät yli kahdenkymmenenkin prosentin. Mene ja tiedä. Minusta näissä vaaleissa ei tärkeintä ole persujen voitto, vaan valtapuolueitten rökäletappio. Ja sitä kautta alkava sisällissota näissä puolueissa. Kun onhan selvää, että puolueitten kenttäväki vasemmistoliitosta kokoomukseen on ihan järkevää ja asiallista porukkaa, ja he alkavat pikkuhiljaa hoksaamaan, että heidän tehtävänsä on vain lapioida piha täyteen sokeria, että puolueen marie antoinettet pääsevät kesäiselle rekiajelulle.

Puoluetoiminta on eri asia kuin vaikkapa rock-bändin fanittaminen. Kaverit voivat ostaa säälistä nuorena fanittamansa rock-yhtyeen jokaisen uuden albumin, vaikka pumppu olisi vuoden 1977 jälkeen saanut aikaan pelkkää kurlausta. Mutta tämä ei häiritse eikä haittaa ketään. Sen sijaan jos puolueen kenttäväki jatkaa toimintaa nykypuolueissa sillä perusteella, että ratkaisu tuntui joskus niin oikealta, he jatkavat puolueensa kovan ytimen tavoitetta muuttaa heille itselleen täysin vieraat ja vahingolliset unelmat ajatuksesta lihaksi.

Tai oikeastaan kyse on vain siitä, että he pönkittävät puolueensa kovan ytimen henkilökohtaista poliittista uraa. Kun se kova ydinkään ei taida uskoa siihen, mitä julistaa. Tästä Jyrki Kataisen lipsautuksesta voi niin helposti päätellä. Kuhanpahan puhuvat mitä tarvitaan, varmistaakseen itselleen mukavan paikan tulevassa Euroopan Liittovaltion hallintokoneistossa.

Puolueitten kenttäväen on pakko alkaa hoksaamaan tämä. Ja oivalluksen hetki on ilkeä. Kun sanotaanpa vaikka demareitten pitkäaikainen puolueaktiivi huomaa sosialidemokraattiseen peiliin katsoessaan, että sieltä tuijottaa vastaan Päivi Lipponen. Jonka mielestä tavallinen ihminen ei ole kykenevä päättämään omista asioistaan. Ja näihin tavallisiin ihmisiin kuuluu myös tämä demareitten kenttätyöntekijä.

Vihreistä en puhu tässä yhteydessä mitään. Se poppoo on tiensä valinnut.

Hotelli Yrjöperskeleen respan henkilökunta siirtyy odottamaan vaaleja mökille, kauniin Lälläveden rannalle, Antero Lärväsen ja äänimiesten seuraan. Eikä ole takeita, etteikö otettais vaikka vähän mukista.

VAALIKAMPPAILUA HUITSINNEVADASSA III

Ja täällä jälleen Antero Lärvänen Huitsinnevadan paikallisradion ja Huitsinnevadan Paikallisdemokraatin yhteislähetyksessä, jossa käsitellään tulevia vaaleja, joissa niin ehdokkaita kuin vaali-innostusta näyttää olevan ainakin täältä vinkkelistä katsottuna varsin niukanlaisesti. Seuraavana haastatteluvuorossa Huitsinnevadan Svenskspråkiga Finnjävlarspartiet ja sen edustaja Agnetha Smältskog. Agnetha, kuinkas teidän puolueenne valmistautuu tuleviin vaaleihin?

- Astrid… Stefan… pipi…

- Anteeksi kuinka?

- Anteeksi… just då. Se on oikea sana. Förlåt. Mutta kuule, mulla on vähän kiire.

- Jaa, minnekäs teillä niin kiire kesken haastattelun?

- Kansalaisopistoon. Siellä on saamen kielen sekä saamelaisen käsityön ja identiteetin kurssi.

- Voinko minä päätellä tästä, että te ette halua äänestettävän SFP:tä?

- Sulla on ihan hyvä toi päättelykyky.



Jatkamme vaalianalyysiä vuoden 2011 eduskuntavaaleista. Täällä Antero Lärvänen, Huitsinnevada, ja seurassani on Huitsinnevadan Keräämyksen edustajana Teppo Epävarmander. Teppo, aikooko myös Keräämys ottaa näissä vaaleissa ns. ritolat?

- Aikoo, ja pitkät ritolat ottaakin. Pieniksi jäi meidänkin vaalisilakat tällä kertaa. Ei tätä aikanaan olis uskonut, mutta me äänestämme sameita vesiä, ja kehotamme muitakin tekemään niin. Kun meille toi puolueen kypäräpappi-imago ei ole ollut varsinaisesti mikään vitsi, ja nyt puolue on rojauttanut sen kypärän täyteen sitä itseään. Meidän kun pitäis olla puolueemme näkemyksen mukaan EU:n liittovaltion Ilmakaista 78:n kilttejä hallintoalamaisia, joilla on pelkkä maksajan ja takaajan velvollisuus. Ja meidän pitäis vielä puolueaktiiveina julistaa ihan pokerina, että tää on hyväksi meille kaikille, tai jos ei välttämättä meille, niin joillekin muille ainakin, ja sehän on sinällään jo hieno juttu se. Ei meillä pokeri tommoseen riitä. Ei vaikka kuinka puristelis pallejaan puhuessaan.

- Sitten tämä meidän Vänrikki Nappula eli se Kataisen nulikka määritteli talkootyönkin uudestaan. Huitsinnevadan Keräämyksessä on ihmisiä jotka ymmärtää oikein hyvin talkootyön ja palkkatyön eron. Talkoita tehdään kavereille silkkaa hyvyyttään. Talkootyötä ei ole se, että aletaan ihmisillä väkipakolla maksattaa toisella puolella Eurooppaa olevien persaukisten maitten sähläyksiä.

- Sitten laitetaan ulkoministeriksi jätkä joka on Suomen passia käyttävä belgialainen ja asuntoministeriksi tyyppi joka luulee olevansa itä-saksalainen. Ja toi mokutuspolitiikka on suoraan vihiriöiltä kopsattu ja niin hyvin onkin kopsattu, että Suomihan alkaa olla Afrikan mantereen ulkosaari, joka tunnetaan ympäri mannerta nimellä Hölmölä. Ja sitten se ulkoministerin titteliä käyttävä piirikuvernööri vielä ihan tosissaan sanoo, että yhtä promillea lukuunottamatta Keräämyksen väki pitää tätä touhua järkevänä.

- Ja jos sen nyt rehellisesti sanoo, niin rähmälläänhän me on oltu jo kymmeniä vuosia. Ensin oltiin pitkään rähmällään Rauhanvaltion suuntaan, mutta siihen oli sentään jonkunlainen peruste. Niillä oli meinaten pari sataa divisioonaa. Nyt ollaan rähmällään noihin viherpiipertäjiin nähden. Eikä niillä ole kuin suutaan piekseviä ämmiä. Välillä miettii, että voikohan häpeään kuolla?
- Aiotteko ottaa ritolat myös puolueesta vai pyrittekö jonkunlaiseen puolueen sisäiseen kapinaliikkeeseen?

- Kyllä se taitaa jäädä tekemättä. Tässä alkaa pyöriä mielessä että kansakunta näyttää millä se mällää, kaikki me kiitämme ikl:ää.

- Teppo Epävarmander, kiitoksia haastattelusta.



- Ja täällä edelleen Antero Lärvänen Huitsinnevadan paikallisradiosta, ja olemme lähetyksessämme siinä vaiheessa, että jonkun ihmeen syyn takia tähän täytyy aina ympätä joku… siis, anteeksi, tarkoitan että olemme lähetyksessä siinä vaiheessa, että esiin tulleita näkökohtia täytyy hieman analysoida, ja analysoinnista vastaa selitteläätiön ja sovelletun spedestetiikan ylempi lettuvihtori Einoshäkätäk Blönstönen Tampereen Yliopistosta. Ylempi lettuvihtori Blönstönen, kuinka analysoisitte äsken kuulemaanne?

- Ei ole mitään analysoitavaa.

- Etteikö ole?

- Ei. Aikaisemmin lausutut mielipiteet eivät pohjaa minkäänlaiseen hyväksyttyyn teoreettiseen viitekehykseen, eivätkä nämä mielipiteet yllä akateemisiin standardeihin millään tasolla. Yhteiskunnallista tutkimusta tehdään useissa yliopistossa, mutta niin selitteläätiön, spedestetiikan, voimavaltaistetun höpedäätiön kuin yleisnäljäätiön laitoksella ei yksikään tutkija ole päätynyt tällaisiin mielipiteisiin. Äsken kuullut mielipiteet eivät pohjaa mihinkään aikaisempaan hyväksyttyyn tutkimusmateriaaliin, joten ne ovat merkityksettömiä ja näin ollen ne eivät voi realisoitua tulevissa vaaleissa.

- Näinkö yksinkertaista se on?

- Kyllä.

- Jaa, no mitäs tässä sitten sen enempää jokeltamaan. Pannaan pillit pussiin. Täällä Antero Lärvänen, Huitsinnevada. Hei äänimiehet, lähetäänkö baariin?

- Lähetään vaan.

VAALIKAMPPAILUA HUITSINNEVADASSA II

- Täällä Huitsinnevadan paikallisradio ja toimittaja Antero Lärvänen. Jatkamme yhdessä Huitsinnevadan Paikallisdemokraatin kanssa tekemäämme haastattelusarjaa, jossa tiedustelemme, kuinka paikalliset puolueet ovat valmistautumassa tuleviin eduskuntavaaleihin. Seuraavana haastateltavana ovat vuorossa Huitsinnevadan Sosialideodoraatit ja heidän edustajanaan Esko Juippila. Esko, millä tavoin Huitsinnevadan Sosialideodoraatit vastaavat vaalien tuomaan haasteeseen tällä kertaa.

- No tota munien raapimistahan me ollaan ajateltu harrastaa. Siihenpä se jää. Me ei äänestetä omiamme ja toivomme, että niin jättää muutkin sosialideodoraatit äänestämättä. Me äänestämme tällä kertaa sameita vesiä.

- Tämähän pistää ihmettelemään, koska niin vihiriöissä kuin vasemmuistoliitossakin on samalla tavalla lyöty poliittiset pensselit santaan ja rukkaset naulaan. Kuinka te olette päätyneet tähän ratkaisuun?

- Helppo juttu. Kun kattelee nykydeodoja, niin sehän on semmonen akateemisten ämmien keskustelukerho, joka vaatii meitä duunareita tukemaan joitain ihmeunelmia, jotka ei meitä kiinnosta tiunaakaan. Ja samalla pitäis kauheasti hävetä sitä, että on suomalainen. Helvattu soikoon, puolueen ns. älyllistä kärkeä edustavat Päivi Lipponen ja Kimmo Kiljunen ovat lyömässä suomalaisia seipään nokkaan, kun mähmätit polttavat oman ravintolansa ja muutaman suomalaisen siihen päälle. Eikä edes hävetä yhtään, kun kävi ilmi, että tulipa taas kertaalleen puhuttua navetantakusta. Vaan eihän noilla tyypeillä paskanpuhuminen ole enää mikään vika, vaan ihan tehdasominaisuus. Siinä niitä on sitten, työtätekevän kansan edustajia.

- Aikanaan deodoraatit tajusivat, että äänet puolueelle tulevat vaikkapa teollisuuden tai hoitoalojen ammattiliittojen jäseniltä. Nykyisin puolue keskittyy lähinnä Valtiotieteilijöiden Liiton jäseniin. Jotka muuten just kävivät itkemään, kun heistä on kirjoiteltu siellä täällä ikäviä.

- Tää tympiintyyminen on jatkunu jo vuosikausia. En olis ikänä ajatellu, että olisin tyytyväinen deodojen jäämisestä oppositioon, mutta viime vaalien jälkeen näin kävi. Kun se Erkki ”miljoona sivua luettua sosialismin teoriaa” Tuomioja teki parhaansa, että koko Suomi päätyy sille jenkkien pahan akseli-listalle. Vaikka tässä kuinka sosialistia ollaan, niin jos valita täytyy Kansasin ja Karl-Marx-Stadtin väliltä, niin kyllä minä heitän ihan suosiolla stetsonin päähäni.

- Nää meidän niin sanotun työväenpuolueen johtajat – olivatpahan ne sitten hallituksessa tai oppositiossa – ovat vakaasti sitä mieltä, että suomalaiset vanhukset saa pitää paskavaipoissa petissään, mutta tänne tullut kaksi kertaa päivässä partansa ajava ”alaikäinen” karva-ankkuri on ihan oikeasti sen väärti, että siihen dumpataan 57.000 euroa vuodessa niitä rahoja, mitä varmaan tarvittaisiin niitten mummojenkin hoitoon. Niitä rahoja, jotka me tienataan tuhlattavaksi. Ja meidän pitäis olla sitten vielä asiantilasta jotenkin ylpeitä. Kyllähän minä ymmärrän työläisen solidaarisuuden toista työläistä kohtaan maasta riippumatta, mutta entä jos kyseessä on tyyppi, joka ei ole työläinen ensinkään ja jonka ammattina on olla solidaarisuuden kohde. Ja arvaapas huviksesi, mitä puoluetta ne mummoja hoitavat naiset ovat tähän mennessä äänestäneet?

- Ja noin henkilökohtaisesti, keski-ikäisenä aina demareita äänestäneenä miehenä, tuumin että tää Urpilaisen verkkosukkispelleily oli minusta naurettavaa. Ei siksi, että sillä oli sukkikset päällä ja se näytti vähän polvea. Vaan siinä, että se ressukka kuvitteli vissiin tekevän sillä säväytyksen ja saada vähän sähköä ilmaan. Sähköä? Säväytyksen? Voi helevatun kuustoista, me keski-ikäiset deodoraattimiehet ollaan tota naisen jalkaa ehditty nähdä hyvän matkaa polven yläpuoleltakin. Ja ilman sukka- ja pikkuhousuja. Jos olis halunnu säväyttää, niin olis sitten kerralla rojauttanut tuheron esille.

- Mitenkäs jatkossa, aiotteko olla mukana puolueorganisaatiossa?

- No toistaiseksi ollaan. Sama lääke kuin Vasemmuistoliiton tovereilla, eli ensiksi pitää panna legotalo palasiksi ja sitten kerätä ehjät palikat. Jos se vaan onnistuu. Tiettyä manaamistoimintaakin ollaan suunniteltu vanhojen asevelisosialistien suuntaan, mutta vasurit ovat ehtineet varata Oula Länsmanin, ja ne ovat melko pitkiä sessioita kuulemma ne manaussessiot. Saattaa mennä syssymmälle.

- Esko Juippila, kiitoksia haastattelusta ja hyvää, tai siis oikeastaan tässä tapauksessa huonoa menestystä vaaleihin.

- Kiitos lämpimistä sanoista. Kaikki maailman proletaarit, hajotkaa.



- Ja täällä Antero Lärvänen, Huitsinnevadan paikallisradion ja Huitsinnevadan Paikallisdemokraatin yhteislähetyksessä, jossa kartoitetaan tätä yllättävänkin laimeaksi osoittautunutta vaalikamppailua. Seuraavana vuorossa on Huitsinnevadan Äärikeskusta, jota edustaa Antti-Pentti Antinjuntti. Mitenkä on, Antti-Pentti, oletteko tekin lähdössä poliittiseen käpykaartiin?

- Ja varmasti ollaan menossa niin. Piilokorsut on kaivettu, eikä sieltä tulla ihmisten ilmoille ennen kuin viikon verran vaalien jälkeen. Älkää nyt hyvät ihmiset ainakaan meitä äänestäkö. Äänestäkää mieluummin sameita vesiä. Ja jos niitä ette äänestä, niin äänestäkää vaikka Mustanaamiota, Lucky Lukea tai Aku Ankkaa. Tai menkää pilkille tai jotain. Mutta kattokaa, että jää kestää.

- Tämä on aika yllättävää, kun kyseessä on kuitenkin pääministeripuolueen edustajat.

- Pääministeripuolueen niin. No siitähän se pinna alkoi kiristyä. Kun me ollaan totuttu olemaan vapaita suomalaisia miehiä ja naisia. Joilla on ääni annettavana, ja oman valinnan mukaan. Meidänkin suku on äänestänyt Maalaisliitto-kepua jo 1400-luvulta lähtien, vaikka koko puolue keksittiin paljon myöhemmin. Mutta kun se hemmetin varamiespääministeri tuli selittämään, että ”äänestäjillä ei saa olla sellaista illuusioita, että he saavat ilmaista ulkomaalaisvihamielisyytensä vaaleissa esimerkiksi perussuomalaisia äänestämällä”, niin se pisti miettimään. Saanhan minä helevati soikoon olla vihamielinen niin omille kuin muillekin. Mitä hittoa se jollekin varamiehelle kuuluu? Ja onko se vihamielisyyttä ensinkään, jos ei tykkää siitä, että Suomesta ollaan tekemässä koko maailman sosiaalitoimisto? Eikö sitä vastaan sitten saisi äänestää, mitä?

- No sitten tuli tää paskalaki. Osoitti kyllä pääministeripuolueelta suurta arvostusta haja-asutusalueitten ihmisiä kohtaan. Niitä ihmisiä, jotka sitä puoluetta ovat perinteisesti äänestäneet. Meilläkin oltiin hyviä hallintoalamaisia ja ykstoista tonnia niihin perkeleen pönttöihin meni. Ja sitten kävi ilmi, ettei oikeastaan olis tarvinnukkaan. Ja tossa vieressä Pietari lykkää mereen tolkuttoman määrän paskaa eikä putsaa mitään, jos ei tsuhna maksa. Ja tsuhnahan maksaa. Kun se on pääministeripuolueen mielestä viisasta. Kun meidän pitäis olla semmonen esimerkkitapaus joka helvetin asiassa. Tulis meidänkin puoluepamppujen muistaa, että se luokan mallioppilas tuppaa olla myös se kiusatuin oppilas. Sama on niin Venäjän kuin tuon EU:nkin kanssa. Jos EU päättää, että Suomessa viljellään jatkossa pelkkää maissia ja se istutetaan helmikuussa, niin kyllähän ne torvet siihen suostuvat. Ainoa, mitä ne ehkä ehdottais, olis viljelijöitten ostamien routapanosten saamista verovähennyksen piiriin.

- Ja saman voisi muistaa myös tämä meidän uusi varamiehen varamiespääministeri. Joka meni päivittämään isänmaallisuudenkin kerralla uusiksi EU:n suuntaan. Häpeäis. Jos osais. Vaan tuskinpa tuo osaa.
- Aiotteko olla kuitenkin jatkossa osana Äärikeskustan puolueorganisaatiota?

- Kyllä tää tais olla tässä. Elleivät sitten perusta uudestaan vaikkapa Maalaisliittoa. Tai Suomen Maaseudun Puoluetta. Manaaminenkaan ei auta, kun Oula Länsmanilla on kalenteri täynnä. Ja kuka me sitten henkiin manattais? Kekkonenko? Niin että kuskoot itte pääläriinsä.
- Tuota, eikö teillä ole mitään hyvää sanottavaa puolueestanne, tai sen johtoportaasta?

- No kyllähän Kiviniemellä on kiistatta varsin hyvännäköinen perse. Mutta tuskinpa tuo riittää äänestämisen perusteeksi.

- Antti-Pentti Antinjuntti, kiitoksia haastattelusta.

- Ole hyvä vaan. Arvon mekin ansaitsemme.

- Täällä Antero Lärvänen ja Huitsinnevadan paikallisradio. Jatkamme vaalilähetystä parin kaupallisen tiedotteen jälkeen. Ensiksi jotain vaalistressiin ja sen jälkeen raikastetaan hengitys. Pysykää kanavalla.

VAALIKAMPPAILUA HUITSINNEVADASSA I

- Hyvää päivää, hyvät kuulijat. Täällä Huitsinnevadan paikallisradio ja toimittaja Antero Lärvänen. Teemme yhdessä Huitsinnevadan Paikallisdemokraatin kanssa ohjelmasarjan, jossa haastattelemme eduskuntavaaleihin valmistautuvan Huitsinnevadan tunnettuja puolueaktiiveja. Ensimmäisenä haastatteluvuorossa on Huitsinnevadan Vihiriät – Tai Jotain, ja vihiriöitä edustaa Anna-Maija Tirpstén. No niin, Anna-Maija, minkälainen vaalistrategia Huitsinnevadan vihiriöillä on?

- No meidän päästrategiamme on sellainen, että me puolueaktiivit emme äänestä ainakaan vihiriöitä ja teemme vaalityötä sen puoleen, että yleensä muutkaan eivät niitä äänestäisi.

- Etteikö omia äänestetä ollenkaan?

- Ei äänestetä niin.

- Kuinkas tällaiseen ratkaisuun on päädytty? Ratkaisu on ollut varmaan vaikea?

- No eipä tuo ollut vaikea millään muotoa. Meinaten, Huitsinnevadan Vihiriät on perinteisesti koostunut ihmisistä, jotka ovat olleet kiinnostuneista ympäristöasioista. Ei me arvattu, että puolue muuttuisi tämmöiseksi yleisjeesustelevaksi kyttäys- ja komentopuolueeksi. Mehän ollaan ihan tavallisia työssäkäyviä ihmisiä me huitsinnevadalaiset vihiriät, eikä meillä ole minkäänlaista intoa tunkea kärsäämme toisten ihmisten asioihin ja vaikkapa syyllistää ihmisiä siitä, kun ne haluavat asua täällä eikä muuttaa kanakoppiin johonkin Vantaalle. Eihän mekään täältä mihinkään haluta. Ja kyllä ihmisillä on oikeus sanoa mielipiteensä, ilman että tarttee kyttäillä, että nytkö se haastemies tuli käymään. Kieltoja, rajoituksia ja rangaistuksia. Sitäkö se olikin se vihreä humanismi?

- Siks toiseks, ihmiset kysyvät taajaan multa, että oletteko te tosissanne, ja jos olette niin perusteletko selvällä suomenkielellä sen, että mitenkä saadaan mahtumaan samaan ohjelmajulistukseen armoton luonnonvarojen säästö ja hiilinielun hillitseminen ja toisaalta se, että tänne voidaan ihan rajattomaan piikkiin raijata ihmisiä ulkomailta elätettäväksi, eikä se hiilinielua sitten lisää ollenkaan, eikä toi Afrikan väestönkasvukaan mikään ongelma tunnu vihiriöitten mielestä olevan. No helvettiäkö minä siihen sanon? En minä pysty sitä perustelemaan niin suomeksi kuin en pysty australiaksi, alankomaiksi tai itä- ja aavasaksaksi. Kun ei siinä minunkaan mielestäni ole järjen hiventäkään. Ja tään päälle ne puoluekoneistossa ottaa ja menee pistämään työministeriksi tyypin, jolle tuo työ on lähinnä teoreettinen asia, josta on kiva punkun ja juustonpalojen kanssa rupatella, mutta sen tekeminen on sitten hiukkasen ohkasempaa.

- Ja se tulee vielä sanomani, että kun me mielletään ittemme koko lailla tervejärkisiksi ihmisiksi, niin ei me haluta olla tekemisissä suuruudenhullujen kanssa. Kun tää niin sanottu meidän puolueemme ei tunnu käsittävän, etä ne on kumminkin vähemmistön vähemmistö ja silti ne luulee olevansa koko valtakunnan omistajia. ”Vihiriät olettaa muitten puolueitten sitoutuvan taivaanrannanmaalaukseen X”. ”Vihiriät olettaa muitten puolueitten sitoutuvan hölmöntölmäykseen Y”. Toisaalta voi kyllä sanoa muille puolueille, että mitä te niissä vihiriöissä oikein pelkäätte? Rääkyvää ääntä? On sitä ennenkin suuta piesty, ei sitä tartte säikähtää.

- Tässä herää tietysti kysymys, että mitenkäs te paikallisvihiriöitten aktiivit tulette oman äänioikeutenne käyttämään? Nukkuvien Puolueeseen tuskin liitytte.

- Kyllä me näissä vaaleissa tullaan äänestämään sameita vesiä.

- Entäs jatkossa? Aiotteko vielä yrittää muuttaa puolueenne suuntaa puolueorganisaation sisäisin keinoin?

- Nääh. Ei paska punniten parane. Pitäkööt tunkkinsa. Katotaan sitten, jos joku saa päähänsä perustaa ihan oikean ympäristöpuolueen.

- Anna-Maija Tirpstén, kiitoksia haastattelusta.

- Ole hyvä vaan.



- Täällä Huitsinnevadan paikallisradio ja toimittaja Antero Lärvänen. Jatkamme yhdessä Huitsinnevadan Paikallisdemokraatin kanssa tekemäämme haastattelusarjaa, jossa tiedustelemme, kuinka paikalliset puolueet ovat valmistautumassa tuleviin eduskuntavaaleihin. Seuraavana haastateltavana on Huitsinnevadan Vasemmuistoliitto, ja puolueen edustaja Voitto-Taisto Rautanen. Voitto-Taisto, kuinka luonnehtisit Huitsinnevadan Vasemmuistoliiton vaalistrategiaa?

- Morjens, Antero. No, tää vaalistrategia on äkkiä luonnehdittu. Sitä ei nimittäin ole. Kaikki paikalliset Vasemmuistoliiton aktiivit äänestävät sameita vesiä, ja pyrimme siihen, että niin tekevät muutkin. Näissä vaaleissa ei Vasemmuistoliitolle tartte jäädä kuin tuulen huuhtoma perse.
- Aika yllättävä päätös, koska samanlaiseen ratkaisuun olivat päätyneet myös Huitsinnevadan Vihiriät. Kuinkas tekin tällaiseen päädyitte?

- No toi vihiriöitten päätös ei yllätä minua ollenkaan. Kun ne paikalliset vihiriät ovat ihan tolkun väkeä. Ja melko helppo se päätös oli meilläkin. Ton Arhinmäen nulikan aikana touhu on mennyt semmoseksi. Aikanaan Vasemmuistoliitto ymmärsi, että sen äänestäjä on työmaalla, sillä on suojakypärä päässä ja se tekee betoniraudoitusta. Nykyisin Vasemmuistoliitto, tai sen katkera muisto, en piru vie voi paremmin sanoa, mieltää että sen äänestäjä on yliopistossa, sillä on rastatukka päässä ja se opiskelee jotain selitteläätiötä ja tulee selittelöimään rautakouralle työväen asiaa, vaikka ei ole ressukka päivääkään eläessään työtä tehnyt. Jos puolue haistattaa meille pitkät, niin miksipä me ei tehtäis sille samoin.

- Nykyinen vasemmuistoliitto olettaa, että me hyväksymme yhtään mukisematta sen, että tänne lööbäilemään tuleva somaliperhe menee asuntojonossa vasemmuistoliittolaisen työläistoverin ohi, vaikka se vasemmuistoliittolainen toveri maksaisi asumisensa tienaamillaan palkkarahoilla, toisin kuin se somaliporukka, ja meidän pitäisi olla vielä tyytyväinen asiantilasta, kun on tätä kansainvälistä solidaarisuutta päästy toteuttamaan ja siinä samalla kustu suupielet korvissa omaan kaivoon.

Lisäksi meidän tulisi olla kauhean närkästyneitä, kun Helsingin kaupunki ei hanki Romaniasta tuleville kerjääville ja varastaville mustalaisille joitain majoitus- ja sosiaalitiloja. Jos minä nyt sanon ihan suoraan, ja väitän puhuvani kaikkien huitsinnevadalaisten vasemmuistoliittolaisten puolesta, niin minua ei kiinnosta hevon vittuakaan joku somaleitten tai romanialaisten mustalaisten ylistämiseksi laulettu solidaarisuusratiritiralla. Ja toi ratiritiralla kun alkaa puolueessamme olla jo uskonkappale, jota ei saa kyseenalaistaa millään. Ennen vanhaan SKP:n aikaan todettiin, että uskonto on oopiumia kansalle, ja melko käytännöllisen suhtautumisen tää varsinainen kansa on siihen löytänytkin. Mutta tää itte ittensä puolue-eliitiksi julistanut porukka näköjään vielä tarttee sen päivittäisen oopiuminsa. Liekö toi arki turhan puisevaa jos ei saa päätään jollain sekoitettua?

- Ja meidänhän pitäisi pitää mukamas jonkunlaisina työläistovereinamme niitä rastapäisiä nulikoita, jotka asian tiimoilta virittelevät kaiken maailman julisteita ja valtailevat rakennuksia. Tai pitävät joitain helvatun mielenosoituksia keskellä Helsingin katuja ja häiritsevät ihmisten kulkemista. ”Reclaim the streets”, vai miten se oli? Miten ne voivat vaatia jotain semmosta takaisin, mitä ne eivät alunperinkään ole olleet tekemässä? Tai leikkivät partisaania heittämällä maalia Kallion virastotalon ulko-oveen. Pullalla syötettyjä tyhjähousuja paskoja. Tulisivat kokeilemaan vaikkapa työntekoa. Ai niin, kun ne paskaduunit ei kiinnosta. Tai menkööt leikkimään partisaania vaikkapa Afganistaniin.

- Ja näin henkilökohtaisesti sanon vielä tään kaiken muun lisäksi, että toi Vasemmuistoliiton uus iskulause jurppii kyllä ihan tosissaan. Tietysti se logokin näyttää siltä, että Freddie Krueger on käynyt kynsiensä kanssa vähän viiltelemässä, mutta mitä ihmettä tarkoittaa ”rikkautta, jolla on arvoa”? Rikkautta, jolla on arvoa? Auto, jossa on peltiä? Vesi, joka on märkää? Karhu, joka paskoo mettään? Vaan kaipa tuo kuvaa parhaiten tätä meidän niin sanottua työväenpuoluetta.

- Huitsinnevadan vihiriät ilmoittivat, että he aikovat erota puolueestaan. Kuinka te olette aikoneet suunnitella jatkoa?

- No me ei tällä hetkellä erota. Aiomme jatkaa Vasemmuistoliitossa ja pyrkiä tervehdyttämään puolueen. Ensimmäinen, ja tärkein asia on tietysti se, että puolue saa äärettömän rumasti turpaansa vaaleissa. Sen jälkeen yritetään saada puolue tolkun malliin. Mikäli se ei onnistu, niin meillä on varasuunnitelma, eli olemme tehneet sopimuksen Utsjoella asuvan noitarumpuspesialisti Oula Länsmanin kanssa. Hän tarvittaessa manaa Aarne Saarisen takaisin henkiin pistämään puolueen takaisin mallilleen. Onhan hän tehnyt sen jo kertaalleen, miksipä se ei onnistuisi uudestaankin? Oltais sen jälkeen sinivalkoisia kommunisteja taas.

- Kiitos haastattelusta, Voitto-Taisto Rautanen. Seuraavaksi haastattelemme Huitsinnevadan Sosialideodoraatteja ja Äärikeskustaa, mutta sitä ennen kaupallisia tiedoitteita. Pysykää linjalla, hyvät kuulijat.