LYHYESTI PUUTTUVASTA VAROVENTTIILISTÄ

Pienistä uutisista voi aika ajoin tehdä isojakin johtopäätöksiä. Eräs pieni uutinen, mistä tuskin sen suuremmin valtamediassa uutisoidaan löytyi Hommaforumilta (kiitos nimimerkki Kemolitorille). Sen mukaan Helsingin hallinto-oikeus päätti seuraavaa:

Vaikka henkilöllä ei ollut voimassaolevaa oleskelulupaa Suomessa, hänellä oli oikeus oleskella Suomessa siihen saakka, kunnes karkotuspäätös saa lainvoiman. Henkilön oleskelua asuinkunnassaan ei hänen maassa viettämäänsä aikaan nähden myöskään voitu pitää hyvin lyhytaikaisena tai satunnaisena. Näin ollen toimeentulotukihakemusta ei ollut voitu hylätä sillä perusteella, ettei henkilöllä ollut voimassaolevaa oleskelulupaa.

Jotta uutisen merkityksen voisi hahmottaa, tulee muistaa, että noin vuosi sitten Korkein hallinto-oikeus teki päätöksen, jonka mukaan Suomesta ei voida karkoittaa ulkomaalaista, mikäli hän ei siihen vapaaehtoisesti suostu. Tällöin hänelle myönnetään tilapäinen oleskelulupa, joka kahden vuoden päästä muuttuu pysyväksi.

Ennakkotapaukset ovat tärkeitä, sillä niihin vedotaan jatkossakin. Näinpä meille on sitten betonoitu systeemi, jossa kuka tahansa ulkomaalainen saa pysyvän oleskeluluvan Suomeen sillä ainoalla perusteella, että hän on saanut itsensä raahattua Suomen rajojen sisäpuolelle. Ja samalla hän on pysyvästi oikeutettu asumisperäisen sosiaalituen kautta pysyvään ja varmaan elatukseen.

Lukijalle ei varmaankaan jää epäselväksi, minkälaisen tulevaisuudenkuvan tuo betonoitu järjestelmä mahdollistaa. Ja se saa aikaan Hotellin respassa lievää suurempaa ihmetystä. Vähänkin järkevässä yhteiskunnassa vastaavanlaisessa tilanteessa poliittiset päättäjät kokoontuisivat yhteen ja toteaisivat, että oikeuslaitoksemme aukaisi Pandoran lippaan ja sai aikaan rajattoman piikin. Vaikka tänne tulisi porukkaa miljoona, niin ei auta kuin elättää. Tässä tilanteessa vastuunsa kantavat (muotitermi) päättäjät toteaisivat, että piikki lyödään kiinni, kun henkilömäärä x on tullut täyteen. Metelöikööt humanistit kuinka paljon hyvänsä.

Onko Suomessa tehty näin? Onko alleensa laskevaan systeemiin edes harkittu jonkunlaista varaventtiiliä?

Eihän toki. Sen sijaan koko asiasta keskustelu on määritelty vähintäänkin epäilyttäväksi ellei sitten suorastaan rikolliseksi. On tehty mahdottomaksi keskustella siitä, kuinka suuri piikin raja on, ja mikä suomalaiset piikin ylläpitämiseen velvoittaa.

Sen sijaan tilalle tarjotaan valtamedian toimesta ulkopuolista humanistista opetusta. Jota antaa mm. Yleisradio, joka tarjoaa erään chileläisen kuvataiteilijan Alfredo Jaarin (käsi ylös, kuka oli hepusta ennen kuullut) viisautta:

Alfredo Jaar on käynyt Suomessa useasti ennenkin. Vuoden 1995 ARS -näyttelyssä hän tölväisi suomalaisia maan nihkeästä maahanmuuttopolitiikasta teoksellaan Miljoona Suomen passia. Turun kulttuurikaupunkivuonna Turun saaristossa nähtiin Jaarin ideoima ympäristötaideteos Rakas Markus.

Miljoona passia odottaa yhä tänä päivänä ottajaansa, moittii Jaar:

- Vuonna 1995 Suomessa oli viisi miljoonaa asukasta. Jos Suomella olisi ollut normaali maahanmuuttopolitiikka, kuten muulla Euroopassa, täällä olisi asunut miljoona maahanmuuttajaa. Nämä ovat puuttuvien maahanmuuttajien passit.

Siitä voitaisiin tietysti keskustella pitempäänkin, mitä on ”normaali maahanmuuttopolitiikka”, mutta yhtä kaikki Jaarin jaarittelu sopii nykysuomalaiseen systeemiin kuin nenä päähän. Koska Suomessa ei ole miljoonaa maahanmuuttajaa, niin Suomessa on jotain pielessä ja maamme on jollain tavoin rikki. Se jää miettimättä, että mikä on pielessä ja millä tavalla miljoona maahanmuuttajaa tilanteen korjaisi. Mutta onhan meillä nyt sentään ennakkotapauksin aikaansaatu systeemi, joka mahdollistaa sen miljoonan tulon.

Suomi on saavuttanut yhteiskuntahistoriansa aikana uuden kehitysvaiheen, josta se on tietysti kovin ylpeä. Eli me hankitaan ulkomailta hölmöläisiä kertomaan täyspäisille ihmisille kuinka säkillä kannetaan valoa tupaan ja pidetään tilannetta ihailtavana.