tiistai 18. toukokuuta 2021

KEKKOSLOVAKIALAISEN VUOSI

Käydäänpä taas vaihteeksi siellä muistojen Kekkoslovakiassa. Nykyinen Suomi (tai jotakin) kun muuttuu päivä päivältä masentavammaksi. Kirjoitus sisältää maksamatonta ja unohdettua mainosmateriaalia josta niin hotellin respa kuin mainostaja ei tienaa penniäkään.

No niin, jos eletään Kekkoslovakian tammikuuta niin läheskään kaikissa maalaistalossa eikä aivan kaikissa taajama-asunnoissakaan ollut vielä juoksevaa vettä. Ja sekös veetutti aika ajoin: 

Vaan kuinkas sen saisi sen juoksevan veden? No, apu löytyi pankista:

Rahaahan sieltä ei noin vaan hakemalla saanut eikä nykyisiä pikavippipalveluja ollut. Tehtiin säästösuunnitelma jota sitten noudatettiin ja joka sitten jossain vaiheessa poiki lainan ja juoksevan veden. Ja kun mukana oli boileri niin siinähän oli myös juokseva kuuma vesi. Suuri elämän helpotus, saattaisi sanoa:

Kaiken kaikkiaan Kekkoslovakian 1970-luvulla asumismukavuus lisääntyi nopeasti mutta ehkä on olemassa tietty karman laki tai kauhun tasapaino jonka myötä aina tulee uusia älyttömiä asumiseen liittyviä keksintöjä ettei ihmisellä ole ihan liian hyvä olla. Nykyisin sellainen on termospullorakentaminen mutta Kekkoslovakiassa se oli tasakatto joka yleistyi joskus 1960-luvun lopulla:

Se on jäänyt itselleni täydelliseksi arvoitukseksi miksi näinkin lumiseen maahan piti alkaa rakentaa tasakattoja jotka muuttuivat keväällä uima-altaiksi. No, 1980-luvulla rakennusmiehet saivat mukavasti urakoita kun tasakattoja muutettiin harja- tai pulpettikatoiksi.

Voidaan tietysti olla monta mieltä siitäkin kuinka viihtyisiä Kekkoslovakian aikana rakennetut lähiökolossit myöskään olivat:

Siihen maailmanaikaan meitä kaikkia kekkoslovakialaisia kehotettiin säästämään. Meitä natiaisiakin joten mehän sitten säästettiin ja käytiin viemässä säästöpossumme kiltisti pankkiin jossa pankkivirkailija laski hilut ja kirjasi sen ikiomaan pankkikirjaan.

Sinne pankkiinhan vei hilunsa myös pikku-Ykä. Silloinhan ei ollut pankkiautomaatteja eikä varsinkaan nykyistä elektronirahaa jota voi tuhlata viikonloppuisin ja virka-ajan ulkopuolella. Jos viikonloppuisin halusi törpötellä niin perjantaina piti nostaa pankin tiskiltä tarvittava määrä kahisevaa ja kun se loppui niin siihen loppui törpöttelykin. Ellei joku sitten lainannut.

Helmikuussahan sitten monella kekkoslovakialaisella äidillä tuli pyyhkäistyä silmäkulmia kun oma poika läksi harmaisiin. Juu, silloin lähdettiin vielä oikeasti harmaisiin. Maastopuku kuuskekkonen oli toki käytössä mutta lähinnä mentiin kenttäharmaissa.

Tuolloinhan varusmiespalveluksessa oli kolme vuosittaista saapumiserää eli helmi-, kesä- ja lokakuu. Palveluksen pituus oli 8 – 11 kuukautta. Ja palveluksessa oli vain sotamiehiä. Ei sotahenkilöitä. Ja sotavaltion kasarmien käytävät piti puhtaana tietenkin Dual:

Helmikuussa oli niin silloin kuin nykyisinkin varsin kylmää mutta kekkoslovakialainen pärjäsi mainioilla ja muodikkailla unisex-lämpöpuvuillaan joita oli, no, kaikilla:

Niin kuin on tullut ennenkin todettua, oli Kekkoslovakia varmaan tuolloin kaikkein lähimpänä maolaista pukeutumisihannetta. Kyseinen mainos muuten saisi nykyisin aikaan triggeröitymistä sillä miesten lämpöpuvuthan olivat muutaman euron halvempia kuin naisten vaikka miehet ovat isompia kuin naiset. Patriarkaalista sortoa, perkele.

Olihan Kekkoslovakiassa koululaisten talvilomat niin kuin nykyisinkin mutta hiihtolomiksi niitä silloin nimitettiin. Ja silloin myös oikeasti hiihdettiin sillä koko perheen laskettelureissut Lappiin ja Alpeille olivat vielä aivan alkutekijöissään jos edes niissä. Muistelenpa myös että eivät vanhemmat talvella sitä viikkoa noin vaan lomaksi saaneet. Mutta koulussa hiihdettiin kilpaa ja ala-asteen hiihtokisat olivat kova juttu. Pikku-Ykäkin pääsi lusikoille. Lasikuitusukset tekivät vasta tuloaan ja pääosin hiihdettiin puisilla Järvisillä.


Kuluvien vuosien kevättalvisin kekkoslovakialainen kävi varsin ahkerasti äänestämässä. Normivaalien lisäksi kun tuli niitä ylimääräisiä vaaleja kun Kekkonen hajotti eduskunnan sekä 1971 että 1975. Presidentinvaalien kanssa oli vähän hiljaisempaa kun Kekkosen valtaa jatkettiin poikkeuslailla. Kuitenkin sitten vuonna 1978 käytiin porukalla vielä kertaalleen valitsemassa että äänestetäänkö Kekkosta, Kekkosta, Kekkosta, Kekkosta vaiko ehkä Kekkosta. No, pitkän harkinnan jälkeen sitä Kekkosta sitten päätettiin äänestää.

Voi hitto sitä valinnan vaikeutta…

Kun mentiin kevättä kohti niin kekkoslovakialainen nautti viihteestä. Tosin sitä oli varsin vähän tarjolla eikä tv-kanaviakaan ollut kuin kaksi joten kaikki kelpasi, mm. Euroviisut joita seurattiin silmät teevateina. Aivan niin kuin kyseisillä kinkereillä jotain merkitystä olisi ollut. Niin silloin kuin nykyisinkään. Mutta säännöllisesti tuumittiin että nyt, nyt sitä menestystä lopultakin tulee. Niin kuin vuonna 1976 jolloin Fredi ja Ystävät lauloivat pylly vasten pyllyä pump pump ja odotukset olivat kovat.

Huomatkaa Fredin arkkityypin 1970-luvun fleda

Jämäsijoillehan siinäkin jäätiin ja lehdistö tuumaili että oliko kappale liian seksikäs. Onhan sitä samaa sottailua jatkettu ihan viime vuosinakin kun joku Kristajotakin oli Euroviisuissa, lopetti kappaleensa pussaamalla toista naista mistä valtamediamme oli orgastisen ihastunut, jäi taas jämäsijoille ja valtamediamme tuumasi että ”Eurooppa ei ollut vielä valmis”. Valmis mihin?

Toinen kekkoslovakialaisen keväisin seuraama viihdepäläjäys oli tietenkin lätkän mm-kisat jonne joka kerta mentiin voittamaan sitä ensimmäistä pronssia. Ja joka kerta jäätiin ilman. Silloinhan kisat pelattiin ihan sarjataulukolla ilman pudotuspelejä.

Kekkoslovakialainen muistaa hyvin mitä tarkoitti klap – klap – klap. Ja valitettavan usein nimenomaan siellä Suomen maalilla. Kuvassa legendaarinen ketju Harlamov – Petrov – Mihailov, tosin heput ovat kuvassa just toisinpäin.

Tulihan kekkoslovakialaiselle myös kevät. Ja varsinkin nuoriso pisti jalkaan muodikkaat farkut. Niin kuin vaikka Lee Cooperit jotka peffasta istuu ja reisistä svengaa.

Tai sitten Beaversit joita puolestaan mainosti Hurriganes.

Pikku-Ykällä ei ollut koskaan noita merkkifarkkuja vaan jotkut halvemmat. Minkä nimisiä ne nyt olivatkaan. Ei niitä muista. Mutta sen muistaa, että kun ne olivat kovasti leveälahkeisiä (muotia, you know) joten ne lahkeet piti panna pyykkipojalla kiinni ettei ne menneet fillarin ketjujen väliin. Mutta jokainen kekkoslovakialainen mies tiesi että Hyvon yllä hyvon olla niin kuin mainos sanoi.

Kevään merkkinä niin silloin kuin nykyisinkin oli tietysti vappu ja Kekkoslovakiassahan se vapunpäivä meni huomattavasti vasemmistopoliittisemmissa merkeissä kuin ehkä nykyisin. Nykyisinhän se pelkkä ördääminen on pääasia.

Tosin totalitarismin ja yhden ainoan hyväksytyn totuuden nimiin nykyisessäkin Suomessa vannotaan. Meille räkänokillehan se vappu oli lähinnä simaa, ilmapalloja, karkkia, viuhkoja ja yleensäkin suomalaisen hillittyä tättäräätä.

Tulihan kekkoslovakialaiselle kesäkin. Sen merkkinä koulussa laulettiin jo joutui armas aika eikä kenellekään tullut mieleen että sen sanat saattaisivat loukata joitakin. No, eihän sanaa ”monikulttuurisuus” silloin vielä onneksi tunnettu. Todistukseensa kaikki – ensiluokkalaisia myöten – saivat numeroarvostelut.

Sittenhän numeroarvostelusta alimmilla luokilla luovuttiin kun siitäkin kuulemma tuli joillekin henkinen pipi. Näin ainakin joku akateeminen ajatteli. Tuskin kuitenkaan ne mukulat, jotka olisivat mielellään saaneet numeroarvostelut. No, Suomihan oli silloin muuttumassa sosialidemokraattiseksi yhteiskunnaksi jossa kaikkien piti tulla yhtä aikaa maaliin. Tosin tuolloin ei ollut vielä nykyisen kaltaista ammatti-ja tapaloukkaantujien koulukuntaa.

Kun kesä alkoi niin sittenhän grillattiin kun ne pallogrillit olivat tulleet myyntiin:

Kuva sinänsä hieman valehtelee. Ei normigrillauksessa ollut kuin makkaraa tai maksimissaan grillikylkeä. Eikä varsinkaan tomaatteja. Saati muita rehuja. Kekkoslovakiassa ei leikitty vakavilla asioilla vaikka virallinen terveyskoneisto alkoikin jo kehottaa muuttumaan ihmisestä kaniiniksi. Eikä tuo mainoksen broileri muutenkaan olisi kypsynyt kun eihän siinä ollut mitään palavaa alla. Ja muistutetaan että kekkoslovakialaiselle maistui vielä tuohon aikaan Suomi-makkara eli hampparin väärä.

Vielä 1970-luvullakin monet vähävaraisten kaupunkilaisten lapset pääsivät kesäksi tai osaksi sitä kunnan järjestämään kesäsiirtolaan. Kuvassa saavutaan kesäsiirtolaan Karhulassa vuonna 1974.

Kesällä on tietysti kuumempaa ja kroppa hikoaa. Mutta pitihän kekkoslovakialainenkin huolen hygieniastaan. No, tosin läheskään kaikkien miesten kainaloihin ei deodorantti ollut vielä löytänyt tietänsä mikä hajuhaitta vielä korostui silloisten nailonpaitojen myötä. Mutta Kekkoslovakiassa peseydyttiin kyllä. Niin kuin mainos kertoo.

Nykyinen ammatti- ja tapaloukkaantuja saattaisi löytää mainoksesta yhtä sun toista triggeröityimistä mutta kekkoslovakialainen keskittyy ajattelemaan lähinnä mainoksen pesuvälinettä eli kylpyammetta. Tuolloinhan niin kerros- kuin rivitalojen pääasiallinen pesupaikka oli kylpyamme joka ei loppujen lopuksi ole kovin käytännöllinen. Vaikka ehkä mukava lillumiseen onkin. Siksi niitä myöhemmin remontoitiin suihkuiksi.

No niin, tässä on päästy kekkoslovakialaisen vuodessa kesäkuuhun ja A-nelosia on jo neljätoista täynnä. Ehkä siis pidämme tauon ja jatkamme tuonnempana kekkoslovakialaisen loppuvuotta. Mutta laitetaan loppuun vielä annos mainiota 1970-luvun kekkoslovakialaista muotia. Alkuun televisiosilmälasit mallia Kekkonen:

Eikä unohdeta niitä lahkeita:

Ja muistetaan tietysti hirvittävä taistolaismusiikki josta tässä esimerkkinä Lenin-setä asuu Venäjällä:

Tuoreempi suomalainen ”yhteiskunnallinen” rap on tietysti hakannut senkin. Taistolaismusiikissahan oli kumminkin edes melodia. Lisää Kekkoslovakiaa kevväämmällä. Tai syssymmällä. Tai jotakin. Mutta laitetaan vielä loppuun kesäkuinen kuva Kekkoslovakian pääkaupungista Helsingistä. Semmonen kesäkeli. Mutta mitähän sellaista, joka nykyisen Helsingin katukuvassa on niin yleistä tästä puuttuu? Sellaista jonka puuttumisen vuoksi nuo naiset kulkevat aivan kaikessa rauhassa?


27 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Tasakattomuodista saadaan luultavasti syyttää jumalasta seuraavaa eli Alvar Aaltoa, joka toi sen tänne Italian tuliaisina. Pohjois-Italian alppiseuduilla talot ovat järkevästi jyrkästikin harjakattoisia, mutta mallia haettiin ilmeisesti etelämpää. Meillä kaavoittajat ja arkkitehdit sitten kilvan suunnittelivat asemakaavoja, joiden määräykset pakottivat ihmiset rakentamaan omakotitaloja mahdollisimman matalalla sokkelilla ja tasakatolla. Näitä virheitä on sittemmin korjailtu urakalla ja kalliiksi on tullut. Alkuun jouduttiin jopa hakemaan maksullinen poikkeuslupa lääninhallitukselta meidän ilmastoomme sopivan ainoan ja oikean mallisen katon rakentamiseen!

Kiitos taas Ykälle mahtavasta kavalkaadista! Näinä ankeina aikoina olet kyllä päiviemme ilo; nauru raikui, kun luin jutusta mm. kohdan tasapäistämisestä ja kaikkien yhtä aikaa maaliin tulemisesta!

Rouva Ano

Vasarahammer kirjoitti...

Kekkoslovakia ei ollu paratiisi. Siinä oli puutteensa, joista joitakin pikku-Ykän muistelot koskettavat. Tasakattoiset omakotitalot, jotka olivat kuin pulloja, hän mainitsi.

Lisäksi maaseudulla vanhat maalaistalot rapistuivat, kun isäntäväki muutti uusiin omakotitaloihin, joissa oli sisävessa.

Vanhaan maataloon ei kannattanut vetää viemäreitä ja vesijohtoja, vaan oli halvempaa rakentaa kokonaan uutta.

Pikku-Ykä oli myös kova poika säästämään. Valitettavasti Kekkoslovakiassa inflaatio ja devalvaatio seurasivat toisiaan ja pikku-Ykän säästöjä. Toisaalta, kun katsoo nykyhetkeä eli inflaatiota ilman mahdollisuutta devalvaatioon, ei voi sanoa, että asiat olisivat tässä suhteessa paremmin.

Koska Ykä kirjoituksissaan puuttui myös koulujen hiihtokilpailuun, mainitsen myös erään toisen hiihdon. Kekkonen oli kova poika hiihtämään ja matkusti säännöllisesti Lappiin, jonne häntä seurasivat ns."perässähiihtäjät" eli Kekkosen puolivirallinen hovi.

Kansalaisille tarjottiin vuonna 1976 mahdollisuus osallistua UKK-hiihtoon.

Tällä sivulla muistellaan tuota tapahtumaa. https://www.facebook.com/UKK-hiihto-153672354719344/

Itsekin osallistuin kyseiseen tapahtumaan ja olin suurin piirtein yhtä vanha kuin nuo pojat tuossa Facebook-sivun kuvassa.

Vasarahammer kirjoitti...

Vielä UKK-hiihdosta, joka siis järjestettiin presidentin 75-vuotispäivän kunniaksi.

Osallistujat saivat tämän näköisen tarran, joka sitten liimattiin sukseen merkiksi ansiokkaasta kuntoilusuorituksesta.

https://www.antikvariaatti.net/tuotekuvat/isot/1657961.jpg

Kekkoslovakiassa oli vielä jäänteitä perinteisestä isänmaallisuudesta, joka toki UKK-hiihdon tapauksessa toi mieleen enemmänkin itäiset kansandemokratiat.

10-vuotiaalle pikkujantterille moiset poliittiset konnotaatiot eivät toki tulleet mieleen.

Terho Hämeenkorpi kirjoitti...

Jaa-ah, mitähän mahtaa puuttua?! No, värivialliset ! Ja päälle noitumasanani: Tsattan!
Kiitospa vain aamun ihanasta kekkoslovakialaisesta piristeestä, Ygä:-)))

Anonyymi kirjoitti...

Mikä tuossa 70-luvussa oli niin ankeeta loppujenloppuksi, kun sitä nykyään niin kovasti tykätään muistuttaa, ei ny tietenkään ollut ruudun täydeltä tositeevee paskaa eikä muutakaan sellasta, lastenohjelmiaki oli senverta vähän että lapset joutu käyttää suurimmanosan ajasta omaa mielikuvitusta ...

-jpt-

Anonyymi kirjoitti...

No, kyllähän vesi juoksi, riippu ihan siitä kuinka nopeesti sai jalkaa toisen eteen, sekä sisään että ulos. Tuli muutama ämpäri nassikkana rahdattua.
Eikä tuo tasakatto mitäään mutta piilo eli valesokkeli on herrasta perkeleestä. Jos katto vuotaa sen huomaa että kastike lisääntyy lautasella vaikka kuinka kauhot mutta valesokkelin viat huomaa kun mökki on purkukunnossa. Ja yleensä ne on rakennettu maille mihin ei ennen tehty kuin lehmälaitumia eli soille ja savimaille, ilman salaojia.

Juha R kirjoitti...

Jos tuon viimeisen kysymyksen esittäisi valtaapitävälle sisäpissikselle - tai sen puoleen ulko- taikka pääsellaisellekin - niin siitähän selvästikin puuttuu äärioikeiston uhka ja natsikulkue.
Mutta kun nyt minulta ja kaltaisiltani käppaäukoilta kysyt, niin pitänee vastata että ottiatuota, jottei joudu vihapuheesta käräjille.

Anonyymi kirjoitti...

Kas, Ykällä oli kuvakavalkaadissa samanmoinen kansakoulun I -luokan oma ja ensimmäinen todistus kuin on itselläni seinällä kehystettynä. Tuohon aikaan 1960-luvulla ei ykkösluokalla saatu joulutodistusta. Siihen loppui huoleton nuoruus ja siitä alkoi pitkä opintie...

heppa

Pauli Vahtera kirjoitti...

1970-luvun Suomessa parasta oli jokaisella ollut toivo paremmasta huomisesta. Ja jokainen rakensi parempaa Suomea kukin kykynsä mukaan. Ei ollut työttömyyttä, eikä kranttuiltu töistä. Kaikki työt kelpasivat. Myös kaikki asunnot kelpasivat – esimerkiksi nuorten työssä käyvien alivuokralaisasuminen oli yleistä. Eikä Suomen rahoja kaadettu moolokin kitaan. Esimerkiksi 1975 kehitysavun määrä oli 32 miljoonaa euroa, vaikka Ahtisaari ja ulkoministeriön vallannut SDP olivat jo aloittaneet rahan kippaamisen Afrikkaan.

Suomen tuhoamisen syyn voi kuvata yhdellä sanalla: sosialidemokratia.

Vittuuntunut NettoVeronmaksaja kirjoitti...

Tuolloin Vanhaan Hyvään Aikaan oli myös käytös- & huolellisuusnumerot todistuksessa.
Ja luokalle saattoi ihan aikuisten oikeasti jäädä.
Toisin taitaa olla nykyään.

Vuonna 1980 muistelen koulussa osallistuneeni johonkin UKK-kävelyyn Urkin 80-vuotispäivänä.

Ja loppuun kevyt musiikillinen tasapainotus. :D

https://www.youtube.com/watch?v=2sFXq0anLVs

Anonyymi kirjoitti...

Euroviisuista tuli mieleen se, että 70-luvulla sillä oli vielä jotakin tekemistä musiikin kanssa ja laulukilpailu oli ihan viralliselta nimeltäänkin, mutta nykyisiä kilpailukappaleita ei kestä kuunnella eikä katsoa; porukka on melkein järjestään kuin Pride-kulkueesta karannutta. Eli pilalle on mennyt sekin.

Äsken vahvistettiin nuijan kopautuksella EU:n elvytyspaketti eduskunnassa. Hiljentykäämme viimeistään nyt itsenäisen Suomen muistolle.

Rouva Ano

Anonyymi kirjoitti...

Pari huikeata keksintöä, jotka muistan nuorena tuolta ajalta:

1. Kasettimankka. Sillä voi äänittää vaikka Rockradion lähettämiä biisejä. Tosin ne ylimieliset juontajat pyrkivät aina puhumaan päälle kesken kappaleen. Ja jopa myönsivät tekevänsä sen ihan tahallaan.

2. Väri-TV. Keskiluokkaisella perheellä siihen alkoi jo olla varaa 70 -luvulla.


Timppa

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys Rouva Anolle, Vasarahammerille, Terho Hämeenkorvelle, jpt:lle, Anolle, Juha R:lle, hepalle, Pauli Vahteralle, Vittuuntuneelle NettoVeronmaksajalle ja Timpalle & kiitos kommenteistanne.

Rouva Ano: Kiitokset sinullekin. Ja ehkä siinä tasakatossa ajateltiin vain ulkonäköä. Tosin pakkilaatikoitahan ne itse asiassa muistuttivat. Euroviisuja en ole seurannut ikään aikaan mutta 1970-luvulla oli ihan hyviä melodioita.

Vasara: Ei ollut paratiisi. Eikä siihen pyrkinytkään. Sanotaanko että suht koht pärjäiltiin ja se on jo paljon se. Perässähiihtäjät-termin merkitystä ei nuorempi polvi taida enää muistaa. Ja joo, nykyisinhän on vain sisäinen inflaatio.

Terho: Kiitokset ja mukavaa sekä erittäin väripiristeetöntä päivää.

jpt: Muistan kuinka pikkusen pojan mielikuvitus on loputon.

Ano: Muistelen, että se valesokkeli tuli pääosin siinä 1980-luvun puolella.

Juha R: Vastaamme molemmat ottiatuota.

heppa: Joo, tollainen oli minullakin ja minulle jaettiin joulutodistus jo kansakoulun ensimmäisellä.

Pauli: Totta. Se tärkein asia oli silloin perusteltu toivo tulevaisuudesta. Joka on ryöstetty pois. Ja kehitysapu on käsittämätöntä anerahaa. Sosialidemokratia pääsi aikanaan tavoitteeseensa. Sen olisi kannattanut siinä vaiheessa lopettaa. Mutta se päätti jatkaa. Meidän kaikkien epäonneksi.

VNV: Ja silloinhan yhdeksän käytöksessä tarkoitti katastrofia.

Timppa: Ja radiomankan kanssa kuunneltiin Nuorten Sävellahjaa sormet äänitysvalmiudessa.

Anonyymi kirjoitti...

Tuotapa tuota, ei ne "kahisevat" kekkosen aikana euroja maksaneet, markkoja olla piti, jos mitä mieli kaupasta saada. Se on paljon myöhäisempää perua se euro.
Ja tuo kuassa näkyvä varusveijareiden porukka, itselläni oli moinen asu vain ja ainoastaan lomapukuna, Palveluksessa pussihousut ja jatsarit.
Vaan iso kiitos taas sinulle Yrjö. Näissä vanhakin nuortuu, kun miettii niitä ja näitä. Kuin lehdissä nykyisen, että missä olit siloin kun...Haloskaltakin oli kyselty. Kai sille joku oli kertonut, että missä oli, tuskin se kaikkea muuten muistaisi noin hyvin.
Mie en ainakaan muista, vaan en mie aina muista nimeänikään:)
Huru-ukko

Vittuuntunut NettoVeronmaksaja kirjoitti...

Tuo Paulin 32.000.000 markkaa olisi tänä päivänä 27.400.000 euroa. (Suomen Pankin rahanarvolaskuri)

Tälle vuodelle budjetoitu kehitysapu on 1.245.000.000 euroa.

Anonyymi kirjoitti...

Näiden muisteloiden ajoilta puskee mieleeni ukkivainajani neuvo nuorelle miehenalulle.
Olin ensimmäistä kertaa lähdössä kunnantalolle äänestämään. Olisivatko olleet pressanvaalit, en muista.

Neuvo kuului sanatarkasti: ”Iänestä ketä hyvväi koha et iänestä kommunistii”.
En äänestänyt.
Nyt kun kaikki alkaa olla menetetty, mahtaa sodankäynyt ukkivainajani pyöriä haudassaan- jos nykymenosta jotain taivaallista kautta on selvillä.

Helvettiläinen. Näinkö tässä kumminki käi?

Tasakatto hyvä katto, JOS se toimii. Valesokkeli on susi.
voijumala###

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys Huru-ukolle. Vittuuntuneelle NettoVeronmaksajalle ja voijumalalle & kiitos kommenteistanne.

Huru-ukko: Nuo sarkapuvut eivät minun aikaan olleet enää lomapukuja. Eikä meillä ollut lomilla mantteliakaan vaan se hemmetin ruma m/83-takki. Ja kiitokset sinullekin. Muistelu on mukavaa. Halosella tuskin. Hän kun ei päässyt ihan ihanneyhteiskuntaansa. Tosin siihen päinhän ollaan taas menossa.

VNV: Tuosta saa hyvän käsityksen siitä, kuinka paljon suomalaisille kustantaa Hyvän Ihmisen egon ruokkiminen.

voijumala: Näinhän tässä jostain syystä kävi. Mädätys eteni liian pitkälle.

Anonyymi kirjoitti...

Termospullo ja tasakatto

Kumpikin toimii teoriassa hyvin ja on etevä idea. Käytännössäkin kumpikin toimii hyvin ja on etevä idea – jos on rahaa, tahtoa ja taitoa tehdä kunnolla.

Tasakattoa ei pidä tehdä puurunkoiseen taloon, se elää ihan liikaa. Kivitalo, betonikatto ja ammattilaiset tekemässä oikeista materiaaleista, onnistuu. Suomessa on runsaasti tasakattoisia taloja, joiden katon kanssa ei ole ollut ongelmia. Tuppukylässäkin, muun muassa muutama satoja metrejä kanttiinsa olevia tehtaita. Olisivat aika kummallisen näköisiä harjakattoisina, ja kai aika paljon kalliimpia.
Varsinainen virhe tehtiin kun tasakattoa alettiin tarjota omakotitalojen katoiksi. Ja vielä erityisesti hartiapankkirakentajien taloihin. Ei tietoa, ei taitoa, ei rahaa – epäonnistuminen on ihan varmaa. Kun vielä ottaa huomioon, ettei tasakatto tarjoa mitään etua harjakattoon verrattuna yksikerroksisessa talossa, on ratkaisun älyttömyys aika selvä.

Energiakriisi toi termospullotalot ja muita tyhmiä ideoita.

Eristeiden paksuntaminen tuntui hyvältä idealta säästää lämmityskuluissa. Toimii jossain määrin mutta lakkaa olemasta hyvä idea liioiteltuna. Koska kastepiste siirtyy seinän sisään – ennen lämmitettiin seinä kuivaksi – tämä estyi kun eristettä paksunnettiin. Vaadittavaan höyrysulkuun sopivaa materiaalia ei ollut 70-luvulla saatavilla tolkulliseen hintaan. Höyrysulun pitää kestää koko rakennuksen ikä, 100 vuotta tai enemmän. Kaikki, siis ihan kaikki tarjolla olleet muovit hajoavat paljon aiemmin. Alumiinifolioon perustuva paperinen höyrysulku ehkä kestää mutta maksaa / maksoi paljon enemmän. Ja kaikki höyrysulut pitää saumata kestävällä teipillä. Jota ei kai ollut kuin yksi tyyppi saatavilla aikoinaan. Alumiininen paperiperustainen, lasikuituverkolla vahvistettu, helevetin kallis.

Toinen tyhmä keksintö oli ”roskapuun” lämmityskäyttö. Erikoismaininnan arvoinen on Upon hieno kituvalkealla polttava kamiina. Pesällinen palaa päästä kuin tupakki. Tervaa samalla kätevästi savupiipun. Sittemmin on huomattu, etä 1700-luvun valtiollinen keksintö – kakluuni – on parempi, itse asiassa paras ja nuukin puulämmitysvärkki.

Pyssymies

Hiilijalka kirjoitti...

Isäni ja siskonsa mies menivät halpaan tuon grillimainoksen takia. Niinpä eräänä kesäiltana monen tunnin odottelun jälkeen oli tarjolla päältä mustunutta ja sisältä raakaa, sitkeää broileria. Taisi lentää lintu siilille, joita silloin oli paljon ympäristössä olevien useiden ulkorakennusten ja heinäniityn ansiosta. Onneksi oli myös makkaraa, jolla litteävatsaiset 70-luvun lapset täytettiin helposti.

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys Pyssymiehelle ja Acidumille & kiitos kommenteistanne.

Pyssymies: Kiitos lisäyksistä.

Acidum: Makkaraahan sitä silloin käristeltiin. Ja ne siilit ovat kyllä ikävän paljon hävinneet. Niitä mukavia tuhisijoita on ikävä.

Anonyymi kirjoitti...

Finnmarin ja Mao

Ei, puhe ei ole sannasta

Tuo tikkipuku on kamalan näköinen, kevyt ja lämmin. Erikoisen etevä se oli väliasuna. Siis tavallisen raskaan alusasun ja paksun pakkasasun välissä. Piti tuulta hyvin. Lämmitti niin ja mahdollisti sen paksun päälikerroksen riisumisen kesken päivää. Vasta 80-luvulla keksin kyllästää tuommoisen vaatekerran, käyttökelpoisuus nousi huimasti. Nimittäin ennen kyllästystä vaatekerta imi vettä ihan järkyttävästi. Pienikin tihku kasteli sen oitis. Pakkasella lumi ei pahemmin tartunut, suojalla kyllä.

Takissa oli etevät taskut, niihin pääsi sivusta, vetoketjun kautta ja ylhäältä, ompelematta jätetystä yläosasta käsiksi. Taskuun mahtui veistokirves ja ¾ ltran termos kyytiin – kumpikin omaansa taskuun. Ja eväsvoileivät kirveen seuraan vielä. Niin, ja ukkomauserikin koteloineen mahtui piiloon, kokeiltua tuli.

Pyssymies

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys, Pyssymies. Minulla oli se lämpöpuku vaan pikkupoikana. Ihan päällysasuna. Siinä se peuhatessa meni.

Anonyymi kirjoitti...

Tasakatot taisivat Suomessa, ainakin pientaloissa, olla aika lyhytaikainen muoti.
Lähiökerrostaloissa niitä toki oli jo 1960-luvulla.
Mutta muistan vielä, kun kymmenvuotiaana vuonna 1970 kävin vanhempieni kanssa Suomen ensimmäisillä asuntomessuilla Tuusulassa. Siellä jokseenkin kaikissa taloissa oli tasakatto, ja minusta ne näyttivät varsin oudoilta. Se taisi silloin olla vielä aika harvinaista.
Muutaman seuraavan vuoden aikana sellainen tuli kuitenkin aivan yleiseksi.
Mutta jo vuonna 1974 kävin toisen kerran asuntomessuilla, sillä kertaa Keravalla. Ja jo silloin tasakatoista pientaloissa oli pitkälti luovuttu. Useimmissa messutaloissa oli jälleen harjakatto.
Sen sijaan ihmetytti, miksi ne ilmeisesti omakotitaloiksi tarkoitetut oli rakennettu niin vieri viereen, että omat pihat jäivät mitättömän pieniksi. Talojen väliin sen sijaan jäi melkoisesti käyttämätöntä tilaa, joka ei kuulunut kenenkään pihaan.
(Ja sillä kerralla eräs sukulaiseni ostikin yhden niistä messutaloista ja asui siellä muutaman seuraavan vuoden.)

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys, Ano. Kommentistasi tuli mieleen se käytäntö joka tuli vissiin 1970-luvulla eli kuntien pelloille kaavoitettiin niin pieniä tonttitiloja että niille rakennetut omakotitalot olivat lähestulkoon rivitaloja.

Anonyymi kirjoitti...

No ei helvetissä kukaan täysijärkinen tuollaisia lämpöpukuja silloinkaan laittanut päälleen ei edes kakaroilleenn.. Tietysti jotkut höynähtäneet sellaisia käyttivät ja käyttäisivät tänäkin päivänä jos sellaiset uudet saisi kuluneiden tilalle, hönöt on aina hönöjä niitä nyt on tietty prosentti väestöstä...

Anonyymi kirjoitti...

"No ei helvetissä kukaan täysijärkinen tuollaisia lämpöpukuja silloinkaan laittanut päälleen ei edes kakaroilleenn.." Miten niin? Tiedätkö mikä oli muu tarjonta? Oletko koskaan nähnyt ja käpistellyt tuommoista?

Toki asu on ruma mutta se on kevyt, lämmin ja tuulenpitävä. Ja kuivui nopeasti pesun jälkeen. No, eipä niitä myyty petroskoissa, että kai se selittää katkeruutesi.

Pyssymies

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys Anolle ja Pyssymiehelle & kiitos kommenteistanne. Mitenkä minusta tuntuu että Ano ei ole elänyt 1970-luvulla.