RUOTSALAISTA JUHANNUSRÖMPSÄÄ

Juhannuksen aikana hotellin respassa tuli törmättyä Hommaforumin kautta erääseen ilmiöön. Ilmiö kuuluu siihen kastiin, että jos se olisi tapahtunut jossain muualla kuin Ruotsissa, niin asiasta olisi tuuminut että whatever, Ruokolahden leijonahan se siinä taas kertaalleen. Mutta Ruotsi on tunnetusti maa, jossa pölhöimmistäkin mahdollisista ideoista muodostuu hyvin helposti ns. vallitseva käytäntö, joten tarkastellaanpa tätä hieman.

Ilmiön ovat kehittäneet naturligtvis ruotsalaiset feministit ja se liittyy perinnejuhliin. Perinnejuhlathan ovat mukavia. Niin kuin vaikka joulu ja juhannus esimerkiksi. Niissä on tietty sisältö ja tietyt rituaalit, mutta ehkä mukavinta niissä on se tunne, että aikanaan omat isovanhemmat ovat viettäneet samoja perinnejuhlia omien isovanhempiensa seurassa jne, joten perinnejuhlassa ollaan osa laajaa sukupolvien ketjua. Sehän juuri tekee asian perinteeksi. Se vaatii aikaa, eikä perinnettä voida saada aikaiseksi esim. hallinnollisella päätöksellä tai feministisellä paatoksella.

No mikäs ruotsalainen perinne se sitten on, joka paikallisia feministejä niin jurppii, että pitää saada uutta tilalle?

No sehän on tämä juhannussalko eli midsommarstång. Siis tommonen. Kyllä te tiedätte:

Nythän on näin, että svedufeministit ovat ilmoittaneet, että tuo juhannussalko on seksistinen fallossymboli (sexistisk fallossymbol) ja patriarkaalisen vallankäytön välikappale (patriarkala könsmaktsordningen). Tavallinen tallaaja niin Pohjanlahden länsi- kuin itäpuolellakaan tuskin tekee tuosta koristeesta yhtä pitkälle meneviä johtopäätöksiä, mutta tiedostava feministihän löytää seksiä jopa sieltä, mistä sitä ei löydä edes kiihkomielinen lahkolaissaarnaaja, ja voi pojat, sehän sentään löytää seksiä paljon, taajaan ja yllättävistä paikoista.

Onhan meikäläinenkin noita juhannussalkoja ennenkin nähnyt, mutta tähän mennessä olen löytänyt tommosista pystyyn hilatuista parrunpätkistä näitä feministien mainitsemia asioita suurinpiirtein saman verran kuin empatian tunteita jääkiekkovalmentaja Jortikasta, mutta nyt kun asia oikein alleviivataan, niin onhan tuossa sinänsä tuo suora osio ja kaksi pyörylää. Ei oo ihme, että purkka feministiltä pysähtyy ja koristeesta tulee meisseli mieleen. Ainakin jos on ollut pitkään puutteessa.

No, nyt kun tämä seksistinen fallossymboli on todistettu kirjaimellisesti olevan herrasta Perkeleestä, eikä sellaista kerta kaikkiaan voi hyväksyä, niin tilallehan pitää tietysti saada jotain toisenlaista, jotain neutraalimpaa, ettei tulisi vaan loukattua ketään. Mitäpä ruotsalaiset feministit sitten ovat kehittäneet tilalle?

No tietysti.

Juhannusvittu eli midsommarfittan.

Kun asiaa googlaa, niin Ruotsissa tämä uusperinne on selkeästi yleistymässä. Katsellaanpa hieman:

No juu, römpsähän siinä, ja liekö palvontamenot käynnissä…

Toosaahan siinä pystyyn viritellään, hjuu…

On siinä selvää tuheron näköä, en minä tuota kiistä…

Tässä jäi vähän epäselväksi että vasenko vaiko ehkä oikea …

Ja tässä vielä varmuuden vuoksi tekstitettynä, että idea aukeaa varmasti kaikille…

Kun meikäläisellä nuo pääkopan aksonit ja neuronit ja mitä niitä nyt onkaan ovat vähän hitaansorttiset, niin minulla on hiukkasen vaikeaa hahmottaa asian ydintä. Ei siinä sinänsä mitään, että väsäillään risuista pihalle härpäkkeitä. Kukin tavallaan ja tyylillään. Mutta jos kerran ideana oli se, että kun vanha juhannuskoriste vahingossa saattaa muistuttaa sukupuolielintä niin se on silloin seksismiä ja tuomittavaa, niin miksi sitten tilalle väsätään jotain muuta joka oikein tarkoituksella muistuttaa sukupuolielintä ja jota nimitetään reilusti vituksi? Minnekä se seksismi tässä matkalla oikein hävisi?

Eli kuvitellun seksismin tilalle on tarjottu selkeää ja häpeilemätöntä seksismiä ja näin ollen on ansiokkaasti taisteltu seksismiä vastaan? Näinkö se meni?

No, ei mun onneksi tartte ymmärtää kaikkea, mitä ruotsalainen feministi tahollaan ymmärtää. Mietin vaan sitä, että jos (epäilemättä kun) tämä perinne yleistyy, niin mitenkä se soveltuu sitten lapsiperheisiin? Tulee mieleen mahdollinen juhannuskeskustelu äidin ja hänen viisivuotiaan tyttärensä välillä:

- Äiskä! Miksi meillä ei ole juhannussalkoa tämä vuonna?

- Kuules, kultaseni. Se salko oli vanha ja huono perinne. Se sai häipyäkin pois. Mutta tänä vuonna meillä onkin juhannusvittu. Katso, eikö olekin hieno?

- Juu, niin kai. Mutta mikä se on se vittu?

- Kultaseni, annapas äiskän selittää…

Tosin laulaahan se Erinkin, että kyllä viisivuotisen tytön pitää osata jo kiroilla. Minä en vaan välttämättä pysy aina ajan hengessä mukana.

Kun nyt vähän googlasin ja seurasin, niin feministit mainostivat kyseessä olevan huumorin. Tätä en voi kiistää, sillä jokainenhan mieltää huumorin omalla tavallaan. Itselle vaan tulee koko ilmiöstä mieleen mielikuva pikkutytöstä,  joka on löytänyt jalkojensa välistä jotain jännää, ja jolle äiti unohti sanoa, ettei sitä jännää oikein passaa räplätä julkisuudessa ja esitellä kaikille vastaantulijoille.

Vaikka kulttuurillisesti jälkeenjäänyt ehkä olenkin, yritän silti pieneltä osaltani pysyä kiinni ajan hengessä, ja muistutan ruotsalaisia feministejä siitä, että vaikka heidän uusi perinteensä toki ihan vitun hieno onkin, niin se tarvitsee silti vielä hieman tuunaamista. Meinaten, ruotsalaiset feministithän myös kannattavat rajoittamatonta maahanmuuttoa, jonka muassa Ruotsiin on saatu uusperinteitä, jotka tosin maailmalla ovat jo melko vanhoja. Tästä on hyvänä esimerkkinä ruotsalainen koululuokka, jossa kaikki 30 tyttöä oli ympärileikattu. Tytöistä 28:lle oli tehty ympärileikkauksen vakavin muoto, jossa klitoris poistetaan, häpyhuulet typistetään ja ommellaan yhteen.

Että Ruotsissa oltaisiin oikein vimosen päälle ajan hengessä, näitä juhannusvittuja pitäisi tehdä vierekkäin kaksi kappaletta, joista toinen olisi kurottu piikkilangalla umpeen ja molempiin laitettaisiin roikkumaan kyltti alla olika – alla lika.

Palataanpa vielä noihin midsommarfitta-kuviin. Siellähän on meinaan miehiäkin. Jotenkin vaan tuntuu siltä, että ruotsalaiset ämmät ovat komentaneet ukkonsa väkertämään heille noita juhannusvittuja. Ja äijät tekevät sen kiltisti ja sitten karkeloivat tuon risurömpsän ympärillä ja tuumivat, että on meillä niin jävlar hauskaa että för fan.

Mikäli täällä Suomessa nainen toteaa, että viitsitkö kulta duunata juhannustoosan, niin asia ymmärretään perinteisemmässä mielessä, ja siihen löytyy niin kykyä kuin tahtoa. En voi välttyä ajatukselta, että meidän ruotsalaisilla vastineilla ei välttämättä enää asian perinteisessä mielessä saada aikaan mitään mainittavaa, joten sitten tyydytään väkertämään vittuja vitsaskimpuista. Mammojen mieliksi.

Hulluja nuo ruotsalaiset. Kautta Teutateksen. Kautta Belenoksen.

Hotellin respasta toivotetaan lukijoille antoisaa kesän jatkoa. Väistämättä viimeistään ensi kesänä keksittävää sukupuolineutraalia juhannuspersereikää odotellessa.