JÄLKIKUVIA

Kesken tämän Eronen-caustin muistelen hetken aikaa asioitten kehitystä yhden ja viiden vuoden aikana:

Jälkikuva 1: vuotta myöhemmin

Siitähän on vuosi, kun olivat ne eduskuntavaalit. Kun tuli se suuri Jytky. Minäkin äänestin perussuomalaisia. Arvostetut yhteiskuntatutkijat ovat tutkineet äänestyskäyttäytymistäni ja päätyneet johtopäätökseen, että kun olin työttömänä vuonna 1984 ja sain taksijonossa turpaani, niin hitaita hermoratojani pitkin kulkevat ärsykkeet saavuttivat leuasta 27 vuotta kuljettuaan aivoni ja saivat minut tekemään johtopäätöksen, että työttömyyteni syynä vuonna 1984 olivat silloin Suomessa vielä asumattomat somalit ja tämä sai minut painamaan perussuomalaista paniikkinappulaa. Ei silti, tutkijat ovat varmaankin oikeassa. Mikä minä olen vastaan väittämään. Jos väittäisin, väittäisin, että rahvas osaa ajatella, ja sehän on jo vihapuhetta se.

Kieltämättä olin hieman lapsenuskoinen ja luulin, ressukka minä, että kun persut nyt saivat niinkin suuren vaalivoiton, niin eduskunnassa aletaan varmaankin taittamaan peistä asiakysymyksistä. Että piruako tässä enää blogiakaan pitämään. Eihän sille ole tarvetta. No, jatko on kaikille tuttua, media ei siirtynyt ainakaan asiakysymyksiin, lähinnä siellä on kaksi erillistä linjaa, toisen mukaan persuja äänestäneille riittää julkinen anteeksipyyntö ja katumusharjoitukset ja ainoastaan persujen kansanedustajat tulee iskeä seipään nokkaan. Toisen linjan mukaan myös persuja äänestäneet tulee lyödä automaattisesti seipään nokkaan.

Mutta tuohan ei ole kellekään uutinen.

Mutta mitä istuva hallitus ja sitä tukeva eduskunnan enemmistö on sitten tehnyt tämän caustista caustiin edenneen vuoden aikana?

Täysin tavallisen huitsinnevadalaisen jannun huitsinnevadalaisesta näkökulmasta vaikuttaa siltä, että Kokoomus sai viime vaaleissa noin 62% äänistä. Ainakin tapahtuneen käytännön pohjalta. Kokoomus, tai lähinnä sen eurokiimainen sisäpiiri on ajanut tavoitteitaan varsin mainiosti ja onnistuneesti.

Viime syksynähän Suomi muutettiin perustuslakia myöten EU:n maakunnaksi ja sen lisäksi annettiin mahdollisuus siirtää toimivaltaa johonkin edes vielä tarkemmin määrittelemättömään suuntaan. Tämän jälkeen Suomi sidottiin eurooppalaiseen velka- ja takaushimmeliin niin syvälle, että sen kokoa ja merkitystä eivät näytä tajuavan edes asiantuntijat. Velkahimmeliä kasatessa kävi myös ilmi, että valtiovallan ja kreikkalaisten pankkien solmima sopimus on niin salainen, että sitä ei anneta kansanedustajille luettavaksi. Sen lisäksi alettiin laajamittainen maanpuolustuksen romuttaminen.

Eli Suomi on vuodessa järjestetty tulevan Euroopan Liittovaltion uskolliseksi ja nöyräksi peränurkaksi. Kokoomus on vienyt koko teatteria kuin litran mittaa.

Lukija voi tietysti tässä vaiheessa tuumia, että kun katsotaan mikä koohotus täällä Suomen rajojen sisällä on menossa, niin eikös se ole niin päin, että vasurit ja vihreät ovat vieneet Kokoomusta kuin kuoriämpäriä? Ja voihan sitä tietysti niinkin päin ajatella. Tai voisi, jos Suomen rajojen sisäpuolella tapahtuvilla asioilla olisi Kokoomuksen eurostoeliitille enää mitään merkitystä.

Kokoomuksen eliittiosastohan on tavoitteillaan ja toiminnallaan selkeästi osoittanut, että sen näkemyksen mukaan Euroopan Liittovaltio on jo tapahtunut tosiasia, ja tulevalle työnantajalle kannattaa toimittaa mahdollisimman hyvä CV mahdollisimman aikaisessa vaiheessa. Näin ollen tälle porukalle sekä Suomi valtiona että Kokoomus puolueena on vain koneisto, jonka kautta kokoomuseliitti mahdollistaa itselleen pääsyn mahdollisimman korkeisiin EU-virkoihin. Niissä viroissahan ei tarvitse enää välittää jostain niin rahvaanomaisesta asiasta kuin äänestäjä. Ja Suomen rajojen sisällä tapahtuvat asiat ovat vain yhden onnettoman maakunnan säälittävää sisäistä piiperrystä jolla ei ole minkäänlaista merkitystä.

Kokoomuksen euroeliitin puolesta liikenneministeri voi ihan rauhassa kehittää gps-paikannusjärjestelmän, jossa gps on sekä autossa, kuskissa, apukuskissa sekä takapaksissa matkustavassa koirassa ja mittaustuloksilla voi sitten verottaa koko plutoonaa ihan niin paljon kuin vaan ilkeää. Ja liikenneministerihän ilkeää.

Kulttuuriministeri voi kaikessa rauhassa kohottaa egoaan jakamalla avokätisesti avustuksia samanmielisille kavereilleen ja kaapimalla sen jälkeen leivänmurut pöydältä ja viskaamalla ne vastapuolelle naama vittumaisella virneellä. Semmosilla roposilla sytytetään vallan ylemmillä rappusilla sikarit palamaan.

Ympäristöministeri voi huoletta koijata ihmiset maalta asumaan radanvarren ylihintaisiin kanakoppeihin, kieltää kaikki fossiiliset polttoaineet ja säätää vaeltajille ja metsämiehille nuotionpolttoveron, ja saman veron kovennettuna, jos poltetaan tervaspuuta.

Näitä heppuja ei huoleta, vaikka perinteisesti kansallisesti melko tärkeät sisäministerin, oikeusministerin ja puolustusministerin pallit ovat sirpalepuolueitten käsissä.

Koska nuo kaikki ovat vain jonkun tylsän provinssin tylsiä merkityksettömiä asioita. On täysin ymmärrettävää, että O.W.Kuusinen Jyrki Katainen ja Arvid Pelshe Alexander Stubb pyrkivät pois Neuvosto-Karjalasta Suomesta ja haluavat Moskovaan Brysseliin, jossa he voivat luoda huomattavan uran politbyroossa Euroopan Liittovaltion korkeina virkamiehinä. Hehän ovat vielä nuoria heppuja molemmat. Tiedä minkälainen ura heillä on vielä edessä. Hyvistä huorista voi aikanaan tulla itse varakkaita sutenöörejä.

Ja näille hepuille on ihan yhdentekevää, vaikka suomalaisille varattaisiin jatkossa osa mökinrähjän kuistilla banjoa soittavana kierosilmäisenä hörökorvana, jota voi käyttää välikevennyksenä muuten niin synkässä Syvä Joki-leffassa.

Ja joka kerta kun Suomessa saadaan aikaan skandaali ja sensaatio, jossa joku perussuomalainen sanoo jotakin ja sen jälkeen Suomen huumorintajuttomimmat ihmiset alkavat määritellä mikä on huumoria ja mikä ei, läiskivät Jykä ja Alexander yläviitosia, nauravat paskaisen naurun ja ottavat mukin oikein hyvää whiskyä. Ja tuumivat, että onhan noilla hölmöillä sentään jotakin märehdittävää. Kun viime syksynä Suomen asema muutettiin itsenäisestä valtiosta maakunnaksi, oli lehdistössä jatkuvasti pääuutisena se, että ajoiko se Jussi Halla-aho tankilla Ateenan kaduilla, vai kehottiko se vain muita ajamaan vai puhuiko se muuten vaan rumia. Varsinaisesta perustuslakimuutoksesta lätistiin lähinnä sitä, että nyt päätetään, minkä väriseltä lautaselta presidentti syö velliä, jos hän käy kylässä Brysselissä.

Tässä vaiheessa lukija voi tietysti kysyä, että no mitenkäs ne sun kovasti mainostamasi persut. Miks ne ei tehny mitään? No, onhan ne yrittäneet. Mutta kun niillä on edelleenkin vain se 39 paikkaa, niin sillä ei enemmistöpäätöksiä tehdä. Lisäksi heillä on ongelmana se, että he joutuvat jatkuvasti todistaa oikeuttaan yleensä elää ja hengittää. Toivotaan nyt, että persut pysyvät yhdessä läjässä. Uskon kyllä että pysyvät. Kun loppujen lopuksi uusimmasta caustista mutisee lähinnä Ruohonen-Lerner. Hänestä en ole varma, että onko hän tosiaankin uskossaan vahva, vai onko kyse närkästyneen naisen kostosta kun hänen pillinsä mukaan ei tanssittukaan, vai onko mediamme lisännyt asian uutisointiin hieman omia mausteitaan.

Eli kuluneen vuoden poliittisessa elämässä voisi määritellä huitsinnevadalaisessa pähkinänkuoressa seuraavasti:

- Kokoomus on ajanut tavoitteitaan tarmokkaasti ja tehokkaasti.

- Kiilapoikapuolueet ja kepu ovat valittaneet toisilleen ja medialle että kyllä nuo persut on niinqu hirveitä plus auttaneet kokoomusta ajamaan tavoitteitaan tarmokkaasti ja tehokkaasti, koska tietävät, että se vituttaa persuja.

- Persut ovat joutuneet vuoden verran kyselemään, että milloinkas tästä turhan pitkäksi venyneestä alkuriffistä päästään soittamaan varsinaista biisiä.

- Media on käynyt jatkuvasti uudestaan vuoden 2011 eduskuntavaalien vaalikamppailua ja toisaalta viimeiset puoli vuotta selittänyt, että vuoden 2012 kunnallisvaalit on jo käyty.

Joku voi olla tietysti näkemyksestäni toistakin mieltä, mutta hän antanee minulle anteeksi. Meinaan, sainhan minä taksitolpalla turpaani vuonna 1984.

Jälkikuva 2: viisi vuotta myöhemmin

Hoksasin myös, että siitä on nyt sitten viisi vuotta kun minä aloitin tämän blogin naputtelun. Aika se vaan rientää. Vanhetessa jokainen vuosi menee entistä nopeammin. Silloin kun aloitin tämän blogin, edustin ihmisryhmää, jota ei virallisesti ollut olemassakaan. Sanotaanko heitä kansallismielisiksi vaiko maahanmuuttokriittisiksi. Yksi lysti, minä käytän tässä termiä toisinajattelija. Se kuvaa hyvin virallisen Suomen suhtautumista meihin. Eikä toisaalta kovin mairittele virallista Suomea. Eihän demokraattisessa maassa pitäisi olla toisinajattelijoita. Ainoastaan erilaisia mielipiteitä.

Silloin vuonna 2007 ei virallisen näkemyksen mukaan maahanmuuttopolitiikassa ollut minkäänlaisia ongelmia, ja asiasta vallitsi laaja kansallinen yhteisymmärrys. No, olihan ne kuuluisat 20 netsiä, jotka spammasivat kymmenillä, ellei sadoilla nimimerkeillä internetin keskustelupalstoja. Veikkaan muuten, että minä en tainnut ehtiä niiden 20 ensimmäisen netsin joukkoon. Olisinko suurinpiirtein sijoilla 32 – 38.

No, joka tapauksessa niin virkamiesten, poliitikkojen kuin median mielestä me oltiin merkityksetön, naurettava ja mitätön porukka, jolla ei ole mitään merkitystä.

Eikös se ollut Gandhi kun sanoi, että first they ignore you, then they laugh at you, then they fight you, then you win.

Ignore ja laugh-vaihe oli yhtä aikaa. Se muuttui fight-vaiheeksi suurinpiirtein silloin, kun Jussi Halla-aho pääsi ensimmäisen kerran kaupunginvaltuutetuksi. Ja sitähän on jatkunutkin siitä asti. Päästäänkö vielä joskus win-vaiheeseen, on vielä tulevan kertomaa.

Joka tapauksessa tämä ns. sosiaalinen media, johon edustamani blogirintamakin kuuluu on mahdollistanut varsin nopeassa ajassa suuria muutoksia. Ilman Scriptaa ja Halla-ahon vieraskirjaa ei Jussi olisi koskaan päässyt edes kaupunginvaltuutetuksi. Ilman vieraskirjasta kehitettyä Hommaforumia ei Jytky olisi ollut sen näköinen, mitä se oli. Perussuomalaissakin on tietysti tahoja, jotka halveksivat kottaraispönttöön tuijottajia, mutta jos vaalikamppailu oltaisiin käyty pelkissä paperilehdissä, niin kuinkahan olisi käynyt.

Sen verran minussa löytyy sadistia, että ihan häpeämättä nautin katsellessani valtamedian toimittajien vittuuntumista, joka muuttuu vuosi vuodelta vain katkerammaksi. Eihän siinä, helvetti soikoon, ole mitään tolkkua että tavallinen rahvaan edustaja voi saada tekstinsä julki, ja – vielä pahempaa – että toinen rahvaan edustaja sen lukee, ja – ehkä pahinta – kertoo asiasta kolmannelle.

Joka tapauksessa tässä ollaan porukalla saatu aikaiseksi ainakin se, että kiellettyjä vääriä ajatuksia ei enää voi kieltää olevan olemassa. Niitä voi yrittää juosta pakoon, mutta niitä ei voi enää julistaa olemattomiksi. Tietysti me ollaan tiettyjen tahojen mielestä valtakunnan syöpä, jolle tulisi tarjota pikaista kemoterapiaa, mutta parempi sekin kuin pussillinen usvaa. Virallisen Suomen suhtautumista kuvannee parhaiten se, että asian tiimoilta on saatu aikaiseksi ensimmäinen poliittinen vanki herraties kuinka pitkään aikaan. Kysehän on tietysti itseoppineesta kansantaiteilijasta Seppo Lehdosta. Ennen kuin lukija huutaa päälle, että mielestäni Lehto on x, y, z ja vielä xvptiityy, niin muistutan, että jos tässä maassa ei saa törkeistä pahoinpitelyistä kuin ehdollista, ja törkeästä poskensoitosta joutuu istumaan, niin kyseessä on silloin poliittinen tuomio.

Tämä toisinajattelijoiden sosiaalinen media on saanut mukavasti jotain aikaiseksikin, mutta ei kannata paukutella liikaa henkseleitään. Muotiblogien lukijamäärät ovat satoja tuhansia viikossa. Siinä on meille vertauskohde. Osaisikohan Joku (joo, se kuuluisa Joku, mut emmää itte osaa, voin kyllä osallistua rahallisesti talkoisiin) väsätä sellaisen nettilehden, jossa olisi jatkuvaa päivitystä blogirintamalta, Hommafoorumin parhaista keskusteluista ja vaikkapa Roopen Mediaseurannasta? Jos semmonen olis yhdessä, vielä graafisesti mukavassa pakkauksessa sitä saattaisi olla paljon helpompi sissimarkkinoida kuin sinänsä hajanaista blogirintamaa. Uutisvirta hoitaa tätä asiaa sinänsä (kiitos sulle, joka sitä ylläpidät), mutta sekin on vain blogilista, eikä se ole aikoihin päivittänyt listalleen uusia hyviä kirjoittajia, joita tässä matkan varrella on tullut.

Nuiva vastine Uudelle Suomelle? Huitsinnevadan Paikallisdemokraatti? Ihan ideana vaan.

Kiitos lukijoille ja kommentoijille & tyypeille blogistanissa yleensäkin kuluneesta viidestä vuodesta. Aloitellaan seuraavat viisi, ja katsotaan mitä ne tuovat tullessaan. Perskeles, tiedä, vaikka ottaisin tänään muutaman mukin whiskyä.