TOISTOKIERTOALKUUNPALUUMETODI

Tapahtuma-aika: Nykypäivä

Tapahtumapaikka: Yleisneuvontavalistamo, Helsinki

Tapahtumaan osallistujat: Hjalmar Volapyk, yleisneuvontavalistaja & Nicke Tampiola, yo ja niinkujotain.

Hjalmar Volapyk: No niin, yo ja niinkujotain Tampiola, olette siis yleisneuvontavalistuksen tarpeessa. Kuinka voisin auttaa?

Nicke Tampiola: Niinno kun mä haluaisin toimittajaks. Ei siis semmoseks, mikä raportoi uutistapahtumia, vaan semmoseks, mikä kirjoittaa niitä sellaisia monikulttuurisuuskolumneja. Mut ongelmana vaan on, että mä en oikein osaa kirjoittaa, eikä mulla rehellisesti sanoen ole oikein mielikuvitustakaan. Mutta mä olen kuullut, että yleisneuvontavalistamossa on olemassa jonkunlainen yleissabluuna, jonka avulla mä voisin luoda uran journalistina.

- Mutta nythän te olette tulleet oikeaan paikkaan. Se sabluunahan meiltä löytyy ja sitä on käytetty menestyksellä liki kaikkialla suomalaisessa nykymediassa. Sabluunan nimi on toistokiertoalkuunpaluumetodi.

- Ahaa, no, kuinkas minä voisin sitä käyttää?

- No ensiksihän teidän tulee tietenkin saada paikka, jossa saatte ensimmäisen kirjoituksenne näkyville, vaihtoehtoja on kyllä paljon, odottakaas kun katson tota buukkauslistaa, joo Helsingin Pravdassa ja muutamissa maakuntalehdissä olis vielä kolumivajausta.

- No jos minä siihen Helsingin Pravdaan sitten, mutta mitäs minun pitäis sitten kirjoittaa?

- Niin tehän saatte tietysti tarkemmat ohjeet printattuna, mutta käydään tämä systeemi läpi näin suullisesti ensin. Jatkuvasti päivittyvän toistokiertokalenterin mukaan nyt on viisainta aloittaa monikulttuurisuustoimittajan ura kirjoittamalla uhkaavasta työvoimapulasta. Aloitatte vaikka niin, että roiskaisette kirjoituksenne alkuun tiedon siitä, että tuoreimman tutkimuksen mukaan maahamme tarvitaan kymmenessä vuodessa 150.000 – 200.000 uutta työntekijää ja samaan syssyyn mainitsette, että meillähän on etnisesti oikeista ilmansuunnista maahan saapunut huomattava määrä työkelpoista- ja haluista väkeä jota suomalaiset eivät ennakkoluulojensa vuoksi ole työllistäneet ja lisää olisi tulossakin niin paljon kuin vaan otetaan ja kirjoituksen loppuosiossa syyllistätte perussuomalaiset ja muutenkin kansallismieliset tahot siitä, että heidän vastustuksensa vuoksi mummot tulevaisuudessa makaavat märissä vaipoissaan. Läpimurtokirjoituksenne viimeinen lause voisi olla ”peräänkuulutan perussuomalaisilta nyt sitä vastuuta kansalaistemme hyvinvoinnista, jota he ovat hallituspuolueilta itse niin kovaäänisesti vaatineet”.

- Jaa, niin no, eihän tuo hassummalta kuulosta. Mutta vähän mietityttää, kun sitä työvoimapulaa on jauhettu kerta toisensa jälkeen ja aina se on jäänyt suutariksi ja noita työttömiäkin tuppaa olemaan omasta takaa aika törkeästi. Puolta pienemmästä työttömien määrästä järkkäsi Kekkonenkin joskus hätätilahallituksen. Ja vaikka minä aion luoda urani monikulttuurisuustoimittajana, niin eihän minun silti tartte siihen varsinaisesti uskoa itse, ja onhan se totta, että ei näistä etnisesti oikeista maahanmuuttajaryhmistä kyllä ole ratkaisua ei niin mihinkään. Niin että pelottaa vähän, että minä munaan itteni tolla uran aloituksella. Ainakin tuolla kansallismielisellä puolella mulle gettuillaan naama trollfacella niin ettei toista tolkkua.

- Halusittekos te tehdä merkittävän journalistisen uran vai pohtia työvoimapoliittisia kysymyksiä? Ja siitä gettuilusta teidän on ihan turha välittää, ettehän te millekään kansallismielisille juttuja rustaa ettekä edes normilukijalle, vaan työnantajallenne ja kollegoillenne. Yleensäkin jos meinaatte monikulttuurisuustoimittajan hommia, niin kannattaa alkaa välittömästi kasvattaa teflonia orvasketeen. Mutta ei teidän tarvitse itseänne munaamista pelätä. Toistokiertoalkuunpaluumetodi pitää itsessään siitä huolen.

- No sehän on kyllä mukava kuulla, mutta kuinkas se sitten oikein tapahtuu?

- Metodiin kuuluu niin sanottu tukireagointirotaatio. Elikkä se menee niin, että jos juttunne julkaistaan torstaina, niin heti seuraavana perjantaina ja sitten seuraavan viikon maanantaina julkaisevat, hetkonen, katson listalta ketkä ovat vuorossa… joo, perjantaina eräs Aamulehden ja maanantaina eräs Savon Sanomien toimittaja julkaisevat melkein samanlaiset jutut, jotka alkavat lauseella ”torstaisessa kirjoituksessaan toimittaja Nicke Tampiola teki ansiokkaan aloituspuheenvuoron eräästä kansallisesta kipupisteestämme” ja sen jälkeen he kirjoittavat suurinpiirtein juttunne uudestaan. Tietysti teidätkin sijoitetaan tukireagointirotaatiolistalle, ja teiltä odotetaan samanlaista tukea.

- Selvä, nyt ymmärrän. Tuossa on itse asiassa järkeä. Kaveria ei jätetä. Mutta kuinkas minä sitten jatkan eteenpäin?

- No seuraavaksihan te kirjoitatte jutun siitä, kuinka onnettomia me suomalaiset olisimme ilman maahanmuuttajia. Naputtelette tekstiin tuttuun ja toimivaan tyyliin nimet Fazer, Sinebrychoff, Stockmann, Finlayson ja muut humut. Sen jälkeen muistutatte, että Suomestakin on lähdetty leveämmän leivän perään muualle maailmaan. Ja lisäksi painotatte, että suomalaiset syövät kebabia, pizzaa, sushia, ryystävät coca-colaa, kuuntelevat rockia ja ajavat Toyotalla ja mikäli kansallismielisten tahdon mukaan Suomi ympäröitäisiin muurilla, tämä kaikki menetettäisiin just ja heti. Kirjoituksenne viimeisenä lauseena voisi olla vaikkapa ”muistuttaisin nyt kaikkia teitä, jotka suljettuun menneisyyteen niin kaipaatte, että onko teistä toistuvat iltapuhteet lanttua jältäten ja Helvarin rätisevää putkiradiota kuunnellen sittenkään niin innostavia.”

- No joo, hoksasin idean. Vedetäänhän tossa kiistatta taas vähän mutkia suoriksi, eikä ihan vähän vedetäkään, mutta eikös seuraavana päivänä joku kollega kirjoita mun esittäneen ansiokkaan avauspuheenvuoron ja niinpäinpois. Kuinkas sitten jatketaan?

- No sittenhän edetään valmiin listan mukaan niin, että kirjoitatte seuraavista aiheista:

A. Turpa umpeen parta-ankkureista, koska suomalaiset sotalapset.

B. Suomi on tylsä maa ja kansa ikävää, joten tarvitsemme iloa ja väriä. Näin tänään ratikassa iloisen mamuhymyn ja se pelasti päiväni.

C. Aika on yhteisen Euroopan ja yhteisen maailman. Jos rajoja ei ole, niin ei ole luvatonta rajanylitystäkään. Näin eilen pääskysen ja samaa pääskystä on voinut katsella Bubu Etelä-Afrikassa.

D. Liittyessämme Yhteiseen Eurooppaan perimme myös samalla sen historian ja se velvoittaa meitä korvaamaan orjuuden kärsimyksiä. Näin tänään. Ja huomenna.

E. Suurin osa blogirintamalla monikulttuurisuutta vastustavista ei itse asu ongelmalähiöissä, joten he eivät ole oikeutettuja kirjoittamaan asiasta. Yleensäkin nimimerkkikirjoittelu on kiellettävä, koska vastuullinen sananvapaus vaatii vastuullista sanattomuutta ja vastuuvapaa sananvapaus kuuluu vain siihen vihityille. Näin Itäkeskuksessa Suomen tulevaisuuden, ja siihen ei kuulu rasismi.

F. Etnisesti oikeitten ryhmien korostettu esiintyminen väkivalta- ja seksuaalirikoksissa on tilastollisesti aikaansaatua harhaa, joten rikosten absoluuttinen määrä itsessään on merkityksetön. Raiskaavat-han suomalaisetkin. Näin sanoi toimittajakolleganikin, ja hän ei pahemmin valehtele.

- Ja sitten tietysti noin joka kolmas kirjoituksenne on tukireagointirotaatiokirjoitus, jossa kehutte kolleganne tehneen ansiokkaan avauksen aiheesta sejase.

- Tää alkaa vaikuttaa kyllä tosi hyvältä, mutta entäs kun on päästy noissa aiheissa kohtaan F ja valmiit ideat ovat loppu? Enhän minä itse pysty noita ideoita keksimään ja ihan suomeksi sanottuna ihmettelen, kuka nuo yleensäkään on keksinyt. Mites minä sitten toimin? Sormi suuhun vai?

- No eihän suinkaan. Seuraavaksi sitten kirjoitatte maata uhkaavasta työvoimapulasta, ja muistutatte, että meillähän on etnisesti oikeista ilmansuunnista maahan saapunut huomattava määrä työkelpoista- ja haluista väkeä jota suomalaiset eivät ennakkoluulojensa vuoksi ole työllistäneet ja lisää olisi tulossakin niin paljon kuin vaan otetaan ja kirjoituksen loppuosiossa syyllistätte perussuomalaiset ja muutenkin kansallismieliset tahot siitä, että heidän vastustuksensa vuoksi mummot tulevaisuudessa makaavat märissä vaipoissaan. Kirjoituksenne viimeisessä lauseessa toteatte, että ”peräänkuulutan perussuomalaisilta nyt sitä vastuuta kansalaistemme hyvinvoinnista, jota he ovat hallituspuolueilta itse niin kovaäänisesti vaatineet”.

- Niin mut eikös tuo juttu just…

- Mikäs tämän metodin nimi olikaan?

- No sehän oli se toistokiertoalkuunpaluumetodi. Hetkonen… Toisto. Kierto. Paluu. Alkuun. Helvetti! Tuohan on nerokasta! Tehän just fiksasitte mulle neljänkymmenen vuoden uran!

- Kyllä. Ja noin kahdeksan vuoden jälkeen räpsähtää ensimmäinen Suomen Valkoisen Ruusun mitali ja eiköhän se lehdistöneuvoksen arvonimikin ennen eläkettä teitä odota.

- Siis täähän on ihan uskomatonta! Suuret kiitokset, herra yleisneuvontavalistaja. Mutta mitä minä olen velkaa? Näin loistavan systeemin täytyy olla kallista. Ja voinko maksaa osamaksulla?

- Voi kuulkaa, ei tämä maksa mitään. Yleisneuvontavalistamo on yleishyödyllinen julkishallinnollinen kansalaispalvelu, joka saa rahoituksensa Arhinmäen Paavon pulaakista, ja kun uravalintanne tukee monikulttuurisuutta, on palvelumme teille ilmainen. Mikäli uranne saa tuulta alleen, ja miksei saisi, me saamme ensi vuoden rahoitukseemme viisikymmentätuhatta lisää.

- Tehän olette siis yleishyödyllinen palvelu, eli autatte muussakin kuin monikulttuuriasioissa?

- Pitää paikkansa.

- Pystyisittekös sitten vaikka vastaamaan, kuinka saavuttaa uran perussuomalaisena poliitikkona?

- Pelkkä vastaus siihen, pystynkö vai en maksaa teille 39.000 euroa plus alv, vlv, kpv plus tps. Etukäteen.

- Ahaa, ymmärrän. Ehkä pärjäänkin ilman vastausta. Suuret kiitokset vielä kerran, herra yleisneuvontavalistaja. Vaan nyt mun tarttee lähtee. Mulla on juttu kirjoitettavana ja deadline painaa päälle.


*
*
*

Hotelli Yrjöperskeleen respan henkilökunta toivottaa lukijoille railakasta mutta myös kohtuullista vappua. Lähipäivinä saattaa maalikylissä liikkua paljon haalaripukuista väkeä, mutta heiltä ei välttämättä kannata kysellä jakohihnan vaihtoa tai betoniraudoitustöitä. Automonttöörit ja betoniraudoittajat liikkuvat vapailla tavallisissa vaatteissa.

ERÄS LUENTO HÖMPSTADISSA

Tapahtuma-aika: 26. lokakuuta vuonna 2036.

Tapahtumapaikka: Hömpstad, Hömpstadin Vähänköehkäopisto.

Tapahtuma: Tiedotushistorian luento, luennoitsijana järkevöitetyn selitteläätiön ja spedestetiikan ylempi lettuvihtori Urmas Röyhtälä.

*

Urmas Röyhtälä: Ja huomenta vaan kurssille. Viime kerrallahan päästiin siihen vaiheeseen, kun Suomessa 2010-luvun alussa mediakenttä lähes sataprosenttisesti pyrki muokkaamaan ihmisten mielipiteitä vihervasemmistolaiseen suuntaan ja samalla propagoi voimakkaasti Suomen liittämiseksi osaksi Euroopan Liittovaltiota sekä Suomen väestörakenteen keinotekoista muutosta. Tämän luennon aiheena on se, kuinka tilanne saatiin järkevöitettyä.

Opiskelija X: Opettaja, minua ihmetyttää se propagandan määrä, jota silloin suollettiin. Erityisesti minä olen miettinyt sitä, olivatko nämä toimittajat oikeasti sitä mieltä, mitä ne silloin jauhoivat? Kun näin jälkeenpäin touhu tuntuu melko naurettavalta ja pelottavaltakin. Kun melkoinen osa suomalaisista pyrittiin yhdistämään johonkin väkivaltaan perustuvaan poliittiseen liikkeeseen, jota ei ollut olemassakaan kuin toimittajien mielikuvituksessa.

Urmas Röyhtälä: Asiaahan on tutkittu, ja kyseisen toimittajakunnan voisi jakaa kolmeen suurinpiirtein yhtäsuureen osaan. Ensimmäinen osa oli opportunistit, jotka yksinkertaisesti kirjoittivat sitä, mitä lehti halusi. Niistä ei ole sen enempää kommentoitavaa, sillä huorahan on huora vuosisadasta toiseen. Kenen viinaa juot, sen lauluja laulat. Tämä ryhmittymä on työllistynyt nykyisin mediassa varsin hyvin muoti-, lifestyle- ja yleensä juorupuolen toimittajina.

Toinen osa oli se, jota nykyisin kutsutaan termillä realismin viivyttäjät. Heille oli sinänsä itsestään selvää jo hyvissä ajoin, että ei heidän kirjoituksillaan vallitsevan todellisuuden kanssa ollut mitään tekemistä. Ihmismieli on vaan sellainen, että vaikeahan sen on tunnustaa, että tässä on jauhettu viimeiset kaksikymmentä vuotta silkkaa tuubaa. Tätä porukkaa voi sinänsä verrata 1970-luvun taistolaisiin. Hekään eivät häpeä tekojaan, vaan väittävät että tarkoitus oli hyvä. Osa on sentään todennut, että mopo läksi käsistä jo noin vuonna 1993, eikä sen jälkeen sitä enää puskasta viittinyt etsiä. Tämä porukka on pääosin hakeutunut uudelleenkoulutukseen, koska asemaa valtakunnanviisaana ei heille enää tueta.

Ongelmallisempi ryhmä on se viimeinen kolmasosa. Heistä moni on osallistunut säännölliseen terapiaan ja terapiaistunnoissa on saatu selville se seikka, että he olivat oikeasti sitä mieltä, että Suomeen silloin pyrkineet ns. poliittisesti oikeat etniset vähemmistöt sisälsivät valtavan määrän potentiaalia, jonka käyttöä esti vain suomalainen rakenteellinen rasismi, jota he koko uransa ajan etsivät, mutteivat sitten kuitenkaan löytäneet.

Tämä ryhmä uskoi tosissaan, että näitten ryhmien edustajat tulivat Suomeen äärimmäisen vaarallisesta tilanteesta, jopa niin, että he tulivat Helsingin satamaan perässään ilmapommitus, joka loppui pikkuisen ennen Kuivasaarta. Kun terapiaistunnoissa on muistutettu heille, todisteihin vedoten, että nämä samat ns. pakolaiset harrastivat hyvinkin pitkiä lomia entiseen, ultravaaralliseksi todettuun kotimaahansa, on osa tästä toimittajaryhmästä mennyt suorastaan psykoosiin, koska oman virtuaalitodellisuuden ja todellisten tapahtumien yhteensovittaminen on ollut heidän psyykelleen liian vaikeaa. Osa tästä ryhmästä pitää vieläkin näitten etnisesti oikeitten ryhmien tekemiä väkivalta- ja seksuaalirikoksia tekemällä tehtynä tilastoharhana.

He myös kehittivät päässään satojen tuhansien ihmisten vahvuisen sekoituksen Lapuan Liikkeestä ja Sturmabteilungista, joka oli valmistelemassa Suomeen keskitysleirejä ja kaasukammioita. Sen asian tajuaminen, että nämä ihmiset olivatkin ihan tavallisia ottokivivuorelaisia sosialidemokraatteja, jotka halusivat vain elää rauhallista elämää, järkytti heitä vielä enemmän ja aiheutti heille keskivaikeaa ja vaikeaa masennusta, josta toipuminen on ollut vaikeaa.

Tälle ryhmälle on antanut huomattavaa apua Hommaryhmittymän ylläpitämät vapaaehtoiset terapiapiirit, jossa turvallisessa seurassa tapahtuvan kesämökkeilyn, saunomisen, oluenjuonnin, makkaransyönnin, paskanpuhumisen, ampumisen, metsästyksen ja kalastuksen keinoin palautetaan ihmisiä takaisin reaalitodellisuuteen. Tulokset ovat erinomaisia, mutta valitettavasti osa toimittajakuntaa ei ole pystynyt pakenemaan virtuaalitodellisuudestaan. He eivät ole sinänsä vaarallisia, joten heitä ei ole laitettu suljettuun hoitoon, vaan heille on myönnetty sairaseläkkeet. Varsinaisiksi työntekijöiksi heitä ei voi enää valitettavasti kuntouttaa.

Opiskelija Y: Mutta kuinka tämä tilanne saatiin taas niin sanotusti tolkun linjoille?

Urmas Röyhtälä: Oman osansahan teki niin sanottu sosiaalinen media. Aina useampi ihminen alkoi etsiä tietoa muualtakin kuin virallisesta mediasta, jonka verkkosivuilta kaikenlainen nimetön kommentointi lopetettiin vuonna 2012 ja siirryttiin ns. ammattikommentoijiin. Ihmiset alkoivat etsiä tietoa ja keskusteluyhteyttä niin Hommaforumilta kuin itsenäisistä blogeista. Mutta suurimpaan tiedonsaannin esteeseen ei tässä vaiheessa vielä osattu puuttua. Mikähän se mahtoi olla?

Opiskelija Z (varsin ujosti): Herra lettuvihtori, voisiko se olla aamukahvi?

Urmas Röyhtälä: Aivan oikein! Ihminen on tapojensa vanki, ja hän tykkää lukea aamukahvilla sanomalehden. Ja kaikki paperille painettu media oli propagandistisiin tarkoituksiin varattuja. Kun perussuomalaiset saivat lopultakin päänsä pois mediapusikosta, puolue pisti pystyyn valtakunnallisen päivälehden. Osassa maata lehti tuli alkuun pelkässä päiväkannossa, mutta se ei sinänsä haitannut sillä lehden tilaajakunta etsi kuitenkin tuoreimmat uutiset verkosta. Perussuomalaisten Demokraatti-lehti oli sitten vain jotain, jota oli mukavaa rapistella aamukahvilla, ja sen levikki alkoi voimakkaasti kasvaa. Varsinkin, kun sen sisältö ei aiheuttanut sellaista närästystä kuin Helsingin Sanomat ja suurimmat maakuntalehdet. Tätä myötä näitten lehtien levikki ja ilmoitustulot alkoivat romahtaa.

Seuraavissa vaaleissa tapahtuneitten muutosten myötä myös ns. nuiva sosiaalinen media sai valtion tuen. Asiaa hoitavan ministerin Antero Lärväsen myötä perustettiin useita valtion tukemia, mutta valtiosta poliittisesti riippumattomia ammatillisesti toimitettuja verkkolehtiä, jotka käyttivät materiaalinaan jatkuvasti kasvavaa blogirintamaa. Verkkolehdet toimivat ulkomaalaisilla palvelimilla, jotta kirjoittajien anonymiteetti pystyttiin varmasti säilyttämään. Näitten yhteisvaikutuksena alkoi suuren luokan kansallinen herääminen…

herääminen…

heräämine…

heräämin…

heräämi…

herääm…

herää…

herää!

Herää!

Ylva: Ykä! Herää!

Ykä: Hä? Mittee? Mitteekö höpäjät?

Ylva: Sinä kuorsaat taas kuin ruosteinen sirkkeli. Ja kissikin vonkuaa ulos.

Ykä: Jaa? Joo. Niin kai. Täytynee… voihan isäkissan v**tu.

Ylva: No, mitäs sinä noin noidut? Ethän sinä yleensä.

Ykä: Herätit vaan kesken niin mukavan unen.

Ylva: Ja mikäs niin mukava uni oli, että pitää noitua keskellä yötä? Ei kai hirvaalla vaan ollu herkkä sessio Amanda Tappingin kanssa, hä? Tartteiskos mun olla mustasukkainen?

Ykä: Nääh, vanha ruuna enää semmosia. Ei päänuppikanavilla ole ollu semmosia lähetyksiä enää aikoihin. Tää oli kuule jotain paljon kauniimpaa. Jahah, kissi, no, lähetääs sitten…

MIEHITTÄJÄN ASENTEELLA

Hotellin respassahan todettiin aivan hiljattain, että vaikka perussuomalaiset yrittäisivät olla kuinka kiltisti, niin sehän ei valtamedialle riitä. Todiste siitä tuli tuoreeltaan tänään, kun Iltalehden pääkirjoituksessa keitettiin kokoon mainio sekametelisoppa, jossa oli aineksina suomalaiset perhemurhat, Anders Breivik, Hitler, Stalin ja Pol Pot ja johtopäätöksenä oli se, että jotenkin kaikesta vastuussa ovat perussuomalaiset, kun ne eivät ole tarpeeksi kurmoottaneet ns. muukalaiskammoista siipeään. Varsinkin kuvan ja tekstin yhdistämisessä jutussa on laitettu komeasti mutkat suoriksi:

Pääkirjoitushan on muuten tehty nimettömänä, ja tästähän – vallitsevan ajan hengen nimessä – voisi joku koiranleuka tietysti hieman kuittailla. Onneksi itse olen sen verran yksiniitinen, etten asian ironiaa hoksaa, ja mikäs minä muutenkaan viisaille lehtimiehille kuittailemaan olen.

Vaan joka tapauksessa on selvää, että ei valtamedialle riitä mikään muu kuin se, että perussuomalaiset ilmoittavat julkisesti ajavansa puolueen toiminnan alas seuraaviin eduskuntavaaleihin mennessä ja ennen sitä käyvät median edustajilta päivittäin kysymässä, että mitähän mieltä sitä tänä päivänä asioista saa olla. Näin vältetään tragedioista suurin eli toimittajan henkinen pipi.

Toimittaja on kovasti huolissaan muukalaisvihasta. Muukalaisvihaa vaan ei saa aikaan perussuomalaiset. Sen saa aikaan esimerkiksi se, että muukalaiset raiskaavat joukolla kantasuomalaisen tytön, niin kuin tuoreista uutisista on voinut huomata. Muukalaisvihaa lisää myös se, että tätä tekoa ei saa tuomita, vaan se on kerta toisensa jälkeen unohdettava yksittäistapauksena. Muukalaisvihaa lisää se, että mediassa ei itse rikos ole mikään ongelma, mutta se on, että Teuvo Hakkarainen laittoi tekijöitten nimet verkkoon. Ennen kaikkea muukalaisvihaa lisää tämänkaltainen elvistely:

Johtuneeko siitä, että nämä tietyt etnisesti oikeat ryhmät on nostettu Suomessa kunniakansalaisen osaan vai näitten ryhmien omista luonteenpiirteistä vai molemmista, mutta joka tapauksessa näitten ryhmien asenteessa tässä maassa on jo hyvän aikaa ollut miehittäjän asennetta. Eihän se sinänsä ihme ole, kun heitä on täällä nostettu jatkuvasti jalustalle ja julistettu että jos heidän tuomia voimavarojaan ja erityistaitoja ei oteta meillä käyttöön, niin mehän päädymme tsuhnien helvettiin.

Itse uskon, että miehittäjän asenne johtuu siitä, että he uskovat elävänsä lampaitten maassa. Ja tällä hetkellähän se siltä näyttääkin. Jos suomalaisten historiaa vähänkin tuntee, tajuaa kuitenkin, että suomalaisista löytyy hyvin vittumaisia piirteitä, kun mitta tulee täyteen. Ennen kaikkea suomalaiset osaavat toimia organisoidusti, ja sitä, mitä se tarkoittaa kannattaa miettiä parikin kertaa.

Henkilökohtaisesti sinänsä ihmettelen kunniakansalaisten toimintaa. Jos vähänkin järjellä ajattelee, niin pienen kansansirpaleen ei kannattaisi hirveästi perseillä maassa, jossa se on vain pieni kansansirpale. Mehän elämme anteeksipyytämisen luvatussa maassa, mutta onko esmes somalivähemmistön nokkamiehiltä kuultu koskaan anteeksipyyntöjä oman porukkansa edesottamuksista.

Tästä tuoreimmasta tapauksesta ottaa media mitä varmimmin vaarin, ja odotettavissa on reportaasisarja kunniakansalainen X:stä, joka edustaa menestystarinaa eli työskentelee tulkkina ja sovittelijana yrittämässä etsiä ratkaisuja ongelmiin, joita ei olisi olemassakaan ilman hänen edustamaansa kansanryhmää. Median ratkaisu on toistuvasti pään työntäminen puskaan. Ja ihan hyvinhän se ratkaisu toimiikin. Niin pitkään kunnes joku tulee potkimaan perseeseen.

MIELIKUVISTA JA VALINNOISTA III

Hotelli Yrjöperskeleen respassa on tuettu voimakkaasti ilmiötä nimeltä Homma ja sitä myötä tietysti myös perussuomalaisia. Koska respan henkilökunta ei ole kuitenkaan mitenkään virallisesti sitoutunut perussuomalaisiin, pidätämme oikeuden aina aika ajoin sottailla sitäkin, oliko perussuomalaisten toiminta järkevää ja mistä se mahtoi johtua.

Tuoreimmassa hiharikoscaustissa persuilla olisi ollut mahdollisuus haistattaa Turun Sanomille mainion muhevat pitkät paskat. Ei olisi tarvinnut muuta kuin todeta, että jos toimittaja kommentoi jotain blogikirjoitusta lisäämällä kommenttiinsa juutalaiset ja Natsi-Saksan ja mikäli alkuperäisessä kirjoituksessa näitä ei kerran ollut, niin kyseessä on toimittajan oma natsikorttifantasia josta perussuomalaiset rp. ei ole vastuussa. Ja tämän jälkeen jää jäljelle ainoastaan arvostelu siitä, oliko kirjoitus hyvä vai huono, ja sen perusteella ei meillä ketään pois potkita.

Mutta toisin kävi, ja persujen johtoporras päätti syöttää politiikan raatokärpäsille paunan veristä Hirvisaaren lihaa.

Tässähän voisi tämmönen yksinkertaisempi ihminen niin kuin esmes minä tietysti luottavaisena tuumia, että persujen johtoportaalla oli tietenkin tiedossaan ensiarvoisen tärkeitä poliittisia, taktisia, strategisia, operatiivisia, teologisia, biologisia ja geologisia syitä päätökselleen ja näihin syihin vedoten päätös oli väistämätön ja pitkässä juoksussa järkevä, ja tällaisella riviäänestäjällä ja tyhjänsottailijalla ei ollut niistä tietoakaan.

Mene ja tiedä, ottiatuota, ämmätentiijjä, suattopa hyviinnin, etupiässä takapiässä. Voihan se olla niin.

Vaan mitä ne erinomaiset syyt sitten mahtoivat olla?

Oliko persuilla pelko siitä, että jos tätä uhritoimitusta ei tehdä, muuttuu media heitä kohtaan ilkeämielisiksi, alkaa heittää heidän niskaansa ryönää, tönkiä puolueen kansanedustajien, kunnanvaltuutettujen ja varavaltuutettujen naamakirjaa 24/7 tarkoituksena löytää skandaalin aineksia ja alkaa vääristellä puolueeseen millään tavalla liittyvien ihmisten lausuntoja?

Vai oliko persuilla pelko siitä, että muu puoluekenttä alkaa suhtautua heihin nuivasti ja suorastaan halveksuen ja lopettaa sen aikaisemman käsityksensä, että olipa mukavaa, kun politiikan hiekkalaatikolle saatiin uusi ja tuore tekijä?

Vai oliko persuilla tieto siitä, että vielä hetki sitten tukevasti varttihullun titteliä kantanut, mutta nykyisin Suomen ja Venäjän välimieheksi nostettu dosentti Johan Bäckman olisi soittanut Venäjän ilmavoimiin ja sieltä olisi tullut parisataa Sukhoita ja MiGiä pommittamaan Helsingin tuhannen paskan päreiksi, ellei persut olisi nöyrtynyt?

Meikäläinen, niin kuin olen ennenkin todennut, on äänestäjä. Äänestäjä katsoo, mitä maassa tapahtuu, ja muodostaa sen perusteella mielikuvan tapahtuneista asioista.

Oma mielikuvani on, että perussuomalaisten puoluejohto käytti tätä (itsessään suutariksi jäänyttä) skandaalia yleiseen timosoinilaiseen kurinpalautukseen. Niin sanottu faksilinja kurmootti niin sanottuja kottaraispönttöön tuijottajia ja kurinpalautuksen käsikassarana käytettiin naista, joka oli vaellellut aikaisemmin sekä vihreissä että kokoomuksessa. Tästä saa tyhmempi mielikuvan, että muukalaislegioona kävi palauttamassa alkuasukkaat ruotuun ei niin korrekteilla keinoilla. Perussuomalaiset ovat korostaneet yhtenäisyyttään, mutta itselleni tulee väistämättä mieleen, että Soini & kumpp itse alleviivasivat puolueen hajanaisuutta.

Ja tavallisen miehen tuumailulla tulee helposti mieleen, että Timo Soinin päässä pyörii ajatus siitä, että Jytky syntyi yksinomaan syystä ”ammoin Soini, edelleen Soini”, ja ns. nuivaa sosiaalista mediaa apunaan käyttäneet kansanedustajat pääsivät läpi puolivahingossa pelkästään Soinin henkilökohtaisen karisman imussa. Olen melko varma, ettei Soini ole edes hoksannut sitä, että me kottaraispönttöön tuijottajat teimme ennen vaaleja porukalla tuhansia ja tuhansia tunteja täysin ilmaista talkootyötä perussuomalaisten vaalivoiton eteen. Ehkä Soini tuumii, että se ei ollut oikeaa talkootyötä, koska vaalityö on vaalityötä vasta silloin, jos jaetaan lappuja postiluukkuihin.

Voihan tietysti olla, että perussuomalaiset haluavat kiillottaa poliittisen peilikuvansa sellaiseksi, että se kelpaa muille valtapuolueille. Se on ihan turha yritys. Ei persuille anneta koskaan anteeksi sitä, että he lohkaisivat palan kakusta. Suuresti arvostamani Reino totesi asiasta hyvin edellisen kirjoitukseni kommenttiosiossa: valtamediaa ja vallanpitäjiä ei kuitenkaan voi voittaa tulemalla heidän kaltaisekseen. Siks toiseks, henkilökohtaisesti minä pidän paljon enemmän persujen nykyisestä poliittisesta peilikuvasta, joka on kirveellä veistetty ja eduskunnan käytävillä rahvaanomainen. Rahvastahan tässä ollaan itsekin.

Olen seurannut keskustelua Hommaforumilla ja siellä on hyvin moni heppu tuuminut persuille että pitäkää tunkkinne. Vaikka minunkin mielestäni puolue teki tällä kertaa täydellisen frontside-knöllien, niin minä en sano niin. Ketä minä sitten äänestäisin? Demareitako? Mutta ehkä persujen olisi hyvä tuumia keskenään, että ketä me oikein ollaan ja minkäslaista porukkaa meidän eduskuntaryhmässä loppujen lopuksi onkaan ja tarvitteeko meidän olla kaikessa muitten puolueitten valokopioita. Ja pohtia sitä nimenomaan keskenään, eikä Ilta-Ryönän välityksellä.

Tietynlainen hajaannus puolueessa ei tarkoita puolueen kuolemantuomiota. Muistelenpa menneitä. Olipa aikanaan eräs SKDL. Siinä oli sekä SKP:n saarislaiset että taistolaiset ja lisäksi siihen kuului SKP:hen kuulumattomia sosialisteja. Saarislaiset ja taistolaiset olivat kuin kissa ja koira, mutta kesti useampiä kymmeniä vuosia ennen kuin puolue hajosi.

Voi olla, että kaikki mielikuvani asian tiimoilta ovat vääriä. Mutta ovatpahan omiani, ja perustuvat siihen, mitä näen. Ihmisellä on oikeus mielikuviinsa. Ja jopa niitten ääneen lausumiseen. Jotenkin tämmöinen ”turpa kiinni tuvassa, kun isäntä puhuu”-tyyli on vanhojen valtapuolueitten tyyliä. Ei persujen ole pakko matkia sitä.

JÄLKIKUVIA

Kesken tämän Eronen-caustin muistelen hetken aikaa asioitten kehitystä yhden ja viiden vuoden aikana:

Jälkikuva 1: vuotta myöhemmin

Siitähän on vuosi, kun olivat ne eduskuntavaalit. Kun tuli se suuri Jytky. Minäkin äänestin perussuomalaisia. Arvostetut yhteiskuntatutkijat ovat tutkineet äänestyskäyttäytymistäni ja päätyneet johtopäätökseen, että kun olin työttömänä vuonna 1984 ja sain taksijonossa turpaani, niin hitaita hermoratojani pitkin kulkevat ärsykkeet saavuttivat leuasta 27 vuotta kuljettuaan aivoni ja saivat minut tekemään johtopäätöksen, että työttömyyteni syynä vuonna 1984 olivat silloin Suomessa vielä asumattomat somalit ja tämä sai minut painamaan perussuomalaista paniikkinappulaa. Ei silti, tutkijat ovat varmaankin oikeassa. Mikä minä olen vastaan väittämään. Jos väittäisin, väittäisin, että rahvas osaa ajatella, ja sehän on jo vihapuhetta se.

Kieltämättä olin hieman lapsenuskoinen ja luulin, ressukka minä, että kun persut nyt saivat niinkin suuren vaalivoiton, niin eduskunnassa aletaan varmaankin taittamaan peistä asiakysymyksistä. Että piruako tässä enää blogiakaan pitämään. Eihän sille ole tarvetta. No, jatko on kaikille tuttua, media ei siirtynyt ainakaan asiakysymyksiin, lähinnä siellä on kaksi erillistä linjaa, toisen mukaan persuja äänestäneille riittää julkinen anteeksipyyntö ja katumusharjoitukset ja ainoastaan persujen kansanedustajat tulee iskeä seipään nokkaan. Toisen linjan mukaan myös persuja äänestäneet tulee lyödä automaattisesti seipään nokkaan.

Mutta tuohan ei ole kellekään uutinen.

Mutta mitä istuva hallitus ja sitä tukeva eduskunnan enemmistö on sitten tehnyt tämän caustista caustiin edenneen vuoden aikana?

Täysin tavallisen huitsinnevadalaisen jannun huitsinnevadalaisesta näkökulmasta vaikuttaa siltä, että Kokoomus sai viime vaaleissa noin 62% äänistä. Ainakin tapahtuneen käytännön pohjalta. Kokoomus, tai lähinnä sen eurokiimainen sisäpiiri on ajanut tavoitteitaan varsin mainiosti ja onnistuneesti.

Viime syksynähän Suomi muutettiin perustuslakia myöten EU:n maakunnaksi ja sen lisäksi annettiin mahdollisuus siirtää toimivaltaa johonkin edes vielä tarkemmin määrittelemättömään suuntaan. Tämän jälkeen Suomi sidottiin eurooppalaiseen velka- ja takaushimmeliin niin syvälle, että sen kokoa ja merkitystä eivät näytä tajuavan edes asiantuntijat. Velkahimmeliä kasatessa kävi myös ilmi, että valtiovallan ja kreikkalaisten pankkien solmima sopimus on niin salainen, että sitä ei anneta kansanedustajille luettavaksi. Sen lisäksi alettiin laajamittainen maanpuolustuksen romuttaminen.

Eli Suomi on vuodessa järjestetty tulevan Euroopan Liittovaltion uskolliseksi ja nöyräksi peränurkaksi. Kokoomus on vienyt koko teatteria kuin litran mittaa.

Lukija voi tietysti tässä vaiheessa tuumia, että kun katsotaan mikä koohotus täällä Suomen rajojen sisällä on menossa, niin eikös se ole niin päin, että vasurit ja vihreät ovat vieneet Kokoomusta kuin kuoriämpäriä? Ja voihan sitä tietysti niinkin päin ajatella. Tai voisi, jos Suomen rajojen sisäpuolella tapahtuvilla asioilla olisi Kokoomuksen eurostoeliitille enää mitään merkitystä.

Kokoomuksen eliittiosastohan on tavoitteillaan ja toiminnallaan selkeästi osoittanut, että sen näkemyksen mukaan Euroopan Liittovaltio on jo tapahtunut tosiasia, ja tulevalle työnantajalle kannattaa toimittaa mahdollisimman hyvä CV mahdollisimman aikaisessa vaiheessa. Näin ollen tälle porukalle sekä Suomi valtiona että Kokoomus puolueena on vain koneisto, jonka kautta kokoomuseliitti mahdollistaa itselleen pääsyn mahdollisimman korkeisiin EU-virkoihin. Niissä viroissahan ei tarvitse enää välittää jostain niin rahvaanomaisesta asiasta kuin äänestäjä. Ja Suomen rajojen sisällä tapahtuvat asiat ovat vain yhden onnettoman maakunnan säälittävää sisäistä piiperrystä jolla ei ole minkäänlaista merkitystä.

Kokoomuksen euroeliitin puolesta liikenneministeri voi ihan rauhassa kehittää gps-paikannusjärjestelmän, jossa gps on sekä autossa, kuskissa, apukuskissa sekä takapaksissa matkustavassa koirassa ja mittaustuloksilla voi sitten verottaa koko plutoonaa ihan niin paljon kuin vaan ilkeää. Ja liikenneministerihän ilkeää.

Kulttuuriministeri voi kaikessa rauhassa kohottaa egoaan jakamalla avokätisesti avustuksia samanmielisille kavereilleen ja kaapimalla sen jälkeen leivänmurut pöydältä ja viskaamalla ne vastapuolelle naama vittumaisella virneellä. Semmosilla roposilla sytytetään vallan ylemmillä rappusilla sikarit palamaan.

Ympäristöministeri voi huoletta koijata ihmiset maalta asumaan radanvarren ylihintaisiin kanakoppeihin, kieltää kaikki fossiiliset polttoaineet ja säätää vaeltajille ja metsämiehille nuotionpolttoveron, ja saman veron kovennettuna, jos poltetaan tervaspuuta.

Näitä heppuja ei huoleta, vaikka perinteisesti kansallisesti melko tärkeät sisäministerin, oikeusministerin ja puolustusministerin pallit ovat sirpalepuolueitten käsissä.

Koska nuo kaikki ovat vain jonkun tylsän provinssin tylsiä merkityksettömiä asioita. On täysin ymmärrettävää, että O.W.Kuusinen Jyrki Katainen ja Arvid Pelshe Alexander Stubb pyrkivät pois Neuvosto-Karjalasta Suomesta ja haluavat Moskovaan Brysseliin, jossa he voivat luoda huomattavan uran politbyroossa Euroopan Liittovaltion korkeina virkamiehinä. Hehän ovat vielä nuoria heppuja molemmat. Tiedä minkälainen ura heillä on vielä edessä. Hyvistä huorista voi aikanaan tulla itse varakkaita sutenöörejä.

Ja näille hepuille on ihan yhdentekevää, vaikka suomalaisille varattaisiin jatkossa osa mökinrähjän kuistilla banjoa soittavana kierosilmäisenä hörökorvana, jota voi käyttää välikevennyksenä muuten niin synkässä Syvä Joki-leffassa.

Ja joka kerta kun Suomessa saadaan aikaan skandaali ja sensaatio, jossa joku perussuomalainen sanoo jotakin ja sen jälkeen Suomen huumorintajuttomimmat ihmiset alkavat määritellä mikä on huumoria ja mikä ei, läiskivät Jykä ja Alexander yläviitosia, nauravat paskaisen naurun ja ottavat mukin oikein hyvää whiskyä. Ja tuumivat, että onhan noilla hölmöillä sentään jotakin märehdittävää. Kun viime syksynä Suomen asema muutettiin itsenäisestä valtiosta maakunnaksi, oli lehdistössä jatkuvasti pääuutisena se, että ajoiko se Jussi Halla-aho tankilla Ateenan kaduilla, vai kehottiko se vain muita ajamaan vai puhuiko se muuten vaan rumia. Varsinaisesta perustuslakimuutoksesta lätistiin lähinnä sitä, että nyt päätetään, minkä väriseltä lautaselta presidentti syö velliä, jos hän käy kylässä Brysselissä.

Tässä vaiheessa lukija voi tietysti kysyä, että no mitenkäs ne sun kovasti mainostamasi persut. Miks ne ei tehny mitään? No, onhan ne yrittäneet. Mutta kun niillä on edelleenkin vain se 39 paikkaa, niin sillä ei enemmistöpäätöksiä tehdä. Lisäksi heillä on ongelmana se, että he joutuvat jatkuvasti todistaa oikeuttaan yleensä elää ja hengittää. Toivotaan nyt, että persut pysyvät yhdessä läjässä. Uskon kyllä että pysyvät. Kun loppujen lopuksi uusimmasta caustista mutisee lähinnä Ruohonen-Lerner. Hänestä en ole varma, että onko hän tosiaankin uskossaan vahva, vai onko kyse närkästyneen naisen kostosta kun hänen pillinsä mukaan ei tanssittukaan, vai onko mediamme lisännyt asian uutisointiin hieman omia mausteitaan.

Eli kuluneen vuoden poliittisessa elämässä voisi määritellä huitsinnevadalaisessa pähkinänkuoressa seuraavasti:

- Kokoomus on ajanut tavoitteitaan tarmokkaasti ja tehokkaasti.

- Kiilapoikapuolueet ja kepu ovat valittaneet toisilleen ja medialle että kyllä nuo persut on niinqu hirveitä plus auttaneet kokoomusta ajamaan tavoitteitaan tarmokkaasti ja tehokkaasti, koska tietävät, että se vituttaa persuja.

- Persut ovat joutuneet vuoden verran kyselemään, että milloinkas tästä turhan pitkäksi venyneestä alkuriffistä päästään soittamaan varsinaista biisiä.

- Media on käynyt jatkuvasti uudestaan vuoden 2011 eduskuntavaalien vaalikamppailua ja toisaalta viimeiset puoli vuotta selittänyt, että vuoden 2012 kunnallisvaalit on jo käyty.

Joku voi olla tietysti näkemyksestäni toistakin mieltä, mutta hän antanee minulle anteeksi. Meinaan, sainhan minä taksitolpalla turpaani vuonna 1984.

Jälkikuva 2: viisi vuotta myöhemmin

Hoksasin myös, että siitä on nyt sitten viisi vuotta kun minä aloitin tämän blogin naputtelun. Aika se vaan rientää. Vanhetessa jokainen vuosi menee entistä nopeammin. Silloin kun aloitin tämän blogin, edustin ihmisryhmää, jota ei virallisesti ollut olemassakaan. Sanotaanko heitä kansallismielisiksi vaiko maahanmuuttokriittisiksi. Yksi lysti, minä käytän tässä termiä toisinajattelija. Se kuvaa hyvin virallisen Suomen suhtautumista meihin. Eikä toisaalta kovin mairittele virallista Suomea. Eihän demokraattisessa maassa pitäisi olla toisinajattelijoita. Ainoastaan erilaisia mielipiteitä.

Silloin vuonna 2007 ei virallisen näkemyksen mukaan maahanmuuttopolitiikassa ollut minkäänlaisia ongelmia, ja asiasta vallitsi laaja kansallinen yhteisymmärrys. No, olihan ne kuuluisat 20 netsiä, jotka spammasivat kymmenillä, ellei sadoilla nimimerkeillä internetin keskustelupalstoja. Veikkaan muuten, että minä en tainnut ehtiä niiden 20 ensimmäisen netsin joukkoon. Olisinko suurinpiirtein sijoilla 32 – 38.

No, joka tapauksessa niin virkamiesten, poliitikkojen kuin median mielestä me oltiin merkityksetön, naurettava ja mitätön porukka, jolla ei ole mitään merkitystä.

Eikös se ollut Gandhi kun sanoi, että first they ignore you, then they laugh at you, then they fight you, then you win.

Ignore ja laugh-vaihe oli yhtä aikaa. Se muuttui fight-vaiheeksi suurinpiirtein silloin, kun Jussi Halla-aho pääsi ensimmäisen kerran kaupunginvaltuutetuksi. Ja sitähän on jatkunutkin siitä asti. Päästäänkö vielä joskus win-vaiheeseen, on vielä tulevan kertomaa.

Joka tapauksessa tämä ns. sosiaalinen media, johon edustamani blogirintamakin kuuluu on mahdollistanut varsin nopeassa ajassa suuria muutoksia. Ilman Scriptaa ja Halla-ahon vieraskirjaa ei Jussi olisi koskaan päässyt edes kaupunginvaltuutetuksi. Ilman vieraskirjasta kehitettyä Hommaforumia ei Jytky olisi ollut sen näköinen, mitä se oli. Perussuomalaissakin on tietysti tahoja, jotka halveksivat kottaraispönttöön tuijottajia, mutta jos vaalikamppailu oltaisiin käyty pelkissä paperilehdissä, niin kuinkahan olisi käynyt.

Sen verran minussa löytyy sadistia, että ihan häpeämättä nautin katsellessani valtamedian toimittajien vittuuntumista, joka muuttuu vuosi vuodelta vain katkerammaksi. Eihän siinä, helvetti soikoon, ole mitään tolkkua että tavallinen rahvaan edustaja voi saada tekstinsä julki, ja – vielä pahempaa – että toinen rahvaan edustaja sen lukee, ja – ehkä pahinta – kertoo asiasta kolmannelle.

Joka tapauksessa tässä ollaan porukalla saatu aikaiseksi ainakin se, että kiellettyjä vääriä ajatuksia ei enää voi kieltää olevan olemassa. Niitä voi yrittää juosta pakoon, mutta niitä ei voi enää julistaa olemattomiksi. Tietysti me ollaan tiettyjen tahojen mielestä valtakunnan syöpä, jolle tulisi tarjota pikaista kemoterapiaa, mutta parempi sekin kuin pussillinen usvaa. Virallisen Suomen suhtautumista kuvannee parhaiten se, että asian tiimoilta on saatu aikaiseksi ensimmäinen poliittinen vanki herraties kuinka pitkään aikaan. Kysehän on tietysti itseoppineesta kansantaiteilijasta Seppo Lehdosta. Ennen kuin lukija huutaa päälle, että mielestäni Lehto on x, y, z ja vielä xvptiityy, niin muistutan, että jos tässä maassa ei saa törkeistä pahoinpitelyistä kuin ehdollista, ja törkeästä poskensoitosta joutuu istumaan, niin kyseessä on silloin poliittinen tuomio.

Tämä toisinajattelijoiden sosiaalinen media on saanut mukavasti jotain aikaiseksikin, mutta ei kannata paukutella liikaa henkseleitään. Muotiblogien lukijamäärät ovat satoja tuhansia viikossa. Siinä on meille vertauskohde. Osaisikohan Joku (joo, se kuuluisa Joku, mut emmää itte osaa, voin kyllä osallistua rahallisesti talkoisiin) väsätä sellaisen nettilehden, jossa olisi jatkuvaa päivitystä blogirintamalta, Hommafoorumin parhaista keskusteluista ja vaikkapa Roopen Mediaseurannasta? Jos semmonen olis yhdessä, vielä graafisesti mukavassa pakkauksessa sitä saattaisi olla paljon helpompi sissimarkkinoida kuin sinänsä hajanaista blogirintamaa. Uutisvirta hoitaa tätä asiaa sinänsä (kiitos sulle, joka sitä ylläpidät), mutta sekin on vain blogilista, eikä se ole aikoihin päivittänyt listalleen uusia hyviä kirjoittajia, joita tässä matkan varrella on tullut.

Nuiva vastine Uudelle Suomelle? Huitsinnevadan Paikallisdemokraatti? Ihan ideana vaan.

Kiitos lukijoille ja kommentoijille & tyypeille blogistanissa yleensäkin kuluneesta viidestä vuodesta. Aloitellaan seuraavat viisi, ja katsotaan mitä ne tuovat tullessaan. Perskeles, tiedä, vaikka ottaisin tänään muutaman mukin whiskyä.

NISKALAUKAUS HUUMORILLE

Maailman sivu on nähty, että totalitaarisiin ideologioihin kallellaan päin oleville ihmisille huumori on syanidiin verrattavaa myrkkyä. Sillä kun, piru vie, voi näyttää, että kuninkaalla ei ole housuja jalassa, ja parhaimmillaan vielä melko ilkeästi. Se taisi olla Frank Zappa joka sanoi, että ei vittumaista tyyppiä kannata ampua, sillä jos sen ammut, niin sehän pääsee vaivoistaan kertalaukauksella, mutta jos kerrot siitä oikein nasevan vitsin, niin sehän hiertää tyyppiä koko hyvinkin pitkän loppuelämänsä.

Me ns. voiman pimeälle puolelle kallistuneet kirjoittajat käytämme silloin tällöin huumoria aseena. Huumoria on sinänsä helppo saada aikaiseksi, sillä se perustuu suvaitsevan ja tiedostavan vastapuolemme sanomisiin ja kirjoittamiseen, eli me käytämme ns. ”ne tekevät sen itse”-metodia. Ei siihen edes suurta lahjakkuutta tarvitse. Ja sekös vastapuolta vituttaa. Kun itse asiaan ei voi vastata niin vakavasti kuin kieli poskessakaan, niin luontainen reaktiohan on sitten vaatia koko asian kieltämistä ja vääräleuan rankaisemista ankarammin kuin ketään koskaan.

Suvaitsevan ja tiedostavan vastapuolemme on melko vaikeaa ympätä huumoria omiin julkisiin näkemyksiinsä. Johtuneeko tuo yksiniitisestä ajattelusta joka pohjautuu valmiiseen epistolaan eli siitä, että suvaitsevaa puolta edustava heppu, joka saattaa olla siviilissä ihan mainio vitsiniekka joutuu julkisiin kirjoituksiinsa ymppäämään ainakin termit yhdenvertaisuus, voimavara, globalisaatio, osaamiskeskus, voimavara, sotalapsi ja vielä muutaman muun Hommaforumilla lanseeratun monikulttuuribullshit-bingon termejä.

Selväähän on, että ei sen jälkeen jutussa jää enää hirveästi tilaa sinisille ajatuksille ja naurun juurelle.

Tuorein ilmiö siitä, kuinka humoristisesti kirjoitettuun, tiettyä suuntaa arvostelevaan juttuun vastataan ainakin kolmen patteriston raskaalla tulella oli tämä Helena Eronen-causti. Hänen kirjoituksestaan ei sinänsä sen enempää, sillä jos sen idean hoksasi jopa joku niin tyhmä jätkä kuin minä, niin olishan se pitänyt aueta yliopistokoulutetulle toimittajallekin. Jatko on sitten sitä tuttua eli otetaan muutama lause kirjoituksesta ja tarkoituksella unohdetaan muut ja kirjoitetaan skandaali ja sensaatio ja sen jälkeen muut valtamedian edustajat käyttävät lähdetietonaan asiasta kirjoitettua uutista, eivätkä edes vaivaudu lukemaan alkuperäistä.

Tämähän on niin tuttua settiä, ettei se jaksa pahemmin hämmästyttää. Se, mikä minua henkilökohtaisesti ihmetyttää on se, että perussuomalaiset nöyrtyvät ja alkavat pyydellä anteeksi. Suurimpana siveyden sipulina on tässä(kin) asiassa Pirkko Ruohonen-Lerner. Henkilökohtaisena veikkauksena muuten heitän, että mamma loikkaa johonkin toiseen suurpuolueeseen ennen seuraavia vaaleja. Tämän lisäksi nyt sitten perussuomalaisten eduskuntaryhmässä pähkäillään, että annetaanko Eroselle kenkää. Siis ei Erosen jutun takia, vaan jonkun toimittajanplantun tulkinnan takia. Jos tässä persut kumartavat yhtään syvemmälle, niin alkaa näyttää siltä, että he yrittävät nostaa päätänsä. Meinaan, jos Eronen erotetaan, niin persut voivat varautua siihen, että seuraava skandaali on noin kolmen viikon päässä ja sitten pähkäillään, että erotetaanko joku toinen eduskunta-avustaja. Media on hyvä tekemään skandaaleja ja poimimaan yksittäisiä lauseita. Eihän se eduskunnan paikkajakoa minnekään muuta, mutta kiusahan se on pienikin kiusa.

Persut voisivat tässä asiassa kasvattaa selkärangan ja todeta tylysti, että jos toimittajalla on noin suuria vaikeuksia luetun ymmärtämisessä, niin vika ei ole Erosen eikä perussuomalaisten, vaan vika on kelvottomassa ala-asteen opettajassa joka ei opettanut tulevaa toimittajaa kunnolla lukemaan ja vika on ehkä myös kelvottomassa yliopistojärjestelmässä, joka mahdollisti sen, että lukutaidoton sai maisterin paperit. Vertauksena voisi käyttää sitä, että tavallinen heppu joutuu pyytämään anteeksi hahmotushäiriöiseltä sitä, että hahmotushäiriöinen on hahmotushäiriöinen.

Lisäksi persut voisivat muistuttaa toimittajakunnalle, että lukemisen ymmärtämisen lisäksi sillä on vaikeuksia myös ajan hahmottamisessa, sillä vuoden 2011 eduskuntavaalit pidettiin vuonna 2011 ja persuilla on joka tapauksessa 39 kansanedustajaa, vaikka toimittajakunta on jo vuoden vaalien jälkeen jatkanut vuoden 2011 vaalikamppailuja pistämällä kädet korviinsa, huutamalla vahvaa älämölöä ja toivomalla, että jospa huomenna herätessä ei persuja enää oliskaan.

Sehän on meinaan selvää, että vaikka persut ryömisivät kuinka paljon, niin armoa ei tule. Vaikka persut muuttaisivat käytöksensä, kirjoituksensa ja ajattelunsakin demareiksi ja Timo Soini kävisi plastiikkakirurgilla muuttamassa pärstävärkkinsä Alexander Stubbin näköiseksi ja koko puolue alkaisi puhua pelkkää ruotsia, niin he ovat silti syyllistyneet synneistä suurimpaan eli vieneet Nännistis-Lellistiseltä Liitolta 39 kansanedustajanpaikkaa siihen liittyvine puoluetukineen ja sitähän persut eivät saa anteeksi.

Henkilökohtaisesti ajattelen, että en minä haluakaan persujen olevan politiikan jääkentillä joku perinteinen piruettiluistelija, vaan Charleston Chiefs. Tietysti, jos tuon lauseen olisi sanonut joku persujen kansanedustaja, niin seuraava skandaali ulvoisi lööpeissä tyyliin Väkivallan uhka eduskunnassa! Perussuomalaisten kansanedustaja haluaa eduskuntaan kolmea kivitalon kokoista silmälasipäistä pitkätukkaa mäiskimään turpaan lehtereillä olevaa yleisöä!

Näkisin, että niin meidän tavallisten ihmisten kuin vallan äärellä työskentelevien kannattaa jatkaa epäkorrektia vittuilua. Mikäli me suostumme valtamedian linjalle, me hyväksymme sen tilan, että meillä kellään ei voi olla hyvä olla, ellei meillä kaikilla ole juuri samalla tavalla suvaitsevainen ja tuomitseva paha olla.

No, ei mul muut, sanotav´ oo. Paitsi se, että tsemiä Helenalle sinne maalikyliin.

Ja sitten vielä hieman huumoria. Minusta tää on mainio. Ammattimaisen kulttuurikriitikon mielestä tää on tietysti ihan tyhmä, eikä tää sisällä minkäänlaista tiedostamistakaan. Vuorossa Leo Lastumäki. Respan henkilökunta kunnioittaa hänen muistoaan.

JOTAIN IHAN MUUTA VI

Eli ihan tavallinen, dramaattisia tapahtumia sisältämätön kauppareissu Huitsinnevadan Tarmo-Tarmoon
Kaupan ulko-oven päällä sijaitseva messinkinen kilikello: Klingetikiliklangklabang
Yrjö: Päivää, kauppias.

Kauppias: No päivää, Yrjö. Mitäs Yrjö tahtoisi?

- Yrjö tahtoisi korkeaa palkkaa, paljon viinaa ja pitkiä lomia. Mutta tyydytään nyt näihin ostoksiin.

- No nyt on mies tullut oikeaan paikkaan. Mitäs sais olla?

- Pistäpäs joutessasi ensiksi neljä kappaletta hilavitkuttimia.

- Ja niitähän löytyy. Jännää muuten, että sinä käytät vielä hilavitkuttimia, vaikka härspediräättörien hinnat ovat tulleet viime aikoina alas, ja uudella viidenkymmenen dumpeerin akulla niissä riittää sekä käskyä että kestoa.

- Olishan se härspediräättörillä tietysti helpompaa, mutta minä olen vähän konservatiivi. Vaan katotaas sitten tuota ostoslistaa etiäppäin. Joo, sitten tartteisin puoli kiloa kestokulutushyödykettä, kahdensadan gramman paketin kouramämmiä, sataviiskyt grammaa pääläskiä, laatikollisen löylytiivistekuutioita, tuubin männänpalautusjousien liukastusvoidetta, kahdenkymmenen kilon säkin nuijaturvetta, litran pussin eioota ja puoli kiloa lällänlierua.

- Kaikkea muuta löytyy vaaditussa formaatissa, mutta eioota ei oo enää kuin varttilitran pusseissa. Eioolla ei oo enää sama valmistaja kuin ennen, mutta tääkään ei oo yhtään hassumpaa eioota. Niin että laitetaanko niitä neljä?

- Joo, pistä tulemaan. Siinähän ei oo mitään järkeä, jos taloon tulee vieraita ja ei oo edes eioota tarjota. Vaan sitten tartteisin litran appelsiinimehua.

- Kun nyt on päässy käymään niin, että kauppaketju ei enää lähetä perinteistä appelsiinimehua, vaan näitä muodikkaita sekotteita. Tässä olis uutuutena tämmönen mansikka – persikka – sikaflex – omena – lampaankääpä – partavesi – kiivihedelmä – isännänraapimapersikkajuomatiiviste.

- Tarkemmin ajatellen taidankin ottaa kopan kaljaa. Ja sitten olis listalla Ylvalle bodin lotinaa ja ihania voiteita.

- Tässä olis Reilun Kusetuksen Kosmetiikkaketjun erikoistarjous eli kokonainen ämpärillinen ykkösluokan bodin lotinaa ja ihania voiteita ja vielä kaupan päälle bonuksena kuoreton rantapallo. Laitetaanko kyytiin?

- No jumalauta, niin kuin savolaiset sanovat vihilläkin, kun kysytään, että tahdotko. Ja sitten minä tarvittisin saiputta.

- Hygieniatarvikkeissa löytyy. Tässä olis pari uutuutta eli AXEn most refreshing skin massaging ballwax hyperantiperspiration shower gel ja sitten Nivean extra moisturising massage butter twentyfour hours or even some more most relaxing herbs and daisies skin protection system shower gel. Kumpaakos laitetaan?
- No nymmeni kyllä ruteeniks ja retoromaniaks. En minä mitään polttotaisteluaineita meinannu ostaa. Tuopa sen sijaan kanisteri tärpättiä. Ja oikeastaan voisit tuoda sitten vielä toisen kopallisen kaljaa. Ja pari pulloa vissyn vesiä.

- Mitenkä muuten on, laitetaankos mukaan pääsiäisviikonlopun Ilta-Ryönä?
- Minkäslaista uutissettiä se Ryönä sitten tarjoais?

- No on tässä ainakin tää uusin paljastus, että se olikin Hakkaraisen Teuvo, joka ampui Marko Hirsman.
- Jaa, milläs se toimittaja meinaa moisen väitteen todistaa?

- Ei meinaa, kun vetoaa lähdesuojaan. Ja kirjoittaa päälle tiukan kolumnin siitä, kuinka nimimerkillä kirjoittaminen on raukkamaista puskista huutelua. Niin, ja onhan tässä lehdessä vielä tää ammattityrkky Unelma Pimpalan erikoishaastattelu, jossa hän esittelee kotiaan pukeutuneena paljastaviin alusasuihin ja valittaa siitä, että media ei kunnioita hänen yksityisyyttään.

- No voi sitä tytön ressukkaa. Vaan minä taidan tyytyä Tex Willeriin. Kun uutisetkin saa mukavasti Huitsinnevadan Paikallisdemokraatista. Mutta sitten minä tarvittisin tupakkia. Milläs numerolla tosta helvetinkoneesta sai sitä Voimasavuke Bostonia?

- Kun minä en saa sitä kertoa. Tuli uudet määräykset. Ja toi valvontakamerakin on suunnattu pysyvästi tähän kassalle ja siinä on mikrofoni. Kauppa lähtee heti alta, jos neuvon. Nyt pitäis yrittää itte.

- Jaa. No, onhan se hyvä, että yhteiskunta kiinnittää huomion olennaisiin epäkohtiin. Painanpa vaikka tosta blip blip blip jaa-a, tuli Jerusalem Ultra Light ykköstä. No, jos minä otan näistä filtterit pois ja poltan karvaperseenä. Mullahan on se vaari-Perskeleen Työmies-holkki muistona piironginlaatikossa. Nyt tulee käyttöä. Tarttee varmaankin tilata jatkossa siemeniä ja ruveta viljelemään takapihalla kessua. Vaan asiassa eteenpäin, onkos sulla kananmunia?

- Ei mulla kyllä kananmunia ole, sattuneesta syystä, mutta tässä olis lista halvalla myytävistä kanaloista.
- En väitä, etteikö idea kiinnostais, mutta toi kananpaska haisee kyllä aika hirveelle. Mutta hei, sullahan näyttää olevan tiskillä uusi keräyslipas. Kukas on ropojani vailla ja millä perusteella?

- No sehän on Huitsinnevadan Vasemmistonuorten ja Pioneerien Yhdistetyn Elämyspartisaaniliiton rahankeruuloota. Kun toi ministeri Arhinmäki jakoi niille rahaa ainoastaan neljäkymmentä kertaa enemmän kuin persunuorille. Ymmärtäähän sen tyhmempikin, että eihän sillä rahalla maisteri-isän proletaaripoika pääse kunnolla osallistumaan, joten nyt Ykänkin ropoja tarvitaan.

- Ahdinkotila on kiistatta ankara, myöntää täytyy, mutta minä olen siinä vanhanaikainen, että mun mielestä jokainen sukupolvi ryypätköön omiaan. Ja kun herkeän asiasta oikein filosofiseksi, niin tuopas vielä kolmas koppa kaljaa. Eiköhän sillä tään pääsiäisen saa jo työstettyä.

- Hyvää vakioasiakasta on aina ilo palvella!



*


Lukija saattaa tuumia, että tässä jutussa ei ollut sitäkään vähää järkeä kuin yleensä, ja kiistatta lukija on täysin oikeassa. Joskus vaan on mukavaa piirtää viivaa vapaalla kädellä. Mutta joka tapauksessa hyvää pääsiäistä kaikille. Ja syökää ihmiset ihmeessä lammasta muulloinkin kuin pääsiäisenä. Se on erittäin maukasta. Senhän huomasi jo Veikko Huovinen kirjassaan Lampaansyöjät. Itse asiassa kirjan juonessa olis mainio markkinarako maatilamatkailuyrittäjille. Isäntä vois tarjota asiakkaalle elämysmatkailusession, jossa asiakas saa ampua lampaan, väsätä sen rosvonpaistiksi ja sen jälkeen ördätä teltassa raakaa Kossua. Kiinteät kustannuksetkaan ei nousisi kovin korkeiksi. Tätä voisi markkinoida ulkomaillekin vaikkapa termillä shoot, eat, booze, tent and breakfast. Elämyksiä, lähiruokaa ja suoramyyntiä ilman väliportaita. Avoimelle mielelle maailma on täynnä mahdollisuuksia.

KALJUPÄISIÄ UUTISHAVAINTOJA OSA XXVII

1. Kakola vai Cambridge?

Aina mainion Roopen mediaseurannan kautta hotellin respassa törmättiin uutiseen, jonka mukaan Suomessa on taas kerran, piru vie, löytynyt rasismia. Rasimin sankarilöytäjänä on sosiologi Leena Huhta, joka on tutkimuksessaan hoksannut, että suomalaisissa vankiloissa niin vartijat kuin varsinkin vangit suhtautuvat tiettyihin maahanmuuttajavankeihin rasistisesti ja maahanmuuttajavankien erityistarpeitakaan ei oteta tarpeeksi hyvin huomioon. Tutkimuksen tulos oli varmaankin yllätys niin tutkijalle kuin hänen kavereilleenkin. Meille raappahousutyypeille ei sinänsä ole yllätys, että vangit eivät välttämättä ole suvaitsevuuden parhaita mannekiineja, mutta eihän meiltä taaskaan mitään kysytty.

Tutkimuksen lähtöasetelmana on ollut se, että Huhta on tutkimuksissaan pyrkinyt löytämään rasistisia toimintatapoja ja tilanteita, joissa etninen yhdenvertaisuus ei täyty, ja toteaapa hän vielä, että rasismin määritelmä ei ole niin yksinkertainen. Koska meille hyville hallintoalamaisille on opetettu jo entuudestaan, että rasismin toteennäyttämiseen riittää tuntemus siitä, että rasismia on saatettu ehkä jopa jollain tavoin kokea, tulee herkästi mieleen tästäkin tuotteesta nykyinen yhteiskunnallisen tutkimuksen linja, että johtopäätökset määritellään ensin, ja sen jälkeen etsitään tai keksitään tarvittavat faktat.

Huhta tietysti pelaa varman päälle, sillä kohderyhmähän on tähän tarkoitukseen varsin sopiva. Meinaten, jos lähdet kysymään vankilaan, että onkohan täällä sun mielestäsi joku asia perseellään, niin epäilemättä epäkohtia löytyy. Missäänhän ei ole niin viattomia ja sorrettuja heppuja kuin vankilassa. Siitä emme ole kyllä varmoja, että onko tutkijamme hieman auttanut vankeja löytämään epäkohtia, sillä hänhän on närkästynyt nimenomaan tuomiotaan lusivien arabien ja afrikkalaisten puolesta, ja niin arabimaissa kuin afrikassakin vankilat epäilemättä toimivat kovasti humaaneilla perusteilla.

Periaatteessa kyse lienee siitä, että ihmiset hahmottavat asioita eri tavoilla. Minä tämmöisenä ylikouluttamattomana turvenuijana hahmotan vankilan niin, että siellä lusitaan tuomiota tehdyistä rikoksista, ja samalla vankila suojaa tavallisia kansalaisia vaarallisilta rikollisilta. Näin ollen asiaan kuuluu, että elämä vankilassa ei ole ihan yhtä helppoa kuin siviilissä. Erityisesti tämän tulisi koskea ulkomaalaisia rikollisia, koska vankilan tulisi antaa viesti ulospäin, että ei tänne parane tulla törppöilemään.

Sosiologi Huhta hahmottaa taas asian niin, että vankiloita voi verrata kalliiseen yksityiseen yliopistoon, johon pyrkimällä pyritään ja opiskelijat valitaan tiukkojen pääsykokeitten perusteella, ja he maksavat sitten suuret lukukausimaksut, jolloin tietysti ovat myös oikeutettuja siihen, että heidän erityistarpeensa otetaan huomioon.

Nykyisessä Suomessa, ainakin virallisesti, on tilanne se, että meistä kahdesta se hahmotushäiriöinen olen minä. Ainakin Ylen mielestä, sillä kyseessähän oli kumminkin vaan gradu, enkä ole varma, uutisoidaanko kaikista Suomessa tehdyistä gradutöistä.

Vaan onhan Huhdalla ratkaisuehdotus löytämäänsä ongelmaan ja hyvä niin. Hän toteaa, että tärkeämpää olisi tunnistaa rasistisia toimintatapoja ja ajattelutapoja, ja pyrkiä etsimään niihin positiivisempia toimintamalleja ja odotettavissa onkin nyt tunkua vankilan terapiatiloihin, kun mm. tästä ajatuksesta innostuneet moottoripyöräilyä, painonnostoa ja luovaa liiketoimintaa harrastavat herrasmiehet hakeutuvat porukalla antirasistiseen ryhmäterapiaan.

Oli kuinka oli, vankiloihin liittyviä tutkimuksia kannattaa jatkaa edelleenkin, sillä sitä kautta löytyy aina muikeita skandaaleja. Niin kuin esmes viime kesänä, jolloin suomalaisten sielua riipaisi järkyttävä paljastus, eli tieto siitä että vankiloissa syötetään myös ulkomaalaisille vangeille paljon perunaa.

2. Porvari kyykkyyn

Pahkasian Jurpon kohtaaman viisauden mukaan todetaan että joka vanhoja muistaa, sitä tikulla silmään ja jota tikulla silmään sitä sonnalla suuhun. Suusontapesun uhallakin potkinpa minäkin hetken ajan jo poisolevaa pollea.

Aloitetaan hyvinvointivaltiosta. Hyvinvointivaltiohan tarvitsee elääkseen huomattavan määrän verorahoja, ja jopa minä äeentinen sosialisti ja muutonkin tyhmä tyyppi hahmotan, että verovaroja kertyy sillä, että maahan perustetaan yrityksiä, jotka palkkaavat työntekijöitä ja tekevät voittoa. Erityisesti vientiteollisuuden yritykset tahkoavat rahaa, jolla ylläpidetään yleistä hyvinvointia. Verovaroja ja sitä kautta ylläpidettävää hyvinvointia ei kerry esim. tutkimuksista, jonka mukaan ulkomaalaista vankia ottaa kupoliin.

Eli vasemmistolainenkin tajuaa ihan hyvin, että jos kapitalistin kyykyttää niin syvälle suohon, että se ei siitä enää nouse, niin äkkiä se loppuu tuo turha syöminen myös duunarin perheessä. Eli meidän kaikkien etu on, että maassa on toimivia yrityksiä, ja yrittämiselle luodaan hyvät edellytykset.

Tämän ymmärtää melko vähällä hahmottamisella. Koska Suomi on ainakin teoriassa vapaa maa, joten voihan tietysti joku tyyppi todeta asiasta ettei usko yrittäjyyden ja Suomen yleisen kehityksen soveltuvan yhteen. Vaan varmaankin on niin, että viisaat kansalaiset eivät semmosta tyyppiä kuitenkaan äänestä kovin johtaviin asemiin.

Ainakin toivemaailmassa. Tässä maailmassa näin totesi kuudenteentoista sukupolveen kunnioitettu entinen presidenttimme Tarja Halonen. Tästä voisi päätellä, että Halosen mielestä pitäisi kaikki tuotantovälineet kansallistaa. Esim. itänaapurissamme sitä kokeiltiin ja lopputuloksessa oli kumminkin vähän laittamista.

Vaan mielipiteethän ovat kuin persereikiä. Jokaisella on omansa. Oma mielipiteeni alkaa olla se, että kun 1990-luvulla alettiin karsia presidentinvaltaa, se ei välttämättä ollut kovinkaan huono idea.

3. Kumous Kepussa. Taiko ehkä ei? Tai jotakin?

Respassa törmättiin myös uutiseen, jonka mukaan Keskustan puheenjohtaja Mari Kiviniemi totesi, että mä en viitti enää. Jos lukija ajattelee, että nyt seuraa valikoituja kuittailuja Kiviniemeä kohtaan, hän on väärässä. Kun ottaa huomioon Kiviniemen kautta edeltäneen Vanhasen kauden, jolloin kepu hioi linjansa EU-kiimaan ja totesi että asioihin vaikuttaminen vaikkapa äänestämällä on ylimainostettua, moraalitonta, ettei suorastaan rikollista ja yritti myydä linjansa isännille ja emännille, niin voidaan todeta, että ei se välttämättä Kiviniemen vika ole, ettei hän jaksa nostaa penkistä kolmensadan kilon poliittisia puntteja.

Se, mikä meikäläistä kiinnostaa, on se, mitä jatkossa seuraa. Kepulaiset kieltämättä pistävät aivoriiheä pystyyn parhaitten aivojensa voimin. Joko nyt lopultakin kävisi niin, että kaikkein terävin kepuaivo saa älykkyyskohtauksen ja hoksaa, että puolueen äänestäjät eivät olekaan helsinkiläisiä vihreän piipertäjiä, vaan jotakin ihan muuta. Ja tulisiko vielä jatkoälykkyyskohtaus, jossa hoksataan, että pitäisikö tämän näkyä jotenkin puolueen linjassa.

Meikäläisen näkökulmasta tässä on win-win tilanne. Joko kepulaiset muuttavat linjansa suomalaisten asiaa ajavaksi, ja sehän on hyvä se, koska minusta on ihan sama, kuka tai ketkä Homman hoitavat, kunhan se hoituu. Tai sitten puolue jatkaa citykepulaista linjaa ja näivettyy merkityksettömäksi. Käyhän se mulle tietysti sekin.

Joka tapauksessa asioitten kehittymistä on mukavaa seurata, sillä siihen ei liity henkilökohtaisia tunnekuohuja. Vähän niin kuin kattelis Tshekin ja Slovakian välistä jääkiekko-ottelua. Ei ole varsinaisesti kummankaan puolella tai kumpaakaan vastaan, joten voi keskittyä seuraamaan hyvää peliä. Täytyy varata kaljaa ja sipsejä. Hockey Night In Huitsinnevada.

4. Irtisanoutuisko väkivallasta?

Minä en noita viihdeohjelmia juuri seuraa, mutta Ilta-Ryönän nettisivuilta huomasin, että on olemassa tosi tv-ohjelma n:o 16.384, jossa suomalaisia bimboja viedään jonnekin hornan tuuttiin bimboilemaan. Ja sitten yksi bimboista oli päästänyt sammakon suustaan, ja sen seurauksena saanut mustalaisilta tappouhkauksia.

Sehän nyt on selvää, että asiasta ei ainakaan tiedostavien puolueitten taholta suurempaa meteliä nouse, mutta odotan mielenkiinnolla irtisanoutuuko Suomen Romanifoorumi näistä tappouhkauksista ja toteaa, että perinteisesti väkivalta ei ole ollut tapamme selvittää asioita.

5. Terveisiä Kiinasta

Aikaisemman kirjoitukseni Nimellä ja nimimerkillä kommenttiosiossa sain taas terveisiä Kiinasta kommentoineelta Castorilta, joka vielä tuli ulos nuivasta kaapista. Kannattaa lukea, jos ette ole lukeneet. Castorin kommenteista ja tuumailuista yleensä voisin tehdä johtopäätöksen, että suomalaisten ja kiinalaisten välinen ero on nykyisin pääosin se, että kiinalaiset ovat kansa, joka vetää härskisti kotiinpäin ja on siitä ylpeä. Suomalaiset ovat kansa, joka kusee härskisti omaan kaivoonsa, ja on siitä ylpeä.

Suomalainen tapa tietysti soveltuu hyvin globaaliin maailmanvaltioon, jossa on hävitetty niin rajat, rodut kuin ahneuskin ja jossa hyväuskoisuus ja lämpimät ajatukset ovat palavaa polttoainetta. Mutta jotenkin vaan tuntuu, että kiinalaiset taitavat olla fiksumpia.