Tässäkään jotain ihan muuta-jutussa ei mennä
Kekkoslovakian aikaan vaan pysytään kauempana. Muutamassa jutussa on tullut
käsiteltyä sekä kylmän sodan että ykkösrähinän aikaisia pommikoneita. Se tähän
astisista rähinäistä suurin eli kakkosrähinä on jäänyt väliin joten käydään sen
pommituskalustoa hieman läpi. Tietysti jos kaikki sen kyseisen kovapanosammunnan
pommikoneet kävisi läpi niin kirjoituksesta tulisi pitkä kuin nälkävuosi joten
pitäydytään sen ajan raskaissa pommikoneissa. Näitä raskaita pommareitahan
kehitettiin lähinnä sodan jo alettua mutta mainita voi jo vuonna 1932 käyttöön
otetun neuvostoliittolaisen Tupolev TB-3:n:
Miehistö:
8 – 10
Huippunopeus: 212 km/h
Lakikorkeus: 4.800 m
Toimintasäde: 2.000 km
Aseistus: 6 – 8 konekivääriä
Pommikuorma: Max 5.000 kiloa
Valmistettu 818 kappaletta
Tämä jo sodan alussa vanhentunut, kiinteällä
laskutelineellä ja avo-ohjaamolla varustettu kone kiusasi myös suomalaisia
talvisodassa. Kone osallistui myös taisteluihin saksalaisia vastaan sodan alkuvaiheessa
mutta myöhemmässä vaiheessa kone toimi enää kuljetuskoneena. Ennen sotia
koneelle oli myös suunniteltu roolia suurissa maahanlaskuissa. Onneksemme
pienten kansojen ystävä J. Stalin tapatti puhdistuksissaan pätevimmät
kenraalinsa joten talvisodassa Neuvostoliitto noudatti pääosin ykkösrähinän
taktiikkaa joka tietysti puolustajille sopi.
Ennen sotia myös Japani oli suunnitellut ja jonkun
verran valmistanutkin raskasta Mitsubishi Ki-20-pommikonetta:
Miehistö:
10
Huippunopeus:
200 km/h
Aseistus:
5 konekivääriä ja 1 x 20 mm tykki
Pommikuorma:
Max 5.000 kiloa
Valmistettu
6 kappaletta
Eli koneen operatiivinen käyttö jäi varsin vähälle
koska niitä tehtiin vain puoli tusinaa. Raskaitten pommareitten varsinainen
prime time alkoi sitten kun Taistelu Englannista oli käyty ja liittoutuneet
alkoivat moukaroida saksalaisia kaupunkeja. Tässä lajissa kunnostautui
erityisesti Iso-Britannia jonka ensimmäinen raskas pommikone oli Short
Stirling:
Miehistö:
7
Huippunopeus: 454 km/h
Lakikorkeus: 5.000 m
Toimintasäde: 3.750 km
Aseistus: 8 konekivääriä
Pommikuorma: Max 6.350 kiloa
Valmistettu 2.371 kappaletta
Vuoteen 1943 saakka konetyyppi pommitti saksalaisia
kaupunkeja ja sen jälkeen se siirrettiin saksalaissatamien miinoittamiseen ja
kuljetustehtäviin. Seuraava brittien raskas pommari oli Handley Page Halifax:
Miehistö:
7
Huippunopeus: 454 km/h
Lakikorkeus: 7.300 m
Toimintasäde: 2.990 km
Aseistus: 9 konekivääriä
Pommikuorma: Max 5.897 kiloa
Valmistettu 6.176 kappaletta
Kone toimi normaaleissa pommitustehtävissä mutta myös
kuljetus- ja meritiedustelutehtävissä. Se kaikkein kuuluisin raskas
brittipommittajahan oli sitten Avro Lancaster:
Miehistö:
7
Huippunopeus: 454 km/h
Lakikorkeus: 6.500 m
Toimintasäde: 4.070 km
Aseistus: 8 konekivääriä
Pommikuorma: Max 6.400 kiloa
Valmistettu 7.377 kappaletta
Jotkut Lancasterit oli modattu kuljettamaan jopa 10.000
kilon Grand Slam-pommeja. Jos puhutaan kakkosrähinän pahimmasta
terroripommittajasta Euroopan rintamalla niin epäilemättä se oli juuri
Lancaster. Konehan ei itsessään ole koskaan paha mutta britit toimivat
marsalkka Arthur ”Bomber” Harrisin strategian mukaisesti. Amerikkalaiset
sentään päiväpommituksissaan edes yrittivät keskittyä tuhoamaan Saksan
infrastruktuuria mutta brittiläiset noudattivat yöpommituksissaan ”kyllä se
jonnekin osuu”-taktiikkaa joka kyllä pisti kaupungit paskaksi ja palamaan mutta
ei vienyt saksalaisten taistelutahtoa.
Se amerikkalaisten kuuluisin pommittajahan oli tietysti
Boeing B-17 Flying Fortress:
Miehistö:
10
Huippunopeus:
462 km/h
Lakikorkeus:
10.850 m
Toimintasäde:
3.219 km
Aseistus:
13 raskasta konekivääriä
Pommikuorma:
Max 7.800 kiloa, yleensä tehtävissä max 3.600 kiloa
Valmistettu
12.731 kappaletta
Tiedot mallista B-17G. Vuonna 1941 tuli
amerikkalaisille sitten käyttöön Consolidated B-24 Liberator-pommikone:
Miehistö:
11
Huippunopeus:
478 km/h
Lakikorkeus:
8.500 m
Toimintasäde:
2.480 km
Aseistus:
10 raskasta konekivääriä
Pommikuorma:
Max 3.600 kiloa, yleensä tehtävissä max 3.600 kiloa
Valmistettu
18.188 kappaletta
Konetta siis valmistettiin enemmän kuin Lentävää
Linnoitusta mutta se ei ollut lentäjien suosiossa vaikealentoisuutensa takia.
Normaalien pommitustehtävien lisäksi sitä käytettiin kuljetuskoneena ja
meritiedustelussa. Sama Consolidated-yritys kehitti myös sodan loppuvaiheessa Consolidated
B-32 Dominator-pommikoneen:
Miehistö:
10
Huippunopeus: 575 km/h
Lakikorkeus: 9.400 m
Toimintasäde: 6.100 km
Aseistus: 10 raskasta konekivääriä
Pommikuorma: Max 9.100 kiloa
Valmistettu 118 kappaletta
Kone oli kilpailija siitä, mistä koneesta tulee
strateginen pommikone Tyynenmeren alueelle ja niin kuin valmistusmäärästä
näkee, se hävisi kilpailun Boeing B-29 Superfortress-koneelle:
Miehistö:
11
Huippunopeus:
575 km/h
Lakikorkeus:
9.710 m
Toimintasäde:
5.230 km
Aseistus:
10 raskasta konekivääriä
Pommikuorma:
Max 9.100 kiloa
Valmistettu
3.970 kappaletta
Jos Avro Lancaster oli Euroopan rintaman
terroripommittaja niin Superfortress oli sama Japanin kannalta. Luonnollisesti
konetyyppi pudotti atomipommit sekä Hiroshimaan että Nagasakiin mutta vielä
tuhoisamman – konventionaalisen – pommituksen se teki Tokiossa 9. – 10.
maaliskuuta 1945 jolloin kaupungin pommituksessa kuoli yli 100.000 ihmistä.
Näihin raskaisiin pommikoneisiin erikoistuivat lähinnä
länsiliittoutuneet mutta itänaapurimmekin kehitti vanhentuneen TB-3:n tilalle Petljakov
Pe-8-koneen:
Miehistö:
11
Huippunopeus:
443 km/h
Lakikorkeus:
9.300 m
Toimintasäde:
3.700 km
Aseistus:
2 x 20-millistä tykkiä, kaksi raskasta konekivääriä, kaksi kevyttä konekivääriä
Pommikuorma:
Max 5.000 kiloa
Valmistettu
93 kappaletta
Niin kuin valmistusmäärästä huomaa, Neuvostoliitto
keskittyi enempi kevyisiin ja keskiraskaisiin pommikoneisiin. Kyseinen
Petljakov Pe-8 osallistui myös Helsingin suurpommituksiin vuonna 1944 ja
kyseiset pommituksethan olivat suomalaisen ilmatorjunnan suurvoitto.
Tarkoitushan oli tehdä Helsingistä soraläjä mutta toisin kävi.
Akselivalloilla näitä raskaita pommareita ei paljoa
ollut. Italialla oli Piaggio P.108:
Miehistö:
6 - 7
Huippunopeus: 475 km/h
Lakikorkeus: 10.500 m
Toimintasäde: 3.295 km
Aseistus: 6 raskasta konekivääriä, 2
kevyttä konekivääriä
Pommikuorma: Max 4.500 kiloa
Valmistettu 36 kappaletta
Eli tätäkään konetta ei tehty kovin paljoa. Vertailukohteena
voi pitää keskiraskasta Savoia-Marchetti SM.79-konetta jota tehtiin 1.240
kappaletta. Saksalaisilla ei ollut oikeastaan kuin yksi raskas pommikone eli Heinkel
He 177 Greif:
Miehistö:
6
Huippunopeus:
565 km/h
Lakikorkeus:
8.000 m
Toimintasäde:
1.540 km
Aseistus:
2 x 20 mm tykkiä, 4 raskasta konekivääriä, 1 kevyt konekivääri
Pommikuorma:
Max 7.000 kiloa
Valmistettu
1.169 kappaletta
Kone oli siitä omalaatuinen että se oli nelimoottorinen
mutta silti vain kaksipropellinen. Tämä aiheutti usein ongelmaksi moottorien
syttymisen tuleen kesken lennon. Konetta käytettiin myös radio-ohjattavien Henschel
Hs 293-liitopommien kuljettamiseen. Kyseistä pommia voi pitää ensimmäisenä meritorjuntaohjuksena.
Saksalaisilla oli toki myös raskaita Focke-Wulf Fw 200 Condor ja Junkers Ju 290-koneita
mutta niitä käytettiin lähinnä meritiedusteluun.
Saksalaisilla ei siis ollut sen enempää varsinaiseen
tuotantoon päässeitä raskaita pommikoneita mutta suunnitelmissa oli ns.
Amerikabomber-projektin tiimoilta enemmänkin. Näitä koneita valmistui vain
muutama prototyyppi ja osa jäi piirustuslaudalle. Käydään niitä hieman läpi. Heinkel
He 274. Kaksi prototyyppiä:
Junkers Ju 390.
Kaksi prototyyppiä:
Messerschmitt Me 264.
Kolme prototyyppiä:
Ja vielä suihkupommittaja Horten H.XVIII. Jäi
piirustuspöydälle:
Japanilaisilla oli muutamia vastaavanlaisia
konetyyppejä suunnitteilla mutta yksikään ei päässyt suurempaan valmistukseen
eikä tositoimiin.
Sinänsä raskaaksi pommikoneeksi voisi luokitella vielä
brittiläisen Short Sunderland-lentoveneen:
Miehistö:
9 - 11
Huippunopeus:
340 km/h
Lakikorkeus:
4.900 m
Toimintasäde:
2.860 km
Aseistus:
16 konekivääriä
Pommikuorma:
Max 2.250 kiloa pommeja, miinoja tai syvyyspommeja
Valmistettu
749 kappaletta
Oikeastaan tämä kone tuli otettua mukaan siksi että se
pudotti sukellusveneitä vastaan syvyyspommeja. Mutta ketkäpäs sen syvyyspommien
käytön pommikoneissa keksivät? No, senhän keksivät alun perin suomalaiset eli
Mannerheim-ristillä palkitun majuri Birger Ekin komentama LeLv 6 joka keksi
pommittaa vihollisen sukellusveneitä syvyyspommeilla sotasaaliskalustona
saaduilla kevyillä Tupolev SB-2 pommikoneilla.
Niin että kunniaa suomalaisille veteraaneille. Heitä
on enää vähän jäljellä.