TAPETILLA

Oma alani eli lastensuojelu on taas vaihteeksi lööpeissä, johtuen tietysti tästä järkyttävästä kahdeksanvuotiaan tytön kuolemasta. Yleisin kysymys on että miksi lastensuojelu ei reagoinut. Tässä nimenomaisessa tapauksessa on tietysti tehty selvä virhe, ja itsekin olen aikaisemmin arvostellut omaa alaani. Johtuen tietysti siitä, että lastensuojelu on osa julkishallintoa ja sitä kautta osa Järjestelmää ja Järjestelmänhän on likimain mahdotonta tunnustaa tehneensä virheen. Joten tältäkin suunnalta varmaan voisi odottaa rikkiä lastensuojelun niskaan.

Mutta mutta.

Ennen kuin lähtee hirttämään ketään lastensuojelun sosiaalityöntekijää, kannattaa muistaa että he jos ketkä ovat puun ja kuoren välissä. Ennen tätä tapausta on lastensuojelu ollut kyllä tapetilla ennenkin, mutta silloin kysymyksenä ei ole ollut, että miksi lastensuojelu ei reagoinut vaan se, että miksi se reagoi. Tuttuja ovat puheet lastensuojelun sosiaalityöntekijöitten mielivallasta ja sekin, että he pyörittävät aiheettomilla huostaanotoillaan yksityistä huostaanottoteollisuutta.

Mikä väitös tietysti itsessään on tuulesta temmattu. Huostaanotto ja varsinkin laitossijoitus on huomattavan kallista ja rahan puutteen vuoksi huostaanottoja jää tekemättä. Yksityisiin laitoksiin sijoittaminen ei ole yksityisen liiketoiminnan tukemista vaan sitä, että julkisissa laitoksissa ei paikat riitä. Ja julkistenkin laitosten toimintaa säätelee liiketaloudellinen vastuu, eli niitten tulee ns. tienata itse toimintansa, vaikkeivat ne tosiasiassa mitään tienaakaan, vaan toimivat puhtaasti verovaroilla.

Lastensuojelun sosiaalityöntekijän asiakasperheitten lukumäärä lähentelee Helsingissä pahimmillaan sataa per työntekijä. Sosiaalityöntekijä on virkamies, mutta virkamieskin on ihminen, ja kun yhdellä ihmisellä on tuollainen asiakasmäärä, on melko vaikeaa vaatia, että jokainen tapaus pystytään tönkimään täikammalla. Lisäksi asiakaskunta on vuosien varrella muuttunut, läheskään kaikki tapaukset eivät ole enää persaukisten päihdeperheitten lapsia, vaan aina vain tulee lisää ihan vakavaraisia perheitä, jotka eivät ole pystyneet/halunneet pitää lapsilleen rotia, mutta joilla on kyllä halu ja valmius käyttää lakimiesten palveluja.

Lastensuojelun virallinen näkemys ongelmaan tietysti on, että tarjolla ei ole tarpeeksi paljon muodollisen pätevyyden omaavia korkeakoulutettuja sosiaalityöntekijöitä. Oma näkemykseni on tuohon nähden varsin kerettiläinen. Muodollisen pätevyydenhän yleensä määrittelevät sellaiset tahot, joilla ei ole kosketuspintaa varsinaiseen suorittavaan työhön. Itse kaipaan niitä urani alussa tuttuja vanhoja sosiaalitanttoja, joilla ei ehkä ollut nykymitassa tarpeellista pätevyyttä, mutta heillä oli tilannetajua, elämänkokemusta, ihmistuntemusta ja kykyä tehdä vaikeita päätöksiä. Oman näkemykseni mukaan nimenomaan näitä uusia, päteviä sosiaalityöntekijöitä voi tarpeeksi röyhkeä asiakas viedä kuin litran mittaa.

Sama ilmiö vaikuttaa tietysti laitosten osastotyössä, mutta siitä olen kirjoittanut jo aikaisemmin kirjoituksessani Turhaa ylikoulutusta.

Ei ole vaikeaa ennustaa, että Helsingin lastensuojelussa painetaan tämän ikävän tapauksen takia paniikkinappulaa. Ensimmäinen osa paniikkinappulan painamisessa on tietenkin etsiä syylliset. Järjestelmä tarvitsee syyllisen. Tapahtuneesta oppiminen ei ole välttämättä niin tärkeää. Seuraava osa paniikkinappulan painamisesta on se, että huostaanotoissa kaiken varalta ylireagoidaan, ja silloin tehdään myös niitä aiheettomia huostaanottoja.

Ja koska julkinen muisti on lyhyt, niin puolen vuoden päästä niin media kuin sosiaalipornoa erityisesti rakastavat iltapäivälehdet kirjoittavat lööppejä lastensuojelun mielivallasta, turhista sijoituksista ja huostaanottoteollisuuden ylläpitämisestä. Ja aktiivisimpia kommentoijia siihen, miksi lastensuojelu reagoi ovat todennäköisesti ne henkilöt, jotka tällä hetkellä kommentoivat, miksi lastensuojelu ei reagoinut.

Se, että tässä tapauksessa parin työntekijän pää lyödään vadille ei muuta mitään. Tulee muistaa, että eivät he ole ketään murhanneet. Parempi olisi miettiä, että mikä yhteiskunnassa on mennyt näin pahasti pieleen, että näitä tapahtumia jatkuvasti tapahtuu.