PIKAKURSSI TIEDOSTAVAKSI HENKILÖKSI

Tässä matkan varrella olen törmännyt usein ns. tiedostavien ihmisten mielipidekirjoituksiin (joita tosin hyvin usein julkaistaan termin ”uutinen” alla). Hyvässä tiedostavassa kirjoituksessa on yleensä muutamia perusosioita eli:

1. Annetaan tiettyä faktatietoa ja väitetään että ns. ei-tiedostavilla ihmisillä ei ole faktat hallussa.

2. Esitetään väite, jota ei saa kyseenalaistaa, eikä sitä näin ollen tarvitse perustellakaan.

3. Syyllistetään suomalaisia ja suomalaista yhteiskuntaa.

4. Esitetään vaatimus. Tärkeää on esittää vaatimuksessa mitä, sen sijaan miten ja miksi eivät ole olennaisia kysymyksiä.

Aina valppaan Mediaseurannan kautta törmäsin taas kerran tällaiseen kirjoitukseen, ja suosittelen sen lukemista eritoten sellaisille henkilöille, jotka harkitsevat tunnustautumista tiedostavaksi yksilöksi. Kirjoituksen on tehnyt Opettaja-lehteen Hannu Laaksola, ja sen nimi on Jokaisen koulun oltava monikulttuurinen. Tämä kirjoitus sisältää kaikki hyvän tiedostavan kirjoituksen osiot, ja sitä voi käyttää eräänlaisena tiedostavuuden perusmittana.

Kirjoituksen alussa Laaksola tarjoaa tietynlaista faktatietoa, jossa hän syyttää ns. maahanmuuttokriittistä keskustelua näin: ”Siinä on tietoisesti unohdettu, että maahan muuttaa ihmisiä monista syistä. Esimerkiksi työperäinen maahanmuutto ja turvapaikanhakijat sekoitetaan helposti, ja siirtolaiset, paluumuuttajat ja pakolaiset niputetaan yhteen.”

Tuttu ja miljoona kertaa toistettu sanonta, johon on hyvä turvata. Laaksola on kieltämättä oikeassa siitä, että asioita sekoitetaan. Tosin hän jättää ilmoittamatta, että sekoittuminen tapahtuu ns. tiedostavien ihmisten päissä, ja he jaksavatkin perustella humanitaarista maahanmuuttoa sillä, että Fazer 1800-luvulla jne. Sanotaanko vaikkapa Hommaforumilla osataan erottaa oikein hyvin se, ketkä tulevat töihin ja ketkä tienaamaan diskorahaa.

Seuraavaksi Laaksola esittää väitteen: Maahanmuuttajakeskustelussa pitäisi muistaa, että Suomi tarvitsee monikulttuurisuutta ja maahanmuuttajia, työvoimaa ulkomailta. Erinomaista tiedostamista, ja plussana siitä on se, että perusteluja ei tarvita, asian toteaminen riittää. Vielä erikoismaininta siitä, että Laaksola ei vetoa työvoimapulaan, koska sehän on jäänyt suutariksi jo turhan monta kertaa. Aikaansa seuraavana hän vain toteaa asian olevan näin. Kylmästi ja perustelematta.

Täytyy nostaa hattua Laaksolan vakaalle uskolle, sillä sehän menee tavallaan ohi muinaisista epäjumalten palvojistakin. Muinainen Moolokin palvelijakin varmaan jollain tavoin perusteli hurjat uhritapansa, vaikkapa niin, että ”Pakkohan meidän on tunkea lisää porukkaa Moolokille poltettavaksi, koska jos me ei näin tehdä, Moolok pian suuttuu, ja sitten meillä menee asiat vituralleen aina tästä hetkestä kuudenteen polveen”. Nykyiset epäjumalanpalvelijat eivät tarvitse perusteita.

Sitten Laaksola siirtyy syyllistämiseen:

Suurimpia esteitä maahanmuuttajien työllistymiselle on suomen ja ruotsin kielen taitojen vajavaisuus. Ongelma ratkeaa ainoastaan koulutuksen avulla. Nykyinen maahanmuuttajien kielikoulutus on kuitenkin liian sirpaleista. Kotouttamisohjelmien kielikurssit eivät anna riittävää kielitaitoa eivätkä motivoi riittävästi. Myös perus- ja keskiasteen koulutuksessa maahanmuuttajakoulutusta pitäisi ehkä miettiä vielä uudelleen.

Koulu on avainasemassa, kun maahanmuuttajat halutaan osaksi yhteiskuntaa. Helsingin yliopiston opettajankoulutuslaitoksen tutkijan Anna-Leena Riitaojan mielestä nykykoulussa kuitenkin maahanmuuttajia pyritään kasvattamaan määrittelemättömään suomalaisuuteen. Siitä seuraa ongelmia. Moninaisuuden tuomia mahdollisuuksia ei myöskään tunneta.

Eli esmes erään jo kaksikymmentä vuotta kestäneen ja pahasti reisille menneen yhteiskunnallisen kokeilun epäonnistumisen syy on se, että suomalaiset eivät vaan tajua, ja ratkaisuna tietysti lisää resursseja (lue: rahaa) tähän yhteiskunnalliseen kokeiluun. Sanoisin, että tämä on erinomaista tiedostamista. Määrittelemättömään suomalaisuuteen vetoamisesta tietysti pluspisteet.

Ja tämän jälkeen Laaksola tietysti esittää vaatimuksen: Jokaisen suomalaisen koulun ja oppilaitoksen pitäisi olla monikulttuurinen, onpa oppilaiden joukossa maahanmuuttajia tai ei. Ja jokaisen koulun pitäisi nähdä maahanmuuttajat osana suomalaisuutta, muuten koulu vahvistaa kahtiajakoa ja kasvattaa näkemään vain eroavaisuuksia.

Erinomainen tiedostava vaatimus, ja vielä bonuspisteillä & tammenlehvillä, sillä nähdäkseni Laaksola keksi ihan oikeasti jotain uutta. Ei siis riitä, että nykyisiä monikulttuurisia kouluja ylistetään ja niistä lapsiaan pois ottavia suomalaisia vanhempia syyllistetään, vaan sanotaanko jossain Hornanperseessä sijaitseva ala-aste, joitten oppilasaines on sataprosenttisesti han-suomalaista, on myös muutettava jotenkin monikulttuuriseksi.

Erinomaisena tiedostavana yksilönä Laaksola toteaa painokkaasti, että mitä, mutta jättää kysymyksen miten hyvin hämäräksi. Kuinka Hornanperseen ala-asteella toimitaan? Riittääkö, että koulu julistautuu virallisesti monikulttuuriseksi ja muuttaa nimensä Hornanperseen monikulttuuriseksi ala-asteeksi? Vai täytyykö tuntikehystä muuttaa? Opetellaanko mahdollisesti vaikkapa Koraania alkuperäiskielellä? Vietetäänkö vieraita juhlia, niin kuin vaikka sitä aasialaista juhlaa, jossa tökitään jakovaimia poskien läpi? Neulotaanko käsityötunneilla tytöille ikiomat burkhat?

Ja mitä oppitunteja sitten rajoitetaan? Tuntimääräähän ei saa nostaa. Vähennetäänkö matematiikan ja äidinkielen tunteja? Tai liikuntaa ja biologiaa? Ja mikäli kouluun on palkattava Laaksolan mainostama maahanmuuttajopettaja, kestääkö koulun budjetti, vai joutuuko joku muista opettajista lähtemään kortistoon? Kuinka lapsille perustellaan uusi lukujärjestys? Voiko monikulttuurisuudesta jäädä luokalle? Voidaanko lapsi ottaa huostaan, jos lapsen vanhemmat kieltävät monikulttuurikoulutuksen?

Paljon jäi kysymyksiä vastaamatta. Mutta sehän kuuluu oikeaoppiseen tiedostavaan kirjoittamiseen. Oikeaoppinen tiedostava kirjoitus tietysti herättää kysymyksiä, joskaan ei ehkä sellaisia, mitä kirjoittaja ajoi takaa.

Itselleni tuli mieleen pari kysymystä:

Onko suomalaisuus itsessään todellakin jotakin niin arvotonta, että kaikki muualta tuleva täytyy ottaa ilman muuta osaksi suomalaisuuttamme? Automaattisesti ja kyseenalaistamatta?

Mietin myös sitä, että Laaksolan vaatima jokaiseen suuntaan kumartava ja suomalaisille pyllistävä monikulttuurisuus on vain erään väestöryhmän poliittinen mielipide, eikä sitä ole sentään lasitettu lakiin. On suunnattoman surullista, mikäli nuorten koulukkaitten opetus perustuu vain poliittiseen oikeaoppisuuteen. Eikö koulun tehtävänä olisi kannustaa oppilasta lukemaan, tutkimaan, etsimään, löytämään, epäilemään, kyseenalaistamaan ja tätä kautta ehkä aikanaan kehittämään itse jotakin uutta, joka saattaisi olla fiksumpaa kuin aikaisempien sukupolvien saavutukset?

Laaksolan poliittisesti oikeaoppisessa ja valmiiksi petsatussa maailmassa ei kyseenalaistamiselle ole sijaa.

Jäljelle jäi vielä kysymys miksi?

Tässähän on kaksi vaihtoehtoa:

1. Laaksola ihan oikeasti uskoo siihen, mitä kirjoittaa.

2. Laaksola tietää, että monikulttuurisuususkontoa tunnustavalle tiedostavalle yksilölle ei riitä asian passiivinen hyväksyminen, vaan asiaa on aktiivisesti julistettava. Ja hän toimii sen mukaan. Muuten hän saattaisi muuttua epäilyttäväksi henkilöksi.