NÄRKÄSTYNYT KANSANEDUSTAJA KOMMENTOI

Tapahtuma-aika: nykypäivä.

Tapahtumapaikka: Eduskunta, keskustelu pakolaiskiintiön lisäämisestä.

Eduskunnan puhemies: Kiitokset perussuomalaisten kansanedustaja Jussi Halla-aholle puheenvuorosta. Seuraava puheenvuoro on Yhdistyneen Nännistis-Lellistisen Hallituspuoluekoalition kansanedustajalla Leevi Piimäläisellä.

- Arvoisa puhemies! Äsken kuultu edustaja Halla-ahon puhe on äärimmäinen ja pelottava esimerkki äärikansallismielisestä oikeistopopulismista ja suoranaisesta ihmisvihasta. Se kuvaa erinomaisesti Halla-ahon inhimillisen suhteellisuudentajun puutetta ja halua sulkea silmät maailman ongelmilta. Kysymys siitä, onko Suomella varaa ja velvollisuutta on, ja sen täytyy olla toisarvoinen silloin, kun käsitellään inhimillistä hätää. Kysymys ei ole siitä, onko meillä varaa. Kysymys ei ole edes kysymyksestä. Meillä täytyy olla varaa. Riittää, kun sanomme mitä. Kysymys miten on toisarvoinen.

- Muistuttaisin, että me työskentelemme eduskunnassa. Täällä ei tarvita pelkästään inhimillistä suhteellisuudentajua, vaan myös poliittista tilannetajua. Meidät on valittu tänne siksi, että me omaamme sitä. Niin Halla-aholta kuin häntä tukevilta tahoilta tämä taju puuttuu. Sitä kuvaa hyvin se kiero kansallismielisiltä tahoilta esitetty väite, että eikö olisi viisaampaa tukea suurta ihmisjoukkoa lähellä katastrofialuetta sen sijaan, että toisi tänne Suomeen muutaman etuoikeutetun. Tämä osoittaa poliittisen tilannetajun puutetta, ja nimenomaan poliittista tilannetajua tarvitaan, että voitaisiin taata niin nykyisten Suomen kansalaisten, kuin ennen kaikkea niitten Suomen kansalaisten, jotka eivät vielä edes tiedä jonain päivänä olevansa Suomen kansalaisia, turvallisuus ja hyvinvointi.

- Yksi räikeimmistä tämänkaltaisista poliittisen vääristelyn muodoista on jo useamman vuoden internetissä ollut ”Mitä saa 57.000:lla eurolla?”-kampanja, josta niin Halla-aho kuin muutkaan perussuomalaiset eivät ole missään vaiheessa eivätkä millään tavoin sanoutuneet irti. Se 57.000:han on yhden pakolaislapsen vuotuinen laitoshoitokustannus. Oikeusviranomaisten tulisi puuttua tähän kampanjaan ankaralla kädellä. Kerron muutaman räikeän ja vastenmielisen esimerkin tästä poliittisesta vääristelystä:

- ”57.000:lla eurolla saa malariasuojan 7.125:lle lapselle Ruandassa”. Niin varmaan saa, en minä sitä kiellä. Mutta kuinka se näkyy täällä? Pääseekö maakuntalehti tekemään kaksitoistaosaisen artikkelisarjan tänne saapuneen viehättävän seitsenhenkisen ruandalaisperheen kotiutumisesta ja siitä, kuinka he tuovat väriä paikalliseen tylsään ja mynnähtäneeseen ilmapiiriin? Pääseekö lehden päätoimittaja kirjoittamaan närkästyneen pääkirjoituksen siitä, että kaikki kaupunkilaiset eivät olekaan yhtyneet lehden ihastelevaan linjaan? Ei pääse. Sillä ne ruandalaiset ovat Ruandassa. Terveempinä ehkä, mutta kansalaiskasvatuksellinen vaikutus täällä Suomessa on nolla.

- ”57.000:lla eurolla saa kouluvuoden 4.750:lle lapselle Nepalissa”. Hyvinkin mahdollista. Mutta mitä minä, kansanedustaja Leevi Piimäläinen, ja poliittinen ryhmittymäni siitä hyödymme? Sillähän saadaan aikaan vain joukko lukutaitoisia nepalilaisia. Mutta pääsenkö minä hymyilemään leveästi samaan valokuvaan viehättävien pakolaislasten kanssa Helsinki-Vantaan lentokentällä? En pääse. Muuttuuko Suomen kulttuurinen kirjo jollain tavalla? Ei muutu. Voinko minä ottaa asiasta poliittiset irtopisteet itselleni? En.

- ”57.000:lla eurolla saa koulutarvikkeet, rokotukset kuutta tappavaa tautia vastaan ja AIDS-lääkityksen vuodeksi kahdeksallesadalle lapselle”. Saa varmaan niin. Mutta saako näistä lapsista lehtikuvia itähelsinkiläisessä koulussa? Artikkelisarjassa, joka kertoo siitä, kuinka toisista kulttuureista tulleet lapset avartavat suomalaislasten maailmankuvaa? Voidaanko koulun rehtoria haastatella siitä, kuinka hän on ylpeä haasteellisesta tehtävästään? Ei saa eikä voi. Sillä ne kahdeksansataa lasta jäivät kotimaahansa. Nämä kuvat jäävät ottamatta. Nämä artikkelit jäävät kirjoittamatta. Nämä haastattelut jäävät tekemättä. Hukkaan heitettyä rahaa.

- ”57.000:lla eurolla saa saa 380.000 ateriaa katastrofialueitten lapsille”. Voihan todellakin olla niin, että tuolla rahalla huomattavasti harvempi nälkäinen suu ilman velliä jää. Mutta saammeko sillä rahalla lehtijutun Abdullahista, joka ihmettelee häneen kohdistunutta suomalaista rasismia, vaikka hän työskentelee tuottavassa työssä oman kielensä tulkkina Helsingin kaupungilla? Emme saa.

- Tosiasiassa noilla jokaisella 57.000:lla eurolla saamme vain valtion rahoilla kustannettua perussuomalaista vaalipropagandaa. Ja vielä onnistunutta sellaista, sillä ihmiset saattavat huomata, että rahalla autettiin suurta joukkoa hädänalaisia ihmisiä siellä, missä hätä oli suurin, eikä käytetyllä rahalla saatu aikaan yhtään etnisiä jännitteitä Suomessa. Tälläkin hetkellä monet inhimillisyydestään luopuneet kansallismieliset ihmiset taatusti laskeskelevat, mitä saataisiin aikaan syyrialaisten pakolaisleireissä edes puolella siitä rahasta, jota tullaan varaamaan suunniteltuihin nostettuihin pakolaiskiintiöihin, jotka meidän suomalaisessa, hyväksi havaitussa ja kyseenalaistamattomassa tavassa tietysti tarkoittavat pysyvää ja ikuista asumisoikeutta.

- Arvoisa puhemies! Tällaiseen epäinhimilliseen kehitykseen meillä ei ole varaa. Me tarvitsemme maahamme uusia ulkomaalaisia. Tulivat ne minkä nimikkeen alla hyvänsä. Ennen kaikkea minä tarvitsen niitä. Mikäli minä en voi päivästä toiseen päivitellä suomalaisten rasistisia ja epäinhimillisiä asenteita ja harrastaa muutakin mukavaa globaalia puunhalaamista minä joutuisin miettimään Suomesta kadonneita teollisia työpaikkoja, leikkauksia kuntien suorittavalla tasolla ja lastensuojelun lomautuksia.

- Ja enhän minä niistä mitään ymmärrä. Eivät ne minua edes kiinnosta. Eivätkä äänestäjäni ole minua niiten takia tänne äänestäneet. Ääneni tulevat kymmenen kilometrin harppiympyrän sisältä, jonka keskipisteessä on yliopisto. Minut valittiin tehtävääni siksi, että meillä jatkossakin voisi olla tiedostavan hyvä paha mieli. Minä pyrin edistämään niitä asioita, jotka ovat äänestäjilleni tärkeitä ja näin kannan poliittisen vastuuni. Halla-aho taas luistaa poliittisesta vastuustaan, koska  pyrkii edistämään niitä asioita, jotka ovat hänen äänestäjilleen tärkeitä. Oikeasti tärkeät ja hyväksyttävät asiat määrittelen niin minä kuin poliittiset yhteistyökumppanini, sillä me olemme niinqu oikeassa.

- Poliittinen ideologiani ei pohjaudu johonkin sosiaalisessa mediassa tapahtuvaan vouhkaamiseen. Se pohjautuu luotettavaan ja humaaniin painettuun sanaan. Jo pienenä poikana luin ruotsalaisen lastenkirjailijan Max Lundgrenin kirjan Musta Kaveri. Siinä ruotsalaisen pikkukaupungin lapset halusivat auttaa kehitysmaita hankkimalla sieltä yhden lapsen asumaan omaan kaupunkiinsa. Ja niin vain se Afrikasta tullut lapsi auttoi paikallista juniorijalkapalloseuraa voittamaan vierailevan suomalaisjoukkueen tekemällä kaksi maalia. Jussi Halla-ahonkin pitäisi lukea tuo kirja, niin ehkä hän oppisi ajattelemaan asioista toisin. 

- Arvoisa puhemies! Arvoisat poliittiset yhteistyökumppanini! Arvoisat kansalaiset! Ja kansalaisilla tarkoitan mediaa. Meidän on voimakkaasti vastattava Halla-ahon ja hänen liittolaistensa epäinhimillisiin näkemyksiin, jotka voidaan kaikin perustein tulkita vihapuheiksi. Nämä ajatukset on tuomittava mahdollisimman laajasti, jyrkästi ja ennen kaikkea inhimillisiin tunteisiin vedoten. Mikäli ryhdymme varsinaisesti perustelemaan mielipiteitämme, me jo sillä tunnustamme tälle roskasakille, että asiasta olisi jotain keskusteltavaa.

- Suurin vastuu tässä asiassa on medialla. Ja erinomaisia avauksia on jo tullutkin. Esimerkkinä mainitsen Kouvolan Sanomien artikkelipäätoimittajan Markku Espon, joka pääkirjoituksessaan tyrmäsi Halla-ahon totaalisesti. Erityisesti on mainittava Espon mahtava poliittinen tilannetaju, joka tiivistyy lauseessa:

 ”Etelä- ja Kaakkois-Eurooppaa huuhtelevan pakolaisvyöryn etenemisestä on saatu varoittavia merkkejä jo Suomen itärajan takaa. Hätä on siis myös lähellä. Tässäkin taloustilanteessa Suomella on varaa 3-5 miljoonan euron arvoiseen, vähäiseen, osallistumiseen sen lievittämiseen.”

- Espohan mainitsee vain arvioidun vuosikustannuksen. Mutta onhan selvää, että mikäli me saamme tänne uusia ystäviä, niin emmehän me heitä toki pois aja. Viisaana miehenä Espo ei tietenkään laskenut koko elätetyn elinkaaren kokonaiskustannuksia. Se olisi vain kiihottanut ääriaineksia lisää. Tämä on juuri sitä poliittista tilannetajua, mitä minä ajan takaa. Tämä on oikeaa vastuun kantamista.

- Erityisen voimakas poliittinen painostus on kohdistettava myös perussuomalaisiin puolueena ja erityisesti Timo Soiniin. Tämä siksi, että Halla-ahon eurovaaliehdokkuus peruttaisiin. On nimittäin olemassa ihan oikea pelko, että siitä perkeleestä tulee niitten vaalien ääniharava. Ja sitä niin minä kuin äänestäjänikään emme kestä. Me toki tykkäämme siitä, että meillä on tiedostavan hyvä paha mieli. Mutta ei meille saa aiheuttaa oikeaa pahaa mieltä. Sillä meidän hyvästä mielestämmehän tässä koko keskustelussa on ollut kyse. Koko ajan. Kyse on henkisistä arvoista. Eikä niille voi laskea hintaa.