VAALIKAMPPAILUA HUITSINNEVADASSA I

- Hyvää päivää, hyvät kuulijat. Täällä Huitsinnevadan paikallisradio ja toimittaja Antero Lärvänen. Teemme yhdessä Huitsinnevadan Paikallisdemokraatin kanssa ohjelmasarjan, jossa haastattelemme eduskuntavaaleihin valmistautuvan Huitsinnevadan tunnettuja puolueaktiiveja. Ensimmäisenä haastatteluvuorossa on Huitsinnevadan Vihiriät – Tai Jotain, ja vihiriöitä edustaa Anna-Maija Tirpstén. No niin, Anna-Maija, minkälainen vaalistrategia Huitsinnevadan vihiriöillä on?

- No meidän päästrategiamme on sellainen, että me puolueaktiivit emme äänestä ainakaan vihiriöitä ja teemme vaalityötä sen puoleen, että yleensä muutkaan eivät niitä äänestäisi.

- Etteikö omia äänestetä ollenkaan?

- Ei äänestetä niin.

- Kuinkas tällaiseen ratkaisuun on päädytty? Ratkaisu on ollut varmaan vaikea?

- No eipä tuo ollut vaikea millään muotoa. Meinaten, Huitsinnevadan Vihiriät on perinteisesti koostunut ihmisistä, jotka ovat olleet kiinnostuneista ympäristöasioista. Ei me arvattu, että puolue muuttuisi tämmöiseksi yleisjeesustelevaksi kyttäys- ja komentopuolueeksi. Mehän ollaan ihan tavallisia työssäkäyviä ihmisiä me huitsinnevadalaiset vihiriät, eikä meillä ole minkäänlaista intoa tunkea kärsäämme toisten ihmisten asioihin ja vaikkapa syyllistää ihmisiä siitä, kun ne haluavat asua täällä eikä muuttaa kanakoppiin johonkin Vantaalle. Eihän mekään täältä mihinkään haluta. Ja kyllä ihmisillä on oikeus sanoa mielipiteensä, ilman että tarttee kyttäillä, että nytkö se haastemies tuli käymään. Kieltoja, rajoituksia ja rangaistuksia. Sitäkö se olikin se vihreä humanismi?

- Siks toiseks, ihmiset kysyvät taajaan multa, että oletteko te tosissanne, ja jos olette niin perusteletko selvällä suomenkielellä sen, että mitenkä saadaan mahtumaan samaan ohjelmajulistukseen armoton luonnonvarojen säästö ja hiilinielun hillitseminen ja toisaalta se, että tänne voidaan ihan rajattomaan piikkiin raijata ihmisiä ulkomailta elätettäväksi, eikä se hiilinielua sitten lisää ollenkaan, eikä toi Afrikan väestönkasvukaan mikään ongelma tunnu vihiriöitten mielestä olevan. No helvettiäkö minä siihen sanon? En minä pysty sitä perustelemaan niin suomeksi kuin en pysty australiaksi, alankomaiksi tai itä- ja aavasaksaksi. Kun ei siinä minunkaan mielestäni ole järjen hiventäkään. Ja tään päälle ne puoluekoneistossa ottaa ja menee pistämään työministeriksi tyypin, jolle tuo työ on lähinnä teoreettinen asia, josta on kiva punkun ja juustonpalojen kanssa rupatella, mutta sen tekeminen on sitten hiukkasen ohkasempaa.

- Ja se tulee vielä sanomani, että kun me mielletään ittemme koko lailla tervejärkisiksi ihmisiksi, niin ei me haluta olla tekemisissä suuruudenhullujen kanssa. Kun tää niin sanottu meidän puolueemme ei tunnu käsittävän, etä ne on kumminkin vähemmistön vähemmistö ja silti ne luulee olevansa koko valtakunnan omistajia. ”Vihiriät olettaa muitten puolueitten sitoutuvan taivaanrannanmaalaukseen X”. ”Vihiriät olettaa muitten puolueitten sitoutuvan hölmöntölmäykseen Y”. Toisaalta voi kyllä sanoa muille puolueille, että mitä te niissä vihiriöissä oikein pelkäätte? Rääkyvää ääntä? On sitä ennenkin suuta piesty, ei sitä tartte säikähtää.

- Tässä herää tietysti kysymys, että mitenkäs te paikallisvihiriöitten aktiivit tulette oman äänioikeutenne käyttämään? Nukkuvien Puolueeseen tuskin liitytte.

- Kyllä me näissä vaaleissa tullaan äänestämään sameita vesiä.

- Entäs jatkossa? Aiotteko vielä yrittää muuttaa puolueenne suuntaa puolueorganisaation sisäisin keinoin?

- Nääh. Ei paska punniten parane. Pitäkööt tunkkinsa. Katotaan sitten, jos joku saa päähänsä perustaa ihan oikean ympäristöpuolueen.

- Anna-Maija Tirpstén, kiitoksia haastattelusta.

- Ole hyvä vaan.



- Täällä Huitsinnevadan paikallisradio ja toimittaja Antero Lärvänen. Jatkamme yhdessä Huitsinnevadan Paikallisdemokraatin kanssa tekemäämme haastattelusarjaa, jossa tiedustelemme, kuinka paikalliset puolueet ovat valmistautumassa tuleviin eduskuntavaaleihin. Seuraavana haastateltavana on Huitsinnevadan Vasemmuistoliitto, ja puolueen edustaja Voitto-Taisto Rautanen. Voitto-Taisto, kuinka luonnehtisit Huitsinnevadan Vasemmuistoliiton vaalistrategiaa?

- Morjens, Antero. No, tää vaalistrategia on äkkiä luonnehdittu. Sitä ei nimittäin ole. Kaikki paikalliset Vasemmuistoliiton aktiivit äänestävät sameita vesiä, ja pyrimme siihen, että niin tekevät muutkin. Näissä vaaleissa ei Vasemmuistoliitolle tartte jäädä kuin tuulen huuhtoma perse.
- Aika yllättävä päätös, koska samanlaiseen ratkaisuun olivat päätyneet myös Huitsinnevadan Vihiriät. Kuinkas tekin tällaiseen päädyitte?

- No toi vihiriöitten päätös ei yllätä minua ollenkaan. Kun ne paikalliset vihiriät ovat ihan tolkun väkeä. Ja melko helppo se päätös oli meilläkin. Ton Arhinmäen nulikan aikana touhu on mennyt semmoseksi. Aikanaan Vasemmuistoliitto ymmärsi, että sen äänestäjä on työmaalla, sillä on suojakypärä päässä ja se tekee betoniraudoitusta. Nykyisin Vasemmuistoliitto, tai sen katkera muisto, en piru vie voi paremmin sanoa, mieltää että sen äänestäjä on yliopistossa, sillä on rastatukka päässä ja se opiskelee jotain selitteläätiötä ja tulee selittelöimään rautakouralle työväen asiaa, vaikka ei ole ressukka päivääkään eläessään työtä tehnyt. Jos puolue haistattaa meille pitkät, niin miksipä me ei tehtäis sille samoin.

- Nykyinen vasemmuistoliitto olettaa, että me hyväksymme yhtään mukisematta sen, että tänne lööbäilemään tuleva somaliperhe menee asuntojonossa vasemmuistoliittolaisen työläistoverin ohi, vaikka se vasemmuistoliittolainen toveri maksaisi asumisensa tienaamillaan palkkarahoilla, toisin kuin se somaliporukka, ja meidän pitäisi olla vielä tyytyväinen asiantilasta, kun on tätä kansainvälistä solidaarisuutta päästy toteuttamaan ja siinä samalla kustu suupielet korvissa omaan kaivoon.

Lisäksi meidän tulisi olla kauhean närkästyneitä, kun Helsingin kaupunki ei hanki Romaniasta tuleville kerjääville ja varastaville mustalaisille joitain majoitus- ja sosiaalitiloja. Jos minä nyt sanon ihan suoraan, ja väitän puhuvani kaikkien huitsinnevadalaisten vasemmuistoliittolaisten puolesta, niin minua ei kiinnosta hevon vittuakaan joku somaleitten tai romanialaisten mustalaisten ylistämiseksi laulettu solidaarisuusratiritiralla. Ja toi ratiritiralla kun alkaa puolueessamme olla jo uskonkappale, jota ei saa kyseenalaistaa millään. Ennen vanhaan SKP:n aikaan todettiin, että uskonto on oopiumia kansalle, ja melko käytännöllisen suhtautumisen tää varsinainen kansa on siihen löytänytkin. Mutta tää itte ittensä puolue-eliitiksi julistanut porukka näköjään vielä tarttee sen päivittäisen oopiuminsa. Liekö toi arki turhan puisevaa jos ei saa päätään jollain sekoitettua?

- Ja meidänhän pitäisi pitää mukamas jonkunlaisina työläistovereinamme niitä rastapäisiä nulikoita, jotka asian tiimoilta virittelevät kaiken maailman julisteita ja valtailevat rakennuksia. Tai pitävät joitain helvatun mielenosoituksia keskellä Helsingin katuja ja häiritsevät ihmisten kulkemista. ”Reclaim the streets”, vai miten se oli? Miten ne voivat vaatia jotain semmosta takaisin, mitä ne eivät alunperinkään ole olleet tekemässä? Tai leikkivät partisaania heittämällä maalia Kallion virastotalon ulko-oveen. Pullalla syötettyjä tyhjähousuja paskoja. Tulisivat kokeilemaan vaikkapa työntekoa. Ai niin, kun ne paskaduunit ei kiinnosta. Tai menkööt leikkimään partisaania vaikkapa Afganistaniin.

- Ja näin henkilökohtaisesti sanon vielä tään kaiken muun lisäksi, että toi Vasemmuistoliiton uus iskulause jurppii kyllä ihan tosissaan. Tietysti se logokin näyttää siltä, että Freddie Krueger on käynyt kynsiensä kanssa vähän viiltelemässä, mutta mitä ihmettä tarkoittaa ”rikkautta, jolla on arvoa”? Rikkautta, jolla on arvoa? Auto, jossa on peltiä? Vesi, joka on märkää? Karhu, joka paskoo mettään? Vaan kaipa tuo kuvaa parhaiten tätä meidän niin sanottua työväenpuoluetta.

- Huitsinnevadan vihiriät ilmoittivat, että he aikovat erota puolueestaan. Kuinka te olette aikoneet suunnitella jatkoa?

- No me ei tällä hetkellä erota. Aiomme jatkaa Vasemmuistoliitossa ja pyrkiä tervehdyttämään puolueen. Ensimmäinen, ja tärkein asia on tietysti se, että puolue saa äärettömän rumasti turpaansa vaaleissa. Sen jälkeen yritetään saada puolue tolkun malliin. Mikäli se ei onnistu, niin meillä on varasuunnitelma, eli olemme tehneet sopimuksen Utsjoella asuvan noitarumpuspesialisti Oula Länsmanin kanssa. Hän tarvittaessa manaa Aarne Saarisen takaisin henkiin pistämään puolueen takaisin mallilleen. Onhan hän tehnyt sen jo kertaalleen, miksipä se ei onnistuisi uudestaankin? Oltais sen jälkeen sinivalkoisia kommunisteja taas.

- Kiitos haastattelusta, Voitto-Taisto Rautanen. Seuraavaksi haastattelemme Huitsinnevadan Sosialideodoraatteja ja Äärikeskustaa, mutta sitä ennen kaupallisia tiedoitteita. Pysykää linjalla, hyvät kuulijat.