AUKTORITEETTI AVUKSI

Nykyisinä internetin aikana niin vallanpitäjiä, toimittajia kuin muutenkin edistyksellistä väkeä jurppii se, että tavalliset ihmiset eivät enää oikein tahdo alistua opastettavan osaan, vaan tuppaavat ajatella itsekin, ja internetin ansiosta vielä löytävät, juuttaat, ajatuksilleen julkaisukanavan.

Tämähän ei sovi, ja varsinkin lehdistön taholta meitä pyritään kovasti opettamaan, että ajatuksenne ovat vääriä, eikä niitä tulisi sen vuoksi vatvoa. Varsinaisia perusteita tälle väitteelle ei tietenkään ole, mutta yleinen kaava on se, että väitettä tukemaan hankitaan jonkunsorttinen älyllinen auktoriteetti, tai ainakin lehden sellaiseksi nostama henkilö. Tällä henkilöllä ei sinänsä ole itselläkään esittää muuta kuin joitakin hokemia, mutta koska kyseessä on – ainakin lehden mielestä – auktoriteetti, niin asia vaan on niin kuin hän sanoo.

Tätä menetelmää käyttää ehkä tuoreimpana esimerkkinä Kirkko&Kaupunki-lehti (kiitos taas Roopelle valppaasta mediaseurannasta), joka marssittaa meitä rahvaanomaisia opettamaan älyllisen auktoriteetin Jussi Förbomin. Lehti tituleeraa hepun tietokirjailijaksi, ja onhan tietokirjailija kiistatta älyllinen auktoriteetti. Tämmönen yksinkertaisempi sinänsä saattaa tuumia, että heppu on julkaissut yhden kirjan, jota myydään pamflettina, ja silloin saattaa miettiä, että onko kyseessä tietokirjailija vaiko mielipidekirjoittaja, mutta ainakin Kirkko&Kaupunki on antanut miehelle älyllisen auktoriteetin aseman, joten mikäs meikäläinen on sitä kyseenalaistamaan.

Ja älyllistä auktoriteettiaan mies sitten käyttääkin raskaalla kädellä ja toteaa, että niin kutsuttu maahanmuuttokriittisyys on vainoharhaisuutta. Mitään islamisaatiota ei ole olemassakaan. Samaan syssyyn mies sanoo, että hyvinvointijärjestelmän tahallinen kuppaus on satua. Varsinaisia perusteita hän ei vaivaudu kertomaan, vaan toteaa vain, että kriittiseksi naamioidun vihan takana on yksinkertaisesti pelko, ja pelon kohde on täytynyt institutionalisoida, jotta huomio kohdistuisi siihen eikä omaan tunnereaktioon. Muutenhan kaikki näyttäisi vain puhujan omalta pelolta.

Vainoharhaisuutta ja pelkotiloja. Vaikka kuulun sivistymättömään ja rahvaanomaiseen kansanosaan, niin työni puolesta tiedän kumminkin sen, että korvien väliä koskevia diagnooseja voi tehdä vain siihen pätevät henkilöt eli psykiatrit, eivätkä hekään tee diagnooseja ihmisryhmistä, vaan ainoastaan yhdestä henkilöstä kerrallaan. Heillä on myös perusteita diagnooseilleen. Kirkko&Kaupunki ei sinänsä tästä välitä, koska Förbum on älyllinen auktoriteetti. Tai ainakin Kirkko&Kaupungin mielestä hän on sellainen.

Minun vähäosaisemman mielestä kaveri esiintyy varsin hyökäävästi, kun tuomitsee melkoisen osan suomalaisia latva-b:ksi, mutta Kirkko&Kaupunki toteaa, että mies ei hyökkää, vaan analysoi. Förbom sen sijaan itse kokee olevansa hyökkäyksen kohteena ja toteaa, että akateemisia rasismitutkijoita uhkaillaan, mihin hän osaa vielä todisteeksi sanoa, että Helsingin yliopiston kansleri Ilkka Niiniluoto on verrannut Suomea Stalinin Neuvostoliittoon, jossa tosin uhkaajana oli valtio kansalaisia kohtaan eikä toisinpäin. Vähän kovempia todisteita noihin väitteisiin kaivattaisiin, niin tässä tapauksessa kuin monessa muussakin väitteessä, mutta kai se riittää, että älyllinen auktoriteetti toteaa, että uhkailtu on. Ehkä uhkailu on niin hienovarainen taito, että uhkausten löytymistä rivien välistä varten tarvitaan terävämpi päänuppi kuin minulla.

Edistyksellisten hokemien pönkittäjiksi hankituilla älyllisillä auktoriteeteilla on usein sellaista tietoa, mitä ei haalariväellä ole, eikö Förbom tee poikkeusta. Hänhän nimittäin toteaa, että mikäli politiikan tehtävä on kansallisista eduista huolehtiminen, niin silloin kansainväliset ihmisoikeussopimukset joutavat roskiin.

Förbomilla on kiistatta asiasta enemmän tietoa kuin vaikkapa minulla, sillä en ole vielä törmännyt yhteenkään maailmanlajuiseen sopimukseen, jossa valtioita kielletään ajamasta kansallisia etuja. En ole myöskään törmännyt sopimukseen, jossa määritellään persaukisuus automaattiseksi turvapaikan saamisen perusteeksi. En ole myöskään tavannut sopimusta, jonka mukaan persaukiseksi todetaan henkilö, jolla on varaa tulla Suomeen toiselta puolelta maailmaa.

Sinänsä arvostan Förbomia rehellisyydestä, koska eihän mies väitä, että porukan rahtaamisesta tänne elätettäväksi olisi meille varsinaisille suomalaisille mitään hyötyä. Hän vaan haluaa sen tapahtuvan, koska se tuntuu hänestä hyvältä. Toivoisin tietysti häneltä älyllisenä auktoriteettina hieman lukuja siitä, että kuinka paljon porukkaa me voidaan hänen mielestään tänne ottaa, onko jossain raja, vai onko piikki loputon. Vaan siinähän on kyse numeroista, ja numerot ovat ideologian rinnalla tietysti melko rahvaanomaisia.

Ja tuskinpa Förbom niistä numeroista välittää. Niin kuin ei myöskään siitä, kuka hänen ideologiset haaveensa maksaa. Kai se on se sama porukka, joka hänetkin elättää, ja joita hän opettaa. Vaikkei porukka välttämättä häntä pyytänytkään opettamaan.

Joka tapauksessa Kirkko&Kaupunki mieltää Förbomin sen verran raskaan sarjan auktoriteetiksi, että hänen opetuksiaan tulisi tavallisen ihmisen kuunnella. Itsehän erosin kirkosta jo silloin, kun Lada oli Suomen myydyin auto, mutta joku vuosi sitten tuumin, että liityn takaisin. Ihan piruuttaan, vähän niin kuin protestiksi kaikelle islam-hypetykselle. Mutta niin kirkko kuin sen äänitorvi ovat tehneet kaikkensa, että en liittyisi. Hyvällä menestyksellä. Eli ei pidä väittää, etteikö kirkko onnistuisi jossakin.

Niin, muuten. Förbom mainostaa olevansa papin poika. Mulle tulee tosta mieleen eräs toinen papin poika, joka oli myös aatteissaan vahva ja mielipiteissään järkähtämätön. Ilmari Salpakari. Hänellähän oli ratkaisu niille, joissa oli hänelle vastenmielisen aatteen haju, eli riviin ja tulta. En usko Förbomin välttämättä haluavan minua hengiltä, mutta melko vastenmieliseltä minäkin taidan hänelle haista. Salliikohan hän sen, että olen eri mieltä hänen kanssaan? Eikös sekin ole jonkunlainen ihmisoikeus?

ANTERO LÄRVÄNEN JA TERRORISTI

- Täällä Antero Lärvänen, Huitsinnevadan paikallisradion ja Huitsinnevadan paikallisdemokraatin suorassa lähetyksessä Helsinki-Vantaan lentokentällä. Tänne on juuri laskeutunut lento Kabulista, ja matkustajien joukossa on terroristiksi kouluttautunut ählämäbädiläistaustainen Abdelkader äl-äl Hassan Hassan. Hän on ilmoittautunut antautuvansa suomalaisille viranomaisille, mutta sekä hän että viranomaiset ovat suostuneet lyhyeen haastatteluun. Ja sieltähän hän tuleekin, Abdelkader, antaisitko lyhyen haastattelun?

Abdelkader äl-äl Hassan Hassan: No johan nyt toki.

Antero Lärvänen: On kiistatta mielenkiintoista, että tunnustaudut terroristiksi ja myönnät olleesi terroristikoulutuksessa Afganistanissa. Mikä sai sinut palaamaan takaisin Suomeen, jonka kansalaisuudenkin olet saanut ja antautumaan suomalaisille viranomaisille?

A. äl-äl H. H: No sehän johtuu siitä, että me saimme koulutusleiriimme Kandahariin tiedon, että Suomen eduskunnan lakivaliokunnan puheenjohtaja Anne Holmlund oli vaatinut terrorismiin kouluttautumisen kriminalisoimista. Ja kun mehän ollaan sentään ihan rehellisiä terroristeja. Tehdään terrori-iskuja ja sen semmosta, mutta eihän me sentään mihinkään laittomuuksiin ruveta. Niin että enhän minä nähnyt tässä asiassa muuta vaihtoehtoa.

Antero Lärvänen: Teitkö päätöksesi yksin, vai oliko muita mukana?

A. äl-äl H.H : Joo, olihan niitä. Itse asiassa koko koulutus lässähti melkein saman tien, kun kuulimme uutisesta. Kaverini Mohammed tulee seuraavalla koneella Suomeen. Viisi jätkää leiriltä antautui amerikkalaisille sotilaille ja loput ovat tällä hetkellä lentämässä Tel-Aviviin ja antautuvat Israelin viranomaisille.

A.L: Voinko kysyä, että mihin tehtävään sinua siellä leirillä koulutettiin?

A. äl-äl H.H: No joo, minun oli tarkoitus törmätä kaappaamallani matkustajajunalla Ruotsinlaivaan Helsinki-Vantaan lentokentällä. Mutta siitä ei tarvitse suomalaisten enää huolehtia. Kaikki tehtävään tarkoitetut räjähteet massaräjäytettiin Kandaharilaisella kaatopaikalla. Niin kuin sanoin, vaikka me kuinka terroristeja oltaisiin, niin ei me sentään mihinkään laittomuuksiin ruveta.

A.L: Entäs terroristileirin kouluttajat ja johtoporukka? Jatkavatko he terroristin uraa?

A. äl-äl H.H: No eihän ne. Koko leirin ykköspomo Mustafa Hlabä-hälläl on jo perustamassa parturiliiketta Kabuliin. Kakkosmies Mämnäämät äl-äl Ällämlän tulee viikon sisällä Suomeen ja pyrkii mahdollisen tuomion kärsittyään Helsingin Yliopistoon lukemaan naistutkimusta. Operatiivinen kouluttaja Sähläm Sällällää perustaa Kandahariin levykaupan, joka on erikoistunut länsimaiseen underground-musiikkiin. Ja muut menee kuka minnekin. Ei tartte suomalaisten eikä muittenkaan pelätä millään muotoa. Pyssyt lyötiin masuuniin ja lukot heitettiin järveen.

A.L: Uskotko, että tällä on kansainvälisessä terrorismissa suurempaakin vaikutusta?

A. äl-äl H.H: Ilman muuta. Suomalaiset vankilat ovat tunnettuja ankarista oloista ja kovasta kurista. Perunoitakin syötetään jatkuvasti. Kyllä se pistää fanaattisimmankin tyypin miettimään.

A.L: Minkälaisena näet oman tulevaisuutesi?

A. äl-äl H.H: Ihan positiivisin mielinhän minä. Ilmoittaudun haastattelun jälkeen viranomaisille. Voi olla, että saan jonkinlaisen tuomion, mutta toivon, että se on ehdollinen. Aion jatkossa suuntautua sosiaalialalle, tarkemmin sanoen vanhustenhuoltoon. Olen ymmärtänyt, että Suomessa tarvitaan huippuosaajia nimenomaan kasvavan eläköityvän väestönosan hoitoon ja huolenpitoon. Uskon, että minulla on paljon annettavaa.

A.L: Olisiko sinulla vielä jotain sanottavaa ennen pidätystä?

A. äl-äl H-H: Haluaisin henkilökohtaisesti kiittää Anne Holmlundia, että hän tiukalla toiminnallaan sai estettyä meikäläisen tekemästä enempää tyhmyyksiä. Allahupa vuan hyvinniin, akbaar.

A.L: Ja elämä on ihanaa, kun sen oikein oivaltaa. Täällä Antero Lärvänen, Huitsinnevadan paikallisradio. Siirto studioon.

LYHYESTI SUURESTA INNOSTA

Minä kun olen tunnetusti pikkusen sinisilmäinen, niin höpelönä kuvittelin, että mediamme antaisi uudelle eduskunnalle vaalien jälkeen jonkunlaisen työrauhan vaaleja edeltäneen haisunäädän kusimyrskyn jälkeen. Vaan turhahan oli toiveeni, ja eihän minulta mitään muutenkaan kysytä, kun olen tämmönen ihan tavallinen Yrjö vaan.

Eli mediahan on löytänyt vaihteistoistaan vielä ihan uusia vaihteita ja kierroksiakin on propagandamoottoriin viritelty viljalti lisää. Sinänsä touhua voi pitää ajanhukkana ja turhana vaivana, koska tämä ns. valistustoiminta, joka julistaa että persut ja muut kansallismieliset ovat Herrasta Perkeleestä on suunnattu ihmisille, jotka jo muutenkin ajattelevat että persut ja muut kansallismieliset ovat Herrasta Perkeleestä. Saman vaivan olis voinut käyttää vaikka kiehisten veistelemiseen, niin olis valmiita syttyjä koko talvelle. Tosin en ole varma, tietääkö toimittajakuntamme miten kiehinen veistellään ja mikä se kiehinen yleensä edes on.

Uusi ilmiö tässä ns. uutisoinnissa näyttää olevan se, että tehdään uutinen, ennen kuin uutinen on edes tapahtunut. Siitä esimerkkinä voi käyttää Iltalehden tuoretta uutista, joka otsikoi raflaavasti:

Sisäministeriö yllättyi: Osa perussuomalaisista hyväksyy väkivallan

Ei paha otsikko, ei suinkaan. Siitähän voi saada vaikka minkälaisia mielleyhtymiä hyvänsä, varsinkin niissä ihmisryhmissä, jotka lukevat uutisista ainoastaan otsikot.

Ja nähtävästi tälle porukalle tämäkin uutinen on tarkoitettu, sillä jos vaivautuu lukemaan tuon jutun, käy ilmi, että tässä on kyse tutkimuksesta, jota ei ole edes julkaistu. Tarkemmista tuloksista ei ole vielä tietoa, sillä ne julkaistaan vasta myöhemmin syksyllä. Onpahan asian tiimoilta vuotanut joitain ennakkotietoja, jotka eivät taida välttämättä ihan vastata otsikkoa. Tämän voi päätellä itse jutusta, jossa viitataan Ritva Viljaseen, joka ei ole ehkä niitä suurimpia persufaneja, ja jota ei voi oikein muutenkaan kansallismieliseksi kehua:

Sisäministeriön kansliapäällikkö Ritva Viljanen huomautti samassa seminaarissa, etteivät populistiset puolueet sinänsä ole ongelma.

- Populistiset puolueet ovat Euroopassa nousussa. Ne ovat kuitenkin lähinnä retoriikkaa. Ongelma on verkossa syntynyt populistinen alakulttuuri, jolla ei ole mitään tekemistä puolueiden kanssa, Viljanen sanoi.

Mutta niin vain piti perussuomalaiset ympätä otsikkoon. Ja tehdä sitten tietysti hienoja raflaavia väliotsikoita eli Puheella yhteys jopa terrorismiin sekä Nyt nousussa äärioikeisto. Uutisia pikaplärääville porukoille tää kieltämättä näyttää varsin roisilta.

Olisivat nyt odottaneet, että saavat sen varsinaisen tutkimuksen käsiinsä. Siitähän toki voi löytyä persujen suunnasta väkivaltaa kevyestä poskelleläiskimisestä aina laajamittaiseen joukkotuhontaan. Kun nykyisinhän noi tutkimukset tuppaavat mennä niin, että ensin tehdään johtopäätös ja sitten etsitään asiaa tukevat faktat.

Eipä vaan jaksettu niitä faktoja odotella, vaan väsättiin pystyyn komeat otsikot ja sitten läiskittiin yläviitosia. Kiire on, hoppu hoppu, tai tulee persuinen maailmanloppu. Otsikoidaan persuväkivallasta, vaikka itse jutussakin todettiin, ettei tutkimuksessa tehdä vertailuja eri puolueiden väkivalta-asenteiden välillä. Suopeaa asennetta voi olla minkä tahansa puolueen jäsenillä ja kannattajilla. Ja tietysti juttuun piti laittaa kuva, jossa julma ja voimakas perussuomalainen koura tarttuu pieneen ja viattomaan ranteeseen.

Mutta minun mielestäni toimittajat tartteisivat jo jonkin sortin apua. Eihän se meinaan ole normaalia, että ihminen saa tuhansia pieniä, vaikka sillä olis vielä housut jalassa, eikä esileikkikään ole alkanut. Jonkunsortin fyysinen tai henkinen häiriötila tuon täytyy olla. Ehkä tässä olis markkinasauma jollekin minua fiksummalle vaikkapa tyyliin Tämä on viesti sinulle, joka kärsit pikkuorkun pidätysvaikeuksista. Uusi Nuivix-terapia auttaa. Tuloksia jo kahdessa viikossa. Pikkuorkun pidätysvaikeuksia ei tarvitse hävetä. Soita reilusti tai vieraile verkkosivuillamme.

*

Lisäys 22.9.

Ei päivää ilman caustia. Tuoreimpana Halla-aho/valiokunta/Tallinna/boikotticausti. Ja sekin tietysti täysi susi. Uutisankan ampui alas itse Osmo Soininvaara. Minähän en varsinainen Soininvaara-fani ole, mutta kunniaa miehelle, silloin kun kunnia ansaitaan, ts. pinnat Odelle.

ÄRINÄÄ VIERAILLE JA OMILLE

Niin kuin aikaisemminkin olen todennut, niin minähän kuulun ihmisryhmään, joka on poliitikoille harvinaisen vastenmielinen. Yököttävämpi kuin hämähäkki ja kavalampi kuin kyy. Jos joku kuvitteli, että ihmisryhmällä tarkoitan niitä äärioikeistolaisia, niin se sattui vain kahden ensimmäisen kirjaimen kohdalta kohdalleen. Ihmisryhmä, jota poliitikko pelkää ja inhoaa, mutta valitettavasti myös tarvitsee on tietenkin äänestäjä.

Minä äänestäjänä seuraan asioita ympärilläni, ja saan asioista mielikuvia. Niistä teen johtopäätöksiä. Mielikuvani saattavat olla vääriä, ainakin jos niitä käsittelee poliitikko. Ja jos asialle päästetään päivystävä dosentti, niin hän pian selittää, että ei minulla itseasiassa tommosia mielikuvia ollutkaan, vaan ihan muunlaisia. Yhtä kaikki, mielikuvieni perusteella minä teen johtopäätöksiä, jotka vaikuttavat äänestymiskäyttäytymiseeni. Päivystävävä dosentti ei ole äänestyskopissa kuiskimassa korvaani, ja jos hän sinne pyrkii, niin vetelen turpaan.

Monenlaisia mielikuvia on minulle aikaansaanut demareitten presidenttiehdokkaan Paavo Lipposen naukaisu, anteeksi jyrähdys perussuomalaisten suuntaan. Lipponen vaatii, että puolueen tulee irtisanoutua ainakin Jussi Halla-ahosta ja Jussi Niinistöstä parasta vauhtia huomattavasti nopeammin, tai muuten. Tuumipa Lipponen myös että on vaikea uskoa, että Suomen eduskunnassa johtopaikoilla olevat ihmiset avoimesti halveksivat demokratiaa ja näyttävät pääsevän siitä kuin koirat veräjästä.

Saattaahan tietysti olla, että Lipponen kuvittelee oikeasti olevansa niin kova jätkä, että hepun avautumisen jälkeen perussuomalaisissa kehitetään housuun kuusi tuumaa jännäkakkaa, sen jälkeen ammutaan välittömästi omista porukoista sekä lapualaiset että laihialaiset ja sitten ilmoittaudutaan yliopistodemareitten hangaround-jengiksi kaikkine huoraamisvelvollisuuksineen.

Itse en usko Lipposen olevan ihan noin tyhmä. Minulla on asiasta mielikuva. Lipposen avautuminen suunnattiin paljolti demareitten omaan leiriin.

Demareillahan on ongelma. Demareitten johdossa on unelmoivia yliopistotyyppejä, jotka tykkäävät puhua työn tekemisestä, mutta heille itselleen toi työn tekeminen on hiukka turhan rahvaanomaista. Toisaalta demareitten äänestäjäkunta on laajalti sellaista, joille työn tekeminen ei ole millään muotoa vierasta. Tästä porukasta moni on viime aikoina katsonut sosialidemokraattiseen peiliin, nähnyt rva Lipposen, ei ole tykännyt näkemästään ja äänestänyt perussuomalaisia.

Demareitten kannattajakunnassa on taatusti paljon sellaisia järkeviä ja asiallisia tavallisia suomalaisia ihmisiä, jolle puoluejohdon edistyksellinen maailmanhalaamisideologia ei kolahda, ja joille Jussi Halla-ahon ajatukset eivät haise äärioikeistolaisilta. Kaikki heistä eivät liity persuihin. Moni saattaa haikailla oman puolueen puhdistamista hieman kansallisemmalle ja maanläheisemmälle linjalle. Saattapa demarijohdon takaraivossa olla jopa pelko, että demareitten riveistä löytyy joku oma Halla-aho. Joku sanavalmis ja älykäs tyyppi, joka kertoo, että puoluejohdolla ei olekaan vaatteita päällään. Tuurin Tapiohan tietysti sellainen jo on, mutta mieshän on itse irtisanoutunut demareista, ja käsittääkseni varsin tehokkaasti epähenkilöity demariorganisaation taholta.

Perussuomalaisten perusäänestäjällä ja demareitten perusäänestäjällä ei ole juurikaan eroa. Siksi on hyvä rääpiä turpaa perussuomalaisten suuntaan osoittaakseen että moista ilmiötä ei meidän riveissämme suvaita. Suoraanhan sitä ei voi sanoa, sillä sehän olisi jo sen tunnustamista, että vastaavaa ilmiötä pelätään.

Kunnianarvoisa kepulainen varamiehen varamies ja melko pian ex-puoluejohtaja Mari Kiviniemi osoitti ymmärtävänsä asiat edelleenkin päälaelleen toteamalla, että Paavo Lipposen kovasanainen kannanotto kertoi ainakin osittaisesta järjen paluusta Sdp:hen. Ei Lipponen halua järjen palaavan SDP:hen. Lipponen pelkää järjen palaavan SDP:hen.

Demareitten äänestäjät mahdollistavat puolueorganisaation olemassaolon. Lisäksi he ovat suurelta osalta sitä porukkaa, joka tuo verorahat maahamme ja joka pitää infrastruktuuria pystyssä. Lipposen sanoma heille on: Meillä on unelmamme, ja se saa luvan olla teidän todellisuutenne. Meillä on Missio, ja te sen maksatte. Ja teidän tulee hymyillä ja pyytää lisää. Turpa kiinni ja pysykää ruodussa.

Niin, on todellakin niin, että poliittisessa eliitissämme on ihmisiä, jotka avoimesti halveksivat demokratiaa ja näyttävät pääsevän siitä kuin koirat veräjästä.

Vaan tämähän oli vain minun mielikuvani. Saatanhan minä olla väärässäkin. Ja jos asialle laitetaan päivystävä dosentti, niin ei mulla varmaan ollutkaan tuollainen mielikuva, vaan jotain ihan muuta.

*

PS: Monissa suomalaisissa perheissähän on niin, että mies on perheen pää, mutta nainen on se niska, joka pään kääntää. Ja moni ulospäin hyvinkin jämäkkä jätkä voi olla vaimonsa kanssa täysi vässykkä ja totaalisesti tossun alla. Kun ajattelee äsken kirjoittamaani,tämä ajatus herättää mieli- tai oikeastaan kauhukuvia, mutta minulla ei kirjalliset lahjat riitä sen kirjoittamiseen. Yrittäköön joku muu.

PS II: Mielikuvani tuoreen Halla-aho/tankkicaustin ytimestä pähkinänkuoressa:

Jos sattuisin olemaan vaikka perussuomalaisten kunnanvaltuutettu, äskeisestä blogikirjoituksesta tehtäisiin seuraavanlainen lööppi:

PERUSSUOMALAISTEN HUITSINNEVADALAINEN KUNNANVALTUUTETTU UHKASI POLITIIKAN TUTKIJOITA VÄKIVALLALLA JA VÄITTI SDP:N PUOLUEJOHTOA ITSENSÄPALJASTELIJOIKSI!

MAAKUNTATASON JOUKKOHYSTERIAA

Tuota joukkohysteriaahan on ollut maailman sivu ja sitähän on ollut monenmoista. Vaarattomampia joukkohysterian ilmentymiä lienee nuorisokulttuurin joukkohysteriat. Otetaan esimerkiksi vaikkapa se tilanne 1970 – 1980-lukujen vaihteessa, kun Jyrki Hämäläisen monivuotinen märkä uni muuttui lopulta lihaksi, ja huomattavan suuri osa suomalaista nuorisoa kuvitteli elävänsä jossain Teksasissa about vuonna 1957.

Kun 50-lukuteddyboyrockabillylökäpökätötteröpäämuoti oli saatu aikaiseksi, piti tietysti myydä mahdollisimman paljon levyjä ja muuta krääsää ja siksi piti hankkia idoleita ulkomailtakin (ei tietenkään Teksasista, Englanti oli lähempänä ja halvempi), mm. Crazy Cavan, joka urbaanilegendan mukaan meinasi vetää Suosikin toimittajaa turpaan, kun toimittaja etsi miehen jostain englantilaisesta pubista ja kertoi hänellä olevan huomattavan sukseen Suomessa. Vaikka rockabilly rules, ok, niin älä vittuile vanhalle miehelle, juippi.

Noo, rokapili tuli ja rokapili meni eikä tämmösellä hysterialla ole sinänsä pitempiaikaista vahinkoa. Nuorisolla kun on pääosin taipumus kasvaa aikuisiksi, alkaa olla ihmisiksi ja lopettaa hömpötys. Seurauksena on kai tämmösistä ilmiöistä se, että kolme vuotta myöhemmin divarit täyttyvät levyistä, joista kukaan ei maksa mitään, ja jotka 30 vuotta myöhemmin taas nousevat arvoon arvaamattomaan, kun sen aikaiset teinit ja nykyiset keski-ikäiset alkavat retroilla (tällä kertaa omilla rahoillaan). Vähän sama ilmiö kuin 1970-luvun Shokki-lehdillä.

Joukkohysteriaa on kyllä hyvin vaarallisiakin muotoja, eikä siihen tarvita suurtakaan määrää ihmisiä. Oikeassa saumassa ei tarvita kuin vajaa pari sataa ihmistä. Jos ne ihmiset sattuvat istumaan eduskunnassa.

Kysehän on tietenkin tästä perustuslainmuutoksesta, jossa ehdoin tahdoin muutetaan alue nimeltä Suomi valtiosta maakunnaksi. Vanhassa, ihan viisaassa perustuslaissahan todettiin vain että Suomi on täysivaltainen tasavalta, mutta nyt lakiin on sitten ympättävä lisäys Suomi on Euroopan unionin jäsen.

Eduskunnassa käydyssä keskustelussa tähän hysteriaan höyrähtäneet ovat jankuttaneet, että eihän tää tosiasiassa Suomen asemaa mitenkään muuta. Näin tyhmempänä itse tuumin, että minkä ihmeen takia pitää nähdä niin tolkuton vaiva saadakseen perustuslakiin muutoksen, joka ei muutakaan mitään? Eikö olisi ollut viisaampaa käyttää moinen vaiva vaikka muikkuverkoilla käyntiin? Kun eihän sitä kai meiltä varsinaisesti kukaan edes asiakseen vaatinut.

Ja eikös se asia mennyt kumminkin niin, että jos perustuslakiin kirjoitetaan että Suomi on tiätsä niinqu täysivaltainen tasavalta, tosin... niin tätähän ei muuteta muuten kuin perustuslakia muuttamalla.

Ja selväähän on, että vaikka nyt väitetään, että ei tää mitään muuta, niin jos (kun) EU:n nimissä keksitään uusia hömpötyksiä, kuten vaikka EU:n liittovaltion sisällä ei ole maahanmuuttoa, vaan pelkkää maassamuuttoa, ja se koskee mm. Ranskassa turvapaikan saaneita afrikkalaisia suhteessa erääseen Suomeen, niin sen jälkeen meillä pokataan ja perustellaan asiaa sillä, että perustuslakimme kyllä mahdollistaa tämän ja suorastaan velvoittaa siihen. Ja turha muutenkaan mussuttaa, jos kerran itsekin ajat Renaultia, katselet Blaupunktia ja syöt pizzaa.

Eduskuntaan edennyt joukkohysteria ei lopu tähän, siitä kertoo seuraava kohta, jota ollaan betonoimassa perustuslakiin:

…eduskunta voi kahden kolmasosan enemmistöllä siirtää Suomen täysivaltaisuuden kannalta merkittävän toimivallan Euroopan Unionille, kansainväliselle järjestölle tai kansainväliselle toimielimelle.

Eli ei riitä se, että Suomesta tehdään liittovaltion maakunta. Lisäksi pitää taata vallan siirtäminen jonnekin, jota tahoa ei ole edes määritelty. Katotaan sit myöhemmin jos jotain nastaa sattuis ilmaantumaan. Hysteriaan kuuluvasti touhu menee niin, että tärkeintä on se Suuri Idea, ja se mahtava tunne, että ollaan mukana siinä. Tärkeintä on nyt panna asian tiimoilta töpinäksi, vaikkei olla oikein itsekään mietitty, että mitä se Suuri Idea oikein pitää sisällään.

Asian toteuttamistavassa ei kyllä ole hysteriaa vaan suorastaan järkyttävän tiukkaa ammattitaitoa. Sen verran hyvin on villakoiran ydin mediassa piiloteltu. Koska olen viime viikot sattuneesta syystä itsekin seurannut lähinnä pororadiota, sopuli-tv:tä ja lapinkoirien kuonobookia, en olis itsekään törmännyt asiaan, ellen olisi lukenut Kullervon blogia (kiitos Kullervo). Laatumediamme Iltasanomat ja Iltalehtikin ovat varmasti seuranneet tätä Suomen valtiojärjestelmän muutosta valtiosta maakunnaksi, mutta niillähän on ollut tärkeämpiä lööpin aiheita eli Miss Suomi saattaa menettää kruununsa ynnä joku tanskalainen prinssi piti bailuja Suomessa. Huomisen lööpeistähän ei ole epäilystäkään, mutta ennen kuin Soini vs. Halla-ahotapauksesta voi sanoa mitään, on kuultava muitakin lähteitä kuin Ilta-Ryönä.

(foliopipa päähän)

Kyseessähän on taas kerran kepulaisten juoni. Kun EU-liittovaltiota jyrätään todeksi minkä höyry riittää, ja Suomi on hyväksymässä asemansa syrjäisenä maakuntana, johon on ihan turha rahoja tärvätä, meistä kaikista tulee eurokepulaisia. Asemamme kun on sitten sama kuin nykyisin vaikkapa Pelkosenniemi vs. Kehä kolme. Piruako sinä turkulainen työtön levyseppä siinä kohtaloasi ruikutat? Muuta Müncheniin. Kyllä siellä töitä on.

(foliopipa pois päästä)

Joukkohysteriaan sairastuneet ihmiset eivät muista sitäkään, tai eivät välitä, että EU:ssahan suurin valta on virkamiehistöllä, joka on lojaalinen ainoastaan omalle viralle ja uralleen (vaarallista) tai vaihtoehtoisesti virkamiehistöllä, joka on lojaalinen ainoastaan omalle ideologialleen (vielä vaarallisempaa, tjeu Eva Biaudet).

Oikeastaan ainoa porukka, jolta voisi odottaa tällaista joukkohysteriaa, on vanhat taistolaiset. Niillähän kun on perinteisesti ollut tavoite ottaa valta itselleen ja sitten siirtää se välittömästi jonnekin muualle. Toivotaan nyt sentään, että eduskunnasta löytyy 67 miestä ja naista, jotka osaa ajatella muutakin kuin Suurta Unelmaa, joka määritellään sitten myöhemmin tarkemmin. Muitten toimesta.

Niin muuten, minäkin kun olen käynyt tuon asepalveluksen, ja olen vieläkin reserviläinen, vaikka tosipaikan tullen sijoitus olis kai joku pommikoneen rahastaja, niin olenhan sotilasvalan vannonut minäkin. Sotilasvalassa sanotaan mm. näin:

Minä tahdon kaikkialla ja kaikissa tilanteissa, rauhan ja sodan aikana puolustaa isänmaani koskemattomuutta, sen laillista valtiojärjestystä sekä valtakunnan laillista esivaltaa. Jos havaitsen tai saan tietää jotakin olevan tekeillä laillisen esivallan kukistamiseksi tai maan valtiojärjestyksen kumoamiseksi, tahdon sen viipymättä viranomaisille ilmoittaa.

Jos maa muutetaan valtiosta maakunnaksi, niin eikös tuossa laillinen valtiojärjestys kumota? Kun eihän ensimmäisen perustuslain laatijoilla voinut olla aavistustakaan, että itsenäisyydestä luovutaan omin neuvoin. Mitä tää meille sotilaspassin haltijoille tarkoittaa? Palautetaanko passit sotilaspiirin esikuntaan, ja katsotaan että meidät on vapautettu sotilasvalasta?

Ja kun viranomaisille ilmoittaminen ei tässä tapauksessa taida auttaa, niin pitääkö meidän uudelleenorganisoida hirviporukat? Ainakin meille aikanaan kantapeikot sanoivat, että tuo vannottu vala on syytä ottaa tosissaan ja teidät saatetaan aikanaan kutsua pistämään vannottu toteen.
*
*
*
Lisäys 16.9.

Perustuslakimuutoksen vastainen adressi tuossa. Kannattaa osallistua. Rikka rokassa kumminkin.

ELÄMÄÄNI SOSIALISMISSA

Lapin tuntureilla ruumis rasittuu mutta toisaalta mieli lepää. On mukavaa kulkea keskellä ei mitään, näkemättä yhtään vierasta ihmistä. Erityisesti pidän siitä, ettei tunturissa kukaan tunge kärsäänsä meikäläisen asioihin.

Tunturissa myös ajatus tuppaa lentelemään sinne tänne. Bongasin itseni muistelemasta poliittisia näkemyksiäni ja niitten muuttumista. Minähän kun olin aikanaan kovan sortin sosialisti, mutta ajan myötä menetin uskoni moiseen aatteeseen.

Mikä moisen sai aikaiseksi? Neuvostoliiton hajoaminenko? Eihän toki. Eihän meillä tosiasiassa niitä Moskovan symppaajia paljoa ollut. Kunhan pakollista epistolaa hoettiin, kun sitä piti hokea. Tosipaikan tullen olisi jossain Virolahden kieppeillä ollut vierekkäisissä poteroissa SKP:n ja Kokoomuksen miehet ja ampuneet niin perkeleesti Rauhanvaltiota vastaan.

Oma uskoni sosialismiin mureni, kun hoksasin aikanaan, että minähän olen työni puolesta elänyt sosialismissa jo vuosikausia. Mitäs muuta se julkishallinto on kuin sosialismia, joka toimii uskollisesti sosialismin periaatteitten mukaan.

Julkishallinnollisessa sosialismissammehan on se pyhä periaate, että järjestelmä ei ole koskaan väärässä. Jos (ja kun) joku asia menee perseelleen, on löydettävä syyllinen, jonka niskaan voi vastuun kaataa. Sitä ei tule tarkasteleman, että minkähän takia asia meni perseelleen, ja voisiko asiasta oppia, sillä sellainen tarkastelu kyseenalaistaisi järjestelmän toimivuuden.

Tätä kautta työntekijästä, joka haluaisi ehkä saada asiat toimimaan jouhevammin, tulee häirikkö. Jos työssä tai työtavoissa on ongelma, se ei ole ongelma. Sen sijaan jos joku puhuu ongelmasta ääneen, hän muuttuu itse ongelmaksi.

Ongelmia aiheuttaa yleensä julkishallinnolliseen sosialismiin liittyvä tapa, että johtaviksi viranhaltijoiksi valitaan ihmisiä, jotka ovat lukeneet jotain yleisyhteiskunnallista diibadaabaa ja siitä palkkiona heidät laitetaan johtotehtäviin alalle, josta he eivät välttämättä tajua yhtään mitään. Mutta koska he ovat johtavia viranhaltijoita, työ etenee siihen suuntaan, minkä he hyväksi näkevät. Sitten, noin kuvainnollisesti, valmistetaan 150 litran kattiloita, että saadaan kuutiotilavuusvaatimus täyteen. Sillä ei ole suurtakaan lukua, että ei semmoiset kattilat millekään levylle mahdu.

Julkishallinnollisen sosialismin mukaan viranhaltija, varsinkin johtava sellainen on erehtymätön. Jos viranhaltija on tehnyt jonkun päätöksen, ei sitä sitten peruta kirveelläkään, vaikka se olisi kuinka metsässä. Tämän seurauksena omalla alallani valitettavasti tapahtuu aiheettomia huostaanottoja, ja oma alani edustaa julkishallintoa raaimmillaan. Jos lastensuojelukoneisto ottaa jonkun ihmisen hampaisiinsa, niin irtihän se ei häntä laske. Silloin se joutaisi tunnustamaan, että viranhaltija on tehnyt väärän päätöksen, ja sitä myötä taas voitaisiin kyseenalaistaa koko järjestelmä.

Julkishallinnollinen sosialismimme pyhittää viranhaltijan erehtymättömäksi – edustaahan hän koneistoa itseään – ja unohtaa sen, että virkakoneistokin koostuu ihmisistä. Äsken mainitun aiheettoman huostaanottopäätöksen tehnyt sosiaalityöntekijä Irma-Impi Koikkalainen-Tsöpsten saattaa olla älynlahjoiltaan yksinkertainen ja muutenkin ilkeä ja umpimielinen ämmä, ja sellaisena hän myös päätöksensä tekee. Ja koneisto luonnollisesti seisoo hänen takanaan maailman tappiin saakka. Tavallisen ihmisen on melko turhaa ryhtyä käymään käräjiä julkishallintoa vastaan.

Mitä pitempään olen ollut mukana tässä julkishallinnollisessa sosialismissamme, sen enemmän vahvistuu mielikuva, että olen mukana jossain, joka on olemassa vain itseään varten. Ei niitä palveluita varten, joiden vuoksi se on alunperin kehitetty. Luonnollisesti julkishallinnollinen sosialismimme tykkää työntää kärsänsä toisten asioihin. Viimeisin hyvä esimerkki on tämä autojen kulun seuranta satelliittipaikannuksen avulla. Ensinnäkin mitä helvettiä se kellekkään kuuluu missä joku Ykä autollaan ajaa. Ja toiseksi, jos Ykä haluaa asua haja-asutusalueella eikä kanakopissa radan vieressä, niin eiköhän sekin ole ihan Ykän oma asia. Mutta vasemmistoliittolainen liikenneministerimme elää sosialismin periaatteitten mukaan, ja tietää Ykän puolesta, mikä on Ykälle hyväksi.

Noin teknisenä asiana voi tuumia, että minkälainen urakka on moisen systeemin aikaansaaminen. Eikös meillä ole jotain kolme miljoonaa autoa tässä maassa? Jo suunnitteluun menee aikaa ja tupakkaa ja ennen kaikkea rahaa. Mutta koko idea on varsin perinteistä sosialismiamme. On helppo sanoa, että mitä. Sitä ei tuumita, että miten. Sanan miksi esittäminen on likimain kriminalisoitu.

Enhän minä sitä väitä, että kaikki pitäisi yksityistää. Mutta hoksasin aikaa sitten sen, että mikäli koko elinkeinoelämämme olisi toiminut julkishallinnon tavoin vaikkapa vuodesta 1971, niin meidänkin huushollissa olisi kahden länsiauton sijasta pallosilmä-Lada. Olin väärässä, jätkät. Sen vielä sallin itselleni, että olen ottokivivuorelainen sosialidemokraatti, mutta siinä on sen verran paljon pirunkuria, että elämä on ainakin astetta rennompaa.

Vaan tää nyt oli vaan semmosta entisen sosialistin lomatuumailua. Taidanpa siirtyä takaisin järkeviin perusasioihin.

Lomamoodi: käynnistä > check

Sauna: lämmitä > check

Kylmä olut: avaa > check

Lanthalaiset on paskhiaisia. Nun nun nuu.