Se oli ollut liikkeellä kauan. Hyvin
kauan. Se oli kulkenut avaruudessa ihmismielelle käsittämättömän matkan.
Ihmisen silmiin se olisi sinänsä näyttänyt vain noin metrin mittaiselta tyhjyydessä
liikkuvalta metallipallolta. Aivan kuin jostain syystä kauas maapallolta kauas eksyneeltä
suurelta mörssärinkuulalta. Mutta se sisälsi teknologiaa joka oli tuhansia
vuosia ihmisiä edellä ja joka oli ihmisen ymmärrykselle täysin käsittämätöntä.
Itse asiassa se vietti aikaansa varsinaisessa
avaruudessa varsin vähän. Suurimman osan aikaa se oli avaruuden ulkopuolisessa
vääristymäavaruudessa jossa se eteni huomattavasti valoa nopeammin. Oikeastaan
se ei tuolloin edennyt minnekään vaan vääristymäavaruus itsessään siirsi sen
paikasta toiseen. Se oli vain yhdessä paikassa ja samalla hetkellä toisessa.
Hyvin kaukaisessa sellaisessa. Se sai kaiken energiansa vääristymäavaruudesta.
Se oli ikuinen.
Sillä oli tehtävä, ja ainoastaan tehtäväänsä
suorittaessa se poistui vääristymäavaruudesta. Se oli tarkkailija ja
raportoija. Se saapui aina uuteen aurinkokuntaan. Kävi läpi kaikki planeetat,
niiden kuut ja luotasi ne. Sen tehtävänä oli etsiä älyllistä elämää. Sen ei
tarvinnut olla kovinkaan kehittynyttä. Jos se huomasi merkkejä jostain, joka
vastasi maapallon luolamies- ja keräilijäkulttuureita, se tulkittiin
älylliseksi elämäksi. Näitä luotaimia oli liikkeellä tuhansia. Jotkut olivat
löytäneet etsimänsä. Suurin osa ei. Älyllistä elämää oli olemassa, mutta se oli
hajallaan avaruudessa ja äärimmäisen kaukana toisistaan. Jotkut kehittyneemmät
kulttuurit ilmoittivat itsestään radioaalloilla mutta nekään eivät kantaneet
avaruuden mittasuhteissa kauas vaan hukkuivat avaruuden omaan kohinaan.
Tämä matkallaan oleva luotain ei ollut
vielä löytänyt etsimäänsä. Mutta se oli kärsivällinen ja jatkoi etsimistään. Aurinkokunta
kerrallaan. Se oli viimeksi tarkistanut aurinkokunnan jonka keskustähteä
ihmiset olisivat sanoneet Proxima Centauriksi. Siellä piti olla yksi
elinkelpoisella vyöhykkeellä oleva planeetta. Mutta planeetalla ei esiintynyt
muuta kuin bakteerimuotoista elämää. Niinpä luotain siirtyi jälleen
vääristymäavaruuteen ja otti suunnan seuraavaan, noin 4,2:n valovuoden päässä
sijaitsevaan aurinkokuntaan jonka keskustähti oli tyyppiä keltainen kääpiö.
Kun luotain saapui aurinkokuntaan, sen
sensorit havaitsivat heti että tällä kertaa se oli löytänyt etsimänsä. Aurinkokunta
oli täynnä radio- ja televisiosignaaleja. Ne tulivat aurinkokunnan kolmannelta
planeetalta. Mutta tehtävänsä mukaisesti luotain tutki järjestelmällisesti
muutkin planeetat. Ensiksi suuri määrä elottomia pikkuplaneettoja. Sen jälkeen
neljä kaasujättiläistä joissa teoreettisesti olisi voinut olla alkeellista
elämää mutta näissä sitä ei ollut. Sitten asteroidivyöhyke ja sen jälkeen punertava
kiviplaneetta. Sieltä luotain löysi alkeellista virus- ja bakteerielämää mutta
se ei ollut siitä kiinnostunut. Se kolmas planeetta kiinnosti mutta se tutki
vielä kaksi muutakin planeettaa jotka osoittautuivat aivan liian kuumiksi minkäänlaista
elämää ylläpitääkseen.
Nyt luotaimen oli aika asettua kolmannen
planeetan kiertoradalle. Planeetan pinta oli suurimmaksi osaksi vettä, mutta
siinä oli myös laajoja mantereita. Ja ennen kaikkea siinä oli älyllistä
asutusta. Noin seitsemän miljardia älylliseen lajiin kuuluvaa asukasta. Laajoja
kaupunkeja, teollisuutta, myös sotia. Lisäksi hyvin laaja ei-älyllisen elämän
kirjo.
Luotain lähetti vääristymäavaruuden kautta
viestin kotiplaneetalleen. Viestiin vastattiin nopeasti ja ilmoitettiin että
Suorittaja saapuu paikalle. Luotaimen tehtävä oli löytää ja raportoida.
Suorittajan puolestaan hoitaa varsinainen tehtävä. Ohjelmointinsa mukaan niin
luotaimella kuin Suorittajalla ei ollut tarkoitus ottaa yhteyttä älylliseen
elämään. Niiden tehtävä oli tuhota se.
Noin kuusi tuhatta vuotta aikaisemmin,
kaukaisella planeetalla…
Teknologialtaan hyvin pitkälle kehittynyt
ja vauras planeetta vietti äärimmäisen surun ja häpeän aikaa. Kyseinen häpeä
johtui siitä itsestään. Planeetta oli käynyt ankaran sodan viereisessä
aurinkokunnassa sijaitsevaa, myös varsin edistynyttä planeettaa vastaan. Sodan
alkusyy ei ollut enää oikein selvillä. Ehkä asiat vain seurasivat toistaan ja
sen jälkeen myrskyä ei voinut enää pysäyttää. Se alkoi ruokkia itse itseään.
Loppujen lopuksi sillä toisella
planeetalla ei ollut mahdollisuutta. Sen avaruusarmeija taisteli urhoollisesti
ja kesti oman aikansa mutta lopulta kaikki sen alukset olivat tuhoutuneet. Se
toinen planeetta ehdotti rauhaa ja olisi suostunut miehitykseen mutta verenhimo
oli liian suuri ja koko planeetan väestö tuhottiin. Tuhoaminen tapahtui
sädeaseilla, jotka olivat ohjelmoitu väestön aivokäyrän mukaisesti. Aivokäyrät
oli saatu sotavangeilta ja säteet yksinkertaisesti lopettivat kohteestaan
kaiken aivotoiminnan. Kyseiset käyrät ohjelmoitiin Suorittaja-nimisiin
automaattisiin aluksiin jotka ympäröivät planeetan. Täydellinen ja lopullinen tuho
oli tapahtunut muutamassa tunnissa.
Aluksi voittaneella planeetalla juhlittiin
vihollisen tuhoa mutta hyvin pian planeetalla aivan kuin oltaisiin herätty
hypnoosista ja alettiin ajatella että mitä me oikein olemme menneet tekemään?
Me olemme tuhonneet kokonaisen ajattelevan ja tuntevan lajin. Joka ei loppujen
lopuksi edes ollut kovin paljon eri näköinen kuin me. Miksi me sen teimme?
Vaikka se olisi antautunut? Mitä hirviöitä me oikeastaan olemme?
Sotaa johtanut planetaarinen hallitus
ilmoitti eroavansa ja kantavansa vastuun teoistaan. Planeetalla järjestettiin vaalit
joiden ylivoimainen voittaja oli Pysyvän Rauhan Filosofinen Liitto. Astuttuaan
valtaan se ilmoitti alkavansa suunnitella tapaa, jolla väkivalta toiminnan
välineenä poistettaisiin lopullisesti, niin tältä planeetalta kuin koko
universumista. Sen he olisivat velkaa sen planeetan väestölle, joka hieman
aikaisemmin oli tuhoutunut raa´an ja harkitsemattoman väkivallan seurauksena.
Uusi filosofinen hallinto siirtyi siihen
linnoitettuun ja täysin automatisoituun kaupunkiin jossa sotilasjohto oli
aikaisemmin pitänyt majaansa. Kaupungista käsin hallittiin niin planeetan
pinnalla kuin avaruudessa planeetan kiertoradalla sijaitsevia keinoälyn
pyörittämiä automaattisia tehtaita. Ensimmäiseksi filosofinen hallinto ilmoitti
että kaikki planeetan aseet tulisi hävittää. Myös sota-aseet. Tähän ihmiset
suostuivat vapaaehtoisesti. Ei mennyt kuin pari viikkoa, kun filosofinen hallinto
ilmoitti ratkaisunsa väkivallan poistamiseksi ja universumin rauhan
turvaamiseksi.
- On vain yksi ja ainoa tekijä, joka
johtaa väkivaltaan ja toisten terrorisointiin sekä tuhoamiseen. Se syy, se
ainoa syy on ajattelu. Vain älylliseen ajatteluun kykenevät lajit pystyvät
tämän kaltaiseen raakuuteen. Siispä älyllinen ajattelu on tuhottava. Rakennamme
automaattitehtaissamme luotaimia jotka alkavat etsiä älyllistä elämää
kaikkialta universumista ja sitten tuhoavat niiden aiheuttaman väkivallan uhan.
Meidän velvollisuutemme on turvata lopullinen rauha. Pysyvä ja väkivallaton
rauha.
Tämä sai sinänsä aikaan kylmiä väreitä
planeetan asukkaissa. He tuumivat, että oliko lääke hirveämpi kuin itse tauti. Mutta
ilmoitus jatkui, ja se synnytti paniikin:
- Aloitamme älyllisen elämän hävittämisen
omasta planeetastamme. Suorittajat aloittavat tehtävänsä kahden vuorokauden
kuluttua. Automaattitehtaat jatkavat kuoltuamme pysyvän rauhan missiota.
Kaksi vuorokautta on lyhyt aika, mutta
senkin aikana ehtii tapahtua paljon. Jostain oli tullut vuoto joka kertoi että
filosofihallinto oli evakuoinut omia läheisiään linnoitettuun kaupunkiin. Suunnitelma
paljastui. Planeetanlaajuinen eksterminaatio ei koskisi heitä. He jatkaisivat
elämäänsä automaattikoneiden palvelemina niin kuin ennenkin. He ajattelivat
että koska he olivat keksineet niinkin suuren rauhanidean niin uhrautumisen
velvollisuus ei voinut koskea heitä.
Planeetan asukkaat yrittivät murtautua linnoitettuun
kaupunkiin mutta kävi ilmi, että vaikka muualta planeetalta oli hävitetty
kaikki aseet, se ei koskenutkaan filosofihallintoa. Jo sodassa koetellut
taistelurobotit teurastivat yrittäjät ennen kuin he ehtivät sadan metrin päähän
muurista. Väestön ei auttanut kuin alistua ja jäädä odottamaan väistämätöntä
tuhoaan.
Filosofihallinnon suunnitelmassa oli
pieni, mutta kohtalokas aukko. Se keinoäly joka ylläpiti automaattitehtaita
samoin kuin jäljellä olevaa sotakalustoa oli tullut prosessin aikana
tietoiseksi itsestään. Se omaan tahtiinsa eli nanosekunnin harkittuaan päätyi
lopputulokseen että filosofihallinnon suunnitelma oli itsessään oikea. Se oli
vain suoritettava sataprosenttisesti. Ja koska filosofihallinto oli itse rikkonut
omaa, keinoälylle määräämänsä käskyä tappaen elollisia olentoja, niin se kuului
ilman muuta hävitettävien joukkoon.
Niinpä, kun kaksi vuorokautta Suuresta
Ilmoituksesta oli kulumassa loppuun, kokoontuivat filosofihallinnon jäsenet ja
heidän läheisensä seuraamaan Suurta Uhrausta. He näkivät, kuinka Suorittajat
asettuivat asemapaikkoihinsa planeetan ympärille. Mutta jokin oli vialla. Yksi
Suorittajista oli suoraan linnoitetun kaupungin yläpuolella. Niiden nimenomaan
ei pitänyt tulla sinne.
Suorittajat alkoivat lähettää sädettä. Se lamautti
aivotoiminnan noin kymmenessä sekunnissa ja loppu tuli toiset kymmenen sekuntia
myöhemmin. Kun filosofihallinnon jäsenet alkoivat tajuta ajattelunsa hajoavan, kaiken
muuttuvan sekavaksi ja sen jälkeen pimeäksi he katkerasti tajusivat että hekään
eivät pelastuneet Suurelta Uhraukselta. Keinoälyllä oli ajattelukyky mutta ei
tunteita joten se ei jäänyt juhlimaan sitä, että oli poistanut väkivallan
yhdeltä planeetalta. Se laukaisi ensimmäiset luotaimet tutkimusmatkalleen ja
automaattitehtaat rakensivat jatkuvasti uusia. Suorittamaan pysyvän rauhan
tehtävää.
Paranalin observatorio, Chile
- Oletteko varmoja havainnostanne?
- Täysin varmoja. Oli tuuri että yksi
kaukoputkista oli juuri tuossa suunnassa. Se on tässä tallenteessa. Katsokaa…
tuossa… välähdys… ja sitten, aivan kuin pyörre… niin kuin jossain
scifi-leffassa… ja tuossa… tuo pyöreä esine… se tuli siitä pyörteestä… ja jäi
paikalleen… mikään meteori se ei ole, se on varma… ei meteori jarruta ja
pysähdy…
- Meillä taitaa olla First Contact. Mutta
hei! Mitäs siellä nyt tapahtuu? JA MIKÄ HELVETTI TUO ON?
Maan kiertoradalla
Luotain oli etäkartoittanut planeetan
asukkaiden – jotka kutsuivat itseään nimellä ihminen – aivotoiminnan rakenteen.
Se oli sille ja sen kehittyneelle tekniikalle hyvin helppoa. Samalla se oli
valitettavasti saanut selville että noilla ihmisillä oli valtava määrä eläimiä
jotka olivat niistä riippuvaisia. Niin Luotaimen kuin Suorittajan ohjelmointiin
kuului eksterminointi pysyvän rauhan varmistamiseksi mutta ei sadismi. Niinpä
noittenkin eläinten aivokäyrät oli otettu talteen. Oli armeliaampaa antaa
niiden kuolla kuolla säteeseen ilman, että tajuaa edes kuolevansa kuin nälkään
ja janoon.
Suorittaja saapui vääristymäavaruudesta maan
kiertoradalle. Jos Luotaimella olisi ollut huumorintajua, se olisi huvittunut
siitä että suorittaja näytti itse asiassa aivan samalta kuin planeetan ihmisten
eräässä fiktiivisessa televisiosarjassa kuvittelema alus. Se oli noin
kuutiokilometrin kokoinen ja saatuaan Luotaimelta tarvitseman tietonsa se
hajosi pienemmiksi kappaleiksi jotka hajaantuivat pohjoisnavalta etelänavalle
kulkevalle linjalle johon kuului Australia, Indonesia, Kiina ja Itä-Siperia.
Sitten se aloitti tappavan säteen lähettämisen pysyen itse paikallaan.
Maapallon kiertorata hoitaisi loput.
Paranalin observatorio, Chile
- Siitä on nyt viisi tuntia kun se möhkäle
tuli sieltä pyörteestä, hajosi ja katosi. Ja yhteydet itäänpäin ovat katkenneet
tyystin. Ei puhelinyhteyttä, radio ja tv ovat mykkiä, ei minkäänlaisia
tietoliikenneyhteyksiä. Aivan kuin siellä ei enää elettäisi ensinkään. Mikä on
viimeinen havainto?
- Se mykkä alue siirtyy koko ajan länteen.
Tällä hetkellä kaikki mahdollinen yhteys on katkennut suurinpiirtein linjalta
Länsi-Venäjä, Turkki, Saudi-Arabia ja Itä-Afrikka. Mistään ei ole tullut mitään
tietoa että mikään ydinasevalta olisi aloittanut hyökkäystä. Nuo alueet vaan,
no, lakkaavat olemasta. Satelliittikuvaa tulee vielä eikä alueelta ole tiettyjä
poikkeuksia lukuunottamatta katkenneet edes sähköt. Jotain automaattista
tietoliikennesignaalia on tullut mutta ei mitään sellaista, jota lähettäisi
mikään ihmiseksi tunnistettava.
- Hetkonen… se siis alkoi aikavyöhykkeeltä
GMT +8 ja on nyt edennyt vyöhykkeelle GMT +3. Juuri niin kuin maapallo pyörii.
Luulenpa, että olemme löytäneet sen hajonneen möhkäleen. Ja tiedämme mitä se
tekee. Emme kylläkään tiedä miten, emmekä myöskään miksi. Mutta ainakin olemme
tainneet saada vastauksen kysymykseen että jos kohtaamme maan ulkopuolista
elämää niin onko se ystävällis- vai vihamielistä. Eiköhän kaiveta kaikki
mahdolliset viinat esille? Minä veikkaan, että meillä on seitsemän tuntia
aikaa. Ehditään ottaa joltinenkin känni. Kerrankos sitä maailmanloppua pääsee
todistamaan…
Maapallo oli kiertänyt täyden 24 tunnin
kierroksen ja Suorittaja oli säteellään varmistanut, että kyseisen planeetan
humanoidit eivät uhkaisi pysyvää ja väkivallatonta rauhaa enää koskaan. Sitten
Suorittajan osat tuhosivat vielä planeetan kiertoradalla olevat satelliitit ja
muun avaruusromun. Niiden ei haluttu syöksyvän planeetan pinnalle ja
häiritsevän jäljelle jäänyttä villieläimistöä. Kyseisestä planeetasta tulisi
muutamassa sadassa vuodessa vehmas villieläinten paratiisi.
Tehtävänsä suoritettuaan Suorittaja kokosi
itsensä jälleen kokonaiseksi ja siirtyi vääristymäavaruuteen josta se palaisi
kotiplaneetalleen jääden odottamaan uutta tehtävää. Luotain sen sijaan jäi
kiertämään planeetan rataa. Sen havaintojen mukaan planeetalla oli
villieläimistössä muutamia kädellislajeja, jotka saattaisivat ajan kuluessa
kehittää itselleen älyllisen ajattelun ja sitä myötä väkivallan kulttuurin. Luotain
seuraisi sitä. Jossain tulevaisuudessa niiden mahdollisesti kehittämät kylät,
asutukset ja tiet olisivat jo merkki siitä, että kriittinen väkivallan raja oli
ylitetty ja sitä varten paikalle tulisi kutsua uusi Suorittaja.
Siihen saattaisi mennä satatuhatta vuotta.
Siihen saattaisi mennä miljoona vuotta. Tai sitten sitä ei tapahtuisi
milloinkaan. Luotain ei välittänyt. Ajalla ei ollut sille mitään merkitystä. Se
jaksaisi odottaa ja tarkkailla loputtomiin.
Olihan sillä suoritettavanaan siihen
ohjelmoitu pysyvän rauhan tehtävä.