- Hyvää päivää hyvät kuulijat. Täällä Antero Lärvänen Huitsinnevadan paikallisradion ja Huitsinnevadan Paikallisdemokraatin yhteislähetyksestä täältä Mansesterista. Yle on julkaisemassa elokuvaa marsalkka Mannerheimista, ja Mannerheimia näyttelee pigmentiltään alkuperäismalliin nähden uudelleen päivitetty kenialainen mies. Lähetyksemme käsittelee tämän elokuvan herättämiä kiivaita ennakkoreaktioita ja meillä on nyt asiantuntijana selitteläätiön ja sovelletun spedestetiikan tohtori Anselmi Uikku Tampereen yliopistosta, joka itse pyysi päästä esittämään lausunnon niin Huitsinnevadan kuin koko Pinnanmaan kuulijoille. Tohtori Uikku, mitä teillä on sanottavaa tästä Mannerheim-elokuvan aiheuttamasta kohusta?
- Kohu on selvä osoitus siitä, että hyvin suuri osa suomalaisista pitää vielä historiaa monoliittisena ovenpönkkänä, joka pitää pystyssä heikkoa kansallista itsetuntoa, joka muina pönkkinään pitää talvisotaa, Antti Rokkaa, Suomi-konepistoolia, Paavo Nurmea, Lasse Vireniä, saunaa, HK:n sinistä ja Koskenkorvaa eikä niitä muita pönkkiä sitten paljon olekaan. Kyseessä on paniikkireaktio, jolla pyritään estämään sovelletun ja interaktiivisen historian tosiaikaisen kirjoittamisen malli, joka on välttämätön yhdistyvässä Euroopassa ja globalisoituvassa maailmassa.
- Mielestäni elokuvantekijät ovat esittäneet rohkeutta, tai rohkeus ei ole oikeastaan oikea sana, vaan he ovat ymmärtäneet välttämättömyyden aikaansaaman tarpeen käsitellä historiaa nimenomaan tulevaisuuden vaatimuksia ajatellen, ja siksi on ehdottoman tärkeää saada ihmiset ymmärtämään, että mennyt on mennyttä ja vain tulevaisuus on tärkeää ja vielä tapahtumattomalla tulevaisuudella on oikeus ottaa tukea historiasta juuri siten kuin se tarpeelliseksi näkee. Siksi on täysin loogista ja välttämätöntäkin laittaa kenialainen mies näyttelemään Mannerheimia. Tulen muuten käsittelemään tätä aihetta tarkemmin lähitulevaisuudessa ilmestyvässä kirjassani ”Välttämätön selkävoitto kansallisesta historiasta ja sitä uhkaava vihahiljaisuus”.
- Mutta eihän Mannerheim ollut kenialainen, eikä Marski kai koskaan edes käynyt Keniassa, eikä kenialaisia joukkoja ole ollut mukana missään Suomen historian ottaanlyöntikilpailuissa. Miksi tämä on välttämätöntä? Eikö suuttumukseen ole edes jonkinlaista oikeutusta? Tai edes kysymykseen, että mitä tällä itse asiassa haetaan?
- Kysehän on globalisaatiosta. Tämä Suomeksi nimitetty niin sanottu kansa ja valtio on yhtymässä Euroopan liittovaltioon ja sitä kautta ehkä jopa osaksi Maailmanvaltiota. Tämä on niin historiallinen, taloudellinen kuin inhimillinen väistämätön tarve, ja koska se on väistämätön tarve, se on silloin väistämätön tosiasia, ja meidän kaikkien etu. Yhdentyminen saa aikaan synergiaa, eli silloin kokonaisuus on enemmän kuin osiensa summa ja emmehän me voi kieltäytyä näistä synergian hedelmistä, mitä meille tarjotaan.
- Mikäli ahdas kansallismielinen ajattelu saa aikaan käsityksiä, että omassa historiassamme, omassa kansassamme ja oman kansamme tavoissa ja kulttuurissa on jotain sellaista, joka on enemmän kuin tämä väistämättömän synergian aikaansaama huikea, turvallinen ja edistyksellinen tulevaisuus, niin silloin me olemme tässä synergiassa haittatekijä, hiekkaa laakerissa. Silloin voidaan muuallakin ajatella, että emme ole hankkeessa mukana tosissamme. Valitettavan moni ihminen ei tätä ymmärrä, joten heitä tulee valistaa. Mannerheimin kenialaistaminen ei tätä sinänsä vielä paljoa muuta, mutta tervehdin sitä suurena alkuaskeleena historian muuttamiseksi interaktiiviseksi ja elastiseksi ja siten myös tulevaisuuden, rauhan ja kehityksen turvaamiseksi. Ja minähän käsittelen aihetta tarkemmin lähitulevaisuudessa ilmestyvässä kirjassani.
- Tuo kyllä kuulostaa minusta hieman Orwellilta.
- Ei suinkaan. Orwellilainen yhteiskunta perustui pakottamiseen, sensuuriin, uhkaan ja väkivaltaan. Mietitäänpä, mitä meidän historiamme on. Väkivaltaa. Historian väkivaltaisia kausia ja väkivallan tekijöitten osuutta korostamalla ruokitaan kansallista uhoa, joka estää tämänkin kansansirpaleen puhdistumisen väkivallan ja itsekkyyden ajattelumaailmasta globalisaation tarjotessa balsamia haavoihin, jotka väen väkisin pidetään auki.
- Voin käyttää esimerkkinä ämpärillistä vettä. Suomi on se ämpäri. Siinä oleva vesi on ollut vaihtumatta iät ja ajat. Vesi on täysin ummehtunut. Ämpäri tarvitsee puhdasta ja raikasta vettä. Mutta siihen ei voida lisätä tuoreita vesiä, ellei ämpäriin anneta ensin tilaa. Ja tällä elokuvalla annetaan tilaa taas lusikallisen verran, ja siitä on hyvä jatkaa. Lopputuloksena on ämpäristä saatu ummehtunut vesi pois, se on täytetty raikkaalla vedellä, ja silloinhan ämpärillä itsellään ei ole enää merkitystä. Silloin vesi voidaan kaataa suurempaan saaviin, joka on täynnä jo entisestään raikasta vettä, ja raikkaan veden määrä vain lisääntyy. Kerron tästä vielä yksityiskohtaisemmin tulevassa kirjassani.
- Jaa, no eikös tuo ole vähän sama juttu kuin tuo nirvanaan pääseminen? Että luovut persoonastasi ja pääset osaksi jotain suurempaa?
- Toimittaja ymmärtää asianlaidan erinomaisesti. Voinen käyttää tuota vertausta tulevassa kirjassani. Ja muistutan vielä, että kansallismieliset voimat pyrkivät estämään tämän kehityksen ja ovat suunnanneet tämän elokuvan tekijöitä kohtaan väkivallan uhan. Sitä ei voi millään tavoin hyväksyä, ja siihen tulee reagoida mahdollisimman päättäväisesti.
- Jaa, jos toimittaja tarkoittaa tätä Hommaforumilta tullutta uhkailua, niin johan tuo Aamulehtikin, mikä yleensä ei varsinainen Hommaforumin äänenkannattaja ole mistään vinkkelistä katsottuna, ilmoitti, että eihän siellä ketään olla uhkailtu. Kunhan partaansa naureksivat.
- Ja nimenomaan tämä on vaarallista. Hommaforumista voi aistia äänettömän uhan. Vihahiljaisuuden. Me emme tiedä, mitä kulissien takana puhutaan. Se, että väkivallan tekoja kannattavia viestejä ei ole, voi olla tietoinen päätös siitä, että puheitten aika on ohi, eikä uhoamiselle ole enää tarvetta.
- Kyse on tunteista, joita elokuvantekijät joutuvat kokemaan. Vihahiljaisuutta voisin kuvata vaikka niin, että kuvitelkaa kulkevanne kadulla. Toisella puolella katua seisoo kolme hiljaista miestä, jotka katsovat teitä, mutta eivät puhu mitään. Kaikilla on käsi takin sisällä. Voi olla, että yksi miehistä raapii kutiavaa kainaloaan, yksi kaivaa povitaskusta kännykkäänsä ja yksi taas kaivaa povarista lompakkoaan. Mutta te, joka kuljette toisella puolella katua ette sitä voi tietää, ja pelon tunne seuraa teitä koko matkan kotiinne. Teidän elämänne perusturvallisuus on järkytetty vihahiljaisuudella. Käsittelen asiaa muuten enemmän tulevassa kirjassani ”Välttämätön selkävoitto kansallisesta historiasta ja sitä uhkaava vihahiljaisuus”.
- Eli onko nyt näin, että on ihan sama haukkuuko koira vaiko ei, mutta se pitää silti ampua, kun sillä saattaa olla vesikauhu?
- Poliittisessa mielessä kyllä. Kysehän on politiikasta. Ja niin politiikassa kuin mediassakin ovat vesikauhu ja sen oireet vain määrittelykysymyksiä. Mainitsinko muuten, että julkaisen lähitulevaisuudessa näitä aiheita käsittelevän kirjan ”Välttämätön selkävoitto kansallisesta historiasta ja sitä uhkaava vihahiljaisuus”.
- Nyt kun oikein muistelen, niin taisitte mainita. Selitteläätiön ja soveltavan spedestetiikan tohtori Anselmi Uikku, kiitän teitä haastattelusta. Täällä Antero Lärvänen, Mansesteri.
- Minun täytyy kiittää teitä vielä kerran, että annoitte minulle tämän mahdollisuuden. Tohtorin tittelistäni huolimatta ei urani ole oikein saanut sellaista boostia, kuin haluaisin. Kun se edellinenkin yritys meni vähän mistiin. Mutta nyt saan varmaan paljon medianäkyvyyttä ja -uskottavuutta.
- No tuota näkyvyyttä pystyn ainakin takaamaan. Mutta mikäs se aikaisempi yritys oli, joka reisille meni?
- No sehän oli se Pensseli-setäjuttu. Kun minä vaahtosin silloin, että minkä ihmeen takia me irvailemme vieraskielisillä sanoilla, jotka kuulostavat hassuilta suomenkielellä, vaikka meille on tämän ilmiön takia mahdollisuus tutustua loistavaan musiikkiin, jota Suomessa ei aikaisemmin ole niin paljon ollut tarjolla. Mutta ei se jostain syystä ottanut oikein tulta.
- Jaa. No jos unohtaa Pensseli-setään liittyvä sanairvailun, niin tykkäsitkös sinä siitä biisistä oikeesti? Noin musiikin kannalta?
- Niin no, eihän siinä tietysti siitä musiikista niin kyse ollut, kun ajattelin päästä päivystäväksi dosentiksi telkkariin ja sillai. Kun oma korva on tottunut näihin länsimaisiin sävelasteikoihin, niin kyllähän se kuulosti vähän siltä, kuin jätkät olis koko biisin ajan viritelleet soittimiaan siinä pahemmin onnistumatta. Ehkä mä olin vähän turhan innokas. Vaan silloin se tuntui hyvältä idealta.
- Mutta mitäs sinä oikeesti ajattelet tästä touhusta? Että marskia pannaan näyttelemään joku kenialainen hyvin päivettynyt heppu?
- Jos nyt rehellisiä ollaan, niin en minäkään oikein tajunnut, että mitä sillä haetaan ja mihin sillä pyritään. Mutta en minä sitä jäänyt ajattelemaan, kun tiesin, että herneitä vedetään nenään laajalti, ja minun pitää päästä valistamaan rajoittunutta rahvasta mahdollisimman nopeasti. Vauhti on valttia, ja niin kuin itsekin tiedät, tällä perunalaarilla on paljon oikeaoppisia ronkkijoita. Päivystävän dosentin paikkoja on vain so much. Pakkohan tässä on jotain yrittää.
- Mutta onkos sulla semmonen kirja sitten viimeistelyvaiheessa? Kun tosta avautumisestasi sai semmosen kuvan, että sinähän näet tulevaisuuteen.
- Kirja? Mulla mitään kirjaa ole. Mutta senhän nyt äkkiä väkertää. Eihän mun tarvitte kuin kattella lähivuosilta, kun joku on keksinyt joko uuden mainion historiantulkinnan tai muhevan monikulttuurisen idean ja sitten kattelen hommaforumia samoilta ajoilta ja huomaan, että ei siellä ketään uhattu tappaa. Sitten otan kirjaan tään uusimman tapahtuman ja tekemättömät tappouhkaukset ja totean, että mitäs mä sanoin, vihahiljaisuutta. Sitten ei muuta kuin puppulausegeneraattorilla parisataa sivua sidetekstiä, niin se on siinä. Helppo juttu. Kyllä se läpi menee.
- No joo, kyllähän tuo Tieto-Finlandialta rupee haiskahtamaan. Mikä sut muuten alun perin sai innostumaan tuosta selitteläätiöstä ja soveltavasta spedestetiikasta?
- Kai se päällimmäinen syy on se, että se oppiarvon myötä minä voin käyttäytyä ylimielisesti mahdollisimman monille mahdollisimman vähillä älyllisillä resursseilla. Niin muuten, tässä olis muutama valokuva minusta. Kävin ihan ammattivalokuvaajalla ottamassa. Kun ajattelin, että jos te tuon radio- ja lehtijutun lisäksi käytätte tuota ääninauhoitusta myös televisionne lähetyksissä, niin jotain noista kuvista vois käyttää siinä niin kuin taustakuvana.
- No ei me tarvita noita, kun meillähän on ollut kuvanauhoitus koko ajan päällä. Itse asiassa pääbössin Esko Ängin kanssa me tuumattiin, että tää menee pelkästään Huitsinnevadan paikallistelevisioon ja sitä kautta koko Pinnanmaan verkkoon.
- No mutta sehän on hienoa. Tuleeko tää pääuutislähetykseen vai ajankohtaisohjelmaan vaiko ehkä molempiin? Ja tuleeko uusintoja?
- Tää tulee elokuun epic fail-koosteeseen. Ja uusintoja tulee kyllä. No niin, äänimiehet. Rojut ransittiin, sanotaan Mansesterille som´moro ja käännetään kärryn keula kohta tuttuja Pinnanmaan mäkisiä tasankomaita.
- Lällävedellä on kyllä kaljaa ihan riittävästi, mutta HK-blöötä täytyy ostaa matkan varrella. Ja tarttee varmaan tarkistaa, ettei makkaroihin ole töräytetty kuoren sisään perinteisen evään sijasta Tapolaa. Kun nykyisinhän ei oo enää värillä väliä. Näissä perusasioissakaan.
Joulukalenteri 2024 Yhdeksastoista luukku
2 tuntia sitten
7 kommenttia:
Minä näitä Lärväsen juttuja hieman vierastan, ihan jo siksikin, että tusinavasureista on tavallaan turha tehdä parodiaa. He tekevät sen itse, perusteellisemmin kuin mikään, mitä sinä tai minä osaisimme kirjoittaa ja vielä pokkanaamalla.
Vaan termi "vihahiljaisuus" tulkoon merkille pannuksi. Se on oiva ehdokas seuraavaksi julkiseksi totuudeksi ja pikaisesti rangaistusseuraamukselliseksi saatettakoon.
Tervehdys Rtms:lle ja kiitos kommentistasi. Tiedän kyllä, että Lärvänen ei miellytä kaikkia lukijoitani, mutta minulle se on varsin käyttökelpoinen tapa käsitellä tiettyjä asioita, joten käytän Anteroa jatkossakin. Koeta kestää. Mitä vihahiljaisuuteen tulee, niin nythän sitä mittaillaan. Mitä mulla tämän hetken tieto on, niin isoista medioista ainoastaan Aamulehti on ilmoittanut, että ei Hommaforumilla ole uhkailtu ketään eikä mitään. Muut isot mediat vaan toitottavat, että uhkailtu on. Kun se heppu niin sano. Muistan tiettyjä vanhoja aikoja, jolloin ainakin oletusasetuksena oli, että toimittaja ottaa pikkusen selvää uutisen taustasta, ennen kuin se sen julkaisee.
Siis olihan se koko kuvausryhmä hengenvaarassa, mutta ei Suomessa vaan Keniassa:
- Paikalle tuli hyvin vihainen mies. Hän otti esiin viidakkoveitsen ja uhkasi tappaa. Masait ovat hurjia sotureita, jotka pyydystävät leijonia, Otieno kertoo.
Masai-mies hakkasi filmiryhmän edessä poikaansa, koska tämä oli antanut luvan tulla kuvaamaan hänen reviirilleen.
Uhkaavasta tilanteesta selvittiin, vasta kun masaille annettiin parinsadan euron verran rahaa.
Tuntuu siltä, että nykyään lähdekritiikkiä harrastetaan vain siinä tapauksessa, että esille tullut tieto ei ole toimittaja(kunna)n mieleen. Tämä oli jälleen hyvä esimerkki.
Kun tsournalistilaumalle heitettiin mehukkaan näköinen luu, mahdollisuus päästä kirjoittamaan viharikosten infernaalisen keitaan, joka myös Hommafoorumina tunnetaan, synnyttäneen ah niin muodikkaita vihakirjoituksia, ei kenelläkään varmaan käynyt mielessäkään itse tarkistaa asiaa ko. keskustelupalstalta. Kun luu paljastuikin kumiseksi puruleluksi asia vaietaan kuoliaaksi. Jälleen kerran valheellinen väittämä jaa monen mieliin totena, sillä uskon enimmäkseen alkuperäiseen "uutiseenkin" epäilevästi suhtautuneiden huomaavan laisinkaan, ettei haukulle ollutkaan aihetta.
Tulipahan muuten mieleen, että julkaiseeko media oikaisuja nettijulkaisuissaan lainkaan? En nimittäin muista sellaista ihmettä koskaan nähneeni. Paperiversioistahan oikaisut sentään löytää helposti, aina ei tarvitse edes suurennuslasia...
No, mitähän tähänkin nyt sitten taas sanoisi?
Täytyy myöntää että sinänsähän tuo on ollut onnistunut projekti, koska sen tavoitteet on jo saavutettu. Itse elokuvallahan ei tässä oikeastaan ole mitään merkitystä, sillä tavoitteenahan on ollut pelkästään tämä näennäinen kohu. Elokuvalla kun yksinkertaisesti halutaan sanoa isänmaallisille suomalaisille miehille että mepä voimme tehdä myös näin (ja siksi niin pitää tehdä) ja toisaalta osoittaa että olette muuten juntteja jos ette pidä tästä. Tietty lisäbonuksena tekijöiden ansioluotteloonkin saadaan tästä hyvää materiaalia.
Onko jotain kohua sitten aiheutunut? Kyllä se kohu varmaankin on ollut ihan vaan toimittajien ja tekijöiden omaa keksintöä. Ymmärrän kyllä että se harmittaa kun yrittämällä yritetään provosoida ja sitten ketään ei kiinnostakaan. Tilanne on kuitenkin siinä mielessä onnellinen, että media pystyy luomaan kohun myös tyhjästä joten tavoitteisiin päästään.
Onko elokuva sitten ollut erityisen rohkea? No eip'a oikeastaan, koska elokuvan aiheenahan on isänmaallisten suomalaisten miesten arvostama henkilö. Isänmaalliset suomalaismiehet nyt vaan sattuu olemaan ainoa väestöryhmä jota nykynormien mukaan juuri saa yrittää ärsyttää. Rohkeaa olisi tehdä homoeroottinen sovitus erään profeetan elämänkerrasta.
Eli sanotaan nyt sitten vaikka että onneksi ei ainakaan maksanut paljoa.
Monty Python opettaa: Näe aina asioiden valoisat puolet!
Katsokaamme seuraava kolmeminuuttinen ja miettikäämme, kannattaako suuresti provosoitua - mistään.
http://www.youtube.com/watch?v=L2Wx230gYJw
Mutta tuo vihahiljaisuus on tosi helmi. Tulemme vielä näkemään sen kriminalisoinnin.
Siihen saakka, vihellellään ja lauletaan yhdessä.
Tervehdys Kumitontulle, Vrkalle, Jussille ja Närpes Vargille & kiitos kommenteistanne.
Kumis: Joo, bongasin uutisen. Tämähän on vain suoraa jatkumoa sille, että sovittelu- ja neuvottelutaitoihin haetaan ulkomaista osaamista. Pari vuottahan sitten mainostettiin, että somalit voivat opettaa meille sovittelutaitoja, ja kun asia kerran niin mainiosti toimii, niin nyt käytiin paikan päällä naapurivaltiossa opettelemassa diplomatian taitoja. Puhumalla asiat ratkeaa, sano.
Vrka: Tämä oli hyvä ja pelottava esimerkki. Se jätkähän puhui paskaa minkä ennätti, enkä ole huomannut Aamulehden lisäksi yhdenkään muun mediatahon todenneen paskapuhetta paskapuheeksi. Paskapuhe jäi viralliseksi totuudeksi. Lyytistä siteeraten: Suomessa on valtavan hienoa tutkivaa journalismia…
Jussi: Kieltämättä onnistunut projekti. Se varsinainen leffahan pyörii jo nyt, ja itse elokuva on enää näytöksen lopputekstit, jonka aikana sali on jo tyhjä ja siivoojat lakaisevat poppareita lattialta. Vaan onhan tässä mahdollista tietysti sekin, että nämä ”alati kasvavat taiteelliset ambitiot” vaativat, että täytyy tehdä asia niinqu tiätsä eri näkökulmasta ja tuoda sillai tuoretta ajattelua näätsä ymmärrätsä ja lopputulos on jotain tällaista. Rohkeaa se ei todellakaan ole, se esittämäsi homoeroottinen sovellus eräästä profeetasta olis ollut rohkeaa.
Närpiön Julma Susi: Tuo on kyllä klassikko. Ja Monty Python on mainio vieläkin, se huumori kestää ajan hampaankin. Henkilökohtainen suosikkini on tämä ”Ministry of silly walk”. Siitä kun tulee niin elävästi mieleen tämä kotoinen julkinen sektorimme. Vihellellään ja laulellaan. Ja välillä pidetään yllä pelottavaa vihahiljaisuutta.
Lähetä kommentti