RIEHUVA RAUHANENKELI

Tuo Nobelin rauhanpalkintohan on ollut pitkään vitsi. Nyt – erään norjalaisen sosialistin ansiosta – se on saavuttanut ns. killing  joke-tason eli kyseessä on onneton vitsi joka saa porukassa aikaiseksi vaivautuneen hiljaisuuden. Ja tämä vitsihän on siis se, että tämä BLM eli Burn-Loot-Murder – joukkio on sitten ehdolla Nobelin rauhanpalkinnon saajaksi.

Kyseinen lössihän on rauhantehtävissään kunnostautunut mellakoinnissa, ryöstämisessä, polttamisessa ja murhaamisessa mutta kyseinen norjalaissosialisti joka hoiti asiaa eteenpäin on todennut Nobel-vitsin perusteeksi näin:

Liike pakotti Yhdysvaltojen ulkopuoliset maat kamppailemaan rasismin kanssa omissa yhteiskunnissaan.

Sinänsä kyseiselle lössille voisi antaa jonkinlaisen tiedonjulkistamispalkinnon sillä se on osoittanut kuinka typeriä ja nenästä vedettäviä hölmöjä sen edessä ryömivät länsimaiset vihervasemmistolaiset oikein ovatkaan,

Pohjoismaiset sosialistithan ovat kunnostautuneet tarkkanäköisyydessä näitten rauhannobel-ehdokkaiden suhteen ennenkin. Vuonna 1939 puolestaan eräs ruotsalainen sosialisti järkkäsi ehdolle erään itävaltalaissyntyisen herrasmiehen nimeltä A. Hitler vain kolme kuukautta ennen kuin kyseinen herrasmies pani Puolassa vähemmän rauhanomaisesti ranttaliksi.

Suomalainen suvaitsevaisto varmaankin kuolaa innosta tuon BLM-lössin puolesta. Hotellin respassa puolestaan jäädään seuraamaan koska uusi ”demokraattinen ja yhtenäinen Yhdysvallat” tekee siitä virallisesti ikioman Sturmabteilunginsa. Tosin Yhdysvalloissa tuolle Sturmabteilungille kyllä löytyy tarvittaessa vastusta eri malliin kuin Saksassa aikanaan.

KALJUPÄISIÄ UUTISHAVAINTOJA OSA CXXXIV

1. Nykypäivän matematiikkaa

Nykypäivän matematiikka – erityisesti silloin kun puhutaan siitä mitä Suomi joutuu pulittamaan EU:lle – on varsin mielenkiintoista, joskaan ei kovin miellyttävää sillä siinä ei ole kyse teoreettisista numeroista vaan jostain ihan todellisesta, joka revitään suomalaisten selkänahasta tai – vielä pahempaa – laitetaan vielä syntymättömien suomalaisten maksettavaksi. Laitetaanpas otsikko Helsingin Pravdasta:

Oikea otsikkohan olisi ollut ”Suomi joutuu pulittamaan vielä puoli miljardia enemmän kuin mitä se typeränä jo nyt pulittaa” koska Suomen maksuosuus on 6,6 miljardia. Lisäksi Suomen pulittamasta – ja tänne jäävästä osasta – melkoinen osa on varattu huulipunahallituksen ilmastoleikkikaluksi:

Selonteossa suurimmat painopisteet avustuksille ovat vihreä siirtymä, johon on varattu 0,9–1,2 miljardia euroa.

Mainio talousmies Tuomas Malinen totesi asiasta erittäin osuvasti:

Neuvottelijamme, pääministeri Sanna Marin ja eurooppaministeri Tytti Tuppurainen eivät, tietojeni mukaan, ole edes ymmärtäneet mihin ovat Suomea olleet sitomassa. EU:n heinäkuisen rahastosovun jälkeinen hallituksen keskustelemattomuus vahvistaa tätä näkemystä. Pääministeri Marin on, todennäköisesti, luvannut kiinnittää Suomen järjestelyyn, jonka pitkän aikavälin vaikutuksia sekä Euroopalle että etenkin Suomelle hän ei ymmärtänyt. Siksi hän ei myöskään siitä halua keskustella.

Meikäläisellä huulipunahallituksen toimista tulee mielleyhtymä ja takauma. Sen tuo tämä valokuva:

Olihan meinaan aikanaan tämä Spice Girls-yhtye. Sehän julisti sitä loppumatonta ja kaiken yli jyräävää Girl Poweria. Ja sitten kun yhtyeestä läksi yksi typsy pois niin kuinka Girl Power ilmeni? Juu, loput Spice Girlsit menivät toipumaan ja ruikuttamaan vanhan kulahtaneen hintin Elton Johnin kartanoon. No, Vanhasen Matti on tunnetusti hetero mutta jotenkin vaan tällainen mieli- ja muistikuva tuosta kuvasta tulee. Ne on nuo ihmisen aivot aika vekkuli värkki. Ne saa aikaan kaikenlaisia mielikuvia. Valtamediallamme on tietysti aivan toisenlainen mielikuva. Sillehän Sanna  Marin on jumalatar. Teki hän mitä tahansa:

Ja aika moni puolestaan pelkää sitä, mitä Sanna & kumppanit saavat jatkossa aikaiseksi.

2. Kateeksi pistää

Meikäläistäkin kun tuo työn ies painaa vielä eräitäkin vuosia niin tällaiset uutiset herättävät kyllä vilpitöntä kateutta. Miksi mulle ei ikinä tarjota tällaista?

Täytyy vaan hieman huomauttaa eduskunnan oikeusasiamiehen näkemyksestä asiaan liittyen:

Julkisin varoin rahoitettava virka on siten aina olemassa viraston joidenkin tehtävien hoitamista varten. Näiden lähtökohtien vastainen ja mahdoton olisi esimerkiksi sellainen tilanne, jossa perustettaisiin virka, johon ei alun perinkään kuuluisi minkäänlaisia tehtäviä eikä virkaan valittavalle myöhemminkään niitä osoitettaisi.

Muistutetaan, että julkinen sektorimme on toimistotasollaan muutenkin täynnä täysin tarpeettomia hölynpölytyöntekijöitä joiden virkaan ei tosiasiassa kuulu mitään varsinaiseen työhön liittyviä tehtäviä, joiden vaikutus varsinaiseen suorittavaan työhön on parhaassa tapauksessa nolla ja pahimmassa tapauksessa erittäin haitallinen. Näihin akateemisiin suojatyöläisiin uppoaa järkyttävä määrä veronmaksajien rahoja. Mutta valtakoneisto ei edes suostu keskustelemaan asiasta. Yhden viranomaisen disponibiliteetti ei ole ongelma. Sadan tuhannen tosiasiallinen sellainen on.

3. Hah-hah-halal

Mietitäänpäs. Mitäs suomalainen suvaitsevais-tiedostavaisto sanoisi, jos olisi olemassa sellainen suomalainen kristillinen lahko joka määrittelisi uskontonsa mukaisesti tietyt ruuat hyväksyttäviksi ja tietyt ruuat puolestaan saastaisiksi? Ja se lahko vielä teurastaisi eläimet vetämällä niiltä kurkun auki kun ne olisivat vielä tajuissaan ja hoilaisivat samalla jumalaansa?

No, se sanoisi varmaan saman kuin mitä sanottaisiin myös hotellin respassa. Eli että tää on järkyttävää ja typerää eläimiin kohdistuvaa keskiaikaiseen uskontoon pohjautuvaa rääkkäystä. Ei tässä maassa tule sietää tällaista. Mutta entäs kun sama asia koskee suvaitsevaiston lemmikkiuskontoa eli islamia?

Hotellin respassa ei olla huomattu tästä eikä muistakaan samanlaisista tapauksista suvaitsevais-tiedostavaiston taholta muuta kuin syvä hiljaisuus. Ja sen pohjalta heitämme väitteen: Kyseiset suvaitsevaiset ovat itse asiassa niitä rasisteja. Sillä ne pitävät islamilaisia lemmikkeinään. Niin kuin hampstereita tai kissanpentuja. Ei niiltä voi vaatia samaa kuin ihmisiltä. Täällä voiman pimeällä puolella ei olla rasisteja. Me pidämme islamilaisia ihmisinä. Samanlaisina kuin mekin. Ja sen vuoksi me vaadimme, että heidän tulee myös elää ihmisiksi.

Mutta jostain kumman syystä nimenomaan me täällä voiman pimeällä puolella ollaan sitä äärijotakin.

Ja laitetaanpa loppuun kuva & kuvateksti viime vuoden puolelta. Länsi-Saksan ja sittemmin yhtenäisen Saksan Bundeswehr oli pitkään huomattava sotilaallinen voima. Nyttemmin asia on kovasti ”korjaantunut” myös kalusto- ja tarvikepuolelta joka on onneton mutta onhan Bundeswehr sentään keskittynyt kehittämään muita asioita:

Että semmosta Saksanmaalta. Toivotaan, että oma sotavaltiomme keskittyy olennaiseen.

EPÄILYKSEN PIRU JA VIRKAMIEHEN OIVALLUS

 

Viikonloppu, Helsingissä, nykypäivä…

Kyllä olut maistui. Ja whisky siinä välissä. Ja sitten olut. Ja sitten taas whisky. Ja välillä tupakki. Ja taas maistui olut. Niin maistui varmaan monelle muullekin suomalaiselle miehelle näin tammikuisena viikonloppuna mutta erityisesti se maistui Sisäministeriön Virkamiehelle joka vietti yksinäistä iltaansa Marjaniemessä sijaitsevassa rivitaloasunnossaan. Lapset olivat tuolta 55-vuotiaalta mieheltä lähteneet jo maailmalle ja vaimokin häipyi muutama vuosi sitten lässyttäen Naisten Lehden jargonia eli kasvoimme erilleen, rakkaus loppui, halusin löytää uutta itsestäni jne.

Tosiasiassa ämmä oli alkanut typeryyttään elää toista murrosikää, läksi etsimään jotain, jota ei koskaan löytäisi ja teki siinä sivussa itsestään naurettavan. Myöhäispuberteettiaan elävä ämmä vei erossa omakotitalonkin mutta saihan virkamies sentään hankittua itselleen kohtuullisen asunnon. Toisin kuin moni muu suomalainen mies eron jälkeen. Asuntolaan ei virkamiehen sentään tarvinnut turvautua. Toisin kuin niitten monien muitten suomalaisten miesten.

Sisäministeriön Virkamies oli elänyt kovia viime kuukausia. Ei vaimon lähdön takia. Ei se ämmä enää häntä kiinnostanut eikä hän sen seuraa kaivannut. Suksikoon hänen puolestaan vaikka helvettiin. Vaan kovaksi elämän oli tehnyt ajattelun syöpä. Se, että hän oli tajunnut koko pitkäaikaisen virkamiehen uransa olleen kansalaisille kallista, haitallista ja viime vuosien aikana jopa vaarallista ja rikollista. Hän tajusi myös, että eihän hänellä elämässään hajonneen perheen lisäksi mitään muuta ollutkaan ja osa palasena järjestelmää oli muokannut hänen minuutensa niin, että ilman sitä palasen osaa hän ei ollut mitään. Hän oli titteli, oppiarvo, asema ja hän tajusi, ettei niiden takana ollut paljon mitään. Sillä postinkantajalla joka toi hänelle postit oli todennäköisesti elämässään paljon enemmän.

Hänen 20-vuotias tyttärensä oli virkamiehen kauhistukseksi eksynyt niin sanotulle voiman pimeälle puolelle. Ryhtynyt ajattelemaan. Kiellettyjä asioita. Tytär oli tietysti silti isälleen rakas ja hän suostui toistuvasti keskustelemaan hänen kanssaan. Keskustelut – joissa tytär oli tuonut esille kiistamattomia faktoja jotka sisäministeriössä olivat olleet tabuja – oli päättynyt aina virkamiehen suuttumiseen jota hän perusteli vain sanomalla että ”tuohon minä en usko” ja ”tuohan on rikollista puhetta”. Sitä, millä tavalla hänen tyttärensä puhe oli rikollista ei virkamies koskaan perustellut. Kunhan oli närkästynyt siitä että hänen eteensä tuotiin jotain jota hän ei halunnut nähdä eikä edes ajatella.

Mitään faktoja Sisäministeriön Virkamiehellä ei koskaan ollut tyttärelleen tarjota. Ainoastaan enää vetoaminen pitkään virkauraansa ja sen tuomaan ymmärrykseen ja kokemukseen. Se lause, joka havahdutti virkamiehen lopultakin ajattelemaan oli tyttären lausuma:

- Isä. Sinä olet ihan hyvä isä. Minulle maailman paras isä. Mutta isyytesi ulkopuolella sinä et ole edes ihminen. Sinä olet kopiokone. Sinulle syötetään ylhäältä A-nelonen ja sinä syötät sen alaspäin täysin kiistämättä ja kyseenalaistamatta. Koska juuri niin sinä uskot hyvän virkamiehen tekevän. Sinulla ei ole mitään muuta tapaa toimia. Sinä et edes ole ajatellut sellaista. Muistelepas niitä sinun kaltaisia hyviä virkamiehiä historiasta. Niitä jotka toimivat samoin. Niillä, joilla oli koppalakki päässä. Ei teillä ole kuin aste-ero.

Sen lauseen myötä Sisäministeriön Virkamies oli saanut uuden ystävän. Sellaisen sarvipäisen ja rikinhajuisen. Se näytti ilmestyneen saunan pukuhuoneeseen tänäkin iltana. Virkamies morjesti ja sanoi:

- Morjens, kaverini. Kaadapas itsellesi whiskyä ja ota jääkaapista olutta. Olen jo vähän odotellutkin.

Epäilyksen Piru teki työtä käskettyä, otti moukun ja ähkäisi nautinnollisesti:

- Näin hyvää whiskyä ei saisi juoda vitutukseen. Vai meneekö se sittenkin ajatteluun?

- Ajatteluun menee. Niin että ei se enkelten pissi hukkaan valu.

- No, mitä olet ajatellut? Oman urasi olet tietysti jo ajatellut pakettiin mutta entäs laajemmin?  Kuinka tulee käymään? Tulevaisuudessa? Koko maassa? Sen virkakoneistosi ja omankin niin sanotun työsi suosiollisella avustuksella?

Sisäministeriön Virkamies otti hörpyn olutta, pani palamaan tupakin ja vastasi:

- Jos luonnollisena kehityksenä pidetään viimeistä kolmeakymmentä vuotta niin seurauksena on luonnollisen kehityksen luonnollinen lopputulos. Eli kaaos. Pankrotti. Väkivalta. Kehitys on kestänyt jo pitkään mutta tämän hallinnon aikana se on pantu turbovaiheella päälle. Yhteiskunnan huomattava osa on täysin riippuvainen julkisista tulonsiirroista. Se tilanne on täysin tietoisesti aikaansaatu. Ja pidetty vielä itseisarvona. Mainostettu hyvinvointivaltiona. Viimeistään tämä ilmastohysteria saa aikaiseksi sen, että niitä yrityksiä, joilta ne veropennit nyhdetään kuplan ylläpitämiseksi ei kerta kaikkiaan ole tarpeeksi. Yhteiskunnan polttoaine nimeltä raha loppuu. Silloin loppuu ruokakin. Ja anarkiahan on yhdeksän syömättömän aterian päässä.

Epäilyksen Pirulla ei koskaan ollut tapana irvistellä pirullisesti kun hänen asiakkaansa puhuu asiaa. Niin oli nytkin. Siksi hän kysyi hyvin myötätuntoisella äänellä:

- Ja lähes kaikki maassa olevat islamilaiset elävät niillä julkisilla tulonsiirroilla. Ovat tottuneet, että vääräuskoisen valtion tissi ja virallisen koneiston sekä median loppumaton arvostus ilman minkäänlaista substanssia on loputon itsestäänselvyys. Ne islamilaiset, joita on edustamasi koneiston toimesta tietoisesti rahdattu tähän maahan. Ja se porukka kasvaa koko ajan. Entäs he?

- No, jos on vähänkin historiaa seurannut – mitä minäkin olen tehnyt mutta virkamiehenä sulkenut ikävät faktat ajatteluni ulkopuolelle – hoksaa että kun islamilaisten määrä kasvaa tarpeeksi suureksi niin ne yrittävät ottaa vallan. Väkisin. Kas kun ei ole olemassa mitään virkakoneistonikin mainostamaa ja jopa siihen uskomaa kevyt-islamia. On vain islam. Äärimmäiseen valtaan pyrkivä islam. Sitten tapellaan. Jos suomalaiset saavat luvan tapella, niin ne voittavat. Suomalaiset ovat pirun hyviä tappelemaan jos niillä on siihen lupa. Mutta hallintomme ei anna lupaa. Vaikka Suomi olisi täydessä sotatilassa niin se kieltää asian olemassaolon ja metsästää lähinnä niitä, jotka toteavat että Suomi on täydessä sotatilassa ja ehkä kannattaisi panna hanttiin.

- Kuinkas sinulle käy jos islamilaiset voittavat ja ottavat vallan?

- Huonosti. Minähän edustan hyödyllisten idioottien vääräuskoista virkakoneistoa. Paskansyöjiä niin kuin KGB:n miehet aikanaan sanoivat. Ei minulle ole Dar al Islamissa mitään käyttöä. Ja islamilaisillahan on kyllä toimivat keinot poistaa tarpeettomat muonavahvuudesta. Ainoa mahdollisuuteni selviytyä olisi alistua, nöyrtyä, häpäistä itseni, alkaa kumarrella Mekkaan päin ja julistaa että kyllä se Allahu on kumminkin kovasti akbaar. Mutta minussa on vielä sen verran miehen rippeitä jäljellä etten ole siihen halukas.

- Entäs jos ne suomalaiset toimivatkin vastoin odotuksia, eivät kysykään lupaa, panevat ranttaliksi ja voittavat?

- Huonosti minulle käy silloinkin. Minähän olen osa sitä koneistoa joka sai kaiken aikaiseksi. Eikä siinä vaiheessa enää toimittaisi niin kuin nykypäivänä toimitaan. Eikä välitettäisi nykypäivän laeista. Silloin etsittäisiin enää kostoa. Minun olisi turha sanoa, että noudatin vain määräyksiä. Jos hyvä tuuri olisi, niin selviäisin tiilenpäitä lukemalla. Mutta minä en ole aikoihin uskonut enää hyvään tuuriin. En tässä maailmassa.

Epäilyksen Piru otti taas moukun whiskyä, katsoi Sisäministeriön Virkamiestä hiljaa ja kysyi sitten:

- Voisitko jotenkin vaikuttaa, että näin ei tapahtuisi?

Sisäministeriön Virkamies otti myös whiskymoukun. Selvästi hän oli odottanut tuota kysymystä ja ajatellut sitä tarkkaan. Hän vastasi:

- En. En mitenkään. En enää. Voisin tietysti avautua julkisuudessa. Mutta silloin minut joukkorääyttäisiin työttömäksi ja hylkiöksi. Utopistien valta on päässyt liian suureksi. Sitä ei uskalleta enää vastustaa. Olen ajatellut keskenäni että virkakoneistoon olisi jo kauan aikaa sitten pitänyt perustaa epäilevän virkamiehen virkoja. Se epäilevän virkamiehen ainoa tehtävä olisi kysyä virkakoneiston päätöksistä että onko hei tässä mitään järkeä, mitä tää maksaa, tarvitaanko tätä ja mitä tää saa aikaiseksi? Onko tää pakko tehdä vain sen takia että joku utopisti poliittisessa koneistossa haluaa näin tapahtuvan? Perustelkaa perkele. Ja epäilevän virkamiehen kaikki esitykset olisi pitänyt käydä täikammalla läpi. Ja jos epäilevän virkamiehen epäilyjä ei saisi faktoilla perusteltua nurin niin hänellä olisi veto-oikeus.

Sisäministeriön Virkamies otti uuden whiskymoukun ja tuumasi sitten varsin katkeralla äänellä:

- Mutta se epäilevä virkamies olisi samalla ajatteleva virkamies ja ajatteluhan on kaiken utopian pahin vihollinen. Kaikki on liian myöhäistä. Haluaisin vain itse päästä irti tuosta hirviöstä. Pistooli olisi yksi vaihtoehto mutta ei tässä oikein itseään huvita ampua. Ainakaan vielä. Pitäisi miettiä jotain muuta. Muita töitä. Joitain oikeita töitä. Mutta kuka tolkullinen ihminen haluaisi palkata sisäministeriössä pitkän uran tehneen 55-vuotiaan hallintotieteitten maisterin? Joihinkin tolkullisiin töihin? Kas kun eihän minulla ole edes mitään ammattia eikä ammattitaitoa. On vain oppiarvo ja virallisen paskanpuhumisen kyky. Mitä helvetin hyötyä minusta kenellekään olisi?

Epäilyksen Piru katsoi Sisäministeriön Virkamiestä sympaattisesti hymyillen. Sitten hän ojensi virkamiehelle lapun:

- Tässä sinulla saattaisi olla ulospääsy. Tienesti tietenkin putoaa, mutta onko sulle sillä enää niin väliä?

- Ja minä vähän luulen, että siellä Pinnanmaalla sinä voit avautuakin. Huitsinnevadan Paikallisdemokraatti ei sensuroi eikä Pinnanmaalla tunneta väärinajattelua. Siellä tunnetaan vain ajattelu. Funtsaapas.

Sisäministeriön Virkamies mietti hetken ja päätti sitten viikonlopun jälkeen ottaa yhteyden Lälläveden Läski & Leivonnaiseen. Mitä hänellä oli enää täällä Helsingissä? Ja hän mietti uraansa. Sen rumuutta. Käsikassarana toimimista. Tajusihan hän sinänsä sen, että eivät utopistit olleet varsinaisesti vaarallisia. Eivät ne mitään pahaa itsessään saaneet aikaiseksi. Pelkkää sekavaa epistolaa. Mutta utopisteja sokeasti totteleva, ajattelematon ja kyseenalaistamaton virkakoneisto sai. Jonka koneiston jäsen hänkin oli ollut jo pitkään.

Hyvänä virkamiehenä. Sillä ajatteluhan oli utopian pahin vihollinen. Ehkä oli aika hypätä pois virkamiehen urasta ja siirtyä töihin joissa ajattelu oli sallittu.

KALJUPÄISIÄ UUTISHAVAINTOJA OSA CXXXIII

Käydään taas hieman läpi näitä suvaitsevais-tiedostavia edesottamuksia. Niitähän tulee jatkuvalla syötöllä.

1. Vihervasemmistolainen pakkomielle

Lukijallehan on tullut selväksi, että vihreille nimenomaan Suomen kuristaminen ilmastohysterian nimissä on pakkomielle. Oikeastaan hemmotellun pikkulapsen tasoinen itkupotku- ja ”mä haluun”-pakkomielle jossa ei ole järjen kanssa mitään tekemistä vaan siitä että kyseisen hemmotellun pennun on saatava karkkia just nyt ja heti ja kaikella rahalla. Ja se lapsi tietää että missään muualla kuin Suomessa se ruinaaminen ei onnistu mutta täällä se onnistuu pelottavan hyvin.

Kyseisestä pakkomielteestä saatiin taas uusi näyte kun ympäristö- ja hysteriaministerimme Krista Mikkonen ehdotti että valtio alkaisi takaamaan sähköauton ostajien autolainoja. Nimenomaan siis siksi, että Suomeen pitää saada lisää sähköautoja koska Suomeen pitää saada lisää sähköautoja.

Sellaiset kysymykset kuin että…

a) Missä ne ladataan?

b) Millä ne ladataan kun vain toivioenergia on sallittu?

ja

c) Ihanko tosissaan – kun Suomessa auton keskihinta on alle neljä tonnia – Mikkonen luulee että ihmiset alkavat urakalla ostaa kymppitonnien sähköautoja pelkästään vihervasemmistolaisen ilmastohysterian nimissä?

…eivät Mikkosta haittaa, koska ne kysymykset ovat reaalimaailman kysymyksiä eikä vihreän tarvitse sellaisista välittää. Hän on reaalimaailman yläpuolella. Ja kysymys c) ei sinänsä Mikkosta vaivaa muutenkaan, sillä hän toteaa:

- Monet haluaisivat vähentää liikkumisen päästöjään ja vaihtaa esimerkiksi sähköautoon.

Tämä ”monet” on sellainen mukavan epämääräinen termi ja hotellin respassa veikataan että kyseiset monet ovat monet Mikkosen vihreät tuttavat. Tai sitten Mikkonen yksinkertaisesti uskoo/toivoo tavallisten kansalaisten ajattelevan että tätä, juuri tätä he ovat elämäänsä tietämättään koko ajan kaivanneet ja ovat valmiita pistämään vuoden nettoansionsa sen eteen. Ehkä tätä vihreää ajattelua ja logiikkaa hahmottaa parhaiten erään vihreän eli Jyrki Kasvin twitter-tunnus:

Eikä siinä mitään. Toki niin saa ajatella. Mutta saako kokonaista maata kyykyttää tuon ajattelun mukaan on sitten toinen kysymys.

Suomalaiselle vihervasemmistolle ilmastohysteria on yksi pakkomielle monista. Jos yksittäistä henkilöä vaivaisivat useat haitalliset ja vaarallisetkin pakkomielteet niin häntä kohdeltaisiin epäilemättä mielenterveyspotilaana. Mutta kun pakkomielle vaivaa suurta ihmisjoukkoa joka on vielä päässyt valtaan niin siitä tulee ideologia joka ei hyväksy pakkomielteensä arvostelemista. Näitä tällaisia pakkomielteisiin perustuvia valtaan päässeitä ideologioitahan on ollut maailman sivu ja yhteistä niissä on se, että valtaan päästyään ne onnistuvat hässimään maansa toistuvasti vituralleen. Ja ne reaalimaailmassa elävät joutuvat sitten aikanaan korjaamaan utopian jäljet. Sillä tiellä ollaan meillä Suomessakin.

2. Kiveen hakattu inhimillinen totuus

Sehän ei ole varsinaisesti salaisuus että suomalaisessa peruskoulussa opetus on kallellaan kovasti vihervasemmistolaisiin arvoihin eli monikulttuurisuuteen, ilmastohysteriaan, feminismiin ja transjohonkin sekä aika ajoin ja lisääntyvästi myös perussuomalaisten demonisointiin. Perussuomalaiset ovat hiljattain arvostelleet kyseistä touhua ja todenneet että eikös opetuksen tulisi olla puolueetonta.

Tästähän on sitten noussut meteli ja perussuomalaisia syytetään siitä että kun ne haluavat politisoidun opetuksen pois koulusta niin ne itse asiassa haluavat tuoda politisoidun opetuksen kouluun.

Ongelman ydinhän on siinä että mm. koululaitoksessamme toimivat vihervasemmistolaiset eivät miellä eivätkä tajua opettavansa mitään poliittista agitproppia vaan ihan yksinkertaisesti kiveen hakattua absoluuttista inhimillistä totuutta joka on kaiken politiikan yläpuolella. Ja tässä tapauksessa voidaan ykköskohdan tavoin palata historiaan ja muistuttaa, että on ollut olemassa valtioita joissa on myös löydetty kiveen hakattu absoluuttinen inhimillinen totuus josta on sitten pidetty kynsin hampain kiinni. Tunnetuin seurauksin. Laitetaan asian tiimoilta pari kuvaa. Toinen nykypäivästä ja toinen noin viidenkymmenen vuoden takaa. Molemmissa on löydetty se absoluuttinen totuus ja sama kaiku näyttää olevan askelten:

Täydellinen absoluuttisen inhimillisen totuuden julistaminen Suomessa jäi 1970-luvulla Pirkkalan kokeiluun. 2020-luvulla onkin sitten päästy jo paljon pidemmälle.

3. Kermaperseet

Höyrähtäneistömme parissahan suosittu kansanurheilu on ollut jo kauan aikaa loukkaantuminen sekä sitä seuraava alaleuan väpättäminen ja onnistuneen loukkaantumisen ovat suorittaneet myös teatterikorkeakoulun opiskelijat. He kun olivat joutuneet katsomaan elokuvia joissa oli naisiin kohdistunutta väkivaltaa tai ainakin sitä oli ollut ilmassa ja he olivat sitten niinqu ahdistuneet. Olipa ongelmia ollut siinäkin että opiskelijat olivat joutuneet lukemaan Shakespearen teoksia. Oli ollut kuulemma heihin kohdistettua väkivaltaa. Ja yleensäkin kyseisen taideyliopiston opiskelijat olivat sitten pläjäyttäneet adressin:

1 306 entistä ja nykyistä taidealan opiskelijaa vaati korkeakouluja ottamaan antirasistiset strategiat osaksi opetussuunnitelmaa. Tiedostamaan eurosentrismin ja opetuksen lävistävän valkoisuuden. Kirjoitettiin mikroaggressioista ja representaatioista.

Mukana oli lista huomioon otettavista asioista kursseja suunniteltaessa: kolonialismi ja dekolonialismi, sukupuolisensitiivisyys, turvallinen tila, intersektionaalinen feminismi, suomalaisuuden käsitteen laajentaminen. Välineiden, kuten kasvomaskien, soveltuvuus muille kuin keskikokoisille valkoisille miehille.

…

Lokakuussa Hulkon entiset opiskelijat lähettivät jälleen uuden vetoomuksen. Siinä oli 26 kysymystä, joihin teatterityön tutkinto-ohjelmaa ohjeistettiin julkaisemaan vastaukset marraskuun loppuun mennessä.

Kuinka etninen moninaisuus on otettu huomioon rekrytoinnissa? Millä lailla organisaatio osallistuu aktiivisesti valkoisen historian ja länsimaisen kaanonin purkamiseen? Millaisia henkilöhahmoja ja kertomuksia organisaatio tuottaa? Pyydetäänkö julkisesti anteeksi virheitä, joita on saatettu tehdä? Ollaanko valmiita muokkaamaan toimintaa kritiikin pohjalta?

Hotellin respasta muistutetaan että koko tuo loukkaantumis- triggeröitymisyliopisto toimii verovaroin. Ja että tulevaisuudessa ei taida kannata enää odottaa mitään uusia suomalaisia elokuva- ja tv-klassikoita. Koko touhussa menee hukkaan paljon suhteellisen käyttökelpoisia baariapulaisia. Mutta kun niitä hommia ei enää ole.

4. Metvurstia

Ennenkin on tullut todettua että jos jonkun henkilökohtainen mielipide julkaistaan valtamediassa niin silloin kyseessä onkin jo suurille massoille suunnattu propaganda. Sinänsä voi myös todeta, että mitä ryppyotsaisempaa se on, niin sen paremman tahattoman huumorin tason se saavuttaa. Ja jälleen pläjähtää kansalle oikeaa sivistystä:

Ja mitäs jutussa sitten loihelausutaan? No:

Emme tarvitse enää urheilulajia, jossa välikappaleena käytetään eläimiä. Tuhansia vuosia sitten kesytetty laajojen ruohomaiden villihevonen alistettiin työjuhdaksi ja kulkuvälineeksi. Nyt kun koneet tekevät työt ja liikumme koneiden avulla, hevonen voidaan vapauttaa takaisin villeyteen aroille. Sosiaalisena laumaeläimenä hevonen – joka osaa älykkäästi viestiä lajitovereilleen – kuuluu luontoon.

Boldaukset omia. Hotellin respassa ei oteta kantaa raviurheiluun sinänsä mutta todetaan että tuhansia vuosia sitten kesytetty eläin ei selviä luonnossa ja ne Suomen arotkin herättää hieman ihmetystä. Missä ne oikein ovat? Mutta kyseinen ajatus saa myös kannatusta. Aina valpas Huitsinnevadan Paikallisdemokraatti haastatteli SPAK:in eli suurpetojen ammattiliittojen keskusjärjestön edustajaa Susi Hukkasta joka totesi keskusjärjestön kannattavan ajatusta lämpimästi, sillä seisovaa pöytää arvostetaan myös petojen keskuudessa. SPAK:n edustaja ehdotti vielä että hevoset lasketaan luontoon asteittain eikä kaikkia kertarysäyksellä sillä nälkään nääntyneessä kopukassa ei ole paljoa syömistä.

Ja laitetaanpa sitten pari mainosta. Ensimmäisenä isäntämiesten pankki OP mainostaa palvelujaan maaseutumme miehille:

Ja sitten hyvin tuntemamme ja vielä enemmän arvostamamme Jari Taponen mainostaa luotettavaa ja ehdottoman puolueetonta mediaa:

No niin, nämä kaljupäiset uutiset alkavat olla siinä vaiheessa, jossa todetaan että amen. Ei kun ei todetakaan sillä tuolla Ameriikan puolella ihmisten naamalle röyhkeästi interpiereskelevä feminismi on saanut aikaan että jenkkikongressissakin aloitusrukous lopetettiin ”amen and awomen”. Vaikka termillä amen ei olekaan mitään tekemistä sukupuolen kanssa eikä se suinkaan tule englannin kielestä. Mutta tämäkään ei tietenkään riitä sillä tuossahan unohdettiin ne 3.452 and counting muut sukupuolet/-moniot/whatever/tiityy.

Joten lopetettaneen nämä havainnot tällä kertaa suomeksi että Sinun on valtakunta, voima ja kunnia, iänkaikkisesti, aoletettu.

JOTAIN IHAN MUUTA XCVI

Tässäkään jotain ihan muuta-jutussa ei mennä Kekkoslovakian aikaan vaan pysytään kauempana. Muutamassa jutussa on tullut käsiteltyä sekä kylmän sodan että ykkösrähinän aikaisia pommikoneita. Se tähän astisista rähinäistä suurin eli kakkosrähinä on jäänyt väliin joten käydään sen pommituskalustoa hieman läpi. Tietysti jos kaikki sen kyseisen kovapanosammunnan pommikoneet kävisi läpi niin kirjoituksesta tulisi pitkä kuin nälkävuosi joten pitäydytään sen ajan raskaissa pommikoneissa. Näitä raskaita pommareitahan kehitettiin lähinnä sodan jo alettua mutta mainita voi jo vuonna 1932 käyttöön otetun neuvostoliittolaisen Tupolev TB-3:n:

Miehistö: 8 – 10

Huippunopeus: 212 km/h

Lakikorkeus: 4.800 m

Toimintasäde: 2.000 km

Aseistus: 6 – 8 konekivääriä

Pommikuorma: Max 5.000 kiloa

Valmistettu 818 kappaletta

Tämä jo sodan alussa vanhentunut, kiinteällä laskutelineellä ja avo-ohjaamolla varustettu kone kiusasi myös suomalaisia talvisodassa. Kone osallistui myös taisteluihin saksalaisia vastaan sodan alkuvaiheessa mutta myöhemmässä vaiheessa kone toimi enää kuljetuskoneena. Ennen sotia koneelle oli myös suunniteltu roolia suurissa maahanlaskuissa. Onneksemme pienten kansojen ystävä J. Stalin tapatti puhdistuksissaan pätevimmät kenraalinsa joten talvisodassa Neuvostoliitto noudatti pääosin ykkösrähinän taktiikkaa joka tietysti puolustajille sopi.

Ennen sotia myös Japani oli suunnitellut ja jonkun verran valmistanutkin raskasta Mitsubishi Ki-20-pommikonetta:

Miehistö: 10

Huippunopeus: 200 km/h

Aseistus: 5 konekivääriä ja 1 x 20 mm tykki

Pommikuorma: Max 5.000 kiloa

Valmistettu 6 kappaletta

Eli koneen operatiivinen käyttö jäi varsin vähälle koska niitä tehtiin vain puoli tusinaa. Raskaitten pommareitten varsinainen prime time alkoi sitten kun Taistelu Englannista oli käyty ja liittoutuneet alkoivat moukaroida saksalaisia kaupunkeja. Tässä lajissa kunnostautui erityisesti Iso-Britannia jonka ensimmäinen raskas pommikone oli Short Stirling:

Miehistö: 7

Huippunopeus: 454 km/h

Lakikorkeus: 5.000 m

Toimintasäde: 3.750 km

Aseistus: 8 konekivääriä

Pommikuorma: Max 6.350 kiloa

Valmistettu 2.371 kappaletta

Vuoteen 1943 saakka konetyyppi pommitti saksalaisia kaupunkeja ja sen jälkeen se siirrettiin saksalaissatamien miinoittamiseen ja kuljetustehtäviin. Seuraava brittien raskas pommari oli Handley Page Halifax:

Miehistö: 7

Huippunopeus: 454 km/h

Lakikorkeus: 7.300 m

Toimintasäde: 2.990 km

Aseistus: 9 konekivääriä

Pommikuorma: Max 5.897 kiloa

Valmistettu 6.176 kappaletta

Kone toimi normaaleissa pommitustehtävissä mutta myös kuljetus- ja meritiedustelutehtävissä. Se kaikkein kuuluisin raskas brittipommittajahan oli sitten Avro Lancaster:

Miehistö: 7

Huippunopeus: 454 km/h

Lakikorkeus: 6.500 m

Toimintasäde: 4.070 km

Aseistus: 8 konekivääriä

Pommikuorma: Max 6.400 kiloa

Valmistettu 7.377 kappaletta

Jotkut Lancasterit oli modattu kuljettamaan jopa 10.000 kilon Grand Slam-pommeja. Jos puhutaan kakkosrähinän pahimmasta terroripommittajasta Euroopan rintamalla niin epäilemättä se oli juuri Lancaster. Konehan ei itsessään ole koskaan paha mutta britit toimivat marsalkka Arthur ”Bomber” Harrisin strategian mukaisesti. Amerikkalaiset sentään päiväpommituksissaan edes yrittivät keskittyä tuhoamaan Saksan infrastruktuuria mutta brittiläiset noudattivat yöpommituksissaan ”kyllä se jonnekin osuu”-taktiikkaa joka kyllä pisti kaupungit paskaksi ja palamaan mutta ei vienyt saksalaisten taistelutahtoa.

Se amerikkalaisten kuuluisin pommittajahan oli tietysti Boeing B-17 Flying Fortress:

Miehistö: 10

Huippunopeus: 462 km/h

Lakikorkeus: 10.850 m

Toimintasäde: 3.219 km

Aseistus: 13 raskasta konekivääriä

Pommikuorma: Max 7.800 kiloa, yleensä tehtävissä max 3.600 kiloa

Valmistettu 12.731 kappaletta

Tiedot mallista B-17G. Vuonna 1941 tuli amerikkalaisille sitten käyttöön Consolidated B-24 Liberator-pommikone:

Miehistö: 11

Huippunopeus: 478 km/h

Lakikorkeus: 8.500 m

Toimintasäde: 2.480 km

Aseistus: 10 raskasta konekivääriä

Pommikuorma: Max 3.600 kiloa, yleensä tehtävissä max 3.600 kiloa

Valmistettu 18.188 kappaletta

Konetta siis valmistettiin enemmän kuin Lentävää Linnoitusta mutta se ei ollut lentäjien suosiossa vaikealentoisuutensa takia. Normaalien pommitustehtävien lisäksi sitä käytettiin kuljetuskoneena ja meritiedustelussa. Sama Consolidated-yritys kehitti myös sodan loppuvaiheessa Consolidated B-32 Dominator-pommikoneen:

Miehistö: 10

Huippunopeus: 575 km/h

Lakikorkeus: 9.400 m

Toimintasäde: 6.100 km

Aseistus: 10 raskasta konekivääriä

Pommikuorma: Max 9.100 kiloa

Valmistettu 118 kappaletta

Kone oli kilpailija siitä, mistä koneesta tulee strateginen pommikone Tyynenmeren alueelle ja niin kuin valmistusmäärästä näkee, se hävisi kilpailun Boeing B-29 Superfortress-koneelle:

Miehistö: 11

Huippunopeus: 575 km/h

Lakikorkeus: 9.710 m

Toimintasäde: 5.230 km

Aseistus: 10 raskasta konekivääriä

Pommikuorma: Max 9.100 kiloa

Valmistettu 3.970 kappaletta

Jos Avro Lancaster oli Euroopan rintaman terroripommittaja niin Superfortress oli sama Japanin kannalta. Luonnollisesti konetyyppi pudotti atomipommit sekä Hiroshimaan että Nagasakiin mutta vielä tuhoisamman – konventionaalisen – pommituksen se teki Tokiossa 9. – 10. maaliskuuta 1945 jolloin kaupungin pommituksessa kuoli yli 100.000 ihmistä.

Näihin raskaisiin pommikoneisiin erikoistuivat lähinnä länsiliittoutuneet mutta itänaapurimmekin kehitti vanhentuneen TB-3:n tilalle Petljakov Pe-8-koneen:

Miehistö: 11

Huippunopeus: 443 km/h

Lakikorkeus: 9.300 m

Toimintasäde: 3.700 km

Aseistus: 2 x 20-millistä tykkiä, kaksi raskasta konekivääriä, kaksi kevyttä konekivääriä

Pommikuorma: Max 5.000 kiloa

Valmistettu 93 kappaletta

Niin kuin valmistusmäärästä huomaa, Neuvostoliitto keskittyi enempi kevyisiin ja keskiraskaisiin pommikoneisiin. Kyseinen Petljakov Pe-8 osallistui myös Helsingin suurpommituksiin vuonna 1944 ja kyseiset pommituksethan olivat suomalaisen ilmatorjunnan suurvoitto. Tarkoitushan oli tehdä Helsingistä soraläjä mutta toisin kävi.

Akselivalloilla näitä raskaita pommareita ei paljoa ollut. Italialla oli Piaggio P.108:

Miehistö: 6 - 7

Huippunopeus: 475 km/h

Lakikorkeus: 10.500 m

Toimintasäde: 3.295 km

Aseistus: 6 raskasta konekivääriä, 2 kevyttä konekivääriä

Pommikuorma: Max 4.500 kiloa

Valmistettu 36 kappaletta

Eli tätäkään konetta ei tehty kovin paljoa. Vertailukohteena voi pitää keskiraskasta Savoia-Marchetti SM.79-konetta jota tehtiin 1.240 kappaletta. Saksalaisilla ei ollut oikeastaan kuin yksi raskas pommikone eli Heinkel He 177 Greif:

Miehistö: 6

Huippunopeus: 565 km/h

Lakikorkeus: 8.000 m

Toimintasäde: 1.540 km

Aseistus: 2 x 20 mm tykkiä, 4 raskasta konekivääriä, 1 kevyt konekivääri

Pommikuorma: Max 7.000 kiloa

Valmistettu 1.169 kappaletta

Kone oli siitä omalaatuinen että se oli nelimoottorinen mutta silti vain kaksipropellinen. Tämä aiheutti usein ongelmaksi moottorien syttymisen tuleen kesken lennon. Konetta käytettiin myös radio-ohjattavien Henschel Hs 293-liitopommien kuljettamiseen. Kyseistä pommia voi pitää ensimmäisenä meritorjuntaohjuksena. Saksalaisilla oli toki myös raskaita Focke-Wulf Fw 200 Condor ja Junkers Ju 290-koneita mutta niitä käytettiin lähinnä meritiedusteluun.

Saksalaisilla ei siis ollut sen enempää varsinaiseen tuotantoon päässeitä raskaita pommikoneita mutta suunnitelmissa oli ns. Amerikabomber-projektin tiimoilta enemmänkin. Näitä koneita valmistui vain muutama prototyyppi ja osa jäi piirustuslaudalle. Käydään niitä hieman läpi. Heinkel He 274. Kaksi prototyyppiä:

Junkers Ju 390. Kaksi prototyyppiä:

Messerschmitt Me 264. Kolme prototyyppiä:

Ja vielä suihkupommittaja Horten H.XVIII. Jäi piirustuspöydälle:

Japanilaisilla oli muutamia vastaavanlaisia konetyyppejä suunnitteilla mutta yksikään ei päässyt suurempaan valmistukseen eikä tositoimiin.

Sinänsä raskaaksi pommikoneeksi voisi luokitella vielä brittiläisen Short Sunderland-lentoveneen:

Miehistö: 9 - 11

Huippunopeus: 340 km/h

Lakikorkeus: 4.900 m

Toimintasäde: 2.860 km

Aseistus: 16 konekivääriä

Pommikuorma: Max 2.250 kiloa pommeja, miinoja tai syvyyspommeja

Valmistettu 749 kappaletta

Oikeastaan tämä kone tuli otettua mukaan siksi että se pudotti sukellusveneitä vastaan syvyyspommeja. Mutta ketkäpäs sen syvyyspommien käytön pommikoneissa keksivät? No, senhän keksivät alun perin suomalaiset eli Mannerheim-ristillä palkitun majuri Birger Ekin komentama LeLv 6 joka keksi pommittaa vihollisen sukellusveneitä syvyyspommeilla sotasaaliskalustona saaduilla kevyillä Tupolev SB-2 pommikoneilla.

Niin että kunniaa suomalaisille veteraaneille. Heitä on enää vähän jäljellä.