14 ASKELTA SEKÄ KAKE JA MAKE

Jos ajatellaan sitä, kuinka suvaitsevais-tiedostava aivopieru halutaan tuoda mahdollisimman turvallisesti julkisuuteen, niin kieltämättä mainio tapa on käyttää siinä vihreitten kansanedustajaa Jani Toivolaa. Onhan hepulla nimittäin päällään kaksinkertainen arvostelusuojakerroin. Ensimmäinen kerros koostuu hänen orvasketensä väristä ja toinen seksuaalisesta suuntautuneisuudestaan. Näin ollen on selvää, että mikäli häntä arvostelee perustellustikin, syyllistyy automaattisesti vihapuheeseen vaikka häiskä latelisikin sujuvaa horinmummoa.

Minua itseäni ei asia suuremmin häiritse, sillä sertifikoituna viha-ajattelijana päädyn tsuhnan helvettiin joka tapauksessa eikä sitä peru enää mikään, ei edes se että repisin ihokkaani ja suorittaisin asiaankuuluvan katumusharjoituksen eli menisin Ylen haastatteluun aiheesta ”kuinka vihakirjoittaja parantui realismin syövästä”. Näin ollen saatan hieman kommentoida Toivolan tuoreinta pläjäystä, tai itse asiassa varsinaisesti sen lateli kansainvälisenä homo- ja transfobian vastaisena päivänä (sellainenkin siis on olemassa) Helsingin yliopiston seminaarissa Viikin normaalikoulun opettaja Elina Särkelä ja Toivola vain fanitti ja sai ehkä mielestään asialle lisää poliittista painoarvoa. Luetaanpa nämä seminaarissa loihelausutut ”14 askelta tasa-arvoisempaan kouluun” ja kommentoidaan askelten välillä.

1. Lopetetaan oppilaiden kutsuminen tytöiksi ja pojiksi

Oletan, että tällaista ehdotetaan siksi, että on olemassa transsukupuolisia ihmisiä, myös lapsia. Okke. Transsukupuolisuus ei sinänsä ole mitään seta-tyylin pervoilua ja transsukupuolinen ihminen on oikeutettu ihmisarvoiseen elämään. Mutta jos katsellaan transsukupuolisuutta vaikkapa wikipediasta, huomataan, että näitten ihmisten määrä per vuosiluokka on selkeästi promillen alapuolella. Kuuluuko transsukupuolisen ihmisen ihmisarvoiseen elämään se, että niiltä kaikilta muilta lapsilta jotka mieltävät itsensä tytöiksi ja pojiksi koska he ovat tyttöjä ja poikia viedään oikeus tulla kutsutuksi termillä tyttö ja poika? Onko koulun opetussuunnitelmaan tulossa kohta ”löydä piilevä transsukupuolisuutesi oikean opetuksen avulla” vai mikä tämän ehdotuksen idea on?

2. Käytetään oppilaasta sitä nimeä, mitä hän itse haluaa

Omaan itsekin tiettyä koiranleuan luonnetta, ja tiedän että sellaisia löytyy kyllä koululaisissakin ja tämä kakkosaskel mahdollistaa huomattavan määrän pirunkuria. Ajatellaanpa vaikka Jannea, 12-vuotiasta peruskoulun kuudesluokkalaista joka haluaa tehdä jäynää opettajalle. Janne oli eilen Janne, tänään hän on Napoleon XIV762 ja ½, huomenna hän on Vajaasti Täytetty Veikkauskuponki, ylihuomenna ZNKT 55göö77Höl ja niin edelleen. Koska luokassa on useampia kuin yksi koiranleukaa, on opettaja kusessa päivittäisen nimilistansa kanssa ja on mahdollista, että epäkorrektin käytöksen vuoksi päädytään rehtorin puhutteluun. Siis se on se opettaja, joka päätyy. Times they are changin´.

3. Muodostetaan istumajärjestykset, ryhmät ja jonot muun kuin sukupuolen perusteella

Itse aloitin opintieni jo vanhan kansakoulun aikaan, eikä silloinkaan istumajärjestystä määritelty sukupuolen mukaan. Välitunnin loppuessa tosin sisälle mentiin parijonossa mikä on tietysti silkkaa fasismia, mutta parinkymmenen vuoden ahkeran terapiassa käynnin jälkeen alan pikkuhiljaa toipua lapsena jonossa seisomisen traumasta vaikken tämän nöyryytyksen jälkeen koskaan täysin ehjä ja kokonainen ihminen voi ollakaan.

4. Puretaan sukupuolen perusteella muodostetut opetusryhmät

Kuten esimerkiksi pääosin poikien suosimat puu- ja metallikäsityöt? Ei näitä opetusryhmiä olla muodostettu sukupuolen perusteella opettajien toimesta vaan siksi, että poikia tuppaa kiinnostamaan nuo asiat enemmän. Liikunta on kyllä edelleenkin jaettu tyttö- ja poikaryhmiin, mutta sekin on ymmärrettävää, sillä jos sekaryhmissä pelataan vaikkapa jalkapalloa, tytöt tuppaavat jäämään pahasti jalkoihin ja sekin on tietysti jonkunlainen seksuaalisen syrjinnän muoto. Ehkäpä pojille pannaan kymmenen kilon hiekkasäkit molempiin jalkoihin ennen unisex-jalkapallomatsia. Jaa, mutta hitto vie, sekin olisi asialle periksi antamista ja sen asian tunnustamista että sukupuolia saattaa olla olemassa. Ehkä viisainta olis korvata liikuntatunti kokonaan ja opettaa suomalaisen siirtomaahistorian koottuja julmuuksia.

5. Tehdään koulun vessoista yksittäisiä ja jätetään ne merkitsemättä tytöt/pojat

Vai kysyttäisiinkö tytöiltä ja pojilta itseltään ensin, että kuinka paljon teitä ihan oikeasti häiritsee se, että on erikseen tyttöjen ja poikien vessat? Ihan vaikka suljetulla lippuäänestyksellä jos ei muuten.

6. Otetaan yhdenvertaisen ja sukupuolisensitiivisen toimintakulttuurin rakentaminen vakavasti

Nyt on pakko kysyä, että saiskos tämän suomennettuna? Vai oliko niin, että tämä kuuluu samaan kategoriaan kuin omassa työssäni ”vuorovaikutukselliset menetelmät”, joita käytetään silloin, kun halutaan antaa vaikutelma siitä, että ollaan jollain tavalla asiasta perillä ja käytetään komeita termejä, vaikka tosiasiassa ollaan ihan kuutamolla.

7. Aloitetaan kokonaisvaltainen, ihmisoikeuksiin perustuva, ikätason mukainen seksuaalikasvatus heti ensimmäisellä luokalla

Peruskoulun ensimmäisen luokan ikätason mukainen seksuaalikasvatus tarkoittaa sitä, että jätetään lapset rauhaan seksuaalikasvatukselta ja annetaan heidän olla vielä lapsia.

8. Tarkastellaan yhteiskunnan ylläpitämiä normeja eli oletuksia siitä, millaisia ihmiset ovat – ja puretaan normia kahdesta sukupuolesta ja heteroseksuaalisuudesta

Tarkastelkaa vaan. Ja saatatte huomata, että valtaosa ihmisiä joka tapauksessa on heteroseksuaalisia ja mieltävät itsensä selkeästi mies- tai naissukupuoleen kuuluvaksi. Ei se valistamisella (lue: propaganda) mihinkään muutu. Eikö heilläkin ole oikeus olla ja elää oman seksuaalisuutensa ja sukupuolensa mukaan? Vai onko se joku vika, jonka yhteiskunnan tulee korjata? Jos valtaosa kansalaisista määritellään viallisiksi niin voisiko olla niin, että vika onkin määrittelijässä?

9. Kunnioitetaan jokaisen oikeutta määritellä tai jättää määrittelemättä itse itsensä

Kun ottaa huomioon nuo aikaisemmat askeleet, niin eikös tässä yhdeksännessä askeleessa ole hieman ristiriitaa niihin nähden?

10. Tehdään huolellisesti koulun oma opetussuunnitelma ja suunnitelma oppilaiden suojelemiseksi väkivallalta, kiusaamiselta ja häirinnältä

11. Puututaan tiukasti, mutta ratkaisukeskeisesti kiusaamiseen ja ristiriitoihin

Nythän on valitettavasti näin, että kyseiset suunnitelmat on kyllä tehty joka ristuksen koulussa ja ne löytyvät opettajanhuoneen hyllystä kansiossa yleensä hieman pölyä keränneenä. Tosiasiassa kiusaamiseen ei puututa kuin korkeintaan puhumalla mikä tahtoo sanoa, että psykopaattikokelaat saavat rääkätä uhrejaan juuri niin paljon kuin heitä huvittaa. Alallani ei ole mitenkään tavatonta, että huostaanotetuksi ja laitokseen sijoitetuksi joutuu nimenomaan se kiusaamisen uhri. Joten toteaisin kohtien 10 ja 11 esittäjälle että lopettakaa perkeleessä se tekemisestä puhuminen ja vaihteeksi tehkää. Tai tunnustakaa sitten edes, että ei teistä siihen ole.

12. Tarjotaan oppilaille oikea-aikaista terveydenhuoltoa ja tukea kouluterveyshuollon kautta

Hämmästyttävä idea. Miksei tätä ole kukaan ennen keksinyt? Jaa, hetkonen, keksittiinhän se jo 1970-luvulla jolloin se jopa toimikin. Nykyisin tuppaa olemaan heikompaa. Mutta millä tavalla tämä liittyy tähän heteronormatiivisuuden hävittämiseen?

13. Tuodaan esiin sukupuolen ja seksuaalisuuden moninaisuus myös vanhempainilloissa

Odotettavissa varsin nuivaa suhtautumista kun Pekan vanhemmille opetetaan, että Pekka saattaakin olla Pirjo tai ainakin hänen tulisi tarkastella sitä mahdollisuutta, että voisiko hän olla Pirjo. Hän ei ehkä sitä vaan vielä tiedä, mutta vanhempien ja opettajien saumattomalla yhteistyöllä pyritään Pekankin kohdalla laajempaan ja tiedostavampaan näkemykseen. Niin Pekan isä kuin äitikin saattaa kyllä tässä vaiheessa sanoa Pahan Sanan.

14. Jos oppilaan hyvinvointi sitä vaatii, turvaudutaan lastensuojelun apuun

Kun otetaan huomioon nuo aikaisemmat askeleet, niin tarkoittaako tämä sitä, että Pekasta joka itsepintaisesti haluaa olla Pekka ja joka haluaa että häntä kutsutaan pojaksi tehdään koulun toimesta lastensuojeluilmoitus? Mikäli on näin, niin minun on aika lopettaa omat hommani ja siirtyä elämäntapaintiaaniksi.

Noin yleensä voisin todeta, että vaikka sitä kuinka yritetään inttämällä väittää todeksi, niin sukupuoli ei ole mikään sosiaalinen konstruktio. Ja jos joku ei ole rikki, niin sitä ei tarvitse korjata eikä ole mitään järkeä alkaa muokkaamaan enemmistöä vähemmistön muottiin sillä eläminen miehenä ja naisena ei ole rikos, ei sairaus eikä poikkeustila. Henkilökohtaisesti muuten veikkaan, että seuraavaksi on sitten tulilinjalla ihmisten henkilötunnukset. Ne kun annetaan heti syntymän jälkeen ja niissä on automaattisesti miehillä pariton ja naisilla parillinen toiseksi viimeinen numero ja sekös jos mikä on ihmisen törkeää etukäteissukupuolimäärittelyä.

Vaan siirrytäänpäs sitten osioon Kake ja Make jota olen joskus tuumaillut, joka liippaa aikaisemman asian vierestä ja jonka voin tässä samalla tuoda esille. Niin kuin lukija oikein hyvin tietää, on maassamme menossa aivan hillitön Tom of Finland-buumi. Yleistiedostavan käsityksen mukaan Tom of Finlandin sarjakuvat ovat hienointa mitä suomalaiset ovat saaneet aikaan koko historiansa aikana ja nythän on jo myynnissä niin Tom of Finland-petivaatteita, Tom of Finland-pyjamia sekä Tom of Finland-kahvia. Jään odottamaan Tom of Finland-työkalusarjaa, Tom of Finland-teräketjuöljyä, Tom of Finland-puutarhakalusteita, katolle sijoitettavia Tom of Finland-aurinkokennoja sekä koko perheen Tom of Finland-teemapuistoa.

Pääosinhan tämä tolkuton hypetys on lähtöisin suvaitsevais-tiedostavasta heteroväestöstä, jonka on pakko hypettää Tom of Finlandia, sillä mikäli he eivät hypettäisi sitä, heidät saatettaisiin rinnastaa tavalliseen kuhnuriväestöön ja sehän on tiedostavalle ihmiselle sentään kuolemaa hirveämpi kohtalo. Itse kun olen juuri tämmönen kuhnuriväestöön kuuluva raappahousujätkä, niin mietin sitä, että ketä tämä hypetys oikeastaan palvelee?

Homoseksuaalejako?

Itse muistelen että ennen tätä hypetystä painotettiin – aivan järkevästi – sitä, että niin homoilla kuin heteroillakin seksuaalisuus on kuitenkin vain yksi osa elämää, eikä sitä tule ylikorostaa asioista keskustellessa. Pääosa elämästä on tavallista arkea täysin seksuaalisesta suuntautuneisuudesta riippumatta. Ja tämähän on aivan totta. 

Mutta minkälaisen kuvan homoista Tom of Finlandin kuolematon taide ja sen jatkuva hypetys antaa? Sehän on pelkkää runkkumateriaalia jossa suoros jatkuvassa tämmissä heiluvat jätkät panevat jokaista mahdollista tuhkaluukkua ilman minkäänlaista arkielämää. Kyseisten sarjakuvien tunnetuin hahmohan oli se Kake. Usein näkyy myös semmonen blondimpi jätkä. Käytetään hänestä vaikkapa nimeä Make. Ajatellaan, että kyseiset Kake ja Make elävät parisuhteessa. 

Kake ja Make

Jos Kake ja Make ottaisivat esille googlen kuvahaun, laittaisivat sinne hakusanaksi Tom of Finland ja painaisivat enteriä, niin he saattaisivat tuumia, että taiteilijalla on jäänyt heidän elämänsä kuvaaminen varsin yksipuoliseksi ja siitä puuttuu oleellisia elementtejä. Missä ovat kuvat mm. seuraavista asioista:

- Kake ja Make järven jäällä pilkillä

- Kake ja Make nuotiotulilla metsästysreissulla

- Kake ja Make Lokomolla hitsaamassa

- Kake ja Make hakkaamassa halkoja liiteriin

- Kake ja Make laittamassa maittavaa muikkukukkoa

- Kake ja Make pelaamassa puolustavana pakkina lätkäjoukkueessa ja runttaamassa vastapuolen pelaajia niin että tyrät rytkyy

- Kake ja Make täyttämässä veroilmoitusta ja noitumassa että hitto kun tää onkin hankalaa

- Kake ja Make kattelemassa valokuva-albumin inttikuvia ja muistelemassa kun Kake oli kranaatinheitinmiehenä ja Make ilmatorjunnassa

- Kake ja Make kuuntelemassa Irwinin lp:tä ja tuumimassa mukana että kun ei rahat riitä jukolauta

- Ja ennen kaikkea Kake ja Make täysin tavalliset vermeet päällään niitten naurettavien nahkavetimien sijasta

Luulisi tavallisten homoseksuaalisten ihmisten tajuavan, että ei tuossa Tom of Finland-hypetyksessä edes ole kyse mistään homofobian hävittämisestä vaan näitten suvaitsevien heteroitten suvaitsevaisesta itsekorostamisesta joka aikanaan poistuu muodista ja sen jälkeen tilalle tulee jotain muuta. Jonka jälkeen monet hypettäjätkin saattavat tuumia, että aika perverssiä touhuahan tuo loppujen lopuksi oli. Vaan oikeastaan mitäpä minä näistä. Minähän olen vaan umpimielinen ja  umpihetero raappahousujätkä joka näkee pornon pelkkänä pornona vaikka se olisi kuinka hyvin piirrettyä ja tiedostavissa piireissä laajalti hypetettyä.

JOTAIN IHAN MUUTA XXXVIII

Eli tupakkitauko tyhjällä bensiksellä

Elettiin lokakuun puoltaväliä näillä nykyajan kieppeillä. Maantieteellisesti tarkalleen sanottuna oltiin suurin piirtein puolessa välissä Suomea pohjois-eteläsuunnassa Häkälän kylässä, sen toimintansa lopettaneen Esson pihalla. Huoltoaseman ikkunat olivat pölyiset, bensiinimittarit oltiin viety jo aikaa sitten pois ja niistä muistuttivat enää vain maassa olevat betonilaatat. Vähän kauempana näkyi uuden ABC-massiivin maamerkki. Maamerkki oli toiminut ahneen vampyyrin hampaana joka oli imenyt julmasti ja armoa antamatta elämän pois tältä pieneltä ja aikanaan kovin suositulta bensikseltä. Nyt iloinen pulina oli vaiennut, ääntä piti vain vaimea tuuli ja pari katolle parkkeerannutta harakkaa, eikä tälle hylätylle tontille niitten lisäksi kovinkaan moni eksynyt.

Nyt tontille kuitenkin poikkesi tieltä auto, punainen Nissanin pick-up. Auto pysähtyi, ovet aukesivat ja ulos astui kaksi isokokoista ja huomattavan rumaa miestä. Kas, siinähän olivat Perskeleen Ykä ja Lötjösen Eelis. Miehet olivat päättäneet toteuttaa aiemmin keväällä saamansa päähänpiston ja lähteä pohjoiseen valtion metsästysmaille metsästämään. Pinnanmaalla sijaitsevat Uuden Hyisianan valtionmaat olivat jo heille entisestään tuttuja joten miehiä huvitti käydä vähän kauempana. Saalis ei ollut näillä reissuilla koskaan se suurin asia, vaan kyse oli ukkojen reissusta johon rouvat olivat antaneet luvan. Miehet olivat autoillessaan pulisseet keskenään alkaneesta reissustaan nauttien ja jos joku tiedostava kansalainen olisi kuunnellut pulinaa kärpäsenä katossa hän olisi saattanut todeta, että kun tuon kahden häiskän puheesta ottaa vihapuheen pois, niin jäljelle ei jää kuin välimerkit.

Miehet änkesivät autosta ulos melko vaivalloisesti ähkien, oikoivat kipeitä selkiään, jäykkiä polviaan  ja totesivat naureskellen, että mettällekö tässä vielä pitäisi lähteä rämpimään, kun jätkät ovat jo pelkästä autossa istumisesta jäykkiä kuin Jolkkosen mulkku. Nissanin pick-up on kieltämättä soiva peli kaikenlaisessa toiminnassa mutta matkustusmukavuudessaan se ei ole välttämättä sitä parasta a-ryhmää, varsinkin jos ajettiin satoja kilometrejä yhteen putkeen. Siinä venytellessä miesten nivelet alkoivat pikkuhiljaa pehmetä ja samalla he katselivat hylättyä huoltoasemaa. Ykä totesi:

- Se on vaan jotenkin niin surullinen näky tämmönen hylätty bensis.

Lötjönen täydensi:

- Joo. Kun ajatellaan minkälainen määrä elämää ja elämän tarinoita tässäkin paikassa on ollut ja sitten iäksi kadonnut. Nyt se on pelkkää hukkapätkää joka odottaa uutta omistajaa joka puhaltaisi kipinän taas liekkiin. Uutta omistajaa, jota ei koskaan tule. Sulo Vilenikin kun oli keksitty hahmo. 

Ykä ja Lötjönen alkoivat kuin yhteisestä komennosta kaivella rintataskujaan, etsivät sieltä tupakkiaskit ja panivat palamaan Voimasavuke Bostonit. Savu oli yllättävän sakea ja ympäristö muuttui samalla jotenkin utuiseksi. Sitten se näytti peittyvän läpinäkymättömään sumuun. Kun sumu haihtui, miehet huomasivat, että bensiinimittarit olivat ilmestyneet paikalleen ja ympäristö näytti jotenkin samanlaiselta kuin haalistunut värivalokuva joskus 1970-luvulta. Mittarit olivat sitä vanhaa mukavaa mallia joissa oli pyörivät numerokiekot. Tieltä kääntyi bensikselle vanha Tippa-Rellu. Tai sehän itse asiassa näytti aivan uudelta. Huoltamon puolelta pihalle tuli pitkä ja laiha mies, jolla oli sellaiset televisiomalliset Urho Kekkonen-silmälasit ja haalarit päällä. Hän  käveli Rellun luo. Ykä ja Lötjönen huomasivat, että bensiinimittareissa luki jotain, mitä he eivät olleet aikoihin nähnyt, eli tekstit ”palvelu” ja ”tankkaa itse”. Rellu oli pysähtynyt palvelukohdan luo ja haalarimies tankkasi auton ysikakkosella. Mittari kilahti aina mukavasti kun litra bensaa meni tankkiin  ja lopulta huoltomies pesi vielä auton ikkunan.

Rellussa ollut vanha mies meni autostaan huoltamoon maksamaan laskun ja televisiosilmälasinen huoltomies vinkkasi Ykälle ja Lötjöselle:

- Eikös vieraat käy kahvilla kumminkin, ennen kuin jatkavat matkaansa?

Haalaripukuinen mies käveli takaisin huoltamon puolelle joka ei enää ollutkaan tyhjä ja hylätty, vaan sieltä kuului metallin pauke, hitsipillin suhina ja sellaiset ohimennen päästellyt kannustavat voimasanat, mitkä kuuluvat usein työntekoon. Perkele… no mikä siinä maksaa… saatana… eikö se nyt asetu… no voi helevetin helevetti. Huoltoaseman baarin puolen ovi aukesi itsestään, aivan kuin kysyen, että eikös heppujen kahvihammasta kolota. Mieluummin kumminkin täällä kuin jossain ABC-kolhoosissa. Ykä ja Lötjönen katsoivat toisiaan, totesivat että no jumalauta niin kuin savolainen vihillä ja kävelivät sisään. Baari oli siisti, puunattu ja muutenkin täydessä tällingissä, yhdessä pöydässä istui neljä haalaripukuista miestä, toisessa muutama pikkupoika ja yhdessä se vanha herrasmies, joka oli tullut tankkauttamaan Tippa-Relluaan.

Ykä vilkaisi lehtitelinettä ja siellä näkyi olevan myynnissä lokakuun kuudennentoista päivän Ilta-Sanomat vuodelta 1972. Baarin tiskillä oli pieni matkaradio josta käsin Irwin Goodman loi tunnelmaa laulamalla tuoretta kappalettaan ”oo Las Palmas, oo Las Palmas, mä luoksesi aina jään, oo Las Palmas, oo Las Palmas, sun luoksesi lämpimään.” Niin, sehän oli sitä aikaa kun suomalaiset alkoivat matkustaa joukolla etelään ja Las Palmashan se oli se ensimmäinen suosikki. Silloinhan ne Keihäsmatkatkin olivat menestyksensä huipulla. Miehet ajattelivat että vaikka Eviva Espanja vei kuin varkain niin usean suomalaisen kuin sen erään iskelmälaulajankin sydämen, niin sekä Ykä että Lötjönen tuumivat että kyllä Suomessa riittää kiertämistä yhden eliniän verran. Paskaakos tässä kauemmas rahtautumaan.

Mutta kaukokaipuun puute ei suinkaan estänyt miehiä astumasta peremmälle. Tiskillä oli kaunis nuori nainen, jonka päällä oli minihame ja hänen tukkansa oli laitettu muodikkaaseen vuoden 1972 kuosiin. Hänen päällään oli vielä paksu vyö, jossa luki ”Lotto”. Jotain kumman tuttua hänessä oli. Iloisesti hymyillen hän kysyi, että mitäs vieraille saisi tarjota.

Silloin Ykä hoksasi:

- Tota noin… kun meinaan näyttää nää valuuttasuhdanteet olevan semmosia, että meillä ei ole mukana muuta kuin sellaista rahaa, että se muuttuu käyttökelpoiseksi vasta kolmenkymmenen vuoden kuluttua.

Bensiksen baaritiskin takana kaunis lottotyttö hymyili – mikäli mahdollista – vieläkin sydämellisemmin ja sanoi:

- Talo tarjoaa. Meillä on ollut vieraita monesta paikasta, mutta vain yhdestä ajasta. Niin että nyt tehdään poikkeus poikkeuksellisille vieraille.

Mihin Lötjönen ihmetteli:

- Nyt on pakko kysyä, että mistä sinä tiedät meidän tulevan tulevaisuudesta?

- En minä tiedäkään. Mutta bensa-asema tietää.

- Jaa… no jos me otetaan kahvit ja munkit.

- Ja sitten pullolliset sitä vanhaa kunnon sitruunasoodaa.

Tiskin takana asioiva lottotyttö nosti ylös kahvipannun suojana olleen ison kahvimyssyn, kaatoi miehille kahvit, laittoi posliinilautaselle munkit ja otti jääkaapista molemmille pullot sitruunasoodaa todeten:

- Mutta eihän tämä mitään vanhaa sittistä ole, vaan ihan tuoretta.

Miehet kiittivät, istuivat pöytäänsä, aukaisivat sittispulloista ne vanhat sivusta aukaistavat repäisykorkit ja alkoivat hörsiä sumppia ja natustella munkkia todeten, että voi helepuatena, kyllä nää joskus ennen vanhaan olivat ihan oikeasti parempia kuin nykyisin. Tätähän syö ihan onnekseen. Lötjönen kaiveli samalla esille pöydässä olevan paikallislehden Häkälän Aika Ja Sana ja sitä selaillessaan totesi:

- Täällä on tää tiedonvälitys muuten aika nopeaa. Vilkaises Ykä.

Ykä katseli lehden etusivua jossa oli kuva Ykästä ja Lötjösestä Häkälän Essolla ja teksti:

Tulevaisuudesta, vuodesta 2016 vieraaksemme tulleet Yrjö Perskeles ja Eelis Lötjönen pitävät Häkälän Esson palvelua ja tarjontaa aivan erinomaisena ja aivan hetken kuluttua Ykä kehuu pannukahvia.

- Jaa, no mutta erinomaistahan tää kyllä onkin. Ei passaa valittaa. Ja kun tätä pannukahvia hörsii, niin ihmetyttää kyllä että miksi ihmeessä sitä tuli aikanaan siirryttyä siihen suodatinsumppiin. Kai se sitten oli puhdasta laiskuutta. Mettällä kyllä sitten keitellään tulilla pakkikahvit. Niin kuin aina ennenkin.

Miesten viereisessä pöydässä istui neljä miestä joilla oli päällään haalarit ja joitten tukkamalli oli ajalle tyypillinen eli hiukset kasvoivat reilusti yli korvan ja kaikilla oli varsin komeat pulisongit. Miehet pistelivät naamariinsa tukevia lihapiirakoita joissa oli lisukkeena paksuja gotler-makkaran siivuja. Annokset syötyään miehet kaivoivat haalariensa taskusta tupakkiaskit ja panivat palamaan. Suosikkina heillä näytti olevan joskus myöhemmin 1990-luvulla kokonaan kielletty vihreä karvapersenortti. Mitenkäs se menikään… ”miehet, jotka yskivät sen tietävät, Nortti on täyttä tupakkaa”… tai jotenkin sinne päin… Miesten haalareissa luki Menneskyhäisen Maansiirto ky ja heistä näki että pöydässä oli valtava määrä kokemusta, ammattitaitoa, osaamista ja työhön liittyvää itseluottamusta vaikkei heillä ehkä ollutkaan lompakoissaan sitä ylihinnoiteltua työlupakorttipakkaa mitä Ykän ja Lötjösen nykypäivässä vaadittiin.

Yksi miehistä luki maakuntalehteä, jonka etusivulla kerrottiin että noin 100 000 oppilasta liki 500 oppikoulusta eri puolilta Suomea oli osallistunut Teiniliiton järjestämään taksvärkkiin Nguyen Van Troi -lastensairaalan rakentamiseksi Pohjois-Vietnamiin… juu, se oli sitä aikaa… maitoa Vietnamin lapsille… lautanen Guatemalan verta… sitten lehti uutisoi, että SMP:n sisäinen kriisi oli kärjistynyt, kun puolue-edustajisto erotti Heikki Kainulaisen ja Mauno Kurpan puolueesta… niin, se seteliselkärankaisten SKYP pistettiin pystyyn sitten vähän myöhemmin… silloin vaihtoehtopuolueen ruunaamiseen tarvittiin sentään riihikuivaa, Ykän ja Lötjösen nykyisyydessä se onnistui muutenkin… olipa lehdessä vielä uutinen, että Creedence Clearwater Revival oli hajonnut lopullisesti. Lötjönen totesi uutiseen:

- You don't have to worry 'cause you have no money, people on the river are happy to give… kai se ehkä vähän enemmän sillä lailla oli täällä Suomessakin silloin. Jotenkin niin paljon raaemmaksi on mennyt tää maailma nykyisin. Ja typerämmäksi. Ne, jotka eniten tarvitsisivat saavat olla ilman ja sitten on taas ne, joille sosiaalielättinä oleminen on arvostettu ammatti. Varsinkin kun siihen liittyy etninen elementti.

Ykä mietti hetken lipittäen sitruunasoodaansa ja vastasi:

- Näinhän se tuppaa olemaan. Jos noille haalarijätkille oltaisiin kerrottu, mihin heidän työllään ansaitsemat veromarkat vuonna 2016 menevät, niin kyllä ne ihmettelisivät. Ja tuumisivat, että onko tää kaiken vaivan väärtti. Vaan mitähän noille hepuille sitten aikanaan tapahtui? Mehän eletään kumminkin vuotta 2016.

Lötjösen ei tarvinnut puolestaan tuumailla asiaa, sillä Häkälän Aika Ja Sana-lehdestä alkoi kuulua rapinaa ja miehet lukivat tuoretta uutispäivitystä ajalta ennen tuoreita uutispäivityksiä:

Tuoreita uutisia: Perskeleen Ykä miettii Häkälän Essolla että mitenkähän ne neljä Menneskyhäisen maansiirtofirman miestä elämässään pärjäsivät. Lehtemme kertoo: Kaksi heistä siirtyi aikanaan eläkkeelle selviten lamasta. He ovat jo manan majoilla kuollen luonnollisista syistä. Kolmas eli 1990-luvulla työttömyys/työllistämistyöputkessa päästen lopulta eläkkeelle. Hän elää vielä. Porukan nuorin otti riskin ja osti firman vanhalta omistajalta vuonna 1989, otti suuren lainan ja laajensi toimintaa.

Firma meni nurin, kun tuli se suuri 1990-luvun lama. Firmalla olisi kyllä ollut tilauksia tiedossa, mutta niin pankki kuin verottaja päätti ajaa firman tylysti nurin välittömien velkojen takia, niin kuin sen ajan meininki oli. Firma meni pankrottiin, mies rupesi ryyppäämään, menetti lopulta perheensä ja vuonna 1993 hirtti itsensä. Hetken kuluttua Lötjönen ja Ykä tuumivat bensiksellä yhteen ääneen, että kyllähän se pien- ja keskisuuri yrittäjä on nykyisinkin Herrasta Perkeleestä jota pitää rangaista yrittämisestään. Häkälän Aika Ja Sana lopettaa päivityksensä.

Miesten todettua juuri sen, mitä Häkälän Aika Ja Sana ennustikin tuli bensiksen pihalle Volkswagenin pakettiauto jonka kyljessä luki Elintarvikemyymälä Häkälän Nälkä. Autosta tuli ulos nuori mies joka oli Häkälän Nälän lähetyspoika. Edusti ammattia, joka oli maasta aikanaan hävinnyt, tosin tullut internetin myötä taas hieman takaisin. Nuori mies oli kuskannut aamupäivän kierroksensa asiakkaille, jotka olivat soittaneet haluamansa elintarvikkeet jotka laitettiin heidän kauppatililleen ja jonka mies kuskasi autollaan pahvilaatikossa perille. Mies naposteli myös lihapiirakan ja läksi valmistautumaan iltapäivän kierrokselleen.

                                              

Tämän jälkeen huoltsikalle tuli kolme pientä poikaa, leveälahkeisine farkkuineen ja pitkäsatulaisine pyörineen. Pojilla oli muutama viisikymmenpenninen jotka he löivät huoltoaseman pajatsoon ilman suurempaa menestystä. Pojat miettivät keskenään, että oliko se huhu totta, että jassossa oli se maaginen aukko johon voisi pujotella kellonjousen, millä saatiin kolikko tippumaan aina keskustaan. Eihän sitä löytynyt tälläkään kertaa, mutta pienten poikien innolla möllit pois lähtiessään ja pitkäsatulaisilla fillareillaan pois polkiessaan nauraa kätkättivät iloisena jotain asiaa, josta pienet pojat tykkäsivät nauraa kätkättää. Asioita, jotka eivät vanhenneet koskaan vaikka sukupolvi vaihtui. Ykä ja Lötjönen tuumivat, että milloinkahan heillä itsellään on ollut viimeksi samanlaista arjen huolista vapaata naurun kätkätystä ja totesivat, että taitaahan siitä useita kymmeniä vuosia olla. Silloin kun oltiin itse noita pikkumöllejä jotka ajoivat pitkäsatulaisilla fillareillaan leveälahkeisissa farkuissa joitten lahkeet oltiin laitettu pyykkipojalla kiinni, ettei ne menneet ketjujen väliin. Ja etsittiin jassosta sitä maagista kellonjousen reikää. Jota ei koskaan löytynyt.

Samalla ovenavamisella möllien kanssa huoltamolta poistui se Tippa-Rellulla paikalle tullut vanha herrasmies ja hetkeä myöhemmin Lötjönen ja Ykä näkivät, kuinka mies esitteli lyhyttukkiseksi tuunattua Ukko-Pekkakivääriään sekä televisiosilmälasiselle huoltomiehelle että paikalle uudenkarhealla Saab 99:llä paikalle tulleelle poliisipartiolle. Kivääri kiersi kädestä käteen ja sai aikaan sekä hymyä että hyväksyviä päännyökyttelyjä. Kahviaan, munkkiaan ja sitruunasoodaansa lopettelevat aikamatkailevat raappahousujätkät tuumivat, että heidän ajassaan yleisellä paikalla ei asetta uskaltaisi laittaa näytille edes ja varsinkaan poliisipartiolle.

Miehet nousivat pöydästä, mutta eivät ehtineet viedä astioitaan pois, sillä sen hoiti ehkä kuusitoistavuotias tyttö, joka oli asemalla baariapulaisena. Tyttö pyyhki samalla pöydän puhtaaksi ja totesi että kiitos vieraille käynnistä. Niin, sekin oli aikanaan ammatti. Ja ihan järkevä sellainen. Kuinka monta hyvää tai edes välttävää baariapulaista nykyinen Suomi olikaan menettänyt yliopistojen yhteiskunnallisiin tiedekuntiin?

Miesten tehdessä lähtöä he huomasivat, että huoltoaseman ohi sotki munamankeleillaan ainakin komppanian verran varusmiehiä joilla oli päällään ne niin nostalgiset harmaat sekä se pottamallin teräskypärä. Varusmiehillä oli mukanaan täyspakkaukset ja patinraiskaajilla varustetut rynnäkkökiväärit. Lötjönen totesi osallistuva hymy kasvoillaan:

- Jaa-a… oliskos saapumiserä III/72 menossa mopojotokselle? Samoissa harmaissa menevät kuin mekin aikanaan. Olihan ne kurkkusalaatit meilläkin silloin, mutta eihän niitä pahemmin käytetty. Olisivat perhanat kuluneet. Mutta kun heppuja kattelee, niin huomaa, että kestovitutus on intissä vakio ikäluokasta riippumatta.

- Vitutus on vakio joo… saapumiserästä ja ikäluokasta riippumatta… minä muuten ostin viime vuonna itselleni Varustelekasta parikin kappaletta niitä kuuskekkosia. Olivat suoraan pakasta vedettyjä. Ei ollu hikipisarakaan niitä koskettanut. Mutta onhan noilla aamukasoilla sentään rynkyt mukana. Mehän sitä muuten ollaan vielä sitä ikäluokkaa, että meille opetettiin rynkyn lisäksi Suomi-konepistooli, Lahti-Saloranta ja vielä Ukko-Pekkakin.

- Joo… olishan se kiva päästä vielä vanhana ukkona kertaalleen täristämään pari lippaallista. Teknisesti ottaen meidän vuoden 1972 versiot Lötjösestä ja Perskeleestä ovat muuten tällä hetkellä kansakoulun ekaluokkalaisia, toinen Hömpstadissa ja toinen Nyhtänköljässä ja niillä on tuo noitten mopojen nauttima herkku vielä kokematta. Vaan eiköhän me jatketa ajoa? Mökille on vielä matkaa. Ehditään kumminkin lämmittää sauna.

- Hyppäänkö minä vuorostani puikkoihin?

- Joo, hyppää vaan, niin minä rupean puolestani räpläämään karttakirjaa. Ei oo tullu hankittua sitä gepsiä ja aina on perille päässyt.

Miehet kiittivät myyjää ja baariapulaista todeten että harvoinpa sitä näin mukavaa taukoevästä on saanut ja yhtä mukavassa tunnelmassa ja astuivat sitten ulos ovesta. Piha oli jälleen sumun peitossa ja he huomasivat kuinka niin bensamittarit kuin maantiellä kaukaisuuteen katoava Tippa-Rellu alkoivat haihtua pois ja samalla edessäpäin alkoi kohota ABC:n maamerkki. Sumu haihtui, ovi heidän takanaan loksahti kiinni ja he olivat jälleen tyhjällä ja hylätyllä tontilla.

Miehet astuivat autoon, Ykä käynnisti moottorin, Nissan poistui paikalta ja sen komuutissa istuvat miehet muistelivat niitä vanhoja, yksinkertaisempia ja selkeämpiä aikoja jolloin elämän kulku oli jotenkin turvallisempaa ja paljon enemmän ennustettavissa olevaa kuin nykyisinä epävarmuuden aikoina. Yksinäinen bensa-asema vajosi uneen odottaen jälleen sitä hetkeä että se voisi taas kerran kertoa tarinansa niille, joilla oli malttia ja ymmärrystä kuunnella. Nissanin pakokaasut leijailivat vielä pihalla ja siihen yhdistyi toinen, jostain kaukaisuudesta leijaileva savu. Menneitten aikojen tupakkimies olisi saattanut todeta, että taitaa olla vihreää Norttia.

KALJUPÄISIÄ UUTISHAVAINTOJA OSA LXXIV

1. Suomeen mahtuu miljoonia lisää osa montasataakuuskytviis

Onhan se tietysti selvää, että jokaisella on oikeus puhua läpiä päähänsä niin paljon kuin huvittaa. Se kuuluu sananvapauteen. Sananvapauteen täytyy kuulua tietysti sekin, että lausuttua horinmummoa voi myös kommentoida. Erityisesti sillä on merkitystä silloin, jos horinmummo on julkaistu valtamedian puolella ja siellähän kommentointi, varsinkin negatiivinen sellainen mielellään määritellään vihapuheeksi. Iltalehti jos mikä on valtamediaa ja tarkastellaanpa sieltä löytynyttä tuoretta blogipläjäystä jossa heppu nimeltä Alan Salehzadeh pistää Suomen asiat kerralla uusiksi ja aikaisempaa huomattavasti paremmalle tolalle. Salehzadehin idea on uusi ja mullistava eikä sitä olla aikaisemmin esitetty kuin montasataakuuskytviis kertaa mikä tietysti osoittaa hyvin valtamedian uskomaan toiston voimaan. Kukas jätkä se siellä koppalakki-Saksassa muuten uskoi samaan ja kehitti idean äärimmilleen?

Vaan kuinkas tämä heppu sitten pistää Suomen paremmalle tolalle? No maahanmuutollapa tietenkin. Antaa hepun itse kertoa:

Suomi on harvaan asuttu maa jonka asukkaista suuri osa keskittyy maan etelä- ja keskiosiin. Ranskan pinta-ala on alle kaksi kertaa suurempi kuin Suomen, huolimatta siitä että siellä asuu yli 66 miljoonaa ihmistä. Tämän perusteella Suomeen mahtuisi kevyesti pari miljoona ihmistä lisää – Suomessa kyllä riittää metsää, vettä ja saunoja uusille asukkaille.

…

…maantieteilijänä suosittelen, että olisi hyvä mikäli Suomen väestö kaksinkertaistuisi alla olevilla keinoilla:

Suomi voisi ottaa esimerkiksi lapsia orpokodeista ympäri maailmaa, rekrytoida eri puolilta maailmaa molempaa sukupuolta olevia nuoria erityisesti köyhiltä alueilta, tehdä sopimuksen YK:n kanssa ihmisten tuomiseksi kriisialueilta Suomeen. Näillä keinoilla pystyisimme ratkaisemaan Suomen ongelmia tulevaisuudessa sekä pelastamaan hädänalaisia ihmisiä. Ehkä alussa saattaa tulla väliaikaisia paineita ja talousongelmia, mutta tulevaisuudessa saadaan Suomen asioita kuntoon asukkaita, kulutusta, veronmaksajia ja työvoimaa lisäämällä.

Oletettavasti kyseinen Salehzadeh edustaa osaltaan sitä linjaa, jonka mukaan jokainen maahan tullut henkilö, kieli- ja ammattitaidottomanakin jollain ihmeellisellä tavalla kasvattaa nettoveromarkkojen määrää, vaikka viimeisen kahdenkymmenenviiden vuoden aikana asian todellinen laita on selvinnyt oikein hyvin niin Suomessa kuin muuallakin Euroopassa sekä niitten veromarkkojen kanssa että sen kanssa kuinka kyseiset ihmiset ovat kiittäneet kantaväestöä saamastaan ylläpidosta. Ehkä Salehzadeh kuuluu niihin ihmisiin, joitten mielessä bruttokansantuote itsessään luo hyvinvoinnin, tosin sillä ajattelutavalla suomalaisten kannattaisi särkeä jokainen maassa oleva ikkuna maanantaina, korjauttaa ne tiistaina, särkeä uudestaan keskiviikkona jne. Järkeähän touhussa ei olisi, mutta bruttokansantuote kasvaisi ja tietyn ajattelutavan mukaan se toisi maallemme ennennäkemättömän hyvinvoinnin.

Sinänsä kyseisen Salehzadehin ajattelutavassa on jotain kaunista jota voisi verrata lapsenuskoon. Eli jos muualta tänne rahdattu ihmismäärä x on aiheuttanut viimeisen neljännesvuosisadan aikana pelkkää persnettoa ja kertakaikkista harmia, niin ehkäpä muualta rahdattu ihmismäärä x potenssiin kaksi jotenkin kääntäisi asian päälaelleen. Vaan annetaanpa Salehzadehin jatkaa. Onhan hän kumminkin ”geopoliittisiin konflikteihin erikoistunut tutkija ja luennoitsija”. Ja hän lyö pöytään kortin, joka hämmästyttää meitä ennenkuulumattomuudellaan:

On hyvä muistaa, että myös suomalaisia on sankoin joukoin maahanmuuttajina eri puolilla maailmaa. Suomesta on muuttanut maailmalle eri lähteiden mukaan arvioilta noin puoli miljoonaa ihmistä. Pelkästään Ruotsissa on satoja tuhansia suomalaisia maahanmuuttajia. Sen sijaan tänne on tullut maahanmuuttajina vain noin yksi kolmasosa tuosta määrästä.

Hotellin respassa todetaan, että tämä peruste haittamaahanmuutolle näyttää olevan yksinkertaisesti kuolematon, sillä vaikka se on röhönaurettu nurin noin miljoonaan kertaan niin aina se tuodaan esille. Uudestaan ja uudestaan aivan kuin se oltaisiin keksitty ensimmäistä kertaa tuhannetta kertaa. Pistää vaan ihmettelemään taas kertaalleen, että missäs se olikaan se suomalaisia varten perustettu automaattinen elätys- ja puolestaloukkaantumiskoneisto niin Ruotsissa, Yhdysvalloissa kuin Australiassakin? Ja missä taas puolestaan Suomessa on se ylikuumentunut liukuhihnateollisuus, joka tarvitsee aina vain lisää ruuvinkiristäjiä, joitten kielitaidolla ei ole niin suurta lukua? Mutta eihän Salehzadeh sellaiseen vastaa, sillä hän lyö läpeen uuden vaihteen:

Oikeastaan me olemme kaikki maahanmuuttajia, koska DNA-tutkimusten perusteella kaikki ihmiset ovat Afrikasta kotoisin ja suurin osa eurooppalaisista on lisäksi alunperin tullut Lähi-idästä.

Tämä ei käsittääkseni ole syy muuttaa Eurooppaa uudeksi Afrikaksi tai Lähi-idäksi. Sinänsä me kaikki polveudumme myös aikanaan kuivalle maalle nousseista kaloista, joten sen ajattelutavan mukaan me voimme kaikki laittaa jalkaamme chigagosaappaat, hypätä jortaniin ja palata sinne, mistä olemme alun perin kotoisinkin ja toivoa, että ehkäpä upotessamme onnistumme kasvattamaan itsellemme kidukset. Vaan antaapa Salehzadehin jatkaa:

Kuvitelkaa mitä tapahtuisi, jos Suomen asukasmäärä kaksinkertaistuu:

Saadaan uutta energiaa ja työvoimaa, perinnölliset sairaudet helpottavat, Suomen harva-asutusalueet vähenevät, suomen ja ruotsin kielen puhujat lisääntyvät, ehkä myös saamen kielen puhujamäärä kasvaa, yksinäisyys vähenee, maatalouden tuotanto kehittyy, väestörakenne saa uutta verta ja Suomi kansainvälistyy kuten Australia tai USA ja Kanada.

Näitä juttujahan on kirjoiteltu kieli poskessa Hommaforumin ”tee paras mokutuskirjoitus”-kilpailuissa. Sinänsä voi antaa pluspisteet siitä, että häiskän kirjoitus todellakin sisältää yhden uuden elementin, sillä en ole vielä kuullut, että saamelaiskulttuurikin voidaan pelastaa arabijätkillä, jotka eivät tykkää ohrapuurosta. Ehkä kannattaisi ottaa yhteyttä pohjoisiin vastaanottokeskuksiin ja kysyä, että kuinka moni turvapaikkahuilailija on alkanut opetella saamen kieltä, kulttuuria ja porotaloutta.

Jos vetäisemme kielen poskesta ja ajattelemme ”mitä tapahtuisi”-kysymystä niin äkkiseltään Suomen väestön kaksinkertaistaminen kertapaukauksena toisi maahan viisi miljoonaa muutenkin vähäisten nettoveronmaksajien elätettävää. Koska veroprosenttia ei voi nostaa yli sadan, se tietäisi maan välitöntä ja ällistyttävän komeaa pankrottia, sen jälkeen yhteiskuntarakenteen romahtamista ja kaaosta, mutta olisihan Suomi kuitenkin kansainvälisempi kuin ennen.

Sinänsä hotellin respassa ollaan täysin samaa mieltä Salehdzadehin loppulitviikin kanssa:

Tuleva Suomi voisi olla mielenkiintoisempi kuin osaat kuvitellakaan!

Ja tämä on varmasti totta. Tosin termi ”mielenkiintoinen” ja ”miellyttävä” tarkoittavat kahta eri asiaa.

2. Anarkistista elämysmatkailua

Maanantaina, yhdeksäs toukokuuta tuhopoltettiin kuusi henkilöautoa ökyrikkaassa Monacossa… anteeks… nyt tuli virhekytkentä… siis kuusi henkilöautoa kyllä tuhopoltettiin, mutta se tapahtui enempi persaukisena tunnetussa Myllypuron lähiössä Helsingissä. Helsingin pelastuslaitos arvioi myös osaltaan, että henkilöautot on sytytetty tahallaan tuleen. Sen jälkeen uutisointi asiasta on ollut vähäistä, vaikka aihetta sinänsä olisi, sillä anarkistien Takku-netissä itseään nimellä ”Wildfire Cell” kutsuva ryhmittymä otti vastuun tuhopoltoista. Kiitokset vinkistä vakiokommentoija Viikon Radiokasvolle.

Vaan mitäpäs tämä ryhmittymä sitten totesi?

Otamme vastuun koordinoiduista tuhopoltoista Myllypuron alueella, Helsingissä, aikaisina tunteina 9.5.2016, joiden aikana 6 autoa, jollain paskalla asuinalueella ja kaivinkone erään rakennustyömaan laidoilla luovutettiin nihilististen liekkien kostolle.

Tulemme jatkamaan autojen polttamista misantrooppisen ajattelumme manifestina, joka virtaa lävitsemme, joka iskee yhteiskunnan moraalisia arvoja vastaan, joka irtaantuu “normaaliuden” tukahduttavasta otteesta ja joka aiheuttaa pelkoa ällottävissa “kunnon kansalaisten” laumoissa, joiden innokas yhteistyö teollisen yhteiskunnan kanssa on vastuussa kaiken maanpäällisen elämän sukupuutosta ja joka aiheuttaa meissä ainoastaan täydellistä halveksuntaa ja vihaa heitä kohtaan.

Tulee muistuttaa, että nämä ”normaaliuden tukahduttavassa otteessa” elävät kansalaiset vastaavat myös näitten misantrooppisen ajattelun edelläkävijöitten elatuksesta. Misantropiahan tarkoittaa ihmisvihaa, ja näitten tavallisten ihmisten elättämien ihmisvihaajien kannattaisi elää oppiensa mukaan ja aloittaa vihaamansa  ihmiskunnan apuharvennus itsestään. Esmes hyppääminen korkealta paikalta tai hukuttautuminen voivat olla toimivia keinoja. Tuliaseita en suosittele, sillä toheloimisen vuoksi luoti saattaa sattua johonkin täysin viattomaan ihmiseen.

Näillä tuttipulloterroristeilla on viesti inhoamilleen tavallisille ihmisille, jotka elättävät nämä tuttipulloterroristit:

Mitä tulee jokapäiväisen elämän orjiin, “kunnon kansalaisiin” ja “työläisiin”, jotka niin auliisti uhraavat yksilöllisyytensä, vastuunsa ja vapautensa tullakseen vain yhdeksi naamaksi lisää yleisön joukossa, valmiina palvelemaan itseluomia johtajiaan. Siitä vaan, jatka nöyrän elämäsi elämistä ja vastuun väistelyä... se ei tule onnistumaan, me olemme tulossa sinun luoksesi! Kaaoksen ja amoraalisten hyökkäysten edistämiseksi.

Sehän on selvää, että mikäli ”yksi meistä naamoista yleisön joukossa” yhyttää nämä sankarit tontillaan roplaamassa autoaan ja mäiskii heistä pesäpallomailalla, niin yllättäen nämä sankarit alkavat huutaa avukseen niin poliisia, ambulanssihenkilökuntaa kuin oikeuslaitostammekin. Sillä tokihan heidän missionsa on niinqu oikeutettu ja siitä tulee heille hyvät leikkipartisaanifibat joten eihän sitä saa häiritä ja jos sitä häiritään niin ilman muuta he ovat silloin oikeutettuja järjestäytyneen yhteiskunnan kaikkeen mahdolliseen apuun.

Sinänsä esittämäni pesäpallomailaratkaisu on vanhanaikainen. Isä-Perskeles kehitti jo aikanaan  toisenlaisen menettelytavan, josta kirjoitin jutun ”Antifasistinen Taisteluryhmä” pari vuotta sitten. Muutama tunti meditaatiosessiota suossa toimii paljon paremmin. Luovutan tämän menettelytavan lukijoitten luovaan käyttöön. Ja ihmettelen samalla, että nyt kun kerrankin olisi mediallemmekin tarjolla selkeästi organisoitunutta han-suomalaista terroristitoimintaa, niin miksi ei lööpit huuda? Kun kerran lakana päällä valokuvattu mieskin pääsee lööppeihin ja saa peräänsä puolet Suomen poliisikunnasta. Vaikkei hän oikeastaan yhtään mitään tehnytkään.

Tulee muistaa, että tuttipulloterroristi on totaalisen riippuvainen siitä yhteiskunnasta jota hän esittää murskaavansa. Hänellä ei ole kykyä murskata minkäänlaista yhteiskuntaa saati sitten rakentaa jotain toista sen tilalle. Hän elää elämysmatkaansa halveksumansa yhteiskunnan tissiä imien.

3. Jotain ihan muuta 37,24

Meikäläinenkin on lukenut aikanaan kaikki Harry Potter-kirjat. Ne olivat mielestäni ihan suht mukavia ja luettavia kirjoja, alkaen jonkunlaisesta lasten fantasiakirjallisuudesta päätyen hyvinkin synkkään aikuisten vastaavaan sellaiseen. Ihan mukava tarina, mukava juonen kehittäminen ja niin edelleen. Jälkeen päin sitten alkoi ottaa hieman päähän, kun J.K. Rowling alkoi sitten selittää kirjojaan läpi. Ne olivatkin rasisminvastaisia kirjoja ja Dumbledorekin oli tuhkaluukun miehiä. Olisin ehkä pärjännyt ilman tätäkin.

Mutta se ei ole tämän kirjoituksen pääidea. Vaan se, että J.K. Rowlingilla ei ole minkäänlaista käsitystä joukkueurheilusta. Hänen kehittämänsä laji huispaushan on ehkä kaikkien aikojen typerin laji. Ei varmaankaan lajina, sillä jos se olisi oikeasti olemassa niin sehän olisi varmasti erittäin vauhdikasta ja viihdyttävää katsottavaa. Mutta sen säännöt ovat älyttömät.

Ottelussahan mäiskitään maaleja ja tehdään pisteitä, mutta niillä ei ole minkään merkitystä sillä ottelun voittaa joka tapauksessa se joukkue jonka ”etsijä” saa kiinni ”siepin” ja tienaa sillä 150 pistettä ja siepin löydyttyä ottelu loppuu. Koko kirjasarjassa oli yksi ainoa ottelu jossa toinen joukkue oli tehnyt niin paljon pisteitä että siepin kiinni saanut joukkue hävisi.

Kyseisessä lajissahan olisi aivan sama, vaikka pääosa joukkueitten jäsenistä löhöilisi nurmikolla ja joisi keskenään kermakaljaa kaikessa yhteisymmärryksessä samaan aikaan kun etsijät kyttäisivät sieppiä. Tilannetta voisi verrata siihen, että jääkiekko-ottelu on tilanteessa 7 – 1 ja silloin erotuomari viskaa salavihkaa kentälle Kultaisen Kiekon, ja se joukkue joka saa kiekon maaliin saa 20 maalia ja samalla ottelu loppuu. Ketä sellainen ottelu kiinnostaa?

Vaan ehkäpä tämä tästä fantasiakirjallisuudesta tällä kertaa. Palaan asiaan vaikkapa vuonna 2021 mikäli blogia silloin pidän.

Jääkiekko on huomattavasti mielenkiintoisempi laji kuin huispaus. Niinpä hotellin respastakin toivotetaan Leijonille menestystä finaaliin. Hyvän turnauksenhan pojat ovat pelanneet.

Suomalaisten velhojen ja noitien suosima "Talonmies Pikkarainen"-mallinen lentolaite.

NYT ROOLIPELAAMAAN!

Hotellin respassa bongattiin MV-lehden kautta uutinen, jonka mukaan SPR on ottanut turvapaikkahuilailijapropagandassa käyttöön uuden sukupolven aseet ja myllytyksen kohteena ovat tietysti alaikäiset. Eli SPR laittaa kuluvan vuoden elokuussa Tohmajärvellä pystyyn roolipelin nimeltään ”Konfliktin keskellä”. Peli kestää vuorokauden ja sen kohteena ovat 15 – 17-vuotiaat nuoret. Tarkemmin SPR kuvailee propagandapläjäystään näin:

Lähde elokuussa kokemaan ainutlaatuinen seikkailumatka!

Tämän ilmottautumislinkin kautta pystyt ilmottautumaan mukaan pelaajaksi.

"Konfliktin keskellä" on Punaisen Ristin kehittämä, yön yli kestävä roolipeli, jossa pelaajat asetetaan pakolaisen asemaan. He joutuvat pakenemaan sotaa ja käyvät läpi pakolaisen matkalla vastaan tulevia asioita ja tilanteita. Peli tutustuttaa osallistujat sodan sääntöihin, uhrin oikeuteen saada apua sekä Punaisen Ristin rooliin aseellisissa konflikteissa.

Peli alkaa perjantaina 12.8.2016 ja päättyy lauantaina 13.8.2016. Sunnuntaina 14.8.2016 on lisäksi peliin kuuluva purkutapahtuma, josta saat lisätietoa humanitaarisesta oikeudesta ja pelin sisältöjä avataan enemmän. Saat lisätietoja sinulle myöhemmin lähetettävästä infosta.

Äkkinäisempi kansalainen voisi tulla johtopäätökseen, että aivopesun puolellehan tämä humpsahtaa ja SPR itsessään alkaa huomattavasti muistuttaa Suomen Demokratian Pioneerien Liittoa mutta hotellin respassa ei takerruta yksityiskohtiin, ja eihän se tietysti mitään auttaisikaan, sillä SPR saa Suomessa huseerata niin kuin valtio valtiossa konsanaan. Sen sijaan respassa inspiroidutaan ja tuumitaan, että miksei roolipelaamista voisi käyttää oppimisen välineenä enemmänkin ja erityisesti sillä taholla jolla oppimisen tarve olisi suurempi. Näin ollen respassa aletaan ottaa vastaan ilmoittautumisia Suomen poliittiseen ja virkamieseliittiin kuuluvilta henkilöiltä sekä tietysti SPR:n toimistotason työntekijöiltä ja heitä varten on kehitetty seikkailuhenkinen roolipeli ”Kansalaisten keskellä”.

*

Lähde kokemaan ainutlaatuinen seikkailumatka!

”Kansalaisten keskellä” on Pinnanmaan kansalaisyhdistyksen kehittämä, kaksi kuukautta kestävä roolipeli jossa peliin osallistuvat poliittisen ja virkamieseliitin edustajat asetetaan tavallisen persaukisen kansalaisen asemaan mahdollisimman realistisesti.

Peli alkaa kuukauden mittaisella ”Sosiaaliturvan varassa”-osiolla, jossa peliin osallistujat joutuvat elämään kuukauden läyhäisimmän mahdollisen lähiön läyhäisimmässä mahdollisessa asunnossa erittäin kulttuuririkastetulla alueella turvautuen minimimääräiseen sosiaaliturvaan. Koska persaukisuus on peliin osallistuville mitä todennäköisemmin varsin outo ja ehkä enempi science fictioon kuuluva asia aloitetaan peli päivän kestävällä kurssilla, jossa käydään läpi ruuan hinta ja mitä ruokaa peruspäivärahalla kannattaa hankkia ja mihin ehkä ei ole varaa. Lisäksi opetellaan, että on todellakin olemassa rahasummia, joissa ei ole kuin kolme numeroa tai jopa vähemmän. Päivän aikana opetellaan sellainenkin asia, että on olemassa rahayksikkö nimeltä sentti,  ja jota todellakin myös käytetään.

Luonnollisesti peliin kuuluu se, että peliin osallistuja joutuu kirjoittamaan jatkuvia selvityksiä kaikesta rahankäytöstään sosiaalitoimistolle. Pelaajalla on käytössään vanhanaikainen pöytäkone, mutta ei tulostinta joten hän joutuu tulostamaan selvitykset kirjastossa. Kirjastoreissuihin yhdistyy noin kerran viikossa ”Laatuaikaa terveyskeskuksessa”-osuus, jolloin pelaaja joutuu viemään sairaan lapsensa terveyskeskukseen ja jonottamaan samalla lailla kuin muutkin kansalaiset. Lasten rooliin olemme saaneet vapaaehtoisia Huitsinnevadan nuorisoteatterin metodinäyttelijöistä, jotka ovat treenanneet roolipeliä varten ”oikein vittumainen korvatulehdus”-roolimetodia. Osiota on terästetty niin, että aika ajoin paikalle saapuva, kovaäänistä älämölöä pitävä porukka pääsee jonon ohi lääkärille.

Roolipeliin kuuluu luonnollisesti myös ”Porukalla leipäjonossa”-osuus, minkä pelaaja saattaa huomata hyvinkin tarpeelliseksi sillä turvatusta hyvinvoinnista suoraan persaukisuuteen siirtyvällä pelaajalla ei suunnitelmallinen rahankäyttö välttämättä kylmiltään onnistu. Näin ollen avustuskassin sisällöllä on epäilemättä käyttöä. ”Porukalla leipäjonossa”-osuuteen tuo luonnollisesti oman jännittävän lisänsä se, mahtavatko muut leipäjonossa jonottavat kansalaiset tunnistaa pelaajan, ja tällöin peliin saattaa tulla myös mielenkiintoinen ”Suora kansalaispalaute”-osio.

”Sosiaaliturvan varassa”-osio kestää pelin neljä ensimmäistä viikkoa, ja sen sisällä suoritetaan viikkojen 2 – 3 aikana ”Pakollinen työllisyyskurssi”-osio. Kurssilla opetetaan osallistujille maksimaalisen tehokasta tämpsteriitin käyttöä väsynytvesireaktorissa tzvötzetä-, raäöyl synkhnata- sekä ´nkpata´yin-menetelmillä. Opetus tapahtuu puoliksi suomen ja puoliksi volapyykin kielellä ja osallistujille tehdään jo kurssin alussa selväksi, että he eivät koskaan tule tarvitsemaan niitä tietoja mitä heille kurssilla opetetaan, mutta mikäli he eivät käy kurssia läpi, pelataan roolipelin viikolla 4 osiota ”Karenssi”.

Pelin toinen kuukausi alkaa tutustumisella työntekoon. Viikko 5 kuluu pelaajilla laitossiivoojan tehtävissä. Viikolla 6 he toimivat puolestaan vanhainkodin vuodeosastolla ja pelin viimeiset kaksi viikkoa he viettävät itse vanhainkodin asiakaspuolella sillä viikot 7 – 8 pelataan roolipelin ”Viihdytään vanhainkodin vihannesosastolla”-osio. Viikolla 7 pelaajat ovat sänkypotilaina ja heidän liikkumistaan on vaikeutettu erilaisilla ylimääräisillä kroppaan kiinnitetyillä painoilla, joiden vuoksi he eivät voi liikkua kuin avustettuna. Valitettavasti henkilökuntaa on surkean vähän ja he ovat jatkuvasti kiireisiä, joten pelaajille on laitettava vaipat, ja noin kerran päivässä pelataan roolipelin ”Paskat  housussa”-osio. 

Pelin edetessä tosin tämän osion määrä voi vähentyä, sillä pelissä on omat, ruokailuun liittyvät haasteensa. Jo valmiiksi liikkumarajoitteisilla pelaajilla syöminen ei onnistu ilman avustamista ja peliin saadaan lisää jännitysmomenttia niin, että peliin osallistuville lyödään ennen ruokailua leukaperiin tukevat puudutuspiikit. Lisäksi – koska henkilökunnalla on jatkuva kiire – on pelaajalla aikaa vain minuutin verran pistellä suuhunsa hoitajan lapioimaa velliä ja sen jälkeen hoitajan onkin jo mentävä seuravan asiakkaan luo. Tässä vaiheessa edetäänkin varsin pian pelin vaiheeseen ”Nälkä”.

Viikon kahdeksan pelaajat viettävät edelleen sängyssä, mutta silloin pelissä siirrytään ”Muistisairaus”-vaiheeseen, jolloin pelaajiin piikitetään erittäin tukeva lääkecocktail joka vie niin ajan kuin paikan tajun. Mikäli pelaaja pyrkii pistämään tokkuroissaan rähinäksi, siirrytään pelissä vaiheeseen ”Mukavasti lepositeissä”.

Kun pelin ”Viihdytään vanhainkodin vihannesosastolla”-osio on loppunut, pelaaja on alkanut selvitä lääketokkurastaan ja hieronut kakkavaipoissa hiertyneeseen pyllyynsä tarpeeksi Natusania, siirrytään pelin viimeiseen vaiheeseen. Vaihetta kutsutaan nimellä ”Ullatus”. Siinä pelaaja viedään yöllä pimeään puistoon jossa hän saa turpaansa ja häneltä ryöstetään kaikki omaisuus. Pelaaja saa mennä omin neuvoin poliisiasemalle, jossa rikosilmoituksen vastaanottaja kysyy häneltä seitsemään kertaan peräkkäin, että oletteko nyt aivan varma, että ette ole itse lyöneet itseänne.

Tämän jälkeen on vielä päivän mittainen orientoitumisluento, jossa mietitään niitä syitä, miksi peliin osallistuja on ehkä sittenkin aikaansaanut itse pahoinpitelynsä vääränlaisella suhtautumisellaan. Huomautettakoon tässä, että koko roolipelin ajan pelataan myös ”Valtamedia”-osiota eli pelaajalle ei tule muuta sanomalehteä kuin Huitsinnevadan Paikallisdemokraatin räätälöity erityisnumero, jossa on tärkeimpien uutisten ja urheilun lisäksi vain valikoituja otoksia kansallismielisten blogien kommenttiosioista joissa kommentoijat kertovat siitä, mitä he näihin roolipeliin osallistujista ajattelevat.

Hotellin respassa nähdään, että tämän kaltainen roolipeli saattaisi olla uusrälssimme edustajille erinomainen tapa tutustua kansalaisen elämään uusrälssin itsensä aikaansaamissa olosuhteissa. Se, että pelillä saataisiin aikaan pitempiaikaisia vaikutuksia vaatisi tietysti sen, että pelaajilla olisi ns. moraalinen selkäranka ja hotellin kanssa läheistä yhteistyötä tekevä Epäilyksen Piru on ilmoittanut, että valitettavasti näihin ihmisiin verrattuna teflonpintakin on verrattavissa karkeaan hiekkapaperiin.

Suomalaisen uusrälssin edustajan itsestään karkoittama moraalinen selkäranka kuvattiin eräässä pinnanmaalaisessa saunassa keväällä 2010. Se pääsi tuuletusräppänän kautta livahtamaan ulos, ja siitä se leijaili Lällävedelle. Sen myöhemmästä kohtalosta ei ole tietoa.

YHTEISKUNTAJÄTTEENÄ LOPPUSIJOITETUT

Radanvarsikaupungin sosiaalitoimisto, joskus tulevaisuudessa

Radanvarsikaupungin sosiaalitoimiston eräässä toimistohuoneessa istui suomalainen aviopari. He olivat Veikko ja Vilma Värniö. Molemmat iältään 56-vuotiaita. Kahden,  jo kotoa maailmalle lähteneen lapsen vanhemmat. He tiesivät olleensa elämässään ehjän edessä monta kertaa, mutta näin tukalassa paikassa he eivät olleet vielä koskaan olleet. Vaikeinta heistä oli hyväksyä se tosiasia, että he olivat täysin avuttomia sen nöyryytyksen ja ihmisarvon riistämisen edessä minkä he tiesivät olevan tulossa. He olivat olleet molemmat työttömiä viimeiset kaksi vuotta. Peruspäivärahalla. Mitään liiton rahoja ei maassa ollut enää aikoihin ja elämä oli ollut melkoista kituuttamista. Kaksi vuotta oli se raja, milloin yhteiskunnan piti puuttua peliin ja sehän puuttui. Ankarimman jälkeen. Asuivathan Värniöt kuitenkin maksamassaan omakotitalossa ja omakotitaloasumista saattoi pitää huomattavan törkeänä ylikuluttamisena. Vaikka he pääosin elivätkin takapihallaan viljelemillä perunoilla ja vähillä säästöillään. Veikolla oli lisäksi salametsästysporukka joka kaatoi yhden hirvenvasan kerran syksyssä. Siitä sai neljän miehen porukka pakkaseen soppalihoja hyväksi aikaa.

Heidän edessään toimistopöytänsä takana istui virallista hymyä hymyillen Leilalyytiä Jolkkonen. Hän oli 29-vuotias Helsingin yliopistosta valmistunut sosiaaliterminaattorismin maisteri joka oli valmistunut vuotta aikaisemmin ja saanut heti valmistuttuaan vakituisen viran Radanvarsikaupungin sosiaalitoimiston aikuisväestön holhouksenalaiseksi julistamistoimistosta jota kansan keskuudessa myös roskaprässiksi kutsuttiin. Hän teki työtään sillä suurella innolla ja sekä oppiarvon että virka-aseman suomalla itseluottamuksella minkä nuori virallinen ja akateemisen koulutuksen saanut nainen vain saattoi tehdä. Ja miksei tekisi, sillä olihan hän suomalaisen nomenklaturan edustaja turvallisessa virassa, turvallisessa nykyisyydessä ja turvallisessa tulevaisuudessa. Järjestelmän osana ja sen uskollisena palvelijana. Jolkkonen katsoi tietokoneensa näyttöä, otti sitten kasvoilleen virkahymyn ja yliopistossa opetetun noin viidentoista asteen etukenon, jolla viestittiin asiakkaalle että hänestä todellakin välitettiin ja alkoi puhua Veikolle ja Vilmalle edelleenkin sydämellisesti hymyillen.

- Niin, käydäänpä läpi tätä teidän tilannettanne yksi kerrallaan. Sinä Veikko olet siis ollut viimeiset kaksi vuotta työttömänä. Olet ollut ammattimainen rekkakuski sitä ennen?

- No niinhän minä olin. Kolmekymmentä vuotta minä rekkaa ajoin. Kunnes ne latvialaiset ja liettualaiset firmat veivät koko pulaakin kontilleen. Firman omistaja totesi että ei mahda jätkät mitään. Ei näillä taksoilla. Pankrotti tuli että pätkähti. Rekatkin menee myyntiin. Noutohinnalla. Jos ne jollekin kelpaa. Silloinhan minä tiesin, että rekkakuskin hommat on lopun ikää lepo. Yritin minä sitten taksikuskin hommia mutta siihenkin tuli sitten se uusi määräys, että uudella taksikuskilla tulisi olla nelivuotinen AMK-taksikoulutus, johon littyi varsinaisen työn lisäksi totaalisyrjimätöntä asiakaspalvelua, valmistavaa työtä yliopistolliseen liikennetutkimuskoulutukseen, etnosensitiivisen työotteen perus- ja jatkolässyttävä kurssi, yhteiskunnallista tieliikenneasenteellista voimavaltauttavaa yleisbullshittia sekä taksiliikenteeseen liittyvää psykologista opettajapalkkaamiseen keskittyvää joutohöpöä. Sanoisinko että on yleensäkin harvinaisen perseestä, että tässä maassa mukulat opettavat vanhempiaan naimaan.

Sosiaaliterminaattori Jolkkonen katsoi Veikko Värniötä hieman huolissaan ja totesi:

- Vaistoan teistä jotenkin sen, että näette nämä ajanmukaiset koulutusvaatimukset jollain tavoin negatiivisena asiana. Kyllähän teidänkin täytyy ymmärtää, että yhteiskunnallinen psykologinen opettajapalkkaamiseen keskittyvä joutohöpö on yhteiskuntamme toiminnan kannalta erittäin tärkeää. Sillä sen ansiosta saadaan palkattua akateemisia ihmisiä pois kortistosta. Yhteiskunnan inhimillinen tila mitataan sillä mittarilla kuinka hyvin se kohtelee akateemisesti koulutettua väestönosaansa. Minä tiedän tämän, sillä minulle opetettiin se yliopistossa. Teillä ei ole sitä osaamista mitä minulla, joten ette ole virallisesti päteviä arvostelemaan eri ammattiin liittyviä pätevyysvaatimuksia. Ette kai te halua Suomesta jotain Pol Potin Kambodzhaa, jossa akateemiset ihmiset teloitettiin? Mutta jatketaan asiassa. Teillä siis ei ole mitään muuta ammatillista koulutusta kuin ammattiajokortti?

- No ei ole niin. Ja jotta voisin jatkaa rekkakuskin hommia, mikäli joku suomalainen firma vielä sattumoisin on vielä pystyssä mitä kyllä epäilen niin minun tulisi käydä kolmen vuoden mittainen täydennyskoulutus. Kun tässä työttömyyteni aikana tuli siitäkin se määräys. Jos minä menisin siihen koulutukseen, jossa minua opettaa opettajat jotka tietävät hommistani vähemmän kuin mitä minä olen ehtinyt unohtaa, niin valmistuttuani olisin 59-vuotias, Kuka minut enää silloin palkkaisi? Jos olisi edes joku, joka suomalaisia yleensäkään palkkaa?

Sosiaaliterminaattori Jolkkonen haukotteli hieman, hymyili sen jälkeen oikein kaunista virkahymyään ja totesi:

- Niin. Ei teitä kukaan palkkaa. Se on totta. Te olette hyödytön. Mutta käydäänpä läpi Vilman tilanne. Te olette siis koulutason lähikasvattaja joka on koulutettu joskus vuonna maunokoivisto ja teidät on irtisanottu työstänne Radanvarsikaupungin lastensuojelulaitoksesta koska ette ole vallitsevien kriteerien mukaan enää pätevä, eivätkä kunnat hyväksy kilpailutuksessaan sitä, että laitoksissa on palkkaamisensa jälkeen epäpäteväksi jälkikäteen määriteltyjä työntekijöitä vaikka heidät on joskus aikanaan pätevänä työhön palkattukin.

- No näinhän siinä kävi. Vaikka melkein kolmekymmentä vuotta vakituisessa toimessa olinkin. Ei ensimmäistäkään huomautusta eikä varoitusta. Nykyisin kun ei riitä näihin hommiin edes se sosionomi AMK-koulutus vaan pitää olla yliopistokoulutettu sosiopaattimaisteri. Se koulutus kestää tommosen seitsemän vuotta ja en kai minä tässä iässä enää siihen lähde. Ja vaikka se ei tietysti arvon sosiaalieksterminaattoria kiinnosta, niin tuon pätevyysvaatimuksen myötä näistä hommista on käytännössä karkoitettu kaikki miehet ja korvattu yliopistotypyköillä, mikä saa aikaan sen, että itse työ on jo pelkkää anarkiaa.

Sosiaaliterminaattori hymyili mikäli mahdollista vielä sydämellisemmin  ja totesi:

- Olette täysin oikeassa. Ei se minua kiinnostakaan. Paperilla teidän alallanne menee kaikki hyvin. Se riittää minulle ja silloin sen pitäisi riittää teillekin. Satun nimittäin tuntemaan laitoksenne johtajan, hän on oikein miellyttävä nainen ja hän on painottanut minulle sitä, mistä olen itsekin täysin samaa mieltä eli ei ole olennaista se, että menevätkö asiat päin vittua. Olennaista on se, että ne menevät päin vittua virallisen ohjeistuksen mukaisesti. Mutta joka tapauksessa on selvää, että teistä kahdesta ei ole enää mitään hyötyä yhteiskunnalle.

- Eli me olemme vain jonkunlaista yhteiskunnallista ongelmajätettä.

- Nimenomaan sitä. Täysin tarpeetonta. Joten valtuuksieni perusteella minun on tehtävä teitä koskeva päätös.

- Ja mikäs se on?

Sosiaaliterminaattori Leilalyytiä Jolkkonen naputteli hetken aikaa tietokonettaan, painoi sitten enteriä, aukaisi sitten työpöytänsä laatikon, otti sieltä esille Glockin ysimillisen pistoolin, veti liikkuvat taakse, asetti pistoolin eteensä työpöydälle ja totesi, edelleen sydämellisesti hymyillen:

- Tätä pistoolia ei teidän tule mieltää minkäänlaisena uhkana, vaan se on puhdas varotoimi. Olemme nimittäin huomanneet, että monet asiakkaamme ovat jostain syystä suhtautuneet päätöksiimme jopa aggressiivisesti. Ja se päätös, johon minä olen kohdaltanne pakotettu on se, että teidät asetetaan holhouksenalaiseksi sillä te olette yhteiskunnalle täysin turhia ja tuottamattomia yksilöitä enkä voi nähdä mahdollisena sitä, että teistä koskaan enää sellaisia tulisikaan.

- No mitä tämä sitten tarkoittaa?

- Sitä, että teidät siirretään välittömästi asumaan Radanvarsikaupungin sosiaalikuutioasuntoon. Teillä on siellä käytettävissänne kuuden neliön kuutioasunto jossa on kerrossänkypunkka teille molemmille, televisio joka näyttää kaikkia maksuttomia kanavia sekä wifi-yhteys, mikäli teillä on tietokone. Teille annetaan sosiaaliasuntokuutiokombinaatin toimesta puhtaat alusvaatteet kerran viikossa ja päällys- sekä petivaatteet kerran kuukaudessa. Ne vaihdetaan asuinkombinaatin rättivarastolla.

- Hä? Mutta meillähän on sekä alus- ja päällysvaatteita. Ja petivaatteita.

- No oikeastaan ei ole enää. Niin kuin ei ole myöskään asuntoanne eikä muutakaan omaisuuttanne. Omakotitalonne on siirretty päätökselläni Radanvarsikaupungin haltuun. Samoin kuin kaikki siellä sijaitseva irtain omaisuus sekä myös autonne. Hetken kuluttua soitan paikalle vartijat, joitten seurassa voitte käydä hakemassa takavarikoidusta asunnostanne itsellenne välttämättömät tarvikkeet, mutta muistutan, että tulevan kuutioasuntonne säilytystila on vain noin puolitoista kuutiometriä, joten kannattaa ottaa mukaan vain välttämätön. Mutta ei teillä siellä ole hätää, sillä teillehän tarjotaan viihtyisien asuintilojen ja tarpeellisten vaatteitten lisäksi aamiainen, lounas, päivällinen ja iltapala asuinkombinaation ruokalassa. Ruokalassa teillä on myös luettavananne Radanvarsikaupungin Lehti sekä Helsingin Sanomat.

- Minä olen kyllä kuullut paljon juttua niitten asuinkombinaattien ruokatarjonnasta eikä yksikään juttu ole positiivinen.

- Kas tässä vaiheessa minä siteeraan Tuntematonta Sotilasta sillä olenhan minäkin sen lukenut. Eli ruoka on ehtottomasti kaikki vaatimukset täyttävää. Jos valitatte siitä, teidän eteenne lyödään sellainen rätinki jolla perustellaan että teillä ei voi olla nälkä. Ja syöminenhän ei ole velvollisuus. Jos ruoka ei maistu, niin sen voi jättää syömättä. Lisäksi saattehan te kunnalta elatuksenne ja asumisenne lisäksi viidenkymmenen euron kuukausittaisen käyttörahan, jolla te voitte hankkia haluamaanne muonaa. Kuutioasunnossa on pieni jääkaappi, yhden pisteen keittolevy, kahvinkeitin ja mikroaaltouuni. Ei teillä pitäisi olla mitään valittamista.

- Mutta entäs meidän omakotitalomme? Ettehän te sitä noin vain voi meiltä viedä. Me ollaan se kuitenkin itse maksettu ja rakennettu.

- Totta kai voimme ja ilman muuta viemme. Meillä on siihen valtuudet. Omakotitalonne takavarikoidaan maksuksi loppuiän elatuksestanne. Mutta ei se omakotitalo hukkaan mene. Siihen sijoitetaan maahanmuuttajaperhe, jolle on ilman muuta  käyttöä myös jättämällenne irtaimelle omaisuudelle. He ovat somaleja, jotka ovat saapuneet Marokon kautta Suomeen turvaan paetessaan Syyriassa käytävää sotaa, joten tuon kauhujen tien kuljettuaan he ansaitsevat jotain parempaa. Katselin sopivia ehdokkaita tiedostoistani ja varasin asuntonne heille saman tien, itse asiassa jo ennen tätä tapaamistamme sillä sen lopputulos oli jo etukäteen täysin selvä. He muuttavat siihen heti kun vain olette käyneet hakemassa henkilökohtaisen omaisuutenne siihen puolentoista kuution säilytystilaan. Ja niin joo, pankkitilillänne teidän on turha käydä. Minä olen siirtänyt sen kunnan tilille maksuksi kuutioelatuksestanne. Minulla on siihenkin valtuudet.

- Mitä ihmeellistä siinä somaliperheessä on että te ryöstätte talomme ja omaisuutemme niille? Me ollaan kuitenkin tehty yhteiskunnan hyväksi töitä kymmeniä vuosia ja ne ovat olleet elättejä siitä päivästä alkaen, kun ne ovat tänne tulleet.

- Te ette ymmärrä suurempaa kuvaa. Se somaliperhe edustaa tulevaisuutta ja samalla se on velvollisuus. Sen sijaan te edustatte menneisyyttä ja te olette rasite. Pelkkä hyödytön kulu jolla ei ole edes humanistista merkitystä. Ei teitä voi käyttää tiedostavan ihmisen sosiaalisen egon pönkittämiseen. Teidän täytyy ymmärtää, että yhteiskunnan täytyy sekä satsata tulevaisuuteen että hoitaa velvollisuutemme. Teillä ne asiat saattavat mennä ehkä sekaisin ja aiheuttaa hämmennystä, mutta teillä ei olekaan asian vaatimaa akateemista koulutusta.

- Mutta yhtä kaikki, mikäli ette ole tyytyväinen päätökseeni te voitte toki kääntyä Valtiollisen eutanasiaviraston puoleen joka lopettaa kärsimyksenne nopeasti ja kivuttomasti. Teillehän myönnettäisiin siitä postuumisti Valtiollinen Uhrautumismitalikin. Joka tapauksessa se on teillä edessänne mikäli satutte sairastumaan syöpään, sillä ei holhouksenalaisille kalliita syöpähoitoja aleta kustantamaan. Olisitte tyytyväisiä. Ruotsissa kaltaisillenne yli 55-vuotiaille työelämästä syrjäytyneille kantaruotsalaisille tehdään valtion määräämä pakkoeutanasia ihan normaalina virastomenettelynä ilman valitusoikeutta. Me sentään sallimme teidän elää. Mukavassa kuutioasunnossa. Ja kun sitä Väinö Linnaa siteerasin tuossa aikaisemmin, niin siteeraan vielä kerran. Eli vastarinta ja kaikenlaiset mielenilmaukset ovat turhia. On viisainta alistua väistämättömään.

Muutamaa tuntia myöhemmin, kuutioasunnossa…

- Jaa, kumpikos meistä ottaa tuon yläpunkan?

- Ota sinä. Minä kun tuppaan pyörimään unissani. Putoan vielä lattialle.

Veikko ja Vilma aukaisivat kuutioasunnon seinällä olevan pienen television. Televisiokuvan alareunassa kulki niitten kansalaisten lista, joille oltiin kuluvan viikon aikana myönnetty Valtiollinen Uhrautumismitali. Yleisradion uutislähetyksessä vasemmistokokoomuslainen valtionvarainministeri valitti sitä, että suomalaiset varastavat yhteiskunnalta, koska he eivät tee työtä 68-vuotiaaksi mikä nykyisin oli eläkkeen rajana. Valtionvarainministeri piti tätä kestävän kehityksen kannalta täysin kestämättömänä. Sen jälkeen haastateltiin viherkeskustademareitten opetusministeriä joka totesi, että on hämmästyttävää, että suorittavalla taholla on vakituisissa töissä vieläkin aivan liikaa alikoulutettuja ihmisiä. Tilanne tulisi saada säällisen akateemiselle tolalle mahdollisimman pian sillä se oli kestävän kehityksen kannalta täysin kestämätöntä…

Vilma sulki television ja istui Veikon viereen alapunkalle.

- Mitä me Veikko nyt tehdään?

Veikko antoi suukon vaimolleen, kapusi yläpunkkaan ja vastasi:

- Kai me vaan ollaan näissä punkissamme mahdollisimman hiljaa ja liikkumatta ja opetellaan olemaan vainajia. Kas kun mehän ei olla enää mitään.

- Niin… kai se viisainta on. Hyvää yötä rakas.

- Hyvää yötä kulta. 

Veikko sammutti kuutioasunnon valot ja asuntoon laskeutui hiljaisuus.