KALJUPÄISIÄ UUTISHAVAINTOJA OSA CII

Tuossa aikaisemmassa Antero Lärvänen-jutussa todettiin että suvaitsevais-tiedostavan henkilön henkinen pipi pyörittää pelottavassa määrin koko valtakunnan asioita. Otetaanpa esille pari esimerkkiä:

1. Pepittää niin vietävästi

Se, että joku ihminen saa henkisen pipin whatever asiasta on tietysti – tavallisen lautamiesjärjen mukaan – henkilön yksityinen asia jonka ei pitäisi missään nimessä ylittää uutiskynnystä koska ei joka ainoa vitutus ole uutinen. Mutta kun kyseessä on sopivaan utopistiseen ideologiaan sopiva henkinen pipi niin asia tietysti muuttuu. Elikkä: muuan 40-vuotias perheenäiti poltteli päreensä ja veteli kik-herneet nenäänsä kuunnellessaan Radioteatterin Peppi Pitkätossu-kuunnelmaa ja Iltalehtihän pamautti asian valtakunnalliseksi opiksi ja opastukseksi muurahaiskansalaisille. Nainen loihelausui ja Iltalehti toisti näin:

- Jaksossa sanotaan tosi monta kertaa neekerikuningas ja neekerit. En halua selittää lapselle, mikä on neekeri tai neekerikuningas. Lapseni on päiväkodissa, jossa on paljon tummaihoisia lapsia. Olisi katastrofi, jos suvaitsevaiseksi opettamani lapsi alkaisi hokea neekeri-sanaa ihmisten ilmoilla.

- Kieli rakentaa maailmaa, ja Yle tuputtaa lapselleni tällaista tunkkaista maailmankuvaa!

Ruotsin puolellahan Peppikirjoista onkin se neekerikuningas sensuroitu parhaiseen orwellilaiseen henkeen. Se, mitä Astrid Lindgrenin tytär selitti jo vuonna 2015 sopinee hyvin tähän suomalaiseenkin mielensä pahoittaneeseen:

- Ajattelin suojatussa maailmassani, että tämä n-sana, se oli vain sana, joka kuuluu historiaan, ja voinee jäädä paikoilleen. Olen muuttanut mieltäni, koska valitettavasti se on sana, jota edelleen käytetään. Se loukkaa, emmekä yksinkertaisesti voi jättää sitä Peppi-kirjoihin.

”Suojatussa maailmassani”. Se lienee villakoiran ydin. Mutta yleensä ja erikseen voi todeta että valtamediamme nostaa esille juuri tällaisia tapauksia ja mielellään sitten jättää julkaisematta tämän suojellun etnisesti edistyksellisen ryhmän perseilyjä. Totta kai se tekee niin sillä samalla se suojelee myös suvaitsevais-tiedostavaa mieltä joka loukkaantuu niin kovin, kovin herkästi.

2. Kourat mämmissä

Tiedostava henkinen pipi on tullut myös ”Tampere kuplii” sarjakuvafestivaaleilla jo ennen kuin ne ovat alkaneet. Tarkemmin sanoen pipi on tullut tästä julisteesta:

Siinähän on Mämmilä-sarjakuvan hahmoja ja yhtenä hahmoista on Mohamed al-Zomal eli Mukku. Itsekin olen Mämmilät aikanani lukenut ja kyseinen Mukku esitettiin siinä erittäin positiivisessa valossa ja varmasti ilman minkäänlaista rasismia. Mutta se ei auttanut nykysuvakkia sillä he valittivat että julisteessa on ”rasistinen karikatyyri”. Sillä ei tietenkään ole merkitystä että sarjakuvan kaikki henkilöt ovat jonkun sortin karikatyyrihahmoja sillä sellaisia sarjakuvat tapaavat olla. No, festivaali sitten antoi periksi ja lupautui poistamaan julisteen. Tässä on usein nähty kaava:

1. Suvakki järkyttyy.

2. Suvakki valittaa.

3. Suvakin valitus otetaan vakavasti ja toimitaan niin kuin suvakki haluaa.

Mitä seuraavaksi? Aletaanko peruskoulussa opettaa että kuvitteellinen afrikkalainen Wakandan valtio onkin täyttä totta ja esimerkki afrikkalaisesta osaamisesta jota me Suomessakin tarvitsemme paljon, lisää ja vielä enemmän?

3. Mistä tulikaan moraalikrapula?

Suvaitsevais-tiedostavan poliisin Jari Taposen logiikka tunnetusti kulkee aivan omia polkujaan. Tässäpä tuorein esimerkki:

Kun ottaa huomioon sen asian minkä vuoksi tanskalaiset siirtävät etnisesti edistyksellisiä tyyppejä sille saarelle niin asian tiimoilta herää pari kysymystä:

1. Jos rikollisia ja terroristeja sanoo rikollisiksi ja terroristeiksi niin sekö on paha?

2. Jos rikollisia ja terroristeja kuskaa niin Suomeen kuin muihin pohjoismaihin elätettäväksi niin sekö on hyvä?

Näinkö se meni?

4. Tervetuloa Gävleen

Joskus yksi kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa.

Ruotsi saisi tietysti tuhota itsensä kaikessa rauhassa jos se sattuisi olemaan saarivaltio keskellä Atlanttia. Mutta kun se sattuu olemaan Suomen naapurivaltio niin eihän tuo ikeniä naurata.

Joka tapauksessa pian ollaan saatu tämäkin talvi lusittua ja perjantaina alkaa – ainakin kalenterin mukaan – kevät. Sitä odotellessa.

ANTERO LÄRVÄNEN JA TIEDOSTAVA YLIAHDISTUS

- Hyvää päivää, hyvät kuuntelijat, tällä kertaa täältä Helsingin Oletettujenklinikalta. Seurassanne on hetken aikaa Antero Lärväsen uusastraalivartti jossa käsittelemme tällä kertaa suvaitsevais-tiedostavan väestöosan keskuudessa leviäviä uusia ahdistustiloja. Tälläkään kertaa lähetyksemme ei turvaudu huhuihin tai oletuksiin sillä olemme hankkineet haastateltavaksemme Husqvetta Tunturo-Solifeisen joka toimii tiedostavien ahdistustilojen ylilääkärinä Helsingin Oletettujenklinikalla. Ylilääkäri Tunturo-Solifeinen, tervetuloa lähetykseemme ja kiitos että suostuitte haastatteluun.

- Kiitokset, Antero. Valaisen mielelläni tämän ilmiön taustaa sillä se alkaa lähennellä merkittävyydeltään kansanterveydellisenä ongelmana jo sydän- ja verisuonitauteja sekä diabetesta.

- Minkälaisia tiedostavia ahdistustiloja sitten oikein on?

- Voin valaista asiaa ottamalla esille erään potilaani sairaskertomuksen joka tapahtuu potilaan omalla luvalla ja itse asiassa omasta pyynnöstä sillä hän mieltää näitten ahdistustilojen ja sitä kautta menetetyn työkyvyn olevan toisten hänelle aiheuttamia. Ja kieltämättä sairaskertomus tukee hänen väitettään. Hänen nimensä on Violetta Pärrä, iältään 36 vuotta. Hän toimii – tai siis toimi –  feministisen viktimologian tutkijatohtorina Helsingin Yliopiston LGBTQTiiTyy-tiedekunnassa ja hänen väitöskirjansa käsitteli aihetta ”Kuinka naiset ovat oikeutettuja määrittelemään itse oman palkkatasonsa ammatistaan riippumatta ja miksi patriarkaalinen yhteiskunta on sen heille velkaa”. Lisäksi hän on aktiivinen ilmasto-, tasa-arvo- ja LQBTQTiiTyy-asian tukija sekä vihreitten de röda jäsen.

- Kieltämättä komea on tittelihaitari. Itselläni jää pelkkään huuliharppuun kun olen vain toimittaja ja entinen rakennusmestari. Enkä ole kuin metsästysseuran jäsen. Journalistiliitto sanoi ettei huoli jäseneksi mutta enhän minä toisaalta sinne ole hakenutkaan. Mutta minkäslaisista ahdistustiloista kyseinen Violetta Pärrä on kärsinyt?

- Hänen ensimmäinen ahdistustilansa oli nationalistinen ahdistus joka alkoi jo vuosikymmenen vaihteessa. Hänen oli hyvin vaikeaa kestää sitä että Suomessa oli nousemassa kansallismielisiä voimia ja nimenomaan kansallismielistä ajattelua. Hän on aina ollut sitä mieltä että ajattelun vapaus voidaan turvata vain kieltämällä vahingollinen ajattelu, toisin sanoen kaikki sellainen ajattelu mikä on hänelle itselleen vastenmielistä. Ja sellaista ajattelua on kyllä paljon. Tähän ahdistustilaan yhdistyi sitten jytkyahdistus vuonna 2011. Tilannetta pahensi se, että vaalipäivän iltana hän oli ilmoittanut sosiaalisessa mediassa että hän ei halua elää tällaisessa rasistisessa ja äärioikeistolaisuutta kohti liukuvassa maassa vaan muuttaa joko Ruotsiin, Yhdysvaltoihin tai Kanadaan.

- Ahaa… ja siitä taisi tulla kuittailuja?

- Tulihan niitä. Häneltä kyseltiin toistuvasti että skannaatkos ne matkalippusi näkyville kun olet hankkinut ne. Kun tämä maalittaminen muuttui kestämättömäksi eli häneltä oltiin kysytty asiaa kuukauden mittaan kaikkiaan kolme kertaa niin hän ei enää jaksanut ja kääntyi puoleeni. Kirjoitin hänelle silloin kuukauden sairasloman. Sen aikana hän pikkuhiljaa toipui ja jaksoi jatkaa tärkeää työtään yliopistolla.

- Niin muuten mikä se työ täsmennettynä oli?

- Koko kuluvan vuosikymmenen ajan hän on johtanut tutkimuprojektia ”Kuinka löytää aina uutta naiseuteen liittyvää uhriutumispääomaa ja miten sitä voi käyttää hyväkseen mahdollisimman tehokkaasti”.

- No joo… kun katselen tätä vallitsevaa nykytodellisuutta niin voin todeta että hän on toiminut työssään enemmän kuin tehokkaasti. Mutta nähtävästi hänen ongelmansa sitten jatkuivat.

- Kyllä. Seuraavaksi Violetta sairastui ilmastoahdistukseen. Hän on yksi ensimmäisistä ilmastoahdistukseen Suomessa sairastuneista. Hän on ollut kovasti huolissaan ilmastonmuutoksesta ja on pitänyt jokseenkin järkyttävänä että Suomessa on vielä 2010-luvulla olemassa saastuttavaa teollisuutta, lihansyöntiä ja että suomalaisia metsiä vieläkin hakataan. Ahdistus puhkesi sitten täyteen mittaansa silloin kun hän sosiaalisessa mediassa vaati että Suomesta pitää ehdottomasti hävittää kaikki polttomoottorilla käyvät autot, moottoripyörät, mopot, ruohonleikkurit, perämoottorit ja moottorisahat. Tämä sattui juuri siihen saumaan kun hän oli palannut kahden viikon lomamatkalta Intiasta ja huomannut sähköpostinsa olevan täynnä vastenmielisiä vihaviestejä.

- Minkälaisia vihaviestejä?

- Noo… lähinnä tilastoja. Joissa vertailtiin Suomen väkilukua Kiinaan ja Intiaan. Kerrottiin, että Suomi on luonnonvarojen nettotuottaja. Muistutettiin että ratikkalinja ei jatku Ilomantsiin. Ja muistuteltiin siitäkin että mahtaako Violetta tietää, mistä se hänenkin tohtorinpalkkansa oikein kertyykään. No liikaahan se sellainen oli. Ei tiedostava mieli tuommoista vihan hyökyä kerralla kestä. Jouduin kirjoittamaan hänelle puolen vuoden sairasloman. Ja hän oli niin ahdistunut että jouduin kirjoittamaan hänelle myös voimakasta Diversinex-lääkettä.

- Diversinex? En ole sellaisesta koskaan kuullutkaan.

- Niin no, eihän ne ole muuta kuin mäntypohjaisessa teräketjuöljyssä uitettuja kalkkitabletteja mutta kun nämä ahdistustilat ovat fiilispohjaisia niin ne vaativat lääkkeen jossa fiilis tekee työn kemian puolesta. Plaseboa siis. Vaatii tottakai tietynlaisen mielen mutta tiedostavilla yksilöillä usko on tunnetusti luja ja menee yli kaiken muun. Sanotaan että modern problems require modern solutions. Ja – hitto vie – hän oli jo lähellä täydellistä toipumista mutta sitten tuli uusi takaisku.

- Ja mikä se uusi takaisku sitten oli?

- No se Trump-ahdistus. Eikä hän tietysti ollut ainoa. Heti Yhdysvaltain presidentinvaalien jälkeen Oletettujenklinikalla oli pidemmät jonot kuin ehkä koskaan milloinkaan. Yhteistä heille oli petetyksi tulemisen tunne. Hehän olivat täällä Suomessa agiteeranneet Hillaryn puolesta enemmän kuin kenenkään koskaan, jopa sodankäyntiä lähentelevällä aggressiivisuudella ja ne amerikkalaisen perkeleet menivät silti äänestämään vastoin heidän tahtoaan. En muista, että olisin koskaan kirjoittanut niin paljon sairaslomia. Mutta Violettan tila oli tietysti pahempi koska hänellä oli tiedostavaa ahdistustaustaa takanaan vielä muita enemmän. Ja sitten tuli melkein heti perään se uusi ahdistus.

- Mikä ahdistus tällä kertaa? Ja missä vaiheessa?

- Halla-ahdistus. Kesäkuussa 2017. Jolloin Jussi Halla-aho valittiin perussuomalaisten puheenjohtajaksi ja puolue muutti linjansa selkeän kansallismieliseksi. Violetta on vihannut Halla-ahoa erityisesti siksi että kyseinen mies on pilkkonut suvaitsevais-tiedostavat väitteet joka kerta palasiksi yhtä eleettömän tyylikkäästi kuin kokenut metsuri taitosahauskilpailussa. Halla-ahon nimi tai naama aiheuttaa Violettassa aina niin sanotun akateemisen ylipainetilan joka saa aikaan halun väkivallan tekoihin absoluuttisen rauhan nimissä. Jouduin määräämään vielä lisää Diversinexiä että tilanteen sai haltuun ja lisäksi vuoden mittaisen sairasloman. Jota jouduin sitten sen loppuvaiheessa jatkamaan.

- Tuli siis taas uusi ylireagoitu henkinen pipi?

- Käyttäisin kylläkin termiä ahdistus. Tuossa termissäsi haistan hieman asenteellisuutta. Aivan kuin et ottaisi vakavaa asiaa tosissaan.  Mutta joo… kyllä. Tuli tasa-arvoahdistus.

- Tasa-arvoahdistus. Yhdessä maailman tasa-arvoisimmassa maassa? Kuinkas noin?

- No, Violetta otti sosiaalisessa mediassa voimakkaasti kantaa siihen että miksi naiset ovat niin törkeän aliedustettuja hyväpalkkaisilla teknisillä aloilla. Ja sai sitten hyvin monta kommenttia joitten kaikkien sisältö oli että miksi itse et mennyt lukemaan sähköinsinööriksi vaan läksit lukemaan uhriutuvaa feminististä rumppanpulia. Ja… niin no, täytyy tunnustaa että Violetta ei ole oikein niitä ”ain laulain työtäs tee” vaan ”ain laulain teetäs työ”-ihmisiä  ja romahdushan siitä sitten tuli. Siitäkin oltaisiin ehkä selvitty ellei Violetta olisi päättänyt kostaa vainoojilleen.

- Kostaa millä tavalla?

- Hän meni poliisille ja teki rikosilmoituksen kaikesta kuittailusta mitä hän oli vuosien varrella saanut. Olihan hän sentään varma että toki poliisi on edistyksellisten ainesten puolella. Varsinkin kun rikosilmoituksen vastaanottanut poliisi oli nainen.

- Se tietysti pitää kyllä valitettavan usein paikkansa että poliisit todellakin ovat edistyksellisten ainesten puolella mutta nyt Violetta taisi yrittää tehdä joulukalat silakoista?

- No niinhän siinä pääsi käymään. Se poliisi totesi ensinnäkin että jos esiintyy itse sosiaalisessa mediassa provosoivasti niin metsä usein vastaa niin kuin sinne huudetaan eikä perusteltu kuittailu muutu jälkiuhriutumisella törkeäksi kunnianloukkaukseksi. Toisekseen tilastojen ja faktojen esittäminen ei ole rikollista. Ainakaan ellei valtakunnan poliittinen etu niin vaadi ja tässä tapauksessa niin ei ollut. Ja sitten poliisi totesi vielä että Violettan esittämä seksuaalinen käänteisahdistelu on ajatuksenakin varsin mahdoton.

- Seksuaalinen käänteisahdistelu?

- Niin katsos kun harmikseen Violetta on hetero ja kun hän yritti skodata yhtä sälliä kuppilassa se sälli torjui hänet ja Violetta tulkitsi hepun ilmeestä että torjuminen tapahtui Violettan ulkonäön vuoksi. Eli kyseessä oli ylipainorasismi, seksuaalinen käänteisahdistelu sekä yhdyntää vailla oleva käänteisraiskaus. Joten hän teki myös siitä hepusta rikosilmoituksen.

- Jaa. Jos tommonen juttu muuten tulisi lakiin ja koskisi molempia sukupuolia niin tässä maassa olisi aika vähän naisia vapaalla jalalla. En muista, kuinka monet pakit olen itse saanut mutta ei niihin riitä sormet ei varpaat.

- Melkein noita sanoja käytti se poliisikin. Ja totesi että ei ylitä esitutkintakynnystä. Ja sittenhän Violetta sekosi. Hänet tuotiin lepareissa tänne Oletettujenklinikalle ja minulla kesti pari päivää ennen kuin pääsin kunnolla keskusteluyhteyteen hänen kanssaan. Parin päivän jälkeen tulin siihen johtopäätökseen että Violetta oli saavuttanut tiedostavan yliahdistuksen kroonisen tilan joten minulla ei ollut mitään muuta vaihtoehtoa kuin kirjoittaa Violettalle täysi arvopohjautettu sairaseläke. Hän oli menettänyt työkykynsä tyystin enkä näe suurtakaan mahdollisuutta että hän enää toipuisi.

- Jaa-a… no se on kieltämättä ikävää. Nuori ihminen vielä eikä se sairaseläke kylläkään kovin suuri ole. Ja paljon olisi vielä elinvuosia jäljellä.

- Et tainnut Antero kuulla tai ymmärtää mitä sanoin. Kirjoitin siis hänelle arvopohjautetun sairaseläkkeen. Katsos, hänhän on herkkä, tiedostava ihminen ja on toiminut mielestään koko maailman parhaaksi. Häneen kohdistetut hyökkäykset sosiaalisessa mediassa eivät ole ehkä laittomia mutta niistä Violettan tila joka tapauksessa johtuu. Noitten Violetalle kuittailleitten koiranleukojen olisi pitänyt ymmärtää että edistyksellistä ihmistä ei saa tarpeettomasti loukata eikä  järkyttää.

- Anteeksi välihuomautus, mutta mitä tarkoittaa tässä tapauksessa tarpeeton loukkaaminen ja järkyttäminen?

- Sitä, että esitetään faktoja jotka romuttavat edistyksellisen ihmisen vakaan uskon ja minäkuvan. Katsos Antero, kun tässähän on kyse tiedostavan ihmisen egosta ja paremmuuden tunteesta. Jos ne romutetaan niin kyseisen ihmisen ego rypistyy kuin pippeli jäähyhmäisessä vedessä. Jäljelle ei jää mitään ja edessä on ahdistusten kierre joka päättyy tiedostavaan yliahdistukseen. Siksi suvaitsevais-tiedostavaa egoa ei saa loukata turhilla faktoilla. Täytyy myötäillä vaan tai olla ainakin hiljaa. Mutta siitä eläkkeestä… joo… arvopohjautettu sairaseläke tarkoittaa siis sitä että edistykselliselle ihmiselle myönnetään täysimittaisena se eläke jonka hän olisi saanut 65 täyden työvuoden jälkeen. Lisäksi valtiokonttori maksaa eläkkeen ja henkilön varsinaisen palkan erotuksen joten 65-vuotiaaksi hän saa sitä palkkaa jota oli saanut ennen henkistä romahtamistaan.

- Oletettavasti tämä arvopohjautettu sairaseläke koskee vain edistyksellistä väestönosaa?

- Kyllä. Toimittajia, yhteiskuntatanhuavia tutkijoita, järjestöaktiiveja ja niin edelleen.

- Tavallisten suomalaisten muurahaiskansalaisten mielestä tuo systeemi on kyllä hiukka epiä.

- Voi olla. Heidän mielestään siis. Mutta kai sinä Antero ymmärrät että jos muurahaiskansalainen menettää masennuksen vuoksi työkykynsä niin kyse on vain tilastotappiosta mutta jos edistykselliselle ihmiselle käy samoin niin silloin suomalainen kansallinen sielu menettää jotain kaunista ja korvaamatonta.

- Mutta näinhän se olikin. Oletettujenklinikan ylilääkäri Husqvetta Tunturo-Solifeinen, kiitän teitä haastattelusta. Ja laitammekin tässä pystyyn yleisökilpailun aiheesta ”kun henkilö, joka ei ole koskaan tehnyt mitään varsinaiseksi työksi laskettavaa menettää työkykynsä niin mitä itse asiassa on menetetty”. Vastaukset tutulla osoitteella Poste Restante, Huitsinnevadan paikallisradio. Täällä Antero Lärvänen, Helsingin Oletettujenklinikka. Siirto rutioon.

- Ja täällä paikallisration rutio. Jatkamme ohjelmasarjalla ”musiikillisia ennustuksia vuosien varrelta”. Tällä kertaa vuorossa on yhtye Problems vuodelta 1981. Kymmenen sekunnin mittaisessa kappaleessaan ”Vankka Ankka” yhtye ennusti hämmästyttävän tarkasti miltä suvaitsevais-tiedostava triggeröityminen vuonna 2019 kuulostaa. Vuonna 1981 ei tuollaisesta triggeröitymisestä ollut vielä juurikaan tietoa joten voi olettaa että kavereilla oli ns. etiäinen. No niin, pojat, antakaa palaa!

KAUNIS KIRKOLLINEN TEINIANGSTI

Sehän on selvää että jos lukion ekaluokan opettaja antaa oppilaille tehtäväksi kirjoittaa aiheen monikulttuurisuudesta niin tuloksena on herkästi sellaisia naiivin sympaattisia ja tahatonta huumoria sisältäviä tekstejä jotka on kuitenkin tehty suurella sydämellä. Näin ollen tällaisille nuorille kirjoittajille ei ehkä kannata kovin rankasti kuittailla sillä hehän ovat vielä vaikutteille alttiita, herkkiä ja kasvavia nuoria joille voi tulla kuittailuista helposti koko loppuikää hankaloittava henkinen pipi.

Mutta jos samanlaisen teinikyhäelmän väsää selkeästi aikuisten kirjoissa oleva mies, tekee sen palkkaa vastaan ja julistaa sen vielä kansalle opillisena epistolana niin silloin asian tiimoilta voi kaikessa rauhassa esittää kyisiä kysymyksiä. Kyseinen henkilöoletettu on Kirkko ja Kaupunki-lehden toimittaja Pauli Juusela joka on vielä kyseisen aviisin uutispäällikkö. Laitetaanpa esille kaikkein teineimmät pätkät hänen vuodatuksestaan joka on otsikoitu epistolan hengen mukaisesti ”Toimittajalta: Monikulttuurisuus on todellisuutta – sitä ei voi pyyhkiä pois”:

Suomi on aina ollut kansainvälinen ja täällä on aina asunut muualta muuttaneita. Sellaisia me olemme itse kukin. Olemme riippuvaisia ulkomaankaupasta ja kansainvälisistä yhteyksistä. Jos ulkomaankauppa pysähtyisi edes muutamaksi päiväksi, kaupat olisivat tyhjiä.

Asia on oikein hyvin ymmärretty enkä ole kuullut että yksikään kansallismielinen vastustaa ulkomaankauppaa tai kansainvälisiä yhteyksiä. Mutta se, että tänne rahdataan pysyvälle elatukselle afrikkalaisia sekä lähi-itäläisiä ja tehdään asiasta vielä kyseenalaistamaton itseisarvo ei ole ulkomaankauppaa vaan sinisilmäistä typeryyttä. Kas kun ulkomaankaupasta hyötyvät sekä myyjä että ostaja. Monikultturismissa ei ole kumpaakaan, vaan maksaja ja elätti.

Meille maistuvat pizza ja kebab ja monenlaiset muut etniset ruoat. Riisi kasvaa Aasiassa ja Italiassa, ei Karjalassa, vaikka se onkin olennainen osa karjalanpiirakkaa. Makaronilaatikon perusaines ei ole suomalainen keksintö.

Huikeaa! Tätä ei olla otettu esille varmaankaan vuosiin kun se viimeksi röhönaurettiin nurin sen verran perusteellisesti. Eihän tuosta puuttunut kuin se että ilman monikulttuurisuutta suomalaiset jälttäisivät vieläkin pelkkää naurista. Mutta – noin vakavasti sanoen – kaikkia noita ruoka-aineksia sai Suomesta jo silloin kun maassamme oli toimiva rajavalvonta. Ja vielä vakavammin voi todeta että etkö jätkä tosiaan mitään parempaa keksinyt? Ihan semmoinen triviatieto Juuselalle että alkuperäisessä karjalanpiirakassa muuten käytettiin ohrapuuroa.

Kristinusko on globaali uskonto, syntyjään Lähi-idästä. Siniristilippumme risti on lainaa muualta. Maamme-laulun säveltäjä syntyi Hampurissa. Sen kirjoitti ruotsinkielinen runoilija, jonka isä oli maahanmuuttaja.

Kiitos itsestäänselvyyksistä. Viitsitkö vielä kertoa että tuolla perusteellako meidän tulisi sietää kantasuomalaisiin kohdistuva kehitysmaalaisten arkipäivän terroria joka esiintyy sekä väkivalta- että seksuaalirikoksina? Ovatko raiskatut suomalaiset pikkutytöt jonkunlainen maksu Maamme-laulusta? Missä valuutassa maksu määritellään ja monenko raiskauksen jälkeen se on maksettu? Olisit nyt ihmeessä nostanut esille vielä Fazerin, Serlachiuksen ja kumppanit sekä vetänyt heistä yhtymäkohdat nykyiseen kaarnaveneitten veistelyyn ja niitten aikaansaamaan huikaisevaan tulevaisuuteen.

Suomessa on aina elänyt muualta muuttaneita, joskus vähän, joskus enemmän. Turvaa hakeneitakin olemme ottaneet vastaan: esimerkiksi pakolaisia neuvostovallankumouksen jaloista.

Myöntää täytyy, myöntää täytyy. Ja samalla täytyy muistuttaa että niille silloisille venäläisille pakolaisille ei ollut tarjolla elinikäistä elatusautomaattia eikä myöskään puolestaloukkaantumis- ja jalustallenostokoneistoa jota arvon toimittaja itsekin edustaa. Niillä venäläisillä ei ollut muuta mahdollisuutta kuin sopeutua ja alkaa tienaamaan omaa leipäänsä. Nykyinen monikultturismi pitää itseisarvona nimenomaan sopeutumattomuutta.

Viimeiset pari vuosikymmentä Suomi ja erityisesti pääkaupunkiseutu ovat astuneet kansainvälistymisessä ja monikulttuurisuudessa vielä paljon pidemmälle. Tänne on muuttanut paljon ihmisiä muista maista ja kulttuureista: töihin, opiskelemaan, perhettä perustamaan ja osa myös turvaa hakemaan.

Osa suomalaisista näkee tämän kehityksen uhkana ja korostaa maahanmuuton varjopuolia. Toiset löytävät asiasta lähinnä mahdollisuuksia. Ihan ensimmäiseksi monikulttuurisuus kannattaisi ottaa tosiasiana, joka ei muuksi muutu.

Kun näin on, on etsittävä parhaat tavat elää yhdessä, erilaisina, samoja lakeja noudattaen.

Aivan. Juuri niin kuin esimerkiksi Malmössä, Göteborgissa sekä huomattavan monessa keskieurooppalaisessa kaupungissa on etsitty. Onko etsimisen lopputulos ollut asukkaille turvallinen ja viihtyisä?

Väkisinkin mieleen herää muutama kysymys:

1. Kirjoittaako kyseinen Juusela tätä sketsitason epistolaa – joka ei mene läpi kuin ehkä sille lukion ekaluokkalaiselle – siksi, että hänen on käsketty kirjoittaa? Jolloin herää kysymys että kuka käski?

vai

2. Kehittääkö hän taas kertaalleen sellaisen kuolaturpaisen ja rajoja totaalikiinni vaativan olkiukon ja kuvittelee että sitä murjomalla hänen oma, tyhjän päälle rakennettu epistolansa ei tuntuisi ihan niin tyhmältä?

vai

3. Onko häiskä todellakin noin tyhmä että uskoo sanomaansa ja tuumii että nyt tuli lyötyä rasisteille luu kurkkuun?

Karmeinta lienee se, että kyseisen toimittelijan vuodatusta ei oikein tahdo erottaa kieli poskessa tehdyistä trollikirjoituksista. Mutta koska alustana on Kirkko ja Kaupunki niin jätkä lienee aivan tosissaan. Hyvänä esimerkkinä nykyajasta jossa sinisilmäinen typeryys on vallitseva ja pakkosyötetty normi. Koska tuo jälkiteiniangstinen vuodatus on siis valtiokirkkomme lehdessä yleisenä saarnana niin ei kai tähän voi laittaa loppukaneettina muuta kuin että Piru kaiken periköön.

Ja senhän se tekee.

NOLLAN KOHDAN OHJELMA

Kunnianarvoisa hallituksemme on sitten päättänyt aloittaa epätoivoisen vaalikikkailun laittaa tuontirikollisuuden kuriin niin kertakaikkiaan. Onpa tehty oikein toimintaohjelma. Tarkastellaanpa hieman, mitä ohjelma pitää sisällään:

Suomen turvapaikkajärjestelmä perustuu jatkossakin EU:n yhteiseen turvapaikkalainsäädäntöön, johon Suomi pyrkii vaikuttamaan.

Tähän yhteiseen turvapaikkalainsäädäntöön vedoten muuten hallituksemme mahdollisti Invaasio 2015:n eli toisin sanoen laski maahamme yli 30.000 elintasosiirtolaista jotka nyt tehtailevat rikoksia ja joitten täällä notkumista ei saisi arvostella. Tuo kohta ”Suomi pyrkii vaikuttamaan” sisältää jo tahatonta huumoria sillä mihinkäs EU-päätöksiin Suomi on pystynyt vaikuttamaan tähänkään mennessä?

Ensimmäinen kori pitää sisällään sen, että pyrimme varmistamaan sen, että pienen väärin käyttäytyvän vähemmistön vuoksi ei leimata hyvin käyttäytyvää enemmistöä.

Ilman hallituksen toimia ei tätä ”hyvin käyttäytyvää enemmistöä” – joka muuttuu koko ajan aina enemmän ”pieneksi väärin käyttäytyväksi vähemmistöksi” – Suomessa edes olisi.  Joten – varsinkin kun toimintaohjelmassa luvataan jälleen lisäresursseja nettipoliisille – kyseisen lauseen voi aivan rauhassa tulkita muotoon ”hallituksen järjettömän maahanmuuttopolitiikan perusteltuakaan arvostelua ei tulla edelleenkään sallimaan”.

Turvapaikkahakemukset pyritään käsittelemään kuudessa kuukaudessa, sillä päätösten viivästyminen aiheuttaa riskejä. Lisäksi käynnistetään valmistelu, jolla suojelu voitaisiin purkaa, jos kansainvälistä suojelua saanut syyllistyy törkeään rikokseen.

Huomatkaa taas sanamuodot ja verratkaa kohtaan ”Suomi pyrkii vaikuttamaan EU:n lainsäädäntöön”. Se että pyritään tekemään tai voitaisiin tehdä ei tarkoita että varsinaisesti tehtäisiin mitään. Onpahan luvattu kuitenkin sottailla tekemistä.

Pysyvän oleskeluluvan saaminen edellyttää yhteiskunnan perusnormien ja sääntöjen kokeen suorittamista ja usean vuoden mittaista opiskelua tai työntekoa.

– Pysyvä Suomeen jääminen lähtee aktiivisesta kiinnittymisestä Suomeen.

Mikäli edellytykset eivät täyty, mutta henkilö tarvitsee edelleen suojelua, hänelle myönnetään uusi väliaikainen oleskelulupa.

Eli jos edellytykset eivät täyty? Hallitukselta (vai käytetäänkö termiä halalitus) jäi toimintaohjelmastaan pois eräs olennainen seikka ”eli turvapaikkahakemusten uusinta-automaatti lopetetaan”. Koska jos (kun) sitä ei lopeteta, niin se suojelun tarve määritellään aina uudelleen ja uudelleen etsien niitä edellytyksia ja sitä myötä notkumisoikeus säilyy loputtomiin.

Jos turvapaikanhakija saa kielteisen päätöksen, poliisilla olisi mahdollisuus käyttää säilöönottoa, jos hän aiheuttaa uhkaa.

Huomatkaa jälleen sanamuoto. Ja eiväthän nämä jätkät olleet uhka vaan voimavaran ja velvollisuuden mikstuura. Sellaiseksi laskettiin myös joka ainoa rikoksiin syyllistynyt elintasosiirtolainen ennen kuin se kärähti rikoksesta.

Jos turvapaikanhakija saa lainvoimaisen kielteisen päätöksen, sen sijaan että hän katoaa pimeille työmarkkinoille, sovelletaan säännöllistä ilmoittautumisvelvollisuutta.

Nyt heitti pahan. Ilmoittautumisvelvollisuus. Vaan entäs jos se ei ilmoittaudukaan? Kas kun näille jätkille ei riitä se ”asiasta on sekä poliittinen- että viranomaispäätös” joka riittää suomalaiselle hallintolampaalle.

Turvapaikanhakijoille annetaan valistusta seksuaalioikeuksista vastaanottokeskuksissa.

Että ihan valistusta. Nyt helpotti. Mitäs tähän asti muuten on tehty? Ja millä menestyksellä?

Joka tapauksessa nuo yllämainitut kohdat ovat pelkkää sanahelinää sillä kyseisen ohjelman pääasia lausuttiin jo ohjelman alussa eli:

Suurin osa toimenpiteistä edellyttää muutoksia lainsäädäntöön ja ne pyritään valmistelemaan seuraavalle hallitukselle.

On helppo siirtää seuraavalle hallitukselle sellaista mikä ei sitä millään tavoin sido. Tulee muistaa, että seuraavassa hallituksessa on mukana vähintäänkin demarit ja mahdollisesti myös vihreät ja vasurit. Maahanmuuttosinisilmäiskaipuun linja ei tule silloin ainakaan tiukentumaan. Mutta pakkohan nykyisen hallituksen oli jotakin yrittää. Onhan tämä vaaleja edeltävä aika opportunistiselle ammattipoliitikolle kumminkin työhaastatteluun verrattava tilanne. Näytä freesiltä ja valehtele sujuvasti. Valitettavan monelle ihmiselle tuokin kusetus menee taas kerran läpi.

Joka tapauksessa on selvää että ongelman aiheuttaja ei voi olla ongelman ratkaisija ellei hän ensin tunnusta olevansa ongelman aiheuttaja. Ja sitähän ei tee niin tämä hallitus kuin seuraavakaan joten vaalien jälkeen tuontirikollisuus ei ole enää ongelma vaan siitä puhuminen on ongelma jota kohtaan suunnataan päättäväisiä viranomaistoimenpiteitä jotka päätetään ihan tosissaan eikä vain lämpimikseen.

KARKOITTAJA

Jatkoa kirjoitukselle Syyttäjä

Kesäkuun alku, Helsingin Säätytalo, joskus tuonnempana

Säätytalon – jossa valmistauduttiin onnistuneen kansannousun jälkeiseen valtiorikosoikeudenkäyntiin – ruokalassa istui kiireisiä miehiä ja naisia. Huomattavan moni heistä oli eläkeläisiä sillä tulossa olevassa oikeudenkäynnissä tulisi olemaan syytettyjen penkillä myös hyvin suuri määrä korruptoituneita ja maanpetokseen syyllistyneitä nuoremman polven juristeja. Yksi näistä eläkkeellä olevista mutta väliaikaishallinnon palvelukseensa pyytämistä lakimiehistä oli Kaarlo Suopanki joka toimi kansalaisuuksia tutkivassa työryhmässä. Hänen seuranaan istuivat Hannu Slöör jonka työryhmän tehtävänä oli takavarikoida rikoksella saatua omaisuutta sekä Kasperi Penttinen joka puolestaan olisi yksi valtiorikosoikeudenkäynnin syyttäjistä.

Penttinen oli selvittänyt ruokalan pöydässä istuville kollegoilleen oikeusistunnon valmistelua. Selvää oli, että tuomittuja tulisi olemaan satoja ja tuomiot vaihtelisivat neljästä vuodesta elinkautiseen. Kaikki tuomiot istuttaisiin kokonaisina ilman armon anomisen mahdollisuutta. Suopangin oma tehtävä oli omalta osaltaan myös rankka mutta kuitenkin varsin selkeä. Hänen – ja hänen kollegoittensa – tehtävänä oli lyödä ajallinen merkkitolppa vuoteen 1990 ja sen jälkeen selvittää kuinka monelle ulkomaalaiselle oli myönnetty Suomen kansalaisuus väärin perustein. Kaikki väärin perustein myönnetyt kansalaisuudet peruttaisiin.

Sodankylästä kotoisin oleva Suopanki oli ollut koko uransa lakimies. Aikanaan hän oli työskennellyt Lapin syyttäjänvirastossa ja myöhemmässä vaiheessa yksityisessä lakiasiaintoimistossa joka toimi sekä yksityisen sektorin lakiasioissa että jutuissa, joissa selvitettiin virkakoneiston väärinkäytöksiä. Ehkä juuri kokemus näistä väärinkäytöksistä oli kiinnittänyt väliaikaishallinnon huomion häneen. Eläkkeelle jäänyt Suopanki oli ollut kansannousun alkaessa vaimonsa kanssa kotonaan Sodankylässä kun hän oli saanut ensin varoitussoiton pojaltaan kapteeni Keijo Suopangilta joka toimi komppanianpäällikkönä Jääkäriprikaatissa. Keijo oli käskenyt pariskuntaa pysymään kaiken varalta kotonaan ja hän oli myös neuvonut Kaarloa ottamaan varmuuden vuoksi esille vanhan pistoolinsa.

Keijo oli myös todennut vanhemmilleen että melkoinen osa televisio- ja radiokanavista tulee varsin pian pimentymään mutta netti toimii ja kannattaa seurata Hommaforumia. Niin Kaarlo, vaimonsa Kaisa ja poikansa Keijo olivat aina olleet hyvin kansallismielisiä joten Hommaforum oli toki tuttu. Suopangit alkoivat seurata Hommaforumia. Keijon soitto oli tullut myöhään ja kun Hommaforumin livestreami alkoi sitä seuratessa menikin koko yö. Pojat olivat lopultakin panneet tuulemaan. Sekä puolustusvoimat että niin sanotut kansalaiskaartit olivat nousseet kapinaan, lannistaneet nopeasti vähäiseksi jääneen vastarinnan ja vanginneet vanhan hallinnon edustajat.

Kaksi päivää myöhemmin Suopankeihin otti yhteyttä väliaikaishallinnon edustaja everstiluutnantti Kauko Koskinen joka tarjosi tehtävää kansalaisuustyöryhmässä. Kaarlo huomasi että kapinalliset olivat luottaneet voittoonsa ja suunnitelleet sen jälkeiset toimenpiteet tarkasti ja hyvissä ajoin. Kyse ei ollut improvisoinnista. Tarjottu tehtävä tietäisi muuttamista Helsinkiin ainakin vuodeksi mutta pariskunta ajatteli että ehkäpä sen isänmaan eteen saattaisi vielä kestää. Olivathan he alle seitsenkymppisiä ja vielä hyvässä kunnossa. Yksi vuosi isänmaalle ja sen jälkeen lopullisesti oloneuvokseksi. Suopangit suostuivat ehdotukseen. Työ tapahtui Säätytalolla ja väliaikaishallinto oli tarjonnut heille suht viihtyisän saunallisen kaksion Laajasalosta. Kyllä siinä vuoden pärjäisi.

Työryhmän aloittaessa työnsä se tapasi väliaikaishallinnon sekä siviili- että sotilaspuolen edustajia jotka määrittelivät työn raamit. Raameja kuvasi se lause, jonka väliaikaishallinto oli antanut elintasosiirtolaisille julkisesti:

Te olette saaneet nauttia vuosikymmeniä suomalaisen yhteiskunnan hyväuskoisuuden ja sinisilmäisen typeryyden runsaudensarvesta. Emme syytä teitä omasta typeryydestämme, mutta sen aika on nyt lopullisesti ohi. Olemme maksaneet jonkun muun asettaman velan yleishumanistiselle utopialle kaksin kallein. Nyt se loppuu ja seuraavat vuosikymmenet keskitymme oman kansamme hyvinvointiin.

Työryhmän jäsenet pitivät viestiä ja sen sisältöä selkeänä, oikeudenmukaisena ja hyväksyttävänä. Olihan selvää ettei tähän työryhmään kuuluisi kansannousun myötä lakkautetun Demlan jäseniä joita puolestaan löytyisi pian valtiorikosoikeudenkäynnin syytettyjen penkiltä. Joka tapauksessa oli selvää että nyt – vuosikymmenten jälkeen – mitta oli lopullisesti täynnä. Väliaikaishallinnon edustaja everstiluutnantti Koskinen oli todennut vielä:

- On selvää, että toiminnastanne alkaa huomattava joukkorääkyminen erityisesti Ruotsissa, Saksassa ja YK:ssa sekä tietysti Brysselissä mutta siitä teidän on turha välittää. Päätösvalta Suomessa on siirtynyt jälleen suomalaisille. Te olette työssänne vastussa heille. Ja nimenomaan vain heille. Ei kellekään muulle.

Vaikka työryhmä käsittelisikin kansalaisuuksia niin ensimmäinen asia oli vielä maassa olevat turvapaikanhakijat joita syrjäytetty hallinto oli ottanut maahan jatkuvasti lisää yhtään miettimättä mitä ne saisivat aikaiseksi. Parhaimmilla – tai lähinnä pahimmilla – tapauksilla oli jo seitsemäs valituskierros menossa. Lakitekninen ikiliikkuja. Nyt se päättyisi lopullisesti. Kaikkien turvapaikanhakijoitten hakuprosessi keskeytettäisiin välittömästi ja heidän määrättäisiin poistumaan maasta. Vapaaehtoinen poistuminen tapahtuisi heidän haluamaansa maahan, ts. käytännössä joko lähtömaahan tai sitten Ruotsiin tai Saksaan joissa maissa monikultturistinen hallinto oli vielä täysissä voimissaan ja otti kaikki tulijat empimättä vastaan.

Mikäli poistuminen ei olisi vapaaehtoista, henkilöt pidätettäisiin kansalaiskaartilaisten toimesta, siirrettäisiin säilytys- ja siirtokeskuksiin joista heidät kuljetettaisiin junakuljetuksina Tornioon jossa heidät puolestaan ohjattaisiin Haaparantaan. Oli käynyt ilmi että pakkopalautuksia ei tarvinnut tehdä kovinkaan paljoa sillä prosessiin kuului myös kaiken rahallisen avustuksen välitön lopettaminen. Säilytys- ja siirtokeskuksissa olisi tarjolla majoitus ja ruoka, joskaan liha ei ollut halalia. Mikäli se ei maistuisi, olisi tarjolla yllin kyllin leipää, puuroa ja perunaa. Kun Suomessa ei ollutkaan enää sisäänheittotuotteita niin virta kääntyi suurena kymenä kohti Ruotsia. Varsinkin kun Suomessa oli edelleenkin liikkeellä hyvin paljon sekä puolustusvoimien sotilaita että kansalaiskaartin sininauhaisia miehiä jotka suorittivat papereita tarkistaessaan etnistä profilointia yhtään anteeksi pyytelemättä. Oli myös käynyt selväksi että jatkossa suomalaisiin kohdistettu väkivalta ratkaistiin paikan päällä, ylivoimalla ja tutkintapöytäkirjoja kirjoittamatta. Lammas oli muuttunut leijonaksi eikä se enää pyydellyt anteeksi.

Turvapaikanhakijaongelma ratkesi siis itsestään. Kansalaisuuskysymyksen kohdalla puolestaan lyötiin se ajallinen tolppa ensimmäiseen tammikuuta vuonna 1990 ja sen jälkeen myönnetyt kansalaisuudet jaettiin eri ryhmiin:

Ryhmä 1: Kansalaisuuden saaneet ulkomaalaiset, jotka ovat syyllistyneet Suomessa väkivalta-, seksuaali- tai muihin – vähintään ehdollisella vankeudella rangaistaviin – rikoksiin.

Sekä kansalaisuus että oleskeluoikeus perutaan. Henkilöt – elleivät ole vankilassa – siirretään erityisvartioituihin säilytys- ja siirtokeskuksiin joista pääsee pois vain maasta poistuessa. Poistuminen suoritetaan erityisen tarkassa sotilasvalvonnassa.

Ryhmä 2: Kansalaisuuden saaneet ulkomaalaiset, jotka Suomen kansalaisuuden saatuaan ovat jatkuvasti eläneet pelkästään suomalaisen yhteiskunnan kustannuksella. Tähän ryhmään liittyy olennaisena joko heikko tai olematon suomen kielen taito.

Sekä kansalaisuus että oleskeluoikeus perutaan. Henkilöille ja heidän omaisilleen tarjotaan valtion kustantama muutto joko lähtömaahansa, Ruotsiin tai Saksaan. Mikäli poistuminen ei ole vapaaehtoista, siirretään ryhmän 2 jäsenet säilytys- ja siirtokeskuksiin sekä lopetetaan kaikenlainen rahallinen avustus.

Ryhmä 3: Kansalaisuuden saaneet ulkomaalaiset, jotka työskentelevät Suomessa julkisella sektorilla tai NGO-organisaatioissa sellaisissa tehtävissä joille ei olisi mitään tarvetta ellei kyseinen ulkomaalaisväestö olisi alun perin tullut Suomeen.

Sekä kansalaisuus että oleskeluoikeus perutaan. Henkilöille ja heidän omaisilleen tarjotaan valtion kustantama muutto joko lähtömaahansa, Ruotsiin tai Saksaan. Mikäli poistuminen ei ole vapaaehtoista, siirretään ryhmän 3 jäsenet säilytys- ja siirtokeskuksiin sekä lopetetaan kaikenlainen rahallinen avustus.

Ryhmä 4: Kansalaisuuden saaneet ulkomaalaiset, jotka työskentelevät julkisella sektorilla sellaisissa oikeaa ammattitaitoa vaativissa tehtävissä jotka ovat infrastruktuurin kannalta hyödyllisiä.

Sekä kansalaisuus että oleskeluoikeus säilytetään ja vahvistetaan.

Ryhmä 5: Kansalaisuuden saaneet ulkomaalaiset jotka työskentelevät yksityisellä sektorilla nettoveronmaksajina tai muuten elättävät itsensä ja läheisensä omalla – ei verorahoitteisella – työllään.

Sekä kansalaisuus että oleskeluoikeus säilytetään ja vahvistetaan.

Tästä viitoskohdasta tuli Suopangille usein mieleen eräs kenialainen, Radanvarsikaupungissa asuva nelikymppinen mies joka oli saanut kansalaisuuden. Hänellä oli kenialainen vaimo ja kaksi lasta. Hän oli työskennellyt pitkään paikallisessa metallifirmassa ja firman sekä omistaja että työkaverit olivat lähettäneet kansalaisuustyöryhmälle miehen kansalaisuuden säilyttämistä puoltavan anomuksen jonka mukana oli videopätkä. Videolla kyseinen pikimusta mies kömpi hikisenä ulos suuresta metallisäiliöstä jota hän oli ollut putsaamassa ja totesi ulos tullessaan:

- Ei ole pärkkele valkosen miehen hommaa tämä…

Suopanki oli naurahtanut, lämpsäissyt hyväksymisleiman miehen paperiin ja saman tien soittanut kyseiselle henkilölle. Mies oli ollut varma kansalaisuutensa jatkumisesta eikä ollut yhtään ihmetellyt väliaikaishallinnon toimia. Päinvastoin, hän piti niitä järkevinä sillä hän itse oli huolissaan seurannut Keniassa tapahtuvaa somalien Al – Shabaab- järjestön terroria ja oli kauhuissaan seurannut sitä minkälaiseksi Suomikin oli Ruotsin tavoin ajautumassa ja miltä se oli lopultakin pelastettu. Kenian kaveri vaikutti ihan järkevältä ja asialliselta mieheltä. Hänelle ja hänen perheelleen toivoi vain kaikkea hyvää.

Näitten viiden ryhmän lisäksi oli vielä Ryhmä 6 joihin kuuluivat ne henkilöt joita ei yksiselkoisesti voinut lukea mihinkään aikaisempaan ryhmään ja jotka käsiteltiin erikseen.

Lisäksi työryhmä oli heti alkuun tehnyt selväksi että jos henkilö oli saanut kansalaisuuden turvapaikanhakijana ja käynyt lomailemassa lähtömaassaan niin silloin sekä kansalaisuus että turvapaikka perutaan ilman muuta. Kaikilta maasta poistetuilta otetaan biotunnisteet ja heille asetetaan pysyvä maahantulokielto.

Suopanki ja muu työryhmä oli kuullut valituksia että he toimivat liukuhihnametodilla. Suopanki oli itse todennut että niin me toimimmekin. Entäs sitten? Nämä poistettavat oltiin aikanaan hankittu Suomeen likuhihnametodilla ihan vaan siksi että niitä täytyi saada tänne. Samoin Suopanki oli todennut että onneksi – lopultakin – maassa ollaan tilanteessa jossa rääkyvä ja realismista itsensä pysyvästi irroittanut suvaitsevais-tiedostava lauma ei enää määrittele sitä, mitä saa tehdä, sanoa ja ajatella. Ehkä kansannousun suurin voitto oli siinä että maa palautettiin utopistien hallusta tavallisille kansalaisille.

Käytyään läpi tietyn määrän tapauksia Suopanki tuumasi että on kahvitauon aika ja läksi ruokalaan. Otettuaan kahvin ja kinkkusämpylän hän huomasi että eräässä pöydässä istui hänen tyttärensä Aino. Hänen seurassaan oli Rauno Ortio jonka avustajana Aino toimi. He kuuluivat niin sanottuun tyhjätyön karsimisen työryhmään. Myös eläkkeellä oleva Ortio oli tehnyt aikanaan pitkän uran merillä edeten jungmannista aina valtamerilaivan kapteeniksi. Viimeiset työvuotensa hän oli purjehtinut kirjoituspöytää merenkulkuhallinnossa ja oli aloittanut eläkepäivänsä Inkoossa. Hänetkin väliaikaishallinto oli värvännyt palvelukseensa. Suopanki istahti heidän seuraansa ja kysäisi:

- No, löytyykö tyhjälle mitta ja määrä?

Ortio vastasi tähän päätään puistellen:

- Löytyyhän se varmaan… jossain vaiheessa… mutta vaikka minäkin ehdin viimeiset työvuoteni olla hallinnossa niin en minä millään tajunnut sitä akateemisen suojatyön määrää. Kymmeniä tuhansia täysin tarpeettomia ihmisiä. Näillä laskemilla. Todennäköisesti vielä hyvin paljon enemmän. Me olemme vasta aloittaneet kartoituksen.

Aino puolestaan totesi:

- Osa työstämme oli sinänsä helppoa. Koko maahanmuuttoteollinen kompleksi julkishallinnosta on lakkautettu. Samoin kuin kaikki rahallinen tuki asiaan liittyville NGO-organisaatioille on lopetettu.

- Kuuluuko muuten SPR siihen listaan?

- Ensimmäisenä. Osa sen puljun johdostahan tulee olemaan syytettyjen penkillä. SPR:n veripalvelutoiminta on erotettu omaksi yhdistyksekseen joka toimii vain ja ainostaan sellaisena mitä sen nimikin kertoo. Katastrofipalvelun rakentaminen on vielä työn alla mutta sekin tulee toimimaan väliaikaishallinnon tiukan valvonnan alaisena. Mitään valtiota valtion sisälle ei tulla enää hyväksymään.

- Kuinka te oikeastaan toimitte? Siis miten te määrittelette tarpeettoman työn?

Tähän vastasi puolestaan Ortio:

- Niin no, tuo mainio avustajani ja tyttäresi Aino on saanut auditoijakoulutuksen. Kun siirrymme tutkimaan toimistotyötasoa niin hän on kehittänyt mittarit siihen että liittyykö työtehtävä millään lailla siihen peruspalveluun mitä kyseinen julkisen sektorin palvelu – esmes lastensuojelu tai terveydenhoito tai vanhustenhuolto jne. – tarjoaa. Oikeastaan helpointa on katsoa kaikenlaisten johtoryhmien ja erityistyöntekijöitten kokousten pöytäkirjoja. Niistä huomaa että kokousten sisältö käsittelee vain… vain… Aino, mikä se sun keksimä termi olikaan?

- Akateemisen suojatyön välikatto.

- Joo, niin sehän se oli juu… siis ne käsittelevät vain tuon kyseisen välikaton yläpuolella liikkuvia asioita joilla ei ole suorittavan tason kanssa yhtään mitään tekemistä. Kehitysprojekteja jotka alkavat, jatkuvat eivätkä valmistu koskaan koska uusi projekti tulee jo tilalle, jatkuvia organisaatiouudistuksia, keskinäisiä kyselytutkimuksia, valmistuneitten tutkimuksien postittamista suorittavalle taholle joka ei niitä koskaan edes lue ja tietenkin uusien teoreettisten työmenetelmien esittelyä eli käytännössä neliön esittelemistä pyöränä kerta toisensa jälkeen. Nuo ihmiset eivät oikeastaan edes pese toistensa paitoja vaan puhuvat toistensa paitojen pesemisestä. Joka tapauksessa on käynyt jo ilmi että julkisessa sektorissa on valtava määrä ihmisiä jotka on palkattu aivan turhaan ja joitten vaikutus varsinaiseen työhön on hyvällä tuurilla nolla ja yleensä haitallinen. Kunhan asiaan päästään porautumaan tarkemmin niin täysin turhien tyhjätyöntekijöitten määrä voi olla jopa yli kaksisataa tuhatta.

Suopanki laskeskeli hetken mielessään tuollaisen työntekijämäärän vuosittaisia palkkakustannuksia, päätyi lukemaan herravarjele ja kysyi sitten:

- Mitäs näille tyhjätyöntekijöille sitten tapahtuu?

- Tarpeettomat virat ja toimet yksinkertaisesti lakkautetaan. Työttömänä nämä ihmiset tulevat valtiolle halvemmaksi. Itse asiassa paljonkin halvemmaksi sillä osa tyhjätyöstä on ollut myös selkeästi kansakunnalle haitallista työtä. Vaarallistakin. Esimerkkeinä juuri tuo maahanmuuttoteollinen kompleksi sekä vaikkapa lakkautettu Yle. Samoin kuin hysteerikkofeministien suojatyöpaikat. Sekä yliopistojen yhteiskuntatieteelliset tiedekunnat lähes kokonaisuudessaan. Kaikki nuo ovat edistäneet haittamaahanmuuttoa ja samalla nakertaneet yhteiskuntaa koossa pitäviä perinteitä, arvoja ja toimintatapoja. Perheinstituutiosta alkaen. Sen vuoksi näkisin että myös meidän työmme tyhjän etsijöinä ja eliminoijina on erittäin tärkeää. Olemme palauttamassa julkista sektoria ylikoulutettujen suojatyömaasta siihen tehtävään mihin se on alun perin perustettu. Eli välttämättömien peruspalvelujen tarjoamisen kansalaisille.

- Se tulee vielä sanoa että lähimmän viikon aikana me tulemme antamaan julki ilmoituksen että mikäli tyhjätyöntekijät irtisanoutuvat itse, niin heille myönnetään kolmensadan vuorokauden ansiosidonnainen päiväraha. Sen sijaan jos heidät irtisanotaan selvityksemme jälkeen niin kyseinen päiväraha on vain kuusikymmentä vuorokautta ja sen jälkeen siirrytään peruspäivärahalle.

Suopanki hymähti ja totesi:

- Oletan, että tuo ilmoitus saa aikaan irtisanoutumisen aallon.

Ortio hymähti myös ja vastasi:

- Luulenpa, että oletat väärin. Katsos, suurin osa noista tyhjätyöntekijöistä ei ole koskaan ollut missään tekemisissä varsinaisen työn kanssa. Siksi he olettavat että tottahan heidän pyörittämänsä tyhjän paskan hiertämisen perus-, jatko- ja kertauskurssit ovat oikeaa työtä ja aivan välttämätöntä sellaista.

Kaarlo Suopanki totesi että tuohon ei ole kyllä mitään lisättävää, viimeisteli sämpylänsä, toivotteli voimia työhön ja eloon sekä palasi toimistoonsa. Viiden maissa illalla hän kuittasi päivän tehdyksi ja palaili väliaikaiseen kortteeriinsa. Edessä olisi pari päivää vapaata ja se sattuikin sopivasti sillä hänen poikansa Keijo oli käymässä Helsingissä ja hänen kanssaan olisi mukavaa saunoa ja ehkäpä tupakoida hieman olutta ja whiskyä. Keijo oli ylennyt kansannousun jälkeen nopeasti kapteenista everstiluutnantiksi. Olihan yleisessä tiedossa se, etteivät niin sanotut kissakaulukset olisi saaneet kansannousua aikaiseksi. He olivat olleet poliittiselle eliitille kuuliaita virkamiehiä. Tehtävän suorittivat ne, jotka sodassa komentaisivat komppanioita ja pataljoonia.

Keijo oli nykyisin Lapin Jääkäripataljoonan komentaja ja hän oli ollut Helsingissä jossain sotilaitten tapaamisessa ja yöpynyt hotellissa pari yötä todeten että päivät olivat olleet pitkiä eikä vanhempien luona ollut aikaa käydä. Nyt tapaaminen oli päättynyt, hän oli saapunut vanhempiensa luokse ja Kaarlo kysyi saunassa kun he korkkasivat kylmän oluen:

- Mitäs se sun tapaamisesi oikein koski? Kun ihan pääesikunnassa tapasitte.

Keijo oli hetken hiljaa, otti hörpyn ja totesi sitten:

- Niin… sinähän olet kanssa semmosia miehiä jotka osaa pitää turpansa kiinni. Oletan niin koska sinun kasseistasihan minäkin olen kotoisin.

- Tiedät kyllä.

Keijo otti taas hörpyn oluestaan, oli hetken hiljaa ja jatkoi sitten:

- Tapaamiseen osallistui sotilaita Suomesta, Tanskasta, Norjasta, Puolasta, Virosta, Latviasta ja Liettuasta. Kaikki hallituksiensa valtuuttamana. Lisäksi siihen osallistui sotilaita Ruotsista. Ilman hallituksensa valtuutusta.

- Taidan alkaa hahmottaa kokouksen sisällön.

- Kyllä. Me Suomessa pelastimme maamme. Tanska ja Norja tekivät sen jo ennen meitä. Kaikissa maissa päädyttiin verenvuodatukseen. Mutta onneksi suhteellisen vähäiseen. Baltian maat ja Puola taas säästyivät kaikelta tältä siksi että niitten johto oli aina meitä järkevämpi. Periaatteessa siis kaikki on kunnossa. Mutta käytännössä ei. On olemassa vielä suuri vaara.

- Tarkoitat Ruotsia.

- Kyllä. Ja niin Suomi, Tanska kuin Norja ovat osaltaan siitä vastuussa koska Tanska ja Norja dumppasivat ja me olemme dumppaamassa haitamaahanmuuttajat Ruotsiin joka ottaa ne avosylin vastaan. Ruotsin demografinen kehitys on hälyttävä. Itse asiassa katastrofaalinen. Ei mene kuin parikymmentä vuotta kun ruotsalaiset ovat vähemmistö omassa maassaan. Ja se saa aikaan kaksi uhkaskenaariota.

- Joista ensimmäinen on?

- Valtiollisen konkurssin myötä tuleva kaaos ja anarkia. Haittamaahanmuuttajat ovat pääosin elättejä eikä Ruotsinkaan mahtava talouskone kestä loputtomiin. Mutta jos se kestää liian pitkään, niin edessä on se toinen skenaario.

- Joka puolestaan on?

- Jo ensi vaaleissa Riktika Islamistisk Partiet RIP nousee Ruotsin suurimmaksi puolueeksi. Islamilaiset masinoivat ihmisensä äänestämään. Ja ruotsalaiset on vallannut apatia. Kantaruotsalaisten ennustettu äänestysprosentti on hälyttävän pieni. Ja eihän ruotsalaisilla ole oikein mitään äänestettävääkään sen jälkeen kun ruotsidemokraatit julistettiin laittomaksi. Kyseinen RIP-puolue ei nouse vielä ehdottomaan enemmistöön mutta ajan myötä se sen tekee ja tiedustelutietojemme mukaan se vaatii huomattavaa satsaamista Ruotsin puolustusvoimiin. Nimenomaan niin, että puolustusvoimiin värvätään etnisesti edistyksellistä ainesta. Asevelvollisuuden kautta.

- Taidan ymmärtää. Eli meillä on silloin naapurissamme aseistautuva, aggressiivinen ja ehkä jopa laajentumishaluinen islamilainen valtio.

- Juuri niin. Menee kauan, hyvin kauan aikaa ennen kuin se pystyy toteuttamaan hyökkäyksen naapureihinsa. Ruotsin armeija – islamilla tai ilman – ehdittiin ajaa alas niin totaalisesti. Mutta kyseinen valtio pystyy tarvittaessa tukkimaan sotilaallisesti Juutinrauman. Kiristyksenä. Ja sen vuoksi asia kiinnostaa meidän lisäksemme myös Puolaa ja Baltian maita. Jos kohta nekään eivät muutenkaan halua islamilaista valtiota lähelleen. Tämä on saatana Pohjois-Eurooppa eikä mikään Pohjois-Afrikka. Eikä asia muuten Venäjällekään ole ollenkaan yhdentekevä. Siksi on parasta että hoidamme tilanteen ennen kuin Venäjä päättää puuttua asiaan. Sen osallistumista kun ei kaipaa kukaan.

- Hoidamme tilanteen?

- Hoidamme. Sitä valmisteltiin siinä tapaamisessa jossa olin mukana. Tiedätkös, isä. Siitä toisesta suuresta pohjan sodasta on ammuttu vasta ensimmäiset laukaukset…

KALJUPÄISIÄ UUTISHAVAINTOJA OSA CI

Siirrytäänpäs sitten Kannaksen taivaalta takaisin tähän päivään. Olennaista tälle päivälle on etteivät lentokonemoottorit jyrise eivätkä pyssyt piere vaan eetteri on täynnä suvaitsevais-tiedostavia avautumisia joista esitellään kolme tuoretta:

1. Kulissi

Ilta-sanomat uusimmassa jutussaan on huolissaan siitä, että suomalaisvanhemmat – nuo juudakset – mielellään siirtävät lapsensa pois monikulttuurisista kouluista. Otsikkokin on raflaava:

”Suomalaisten vanhempien uusi tapa uhkaa repiä kuilun kouluihin – opettaja kertoo huolestuttavasta kehityksestä”

Näin äkkiseltään voisi todeta, että ehkä sitä kuilua repii nimenomaan se että monikulttuurisissa kouluissa työrauha on muuttunut työrauhattomuudeksi, kantasuomalaiset oppilaat ovat etnisesti edistyksellisen aineksen rääkättävinä ja jos vanhemmat valittavat asiasta he huomaavat ettei silloin tapahdu mitään muuta kuin selitystä siitä että ei kyse ole oppilasaineksesta vaan jostakin ihan muusta. Kirjoitus jatkuu:

Voivatko vanhemmat todella vaikuttaa lapsensa menestykseen kouluvalinnalla? Takaako keskiluokkaisen alueen koulu paremmat eväät jatko-opintoihin kuin työttömien ja maahanmuuttajien lasten kansoittama koulu?

Aihetta on tutkittu myös Suomessa, ja tulokset ovat selviä: yläkoulujen välillä on suuria eroja oppimistuloksissa mutta ei oppimisessa. Hyvämaineisten koulujen oppilaat eivät kehity omaan lähtötasoonsa nähden yhtään sen enempää kuin huonomaineisten koulujen oppilaat.

Tässähän oikeastaan vahvistettiin se asia mitä ei saa sanoa ääneen. Eli etnisesti edistyksellisen oppilaitten lähtötaso on heikompi. Vaan otetaanhan kirjoituksessa esille tutkimuskin:

Onko koulushoppailu siis turhaa?

Helsingin yliopiston tutkijan Venla Berneliuksen mukaan näyttää siltä.

– Jopa USA:ssa keskeinen tutkimustulos on se, että koulushoppailu ei kannata. Siellä koulut ovat vielä paljon eriytyneempiä kuin Suomessa

Luonnollisesti kyseisessä jutussa ei kerrota että mistä tutkimuksesta on kysymys eikä siinä myöskään yhtään selitetty sitä, että minkä takia suomalaisen vanhemman ei kannata siirtää lastaan monikulttuurisesta ghettokoulusta rauhallisempaan kouluun. Tässä vaan todettiin että ei kannata. Mutta sitten muuan jakomäkeläinen opettaja sanoo sen, mistä asiassa ehkä on kysymys:

Väittäisin, että täällä oppii taitoja, joita tulevaisuuden yhteiskunnassa tarvitsee, sanoo Jakomäen koulun opettaja Vappu Laine.

Totta. Jos ne taidot ovat sitä, että opitaan alistumaan rääkkäämiseen, turpaan saamiseen, pelkoon ja siihen että rääkkääjä on erityissuojeluksessa. Oikeastaan – jos Ilta-Sanomat olisi rehellinen – se olisi voinut otsikoida uutisen näin:

”Suomalaisvanhempia kiinnostaa lastensa turvallisuus ja viihtyvyys enemmän kuin monikultturismin kulissien ylläpitäminen. Kuinka ne kehtaavat?”

2. Maskuliininen jortikka pystyssä auton ratissa

Valtamediammehan on siitä tunnettu että siinä voi lasketella ihan mitä tahansa tuubaa kun se vaan on utopistiseen viitekehykseen sopivaa. Utopistisessa tuubassa Ylen kanssa kilpailee Ilta-Sanomat  joka sukupuolittaa liikkumisen otsikolla:

Tutkija: Miesten pitäisi siirtyä yksityisautoistaan naisille tyypillisiin kulkumuotoihin, syyt ilmasto ja tasa-arvo.

Ja tätä otsikkoa tukemaan on sitten löydetty muuan tutkiskelija Tiina Männistö-Funk joka täsmentää asiaa:

”Liikennesuunnittelussa ja myös kestävästä liikkumisesta puhuttaessa sukupuoli on yleensä häivytetty, vaikka sen sosiaalinen merkitys liikkumistapojen valinnassa on suuri.”

Ja hän jatkaa vielä:

”Voi olla, että miehet kokevat nolona, jos pitää mennä yksin bussilla. Eivät tietenkään kaikki. Auto liittyy vahvasti miehenä olemiseen. Sitähän ruvetaan heti tyrkyttämään, kun pojaksi oletettu vauva syntyy”

Hotellin respassa väitetään vahvasti että kyseinen tutkiskelija ei ole kysynyt asiaa yhdeltäkään mieheltä ja heittää muutenkin väitteensä mustaniinqutuntuusiltä-menetelmällä mutta valtamedialle – joka ei ole enää aikoihin ottanut viestejä reaalimaailmasta – se riittääkin. Ehkäpä oikeampi otsikko tällekin uutiselle olisi ollut:

”Muuan tutkiskelijan mielestä monet miehet ajavat autolla tunteakseen itsensä miehiksi. Varsinaista näyttöä tästä ei ole mutta eipä takerruta yksityiskohtiin”.

Sekä tutkiskelijalle että valtamedialle voisi sanoa pari reaalimaailman faktaa tuosta autolla ajamisesta:

1. Syrjäseuduilla ts. suurimmassa osassa maatamme jossa joukkoliikenne ei juurikaan toimi: Täällä ajavat autolla niin miehet kuin naisetkin johtuen siitä syystä että joukkoliikennettä ei ole ja pisteestä A pisteeseen B täytyy jollain tavoin kumminkin päästä.

2. Taajamissa, erityisesti pääkaupunkiseudulla: Omalla autolla ajamisessa on se etu että vierustoverina ei ole narkkia, sekopäätä tai etnisesti edistyks… sori, meinasi tulla rasismia mutta joka tapauksessa omassa autossa saa määritellä sen, että kuka siinä vieressä istuu. Nimimerkillä ”hyvin monia vuosia Helsingin julkisissa liikkunut”.

3. Vihreää kärsäntyöntämistä ja tiedostavaa hyvää mieltä

Saimme sitten luettavaksemme uutisen jonka mukaan ”Helsingissä suunnitellaan lihan ja maidon kulutuksen puolittamista kouluissa, päiväkodeissa ja vanhainkodeissa”. Kyse on (keidenkäs muiden kuin) vihreiden aloitteesta joka liittyy tietysti – mihinkäs muuhun – kuin ilmastonmuutokseen ja epäilemättä tällä maailma pelastetaankin. Vihreitten Emma Kari oli asiasta innoissaan:

Vihreäthän ovat porukkaa joka on vapauttanut itsensä täydellisesti niin logiikan kuin reaalimaailman kahleista ja jos ne olisivat esmes sirkuspellejä niin ne olisivat täysin vaarattomia. Mutta valitettavasti ne eivät sitä ole ja tulee muistaa että mitä todennäköisimmin vihreät ovat seuraava hallituspuolue ja kyseinen Emma Kari ministeri joka ihan oikeasti uskoo että mm. Kiina ja Intia seuraavat suomalaisten cityvihreitten esimerkkiä. Hän on vahva uskossaan.

Ja hänen uskonsa pääasiahan ei ole siinä että maailma pelastuu vaan se, että cityvihreälle tulee hyvä ja tiedostava mieli siitä että he saavat tunkea kärsänsä mahdollisimman monen tavallisen suomalaisen asioihin. Niitten suomalaisten, jotka elättävät nuo kärsäntunkijat.

Kaupunkivihreä tekee sitä mitä kaupunkivihreä parhaiten osaa