VIIPALOITU MAA

Radanvarsikaupunki, entinen Tyrellin kunta, tammikuussa, joskus tulevaisuudessa

Aikanaan Radanvarsikaupunkiin pakkoliitetyn Tyrellin kunnan keskustasta noin kymmenen kilometriä pohjoiseen sijaitsi Veervorttenin kylä, jossa toimivan Veervorttenin metsästysyhdistyksen majan piha oli täynnä henkilö- ja pakettiautoja. Kyseinen metsästysmaja oli yleensä talvella kylmillään sillä alue oli nykyisessä Euro-Suomen maakunnassa varsin köyhä ja puhtaasti vapaaehtoispohjalta toimivan seuran ei kannattanut pitää talvisin päällä kallista sähkölämmitystä.

Nyt metsästysmaja oli kuitenkin lämmin. Paikallinen – metsästysseuraan kuuluva –  traktorimies oli aurannut tien majalle jo edellisenä päivänä ja laittanut patterit päälle. Seuraavana aamuna paikalle tuli myös muita seuran miehiä jotka olivat heti aamuvarhaisesta alkaneet polttaa majan suuressa avotakassa komeaa roihua. Maja lämpeni hitaasti mutta varmasti ja nyt, kello neljätoista majaan oli ahtautunut noin seitsemänkymmentä henkilöä. Halukkaita tulijoita olisi itse asiassa ollut yli pari tuhatta mutta tila ei riittäisi joten kyseiset henkilöt oltiin valittu edustamaan yhtä sun toista tyrelliläistä ihmisryhmittymää.

Kaikki nuo ryhmät koostuivat tavallisista ihmisistä ja niitä kaikkia yhdisti pian alkavan kokouksen aihe: huoli turvallisuudesta ja tulevaisuudesta. Niin Tyrellissä kuin muuallakin Suomen reuna-alueilla tiedettiin hyvin että koska poliisi ei näitä alueita enää juurikaan – käytännössä ollenkaan – suojellut niin etnoalueitten rikolliset olivat alkaneet käyttää tilannetta hyväkseen ja tehneet useita säännöllisiä väkivaltaisia ryöstöretkiä syrjäisiin taloihin. Näissä ryöstöissä oli kuollut kaksi suomalaista Heukensaaskissa, kolme Paljasvedellä ja kaksi Naakkamon itäisellä reuna-alueella lähellä Reunansyrjää. Lisäksi useita oli raiskattu. Ryöstöjä oli ollut myös Tyrellissä mutta kuolunuhreilta oltiin onneksi vältytty. Poliisi oli kirjannut rikosilmoitukset mutta ei ollut tutkinut asiaa aktiivisesti millään tavalla. Hätäkeskukseen soitot olivat usein tyytänneet varattua.

Tyrellissä liikkui huhu, että sen entisessä naapurikunnassa Reunansyrjässä oltiin ehditty valmistautua tilanteeseen ja torjua yritykset. Sen aika olisi nyt Tyrellissäkin ja siksi oltiin kokoonnuttu. Metsästysmajassa tuntui leijailevan jonkunlainen askeleen henki. Askeleen jota ei oltaisi koskaan uskottu tai ajateltu uskallettavan ottaa mutta nyt alkaisi olla hiljainen pakko. Veervorttenin metsästysyhdistyksen puheenjohtaja, 68-vuotias eläkkeellä oleva ja Tyrellissä laajalti arvostettu rakennusmestari Viljo Rönstetti kopautti pöytää nuijallaan ja aloitti tilaisuuden:

- No niin… alkuun täytyy todeta, että tämähän ei ole virallinen kokous… virallisia kutsuja ei ole lähetetty… eikä tässä mennä muutenkaan normaalin kokousprotokollan mukaisesti. Sana on kiertänyt muuten vaan. Mutta kiertänyt näemmä tehokkaasti. Ja aiheesta. Voi sanoa, että me edustamme täällä likimain koko Tyrelliä. Virallisesti tätä kokousta ei ole tietysti koskaan pidettykään. Mutta teistä jokainen tietää mitä naapurikunnissa, tai no, Radanvarsikaupunkiin pakkoyhdistetyissä sellaisissa on tapahtunut. Niin meillä Tyrellissä kuin Reunansyrjässä, osassa Naakkamoa, Heukensaaskissa ja Paljasvedellä ollaan jo jouduttu ylläpitämään vapaaehtoisten ambulanssia että saamme vakavasti loukkaantuneet tai sairastuneet Radanvarsikaupunkiin hoitoon. Sillä se Radanvarsikaupungin ambulanssi tulee – jos yleensä tulee – liian myöhään.

- Poliisin kanssa tilanne on mennyt samanlaiseksi ja te tiedätte niistä veriteoista, suoranaisista ryöstömurhista mitä täällä lähialueella on poliisin suojelun puuttumisen vuoksi vallastaan juopuneitten etnojen toimesta tehty. Myös meillä Tyrellissä. Teillä kaikilla on varmaankin mielessänne kysymys: onko tämä todellakin totta? Olemmeko me todellakin valtakoneiston suojelun ulkopuolella? Olemmeko lainsuojattomia vaikka olemme noudattaneet lakia? No, te tiedätte oikein hyvin että olemme, mutta nyt on aika virallisen varmistuksen joka esitetään epävirallisesti. Annan puheenvuoron Radanvarsikaupungin järjestyspoliisin ylikonstaapelille Keijo Veeniksilälle. Ole hyvä, Keijo.

Ihmisten keskuudessa kuului kohahdus. Mitä poliisi teki täällä? Ennenaikaisesti harmaantunut ja varsin paljon countrylaulaja Kenny Rogersia muistuttava mies nousi ylös, nosti kätensä esittäen rauhoittavan eleen ja alkoi puhua:

- Teidän ei kannata olla huolissanne. Vaikka olen poliisi Radanvarsikaupungissa niin olen täältä Tyrellistä kotoisin, minulla on täällä kesämökki ja olen tämän Veervorttenin metsästysyhdistyksen pitkäaikainen jäsen. Olen täällä siksi, että minun on kerrottava teille se, mikä teillä on oikeus kuulla. Kun olen kertonut asiani niin poistun, etten kuule sitä, mitä minun ei puolestaan tarvitse kuulla. Enhän minä ole oikeastaan täällä koskaan ollutkaan.

- Alkuun kerron tietysti sen, mikä poliisin virallinen kanta on. Eli virallisesti poliisi suojelee jokaista suomalaista jokaisessa Suomen kolkassa ja sen vuoksi minkäänlaista oman käden oikeutta ja korpilakia ei voida hyväksyä. Mikäli ongelmaa on, soittakaa hätänumeroon ja odottakaa viranomaisten toimenpiteitä.

Vanhempi konstaapeli Veeniksilä piti pienen taidepaussin ja sen aikana kuului katkeran ja huvittuneen sekaisia hymähdyksiä. Luottakaa viranomaisiin joo… Veeniksilä jatkoi.

- Epävirallisesti voin sanoa, että tuo äsken lausumani on täyttä paskaa mutta sitä ei saa sanoa ääneen. Jos minä sanon tuon julkisesti tai jossain sosiaalisessa mediassa niin olen välittömästi työtön mies ja todennäköisesti vielä leivättömän pöydän edessä. Täällä minä voin sen sanoa. Niin…mistä alkaisin… kuinka kertoisin… no joo, suoraan ja yksinkertaisesti. Suomi on viipaloitu neljään erilliseen vyöhykkeeseen. Vyöhykkeet eivät ole yhtenäisiä vaan ne on sirpaloitu pitkin maatamme.

- Ensimmäisenä vyöhykkeenä ovat käytännössä täysin itsenäiset etniset, siis toisin sanoen islamilaiset enklaavit. Niitä on nykyisin kaikissa suurimmissa kaupungeissamme ja ainoa asia missä Suomen viranomaiset ovat niitten kanssa tekemisissä on se, että Suomi elättää ne. Näin on Radanvarsikaupungissakin. Meillä on kolme etnolähiötä johon ei mene kuin ambulanssi. Paikkailemaan niitten keskinäisissä kärhämissä ammuttuja, puukotettuja ja räjäytettyjä. Jos etnot ovat sillä tuulella että antavat luvan. Usein ne eivät anna ja joka tapauksessa ambulanssin mukana ovat aina kaikki mahdolliset käytettävissä olevat poliisipartiot. Kaikki. Jotka eivät puolestaan saa toimia mitenkään vaikka niin taito, varustus kuin motivaatiokin sen mahdollistaisivat.

- Toisena vyöhykkeenä ovat noitten enklaavien ulkopuoliset kaupunkitaajamien alueet jossa poliisi pyrkii toimimaan mahdollisimman hyvin sitä normaalia poliisityötään tehden. Me ihan oikeasti haluamme tehdä työmme hyvin ja taata kansalaisten turvallisuuden. Sitä vaan osaltaan vaikeuttaa se, että etninen rikollisuus ei suinkaan rajoitu tuolle ykkösvyöhykkeelle vaan se on levittäytynyt kakkosvyöhykkeellekin. Mistä taas ei saa julkisesti puhua. Kun sitä ei virallisesti ole. Täällä meillä kakkosvyöhykkeeseen kuuluu pääosa Radanvarsikaupunkia, Naakkamon keskusta sekä niitten väliset alueet.

- Kolmas vyöhyke on nomenklaturan alue. Meillä Radanvarsikaupungissa se tarkoittaa Sateenkaarilan ja Oikean Todistuksen asuinalueita joissa päivystää jatkuvasti poliisipartiot vaikka siellä ei mitään tapahtuisikaan. Noitten alueitten suojelu on ykkösprioriteetti eikä sieltä poistuta vaikka nelosvyöhykkeellä tapahtuisi mitä hyvänsä. Utopian ylläpitäjillä on kova huoli turvallisuudestaan eikä siitä tingitä.

- Ja se nelosvyöhyke olette te. Maantieteellisesti nelosvyöhyke kattaa suurimman osan Suomesta. Täällä meillä nelosvyöhykkeeseen kuuluvat entiset Tyrellin, Reunansyrjän, Heukensaaskin ja Paljasveden kunnat sekä Naakkamon taajama-alueen ulkopuolinen alue. Teitä ei ole poliisille olemassakaan vaikka virallisesti toisin väitetään. Ykkös-, kakkos- ja kolmosalue saavat aikaan sen, että teille päin ei riitä minkäänlaista suojelua ja siihen on kielletty satsaamasta. Toistan: kielletty. Luonnollisesti etnoalueitten rikollisjengit ovat huomanneet tämän. Siksi te olette vaaravyöhykkeessä. Te olette helppoa saalista. Ainakin tällä hetkellä. Rikosilmoitukset, täysin riippumatta siitä kuinka raskaista rikoksista on kysymys, kirjataan, ne ovat virallisesti tutkinnassa mutta tutkintaa ei koskaan suoriteta. Ei edes aloiteta.

- Minulla ei ole minkäänlaista dokumenttia joka todistaa tämän. Sillä sellaista ei ole olemassakaan. Meille Radanvarsikaupungin poliisiin tuli sisäministeriöstä eräs huomattavilla valtuuksilla ja korkeilla allekirjoituksilla varustettu innokas virkanainen joka kertoi meille vallitsevan tilanteen ja antoi siihen liittyvät ehdottomat, mutta myös salassapidettävät määräykset. Ennen hänen tiedotustilaisuuttaan meiltä poliiseilta kerättiin talteen puhelimet. Ettei mitään äänitettäisi. Tämä on käsky, jota noudatetaan mutta jota virallisesti ei ole olemassa. Tässä reaalimaailmassa se on kuitenkin olemassa ja se tekee teidät tyrelliläisetkin turvallisuuskoneiston näkökulmasta epähenkilöiksi. Teidän turvallisuuteenne ei satsata, sillä teitä ei ole olemassakaan.

Veeniksilä piti jälleen lyhyen taidepaussin ja jatkoi sitten:

- Kuunnelkaa tarkkaan. Tilanne on tämä. Poliisi ei auta teitä. Mutta poliisi ei myöskään puutu enää millään tavoin siihen, mitä Tyrellissä tapahtuu. Koska sitä ei ole poliisille olemassakaan. Ajatelkaa asiaa. Teihin kohdistuu uhka. Mutta se uhka antaa teille myös mahdollisuuden. Mikäli… mikäli poliisi saa hälytyksen siitä, että valtiovallan rakastamat etnisesti edistykselliset ovat alueellanne vaarassa, niin meidän on pakko tulla kaikilla partioilla ja parhaimmalla mahdollisella varustuksella. Mutta… jos hälytystä ei tule, niin mekään emme tule. Ja nuo etnot eivät hälytyksiä tee, sillä ne eivät tule koskaan alueellenne hyvä mielessä ja niille on kunnia-asia hoitaa touhunsa omin päin ilman suomalaisia viranomaisia.

- Muistakaa siis: teihin kohdistuu uhka. Mutta se antaa myös tietyn mahdollisuuden. Ajatelkaa. Ajatelkaa tarkkaan. Reunansyrjässä on jo ajateltu. Siitä te kuulette hieman myöhemmin. Mutta oma osuuteni tästä tilaisuudesta päättyy tähän ja poistun paikalta. Toivotan teille kaikkea hyvää ja esitän syvän häpeäni Suomen poliisin nykyisestä alennustilasta. Me varsinaiset poliisit emme koskaan halunneet tätä. Mutta meidän mielipidettämme ei kysytty. Ja muistutan vielä siitä, että asiantila ei tule enää muuttumaan. Niin kuin tiedätte, EU:ssa – joka on tosiasiallisesti liittovaltiodiktatuuri – kansallismieliset puolueet kiellettiin ja julistettiin laittomaksi jo pari vuotta sitten. Poliittisen muutoksen mahdollisuuksia ei ole. Tilanne tulee vain pahentumaan joten on viisaampaa varautua ennemmin kuin myöhemmin.

Veeniksilä kumarsi, poistui majasta, käveli autolleen, käynnisti moottorin ja katosi. Kokousta johtava Viljo Rönstetti puolestaan totesi:

- Tietänette että mitä nyt ryhdytään valmistelemaan. Niinpä, mikäli joku mieltää ettei hän kuulu tähän tilaisuuteen niin hän voi nyt poistua.

Kukaan ei poistunut. Otettavan askeleen henki majassa vahvistui edelleenkin. Tuntui kuin sitä olisi voinut hengittää. Eräs miehistä nousi seisomaan ja totesi:

- Olen opettaja Tyrellin ala-asteella. Se meillä sentään vielä on jäljellä. Yläastekin siirrettiin. Onneksi sentään Naakkamoon eikä Radanvarsikaupunkiin. Edustan kaikkia koulumme opettajia ja useita oppilaitten vanhempia. Puhun heidän puolestaan ja siteeraan sitä Väinö Linnan kirjaa jossa isäntämies Töyry totesi jotenkin niin että jos ei maassa ole laki ja järjestys niin silloin pitää puhua kättä pidemmällä.

Opettajan lause sai aikaan hyväksyvää muminaa ja kannustavia voimasanoja. Rönstetti nyökkäsi ja jatkoi:

- Se, mitä me vasta suunnittelemme, on Reunansyrjässä jo tehty. Annan puheenvuoron Reunansyrjän suojelukaartin päällikölle Esko Kytömäelle:

Noin kuusikymppinen Kytömäki nousi, kumarsi ja aloitti oman osansa:

- Ensimmäisenä menemme siihen asiaan mistä teilläkin on puhuttu huhuja. Ovatko Jätkimänjoen tapahtumat totta? Kyllä. Ne ovat. Olin itse siellä ja johdin toimintaa. Se tapahtui jo vajaa vuosi sitten. Me olimme valmiina ja olimme saaneet ennakkovaroituksen Naakkamosta. Sillä Jätkimänjoen sillalla pääsi kymmenen etnisesti edistyksellistä rikollista hengestään. Ruumiit on haudattu, autot on hävitetty ja mikä teidän kannaltanne on tärkeintä on se, että yksi, toistan yksi poliisipartio kävi kertaalleen kyselemässä että tapahtuiko Jätkimänjoella mitään. Ja tämä oli jo ennen poliisin uusia määräyksiä joitten mukaan me olemme oman onnemme varassa ja poliisin toiminta-alue loppuu Naakkamon keskustasta pari kilometriä eteenpäin.

- Mikä on tärkeintä on tietysti se, että etnisellä erillisalueella ymmärrettiin pääaseia. Se, että reunansyrjäläiset todellakin puolustavat itseään. Aseellisesti ja raskaimman jälkeen. Olemme saaneet sen jälkeen olla rauhassa. Etnoalueilla on ymmärretty että Reunansyrjässä saa kuulaa kalloonsa. Yksinkertaisesti asian voi tiivistää niin, että meillä on tiesulku. Siellä on aseistettu vartio ympäri vuorokauden. Olemme edelleenkin valppaita ja meillä on myös hälytysjärjestelmä joka perustuu sekä kännyköihin, radiopuhelimiin että jatkuvaan päivystykseen. Se on tietysti raskasta mutta olemme ymmärtäneet että jos me emme itse suojele itseämme, niin valtiovalta sitä ei taatusti tee. Niin kuin tuo Veeniksilä teillekin äsken kertoi. Kanala jossa ei ole aitoja on pian kanala ilman kanoja. Jos haluatte, niin autan teitä organisoimaan omaa suojelukaartianne.

Tässä vaiheessa Viljo Rönstetti totesi:

- Ehkäpä pidämme äänestyksen. Teidät on valtuutettu toimimaan lähes kaikkien tyrelliläisten puolesta. Suojelukaartin perustamisen puolesta, käsi ylös.

Kaikki kädet nousivat.

- Ja vastaan äänestäjiä ei sitten näemmä tarvitse kyselläkään. Esko, kerro meille kokemuksesi pohjalta kuinka meidän tarvitsee aloittaa.

- Ensiksi on tietysti perustettava jonkunlainen organisaatio ja komentoketju. Toiminnan johtaja, alijohtajat ja niin edelleen. Teidän on järjestäydyttävä. Teillä on sekä reservin upseeri- ja aliupseerikoulutuksen saanutta porukkaa. Ja organisoimiskykyistä porukkaa muutenkin.

- Seuraavaksi teidän tulee kehittää oma hälytysjärjestelmänne. Kännykät ja muut älyvempaimet toimivat täällä syrjässäkin eikä etnoilla ole sentään mitään gsm-jammereita. Mutta järjestelmää tulee täydentää radioilla. Kartoittakaa radiopuhelintenne määrä ja kannattaa ehkä panna kolehti päälle että saatte hankittua hieman tehokkaampia tukiasemia. Perusidea on se, että ensimmäinen yhteishäly lähtee kaikkiin paikallisiin kännyköihin ja sen jälkeen viestitään radioilla.

Tässä vaiheessa Kytömäki piti pienen tauon, katsoi yleisöä ja totesi:

- Huomaan muuten että täällähän on paikalla myös Tyrellin kirkkoherra Hermanni Reiskala. Mitenkäs on, Hermanni, tuleekos kirkko mukaan hälytysjärjestelmään? Teillä on kumminkin kellotapuli.

Yleisö naurahti hieman ja kirkkoherra Reiskala totesi:

- Itse asiassa tämä sopii paremmin kuin hyvin. Sillä meidän kellojen äänet tulee kaiuttimista ja meillä on muuten jemmassa myös tiedosto jossa on hälytyssummerin ääni. Se kuuluu meinaan sitten pitkälle. Rikkana rokassa ja kovaäänisenä semmosena.

Kytömäki nosti peukkua ja jatkoi:

- No hemmetti. Asiahan on sillä sovittu. Mitä hälytyksiin tulee niin toimintanne alkaessa kytkemme teidätkin hälytys- ja tiedotusjärjestelmään joka meillä on jo Naakkamon kanssa olemassa ja johon Heukensaaskin ja Paljasveden porukatkin liittyvät kunhan saavat omat plutoonansa perustettua. Eihän meillä mitään GRU:ta ole mutta pystymme aika hyvin valvomaan Naakkamosta itään lähtevää tietä. Niin Tyrelliin kuin Reunansyrjään menevä tiehän kun lähtee samasta Naakkamon ABC:n jälkeisestä risteyksestä. Jos etnojen autot ohittavat sen ABC:n niin ehdimme antaa ennakkovaroituksen.

- Sitten siihen ikävimpään mutta myös tärkeimpään osioon eli teidän täytyy kartoittaa käytössänne olevat aseet. Sillä ajatuksella että niitä tarvittaessa myös käytetään. Ei niistä muuten mitään hyötyä ole. Tuo paikalta poistunut Veeniksilä tulee jatkossa toimimaan teidän myyränänne poliisiorganisaatiossa ja lähettää viestejä yksityisestä sähköpostiosoitteestaan. Meillä on pari samanlaista myyrää Radanvarsikaupungin poliisiorganisaatiossa ja heidän kauttaan olemme saaneet ennakkotiedot Tyrellissä olevista laillisista aseista. Tyrellissä on kaikkiaan 2.734 asukasta ja teiltä löytyy 1.093 erilaista asetta

- Aseet koostuvat pääosin erilaisista hirvikivääreistä, lintuluodikoista ja metsästyshaulikoista. Lisäksi ampumaharrastajilta löytyy lisäksi pistooleja ja revolvereja. Sitten on tietysti pienoiskivääreitä, pienoispistooleita ja pienoisrevolverejä. Kakun kermana on reserviläistoiminnan myötä kahdeksantoista kappaletta puoliautomaattista reserviläiskivääriä.

- Aseet on tietysti jaettava. Sopivimmat hirvikiväärit ja lintuluodikot – erityisesti puoliautomaattiset –  sekä puoliautomaatti- ja pumppuhaulikot ja tietysti ne reserviläiskiväärit jaetaan vartio- ja torjuntayksiköille. Suojeluyksiköille ja kodinturva-aseistukseksi sitten noita muita aseita. Idea on se, että joka töllissä on jonkunlainen tykki. Erityisesti syrjemmällä sijaitsevissa taloissa. Jos tunkeilijat tietävät että jostain mummonmökistäkin ammutaan revollilla oven läpi niin se varsin kummasti vähentää intoa. Nuo mainitut suojeluyksiköthän sitten hälytyksen tullessa parhaansa mukaan keräävät vaara-alueelta suojaisampaan keskustaan sekä lapsia, naisia että eläkeläisiä. Idea on se, että ketään ei jätetä yksin.

- Mitä aseisiin vielä tulee, niin me Reunansyrjässä ehdimme hankkia myös hieman konetuliaseistusta ennen Jätkimänsillan tapahtumia ja meillä on yhteys tiettyyn venäläiseen yrittäjään jonka kautta niitä voidaan hankkia teillekin. Tiedän että teilläkään ei rahaa ole liiaksi mutta tämä sijoitus voidaan verrata henkivakuutukseen ja koska venäläiset eivät tunnetusti hävitä vanhempiakaan aseita niin sieltä saa sellaisia hyvinkin kohtuuhintaan. Tulee muistaa, niin kuin tuo poliisikin teille kertoi, että jatkossa te ja vain te takaatte oman turvallisuutenne. Kukaan muu ei sitä tee. Ei varsinkaan virkakoneisto. Siksi kättä pidempää tarvitaan.

Kytömäki oli hetken hiljaa ja hänen ennestäänkin vakava ilme muuttui vieä vakavammaksi.

- Sitten… teidän tulee kartoittaa kuinka paljon keskuudestanne löytyy lääkintätaitoisia ihmisiä. Ne etnoryöstäjät ovat aseistettuja. Mitään sairaalaa tai terveyskeskustahan ei ole kuin Radanvarsikaupungissa. Kun juttelin Viljon kanssa hän totesi että eläkkeellä olevia lääkäreitä löytyy ainakin.

Vanhempi mies ja nainen nousivat seisomaan ja ilmoittivat olevansa kyseisiä eläkkeellä olevia lääkäreitä ja halukkaita auttamaan.

- No sehän on hyvä kuulla. Ja tuota… nythän on niin että jos täältä viedään ampumahaavoja saanut Radanvarsikaupunkiin sairaalaan niin sairaala kyllä ilmoittaa kyseiset vammat poliisille mutta poliisi tuskin tekee mitään. Koska ammutut tulevat nelosvyöhykkeeltä. Saattavat käydä kysymässä mutta voitte vastata että laukaus tuli kaukaa ja ampuja oli tuntematon henkilö. Siitä ei kannata antaa vinkkejä että etnojen kanssa on tapeltu. Poliisi kun nimenomaan ei halua tietää. Ettei sen tarvitse reagoida. Sillä etnot ovat kaiken tapahtuneenkin jälkeen valtiovallan suojeluksessa. Se kun ei yksinkertaisesti pysty tunnustamaan tyrineensä pahemman kerran joten se pitää tätä utopiakulissia pystyssä jatkossakin.

- Ja siihen liittyen se viimeinen seikka. Kyseessä on puolustautuminen. Ja myös pelote. Tätä on tapahtunut Reunansyrjän lisäksi muutamalla muullakin paikkakunnalla Suomessa. Eikä niistä taisteluista ole jäänyt henkiin yhtään tunkeilijaa. Ja niin kuuluu ollakin. Se on selvä viesti: jos lähdet väärään paikkaan, et palaa koskaan ja katoat kuin yöhön ja usvaan. Nacht und Nebel. Sinusta ei kuulla enää koskaan. Sinusta ei jää jälkeäkään. Nacht und Nebel. Pienenä yksityiskohtana voin kertoa että jos niitten tuuriaan yrittäneitten etnogangstereitten puhelinten signaalia oltaisiin seurattu – mitä ei olla tehty – niin se olisi kertonut niitten käyneen Reunansyrjän liepeillä, jatkaneet matkaa ja päätyneet Radanvarsikaupungin poliisiaseman lähellä olevalle jätelavalle.

Kytömäki kumarsi, istui ja Viljo Rönstetti jatkoi:

- No niin… eiköhän ole aika aloittaa työ?

Muutama kuukausi myöhemmin, toukokuussa, Tyrellissä.

Viljo Rönstetti ajoi vanhalla Lada Nivallaan Tyrellin keskustan ulkopuolelle. Hänen vieressään istui Reunansyrjän suojelukaartin johtaja Esko Kytömäki. Rönstetti oli Tyrellin omassa suojelukaartissa luotettu ja arvostettu mies mutta jätti johtamisen nuoremmille. Kaartia johti Joonas Vertamo, 38-vuotias opettaja ja reservin luutnantti. Ajelun tarkoituksena oli esitellä hieman Kytömäelle sitä, kuinka Tyrellissä oltiin alettu valmistautua ja mitä oltiin saatu aikaiseksi. Ensimmäiseksi käytäisiin kuitenkin morjestamassa Vilma Väystettä. Sekin oli osa tutustumista. Miehet ajoivat vanhan ja syrjässä sijaitsevan rintamamiestalon pihaan. Vilma odottelikin jo ovella. Hän oli 78-vuotias mutta vielä hyväkuntoinen ja aurinkoinen nainen.

- Jaahah… pojat tuli sitten pitämään asetarkastusta.

- No jotain sinnepäin… jos teittillen vaan sopii.

- Ainahan minä mukavat herrasmiehet otan vastaan. Käykääs peremmälle.

Talossa – jossa tuoreen kahvin ja pullan tuoksu otti vieraat vastaan – johdatti Vilma miehet talon olohuoneeseen. Piironginlaatikon päällä oli hänen miesvainaansa valokuva ja sen vieressä kirjailtu liina jonka alla oli jotakin. Vilma nosti liinan pois ja otti esille sen alla olevan Holekin pienoisrevolverin pitäen sen piipun huolellisesti miehistä pois suunnattuna. Hän aukaisi revolverin rullan:

- Kas tässähän se on se minun vierasvarani. Kutsumattomille sellaisille. Hyvässä öljyssä ja yhdeksän lutia menee rullaan. Pari rasiaa patruunoita on vielä tuossa laatikossa. Eihän tuo kakskakkosen luoti mikään iso ole mutta harvapa sitä haluaa kuitenkaan vatsastaan kaivella. Hälytyksen tullen minutkin tullaan tietysti hakemaan kirkolle turvaan mutta tämän kanssa on vanhalla mummollakin olo turvallisempi. Kun ne ovat tämän maailman semmoselle mallille laittaneet.

Vilma pyöräytti vielä rullan, loksautti sen sitten paikoilleen kuin vanha tekijä ja viittasi vieraat sitten keittiöön. Eihän Vilman luota kahvittelematta kukaan lähtisi.

Suut mukavasti pullanmakuisena miehet jatkoivat Tyrellin toisen päätien vartiopaikalle joka sijaitsi eräällä peltoaukealla. Tiellä oli puomi ja tien vieressä sinne hilattu työmaakoppi joka oli kylään ajajien puolelta naamioitu kivikasaksi. Vartiopaikalla oli neljä miestä. Kahdella oli pumppuhaulikot ja kahdella puolestaan aikanaan Neuvostoliitossa valmistetut PPŠ-41 Spagin-konepistoolit jotka ulkoisesti muistuttivat melko paljon vanhoja Suomi-konepistooleja. Noita aseita oltiin hankittu reunansyrjäläisten välityksellä Tyrelliin kaikkiaan kymmenen kappaletta.

Vartiopaikalla konepistoolimiehet nostivat juuri puomia ja heilauttivat kättään kylään päin poistuvalle autolle. Miehet tunnistivat Rönstetin auton ja tervehtivät. Rönstetti ja Kytömäki kättelivät miehiä ja Rönstetti kysyi:

- Terve mieheen. Mitäs tänne kuuluu?

- Peräti rauhallista. Työpaikkaliikennettä alkaa tulla vasta myöhemmin. Se on Eskokin näemmä tullut meitä katsomaan. Tules kattoon meidän kasemattia.

Työmaakoppiin oli vedetty sähköt mutta suurimman lämmön antoi kamiina. Kopissa oli pöytä, pari tuolia, pari kerrossänkyä, vesisäiliö, kahvinkeitin, jääkaappi ja mikro. Lisäksi kopissa oli vielä kaksi kiikaritähtäimellä varustettua .308-kaliiberista hirvikivääriä sekä suuri määrä patruunoita. Toinen haulikkomiehistä totesi varsin tyytyväisellä äänellä:

- Me ollaan vähän viritelty tuota varosysteemiä. Jos me saadaan ennakkovaroitus niin tästä vartiopaikasta sekä kilometrin että puolentoista kilometrin päässä on tienviereen sopivaan kulmaan asetetut pöllipinot. Kun häly tulee niin me käydään traktorilla nykäisemässä niitä läjässä pitävät tönärit irti ja pöllit mäjähtävät tielle. Ei ne tunkeilijat tänne meinaan panssarivaunuilla tule ja vaikka niillä olis moottorisahat mukana – mitä kovasti epäilen – niin niitten kasojen tusaamisessa menee tunti jos toinenkin. Siinä ehditään hyvin valmistautua ja onhan se jo sellainen merkki että typerämpikin tajuaa että niitä odotetaan. Ja ehkä se typeräkin tajuaa että varmaankin on fiksumpaa tehdä uukkarit ja suksia huuthelvettiin.

Kytömäki totesi että tuo ideahan pitää adoptoida myös Reunansyrjään. Tämän jälkeen toinen konepistoolimiehistä jatkoi:

- Hälytyksen tullen ne pöllipinot antavat myös aikaa sille että tuolla välillä olevista taloista ehditään tulla turvaan tänne. Varsinaiset asemat meillä on naamioituina tuossa sataviiskyt metriä tuonnempana. Kun me saadaan aseistetut äijät asemiin niin tästä on pian aikaa hankala tulla läpi. Ainakaan jos ei ole panssareita ja eihän niillä etnoilla vielä semmosia ole.

Kytömäki ja Rönstetti kättelivät vartijat ja ajoivat takaisin kohti Tyrelliä. Autossa Rönstetti kysyi:

- Mitäs luulet Esko… mihin tää kaikki johtaa?

- Kapinaako meinaat?

- No sitäkin juu niin…

Kytömäki mietti hetkisen. Huomasi että hän oli selvästi ajatellut itsekin kysymystä:

- Eihän näitä suojelukaarteja ole hallituksen kaatamista varten sinänsä perustettu. Ihan vaan ihmisiä suojelemaan. Kun valtiovalta ei sitä kerran perkele tee. Eikä näillä kaarteilla ole sinänsä voimaa kaataa hallitusta. Ainakin jos puolustusvoimat on sen takana. Toisaalta sielä sotavaltiollakin saatetaan ajatella että jos itseään lailliseksi nimittävä hallitus muuttuu miehittäjää tukevaksi sortohallitukseksi niin onko aseellinen toiminta sellaista vastaan kapinaa ollenkaan vaiko itse asiassa kapinan kukistamista.

Kytömäki oli vähän aikaa hiljaa ja jatkoi:

- Niin… en lähde ennustelemaan. Mutta se aikaisempi kapina alkoi oikeastaan siitä, kun valtiovalta ei enää kyennyt takaamaan järjestystä alueellaan. Niin kuin ei kykene enää nytkään. Silloinkin ihmiset perustivat aseellisia joukkoja. Niin kuin me nyt. Ja kun niitä aseellisia joukkoja oltiin perustettu ei mennyt vuottakaan kun se laajamittainen ampuminen alkoi. Oliko kyseessä silloin poikkeus, vai onko kyseessä sääntö? Sitä kysymystä kannattaa miettiä…

OHJATTUA ILMASTOAHDISTUSTA

Niin kuin lukija hyvin tietää on verorahoitteisen Ylen päällimmäisin tehtävä opastaa tavallista kansalaista oikeaoppiseen ajatteluun. Siksi se antaa tavalliselle Taavitsaiselle luettavaksi mm. juttuja joissa kerrotaan ilmastoahdistusta käsittelevästä työpajasta ja todetaan vielä asian tiimoilta että tukahdetut tunteet voivat johtaa outoon alakuloon.

”Tukahdetut tunteet voivat johtaa outoon alakuloon”.

Vautsi. Mistä onkaan kysymys? Kysehän on siitä että muuan ”opettaja ja tutkija” pitää teineille ns. ilmastoahdistustyöpajaa jossa käsitellään ilmastomuutoksen aiheuttamia ahdistavia tunteita. Kyseisen ”valistuksen” kohteena ovat luonnollisesti nuoret teinitytöt. No, mitäs tässä kimppa-ahdistustyöpajassa sitten tehdään? Otetaanpa otteita uutisesta:

Ilmastoahdistustyöpaja jatkuu seuraavaksi selkeällä tehtävällä. Osallistujien täytyy ilmaista tunteensa jollakin liikkeellä pienryhmän yhteisessä patsaassa. Noin neljän henkilön ryhmät tekevät lopulta nopeasti patsaansa.

Yksi osallistujista asettuu hiihtoasentoon, sillä hän on huolissaan lumisten talvien säilymisestä ilmastonmuutoksen keskellä.

Allekirjoittanut käy katsomassa ikkunasta ulos ja näkee 70 sentin lumihangen eikä allekirjoittanut edes asu Pohjois-Suomessa. Jatketaanpa:

Viivi Hamarila ottaa samantyyppisen asennon kuin Edvard Munckin kuuluisassa Huuto-taulussa.

– Herätys, tehkää jotain ilmastonmuutoksen estämiseksi. Ihmisiä ei kiinnosta tarpeeksi se, mitä pitäisi tehdä. Pienet teot eivät enää riitä. Jos olet sammutellut valoja, kannattaisi harkita isompia toimia. Esimerkiksi kasvissyöntiä tai sitä, kannattaako enää matkustaa lentokoneilla, Viivi Hamarila sanoo.

…

Ilmastoahdistus voi kyteä piilossa ja se voi olla syy esimerkiksi outoon alakuloon tai unettomuuteen. Suru luonnon tuhoutumisesta ja oma riittämättömyys vaikkapa lentojen vähentämisessä nousevat esiin, kun media kertoo ilmastonmuutoksen vaaroista.

Outoon alakuloon? MC Tsuhnan herrasmiesten kanssa keskusteltiin tästä ahdistusasiasta ja tuumailtiin että mitäpäs jos me osallistuisimme kyseisiin ilmastoahdistustyöpajoihin. Ja toteaisimme siellä että meitä ahdistaa ihan pirusti se, että mitä niin afrikkalaisten kuin lähi-itäläisten jatkuva lisääntyminen saa aikaan ympäristölle. Ja samalla toteaisimme että meitä ahdistaa ihan kybällä se että vaikka Suomi tuottaa huomattavasti enemmän luonnonvaroja kuin kuluttaa niin juuri meitä täytyy rangaista toisten tekemistä ympäristörikoksista. Joihin kuuluu nimenomaan liiallinen väestönkasvu ja ylijäämäväestön dumppaaminen meidän elätettäväksi.

Toteaisimme vielä että meitä ahdistaa ihan tolkuttomasti se, että nämä kyseiset häiskät jotka Suomeen tultuaan monikymmenkertaistavat sen paljon puhutun hiilijalanjälkensä tekevät vielä tolkuttoman määrän väkivalta- ja seksuaalirikoksia.

Saattaisimmepa todeta myös sen, että meitä ahdistaa ihan merkeleesti se, että ammatti- ja tapahysteerikkojen vuoksi sekä suomalainen teollisuus että haja-asutusalueet laitetaan kyykkyyn ja ainoa mitä sillä saadaan aikaiseksi on hyvä mieli ammatti- ja tapahysteerikoille.

Oletettavasti kyseinen asiassaan innostunut opettaja toteaisi närkästyneenä että tämä on väärää ahdistusta, soittaisi poliisit paikalle ja toteaisi että viekää nuo vanhat faktistipaskiaiset koppiin koska ne häiritsevät kollektiivista hyvää pahaa oloa.

Sillä siitä, ja vain siitä tuossakin pelleilyssä on kysymys. Omasta hyvästä ja osallistuvasta olosta. Tuntuu hyvältä kun voi kuvitella tekevänsä jotain joka ei ole tosiasiassa mitään. Hotellin respassa nähdään, että teinit ovat kovasti alttiita kaikille vaikutteille. Ehkä heidän kannattaisi antaa itse muodostaa omat mielipiteensä. Jopa vaikka faktoihin perustuen. Vaikka ne eivät nykyisin niin muodikkaita olekaan.

KALJUPÄISIÄ UUTISHAVAINTOJA OSA C

1. Suojeluraha

Päivi Räsänen kertoi eduskunnassa tiedon joka ei varsinaisesti yllätä ketään jolla on edes alkeellista ajatustoimintaa. Eli asia tiivistettynä:

- Turvapaikanhakijoiden vastaanottorahaa olisi mahdollista alentaa, jos hakija ei osallistu vastaanottokeskuksen koulutukseen suomalaisesta yhteiskunnasta. Tätä sanktiomahdollisuutta ei kuitenkaan ole käytetty.

- Turvapaikanhakijoiden vastaanottorahan sanktiomahdollisuutta ei ole käytetty muun muassa siksi, että se koetaan turvallisuusriskiksi.

- Näille henkilöillehän maksetaan vastaanottorahaa, jota voidaan vähentää enintään 20 prosenttia kahden kuukauden ajaksi, jos henkilö ilman perusteltua syytä kieltäytyy työ- tai opintotoiminnasta, mutta saamamme tiedon mukaan näitä vähennyksiä ei käytännössä juurikaan tehdä eli tätä periaatteellista velvoittavuutta ei käytännössä käytetä.

- Yksi syy, joka [valiokunnan kuulemisissa] nousi esiin, oli se, että asiakkaiden sanktioiminen nähdään turvallisuusriskinä eli pelätään, että henkilöt reagoivat turvallisuutta vaarantaen siihen, jos heiltä vähennetään vastaanottorahaa.

Hotellin respasta olisi esitettävänä muutama huomio. Tästä kotouttamisen luvatusta maasta.

1. Tämä lössi ei ole muutenkaan käyttäytynyt kovin partiopoikamaisesti. Jos niille maksetaan siitä, että nämä eivät ryhdy riehumaan vielä entisestään, niin eikös kyse ole suojelurahasta? Joka yleensä mielletään gangsterien touhuksi. Ja mikä olikaan se kansainvälinen sopimus joka estää heittämästä näitä jätkiä Suomesta huuthemmettiin? Kansainvälinen notkumis-, loisimis- ja huilailu & sikailuoikeussopimus? Missä sellainen on allekirjoitettu? Ja milloin?

2. Olivatko juuri nämä sitä sakkia jolla paikataan se huutava työvoiman tarve joka on ehdottoman välttämätöntä että Suomi selviää tulevaisuudessa?

3. Muistutettakoon taas että nämä turvapaikkaa hakevat häiskät ovat tulleet Suomeen koko Euroopan läpi. Missä päin Eurooppaa se sota olikaan menossa?

4. Muistutettakoon vielä sekin vertailukohtana että suomalaiselta pitkäaikaistyöttömältä vähennetään työttömyysturvaa, jos hän ei osoita ”aktiivisuuttaan”. Ja sen aktiivisuuden osoittamistavat hänen tulisi etsiä itse, kun niitä ei ole tarjolla.

Summa summarum: suomalainen valtiovalta uskaltaa kyllä haistatella suomalaiselle mutta se pelkää sitä että elintasosiirtolainen alkaa riehua jos sitä ei elätetä ja sen vuoksi alistuu sen edessä.

Mitä tämä kertoo suomalaisesta valtiovallasta?

Ei se tyhmä ole joka vaatii…

2. Pula halpatyövoimasta

Jopa Ylelläkin on aika ajoin juttuja jotka eivät ole pelkkää monikuristuspropagandaa. Kyseisessä jutussa haastatellaan suomalaista ammattitaitoista 45-vuotiasta laivanrakentajaa. Kaverilla on sekä levyseppähitsaajan, putkiasentajan että koneasentajan koulutus.

Ja hän on työtön.

Lähettänyt kymmeniä työhakemuksia. Turhaan. Eikä hän ole ainoa. Satakunnan TE-toimiston mukaan Satakunnassa ja Varsinais-Suomessa on nyt noin tuhat laivanrakentajaa vailla työtä. Samaan aikaan kun Meyerin Turun telakka ja RMC:n Rauman telakka kertovat jatkuvasta työvoimapulasta.

Mikä tuossa yhtälössä ei oikein natsaa? Kokeneita työmiehiä olisi tarjolla. Eivät kelpaa. Eivät niin, sillä eihän pula olekaan suinkaan työvoimasta vaan halpatyövoimasta. Siksi telakat haalivat alihankkijoittensa kautta ulkomaalaista työvoimaa pienemmällä palkalla.

Sama tilanne on ollut rakennusalalla jo pitkään. Ja moni teollisuuden ala on ulosliputettu Suomesta kokonaan pois. Nykyisin jo 40-vuotias on mitä varmimmin elämänsä viimeisessä työpaikassa. Jos se loppuu, on jäljellä vain kituuttaminen. Ilman toivoa paremmasta. Samalla saadaan eläkkeetkin pienemmiksi.

Jossain vaiheessa suomalaiset muuttuivat merkityksettömiksi. Omassa maassaan.

Sinne jonon jatkoksi vaan…

3. Selitteläätiötä ts. sertifikoitua paskapuhetta

On jokseenkin järkyttävää huomata elävänsä maassa jossa tietyn etnis-uskonnollisen ryhmän vakavia rikoksia yritetään joko kokonaan piilottaa ja silloin kun se ei onnistu niin ne pyritään selittämään mitättömäksi, merkityksettömäksi ja jopa väittämään ettei niitä oikeastaan ole tapahtunutkaan. Tässä selitteläätiössä ovat tietysti ensiarvoisen tärkeitä akateemiset suojatyöllistetyt ja nyt joukon jatkoksi ovat ilmoittautuneet eräät Sarah Green ja Tuija Pulkkinen jotka molemmat ovat professoreita Helsingin yliopistossa. Heidän viestinsä pääsisältö on, että ”Seksuaalirikoksissa ei ole kyse kulttuurista tai etnisyydestä – Niiden takana on syvään juurtunut ajatus siitä, että miehet ovat naisia arvokkaampia”. Tällä he viittaavat tietysti nyt puhjenneeseen tuontirikollisuuden, erityisesti seksuaalirikollisuuden paiseeseen. Laitetaanpa otteita:

- Ensinnäkin tärkeintä on ymmärtää, että nuoriin naisiin kohdistuneissa rikoksissa on ennen kaikkea kyse sukupuolesta. Vaikka teot ovat seksuaalisia tekoja, ne ovat ensisijaisesti miesten naisiin kohdistamia sukupuolisen väkivallan tekoja.

- Toiseksi näissä hyökkäyksissä ei ole kyse erilaisesta kulttuurista tai etnisyydestä. Miesten seksuaalista ja muuta väkivaltaa kohdistuu naisiin säännönmukaisesti joka puolella maailmaa, huomattavan paljon myös suomalaisessa kulttuurissa.

- Vaikka nykyinen kristinusko ja islam molemmat tuomitsevat seksuaalisen väkivallan, ne kuuluvat samaan kulttuuripiiriin, jossa naiset on pitkään alistettu miehille – kutsuttakoon tätä vaikka patriarkaaliseksi järjestykseksi paremman termin puutteessa.

- Oulun järkyttävien tapahtumien pitäisi siis saada meidät ennen kaikkea ajattelemaan sukupuolipolitiikkaa. Nämä tapahtumat koskevat meitä kaikkia, ja ne pitäisi nähdä #metoo-liikkeen valossa eikä osana erilaisuutta ja maahanmuuttoa koskevaa keskustelua.

- Viha ja vihaisuus tulisi kohdistaa sukupuolitettuun väkivaltaan, siihen samaan alistavaan valtaan, johon myös suomalaiset miehet syyllistyvät suomalaisia naisia kohtaan.

Ja vielä:

- Nämä uskomukset vallitsevat laajoissa osissa maailmaa ja myös Suomessa huolimatta sukupuolten tasa-arvon pitkäaikaisesta edistämisestä. Ennakkokäsitys sukupuolten hierarkiasta eli epätasa-arvosta johtaa sekä tietoisesti että tiedostamatta tapahtuvaan naisten kontrolliin ja huonompaan kohteluun työpaikoilla, kotona, julkisuudessa ja läheissuhteissa.

Hotellin respasta esitetään taas muutama huomautus:

1. Jos näitten ämmien väittämä pitää paikkansa niin eikös suomalaisten miesten pitäisi syyllistyä nelikymmenkertaiseen seksuaalirikosten määrään nykyiseen verrattuna?

2. Tiedostavat laumayksilöt ovat sanoneet että perussuomalaiset ratsastavat tapahtuneella saadakseen kannatusta omalle ideologialleen. No, mitäs nämä ämmät juuri nyt tekevät? Ja kansallismieliset eivät ratsasta millään vaan ovat varoittaneet tästä jo viimeiset viisitoista vuotta.

3. Jos nykyinen kristinusko ja islam olisivat täysin samalla lailla samaa kulttuuripiiriä kuin mitä nuo ämmät selittävät, he eivät selittäisi silloin mitään vaan kulkisivat burqhassa ja pitäisivät turpansa visusti kiinni. Mutta niin ei ole, vaan he elävät halveksimiensa miesten elättämänä ja saavat palkkaa vastaan halveksia miehiä ammatikseen. Yhteiskunnalle täysin ja totaalisen turhina mutta siitä huolimatta korkeasti arvostettuina akateemisina ammattilaisina.

Mutta jos ihminen on sekoittanut päänsä feminismin ja monikultturismin sekoituksella niin pakkohan sen joku selitys on yrittää keksiä. Kun teoria ja käytäntö eivät kohtaa. Ja silloinhan vika on aina käytännössä.

4. Sataset paukkuu

Nämä olivat sitten sadannet kaljupäiset uutishavainnot. Ensimmäiset julkaisin marraskuussa 2007. Tarkoitus oli, että ne olisivat olleet ainoat sellaiset sillä itse se pääuutinen oli uutinen jossa kerrottiin että skinimies oli ammuskellut Martinlaaksossa ja siitähän se idea otsikkoon tuli. Varsinainen peruste tällä skiniepäilylle oli miehen kalju pää jonka perusteella niin minä kuin moni muukin ollaan potentiaalisia skinheadeja.

Sitten huomasin että tässähän on varsin toimiva formaatti julkaista erilaisia uutispätkiä joista en välttämättä kirjoittaisi kokonaista juttua. Joistain tietysti olisin, mutta niin kuin lukija tietää, tarjoaa suvaitsevais-tiedostavaisto lemmikkeineen sen verran paljon aineistoa että kaikesta ei vaan millään ehdi.

Siirrytään siis kaljupäisissä uutishavainnoissa seuraavalle sataselle. Itse blogissa on julkaistuja kirjoituksia tällä hetkellä 1133 kappaletta.

SUPERSANKARI

Eleltiin näitä päiviä Huitsinnevadan Örnätjärvellä. Muuan omakotitalon ovi aukesi ja ulos astui tunnetusti ruma mies jonka jotkut saattoivat tuntea vihakirjoittaja Perskeleen Ykänä. Ykä röyhtäili tyytyväisenä sillä olihan hän hetki sitten nauttinut mainion, yhdessä rakkaan vaimonsa kanssa laittamansa aterian eli kaakanakastiketta sekä höysteeksi keitettyä transfobista slurria ja koko roska oli maustettu merisuolalla, pippurilla ja lipstikalla. Hyvän aterian jälkeen oli ruokasavujen paikka mutta voimasavuke Boston ei meinannut millään syttyä koska ulkona oli melkoinen lumimyräkkä. Ykä kääntyi kevyesti noituen ulko-oveen päin ja sai voimasavukkeen lopulta sytytettyä. Savu ei jäänyt leijailemaan ympäristöön vaan tuulen myötä katosi nopeasti kuin se kuuluisa pieru Saharaan vaikka Saharan sijasta oltiin huomattavasti pohjoisemmissa olosuhteissa.

Ykä puhalteli navakkaa rankemmassa tuulessa ja lumipyryssä voimasavukkeen savuja ja noitui itsekseen että voihan jörndonnerwetter sentään kun ilmoja pitelee… kyllä on viti herkässä… pihallakin jo yli kakskymmentä senttiä… tässähän kaikki pysähtyy… niin autot kuin ihmiset… ei kaupallekaan pääse enää kuin suksilla…

Niin. Tai pysähtyisi. Ellei apuun tulisi supersankari.

Joku ulkopuolinen saattaisi ihmetellä että mitähän supersankaria se Ykä mahtaa tarkoittaa.

Teräsmies?

Mustanaamio?

Batman?

Nääh, toteaisi tähän Ykä ja täsmentäisi että tyypit jotka laittavat lyhyet kalsarit koko vaatevarustuksensa päällimmäiseksi ovat muutenkin vähän epäilyttäviä ja eihän ne näillä selkosilla muutenkaan pärjäisi. Lumessa, tuulessa ja pakkasessa.

Ei. Täällä tarvittiin ihan oikea supersankari. Suomalainen supersankari.

Ja sieltähän se taisi jo tullakin. Ensimmäisenä sen havaitsivat naapurin koirat. Kaksi mukavaa vessukkaa jotka alkoivat heti lähettää sähkeuutisia koirien Kuonobookiin. Ja sitten Ykäkin kuuli jo äänen. Sitten valon. Ja se valo kääntyi isommalta tieltä tännepäin. Sieltähän se tuli. Suomalainen supersankari.

Traktorimies.

Traktorimies ajeli hyvää vauhtia ja putsasi Perskeleittenkin tien lumesta. Ohimennessään hän morjesti Ykää ja Ykä morjesti takaisin. Tuttuja miehiä kumminkin oltiin. Traktorimies jatkoi matkaansa muutaman sataa metriä tien päässä olevalle talolle, kääntyi takaisin ja jatkoi tien toisen puolen auraamista. Perskeleitten kohdalla hän pysähtyi, peruutti pihalle ja aurasi nopeasti pihan niin kuin oltiin jo vuosia sitten sovittu.

Piha oli aurattu yhdellä pyyhkäisyllä. Sitten traktorimies pysäytti sankarityövälineensa ja poltteli Ykän kanssa voimasavukkeet. Mies oli paikallinen, nykymittakaavassa varsin pienen maatilan omaava maanviljelijä joka teki auraushommia saadakseen lisää välttämättömiä riikintaalereita. Näillä selkosilla ne revittiin mistä pystyttiin. Harvalla oli varma maakuntavirka niin kuin Ykällä. Ykää ihan hävetti.

Traktorimies jatkoi matkaansa. Oli vielä paljon teitä aurattavana. Nämä suomalaiset supersankarit eivät tunteneet virastotyöaikaa. Töihin oli lähdettävä silloin kun tilanne vaatii. Traktorimies tuumasi lähtiessään että kotiin pääsee tänään ehkä puolilta öin. Ja aamulla neljältä tai viideltä pitää lähteä taas jos lumimyräkkä jatkuu.

Ykä ymmärsi että nuo traktorimiehet olivat suomalaisia – ja totaalisen aliarvostettuja – supersankareita. Ilman heitä kaikki pysähtyisi. Niin täällä maalla kuin kaupungissakin. Jossain Helsingissä heidän hommansa oli vielä vaativampaa. Tilat olivat pieniä, traktorin sijasta käytettiin bobcatia ja kaikki lumi piti lyödä kuorma-auton lavalle jonnekiin huuthemmettiin kuskattavaksi. Täällä maalla sentään riitti kun sen tuuppasi tieltä tontille. Kyllä täällä tilaa piisasi.

Traktorimies jatkoi matkaansa ja poistui paikalta niin että perävalot vaan näky.

Se suomalainen supersankari.

Kunniaa traktorimiehille.

PÄIVÄ BAGDADIN POLIISISSA

Bagdadin pääpoliisiasemalla poliisipäällikkö Abdul al-Said kävi tietokoneeltaan läpi päivittäisiä raportteja. Poliisin työ Isis-järjestön sotkemassa ja muutenkin täyden anarkian partaalla käyneessä maassa ei ollut sitä helpointa herkkua mutta al-Said oli kuitenkin tyytyväinen. Kovalla työllä kaupunki oltiin saatu jo suhteellisen rauhalliseksi. Kokonaan rauhalliseksi sitä tuskin koskaan saataisiin mutta vastuuntuntoinen ja realistinen poliisipäällikkö ymmärsi että rauhallisuuskin on tilanteen mukaan elävä ja vaihteleva termi. Ovisummeri soi ja al-Said komensi tulijan sisään. Toimistoon astui komisario Barkatullah al-Haddad ja poliisipäällikkö huomasi että miehen naama oli kalpea kuin albiinokummituksella.

- No, mikäs erinomanen nyt on? Mikä miehen lakanaksi muutti?

- Tota noin, nyt kun on piru merrassa. Sitten pahemman kerran.

- Minkäs sortin piru nyt sitten on kyseessä?

- Suomalainen piru. On käynyt ilmi että neljä vääräuskoista suomalaista jätkää on raiskannut täällä useita paikallisia nuoria naisia. Ihan porukalla. Ja vielä kuvanneet sikailuaan älykännyköillään. Niin että rikos on kyllä enemmän kuin toteennäytetty.

- Hä? No mitä sinä siinä sitten vielä munit? Käykää ne jätkät koppiin ja koppiin viedessä pistäkää sopivassa mittakaavassa turpaan. Siis tosi rumasti jos et muuten ymmärtänyt. Minä soittelen samantien oikeuteen. Tässähän on pikasharian paikka ja tuon jätkälauman keskimääräinen pituus vähenee huomiseen mennessä tommosen pään mitan verran. Jos täällä kerran ollaan kyläilemässä niin ei se oikeuta käyttäytymään kuin pullopersesiat. Saavat, mitä tilasivat.

- Niin no, oltaishan me ne kyllä haettu. Mutta kun ei ehditty.

- Et kai sinä onneton meinaa että ne saatanan sällit ovat päässeet karkuun?

- No en. Niitten raiskattujen naisten sukulaiset vaan ehtivät ottaa ne kiinni ja ampuivat jokaisen saman tien.

- Jaa. No, eihän meillä sitten ole asian suhteen sen enempää tekemistä. Käy nyt kumminkin sanomassa niille sukulaisille että raadot rattaille ja rutahautaan. Ja että poliisi ei asian suhteen tutki eikä hutki. Ei omaehtoinen jätehuolto kumminkaan rikollista ole. Itse asia tehdään kyllä poliisin kautta julkiseksi niin oppivat siellä Suomessakin että vaikka ne siellä ehkä ovatkin hyväuskoisia tolvanoita siinä vieraskoreudessaan niin täällä ei olla. Maassa maan tavalla, saatana.

Komisario al-Haddad poistui ja sanoi mennessään ottavansa saman tien yhteyden poliisin tiedottajaan. Poliisipäällikkö al-Said puolestaan otti kännykkänsä ja soitti ulkoministeriöön. Saisivat pistää siellä niille suomalaisille ihan saatanallis-perkeleelliset viisumiehdot. Jo on maailma mennyt mallilleen kun vieraat kusee isäntäväen kengille…

Inspiraatio kirjoitukseen tuli Eero Paloheimon kirjoituksesta joka käsitteli hieman samaa asiaa. Paloheimohan kuuluu sarjaan ”harvat fiksut vihreät”. Heillä kaikilla on se yhteinen tekijä että he ovat eronneet kyseisestä puolueesta sen mielettömän politiikan vuoksi.

NELJÄSTOISTA EPISTOLA

Tämänkertaiseen epistolaan olisi ollut aiheita vaikka hurumykke mutta tällä kertaa keskitytään siihen tuontitavarana hankitun – erityisesti seksuaalirikollisuuden – paiseeseen joka on hiljattain puhjennut ja annetaan puheenvuoro nimenomaan sille voiman valoisalle puolelle joka toteaa että hajaantukaa, ei täällä ole mitään katsottavaa. Ei ole koskaan ollutkaan. Epistolassa keskitytään kahteen osioon:

1. Virkakoneisto, joka toimii niin kuin esimerkillisen itäsaksalaismallisen virkakoneiston kuuluu toimiakin ts. selittää että se ei ole tehnyt mitään väärin.

sekä

2. Tosiuskovaiset joista voi sanoa niin kuin valmentaja aikanaan huippukävelijä Valentin Konosesta kun hän oli etenemässä kohti maailmanmestaruutta eli ”hän ei ota enää vastaan ulkopuolista informaatiota”. Kaikki kunnia Valentin Konoselle jolla ei sinänsä ole osaa eikä arpaa asian kanssa.

Ehkäpä laitetaan ensiksi pari kuvaa tuolta lähihistorian puolelta. Ensiksi uutisoi Uusi Suomi vuonna 2015:

Hotellin respassa käsitys lottovoitosta on se perinteisempi eli lottovoitto tietää rahaa tilille, se ei lyö, ryöstä eikä raiskaa. Ja sitten kuva vuodelta 2016:

Nämä ihmisethän kuuluvat sarjaan ”haluamme Suomeen lisää kehitysmaalaisia koska Suomeen pitää saada lisää kehitysmaalaisia”. Laitetaanpa sitten pari poliisin lausuntoa vuosilta 2016 ja 2017. Ensin Oulun poliisin ylikomisario Arto Autio:

Ja sitten Hämeen poliisin rikoskomisario Jari Kiiskinen:

”Nuoret ovat aina tutustuneet toisiinsa. Nyt tänne lintukotoomme on tullut myös muualta ihmisiä, mikä aiheuttaa sen, että myös toisista kulttuureista tulevat tutustuvat prinsessoihimme. Tähän myös heillä on oikeus.”

Näistä lausunnoista voidaan vetää johtopäätöksenä joko:

a) Poliisi tiesi ja salasi.

tai

b) Ainakin nuo kaksi poliisipomoa ovat olleet harvinaisen hyväuskoisia hölmöjä.

Tässä oli se pieni tausta tuoreille tapahtumille ja seurataan, mitä sekä viranomaiset että poliitikot ja tosiuskovaiset ovat kommentoineet. Joulukuussa – kun paise alkoi puhjeta – totesi suuresti kunnioitettu evp tasavallan presidentti Tarja Halonen Ylen uutisen mukaan seuraavaa:

Presidentti Tarja Halosen mukaan erilainen kulttuuri tai yhteiskunta eivät ole selityksiä maahanmuuttajien seksuaalirikoksiin.

Kyseiset teot ovat kiellettyjä kaikissa yhteiskunnissa ja kulttuureissa.

– Se on YK:n ihmisoikeussopimuksen vastaista ja kaikki maat ovat allekirjoittaneet sen.

No hemmetti. Hotellin respassa melkein luultiin että tuontitavara raiskaa suomalaisia lapsia. Mutta eihän se voi olla niin. Sillä sehän on kiellettyä. Siitä on sopimuskin. Joskaan Halonen ei muistanut sanoa että islamilaiset maat ovat allekirjoittaneet ihan erilaisen sopimuksen.

*

Tammikuun alussa Ilta-Sanomat etsi käsiinsä suuren joukon selitteläättöreitä jotka selittivät ympyrää neliöksi. Otetaan monen selitteläättörin selitteläätiöistä esille muuan Helsingin yliopiston kriminologian ja oikeuspolitiikan instituutin (Krimo) suunnittelija Hannu Niemi joka selittelöi asiaa näin:

Helsingin yliopiston kriminologian ja oikeuspolitiikan instituutin (Krimo) suunnittelija Hannu Niemi nostaa esille tärkeänä selityksenä maahanmuuttajien ”sosiaalisen kontrollin siteen katkeamisen”. Tällä Niemi tarkoittaa sitä, että rikosaltteimmat maahanmuuttajat ovat nuoria miehiä, joiden yhteys omaan perheeseen, kuten vanhempiin tai puolisoon, on syystä tai toisesta katkennut. Joko perhettä ei ole tai perhe ei ole lähtenyt mukaan.

-  ”Jos ajatellaan lähtötilannetta, että ihminen repäistään omista oloistaan vieraisiin olosuhteisiin, jossa hän ei pärjää, ei osaa kieltä eikä saa töitä. Ollaan jouten ja tekemisissä enimmäkseen muiden turvapaikanhakijamiesten kanssa, joiden kanssa on aikaa pohtia, mitä päivän mittaan tekisi”, kuvailee Niemi. ”Helposti ymmärtää, mitä siitä seuraa. Sellaisissa oloissa alttius rikoksille on suuri kansallisuudesta riippumatta”.

Tässä maassa löytyy muuten niitä syrjäytyneitä omastakin takaa. Missäs on heidän tekemät järkyttävät rikosaallot? On jokseenkin järkyttävää että haittamaahanmuuttajien tekemille törkeille rikoksille löytyy jatkuvasti opiarvoltaan korkeita valkopesijöitä. Tietty akateeminen aines on tietysti historiassa aina ollut kallellaan sekopäisimpiin ideologioihin. Vaan pistetäänpäs tähän väliin HSL:n mainos joka ei sinänsä aivan suoranaisesti liity käsiteltävään asiaan:

Semmonen ihan tyypillinen suomalainen perhe. Vaan jatketaanpa. Kun mätäpaise alkoi puhjeta, niin MTV 3 uutisoi asiasta näin:

Mikähän kuvassa on hieman vinksallaan? Sitten asiaa kommentoi Oulun poliisin rikosylikomisario Markus Kiiskinen:

Sattuivat vaan samaan ajankohtaan. Hotellin respasta todetaan että kyseinen Kiiskinen puhui paskaa niin kuin tietysti tunnolliselta viranomaiselta vaaditaan. Kun haittamaahanmuuttajat raiskaavat porukalla – muuallakin kuin Oulussa niin kuin on käynyt ilmi – niin kyseessä on seksuaalirikosten ilmiö eikä mikään yksittäistapaus. Ja vaikka poliisi kuinka selittäisikin niin itse se ongelma on ongelma. Ei ongelmasta vihainen kommentoiminen. Oulun poliisi sitten rauhoitteli kansalaisia vielä lisää:

Väite: Yksi uhreista on 10-vuotias.

Oulun poliisin korjaus: Uhrit ovat 12–15 -vuotiaita.

Väite: Kaikki epäillyt miehet ovat turvapaikanhakijoita.

Oulun poliisin korjaus: Osa on, osa on pakolaisstatuksella ja osalla on Suomen kansalaisuus.

Ja tavalliset kansalaiset huokaisivat helpotuksesta. Eihän tässä mitään hätää sitten. Tosin viimeisimpien vahvistamattomien tietojen mukaan nuorin uhreista on yhdeksänvuotias mutta eipä takerruta yksityiskohtiin. Tässä välissä ehti sitten sisäministerimme Kai Mykkänenkin selitellä asiaa:

Jätkähän on nero. Onneksi hän kertoi meille tuon sillä eihän sitä muuten kukaan olisi hoksannut. Viisauttaan jakoi myös monikultturismin esitaistelija eli Ylen toimittelija Eero Mäntymaa joka otti apuun omat tilastonsa:

Siteeraus aikaisemmasta kirjoituksestani: Pakkohan Eeron on jotain yrittää ja älysihän hän sentään jättää väittämättä että edes kyseisessä tilanteessa suomalaiset tekisivät yhtä paljon noita rikoksia kuin hänen lemmikkinsä. Mutta voihan asiaa silti fundeeraa. Ei muuta kuin etsii käsiin tilastot jota todistavat suomalaisten nuorten miesten järkyttävän suuren taipumuksen niin raiskauksiin kuin lastenraiskauksiin. Samoin voisi kattella saman tyyppisiä tilastoja joskus 1960-luvun puolenvälin jälkeen. Silloinhan Suomi oli suurten ikäluokkien myötä pullollaan nuoria miehiä. Todisteita pitäis kyllä löytyä.

Vaan kun ei löydy. Asiaan lienee kaksi mahdollista selitystä.

1. Rasistiset poliisi ja tilastokeskus ovat lavastaneet luvut uusnatseiksi tulkittujen vaatimuksesta.

tai

2. Eerolta pääsi ns. hätänen.

Hotellin respasta muuten muistutetaan että juuri sinä lukija kustannat Yleisradion härskin propagandan eikä mielipidettäsi kysytä. Jatketaan. Akateeminen turhatyöläinen Kaarina Hazard ei olisi Kaarina Hazard ellei hänkin työntäisi lusikkaansa soppaan:

Itsekin aikanaan pillurallia ajaneena voin sanoa asiasta muutamia seikkoja jotka kyseinen Kaarina joko tietää tai sitten ei tiedä:

1. Pilluralli oli lähinnä toiveitten rallia eikä sen auton kyytiin kovin usein tyttöjä tullut. Kunhan jätkät keskenämme suhattiin.

2. Jos tyttöjä autoon tuli niin ei siinä pommi-Corollassa kukaan mitään seksiaktia edes yrittänyt.

3. Pilluralliin osallistuneet jätkät olivat siinä mielessä perinteisiä suomalaisia jätkiä että joku joukkopaneminen ei käynyt mielessäkään.

4. Eikä varsinkaan joukkoraiskaaminen.

Kyseinen Kaarina voi alkaa etsiä faktoja suomalaisesta pilluralliraiskauskulttuurista. Mutta eihän hän sellaisia edes etsi. Lähinnä hän on huolissaan asemastaan The Hazardina johon riittää jatkuva suomalaisille keskisormen osoittaminen. Entäs jos se joskus loppuukin? Entä jos viimeinenkin rahoitushana katkeaa? Kas kun mitään varsinaista kenenkään tarvitsemaa taitoa kyseinen akateeminen turhatyöläinen ei pysty tarjoamaan.

Joku vasemmistoaktivistikin halusi laittaa lusikkansa soppaan:

Jotain on tietysti pakko yrittää utopiansa ylläpitämiseksi mutta hotellin respasta muistutetaan että raiskauksiin syyllistyivät haittamaahanmuuttajat. Eivät lasten isät. Annetaanpa puheenvuoroa sitten välillä virkakoneistolle. Marko ”Fobba” Forss:

Kolme kysymystä Fobbalta:

1. Tuliko tunnustettua että poliisilla olisi muutakin tekemistä kuin kytätä sitä mitä suomalaiset puhuvat netissä?

2. Olisivatko nämä ”möykkääjät” jopa saattaneet olla oikeassa?

3. Montako ”nettimöykkääjien” väkivallantekoa poliisi on kirjannut?

Oulun kaupunginjohtajakin oli kovasti yllättynyt:

Teidät saattoi yllättää some. Meitä täällä voiman pimeällä puolella ei yllättänyt mikään. Vaan kerropas Päivi, jos se on se some joka varsinaisesti raiskaa niin minkä kokoinen meisseli sillä on? Ja otetaan sitten vielä tosiuskovaisia. Päivystävä anarkisti Suvi Auvinenkin avautui:

Kyseinen järjestäytynyttä yhteiskuntaa vastustava ja järjestäytyneestä yhteiskunnasta täysin riippuvainen ”anarkisti” muuten hiljattain hihkui innosta kun antifantit olivat poltelleet täysin tavallisten suomalaisten autoja. Ja otetaanpa sitten vielä esille Suomen huonoin pilapiirtäjä Ville Ranta:

Pilapiirroksenhan tekee hyväksi kaksi asiaa:

a) Se on hauska

b) Se sisältää jonkun perusteltavan pointin

Kyseinen pelle on onnistunut epäonnistumaan jokaisessa tekeleessään. Mutta hänhän sitten perusteli tuota viimeistä tuotostaan:

Mistä päästäänkin feministiseen ikiliikkujaan jota nuo soijapojatkin pitävät pyörimässä:

1. Naisen turvallisuutta ei saa puolustaa ellei ole feministi.

2. Jos on feministi, niin hän ei saa arvostella tuontitavarana hankittua seksuaalista väkivaltaa. Koska jos hän tekee niin, niin silloin hän ei ole aito feministi.

Ja tietysti tuo jätkänpaska viljelee pokkana sitä lausetta että tavallinen suomalainen mies hyväksyy naiseen kohdistuvan väkivallan jos tekijänä on suomalainen mies. Onhan se toki todistettu. Sen ovat todistaneet suomalaiset feministit. Koska he ovat sanoneet niin. Niin feministinaiset kuin Jan-Erik Lapasetkin. Ja kun feministeistä puhe on niin tottahan silloin täytyy esitellä muuan Minja Koskela:

”Valkoisten suomalaismiesten omistusoikeus suhteessa valkoisiin suomalaisnaisiin”. Epäilemättä kyseinen henkilöoletettu uskoo oikeasti siihen mitä sanoo mutta monta mutkaa tuossa johtopäätöksessä on pitänyt vetää suoriksi.

Kyseinen henkilöoletettu muuten veti porot nokkaansa kun tätä hänen kirjoitustaan levitettiin interwebin ihmeellisessä maailmassa varsin kyisin kommentein. Feministit ovat jotenkin ristiriitaisuuksien mestareita. Näitten tuontitavararikollisten kulttuurissa nainen on selkeästi ja teeskentelemättä pelkkää irtainta omaisuutta mutta suomalaisen feministin vihollinen on kuitenkin aina suomalainen mies. Se suomalainen mies joka elättää nuo feministit. Yksityisellä sektorilla kun ei ole varsinaisesti tarvetta feministisen joukkorääkymisen ammattilaisille. Ehkä suomalainen feministi haluaa ruokkia egoaan ja tuntea olevansa todellinen taistelija. Tietysti turvatuissa olosuhteissa sillä hän tietää että ei suomalainen mies hänelle kuitenkaan mitään tee. On kivaa ja helppoa kertoa olevansa sorrettu kun ei sellainen kuitenkaan ole.

Onhan selvää, että sekä järjestelmän edustajilla että tosiuskovaisilla on päänupeissaan menossa hädän aiheuttama ankara painetila ja osa heistä varmasti tajuaakin että he ovat hakanneet omia ja ennen kaikkea toisten päitä jatkuvasti Utopian mäntyyn vaikka varoituksia on tullut jo jotain viisitoista vuotta. Mutta ego/asema/molemmat saavat aikaan sen että eihän sitä vieläkään tunnusteta vaan selitetään raaka rikollisuus merkityksettömäksi.

Sen vuoksi tuontitavara kestää otsikoissa vielä hetkisen ja sen jälkeen niin poliittinen koneisto kuin valtamedia hautaavat asian ja alkavat puuhata niitä elintärkeitä ilmastovaaleja. Yhteiskunnassa jossa valhe on jatkossakin totuus ja totuus puolestaan tuomittavaa vihapuhetta.

Suvaitsevais-tiedostavan uusaateliston asenteen koko kysymykseen voisi tiivistää Ylen toimittelijan Marja Sannikan kuolemattomaan lausahdukseen silloin kun paise jo muhi mutta ei ollut vielä puhjennut:

- Heidän mukanaan tulee rikollisuutta mutta heidän mukanaan tulee myös ystävyyttä, tulee kivoja pelihetkiä, tulee naapuruussuhteita, tulee kulttuurintuntemusta, tulee esimerkiks kivoja ruuanlaittohetkiä.

Kivoja pelihetkiä? Niin. Noille ihmisille tämä on ihana leikkikenttä. Jonka he haluavat säilyttää hinnalla millä hyvänsä. Sillä eiväthän he sitä hintaa maksa. Sen maksavat muut.