PIENI NÄYTE AJAN HENGESTÄ

Vanha tuttavani Herra X tuolta kaakompaa titasi minulle lehtileikkeen (kiitos X, kavereiden kesken Äks) paikallisesta valtalehdestä evästettynä kysymyksellä että huomaatko, kuinka piru piilee yksityiskohdissa. Ja huomasinhan minä.

Kyse ei sinänsä ole mistään maailmaa kaatavasta uutisesta, onpahan vain erään Arto Fröjdin julkaisema ennakkokirjoitus eräästä tulevasta radio-ohjelmasta. Ohjelman nimi on Sabotaasia ja sodanvastustajia ja kirjoitus on otsikoitu Tamperelainen vastarintanuori muistelee. Siinä käsitellään hepun nimeltä Sakari Selin muistoja jatkosodan ajalta. Heppu päätti sosdem-nuorena ruveta vastustamaan käytyä jatkosotaa ja yhteistyötä Natsi-Saksan kanssa.

Jutun mukaan ohjelmassa mies muistelee, että hän ja toverinsa olivat räjäyttäneet muuntajia Tampereella ja olivatpa yrittäneet räjäyttää saksalaisia sotilaita kuljettaneita juniakin. Kun tässä sanotaan, että yrittäneet, jää johtopäätökseksi että yritykset eivät olleet onnistuneet.

Noin henk.koht. tuumin, että mies on maanpetturi, ja esmes huomattavasti kuuluisampi vasemmistolainen Aarne Saarinen valitsi täysin toisen tien ja taisteli Ässärykmentissä aateveljiään vastaan ja kotiutui useilla kunniamerkeillä palkittuna kersanttina.

Mutta en sinänsä viitsi jänkätä siitä, kuka on maanpetturi.

Enkä sano sitäkään, etteikö tällaisia ohjelmia voisi julkaista. Tokihan niitä voi. Tuokin on osa Suomen historiaa, joten mitä sitä suotta peittelemään.

Mutta se, mikä heikäläistä pistää silmään nimenomaan tässä Arto Fröjdin kirjoittamassa jutussa on loppukaneetti:

Sakari Selin itse on yhä sitä mieltä, että hänen tekonsa eivät olleet maanpetos, vaan oikeita isänmaallisia tekoja.

Oikeusvaltiossa pitää olla mahdollista ajatella näinkin.

Kun ottaa huomioon, että kyseessä on heppu, joka teki oikeita terroritekoja ja yritti tappaa ihmisiä (liekö toteuttaminen jäänyt onnistumatta osaamattomuuden ja toheloinnin takia), ja oikeusvaltiossa myös hänellä pitää olla oikeus ajatella teoistaan, että ne olivat ihan ok, ja ihan julkisesti, niin hieman ihmetyttää se, että mm. Hommaforumille kirjoittajat, kansallismielinen blogirintama ja muut hirviöt eivät nauti tätä oikeutta. Vaikka ne eivät ole räjäyttäneet ketään eikä mitään eikä edes astaloitten kanssa hilluneet. Kunpahan ovat suutaan louskuttaneet. Ja silti ne pitäisi saada seipään nokkaan.

Jos jostain Voiman Pimeälle Puolelle siirtyneestä bloggaajasta tehtäisiin vastaavanlainen radio-ohjelma, siitä tehtävä ennakkokirjoitus menisi jotenkin näin:

Yleisradion ohjelmasarjassa ”Suomalaisen rasismin karut kasvot” on tällä kertaa haastateltavana kansallismieliseksi itseään kutsuva blogikirjoittaja Lärvänt Rytt. Kirjoittaja on blogissaan vuosia lietsonut ksenofobiaa sekä epäluuloa yhteiskuntaa ylläpitäviä rakenteita kohtaan.

On myönnettävä, että Rytt ei ole eläissään osallistunut minkäänlaiseen väkivaltaan, eikä hän blogissaan kehota siihen muitakaan. Hänen kirjoituksensa ovat näennäisen perusteltuja, ja juuri tämä muodostaa suuren uhkatekijän. Kansallismielinen (lue: äärioikeistolainen) aines sisältää huomattavan määrän epävakaista ja impulsiivista ainesta, joka voi hänen kirjoituksistaan löytää perusteen toteuttaa hautomaansa väkivaltaa. Ja on täysin mahdollista, että juuri tätä Rytt haluaa.

Se, että kirjoittaja Rytt vetäytyy tästä vastuusta on vastenmielistä, ja Yleisradion olisi hyvä miettiä, onko tällaisen ohjelmasarjan julkaiseminen perusteltua.

Oikeusvaltiossa sananvapauteen kuuluu aina myös vastuu sanoistaan.

Toi Arto Fröjdin kirjoitushan on siis ihan pikkujuttu vain. Ei se maailman akselia minnekään kallista. Kuvaapa kumminkin pieneltä osaltaan hyvin ajan henkeä. Se, että onko sinulla oikeus, vai kannatko vastuun riippuu aika pitkälle ideologisesta taustastasi. Toisen ideologian kannattajilla on enemmän oikeuksia sanoa kuin toisen.

Oikeus yksillä, vastuu toisilla, mutta joulukuu kaikilla. Antoisaa joulukuuta tämän vihablogin lukijoille. Älkää räjäytelkö muuntajia. Ja olkaa muutenkin ihmisiksi.