perjantai 17. helmikuuta 2023

AKATEEMINEN SUOJATYÖTÖN

Helsingin työvoimatoimisto, vuonna 1 jjp (jälkeen järjen palautumisen)…

Työvoimatoimiston virkailija Elviira Sora istui toimistossaan ja odotti uutta asiakasta. Hän oli kuusikymppinen nainen ja piti työstään. Tai oikeastaan oli pitänyt siitä viimeisen vuoden ajan kun järki jollain ihmeellisellä tavalla palautui ja Suomi alkoi rakentaa itseään uudestaan. Sitä ennen hän oli ankarasti suunnitellut jäävänsä nupistaan sairaseläkkeelle koska koko työkkärin työ oli muuttunut lähinnä työttömien kiusaamiseksi erilaisilla kiusaamismalleilla joita hallinto nimitti kannustusmalleiksi ja joita henkilöstö ei missään nimessä saanut kutsua muilla nimillä.

Nyt tilanne oli muuttunut. Yritykset palkkasivat jälleen työhalukkaita ihmisiä. Ja turhasta oppiarvopelleilystä oli luovuttu. Firmat opettivat työn itse eikä Valviran hyväksymiä papereita kyselty. Itse Valvirakin oli supistettu minimitasoon. Oli tietysti väliinputoajiakin. Itse asiassa varsin paljon. Mutta Elviira ei jaksanut sääliä heitä. Hehän olivat olleet eräänlaista uusaatelistoa jo vuosikymmeniä. Kalliita, ylpeitä ja totaalisen tarpeettomia. Verorahoilla elätettyä turhuutta.

Yksi sellainen oli hänen seuraava asiakkaansa. 42-vuotias entinen yhteiskuntateologian tutkijatohtori Sössica Cuntunen. Nykyisin työtön. Kas kun yhteiskuntateologia lopetettiin järjen palauduttua lopullisesti ja uusi hallinto totesi että uskonnon, muodin ja poliittisen julistuksen sekoitus ei ole tiedettä vaan huonoa pamflettikirjallisuutta. Sitä voi toki harrastaa keskenään aivan halunsa mukaan mutta verorahoja siihen ei uhrata penniäkään.

Lisäksi kyseisellä naisella – ellei tässä tapaamisessa tapahtuisi jotain myöhempien aikojen pyhien ihmettä eli työllistymistä – olisi edessä majanmuutto. Nainen asui Kalliossa Toveriasunnot Oy:n (entinen Kojamo, entinen VVO) omistamassa kaksiossa jossa hän asui todellakin toverihinnalla. Uusi hallinto oli ottanut Toveriasuntojen omaisuuden haltuunsa ja uusaatelistenkin vuokra nousisi reaalitasolle.

Elviira pyysi Sössica Cuntusen sisään.

- Olkaa hyvä ja istukaa.

- Kiitos. Minunhan ei oikeastaan kuuluisi olla täällä… tämä ei ole arvolleni sopivaa… tällainen… anelu… muille kuuluva anelu… mutta kun säästöt alkavat loppua… vaikka vuokra on ollut puoli-ilmainen… mutta nyt se ei kohta ole… ja vanhemmatkaan eivät enää auta… eivät ole koskaan tykänneet ammatinvalinnastani… sanoivat vaan että mene plikka oikeisiin töihin… on se perkele, kun ei edes pidetä huolta omista lapsista…

- Niin. Onhan se kovin traagista se. Kun ei pidetä huolta 42-vuotisista lapsista. Mutta nyt pitäisi etsiä teille töitä. Ja siitä seuraa kysymys. Mitä te osaatte?

- Minä olen yhteiskuntateologian tutkijatohtori.

- Tuota noin, nyt ei kyselty oppiarvoa vaan osaamista. Siis ammattia. Onko teillä joku sellainen? Osaatteko te tehdä mitään?

- Minulla on laaja osaaminen. Olen tutkimustyössäni erikoistunut sekä LGBT:een että QTiiTyyhyn.

- Ymmärsitte kysymykseni väärin. Noita oppiarvojanne ja tutkimuksianne esitetään nykyisin MTV3:n uutisten loppukevennyksinä. Ovat muuten kovasti suosittuja. Niistä tehdyillä ja YouTubessa julkaistuilla koosteilla on miljoonia katsomiskertoja. Mutta oletteko te tehnyt koskaan mitään varsinaista työtä?

- Niin no… minä menin yo-kirjoituksista suoraan yliopiston yhteiskuntateologiseen tiedekuntaan ja… ja olen ollut siellä siitä saakka. Eikös se ole… totanoin… työtä?

- Ei. Se on turha menoerä josta maassamme on luovuttu. Haitallinen sellainen itse asiassa.

- No tuota… mitäs… työtä… teillä olisi minulle tarjolla?

Elviira aukaisi pöytälaatikkonsa ja otti sieltä erään rannekkeen:

- Laitatteko tämän ensin käteenne?

- Mikä se on?

- Se mittaa ruumiintoimintojanne. Kas kun tämä hetki on hyvin monelle akateemiselle suojatyöllistetylle ensimmäinen varsinainen kohtaaminen reaalimaailman kanssa. Ja se voi olla raskas. Haluamme pitää huolen hyvinvoinnistanne.

- Jaa… no jos nyt sitten…

Elviira katsoi, että ranneke lähetti signaalia hänen läppäriinsä ja aloitti:

- No niin, tässä olisi ensiksi tarjolla puhelinmyyjän hommia.

- Puhelinmyyjän? Siis minun pitäisi puhua ihan ventovieraitten ihmisten kanssa ja yrittää myydä jotain tuotetta? Kuulkaas, minä olen tottunut puhumaan vain yliopistolla vertaisteni kanssa ja ehkä joskus valtamedian haastatteluissa. Ei kuulkaa tuollainen minulle ja arvolleni sovi. Ei niin kertakaikkiaan niin. Minä olen kumminkin tohtori ja ansaitsen sen myötä kunnioitusta. Enkä anelua siitä että joku ventovieras ostaa jonkun viikkolehden tai jotakin.

Elviira katsoi läppäriään. Pulssi oli noussut varsin paljon ja verenpaine myös. Hän katsoi hieman Sössican itseriittoista ilmettä ja totesi itsekseen että puhelinmyyntifirma todennäköisesti maksaisi hänelle ettei hän koskaan soittaisi kenellekään. Tuumasipa vielä itsekseen että nykyisin oli palattu siihen aikaan jossa kunnioitus ansaitaan. Sitä ei saa tittelillä, oppiarvolla eikä varsinkaan ruikuttamalla. Mutta hän ei sanonut sitä ääneen ettei vaarantaisi asiakkaan oppiarvolle rakennettua haurasta egoa ja sen myötä turvallisuutta. Sen sijaan hän jatkoi:

- No sitten olisi tarjolla normaalia palvelutyötä johon koulutetaan. Hesburgerit ja sen sellaiset ja sitten huomattavaan suosioon noussut suomalaishenkinen Helppo Nakki-snagariketju palkkaa koko ajan uusia työntekijöitä. Työhön kuuluu snagariannosten valmistaminen sekä tietysti normaali siivous- ja varastointityö. Työ opetetaan työpaikalla.

- Siis minähän olen hei vegaani. Vegaani, ymmärrätkö? En minä sinne liharasvankäryyn. Ja en minä osaa laittaa ruokaakaan. Olen syönyt aina ennen ravintoloissa ja tilannut Foodorasta. Nyt vaan ei rahat riitä siihen. Ja jynssäämään joitain rasvoja vai? Ei tule kuuloonkaan.

- Jaa, no sitten hyvin monet baarit, huoltoasemat ja sen sellaiset ovat alkaneet jälleen palkata baariapulaisia. Yksinkertaista työtä. Helppo oppia. Astioiden keruuta, pöytien pyyhkimistä ja sen sellaista. Onnistuisi varmaan jopa yhteiskuntateologian tohtorilta.

- Siis minäkö palvelemaan joitain muurahaiskansalaisia? Persvakojätkiä! Ei tule kuuloonkaan!

- Itse asiassa muurahaiskansalaiset ovat jälleen kansalaisia ja hehän ovat elättäneet teidät koko ikänne. Mutta nyt näyttää siltä että pulssinne ja verenpaineenne alkaa olla aivan turhan korkea. Ottakaapa hieman vettä ja tämä rauhoittumispilleri ja huokaistaan hieman.

Sössica otti vettä pullosta ja nielaisi samalla Elviiran antaman kalkkitabletin. Uskoihan se siihen kumminkin. Ruumiintoiminnot alkoivat asettua.  Rauhoituttuaan Sössica kysyi:

- Olisiko kumminkin jotain muuta?

- No olisihan tässä vielä assanvessan…

Jaaha. Nyt se pyörtyi. Elviira otti puhelimen ja soitti vartijoille:

- Tulkaas hakemaan taas yksi reaalimaailmasta säikähtänyt ja viekää se toipumishuoneeseen.

Lääkintäkoulutetut vartijat laittoivat Sössican paareille ja veivät hänet toipumishuoneeseen missä asiaan erikoistunut psykologi alkoi valmistella häntä elämään peruspäivärahalla ja muuttamista hallinnon tarjoamaan soluasuntoon Mellunmäessä. Hän saattaisi jopa viihtyä siellä sillä kyseinen kerrostalo oli jo muutenkin täyttä työttömäksi jääneitä entisiä akateemisia suojatyöllistettyjä. Olisipa ainakin samanhenkistä seuraa.

Elviira alkoi valmistautua uutta asiakasta varten. Nuori mies joka oli kiinnostunut lähtemään Helsingistä turvehommiin Pohjanmaalle. Häntä odotellessaan hän tuumasi että ajat olivat muuttuneet. Parempaan päin. Vielä hetki sitten työtön yhteiskuntateologi oli murhenäytelmä jolle piti ilman muuta hankkia akateeminen suojatyöpaikka ja työtön duunari oli taas pelkkä tilastoluku ja tarpeeton menoerä. Nyt se duunari oli haluttu ammattilainen ja yhteiskuntateologi puolestaan pelkkä tilastoluku ja tarpeeton menoerä. Niin kuin kuului ollakin.

Kuinkas ne amerikkalaiset sanoivatkaan… joo… poetic justice…

*

Lukijalle: Inspiraatio kyseiseen fiktioon tuli siitä kun twitterissä törmäsin muutaman vuoden ikäiseen uutiseen, jossa esiteltiin yhteiskunnan priorisoimaa rahankäyttöä:

Kun katsoo noita ilmeitä niin tulee mieleen että siinä oliot ovat päässeet itselleen täydelliseen ekologiseen lokeroon. Jonka jotkut toiset elättävät.

Aikaisempia jälkeen järjen palautumisen-kirjoituksia:

Woketusmyymälä

Kaupunkiluontoon palautetut

Mitenkäs se menikään… joo… köyhän ainut huvitus on vilkas mielikuvitus…


11 kommenttia:

  1. Kiitos Ykä vaihteeksi myönteisestä tulevaisuusjutusta. Lähti aamu turvallisesti käyntiin,
    Tahtovat nuo muuten ansiokkaat vakiodystopiat vain nostaa turhaan verenpainetta.

    VastaaPoista
  2. Ai että, kun pääsisimmekin järjen palautumisen aikaan, ihan sielua lämmitti, kun luin tarinaasi.

    Aiheeseen vähän liittyen, nuorissa on toivoa. Sateenkaarityöpajaistunto Helsingissä ei mennyt ihan putkeen: helsinkiläisen Perussuomalaisten ehdokkaan mukaan yksi oppilas oli kysynyt Setan miltälieoliolta, että mitä jos hän identifioituisi taisteluhelikopteriksi, ja toinen, että mitä jos hän liputtaisi heteroiden puolesta.
    Setan tyyppi oli menettänyt malttinsaja vaatinut ensimmäisen oppilaan poistoa luokasta. Opettaja oli kuitenkin järjissään ja antoi oppilaan pysyä luokassa. Loppuaika oli ilmeisesti keskusteltu Setan tyypin käyttäytymisestä.

    Ikätoveritar

    VastaaPoista
  3. Ensin vain tarvittaisiin kunnon taloudellinen romahdus, jotta tämä hulluus voitaisiin korjata. Mutta mää tiiä, positiivinen uutinen tuo nuorten tuleva äänestyskäyttäytyminen. Toivoa ehkä on. T. Oloneuvos

    VastaaPoista
  4. Puhelimyyjän ammatissa vaaditaan vaikeita luonteenkieroutumia, että jaksaa käydä läpi dementiamummeleiden puhelinnumeroita ja huijata heidät tilaamaan jotain täysin tarpeetonta ja pirun kallista.
    Kun omaiset ovat käyneet läpi mielettömän vaikean rumban tilauksen perumiseksi, vitun puhelinmyyjä soittaa välittömästi uudelleen aloittaakseen huijausrumban alusta!

    Puhelinmyyjän ammattihan sopisi Sössicalle oikein hyvin:
    saa tehdä pirusti pahaa ja ärsyttää kunniallisia ihmisiä saaden siitä niin suurta nautintoa, että kiemurtelevat tuolillaan onnesta ja siitä vielä maksetaan.
    Paitsi että järjen palautumisen jälkeisessä maailmassa puhelinmyyjiä ei enää ole, vaan niistä maksetaan tapporahaa.

    VastaaPoista
  5. Peura liikennevaloissa on suojatyöpaikkasuvakki jjp, jos se joskus koittaa. Enemmän toivoa on ysiluokan syrjäytyneistä huppupääpojista, kuin suojatyöpaikkasuvakeista.

    Eivät ekoapinat pysty talvella tekemään iskujaan, kun on liian kovat kelit.

    Kyllä on muuten taas viime päivinä alettu kiivaasti kiviä heittelemään valtavalemediassa, kun persujen nousu on havaittu.

    Tapsa vaan

    VastaaPoista
  6. Minä, ikävä ihminen kun olen, tapaan ilkeillä näille puhelinmyyjille. Tokaisen vaan "Ei kiinnosta" joko ihan aluksi, kun on esittäytynyt se puhelinmyyjä: että Lurppa T. Luunappi Rapsutusta ilman tassua OY:stä, tai kun ovat jorisseet myyyntijorinansa. Ja sitten luuri kiinni.

    Pyssymies

    VastaaPoista
  7. Tervehdys Anolle, Ikätoverittarelle, Oloneuvokselle, Qroquius Kadille, Tapsalle vaan ja Pyssymiehelle & kiitos kommenteistanne.

    Ano: Kiitokset sinullekin. Kuvitelmaahan tuo vain oli mutta saahan köyhä sentään haaveilla.

    Ikätoveritar: Kiitokset. Ja tuo mitä kerroit lämmittää sielua yhtä lailla.

    Oloneuvos: Jep. Taloudellinen tai joku muu romahdus. Ja sitähän ollaan täysillä puuhaamassa.

    Qroquius Kad & Pyssymies: Joo, tiedän tuon mummelitaktiikan. En tosin ole siinä käsityksessä että puhelinmyynti olisi mitään kullan vuolemista. Itsellänihän on puhelimessa mainospuheluiden esto ja se toimii varsin hyvin.

    Tapsa vaan: Hyviä huomioita. Ja kivet ovat lentäneet. Propagandaa syötetään lapsillekin.

    VastaaPoista
  8. Yleensä en edes vastaa tuntemattomista numeroista tuleviin puheluihin, mutta en ole ilkeä puhelinmyyjille jotka tarjoavat jotain tuotetta. Tulee mieleen jos vaikka valtiovalta itse on pakottanut työllistymään ja hän joutuu tekemään vastoin tahtoaan puhelinmyyntiä. Sen sijaan huijarit tunnistaa melko nopeasti. Muutama aika hauska puhelu on tullut.

    Soittajina mies tai nainen. Esittelevät itsensä nopeasti ja joku firmakin on. Tekevät tutkimusta. Kun kysyn mikä ihm... tulee vastaus nopeasti, loistavaa, voitte vastata puhelimenne numeronäppäimillä... Suljen puhelimen.

    VastaaPoista
  9. Tervehdys, Ano. Minäkään en yleensä vastaa tuntemattomiin numeroihin. Jos nyt sattumoisin vastaan mainospuheluun mikä on harvinaista koska minulla on se esto niin totean soittajalle kohteliaasti että tiedän sinun olevan provikkapalkalla ja tämä puhelu on sinulle hukkapätkää joten sinun kannattaa siirtyä seuraavaan.

    VastaaPoista
  10. Kyllähän tässä on jonkinlaista valkopilleröitymistä havaittavissa varsinkin jos tuo nuorisogallup pitää edes jotenkin paikkansa.

    Jos vihreiden kannatus 18-21v joukossa on 11% niin hukka heidät perii. Heidän valtakunnallinen yli 10% kannatuksensa perustuu siihen että se on nuorten ikäluokkien keskuudessa n30%.

    VastaaPoista
  11. Tervehdys, TR. Ei kai tässä auta muu kuin elää toivossa.

    VastaaPoista