MARTTYYRIPISTEITÄ JA URAKEHITYSTÄ

Suomessahan tehdään vähän väliä näitä rahvaasta irroittautumisrituaaleja, joita mm. Helsingin Sanomat pitää hyvin tärkeänä. Niitten sisältö on aina paljolti samanlainen, joten varsinaista uutisarvoa niissä on heikohkosti, mutta siitä huolimatta ne tuppaavat aina päätymään HeSan pääkirjoitussivulle. Kaipa kyse on jonkunlaisesta aikuiskasteesta, jonka arvo selviää vain uskovaiselle.

Tuoreimpana tämmöisen aikuiskasteen suoritti typsy nimeltä Jemima Repo. Pimun vuodatus on sellaista melko tavallista perussettiä, jossa totuttuun tapaan määritellään äärioikeistolaisuus ihan oman maun mukaan, laitetaan eräs norjalainen psykopaatti ja Hommaforumi samaan pakettiin, ruikutetaan pomonaisten vähäisyydestä ja valitetaan siitä että länsimaiset miehet haluavat muuttaa naisensa synnytyskoneeksi (ja samalla tietysti unohdetaan, että tietyssä kulttuuripiirissä ne sellaisia oikeasti ovatkin).

Merkitään tiedoksi. Ei aiheuta toimenpiteitä. Soitettu sordiino päällä. Kyllä paksunahkainen ja –niskainen VHM aina ton verran raippoja kestää. Mutta rippilaulunsa viimeisessä kappaleessa typykkä ottaa trumpetistaan sordiinon pois ja paljastaa villakoiran ytimen:

Rasismi, jonka varaan äärioikeistolainen ajatusmaailma nojaa, on kytkeytynyt vahvasti moneen muuhun viha-aatteeseen, eikä sitä vastaan voi kamppailla puuttumatta äärioikeiston naisvihaan ja antifeminismiin. Ne ovat vaarallisia aatteita, joista täytyy sanoutua irti samaan tapaan kuin rasismista.

Eli rasismia ei voi hävittää hävittämättä samalla antifeminismiä. Joten antifeminismikin pitää siirtää viha-aatteitten synkälle ja kasvavalle listalle. Ja sen jälkeen tietysti kaikkien mahdollisten tahojen tulee julkisesti irtisanoutua feminismin, ja nimenomaan feministitutkijoitten määrittelemän feminismin arvostelemisesta. Ei paha, ei paha. Tossa nousi typsyn vuodatuksen arvosana heti tyydyttävä plussasta kiitettävä miinukseen. Mutta kun pimu kerran otti trumpetistaan sordiinon pois, niin olis soittanut soolon ihan loppuun saakka. Eikös se mennyt jotenkin näin:

Hyvät oikeamieliset sisareni yliopistolla. Meidän on nyt syytä tunnustaa itsellemme, että olemme tehneet suuren taktisen virheen ja loistava tilaisuus on menossa meiltä sivu suun. Norjan massamurhasta on jo kuukausi, ja asian tiimoilta kerätyt marttyyripisteet ovat menossa pelkästään poliittisten vasemmistopuolueitten taskuun. Ei silti, että heitä voisi pitää suoranaisena tutkijafeminismin vihollisena, mutta selvää on, että sekä demareissa että vasemmistoliitossa on meihin epäilevästi suhtautuvia aineksia.

Meillähän on viimeiset kymmenen vuotta ollut hyvä tilanne. Periaatteessa me olemme monopolisoineet oman alamme oikeaoppisen totuuden, eikä sitä ole uskallettu kyseenalaistaa, ja ne harvat tahot, jotka sitä ovat yrittäneet, on median toimesta vaiennettu tyystin. Tilanne on ollut meille siinäkin mielessä loistava, että me olemme voineet sanoa feministisenä tutkijana mielipiteemme ihan mistä tahansa ja olemme olleet automaattisesti oikeassa ihan sillä perusteella että olemme feministisiä tutkijoita. Rahvaanomaista mielipiteitten perustelemista ei ole juurikaan tarvinnut harrastaa, kyse on ollut enempi ilmoitusasiasta. Rahoitus ja varmat virat ovat pelanneet, eikä niitä hyvin osaamamme joukkorääkymisen pelossa ole kyseenalaistettu.

Viimeisen vuoden aikana tapahtunut poliittinen kehitys on ollut kuitenkin omasta näkökulmastamme varsin huolestuttavaa. Koska me emme – pakko tunnustaa – ole vielä verrattavissa esimerkiksi lääketieteeseen, jonka ylläpitäminen on jo ihmiselämän turvaamisen kannalta välttämätöntä, meidän ammattikuntamme ja ideologiamme rahoitus ja jatkuvuus on kiinni poliittisista suhdanteista.

Ja viimeisen vuoden poliittisen ilmapiirin muutoksen myötä edessämme saattaa olla tilanne, jolloin meidän tulee jotenkin perustella tekemisiämme, ja sitähän ei jumalauta voi sietää.

Tämän kauhukuvan välttämiseksi meidän on alettava käyttää näitä Norjan tapahtumia röyhkeästi hyväksemme. Marttyyripisteitä on vielä kerättävänä, varsinkin kun se norjalainen antifeministi oli kehottanut tappamaan naisia. Koska meillä on vielä hallussamme oman alamme pyhitetty totuusmonopoli, meidän on helppo yhdistää Norja, rasismi, äärioikeistolaisuus, väkivalta, Hommaforumi ja tutkijafeminismiin kohdistuva arvostelu yhteen nippuun ja pyrkiä kriminalisoimaan koko paketti.

Sen jälkeen me voimme julkaista tutkimuksia, joissa todistetaan tutkijafemismin saaneen aikaan asenne- ja työilmapiirin muutoksia myös miesvaltaisessa vientiteollisuudessa ja tämän saavan aikaan Suomelle miljardien eurojen voitot vuosittain. Silloin meidätkin sertifikoidaan lääketieteen välttämättömyystasolle ja virkamme, toimeentulomme ja uskottavuutemme on pysyvästi turvattu.

Meidän aseenamme tulee nyt olla toisto, toisto ja vielä kerran toisto. Lehdistö auttaa tässä meitä, sillä sillä on yhtä paljon menetettävää kuin meilläkin.

Feministisiin tutkijoihin kohdistuvaa itse määrittelemämme äärioikeiston taholta tulevaa väkivallan uhkaa on väsymättä julistettava.

Miehen euro / naisen 80 senttiä iskulausetta on toistettava jokaisessa mahdollisessa saumassa. Tämä iskulause on tosin pidettävä iskulauseen tasolla, eikä tehdä vertailuja alakohtaisista palkkaeroista miesten ja naisten välillä. Se voisi herättää kiusallisia kysymyksiä.

On tuotava esiin mahdollisimman paljon katkeria uranaisia, jotka eivät ole päässeet haluamiinsa johtotehtäviin. Tässä on keskityttävä yksityiseen sektoriin, ja jätettävä julkishallinto, etenkin hoitoalat käsittelemättä. Muuten meiltä saatettaisiin kysellä, että miksi te ette tutki mehiläiskuningatar-ilmiötä, emmekä me sitä pysty oikein faktoilla kiistämään.

Sellaisten naisten olemassaolo, jotka eivät jaa näkemystämme feminismistä, on yksinkertaisesti ja johdonmukaisesti kiistettävä ja väitettävä äärioikeiston valheeksi ja vihapuheeksi.

Akateemiset feministiset sisareni! Ratkaisevan hyökkäyksen aika on nyt. Tulevaisuudessa voi olla jo liian myöhäistä. Norjan tapahtumista on kerättävä kaikki marttyyripisteitten murenatkin, sillä koska tahansa voi tapahtua joku uusi katastrofi, jonka seurauksena asian kiinnostusarvo tippuu murto-osaan. Ja silloin me olemme myöhässä.

Emmekä me saa olla myöhässä. Sillä mikä on vaihtoehto? Töihinkö meidän pitäisi mennä?
Niin että olis ny kepittäny loppuun saakka kun mieli kerran teki. Jaa että laittoiko Ykä sanoja toisen suuhun? No totta munassa laittoi. Mitäs pahaa siinä on? Ovathan tommoset Jemimatkin jo iät ja ajat selittäneet minun puolestani että mitä minä teen, mitä minä puhun ja mitä minä ajattelen. Eikä kukaan ole käynyt niiltä utelemassa että ootteko te itte asiassa koskaan kysyneet tolta sälliltä, mitä mieltä se on.

Jaa, voishan tässä jokellella pitempäänkin, mutta kun ei kerkee. Täytyy pitää kiinni voimassa olevasta VHM:n käyttäytymisteoriasta ja mennä pieksemään muija. Johan se on vähän aikaa kulkenutkin ilman aurinkolaseja ja peitevoiteita ja eihän siitä semmosesta mitään tule.

Ja mätkimissession jälkeen ajattelin vielä elvistellä hänelle siitä, kuinka paljon parempi palkka mulla on. Jaa, niin. Enhän minä voi sitä oikeastaan tehdä. Kun me ollaan samoissa hommissa ja muija itte asiassa tienaa pikkusen enemmän. Feminististen teoreetikkojen mukaan minun maskuliininen egoni ei kestä sitä, että nainen tienaa enemmän. Ja onhan ne siinä tavallaan oikeassa. Meinaan, kyllä mua jurppii se, että vaimo tienaa pikkusen enemmän kuin minä. Minkä ihmeen takia se ei vois tienata ihan järkyttävän paljon enemmän kuin minä. Niin minä voisin heivata ton työn tekemisen ja keskittyä taiteellisempiin harrastuksiin. Vaikka risusavottaan.