Radanvarsikaupunki,
entinen Tyrellin kunta, tammikuussa, joskus tulevaisuudessa
Aikanaan
Radanvarsikaupunkiin pakkoliitetyn Tyrellin kunnan keskustasta noin kymmenen
kilometriä pohjoiseen sijaitsi Veervorttenin kylä, jossa toimivan Veervorttenin
metsästysyhdistyksen majan piha oli täynnä henkilö- ja pakettiautoja. Kyseinen
metsästysmaja oli yleensä talvella kylmillään sillä alue oli nykyisessä Euro-Suomen
maakunnassa varsin köyhä ja puhtaasti vapaaehtoispohjalta toimivan seuran ei
kannattanut pitää talvisin päällä kallista sähkölämmitystä.
Nyt
metsästysmaja oli kuitenkin lämmin. Paikallinen – metsästysseuraan kuuluva
– traktorimies oli aurannut tien majalle
jo edellisenä päivänä ja laittanut patterit päälle. Seuraavana aamuna paikalle
tuli myös muita seuran miehiä jotka olivat heti aamuvarhaisesta alkaneet
polttaa majan suuressa avotakassa komeaa roihua. Maja lämpeni hitaasti mutta
varmasti ja nyt, kello neljätoista majaan oli ahtautunut noin seitsemänkymmentä
henkilöä. Halukkaita tulijoita olisi itse asiassa ollut yli pari tuhatta mutta tila
ei riittäisi joten kyseiset henkilöt oltiin valittu edustamaan yhtä sun toista
tyrelliläistä ihmisryhmittymää.
Kaikki
nuo ryhmät koostuivat tavallisista ihmisistä ja niitä kaikkia yhdisti pian
alkavan kokouksen aihe: huoli turvallisuudesta ja tulevaisuudesta. Niin
Tyrellissä kuin muuallakin Suomen reuna-alueilla tiedettiin hyvin että koska
poliisi ei näitä alueita enää juurikaan – käytännössä ollenkaan – suojellut
niin etnoalueitten rikolliset olivat alkaneet käyttää tilannetta hyväkseen ja
tehneet useita säännöllisiä väkivaltaisia ryöstöretkiä syrjäisiin taloihin.
Näissä ryöstöissä oli kuollut kaksi suomalaista Heukensaaskissa, kolme
Paljasvedellä ja kaksi Naakkamon itäisellä reuna-alueella lähellä Reunansyrjää.
Lisäksi useita oli raiskattu. Ryöstöjä oli ollut myös Tyrellissä mutta
kuolunuhreilta oltiin onneksi vältytty. Poliisi oli kirjannut rikosilmoitukset
mutta ei ollut tutkinut asiaa aktiivisesti millään tavalla. Hätäkeskukseen
soitot olivat usein tyytänneet varattua.
Tyrellissä
liikkui huhu, että sen entisessä naapurikunnassa Reunansyrjässä oltiin ehditty
valmistautua tilanteeseen ja torjua yritykset. Sen aika olisi nyt Tyrellissäkin
ja siksi oltiin kokoonnuttu. Metsästysmajassa tuntui leijailevan jonkunlainen
askeleen henki. Askeleen jota ei oltaisi koskaan uskottu tai ajateltu
uskallettavan ottaa mutta nyt alkaisi olla hiljainen pakko. Veervorttenin
metsästysyhdistyksen puheenjohtaja, 68-vuotias eläkkeellä oleva ja Tyrellissä
laajalti arvostettu rakennusmestari Viljo Rönstetti kopautti pöytää nuijallaan
ja aloitti tilaisuuden:
-
No niin… alkuun täytyy todeta, että tämähän ei ole virallinen kokous…
virallisia kutsuja ei ole lähetetty… eikä tässä mennä muutenkaan normaalin
kokousprotokollan mukaisesti. Sana on kiertänyt muuten vaan. Mutta kiertänyt näemmä
tehokkaasti. Ja aiheesta. Voi sanoa, että me edustamme täällä likimain koko
Tyrelliä. Virallisesti tätä kokousta ei ole tietysti koskaan pidettykään. Mutta
teistä jokainen tietää mitä naapurikunnissa, tai no, Radanvarsikaupunkiin pakkoyhdistetyissä
sellaisissa on tapahtunut. Niin meillä Tyrellissä kuin Reunansyrjässä, osassa
Naakkamoa, Heukensaaskissa ja Paljasvedellä ollaan jo jouduttu ylläpitämään
vapaaehtoisten ambulanssia että saamme vakavasti loukkaantuneet tai
sairastuneet Radanvarsikaupunkiin hoitoon. Sillä se Radanvarsikaupungin
ambulanssi tulee – jos yleensä tulee – liian myöhään.
-
Poliisin kanssa tilanne on mennyt samanlaiseksi ja te tiedätte niistä
veriteoista, suoranaisista ryöstömurhista mitä täällä lähialueella on poliisin
suojelun puuttumisen vuoksi vallastaan juopuneitten etnojen toimesta tehty. Myös
meillä Tyrellissä. Teillä kaikilla on varmaankin mielessänne kysymys: onko tämä
todellakin totta? Olemmeko me todellakin valtakoneiston suojelun ulkopuolella?
Olemmeko lainsuojattomia vaikka olemme noudattaneet lakia? No, te tiedätte oikein
hyvin että olemme, mutta nyt on aika virallisen varmistuksen joka esitetään
epävirallisesti. Annan puheenvuoron Radanvarsikaupungin järjestyspoliisin ylikonstaapelille
Keijo Veeniksilälle. Ole hyvä, Keijo.
Ihmisten
keskuudessa kuului kohahdus. Mitä poliisi teki täällä? Ennenaikaisesti
harmaantunut ja varsin paljon countrylaulaja Kenny Rogersia muistuttava mies
nousi ylös, nosti kätensä esittäen rauhoittavan eleen ja alkoi puhua:
-
Teidän ei kannata olla huolissanne. Vaikka olen poliisi Radanvarsikaupungissa
niin olen täältä Tyrellistä kotoisin, minulla on täällä kesämökki ja olen tämän
Veervorttenin metsästysyhdistyksen pitkäaikainen jäsen. Olen täällä siksi, että
minun on kerrottava teille se, mikä teillä on oikeus kuulla. Kun olen kertonut
asiani niin poistun, etten kuule sitä, mitä minun ei puolestaan tarvitse
kuulla. Enhän minä ole oikeastaan täällä koskaan ollutkaan.
-
Alkuun kerron tietysti sen, mikä poliisin virallinen kanta on. Eli virallisesti
poliisi suojelee jokaista suomalaista jokaisessa Suomen kolkassa ja sen vuoksi
minkäänlaista oman käden oikeutta ja korpilakia ei voida hyväksyä. Mikäli
ongelmaa on, soittakaa hätänumeroon ja odottakaa viranomaisten toimenpiteitä.
Vanhempi
konstaapeli Veeniksilä piti pienen taidepaussin ja sen aikana kuului katkeran
ja huvittuneen sekaisia hymähdyksiä. Luottakaa viranomaisiin joo… Veeniksilä
jatkoi.
-
Epävirallisesti voin sanoa, että tuo äsken lausumani on täyttä paskaa mutta sitä
ei saa sanoa ääneen. Jos minä sanon tuon julkisesti tai jossain sosiaalisessa
mediassa niin olen välittömästi työtön mies ja todennäköisesti vielä
leivättömän pöydän edessä. Täällä minä voin sen sanoa. Niin…mistä alkaisin…
kuinka kertoisin… no joo, suoraan ja yksinkertaisesti. Suomi on viipaloitu
neljään erilliseen vyöhykkeeseen. Vyöhykkeet eivät ole yhtenäisiä vaan ne on
sirpaloitu pitkin maatamme.
-
Ensimmäisenä vyöhykkeenä ovat käytännössä täysin itsenäiset etniset, siis
toisin sanoen islamilaiset enklaavit. Niitä on nykyisin kaikissa suurimmissa
kaupungeissamme ja ainoa asia missä Suomen viranomaiset ovat niitten kanssa
tekemisissä on se, että Suomi elättää ne. Näin on Radanvarsikaupungissakin.
Meillä on kolme etnolähiötä johon ei mene kuin ambulanssi. Paikkailemaan
niitten keskinäisissä kärhämissä ammuttuja, puukotettuja ja räjäytettyjä. Jos
etnot ovat sillä tuulella että antavat luvan. Usein ne eivät anna ja joka
tapauksessa ambulanssin mukana ovat aina kaikki mahdolliset käytettävissä
olevat poliisipartiot. Kaikki. Jotka eivät puolestaan saa toimia mitenkään vaikka
niin taito, varustus kuin motivaatiokin sen mahdollistaisivat.
-
Toisena vyöhykkeenä ovat noitten enklaavien ulkopuoliset kaupunkitaajamien
alueet jossa poliisi pyrkii toimimaan mahdollisimman hyvin sitä normaalia
poliisityötään tehden. Me ihan oikeasti haluamme tehdä työmme hyvin ja taata
kansalaisten turvallisuuden. Sitä vaan osaltaan vaikeuttaa se, että etninen
rikollisuus ei suinkaan rajoitu tuolle ykkösvyöhykkeelle vaan se on
levittäytynyt kakkosvyöhykkeellekin. Mistä taas ei saa julkisesti puhua. Kun
sitä ei virallisesti ole. Täällä meillä kakkosvyöhykkeeseen kuuluu pääosa
Radanvarsikaupunkia, Naakkamon keskusta sekä niitten väliset alueet.
-
Kolmas vyöhyke on nomenklaturan alue. Meillä Radanvarsikaupungissa se
tarkoittaa Sateenkaarilan ja Oikean Todistuksen asuinalueita joissa päivystää
jatkuvasti poliisipartiot vaikka siellä ei mitään tapahtuisikaan. Noitten
alueitten suojelu on ykkösprioriteetti eikä sieltä poistuta vaikka
nelosvyöhykkeellä tapahtuisi mitä hyvänsä. Utopian ylläpitäjillä on kova huoli
turvallisuudestaan eikä siitä tingitä.
-
Ja se nelosvyöhyke olette te. Maantieteellisesti nelosvyöhyke kattaa suurimman
osan Suomesta. Täällä meillä nelosvyöhykkeeseen kuuluvat entiset Tyrellin,
Reunansyrjän, Heukensaaskin ja Paljasveden kunnat sekä Naakkamon taajama-alueen
ulkopuolinen alue. Teitä ei ole poliisille olemassakaan vaikka virallisesti
toisin väitetään. Ykkös-, kakkos- ja kolmosalue saavat aikaan sen, että teille
päin ei riitä minkäänlaista suojelua ja siihen on kielletty satsaamasta.
Toistan: kielletty. Luonnollisesti etnoalueitten rikollisjengit ovat huomanneet
tämän. Siksi te olette vaaravyöhykkeessä. Te olette helppoa saalista. Ainakin
tällä hetkellä. Rikosilmoitukset, täysin riippumatta siitä kuinka raskaista
rikoksista on kysymys, kirjataan, ne ovat virallisesti tutkinnassa mutta tutkintaa
ei koskaan suoriteta. Ei edes aloiteta.
-
Minulla ei ole minkäänlaista dokumenttia joka todistaa tämän. Sillä sellaista
ei ole olemassakaan. Meille Radanvarsikaupungin poliisiin tuli
sisäministeriöstä eräs huomattavilla valtuuksilla ja korkeilla
allekirjoituksilla varustettu innokas virkanainen joka kertoi meille
vallitsevan tilanteen ja antoi siihen liittyvät ehdottomat, mutta myös
salassapidettävät määräykset. Ennen hänen tiedotustilaisuuttaan meiltä poliiseilta
kerättiin talteen puhelimet. Ettei mitään äänitettäisi. Tämä on käsky, jota
noudatetaan mutta jota virallisesti ei ole olemassa. Tässä reaalimaailmassa se on
kuitenkin olemassa ja se tekee teidät tyrelliläisetkin turvallisuuskoneiston
näkökulmasta epähenkilöiksi. Teidän turvallisuuteenne ei satsata, sillä teitä
ei ole olemassakaan.
Veeniksilä
piti jälleen lyhyen taidepaussin ja jatkoi sitten:
-
Kuunnelkaa tarkkaan. Tilanne on tämä. Poliisi ei auta teitä. Mutta poliisi ei
myöskään puutu enää millään tavoin siihen, mitä Tyrellissä tapahtuu. Koska sitä
ei ole poliisille olemassakaan. Ajatelkaa asiaa. Teihin kohdistuu uhka. Mutta
se uhka antaa teille myös mahdollisuuden. Mikäli… mikäli poliisi saa hälytyksen
siitä, että valtiovallan rakastamat etnisesti edistykselliset ovat alueellanne
vaarassa, niin meidän on pakko tulla kaikilla partioilla ja parhaimmalla
mahdollisella varustuksella. Mutta… jos hälytystä ei tule, niin mekään emme
tule. Ja nuo etnot eivät hälytyksiä tee, sillä ne eivät tule koskaan alueellenne
hyvä mielessä ja niille on kunnia-asia hoitaa touhunsa omin päin ilman suomalaisia
viranomaisia.
-
Muistakaa siis: teihin kohdistuu uhka. Mutta se antaa myös tietyn
mahdollisuuden. Ajatelkaa. Ajatelkaa tarkkaan. Reunansyrjässä on jo ajateltu.
Siitä te kuulette hieman myöhemmin. Mutta oma osuuteni tästä tilaisuudesta
päättyy tähän ja poistun paikalta. Toivotan teille kaikkea hyvää ja esitän syvän
häpeäni Suomen poliisin nykyisestä alennustilasta. Me varsinaiset poliisit emme
koskaan halunneet tätä. Mutta meidän mielipidettämme ei kysytty. Ja muistutan
vielä siitä, että asiantila ei tule enää muuttumaan. Niin kuin tiedätte, EU:ssa
– joka on tosiasiallisesti liittovaltiodiktatuuri – kansallismieliset puolueet
kiellettiin ja julistettiin laittomaksi jo pari vuotta sitten. Poliittisen
muutoksen mahdollisuuksia ei ole. Tilanne tulee vain pahentumaan joten on
viisaampaa varautua ennemmin kuin myöhemmin.
Veeniksilä
kumarsi, poistui majasta, käveli autolleen, käynnisti moottorin ja katosi. Kokousta
johtava Viljo Rönstetti puolestaan totesi:
-
Tietänette että mitä nyt ryhdytään valmistelemaan. Niinpä, mikäli joku mieltää
ettei hän kuulu tähän tilaisuuteen niin hän voi nyt poistua.
Kukaan
ei poistunut. Otettavan askeleen henki majassa vahvistui edelleenkin. Tuntui
kuin sitä olisi voinut hengittää. Eräs miehistä nousi seisomaan ja totesi:
-
Olen opettaja Tyrellin ala-asteella. Se meillä sentään vielä on jäljellä.
Yläastekin siirrettiin. Onneksi sentään Naakkamoon eikä Radanvarsikaupunkiin.
Edustan kaikkia koulumme opettajia ja useita oppilaitten vanhempia. Puhun
heidän puolestaan ja siteeraan sitä Väinö Linnan kirjaa jossa isäntämies Töyry
totesi jotenkin niin että jos ei maassa ole laki ja järjestys niin silloin
pitää puhua kättä pidemmällä.
Opettajan
lause sai aikaan hyväksyvää muminaa ja kannustavia voimasanoja. Rönstetti
nyökkäsi ja jatkoi:
-
Se, mitä me vasta suunnittelemme, on Reunansyrjässä jo tehty. Annan
puheenvuoron Reunansyrjän suojelukaartin päällikölle Esko Kytömäelle:
Noin
kuusikymppinen Kytömäki nousi, kumarsi ja aloitti oman osansa:
-
Ensimmäisenä menemme siihen asiaan mistä teilläkin on puhuttu huhuja. Ovatko
Jätkimänjoen tapahtumat totta? Kyllä. Ne ovat. Olin itse siellä ja johdin
toimintaa. Se tapahtui jo vajaa vuosi sitten. Me olimme valmiina ja olimme
saaneet ennakkovaroituksen Naakkamosta. Sillä Jätkimänjoen sillalla pääsi
kymmenen etnisesti edistyksellistä rikollista hengestään. Ruumiit on haudattu,
autot on hävitetty ja mikä teidän kannaltanne on tärkeintä on se, että yksi,
toistan yksi poliisipartio kävi kertaalleen kyselemässä että tapahtuiko
Jätkimänjoella mitään. Ja tämä oli jo ennen poliisin uusia määräyksiä joitten
mukaan me olemme oman onnemme varassa ja poliisin toiminta-alue loppuu
Naakkamon keskustasta pari kilometriä eteenpäin.
-
Mikä on tärkeintä on tietysti se, että etnisellä erillisalueella ymmärrettiin pääaseia.
Se, että reunansyrjäläiset todellakin puolustavat itseään. Aseellisesti ja
raskaimman jälkeen. Olemme saaneet sen jälkeen olla rauhassa. Etnoalueilla on
ymmärretty että Reunansyrjässä saa kuulaa kalloonsa. Yksinkertaisesti asian voi
tiivistää niin, että meillä on tiesulku. Siellä on aseistettu vartio ympäri
vuorokauden. Olemme edelleenkin valppaita ja meillä on myös hälytysjärjestelmä
joka perustuu sekä kännyköihin, radiopuhelimiin että jatkuvaan päivystykseen.
Se on tietysti raskasta mutta olemme ymmärtäneet että jos me emme itse suojele
itseämme, niin valtiovalta sitä ei taatusti tee. Niin kuin tuo Veeniksilä
teillekin äsken kertoi. Kanala jossa ei ole aitoja on pian kanala ilman kanoja.
Jos haluatte, niin autan teitä organisoimaan omaa suojelukaartianne.
Tässä
vaiheessa Viljo Rönstetti totesi:
-
Ehkäpä pidämme äänestyksen. Teidät on valtuutettu toimimaan lähes kaikkien
tyrelliläisten puolesta. Suojelukaartin perustamisen puolesta, käsi ylös.
Kaikki
kädet nousivat.
-
Ja vastaan äänestäjiä ei sitten näemmä tarvitse kyselläkään. Esko, kerro meille
kokemuksesi pohjalta kuinka meidän tarvitsee aloittaa.
-
Ensiksi on tietysti perustettava jonkunlainen organisaatio ja komentoketju.
Toiminnan johtaja, alijohtajat ja niin edelleen. Teidän on järjestäydyttävä. Teillä
on sekä reservin upseeri- ja aliupseerikoulutuksen saanutta porukkaa. Ja
organisoimiskykyistä porukkaa muutenkin.
-
Seuraavaksi teidän tulee kehittää oma hälytysjärjestelmänne. Kännykät ja muut
älyvempaimet toimivat täällä syrjässäkin eikä etnoilla ole sentään mitään
gsm-jammereita. Mutta järjestelmää tulee täydentää radioilla. Kartoittakaa
radiopuhelintenne määrä ja kannattaa ehkä panna kolehti päälle että saatte
hankittua hieman tehokkaampia tukiasemia. Perusidea on se, että ensimmäinen
yhteishäly lähtee kaikkiin paikallisiin kännyköihin ja sen jälkeen viestitään
radioilla.
Tässä
vaiheessa Kytömäki piti pienen tauon, katsoi yleisöä ja totesi:
-
Huomaan muuten että täällähän on paikalla myös Tyrellin kirkkoherra Hermanni
Reiskala. Mitenkäs on, Hermanni, tuleekos kirkko mukaan hälytysjärjestelmään?
Teillä on kumminkin kellotapuli.
Yleisö
naurahti hieman ja kirkkoherra Reiskala totesi:
-
Itse asiassa tämä sopii paremmin kuin hyvin. Sillä meidän kellojen äänet tulee
kaiuttimista ja meillä on muuten jemmassa myös tiedosto jossa on
hälytyssummerin ääni. Se kuuluu meinaan sitten pitkälle. Rikkana rokassa ja
kovaäänisenä semmosena.
Kytömäki
nosti peukkua ja jatkoi:
-
No hemmetti. Asiahan on sillä sovittu. Mitä hälytyksiin tulee niin toimintanne
alkaessa kytkemme teidätkin hälytys- ja tiedotusjärjestelmään joka meillä on jo
Naakkamon kanssa olemassa ja johon Heukensaaskin ja Paljasveden porukatkin
liittyvät kunhan saavat omat plutoonansa perustettua. Eihän meillä mitään
GRU:ta ole mutta pystymme aika hyvin valvomaan Naakkamosta itään lähtevää
tietä. Niin Tyrelliin kuin Reunansyrjään menevä tiehän kun lähtee samasta Naakkamon
ABC:n jälkeisestä risteyksestä. Jos etnojen autot ohittavat sen ABC:n niin
ehdimme antaa ennakkovaroituksen.
-
Sitten siihen ikävimpään mutta myös tärkeimpään osioon eli teidän täytyy
kartoittaa käytössänne olevat aseet. Sillä ajatuksella että niitä tarvittaessa
myös käytetään. Ei niistä muuten mitään hyötyä ole. Tuo paikalta poistunut
Veeniksilä tulee jatkossa toimimaan teidän myyränänne poliisiorganisaatiossa ja
lähettää viestejä yksityisestä sähköpostiosoitteestaan. Meillä on pari
samanlaista myyrää Radanvarsikaupungin poliisiorganisaatiossa ja heidän
kauttaan olemme saaneet ennakkotiedot Tyrellissä olevista laillisista aseista.
Tyrellissä on kaikkiaan 2.734 asukasta ja teiltä löytyy 1.093 erilaista asetta
-
Aseet koostuvat pääosin erilaisista hirvikivääreistä, lintuluodikoista ja
metsästyshaulikoista. Lisäksi ampumaharrastajilta löytyy lisäksi pistooleja ja
revolvereja. Sitten on tietysti pienoiskivääreitä, pienoispistooleita ja
pienoisrevolverejä. Kakun kermana on reserviläistoiminnan myötä kahdeksantoista
kappaletta puoliautomaattista reserviläiskivääriä.
-
Aseet on tietysti jaettava. Sopivimmat hirvikiväärit ja lintuluodikot –
erityisesti puoliautomaattiset – sekä
puoliautomaatti- ja pumppuhaulikot ja tietysti ne reserviläiskiväärit jaetaan
vartio- ja torjuntayksiköille. Suojeluyksiköille ja kodinturva-aseistukseksi
sitten noita muita aseita. Idea on se, että joka töllissä on jonkunlainen
tykki. Erityisesti syrjemmällä sijaitsevissa taloissa. Jos tunkeilijat tietävät
että jostain mummonmökistäkin ammutaan revollilla oven läpi niin se varsin
kummasti vähentää intoa. Nuo mainitut suojeluyksiköthän sitten hälytyksen
tullessa parhaansa mukaan keräävät vaara-alueelta suojaisampaan keskustaan sekä
lapsia, naisia että eläkeläisiä. Idea on se, että ketään ei jätetä yksin.
-
Mitä aseisiin vielä tulee, niin me Reunansyrjässä ehdimme hankkia myös hieman
konetuliaseistusta ennen Jätkimänsillan tapahtumia ja meillä on yhteys tiettyyn
venäläiseen yrittäjään jonka kautta niitä voidaan hankkia teillekin. Tiedän
että teilläkään ei rahaa ole liiaksi mutta tämä sijoitus voidaan verrata
henkivakuutukseen ja koska venäläiset eivät tunnetusti hävitä vanhempiakaan
aseita niin sieltä saa sellaisia hyvinkin kohtuuhintaan. Tulee muistaa, niin
kuin tuo poliisikin teille kertoi, että jatkossa te ja vain te takaatte oman
turvallisuutenne. Kukaan muu ei sitä tee. Ei varsinkaan virkakoneisto. Siksi
kättä pidempää tarvitaan.
Kytömäki
oli hetken hiljaa ja hänen ennestäänkin vakava ilme muuttui vieä vakavammaksi.
-
Sitten… teidän tulee kartoittaa kuinka paljon keskuudestanne löytyy
lääkintätaitoisia ihmisiä. Ne etnoryöstäjät ovat aseistettuja. Mitään sairaalaa
tai terveyskeskustahan ei ole kuin Radanvarsikaupungissa. Kun juttelin Viljon
kanssa hän totesi että eläkkeellä olevia lääkäreitä löytyy ainakin.
Vanhempi
mies ja nainen nousivat seisomaan ja ilmoittivat olevansa kyseisiä eläkkeellä
olevia lääkäreitä ja halukkaita auttamaan.
-
No sehän on hyvä kuulla. Ja tuota… nythän on niin että jos täältä viedään
ampumahaavoja saanut Radanvarsikaupunkiin sairaalaan niin sairaala kyllä
ilmoittaa kyseiset vammat poliisille mutta poliisi tuskin tekee mitään. Koska
ammutut tulevat nelosvyöhykkeeltä. Saattavat käydä kysymässä mutta voitte vastata
että laukaus tuli kaukaa ja ampuja oli tuntematon henkilö. Siitä ei kannata
antaa vinkkejä että etnojen kanssa on tapeltu. Poliisi kun nimenomaan ei halua
tietää. Ettei sen tarvitse reagoida. Sillä etnot ovat kaiken tapahtuneenkin
jälkeen valtiovallan suojeluksessa. Se kun ei yksinkertaisesti pysty
tunnustamaan tyrineensä pahemman kerran joten se pitää tätä utopiakulissia
pystyssä jatkossakin.
-
Ja siihen liittyen se viimeinen seikka. Kyseessä on puolustautuminen. Ja myös
pelote. Tätä on tapahtunut Reunansyrjän lisäksi muutamalla muullakin paikkakunnalla
Suomessa. Eikä niistä taisteluista ole jäänyt henkiin yhtään tunkeilijaa. Ja
niin kuuluu ollakin. Se on selvä viesti: jos lähdet väärään paikkaan, et palaa
koskaan ja katoat kuin yöhön ja usvaan. Nacht und Nebel. Sinusta ei kuulla enää
koskaan. Sinusta ei jää jälkeäkään. Nacht und Nebel. Pienenä yksityiskohtana
voin kertoa että jos niitten tuuriaan yrittäneitten etnogangstereitten
puhelinten signaalia oltaisiin seurattu – mitä ei olla tehty – niin se olisi
kertonut niitten käyneen Reunansyrjän liepeillä, jatkaneet matkaa ja päätyneet
Radanvarsikaupungin poliisiaseman lähellä olevalle jätelavalle.
Kytömäki
kumarsi, istui ja Viljo Rönstetti jatkoi:
-
No niin… eiköhän ole aika aloittaa työ?
Muutama
kuukausi myöhemmin, toukokuussa, Tyrellissä.
Viljo
Rönstetti ajoi vanhalla Lada Nivallaan Tyrellin keskustan ulkopuolelle. Hänen
vieressään istui Reunansyrjän suojelukaartin johtaja Esko Kytömäki. Rönstetti
oli Tyrellin omassa suojelukaartissa luotettu ja arvostettu mies mutta jätti
johtamisen nuoremmille. Kaartia johti Joonas Vertamo, 38-vuotias opettaja ja
reservin luutnantti. Ajelun tarkoituksena oli esitellä hieman Kytömäelle sitä,
kuinka Tyrellissä oltiin alettu valmistautua ja mitä oltiin saatu aikaiseksi. Ensimmäiseksi
käytäisiin kuitenkin morjestamassa Vilma Väystettä. Sekin oli osa tutustumista.
Miehet ajoivat vanhan ja syrjässä sijaitsevan rintamamiestalon pihaan. Vilma
odottelikin jo ovella. Hän oli 78-vuotias mutta vielä hyväkuntoinen ja
aurinkoinen nainen.
-
Jaahah… pojat tuli sitten pitämään asetarkastusta.
-
No jotain sinnepäin… jos teittillen vaan sopii.
-
Ainahan minä mukavat herrasmiehet otan vastaan. Käykääs peremmälle.
Talossa
– jossa tuoreen kahvin ja pullan tuoksu otti vieraat vastaan – johdatti Vilma
miehet talon olohuoneeseen. Piironginlaatikon päällä oli hänen miesvainaansa
valokuva ja sen vieressä kirjailtu liina jonka alla oli jotakin. Vilma nosti
liinan pois ja otti esille sen alla olevan Holekin pienoisrevolverin pitäen sen
piipun huolellisesti miehistä pois suunnattuna. Hän aukaisi revolverin rullan:
-
Kas tässähän se on se minun vierasvarani. Kutsumattomille sellaisille. Hyvässä
öljyssä ja yhdeksän lutia menee rullaan. Pari rasiaa patruunoita on vielä
tuossa laatikossa. Eihän tuo kakskakkosen luoti mikään iso ole mutta harvapa
sitä haluaa kuitenkaan vatsastaan kaivella. Hälytyksen tullen minutkin tullaan
tietysti hakemaan kirkolle turvaan mutta tämän kanssa on vanhalla mummollakin
olo turvallisempi. Kun ne ovat tämän maailman semmoselle mallille laittaneet.
Vilma
pyöräytti vielä rullan, loksautti sen sitten paikoilleen kuin vanha tekijä ja
viittasi vieraat sitten keittiöön. Eihän Vilman luota kahvittelematta kukaan
lähtisi.
Suut
mukavasti pullanmakuisena miehet jatkoivat Tyrellin toisen päätien
vartiopaikalle joka sijaitsi eräällä peltoaukealla. Tiellä oli puomi ja tien
vieressä sinne hilattu työmaakoppi joka oli kylään ajajien puolelta naamioitu
kivikasaksi. Vartiopaikalla oli neljä miestä. Kahdella oli pumppuhaulikot ja
kahdella puolestaan aikanaan Neuvostoliitossa valmistetut PPŠ-41 Spagin-konepistoolit
jotka ulkoisesti muistuttivat melko paljon vanhoja Suomi-konepistooleja. Noita
aseita oltiin hankittu reunansyrjäläisten välityksellä Tyrelliin kaikkiaan
kymmenen kappaletta.
Vartiopaikalla
konepistoolimiehet nostivat juuri puomia ja heilauttivat kättään kylään päin
poistuvalle autolle. Miehet tunnistivat Rönstetin auton ja tervehtivät.
Rönstetti ja Kytömäki kättelivät miehiä ja Rönstetti kysyi:
-
Terve mieheen. Mitäs tänne kuuluu?
-
Peräti rauhallista. Työpaikkaliikennettä alkaa tulla vasta myöhemmin. Se on
Eskokin näemmä tullut meitä katsomaan. Tules kattoon meidän kasemattia.
Työmaakoppiin
oli vedetty sähköt mutta suurimman lämmön antoi kamiina. Kopissa oli pöytä,
pari tuolia, pari kerrossänkyä, vesisäiliö, kahvinkeitin, jääkaappi ja mikro.
Lisäksi kopissa oli vielä kaksi kiikaritähtäimellä varustettua
.308-kaliiberista hirvikivääriä sekä suuri määrä patruunoita. Toinen
haulikkomiehistä totesi varsin tyytyväisellä äänellä:
-
Me ollaan vähän viritelty tuota varosysteemiä. Jos me saadaan ennakkovaroitus
niin tästä vartiopaikasta sekä kilometrin että puolentoista kilometrin päässä
on tienviereen sopivaan kulmaan asetetut pöllipinot. Kun häly tulee niin me
käydään traktorilla nykäisemässä niitä läjässä pitävät tönärit irti ja pöllit
mäjähtävät tielle. Ei ne tunkeilijat tänne meinaan panssarivaunuilla tule ja
vaikka niillä olis moottorisahat mukana – mitä kovasti epäilen – niin niitten
kasojen tusaamisessa menee tunti jos toinenkin. Siinä ehditään hyvin
valmistautua ja onhan se jo sellainen merkki että typerämpikin tajuaa että
niitä odotetaan. Ja ehkä se typeräkin tajuaa että varmaankin on fiksumpaa tehdä
uukkarit ja suksia huuthelvettiin.
Kytömäki
totesi että tuo ideahan pitää adoptoida myös Reunansyrjään. Tämän jälkeen
toinen konepistoolimiehistä jatkoi:
-
Hälytyksen tullen ne pöllipinot antavat myös aikaa sille että tuolla välillä
olevista taloista ehditään tulla turvaan tänne. Varsinaiset asemat meillä on
naamioituina tuossa sataviiskyt metriä tuonnempana. Kun me saadaan aseistetut
äijät asemiin niin tästä on pian aikaa hankala tulla läpi. Ainakaan jos ei ole
panssareita ja eihän niillä etnoilla vielä semmosia ole.
Kytömäki
ja Rönstetti kättelivät vartijat ja ajoivat takaisin kohti Tyrelliä. Autossa
Rönstetti kysyi:
-
Mitäs luulet Esko… mihin tää kaikki johtaa?
-
Kapinaako meinaat?
-
No sitäkin juu niin…
Kytömäki
mietti hetkisen. Huomasi että hän oli selvästi ajatellut itsekin kysymystä:
-
Eihän näitä suojelukaarteja ole hallituksen kaatamista varten sinänsä
perustettu. Ihan vaan ihmisiä suojelemaan. Kun valtiovalta ei sitä kerran
perkele tee. Eikä näillä kaarteilla ole sinänsä voimaa kaataa hallitusta.
Ainakin jos puolustusvoimat on sen takana. Toisaalta sielä sotavaltiollakin
saatetaan ajatella että jos itseään lailliseksi nimittävä hallitus muuttuu
miehittäjää tukevaksi sortohallitukseksi niin onko aseellinen toiminta
sellaista vastaan kapinaa ollenkaan vaiko itse asiassa kapinan kukistamista.
Kytömäki
oli vähän aikaa hiljaa ja jatkoi:
-
Niin… en lähde ennustelemaan. Mutta se aikaisempi kapina alkoi oikeastaan
siitä, kun valtiovalta ei enää kyennyt takaamaan järjestystä alueellaan. Niin
kuin ei kykene enää nytkään. Silloinkin ihmiset perustivat aseellisia joukkoja.
Niin kuin me nyt. Ja kun niitä aseellisia joukkoja oltiin perustettu ei mennyt
vuottakaan kun se laajamittainen ampuminen alkoi. Oliko kyseessä silloin
poikkeus, vai onko kyseessä sääntö? Sitä kysymystä kannattaa miettiä…