RESURSSEJA KAIKEN VARALTA

Huomasin, että Muutos 2011 on julkaissut kannanoton, jossa se vastustaa maahanmuuttoviraston esitystä kahden tuhannen tyhjän ”valmiuspaikan” ylläpitämistä vastaanottokeskuksissa. Muutos 2011:n kannanotto on hyvä ja hyvin perusteltu. Se kannattaa lukea ajatuksella.

Ajatus vastaanottokeskusten ”valmiuspaikkojen” ylläpitämisestä noin kaiken varalta mietityttää erityisesti meikäläistä, sillä oma työni lastensuojelussahan on monelta osalta samanlaista kuin vastaanottokeskuksissakin. On laitoksia, joissa on osastoja, ja henkilökuntaa, joilla on pääosin samanlainen koulutus ja homma toimii yhtälailla verorahoilla. Mutta meikäläiselle iskee kateus vastaanottokeskusten väkeä kohtaan. Vastaanottokeskukset näemmä mielletään sen verran tärkeänä, että niitten toiminnan jatkuvuus on varmistettava tavalla tai toisella. Meillä lastensuojelun puolella ei asia ihan niin ole.

Maallikkohan varmasti ajattelee lastensuojelulaitoksista niin, että ne on perustettu verovaroista tarjoamaan veronmaksajille heidän tarvitsemiaan palveluja, elikkä tässä tapauksessa siis tarvittaessa ohjaamaan kaidalta tieltä eksynyttä nuorta takaisin kansalaiseksi. Samoin maallikko voi ajatella, että koska tämänkaltaiselle palvelulle on jatkuva tarve, myös työpaikka laitoksessa on automaattisen varma.

Maallikko on väärässä, vaikka sinänsä ajatteleekin ihan järkevästi ja asiallisesti.

Valitettavasti julkishallinnolliset lastensuojelulaitokset eivät enää ole olemassa siksi, että ne antaisivat noita veronmaksajien tarvitsemia palveluja, vaan laitokset ovat olemassa rahoittaakseen oman toimintansa. Laitokset toimivat ns. liiketaloudellisella vastuulla, elikkä niitten täytyy näennäisesti rahoittaa oma toimintansa hoitovuorokausimaksuilla, ja mikäli vuosittainen suunniteltu mahdollisimman lähellä sataa prosenttia oleva käyttöaste ei toteudu, tulee laitoksissa hätä.

Hätä tietysti näkyy siinä, että määräaikaisten työntekijöitten työsopimuksia ei jatketa, kesälomasijaisia ei palkata, jolloin joudutaan pyörittämään toimintaa hyvinkin vajaalla porukalla ja lomautusuhka on vakituisillakin päällä. Yksityiset laitokset ottavat tietysti vielä kovempaa osumaa, eli siellä voi mennä lappu luukulle ihan kokonaan. Laitoksiin sijoitetut nuoret ovat itse asiassa vain eräänlaista välttämätöntä polttoöljyä moottorissa. Ei ole kyse enää siitä, että laitos on tarvittaessa valmiina antamaan palvelua, vaan siitä, että laitoksen paikat täytyy olla mahdollisimman täynnä, että toimintaa voidaan jatkaa. Oletusasetus on siis se, että on mahdollisimman hyvä, että mahdollisimman paljon nuoria on huostaanotettuina ja laitokseen sijoitettuina. Mikä ei tietenkään kovin mukavalta kuulosta.

Touhuhan on naurettavaa siinä mielessä, että eihän julkiset laitokset kuitenkaan tienaa latin latia, vaan kyse on ihan toisten ihmisten tienaamista veroeuroista joita sitten hallinnollisesti siirretään virallisesta taskusta toiseen. Tässä nimenomaisessa asiassa olisi kätevämpää siirtää lastensuojelukulut kokonaan kunnilta valtiolle ja keskittyä siihen, että tarpeeseen voidaan vastata. Pirun kallistahan toi lastensuojelulaitosten ylläpitäminen on, mutta näkisin, että valtaosa suomalaisista pitää sitä palveluna, joka kannattaa olla olemassa, ehkä niitä tyhjiä ”kaiken varalta”-paikkoja myöten.

Joku voi tietysti sanoa, että jätkä marmattaa turhaan ja yrittää vaan puolustella omaa työpaikkaansa, ja minkäs mahdat jos ei rahaa oo, ja sanojalla on tietysti siihen kaikki oikeus. Vaan toisaalta, ei ymmärtääkseni palomiehiäkään lomauteta, jos ei oo sattunut kaupungissa olemaan tulipaloja.

En vaan ole urani aikana kuullut viralliselta taholta vaatimuksia, että lastensuojelulaitosten toiminta ja niitten antama palvelu on varmistettava, vaikka laitokset pyörisivät hyvinkin vajailla paikkaluvuilla. Ei ole kuulunut vaatimuksia tyyliin ”sosiaali- ja terveysministeriö esittää kahtatuhatta lastensuojelun valmiuspaikkaa, koska laman myötä tapahtuva syrjääntymis- ja vieraantumiskehitys voi lisätä suomalaisten nuorten huostaanottojen ja sijoitusten tarvetta”.

Sen sijaan vastaanottokeskuksiin tällaista esitetään. Kysymyshän on aina arvovalinnoista. Ainakin maahanmuuttovirastossa arvokkaampana pidetään turvapaikanhakijoita, jotka ovat vielä maahanmuuttoviraston työntekijöitten unelmissa. Ja mitenkä musta tuntuu, että toi esitys menee läpi.

*

Lisäys 27.10.2010:

Roope lähestyi minua linkillä (suuret kiitokset), joka hahmottaa mainiosti siitä, mikä ajan henki on tässä asiassa. Lukekaa tuosta.