KALJUPÄISIÄ UUTISHAVAINTOJA OSA XXXXV

Hotellin respassa valmistellaan vielä uuden vuoden kirjoitusta, mutta sitä ennen voi hetken aikaa raapia kaljua päätä ja kommentoida hieman paria asiaa. Ensimmäisestä kiitos vinkistä Arskalle, joka lähestyi aiheesta sähköpostitse.

1. Uusi supersankari. Tai pyhimys. Tai jotakin.

Sehän ei liene kenellekään epäselvää, että aikavälillä suurinpiirtein just nyt viiva helmikuun alku on virallinen media plus Naisten Lehti täynnänsä erään kartalta hieman ulkona olevalla ilmeellä katselevan naisen pärstävärkkiä. Vihreä Lankahan ehti aloittaa ja aiheestahan on tulossa ilman muuta brändi. Liekö ensimmäiset t-paidat jo painettu:

Eli meillähän on nyt käsissä ikioma vihreä melkein James Bond ja sitähän tulee hehkuttaa. Tietysti kyseinen Bond ei onnistunut ihan niin kuin leffan käsikirjoituksessa eli pyrki venäläiselle öljynporauslautalle, epäonnistui surkeasti, jäi kiinni, sai selkäänsä ja laskettiin sitten armosta pois Venäjältä, jonka jälkeen hänen urotöistään voidaankin tehdä gloriaa tavalla, joka epäilemättä ottaa mallia egyptiläisestä sotapropagandasta vuosien 1967 ja 1973 suurista voitoista.

Saarelahan itse totesi sankarina Suomeen palattuaan, että ei häntä olisi tarvinnut armahtaa, koska  heidät oli laittomasti pidätetty kansainvälisiltä vesiltä. Koska tällainen yksinkertaisempi ihminen kuten Yrjö ei ymmärrä laajempia kokonaisuuksia, niin tyhmässä päässä voisi kuvitella kansainvälisillä vesillä tapahtuvan laittoman pidätyksen vaikkapa niin, että jos Greenpeacen alus seilaa sanotaanko kilometrin päässä venäläiseltä öljynporauslautalta ja paikalla oleva venäläinen korvetti yllättäen ajaa kiinni botskin kylkeen ja valtaa aluksen, kyseessä on laiton pidätys.

Sen sijaan kun nämä törpöt asiasta tehden pyrkivät öljynporauslautalle ja saavat selkäänsä, on kyse lähinnä tyhmyydestä. Mutta Saarela ymmärtänee ne laajemmat kokonaisuudet ja kyse lienee siitä, että nää törpöt oli niinqu oikeessa. Ja silloinhan heillä on lupa tehdä mitä lystää. Jokseenkin pelottavaa vaan on, että sen, mikä on niinqu oikein määrittelemisen yksinoikeus on luovutettu vihreille. Jos Greenpeacea edes vihreiksi voi luetella. Bisnestä mitä bisnestä.

Vaan Saarelalle on löytynyt myös oikein rotuvalioita viherymmärtäjiä. Läjän päällimmäisenä korkeasti kunnioitettu ympäristöministerimme Ville Niinistö, joka on ehtinyt innoissaan verrata Saarelaa jo Gandhiin. Erityisen kiitollinen Niinistö on siitä, että Saarela on onnistunut lisäämään ihmisten tietoisuutta ilmastonmuutoksesta ja esittää huolensa siitä, että ympäristön suojelu ei saa julkisessa keskustelussa tarpeeksi huomiota. Ja toden totta, nyt kun meikäläinen muistelee, niin kuluneen vuoden aikana saattoi olla kolmekin päivää, ettei mediassa vouhkattu ilmastonmuutoksesta ja suomalaisten vastuusta.

Niinistö jatkaa sitten blogissaan:

Olen usein kokenut riittämättömyyden tunnetta siksi että ympäristökriisien ratkaiseminen ei nouse riittävän korkealle suomalaisessa yhteiskunnallisessa keskustelussa. Puolueet ovat hiljaa, julkisuutta ei kiinnosta. Ihmiselle ja ympäristölle kestävän talouden rakentaminen on aikamme suuri kysymys, mutta silti siitä ollaan monilla tahoilla hiljaa, välinpitämättömiä. Aivan kuin vaitiolo voisi poistaa vastuumme tai silmien sulkeminen estää ympäristön tuhoutumista.

Ympäristöriskien ratkaisemisessa on kyse ihmisen valinnasta: joko me kannamme vastuuta oman toimintamme seuraamuksista, tai sitten syystä tai toisesta jätämme sen tekemättä. Minä olen tullut politiikkaan kantamaan tätä vastuuta ja saan siihen voimaa siitä, että näen ympäröivässä yhteiskunnassa ihmisiä omalla vilpittömällä ja sydämellisellä toiminnallaan nousemassa välinpitämättömyyden yläpuolelle.

Tämä on jotenkin kuvaavaa. Niinistö kuuluu poliittiseen eliittiin, jonka toiminnan edesauttamana suomalainen teollisuus – ja sitä myötä poliittisen eliitin kipeästi kaipaamat verotulot – näivettyy, ja tavallisen ihmisen elämä varsinkin haja-asutusalueella tehdään aina vain hankalammaksi. Niinistön toiminnan vuoksi ei Suomen ulkopuolella yksikään tehdas ole lopettanut toimintaansa eikä vähentänyt päästöjään. Ja jos maailman saastumista mietitään, niin aletaanpas etsiä saastuttajia sieltä, missä saastuttajat ovat. Mutta eihän Niinistö siihen pysty. Näin ollen hän pyrkii kiusaamaan edes omaa kansaansa. Tärkeintähän on kumminkin tiedostava hyvä mieli.

Pistää vaan miettimään tuo sallitun ja kielletyn raja. Miksi se on tavallisen kansalaisen ja Greenpeacen kohdalla erilainen. Miksi tavallinen kansalainen X ei voi, vaikka mieltäisi asian tärkeänä? No siksi, että ei niin saa tehdä. Greenpeace taas saa tehdä, koska Greenpeace. Kuka antoi Greenpeacelle valtuudet olla kansainvälinen häiriköivä sirkusryhmä? Miksei Greenpeaceen tuhlattua rahaa anneta mieluummin vaikka Harlem Globetrottersille? Showtahan sekin on, mutta eivät ne väkisin kenenkään tontille tunge ja yleisölläkin on hauskaa.

Yleensäkin kysymys: voiko aktivisti olla ammatti? Ja kenellä on oikeus määritellä, mitä aatetta tukevaa aktivismia voi harjoittaa ammatikseen, ja minkä aatteen aktivistit taas ovat pelkkiä huligaaneja.

No, yhtä kaikki. Niin Saarelaa kuin V.Niinistöä ajatellessani päädyin suunnittelemaan elämäni ensimmäisen aktivisti-iskun. Tai voihan tuota luokitella terroristi-iskuksikin. Eihän meikäläisen rikinkatkuisessa päässä suunniteltuja asioita voi muuksi sanoa.

Iskuun tarvitaan 50 – 100 aktivistia. Tai koska he eivät välttämättä ole oikealla asialla, niin käytän heistä termiä passivistit. Passivistit ajavat pakettiautoilla Helsinki-Vantaan lentokentän kiitoradalle, jättävät pakut kiitoradalle ja sen jälkeen hajaantuvat, poraavat tukevat metallilenkit kiitorataan sopivin välimatkoin, kahlitsevat itsensä kiinni lenkkeihin estäen lentoliikenteen täysin ja sen jälkeen rullaavat auki banderollit, joissa lukee ”PYSÄYTTÄKÄÄ HUMANITAARINEN MAAHANMUUTTO”.

No tämähän saa aikaan tietysti totaalisen yleishälytyksen, jonka seurauksena Helsinki-Vantaalle tulee kaikki mahdolliset poliisipartiot, Karhu-ryhmä ja kaksi komppaniaa jalkaväkeä Santahaminasta. Siinä vaiheessa kun Pasi-Sisujen jyrinä alkaa kuulumaan kiitoradalle, passivistit rullaavat banderollit kiinni ja avaavat uudet, joissa lukee ”PYSÄYTTÄKÄÄ HUMANITAARINEN MAAHANMUUTTO. SE KASVATTAA HIILIJALANJÄLKEÄ JA KIIHDYTTÄÄ IHMISEN AIKAANSAAMAA ILMASTOMUUTOSTA. GREENPEACE! KUULITTEKO JÄTKÄT? GREENPEACE”.

Tämä taas saa aikaan päättävillä tahoilla niin ankaran akateemisen painetilan, että eräskin verisuoni katkeilee päänupeista. Ja lentoliikenne Helsinki-Vantaalla seisoo sitten päiväkaudet.

No, joka tapauksessa meillä on nyt sitten ikioma vihreä supersankari. Toteaa nimimerkki ”saako toisen tontille tunkeutua, jos mieltää olevansa oikealla asialla”.

2. Vihavitsejä. Tai peukkubassoa. Tai jotakin.

Hommaforumilla tuli törmättyä juttuun, joka on julkaistu Ruotsin Television nettisivuilla. Jutussahan henkilö nimeltä Maria Lindahl on pahalla päällä ja toteaa, että se rasististen vitsien kertominen kahvipöydissä saa ensi vuonna sitten luvan loppua. Tämmösessähän ei sinänsä ole mitään uutta, myös Suomesta löytyy ihmisiä, joitten elämä kulkee koko ajan silmänräpäyksen päässä loukkaantuneesta itkupotkuraivarista. Kahvipöydissä tällaiset ihmiset tunnistaa sinänsä varsin helposti, jolloin vähänkin ajattelukykyinen ihminen natustaa nopeasti korvapuustin poskeensa ja häipyy paikalta.

Jutun tiimoilta vaan meikäläiselle tuli mukava väärinymmärrys. Siellä kun oli tyypillisten fobioitten lisäksi termi ”funkofobi”. Ja minäkös sitä ihmettelin. Onko olemassa ihmisiä, joita vaivaa jonkunlainen totaali-inho funk-musiikkia kohtaan? En minäkään sitä niin suuresti fanita, mutta täytyy sanoa, että siinä musiikinlajissa löytyy kyllä uskomattoman taitavia peukkubasisteja. Vaan eihän tässä nyt funkista ollut tietoakaan, sillä asiaa hieman tönkimällä se selvisi:

Eli justiinsa. Tässähän olikin kyse tästä vammaisten halveksunnasta. Mikä ei sinänsä henkilökohtaista hämmennystilaani vähennä yhtään, sillä en minä kyllä mihinkään vammaishalveksuntaan ole ikänäpäivänä törmännyt. Sen sijaan suomalaisessa keskustelussa olen kyllä törmännyt useammankin kerran siihen logiikkaan, että mikäli arvostelet humanitaarista maahanmuuttoa, niin jonkun ihmeen ajattelusilmukan kautta haluat kyykyttää vammaisia.

Kyseisen mamman ns. punainen lankahan selvisi sitten jutun myötä, eli hän haluaa Ruotsidemokraatit pois paikallisesta eduskunnasta. No, Ruotsihan kulkee valitsemallaan tiellä, myös suhteessa vitseihin ja sen tien päässä ollaan sitten varmaankin tilanteessa, jossa suomalainen, ruotsalainen ja norjalainen menevät porukalla baariin nauttiakseen oluen, ja tähän baarimikko toteaa, että onko tää joku vitsi vai? Ei rasisteille mitään tarjoilla. Suksikaa helvettiin.

Saunakulttuuriin mieltyneessä Suomessa asian voisi panna vielä paremmaksi, eli mikäli Perskeles, Lötjönen, Kutvonen, Pöntinen ja Pätinen haluaisivat viettää keskenään oluella ja makkaralla höystetyn saunaillan, sitä ei voisi pitää, ellei lauteille istumaan tilattaisi saunavihapuhevalvojaa, joka vahtisi, että kerrotut vitsit eivät ylitä loukkaavuuden rajaa ts. niitä ei kerrota ollenkaan.

Kokemuksen pohjalta voi todeta, että tällaisia ääriloukkaantujia on enemmän naissukupuolessa, joten oletettavaa on, että kyseinen saunavihapuhevalvoja olisi myös nainen. Tämän seurauksena saunailta täytyisi pitää shortsit jalassa, sillä mikäli saunavihapuhevalvoja näkisi viidet suomalaiset vitjamunat yhtä aikaa, niin asiahan muuttuisi vihavitsinkerronnasta sukupuoliseksi ahdisteluksi ja hepuille heilahtaisi häkki ennen kuin ensimmäistäkään löylyä olisi heitetty. Tällainen saunominen ei tosin olisi kovin hygieenistä, ja sen seurauksena olisi miehillä pian ns. majavan kokoinen vaahto munissa, mutta sillä tavoin tietysti vältettäisiin vihavitsit ja kaikilla olisi mukavaa.

Paitsi ehkä Perskeleellä, Lötjösellä, Kutvosella, Pöntisellä ja Pätisellä.

3. Ilmastomuutos. Totanoin. Ottiatuota. Ämmätentiijjä. Tai jotakin.

Huitsinnevadassakin lumi otti ja suli jouluna ja maa on mustalla muralla. Ilmastonmuutos M.O.T.

Viime talvena oli tolkuttomasti lunta ja paljon pakkasta. Silloinkin ilmastonmuutos M.O.T.

Siinä vaiheessa, kun osaatte lopullisesti päättää, kertokaa. Lähettäkää sähke. Osoite Poste Restante.