Helsingin työvoimatoimisto, vuonna 1 jjp (jälkeen järjen palautumisen)…
Työvoimatoimiston virkailija Elviira Sora
istui toimistossaan ja odotti uutta asiakasta. Hän oli kuusikymppinen nainen ja
piti työstään. Tai oikeastaan oli pitänyt siitä viimeisen vuoden ajan kun järki
jollain ihmeellisellä tavalla palautui ja Suomi alkoi rakentaa itseään uudestaan.
Sitä ennen hän oli ankarasti suunnitellut jäävänsä nupistaan sairaseläkkeelle
koska koko työkkärin työ oli muuttunut lähinnä työttömien kiusaamiseksi
erilaisilla kiusaamismalleilla joita hallinto nimitti kannustusmalleiksi ja
joita henkilöstö ei missään nimessä saanut kutsua muilla nimillä.
Nyt tilanne oli muuttunut. Yritykset
palkkasivat jälleen työhalukkaita ihmisiä. Ja turhasta oppiarvopelleilystä oli
luovuttu. Firmat opettivat työn itse eikä Valviran hyväksymiä papereita kyselty.
Itse Valvirakin oli supistettu minimitasoon. Oli tietysti väliinputoajiakin.
Itse asiassa varsin paljon. Mutta Elviira ei jaksanut sääliä heitä. Hehän
olivat olleet eräänlaista uusaatelistoa jo vuosikymmeniä. Kalliita, ylpeitä ja
totaalisen tarpeettomia. Verorahoilla elätettyä turhuutta.
Yksi sellainen oli hänen seuraava
asiakkaansa. 42-vuotias entinen yhteiskuntateologian tutkijatohtori Sössica
Cuntunen. Nykyisin työtön. Kas kun yhteiskuntateologia lopetettiin järjen
palauduttua lopullisesti ja uusi hallinto totesi että uskonnon, muodin ja
poliittisen julistuksen sekoitus ei ole tiedettä vaan huonoa
pamflettikirjallisuutta. Sitä voi toki harrastaa keskenään aivan halunsa mukaan
mutta verorahoja siihen ei uhrata penniäkään.
Lisäksi kyseisellä naisella – ellei tässä
tapaamisessa tapahtuisi jotain myöhempien aikojen pyhien ihmettä eli
työllistymistä – olisi edessä majanmuutto. Nainen asui Kalliossa Toveriasunnot
Oy:n (entinen Kojamo, entinen VVO) omistamassa kaksiossa jossa hän asui
todellakin toverihinnalla. Uusi hallinto oli ottanut Toveriasuntojen omaisuuden
haltuunsa ja uusaatelistenkin vuokra nousisi reaalitasolle.
Elviira pyysi Sössica Cuntusen sisään.
- Olkaa hyvä ja istukaa.
- Kiitos. Minunhan ei oikeastaan kuuluisi
olla täällä… tämä ei ole arvolleni sopivaa… tällainen… anelu… muille kuuluva
anelu… mutta kun säästöt alkavat loppua… vaikka vuokra on ollut puoli-ilmainen…
mutta nyt se ei kohta ole… ja vanhemmatkaan eivät enää auta… eivät ole koskaan
tykänneet ammatinvalinnastani… sanoivat vaan että mene plikka oikeisiin töihin…
on se perkele, kun ei edes pidetä huolta omista lapsista…
- Niin. Onhan se kovin traagista se. Kun
ei pidetä huolta 42-vuotisista lapsista. Mutta nyt pitäisi etsiä teille töitä.
Ja siitä seuraa kysymys. Mitä te osaatte?
- Minä olen yhteiskuntateologian
tutkijatohtori.
- Tuota noin, nyt ei kyselty oppiarvoa
vaan osaamista. Siis ammattia. Onko teillä joku sellainen? Osaatteko te tehdä
mitään?
- Minulla on laaja osaaminen. Olen
tutkimustyössäni erikoistunut sekä LGBT:een että QTiiTyyhyn.
- Ymmärsitte kysymykseni väärin. Noita
oppiarvojanne ja tutkimuksianne esitetään nykyisin MTV3:n uutisten
loppukevennyksinä. Ovat muuten kovasti suosittuja. Niistä tehdyillä ja
YouTubessa julkaistuilla koosteilla on miljoonia katsomiskertoja. Mutta oletteko
te tehnyt koskaan mitään varsinaista työtä?
- Niin no… minä menin yo-kirjoituksista
suoraan yliopiston yhteiskuntateologiseen tiedekuntaan ja… ja olen ollut siellä
siitä saakka. Eikös se ole… totanoin… työtä?
- Ei. Se on turha menoerä josta maassamme
on luovuttu. Haitallinen sellainen itse asiassa.
- No tuota… mitäs… työtä… teillä olisi
minulle tarjolla?
Elviira aukaisi pöytälaatikkonsa ja otti
sieltä erään rannekkeen:
- Laitatteko tämän ensin käteenne?
- Mikä se on?
- Se mittaa ruumiintoimintojanne. Kas kun
tämä hetki on hyvin monelle akateemiselle suojatyöllistetylle ensimmäinen
varsinainen kohtaaminen reaalimaailman kanssa. Ja se voi olla raskas. Haluamme
pitää huolen hyvinvoinnistanne.
- Jaa… no jos nyt sitten…
Elviira katsoi, että ranneke lähetti
signaalia hänen läppäriinsä ja aloitti:
- No niin, tässä olisi ensiksi tarjolla
puhelinmyyjän hommia.
- Puhelinmyyjän? Siis minun pitäisi puhua
ihan ventovieraitten ihmisten kanssa ja yrittää myydä jotain tuotetta?
Kuulkaas, minä olen tottunut puhumaan vain yliopistolla vertaisteni kanssa ja
ehkä joskus valtamedian haastatteluissa. Ei kuulkaa tuollainen minulle ja
arvolleni sovi. Ei niin kertakaikkiaan niin. Minä olen kumminkin tohtori ja
ansaitsen sen myötä kunnioitusta. Enkä anelua siitä että joku ventovieras ostaa
jonkun viikkolehden tai jotakin.
Elviira katsoi läppäriään. Pulssi oli
noussut varsin paljon ja verenpaine myös. Hän katsoi hieman Sössican
itseriittoista ilmettä ja totesi itsekseen että puhelinmyyntifirma
todennäköisesti maksaisi hänelle ettei hän koskaan soittaisi kenellekään. Tuumasipa
vielä itsekseen että nykyisin oli palattu siihen aikaan jossa kunnioitus
ansaitaan. Sitä ei saa tittelillä, oppiarvolla eikä varsinkaan ruikuttamalla.
Mutta hän ei sanonut sitä ääneen ettei vaarantaisi asiakkaan oppiarvolle
rakennettua haurasta egoa ja sen myötä turvallisuutta. Sen sijaan hän jatkoi:
- No sitten olisi tarjolla normaalia
palvelutyötä johon koulutetaan. Hesburgerit ja sen sellaiset ja sitten
huomattavaan suosioon noussut suomalaishenkinen Helppo Nakki-snagariketju
palkkaa koko ajan uusia työntekijöitä. Työhön kuuluu snagariannosten valmistaminen
sekä tietysti normaali siivous- ja varastointityö. Työ opetetaan työpaikalla.
- Siis minähän olen hei vegaani. Vegaani,
ymmärrätkö? En minä sinne liharasvankäryyn. Ja en minä osaa laittaa ruokaakaan.
Olen syönyt aina ennen ravintoloissa ja tilannut Foodorasta. Nyt vaan ei rahat
riitä siihen. Ja jynssäämään joitain rasvoja vai? Ei tule kuuloonkaan.
- Jaa, no sitten hyvin monet baarit,
huoltoasemat ja sen sellaiset ovat alkaneet jälleen palkata baariapulaisia.
Yksinkertaista työtä. Helppo oppia. Astioiden keruuta, pöytien pyyhkimistä ja
sen sellaista. Onnistuisi varmaan jopa yhteiskuntateologian tohtorilta.
- Siis minäkö palvelemaan joitain
muurahaiskansalaisia? Persvakojätkiä! Ei tule kuuloonkaan!
- Itse asiassa muurahaiskansalaiset ovat
jälleen kansalaisia ja hehän ovat elättäneet teidät koko ikänne. Mutta nyt
näyttää siltä että pulssinne ja verenpaineenne alkaa olla aivan turhan korkea. Ottakaapa
hieman vettä ja tämä rauhoittumispilleri ja huokaistaan hieman.
Sössica otti vettä pullosta ja nielaisi
samalla Elviiran antaman kalkkitabletin. Uskoihan se siihen kumminkin. Ruumiintoiminnot
alkoivat asettua. Rauhoituttuaan Sössica
kysyi:
- Olisiko kumminkin jotain muuta?
- No olisihan tässä vielä assanvessan…
Jaaha. Nyt se pyörtyi. Elviira otti
puhelimen ja soitti vartijoille:
- Tulkaas hakemaan taas yksi
reaalimaailmasta säikähtänyt ja viekää se toipumishuoneeseen.
Lääkintäkoulutetut vartijat laittoivat
Sössican paareille ja veivät hänet toipumishuoneeseen missä asiaan erikoistunut
psykologi alkoi valmistella häntä elämään peruspäivärahalla ja muuttamista
hallinnon tarjoamaan soluasuntoon Mellunmäessä. Hän saattaisi jopa viihtyä
siellä sillä kyseinen kerrostalo oli jo muutenkin täyttä työttömäksi jääneitä
entisiä akateemisia suojatyöllistettyjä. Olisipa ainakin samanhenkistä seuraa.
Elviira alkoi valmistautua uutta asiakasta
varten. Nuori mies joka oli kiinnostunut lähtemään Helsingistä turvehommiin
Pohjanmaalle. Häntä odotellessaan hän tuumasi että ajat olivat muuttuneet.
Parempaan päin. Vielä hetki sitten työtön yhteiskuntateologi oli murhenäytelmä
jolle piti ilman muuta hankkia akateeminen suojatyöpaikka ja työtön duunari oli
taas pelkkä tilastoluku ja tarpeeton menoerä. Nyt se duunari oli haluttu
ammattilainen ja yhteiskuntateologi puolestaan pelkkä tilastoluku ja tarpeeton
menoerä. Niin kuin kuului ollakin.
Kuinkas ne amerikkalaiset sanoivatkaan…
joo… poetic justice…
*
Lukijalle: Inspiraatio kyseiseen fiktioon tuli siitä
kun twitterissä törmäsin muutaman vuoden ikäiseen uutiseen, jossa esiteltiin yhteiskunnan
priorisoimaa rahankäyttöä:
Kun
katsoo noita ilmeitä niin tulee mieleen että siinä oliot ovat päässeet
itselleen täydelliseen ekologiseen lokeroon. Jonka jotkut toiset elättävät.
Aikaisempia jälkeen järjen palautumisen-kirjoituksia:
Mitenkäs se menikään… joo… köyhän ainut huvitus on
vilkas mielikuvitus…
Kiitos Ykä vaihteeksi myönteisestä tulevaisuusjutusta. Lähti aamu turvallisesti käyntiin,
VastaaPoistaTahtovat nuo muuten ansiokkaat vakiodystopiat vain nostaa turhaan verenpainetta.
Ai että, kun pääsisimmekin järjen palautumisen aikaan, ihan sielua lämmitti, kun luin tarinaasi.
VastaaPoistaAiheeseen vähän liittyen, nuorissa on toivoa. Sateenkaarityöpajaistunto Helsingissä ei mennyt ihan putkeen: helsinkiläisen Perussuomalaisten ehdokkaan mukaan yksi oppilas oli kysynyt Setan miltälieoliolta, että mitä jos hän identifioituisi taisteluhelikopteriksi, ja toinen, että mitä jos hän liputtaisi heteroiden puolesta.
Setan tyyppi oli menettänyt malttinsaja vaatinut ensimmäisen oppilaan poistoa luokasta. Opettaja oli kuitenkin järjissään ja antoi oppilaan pysyä luokassa. Loppuaika oli ilmeisesti keskusteltu Setan tyypin käyttäytymisestä.
Ikätoveritar
Ensin vain tarvittaisiin kunnon taloudellinen romahdus, jotta tämä hulluus voitaisiin korjata. Mutta mää tiiä, positiivinen uutinen tuo nuorten tuleva äänestyskäyttäytyminen. Toivoa ehkä on. T. Oloneuvos
VastaaPoistaPuhelimyyjän ammatissa vaaditaan vaikeita luonteenkieroutumia, että jaksaa käydä läpi dementiamummeleiden puhelinnumeroita ja huijata heidät tilaamaan jotain täysin tarpeetonta ja pirun kallista.
VastaaPoistaKun omaiset ovat käyneet läpi mielettömän vaikean rumban tilauksen perumiseksi, vitun puhelinmyyjä soittaa välittömästi uudelleen aloittaakseen huijausrumban alusta!
Puhelinmyyjän ammattihan sopisi Sössicalle oikein hyvin:
saa tehdä pirusti pahaa ja ärsyttää kunniallisia ihmisiä saaden siitä niin suurta nautintoa, että kiemurtelevat tuolillaan onnesta ja siitä vielä maksetaan.
Paitsi että järjen palautumisen jälkeisessä maailmassa puhelinmyyjiä ei enää ole, vaan niistä maksetaan tapporahaa.
Peura liikennevaloissa on suojatyöpaikkasuvakki jjp, jos se joskus koittaa. Enemmän toivoa on ysiluokan syrjäytyneistä huppupääpojista, kuin suojatyöpaikkasuvakeista.
VastaaPoistaEivät ekoapinat pysty talvella tekemään iskujaan, kun on liian kovat kelit.
Kyllä on muuten taas viime päivinä alettu kiivaasti kiviä heittelemään valtavalemediassa, kun persujen nousu on havaittu.
Tapsa vaan
Minä, ikävä ihminen kun olen, tapaan ilkeillä näille puhelinmyyjille. Tokaisen vaan "Ei kiinnosta" joko ihan aluksi, kun on esittäytynyt se puhelinmyyjä: että Lurppa T. Luunappi Rapsutusta ilman tassua OY:stä, tai kun ovat jorisseet myyyntijorinansa. Ja sitten luuri kiinni.
VastaaPoistaPyssymies
Tervehdys Anolle, Ikätoverittarelle, Oloneuvokselle, Qroquius Kadille, Tapsalle vaan ja Pyssymiehelle & kiitos kommenteistanne.
VastaaPoistaAno: Kiitokset sinullekin. Kuvitelmaahan tuo vain oli mutta saahan köyhä sentään haaveilla.
Ikätoveritar: Kiitokset. Ja tuo mitä kerroit lämmittää sielua yhtä lailla.
Oloneuvos: Jep. Taloudellinen tai joku muu romahdus. Ja sitähän ollaan täysillä puuhaamassa.
Qroquius Kad & Pyssymies: Joo, tiedän tuon mummelitaktiikan. En tosin ole siinä käsityksessä että puhelinmyynti olisi mitään kullan vuolemista. Itsellänihän on puhelimessa mainospuheluiden esto ja se toimii varsin hyvin.
Tapsa vaan: Hyviä huomioita. Ja kivet ovat lentäneet. Propagandaa syötetään lapsillekin.
Yleensä en edes vastaa tuntemattomista numeroista tuleviin puheluihin, mutta en ole ilkeä puhelinmyyjille jotka tarjoavat jotain tuotetta. Tulee mieleen jos vaikka valtiovalta itse on pakottanut työllistymään ja hän joutuu tekemään vastoin tahtoaan puhelinmyyntiä. Sen sijaan huijarit tunnistaa melko nopeasti. Muutama aika hauska puhelu on tullut.
VastaaPoistaSoittajina mies tai nainen. Esittelevät itsensä nopeasti ja joku firmakin on. Tekevät tutkimusta. Kun kysyn mikä ihm... tulee vastaus nopeasti, loistavaa, voitte vastata puhelimenne numeronäppäimillä... Suljen puhelimen.
Tervehdys, Ano. Minäkään en yleensä vastaa tuntemattomiin numeroihin. Jos nyt sattumoisin vastaan mainospuheluun mikä on harvinaista koska minulla on se esto niin totean soittajalle kohteliaasti että tiedän sinun olevan provikkapalkalla ja tämä puhelu on sinulle hukkapätkää joten sinun kannattaa siirtyä seuraavaan.
VastaaPoistaKyllähän tässä on jonkinlaista valkopilleröitymistä havaittavissa varsinkin jos tuo nuorisogallup pitää edes jotenkin paikkansa.
VastaaPoistaJos vihreiden kannatus 18-21v joukossa on 11% niin hukka heidät perii. Heidän valtakunnallinen yli 10% kannatuksensa perustuu siihen että se on nuorten ikäluokkien keskuudessa n30%.
Tervehdys, TR. Ei kai tässä auta muu kuin elää toivossa.
VastaaPoista