AARNON MEKIN ANSAITSEMME

Hotellin respassa törmättiin Aarno Laitisen tuoreeseen kirjoitukseen ”Rasismin arkea”. Se herätti muutamia ajatuksia. Ensinnäkin tietysti siksi, että niin häntä kuin minuakin voi jollain tavalla mieltää demariksi. Tietysti minä olen tästä vasemmistolaisuudesta vieraantunut, mutta minua voi nimittää vieläkin ottokivivuorelaiseksi sosialidemokraatiksi. Vaan se demarilinjahan on Pariisin Rauhansopimuksen ylimääräisellä jälkipykälällä, joka astui voimaan noin vuonna 2005 tulkittu puhtaasti iikolliksi eli siis kiellettäväksi.

Yhteinen tekijä meillä on tietty kirjoittamiskyky. Laitinen on arvostettu kirjoittaja, ja omastakin mielestäni hän on aikanaan kirjoittanut varsin mainioita pläjäyksiä esimerkiksi eduskunnan naisänkyräpuolueesta ja Hyvät Herrat-sarja oli mielestäni aika ajoin varsin mainio. Ja itteänikin tämän blogin kaikki kolme lukijaa on joskus kehunut.

Vaan näkisin, että Laitinen on mennyt vuosikausia melko ankaraa alamäkeä, ja tämä tuorein kirjoitus pamautti kertakaikkiset pohjalukemat. Siitä kun ei saa selvää, kirjoittaako jutun Aarno Laitinen, ikää vajaa 70 vaiko Kallion ilmaisutaidon lukion oppilas Milla, ikää 16. Toisaalta voi sanoa, että Laitisen kirjoitus tarjoaa mokutusoppimäärän pähkinänkuoressa, niin ehkä sitä hieman kommentoin. Aloitetaan, pala palalta:

Mies tilaa taksia ravintolan ulkopuolella: ”Sellainen kuski, joka puhuu suomea”, hän sanoo lopuksi puhelimeen. ”Taidat olla vähän rasisti”, sanon hänelle. Niin olenkin, hän vastaa ylpeänä. Kämpin terassilla mies komentelee tarjoilijaa, joka ei ymmärrä suomea. Ruoveteläinen keskikoulu ja kauppakoulu eivät ole antaneet asiakkaalle edes välttävää kielitaitoa, ja hän mylvii tarjoilijaraukalle: ”Jumalauta! Me ollaan Suomessa. Opettele suomea.”

No niinpä just. Kun noissa tapauksissahan ollaan Suomessa, ja jos kyse on palvelualoilla toimivista ihmisistä, niin kielitaito tuppaa olemaan melko tärkeä. Jos kyseessä taas on madagaskarilainen telakalla toimiva kuuromykkä hitsaaja, joka sattumoisin osaa hitsata vitosen saumaa, niin kielitaito ei ole silloin välttämättä yhtä merkittävä.

Jotenkin mulla on semmoinen mielikuva, että mikäli ranskalainen, saksalainen tai italialainen heppu vaatii kotimaassaan palvelua omalla kielellään, niin hänellä on siihen oikeus, koska hän on maksava asiakas, eikä siitä ole kellään nokan koputtamista. Suomalaisella taas ei Laitisen mielestä siihen ole oikeutta, koska hän on rasisti, siitä huolimatta että hän on maksava asiakas. Tämä tietysti korostuu nykyisin aina vaan kasvavissa ulkomaalaisten lääkärien määrässä. Ovat varmasti ihan päteviä lääkäreitä ja kirurgeja, en minä häntä epäile. Mutta olisi kovasti hyvä, jos potilaalla olisi jokseenkin selkeä käsitys siitä, mihin potilasta tuikataan. Omiakin kokemuksiakin asiasta on.

Ja jotenkin täältä Hotellin respasta katsoen haistaa tietyn Laitisen osoittaman halveksunnan kauppakoulun käynyttä ruoveteläistä kohtaan. Hänhän asuu Laitisen näkökulmasta jossain Suomen Römpsänperässä. Mietin vaan sitä, että mahtaako niin Ranskan, Saksan, Englannin kuin Italian Römpsänperällä asuvat ihmiset olla yhtään sen kielitaitoisempia tai suvaitsevampia. Epäilen. Äkkiseltään tulee mieleen, että Laitinen muistuttaa tässä, että on tuota maailmaa kierretty ja kieliä osataan. Millä tavalla se tekee hänestä paremman ihmisen ja varsinkin miten se antaa hänelle oikeuden tuomita? Vaan jatketaan, ole hyvä Aarne:

Kiitos, Ykä. Minäpä jatkan:

Suomalainen rasismi näkyy jo työhönotossa. Kun työnantaja kuulee hakijan nimen Ahmed tai Mohammed, neuvottelut päättyvät siihen.

Jep. Niinpä päättyvät. Kun työnantaja sattuu usein olemaan pienen tai keskisuuren yrityksen omistaja, niin totta kai hän hankkii mieluummin töihin ihmisen, joka satavarmasti puhuu samaa kieltä kuin yrityksen muutkin työntekijät. Samoin tämän yrityksen omistaja tietää, että jos Ahmed tai Mohammed heittäytyy hankalaksi tai ei suoriudu työtehtävästään, niin heillä, toisin kuin Simolla tai Eskolla on takanaan julkishallinnollinen puolestaloukkaantumiskoneisto, joka voi tehdä yrittäjän elämän hyvinkin hankalaksi. Yrittäjä kun pyrkii tuottamaan voittoa, jolla hän elättää itsensä ja perheensä plus ne heput perheineen, jotka ovat siinä firmassa työssä. Yrittäjä ei tee sosiaalityötä. Mikäli tätä puolestaloukkaantumiskoneistoa ei olisi koskaan kehitettykään, niin varmaankin Ahmedin ja Mohammedin olisi helpompi hakea töihin Jaskan Sähkö & Tulityö Oy:n palvelukseen.

Sitten kilpailevat suomalaiset ravintolanpitäjät tekevät kanteluita verottajalle, ettei niin halvalla voi myydä ruokaa ja olutta. Kovin innokkaasti näkyvät myös elinkeinoelämän järjestöt olevan mukana tässä pikkusieluisessa muukalaisten jahtaamisessa. Ruokaa ja olutta voi myydä halvemmalla, jos Ahmedin perheenjäsenet osallistuvat työhön, tekevät pitkiä päiviä eikä heille tarvitse maksaa kaksinkertaista palkkaa kristillisistä pyhistä.

Tuo aikaisempihan oli ikivanhaa kelaamista, joka on esitetty jo noin 152.376 kertaa, mutta nyt tuli kerrankin uusi näkökulma. Tosin hiukkasen tämä ihmetyttää, sillä Laitinenhan on lähinnä demari, Kokoomukseen nähden Vihan Kostaja ja näitä vuorolisiä ovat suomalaisille vuorotyöntekijöille aikanaan ajaneet ja myös läpi saaneet nimenomaan demarit ja kommarit. Sunnuntaihan on kristillinen pyhäpäivä, ja siitä maksetaan työntekijälle erityiskorvaus. Ei edes patamusta kokoomuslainen uskaltaisi lähteä kyseenalaistamaan niin sunnuntai-, joulu- kuin pääsiäislisiä. Mutta Laitinen näkee asian kovasti positiivisena. Ja unohtaa tietysti sen, että tavallinen suomalainen ravintolatyöntekijä ei asu samassa huushollissa ravintolan omistajan kanssa, vaan hänellä on omakin perhe elätettävänä ja vuokra maksettavana.

Silloin aikanaan, kun niin vasemmistopuolueet kuin ammattiyhdistysliikekin oli pykäämässä, onnistuen, tiettyjä työehtosopimuksia, niin mikäli silloin lehtimies olisi metelöinyt kovaan ääneen touhua vastaan ja pitänyt esimerkkinä joitain ulkomailta tulleita, joilla oli ihan omanlaisensa käsitys palkanmaksusta, olisi se porukka tuuminut, että paraneeko tuo esim. lyömällä, ja jos ei parane, niin kannattaiskos se upottaa suohon? Pää alaspäin siis.

Tietysti voi tuumata, että Laitinen antoi tietyille Laitista vielä mokuttavammille tahoille lausumallaan käsiin 10 kg poliittista TNT:tä, sillä tästähän voidaan tehdä johtopäätöksiä, että vuorotyökorvaukset perustuvat kristillisiin pyhiin, ja silloinhan ne ovat epiä noin alunperinkin. Ja ne saattavat loukata joitakin. Tämmösiä avautumisia tulee tod näk yliopistoista, joille vuorotyökorvaus on muutenkin retoromaniaa, sillä heillähän työ pyörii ma – pe 8-16. Joka tapauksessa en usko, että Laitinen sai lausumallaan hirveästi kavereita kapakoissa kaljaa tuoppiin laskevissa pätkätyöläisissä.

Tämä Laitisen lausuma oli übermokutuksessa kiistatta jotain uutta, mutta sen jälkeen mies palaa vanhaan, ja niin hyväksi havaittuun:

Suomi olisi varsin takapajuinen maa ilman ulkomaalaisia. Suomen teollisuuden ovat rakentaneet skotit, britit, saksalaiset, ruotsalaiset, venäläiset ja baltit. Kun tarvittiin lasinpuhaltajia, heidät tuotiin Belgiasta.

Tässä tietysti tyhmempi saattaisi kysyä, että eikö Suomen teollisuuden rakentamisella ollut suomalaisilla osaa eikä arpaa, liekö olleet työntekijöinäkään, mutta ei nyt takerruta yksityiskohtiin, sillä Laitinenhan esittää perusväitteen, joka on esitetty äkkimuistamalla 1. 378.944 kertaa ja sen perusteellahan on ilmiselvää, että kun skotti pisti Suomeen tehtaan pystyyn vuonna 1882 niin sen perusteella on yhtä lailla ilmiselvää, että suomalaisten täytyy ottaa elätettäväkseen luku- ja kirjoitustaidoton Ibrahim plus hänen neljä vaimoaan, jotka ovat virallisesti yksinhuoltajia, joitten joka ainoa kämppä jossa he erikseen asuvat plus Ibrahimin kämppä tietenkin täytyy maksaa veronmaksajien toimesta. Plus onhan niitä mukuloitakin, jotka tietysti työllistävät erityisavustajia peruskoulussa. Epäilemättä valssaamo alkaa näin pyöriä kolmessa vuorossa ja vienti vetää niin, että Kotkan satama ei meinaa selvitä ahtaamishommista, kun tavaraa on lastattavaksi niin pirusti. Mutta Aarno jatkaa vielä edelleenkin vanhalla ja hyvällä linjalla:

Suomi on sotien aikana saanut valtavasti apua ulkoa. Ruotsi elätti lähes 100.000 lastamme, ja koko Lappi pääsi turvaan Ruotsiin, kun Suomi aloitti sodan Saksaa vastaan. Sodan jälkeen tukea tuli Ruotsista ja Amerikasta.

Ja tämähän on ihan pirun uusi näkökulma, jota ei ole tähän mennessä toistettu kuin noin 17.223.778 kertaa. Jos ajatellaan tilannetta vuonna 1939 niin silloinhan suomalaiset miehet olivat sotimassa itärajallaan, ja yrittivät pysäyttää hirmuvaltaa, joka yritti miehittää maan. Ruotsalaiset avittivat, ja ottivat lapsia hoidettavakseen. Tällä perusteella Laitinen vaatii, että itse itsensä anarkiaan ajaneesta maasta pitää ottaa Suomeen aikuisia miehiä elätettäväksi. Ja vielä kustantaa heidän lomamatkansa sinne, mistä he alun perin tulivat. Yhtälö ei täsmää. Lisäksi Laitinen puhuu Amerikan avusta. Tarkoittanee Marshall-apua. Kai Laitinen kumminkin muistaa, että Suomi ei saanut Marshall-apua latin lutia. Ruotsi sen sijaan sai.

Tään kirjoituksenhan olis periaatteessa voinut jättää tekemättäkin, koska tää oli toiston toiston toistoa lukuunottamatta Laitisen ideaa kehua maahanmuuttajien luovaa suhtautumista vuorotyölisiä kohtaan. Mutta kirjoitinpa kumminkin, koska tämä on hyvä muistutus siitä, että tuo Laitisen avautuminen sisältää suurin piirtein pähkinänkuoressa sen, mitä viimeiset kymmenen, viisitoista vuotta on julistettu. Ei puuttunut muuta kuin suomalaisten siirtolaisuus Ruotsiin ja Amerikkoihin. Mitään muuta ei ole keksitty, ja samaa toistetaan aina uudelleen ja uudelleen. Eikös se yksi koppalakkiheppu Saksassa keksinyt tämän ensimmäisen kerran?

Mitä mulla tulee Laitisesta mieleen, niin mielikuvat vastaavat pitkälle Paavo Lipposta. Vanha, katkeroitunut ja pikkuhiljaa täysin merkityksetön vasemmistolainen, joka kuvittelee vieläkin omaavansa sellaisen karisman, jolla voi mennä heidän mielipiteittensä kyseenalaistavien tyyppien tupaan, sanovan ”pöö”, ja silloin se tupa tyhjenee ja eksyneet lampaat ovat tuvan ulkopuolella parijonossa odottamassa karismaattisen vasemmistolaisen vitsan ja sauvan puhdistavaa kosketusta.

Ja sitten ihmetellään, että mikä on, kun ei tupa tyhjennytkään.