JOTAIN IHAN MUUTA CXIII

Palataan taas kertaalleen tästä viher- ja queermasentavasta nykypäivästä muistojen Kekkoslovakiaan. Joku aika sitten tuli esiteltyä kekkoslovakialaisia eli siis suomalaisia tv-ohjelmia. Mutta olihan meillä tarjolla myös ulkomaalaista tv-tarjontaa. Molemmilla kahdella kanavalla, tosin omaan kotikuntaani se kakkoskanava tuli muistaakseni vasta 1974 tai sinnepäin. Muistellaan niitä hieman yhden miehen raadin eli pikku-Ykän muistojen mukaisesti.

Se, mikä ei tietysti ylistettyä YYA-naapuriamme Neuvostoliittoa miellyttänyt oli tosiseikka että ohjelmatarjonta oli varsin länsimaista ja sitä myös katsottiin. Itäblokin ohjelmatarjonta ei niin kiinnostanut. Ehkä se suosituin itäblokin pätkä oli Pikku Kakkosessa esitetty iltasatua edeltävä itäsaksalainen Nukkumatti-pätkä:

Me pikkumöllit taas seurasimme silmät kovana lauantaisin tulleita Pätkiksiä joissa oli mm. Tom ja Jerry, Kelju K. Kojootti, Aku Ankka ja muuta länsimaista hapatusta:

Pikku-Ykälle kolahti myös täysillä vuonna 1973 esitetty nukkeanimaatio Thunderbirds jossa nukkehahmot pelastivat maalla, merellä, ilmassa ja avaruudessa:

Tarjottiinhan kekkoslovakialaisille myös country & westerniä ja sitä edusti mm. lännensarja Bonanza:

Ponderosa-karjatilan tapahtumia kekkoslovakialaisetkin seurasivat suurella mielenkiinnolla. Yksi sarjan pääosan esittäjistä eli Michael Landon kehitti myöhemmin 1970-luvulla Pieni Talo Preerialla-sarjan joka oli varsin suosittu:

Sarjahan ei oikeastaan ollut lännensarja vaan länteen sijoitettu perhesarja. Sinänsä varsin tylsä mutta sitähän katsottiin kun tarjonta ei ollut kovin suurta. Katsottiinhan Kekkoslovakiassa suurella innolla jopa lauantaitansseja. Country & westerniä tarjosi myös karjatilasarja High Chapparal (lausuttiin haitsapparallaa) joka oli Kekkoslovakiassa hyvin suosittu:

Lännenmeininkiä tarjosi myös sarja Smith & Jones:

Sarjan juoni oli varsin omalaatuinen eli kyseessä oli kaksi villin lännen rikollista jotka olivat saaneet armahduksen mutta siitä armahduksesta ei saanut kertoa kenellekään.

Nykyaikaan siirrettyä country & westerniä tarjosi puolestaan tv-sarja Rekkakuskit:

Sarjassahan oli yksi täysiverinen rekkamies ja sitten heppu joka oli lukenut lakia mutta päättänyt siirtyä lukemaan lakilukea ja alkoi oikeisiin töihin rekkakuskiksi. Sarja esitti heppujen seikkailuja ympäri U. S. of A. ja sitä katsottiin varsin taajaan. 1970-luvulla esitettiin myös puolalainen (!) saman niminen sarja mutta siitä ei löydy oikein mitään tietoa. Ainoa asia minkä pikku-Ykä muistaa on se alkuteema jossa heppu laulaa puolaksi ja kaksi ensimmäistä lausetta oli käännetty ”ei yhtään rauhallista päivää, tyhjään vatsaan pari sätkää”.

Tarjotaan välillä saiputta. En ole varma, että oliko Peyton Place ensimmäinen Kekkoslovakiassa esitetty saippuasarja mutta joka tapauksessa ensimmäinen jonka pikku-Ykä muistaa:

Itse en muista sarjasta muuta kuin että se oli kovasti suosittu naisväen keskuudessa. Siinä välissä esitettiin vuonna 1972 kaksitoista jaksoa mainiota brittiläistä Monty Python´s Flying Circus-sarjaa mutta koska Suomessa elettiin jo silloin puolestaloukkaantumisen aikaa niin se lopetettiin:

*

Suomessa Monty Pythonin lentävää sirkusta esitettiin alun perin vain kaksitoista ensimmäistä jaksoa vuonna 1972. Esitykset lopetti edellä mainittu yläluokkalaissketsi, sillä Yleisradion ohjelmavastaavan mukaan siinä pilkattiin CP-vammaisia. Pontimena saattoi vaikuttaa TV-kriitikko Jukka Kajavan paheksunta Helsingin Sanomissa 17. lokakuuta 1972:

”Lievästi tusinatuotteelta tuntui Monty Pythonin lentävän sirkuksen viimeisin show, hämmästyttävältä sen pääsketsi, aivovammaisten mestaruuskisa, jonka voittaja kruunattiin vuoden Ö:ksi. – –

 En tiedä, oliko kyseessä englantilainen avainsketsi, paikallinen pila. Täällä katkelma vaikutti joka tapauksessa täysin turhalta. Suhtautuminen näihin asioihin on meillä muutenkin niin estoista, ettei Montyn rakentamaa etäisyyttä todellakaan tarvita.”

*

Itse en tuolloin muistanut sarjasta paljoakaan mutta myöhemmin se tuli tutuksi. Ja kyseinen porukkahan näki tulevaisuuteen ja teki Ministry Of Silly Walks-sketsin joka kuvaa hyvin myös nykyisiä suomalaisia akateemisia suojatyöläisiä:

Ja sitten meille kekkoslovakialaisille toki esitettiin poliisisarjoja. Ensimmäisenä tietysti Columbo:

Columbohan ajeli sillä vanhalla Pösöllään ja esitti rikollisille hieman tyhmää vaikka lopuksi sai heidät aina ansaan. Kuuluisa oli se ”one more question”. Toinen suosittu sarja oli Sheriffi McCloud jossa maalaispoliisi oli komennuksella New Yorkissa:

Ja se kolmas oli tietysti yksityisetsivä Cannon:

Niille vähemmälle suosiolle jäivät Kekkoslovakiassa esitetyt poliisisarjat Baretta ja Toma.

Olihan kekkoslovakialaisille tarjolla myös hieman scifi-sarjoja. Oli Kuuden Miljoonan Dollarin Mies:

Kyseisessä sarjassa pahasti loukkaantunut lentäjä kasattiin kaikenlaisella biotekniikalla entistä ehommaksi ja hän sitten auttoi ratkaisemaan kaikenkarvaisia rikoksia. Nykyisinhän meillä Suomessa on näitä kuuden miljoonan dollarin miehiä enemmänkin mutta siihen ei tarvita biotekniikkaa vaan sosiaalihuoltoa.

Sitten oli näkymättömiä miehiä parikin kappaletta. Ensimmäisenä tämä David McCallumin tähdittämä yhteen kauteen jäänyt The Invisible Man:

Mieshän oli tässä näkymätön ihan pysyvästi ja hänelle tehtiin ns. Duraplex-iho jonka kanssa hän saattoi olla taas näkyvä. Ja toinen, yhtä lailla yhteen kauteen jäänyt Gemini Man:

Huomattavaa sarjassa oli se, että siinä esiintyi digitaalikello mikä oli silloin aivan uuden uutta. Kyseinen näkymätön mies pystyi olemaan näkymätön vain viidentoista minuutin ajan.

Amerikkalaista huumoria tarjosi puolestaan suosittu Perhe on pahin-sarja jonka tunnusmusiikissa Jean Stapleton tekee yhden tv-historian hienoimmista laulusuorituksista:

Sarjassahan Carrol O´Connor näytteli kovasti konservatiivista Archie Bunkeria ja Rob Reiner puolestaan hänen vasemmistoliberaalia vävyään Michael Stivicia. Tosielämässä asia meni just toisinpäin eli Reiner oli konservatiivi ja O´Connor liberaali. Brittihuumoria puolestaan tarjosi Mennään bussilla:

Sarjan rahastaja Jack esiintyi myös Suomessa mainoksessa joka on kyllä näytetty tässä blogissa ennenkin mutta pannaan kerta kiellon päälle:

Kekkoslovakialaista kiinnostivat tietysti luontodokumentit joista erityisesti voi mainita Jacques Cousteaun Meren salaisuudet. Sarja toi katsojille tutuksi maailman merillä seikkailleen Calypso-aluksen sekä Cousteaun pipon:

Meille mukuloille ja varmasti varttuneemmillekin oli 1970-luvun loppupuolella yksi suosikkiohjelmista kokonaan nukeilla tehty The Muppet Show:

Sarjahan inspiroi myös Sleepy Sleepers-yhtyettä joka väsäsi puolestaan The Mopott Show-albumin:

Niin kuin aiemmin tuli todettua, ei itäblokin sarjoja hirveästi ollut mutta puolalainen Janosik-sarja sai jonkinlaista suosiota. Kyseessähän oli eräänlainen Robin Hood-hahmo:

Jos hypätään itäblokin puolelta oikein länsimaiseen hapatukseen niin seuraavana on tietysti vuorossa Onnen päivät eli Happy Days:

Kyseinen sarja ja Jyrki Hämäläisen Suosikki-lehdessään ylläpitämä jatkuva myllytys olivat syynä siihen että nimenomaan Yhdysvaltain 1950-luku tuli Kekkoslovakiassa muotiin 1970-luvun lopulla. Suomessa 1950-luku ei kylläkään ollut sarjan esittämää yltäkylläisyyttä.

Palataan scifiin ja brittiläiseen sarjaan Avaruusasema Alfa:

Tätähän katsottiin silmät teevateina eikä älytty, että meidän olisi tullut pelätä. Niin ainakin ajattelivat jotkut muut. Siteeraus wikipediasta:

MTV esitti sarjaa Suomessa vuosina 1976 (ensimmäinen tuotantokausi) ja 1978 (toinen tuotantokausi). Molemmilla esityskerroilla sarjan esittäminen Suomessa lopetettiin kesken television ohjelmaneuvoston vaatimuksesta. Muun muassa Suomen lastentarhanopettajat esittivät lopettamista sillä perusteella, että sarja aiheutti lapsissa voimakkaita kauhureaktioita.

Epäselväksi jäi, että olivatko ne kauhureaktiot vain joidenkin aikuisten ikiomaa keksintöä. Sinänsä voi todeta että tulevaisuuden ennustamisessa ennustetaan yleensä asioitten tapahtuvan aivan liian nopeasti. Sarjan mukaanhan ihmisillä oli jo vuonna 1999 jatkuvasti miehitetty avaruusasema Kuussa.

Aivan Kekkoslovakian loppuhetkillä esitettiin sitten scifisarja Taisteluplaneetta Galactica:

Sarjaa tuli katsottua myös joka jakso vaikka näin jälkeenpäin se vähän ehkä kökköä olikin. Sarjasta tehtiin 2000-luvun alkupuolella sitten varsin hyväjuoninen uusintaversio jota tosin haittasi se pakollinen diversiteetin ja ”vahvojen naisroolien” lisääminen.

Mennään sitten hömpän puolelle ja sitä tarjosi 100% hömppäsarja Lemmenlaiva:

Sarja oli, no, hömppää mutta sitäkin katsottiin sillä kahden kanavan tarjonta oli vähäistä. Laitetaan loppuun vielä laatusarjaksi mainostettu Kupla joka alkoi Suomessa Kekkoslovakian loppuvaiheilla vuonna 1980:

Sarjahan parodioi raskaalla kädellä amerikkalaisia saippuaoopperoita joita kekkoslovakiassa ei kovin paljoa oltu esitetty. Mutta se oli tehty sen verran osaavasti että se sai meilläkin varsin suuren suosion. Ja siinä oli hieman sitä 1970-luvun ohjelmatarjontaa. Paljon jäi sarjoja esittämättä mutta joku toinen yhden miehen raati voi esitellä ne omasta puolestaan. Täytyy tietysti vielä mainita, että jos postauksessa olisi ollut oikean autenttinen tunnelma niin lähes kaikki kuvat olisivat pitäneet olla mustavalkoisia. Kas kun niitä väritelkkareita ei siihen aikaan vielä kovin paljon ollut.

Ensi kerralla sitten ehkä jotain ihan muuta.