TUKI, TURVA JA SOSIAALITURVA

Kokoomuksen nuorten suunnasta on tullut varsin raflaavia ehdotuksia. Ensiksi vaadittiin lapsilisien poistamista ns. heikoilta aineksilta ja sen jälkeen yleensäkin sosiaaliturvan jyräämistä. Asiastahan luonnollisesti seurasi poliittiset turpaantiputtajaiset, joissa pääasia oli, että tiettyjä asioita ei saa ääneen sanoa ja mahdollisimman monen tahon on mahdollisimman näyttävästi irtisanouduttava asioista, joita eivät itse asiassa ole sanoneet. Mistä taas ei Hotellin Respassa erityisemmin pidetä, koska siitä tulee mieleen aina se kysymys, että kuka saa määritellä sen, mitä saa sanoa ja mistä pitää irtisanoutua.

Itse näkisin, että kokoomuksen nuorilla on oikeus sanoa, mitä mieltä he ovat. Muilla, esmes minulla on oikeus sanoa, etten ole samaa mieltä, ja sen sijaan että rääkyisin nuorkokkareitten turpia tukkoon, voin seuraavissakin vaaleissa äänestää heitä vastaan. Antaa heidän puhua. Hyvähän se vaan on, että kertovat, mitä tuleman pitää. Muistuttaisin muuten ihmisiä siitä, että jos jatkossakin aiotte äänestää kokoomusta, niin kokoomuksen nuoret tänään ovat ministereitä huomenna.

Eli vaikka kirjoituksen alusta saattoi saada käsityksen, että itse asiassa symppaan ehdotusta, niin ei se ihan niin mene. Lausun vain oman näkemykseni asiasta ja minusta tuntuu – ehkäpä työkokemukseni pohjalta – että kokoomusnuorten käsitys tästä ns. syrjäytymisestä ja syrjäytyneistä ihmisistä on enempi teoriapohjaista, ettei jopa tunteella ajateltua, kun taas itselläni aihe on sattuneesta syystä varsin tuttu.

Yksi merkki syrjäytymisen pitkälle edenneestä tilastahan on se, että mukulat otetaan huostaan ja laitetaan laitokseen. Silloinhan voidaan tylysti tuomaroida, että jossain ollaan pahemman kerran epäonnistuttu, ja kyseessä on tämä ns. heikompi aines. Itse en mielelläni näitä termejä käytä, mutta mennäänpä hetken verran tämän nuorkokoomuslaisen oletusasetuksen mukaan.

Laitoksissahan on todellakin jo kolmannen polven asiakkaita, joilla sekä vanhemmat että isovanhemmatkin ovat olleet sijoitettuina. Näissä tapauksissa on yleensä kyse vakavista päihdeongelmista. Syrjäytymisen ketjua on hyvin vaikeaa katkaista, koska eläminen sosiaalituella ja poissaolo työelämästä on opittu jo kodissa, joka on oppinut sen kodissa. Nuorkokoomuslaisesta näkökulmasta on helppo sanoa kyseessä olevan heikon aineksen joka on hässinyt niin oman kuin mukuloittensa elämän, ja semmosista perheistähän ne sijoitetut nuoret tulevat.

Mutta mutta. Laitoksiin tulee myös kasvavissa määrin nuoria, joilla kotona on ns. kaikki kunnossa. Vanhemmat ovat työssäkäyviä, vakavaraisia, usein akateemisia eikä näillä nuorilla ole koskaan ollut minkäänlaista aineellista puutetta. Itse asiassa materiaalinen hyvä on tullut ilman minkäänlaisia ponnisteluja, saaden aikaan ajatuksen hyvinvoinnin itsestäänselvyydestä. Tähän yhdistetään vapaa kasvatus tai totaalinen kyvyttömyys asettaa minkäänlaisia rajoja tai molemmat yhtä aikaa, jolloin nuorelta lähtee jossain vaiheessa mopo lapasesta, yhteiskunnan on puututtava peliin ja nuori otetaan huostaan ja sijoitetaan.

Taustat ovat näillä nuorilla erilaiset, mutta lopputulema sama. Laitokseen. Ovatko näitten nuorten vanhemmat (jotka saattavat hyvinkin äänestää kokoomusta) myös sitä heikkoa ainesta, jonka lisääntymisoikeus voidaan saattaa kyseenalaiseksi? Minä en heitä kiveä kumpaakaan äsken mainittua ryhmää kohtaan.

En kiistä sitä ollenkaan, että Suomessa on mahdollisuus ryhtyä täysin tietoisella päätöksellä elämään sosiaalituen varassa. Yksi näistä ”uravalinnoista” on ryhtyä yksinhuoltajaäidiksi. Jos sitä suunnittelee, kannattaa hankkia itsensä sijoitetuksi laitokseen ja pyöräyttää ensimmäinen mukula ennen kahdeksaatoista ikävuotta. Tämän ”uravalinnan” on tehnyt huomattavan usea tyttö urani aikana. Ja yleensäkin jos on tarpeeksi röyhkeä, niin sosiaalijärjestelmäämme voi käyttää hyväksi.

Mutta sekään ei mielestäni anna oikeutta ryhtyä määrittelemään ihmisarvoa nuorkokoomuslaiseen tyyliin. Sosiaaliturvan varassa (ja ehkä pikkuhiljaa syrjäytyen) elää maassamme myös paljon pitkäaikaistyöttömiä, jotka eivät ole päihdeongelmaisia eivätkä ammattimaisia sosiaaliturvan väärinkäyttäjiä. Heitä voisi sanoa siksi porukaksi, joka ennen vanhaan meni kansalaiskouluun (ja huom. tällä termillä ei ole tarkoitus loukata). Ennen vanhaan oli paljon enemmän ns. hanttihommia, joilla ihminen saattoi elättää itsensä, ilman että täytyi lukea itselleen paperit, jotka saa luettua vasta n. 25-vuotiaana.

Se, että Suomessa on peruskoulu, ja ammattien opintovaatimukset ovat jatkuvasti lisääntymässä ei tarkoita sitä, etteikö maassamme olisi edelleenkin se porukka, joka olisi aikanaan mennyt kansalaiskouluun. Nyt vaan vaikkapa teollisuuden vaihetyö alkaa olla ikävästi hakusessa. Leka- ja lapiotyö ja trenkipojan hommat ovat historiaa. Henkilökohtaisena mielipiteenäni väitän, että syrjäytymistä aikaansaa osaltaan myös se, että kaikki ihmiset eivät yksinkertaisesti pysty lukemaan itselleen AMK-papereita, mutta yhteiskunta heiltä niitä nykyisin vaatii. Työhaluja olisi, mutta siihen ei voi vastata, sillä vähäinenkin vaihetyö karkaa muualle.

Ja osa tästä tilanteesta on täysin keinotekoisesti aiheutettu. Omalla hoitoalallani alkaa AMK-vaatimus olla standardi. Silti AMK-väkeä ei riitä töihin, ja töissä on palkattuna myös väkeä, jolla ei ole päivääkään varsinaista koulutusta. Ja kas kummaa, hepä hoitavat työn täsmälleen yhtä hyvin kuin AMK-väki. Kun tämä työ ei loppujen lopuksi ole mitään rakettitiedettä eikä noitatohtorointia. Muilla aloilla toimivilla ihmisillä on varmaankin samanlaisia kokemuksia.

Suomessa on syrjäytymässä ihmisiä, joille tässä elinkeinorakenteeltaan muuttuneessa maassa vaan ei ole lokeroa. Vaikka he eivät millään muotoa perseilekään. Nuorkokoomuslainen ratkaisu on kyseenlalaistaa heidän ihmisarvonsa.

Sinänsä en pane ollenkaan hanttiin sitä, että sosiaaliturvan väärinkäyttöä pyritään estämään. Ensimmäinen ehdotukseni tarkistuksen kohteeksi olisi vaikka tietyt väestöryhmät, joitten sosiaaliturvan sujuvaa juoksua varten on asiakseen palkattu huomattava määrä henkilökuntaa. Tämä ryhmä kun ei suomea haasta. Mutta nuorkokoomuslaisten emopuolue ei tätä asiantilaa halua muuttaa mitenkään.

Mutta joka tapauksessa nuorkokoomuslaisilla on oikeus sanoa, mitä mieltä he ovat. Ja minulla on onneksi oikeus sanoa, että olen eri mieltä. Jos ei muuten, niin näistä puskista ainakin. Ja sammakkoperspektiivistä. Josta katsottuna näkövinkkeli on varmaankin toinen kuin nuorkokoomuslainen näkövinkkeli.