Yksi monikulttuurisuusideologiaa
ylläpitävän propagandakoneiston toimintatapoja on se, että kirjoitetaan lehtiin
ylistävänluontoisia juttuja jostain yhdestä ainoasta, etnisesti oikeasta
suunnasta tulleesta henkilöstä, ja tehdään hänestä jonkinlainen inhimillinen
sankaritarina. Kirjoitus alkaa henkilön vaikeissa oloissa vietetystä elämästä
kotimaassaan, jatkuu ankaralla taistelulla siitä, että henkilö lopulta pääsee
Suomeen ja päättyy siihen, kuinka hän, huolimatta paikallisväestön rasistisista
asenteista on nykyisin melkein lukutaitoinen, melkein kirjoitustaitoinen,
melkein kielitaitoinen, melkein
ammattitaitoinen, melkein elättää itsensä ja on siis näin kaikkien kriteerien
mukaan sataprosenttinen suomalainen.
Tässä toimintatavassa on se kiistaton
etu, että siinä annetaan toimittajan hellimälle ideologialle kasvot. Ja jos
kantasuomalainen arvostelee toimittajan monikulttuurisuutta väreilevää
ideologiaa edes yleisellä tasolla, hän on silloin sydämetön ihminen, joka
haluaa julmuuttaan toimittaa tämän hymyilevän ja ah niin symppiksen ihmisen
takaisin kotimaahansa kurjuuteen ja kurimukseen. Jossa hän tosin hiljattain
kävi lomailemassa, mutta on rahvaanomaista takertua yksityiskohtiin.
Toimintatapaa käytetään erityisesti
sanomalehdissä, Yleisradiossa, naistenlehdissä ja erilaisissa
maahanmuuttoteollisuuden omissa julkaisuissa. Tämän tyyppiset jutut ovat
toistuessaan kiistatta hyvin ärsyttäviä, mutta tämä nyt vaan on päivän henki,
eikä sille varmaankaan minkään voi. Sen sijaan on olemassa tiettyä
erityislehdistöä, jonka ei luulisi harrastavan tällaista. Yksiä edustajia
tällaisista lehdistä ovat luonnollisesti ammattiliittojen lehdet.
Ammattiliitothan ovat perustettu aikanaan sitä varten, että ne huolehtivat
suomalaisten työntekijöitten edunvalvonnasta. Niitä ei ole perustettu sitä
varten, että ne nostaisivat ulkomailta hankitut elätettävät jonkunlaiseen
ihanneasemaan.
Erityisesti näin kuvittelisi olevan yksityisen
sektorin ammattiliitolla, sillä ylimääräinen elätettävien (niin ulkomailta
tulleitten kuin asiaan liittyvien kotimaisten virkahenkilöiden) määrä tietää
kasvavaa verorasitusta ja sitä myötä heikkeneviä työllisyysnäkymiä. Suomen
suurin yksityisen sektorin ammattiliitto on Palvelualojen ammattiliitto PAM,
jossa on jäseniä kaikkiaan 230.000. Liiton jäsenet toimivat vähittäiskaupoissa, matkailu-, ravintola-, ja
vapaa-ajan palveluissa, kiinteistöpalveluissa ja vartiointialalla, ja näillä
aloillahan raha on ihan oikeasti ansaittava, se ei tule valden taskusta. Näin
ollen alat ovat tietysti suhdanneherkkiä, ja ammattiliiton tulisi ottaa
jäsentensä edunvalvonta hyvin vakavasti. Tämän tulisi luonnollisesti heijastua
myös liiton lehdessä. Katsotaanpa mikä onkaan tuoreen PAM-lehden pääuutinen.
Kerrotaanko siinä vartijoitten työehdoista ja palkkauksesta? Vaiko ehkä
ravintola-alalla aina lisääntyvästä pätkätyöstä ja sen aikaansaamasta yleisestä
epävarmuudesta ihmisten elämässä?
No ei aivan.
Jep. PAM-lehden pääuutinen on
luonnollisesti inhimillinen sankaritarina, jossa jätkä häipyy Senegalista,
jättää perheensä ja menee Espanjaan. Taustoistaan hän osaa kertoa, että on
tehnyt jossain vaiheessa töitä Senegalin naapurimaassa Guinea-Bissaussa.
Hotellin respassa ei tietenkään epäillä miehen sanaa, kun kerran vakavalla
naamalla väitetään, mutta vähän ihmetyttää se, että Wikipedian mukaan
Guinea-Bissau on yksi maailman köyhimmistä maista, joten siellä ei äkkiseltään
miettien välttämättä hirveän suuri siirtotyövoiman tarve ole. Wikipediassa
mainitaan kuitenkin Guinea-Bissausta seuraavaa:
Yhdistyneet
kansakunnat (YK) on huolissaan, että huomattava määrä latinalaisessa Amerikassa
tuotetuista huumeista päätyy Eurooppaan Guinea-Bissaun ja muun läntisen Afrikan
maiden kautta. Maassa tehtyjen huumetakavarikointien määrä on kasvanut, mutta
YK pelkää maasta silti tulevan yhdyskäytävä Etelä-Amerikan ja Euroopan
huumebisnekselle, ja huumekartellien saavan vain enemmän jalansijaa ja valtaa
maassa. Huumekauppa lisää hallinnon korruptiota ja epätasa-arvoa.
Mikä tietysti saattaisi ehkä lisätäkin
sen siirtotyövoiman tarvetta, mutta niin kuin tuli todettua, ei epäillä miehen
sanaa. No, hepun elämä Espanjassa ei oikein tahtonut asettua uomilleen, mutta
sitten tulikin onnenpotku, eli heppu törmäsi (no eipä olis arvattu)
suomalaiseen naiseen, pokasi siitä itselleen muijan ja sitten alkoi helpottaa.
Ongelmana oli vaan, että kuinka päästä Suomeen. Ratkaisuna oli se, että muija
seilasi kaksi vuotta Suomen ja Espanjan väliä, ja sittenpä oleskelulupa jo
irtosikin.
Inhimillinen sankaritarina päättyy
onnellisesti, eli häiskä asustelee Tampereella, lähettää suomalaisen rouvansa
kanssa rahaa entiselle perheelleen Senegaliin ja on melkein lukutaitoinen,
melkein kirjoitustaitoinen, melkein kielitaitoinen, melkein ammattitaitoinen, melkein elättää
itsensä ja on siis näin kaikkien kriteerien mukaan sataprosenttinen suomalainen.
Mainittiinhan jutussa sentään saunakin.
Mikäli kyseinen juttu olisi ilmestynyt
sanotaammeko vaikkapa laatulehti Helsingin Oikeaoppisessa, naistenlehti
Julkkispötsissä tai pakolaisylistysviraston lehdessä Apurallaassa, ei asia
olisi ihmetyttänyt yhtään, eikä asiasta varmaankaan olisi tullut edes
kommentoitua.
Mutta ammattiliitto?
Tämäkö se oli se PAMin tärkein viesti
jäsenilleen? Senegalilainen häiskä pääsee suomalaisen naisen siivellä Suomeen
ja vaikka asia ei liity kylläkään millään tavalla siihen, miksi ammattiliiton
jäsenenä ollaan tai ammattiliiton toimintaan yleensä, niin kirjoituksesta
päätellen iloisia pitäisi olla ihan porukalla.
Tietysti, onhan PAM yksityisten
palvelualojen liitto ja ehkä se näkee tuleviin aikoihin tarkemmin kuin hotellin
respasta käsin osataan ajatella. Kun ajattelee tätä inhimillistä
sankaritarinaa, niin ammatillisessa mielessähän sen voi tietysti mieltää
yksityisen henkilön rahoittamaksi ja toisen yksityishenkilön tarjoamaksi
yksityiseksi palvelumuodoksi, jossa kysyntä ja tarjonta sopivalla tavalla
kohtaavat. Oli sille palvelulle olemassa joku sivistyssanakirjan ulkopuolinen
ammattinimikekin, mutta hotellin respassa ei sitä juuri tällä hetkellä
muisteta.
Ehkä tämän tyyppisille palveluille on
kasvava tarve. Ja muutenkin tässä on kai aika lopettaa tämä kirjoitus ja mennä
nurkkaan häpeämään. Sillä onhan aito rakkaus sentään maailman kaunein asia.
Kaiken se kestää, kaiken se kärsii, eikä varsinkaan kuseta eikä käytä hyväksi.
Olisikohan tällä mitään yhteyttä siihen, että PAM:n jäsenistä suurin osa on naisia? Ehkä tämmöisellä, naistenlehtien tapaan tekaistulla jutulla halutaan lisätä ammattiliiton lehden kiinnostavuutta.
VastaaPoistaTervehdys, Yks Turkkulaanen ja kiitos kommentistasi. Mahdollistahan tuo on. Mutta huvittavaa sinänsä on, että jutun kirjoittaja on mies, nimeltään Tuomas Lehto.
VastaaPoistaOottakaas vähän….
VastaaPoistaHemmo on siis lähtöisin Sengalista, josta on tullu kansainvälisen huumekaupan hyvin merkittävä kauttakulkumaa. Sieltä tyyppi on "mennyt töihin" Guinea-Bissauhin jossa työllisyys- ja turvallisuustilanne on (huumebisnestä lukuunottamatta) vielä Senegaliakin huonompi. Ja sitten löytyi sopivan isolla ja hyllyvällä rakenteella varustettu suomalainen urbaani merinisäkäs.
Tässä kohtaa tuli tukikohdaksi sitten Espanja, joka on Marokkosta, Senegalista, Guinea-Bisseausta jne tulevan huumevirran keskeisin eurooppalainen tukikohta ja logistiikkakeskus.
Ja kyllä pohjoismainen hyväuskoinen hölmöys osaa sitten naurattaa makeasti!
Eli niille jotka eivät asiaa tiedä:
Eteläisestä Amerikasta tuleva kokaiini on vallannut jauhehuumeiden kentällä itselleen valtavan markkina-alueen. Ja siltä varalta että joku tollo on juuttunut 80-luvulle ja luulee kokkelia eliitin muotihuumeeksi: CRACK. Kokaiini pelaa nykyisin hinnalla, voluumilla ja on yhä vahvemmin ja vahvemmin heroiiniin verrattava slummipaskatähänkuolee -henkinen luuserihuume, johon liittyvät ihan kaikki samat ongelmat kuin vaikka heroiiniin mutta CRACKin osalta jossain määrin jopa vakavampina.
Nykyisin kokkelia ei koiteta laivata tai lennättää suoraan Euroopaan. Määrät ovat liian isoja ja tavaraa katoaisi takavarikkoihin liikaa. Sen sijaan kokkeli laivataan tai rahtilennätetään Afrikkaan, mistä se tuodaan hyvin monilla tavoilla Eurooppaan. Espanja on tärkein sillanpää. En ole varma mutta Rotterdam saattaa olla kakkonen. (Isot toimijat ovat aina osanneet pitää huolen siitä että Rotterdamin ja Amsterdamin välinen työnjako säilyy.)
Ovat kuin kaksi marjaa; peruna ja rusina. Ainoa mikä poikkeaa valtavirrasta näyttäisi olevan suhtkoht samanlainen ikä. Yleensähän nämä nuoret sällit kutsuvat näitä nuorikoitaan "mummoiksi".
VastaaPoistaPAM toimi kuin koira, joka heittäytyy isäntänsä eteen selälleen. Stubb on ilmoittanut ettei kannata liittojen jäsenmaksujen verovähennystä, mutta Stubbista riippumatta valtion velkaantumisen taittaminen tarvitsee kaikki kivet käännettäväksi. Epäilemättä porvaripuolueiden ikiaikainen toive tulee myös toteutumaan, kun sosialistit ovat ilmeisesti vähemmistössä (ja nyt tarkoitan sosialistipuolueilla niitä perinteisiä, vaikka onhan nyky-Sekoomus yhtä vasemmalla kuin SDP:kin).
PAMin aktiivit on hyvin vasemmalle kallellaan, ja ehkä se antaa turhan väärän mielikuvan konttorin toimihenkilöille ja lehden toimittajille, minkälaisia rivijäsenet ovat. Normaali PAM-lainen tekee pienipalkkaista duunia, raskasta sellaista (keittiöt, siivoojat), ja heillä on työkavereina ties mistä lähtöisin olevia tiskareita ja muita. Näistä PAM-lainen hyvinkin voi tykätä, koska ne ovat kollegoita jotka jakavat saman raskaan arjen. Ei sitä taisteluhaudassa ehdi katsoa aseveljen uskontoja ja ihonvärejä.
Mutta sitten on se osa, josta nyt ilmeisesti tämäkin juttu oli tehty, että ei kiinnosta mennä duuniin, ja niitä normi-PAM-lainen ei kyllä hyvällä katsele.
Että olipa mainio osoitus siitä, miten ay-liiton johto on liukunut kiihtyvää sivuluisua liiton tavisjäsenestä. Sen takia vastustan ay-liittoja, että ne ovat nykyajan orjaparoneita. Ottavat työntekijältä oikeudet pois ja kieltävät lakkoilemasta.
Niin. Mitäpä on tällaisen romanssin rinnalla juttu vaikka suomalaisesta yksinhuoltaja-siivoojasta, joka kouluttaa kolme lastaan maistereiksi ja iloitsee nyt lapsenlapsistaan. Eihän sellainen voi olla edes totta!
VastaaPoistaHuoh.
Tämä Senegal-juttu meni ihan hiukan yli maalin, se herättää enemmän ärtymystä kuin mitään muuta. Pari tällaista lisää niin lehden toimituskuntaan aletaan vaatia vaihdoksia.
Olisi muuten hauska tietää, mikä on naisten ja miesten suhde toimituksessa?
Tervehdys Anolle, Vittuuntuneelle NettoVeronmaksajalle, Kumitontulle ja Närpes Vargille & kiitos kommenteistanne.
VastaaPoistaAno: Kyllähän tuo kieltämättä vähän haiskahtaa. Länsiafrikkalaiset veljemmehän sinänsä kunnostautuivat jo 1980 – 1990-lukujen vaihteessa ja toivat tännekin huonolaatuisempaa ja halvempaa heroiinia. Erityisesti gambialaiset kunnostautuivat. Muistaakseni silloin gramman hinta putosi neljästätuhannesta alle tuhanteen markkaan. Asia sinänsä unohtui sekä somali-invaasion myötä että Neuvostoliiton hajoamisen myötä alkaneen venäläisen, sanoisinko hyvin luovan yrittäjätoiminnan seurauksena.
Vittuuntunut NettoVeronmaksaja: Mikäli heppu menestyy, seurantaa on tarjolla. Todennäköisempi vaihtoehto on, että etsitään taas uusi inhimillinen sankaritarina.
Kumis: Kyllä tuo heppu näyttää minusta selvästi nuoremmalta. Minä sinänsä kannatan ammattiliittoja, ainakin noin ajatuksena. Mutta kyllähän niitten toiminta on sellaista mitä totesitkin. Korostuu julkisella sektorilla, jossa liitot ovat instituutioita itsessään, elävät ja lihovat itsensä vuoksi ja jotka lähinnä ärsyyntyvät, jos jäsen kyselee edunvalvonnan perään.
Laitetaanpa tuosta PAMista vielä siteeraus Wikipediasta: ” Vuoden 2012 presidentinvaaleissa PAM tuki SDP:n Paavo Lipposen kampanjaa 33 900 eurolla, vasemmistoliiton Paavo Arhinmäen kampanjaa 8 000 eurolla ja vihreiden Pekka Haaviston kampanjaa 8 000 eurolla.”
Kun ottaa huomioon, että PAMin jäsenistöstä kaikki eivät takuuvarmasti kannata demareita, vasemmistoliittoa tai vihreitä, niin minä pitäisin tuota jo jäsenmaksujen rikollisena koplaamisena. Mutta ammattiliitothan muutenkin tukevat vasemmistoa. Jäsentensä mielipidettä kysymättä.
Närpes Varg: Tässä Senegal-jutussa on kyse siitä kyllästämis/kyllästymis-ilmiöstä, josta olen aikaisemminkin kirjoittanut. Ei todellakaan osu haluttuun maaliin vaan alkaa yksinkertaisesti aina enemmän vituttaa.
Lehden toimituskunta on varsin naisvaltainen:
Päätoimittaja:
Auli Kivenmaa
Toimitussihteerit:
Tiina Ritala
Sini Saaritsa
Toimittajat:
Marja Ikkala
Tuomas Lehto
Josetta Nousjoki
Redaktör:
Jonna Söderqvist
Mahtaa tuota vetyperoksilla valkaistua matkamorsianta ilahduttaa se prosessi, joka on edessä sitten kun vaimonsa ja lapsensa hylännyt, maansa hylännyt ja vähän kaiken muunkin turhan painolastin taakseen hylännyt matkamuisto saa kansalaisuuden.
VastaaPoistaOnneksi tässä tyhmien lehmien maassa riittää kyllä lohduttajia parisuhteesta, perhe-elämästä ja/tai avioliitosta huolimatta ah niin yksinäisille valaantuomille.
Tervehdys, Ano. Tokihan lohduttajia riittää ja näistä tulee mieleen aika ajoin lehdistössä olevat ”mieheni vei tyttäreni Algeriaan”-jutut.
VastaaPoistaMutta eivät nämä voi väittää, etteivätkö tietäisi riskejä. Enemmän ihmetyttää tuo ammattiliittojen asenne (eihän tää nyt ensimmäinen ihqutettu tapaus suinkaan ollut). PAMillakin varmaankin olis ihan oikeasti tähdellistä työtä tehtävänä. Mutta tämäkin juttu viestii, että ammattiliiton jäsenten tulisi ihan oikeasti olla jollain tavoin kiinnostunut jonkun suomalaisen ämmän itsensä toteuttamisesta. Ja siitä, että sen itsensä toteuttamisen kohde pääsee Suomeen, vaikka mitään velvollisuutta siihen ei ollutkaan.
Kurkistin erääseen blogitekstiin joka käsittelee mm. sitä, että millä tavoin musulmaanien ja länkkärien ajattelu eroaa toisistaan. Sitä lukiessa tuli mieleen että oikeastaan puolestaloukkaantujien, kukkahattuuston ja tärähtäneistön ajattelu on aika pitkälle eräänlaista "arabiajattelu by proxy" höynäilyä.
VastaaPoistaTervehdys, Ano, ja kiitos linkistä. Kirjoitus, tai siis haastattelu oli erittäin hyvä ja kyllä siitä voi tehdä hyvinkin sellaisen johtopäätöksen, mitä tuumailit.
VastaaPoistaAmmattiliitot näyttää seuraavan nykyvasemmiston jälkiä. Maahanmuuton paapominen ja homoaate nousee tavallisten suomalaisten intressien ajamisen ohi. Vaikka jäsenmaksut ja äänet kyllä kelpaa. Kummallista!
VastaaPoistaToivoa vaan sopii, että yhä useammat maksumiehet herää todellisuuteen. Vaikka kuinka propakandaa lyödään, niin ei käpy muutu leiväksi.
Yleensä monet suomalaiset ämmät ovat kiukkusia ja riidanhalusia. Mitenkä tällänen musta "auervaara" sulattaa sen? Arki tullee näyttämään sen toisen tarinan.
Tervehdys, Korpisoturi. Olet valitettavan oikeassa. Ammattiliitot ovat muuttuneet instituutioiksi jotka ovat olemassa vain oman itsensä takia ja työntekijän ovat olemassa ajaakseen liiton etuja.
VastaaPoistaArkihan näkyy sitten toisenlaisessa uutisoinnissa, jossa esitellään kyynelehtivä nainen ja otsikkona on ”Ahmed vei lapseni Algeriaan”.
Aiheeseen maantieteellisesti liittyen: http://rahmispossu.net/2014/07/18/poliisi-otti-kiinni-15-vuotiaan-huumekauppiaan/
VastaaPoistaTervehdys Vittuuntuneelle NettoVeronmaksajalle ja KKi:lle, kiitos kommenteistanne ja terveisiä täältä Tsuhna MC Lakeuden kotitalleilta, jossa olemme vierailulla.
VastaaPoistaVNV: Ruotsista on tehty gangstas paradise. Ja näihin länsiafrikkalaisiin siis itse törmäsin jo yli 20 vuotta sitten. Ei oo otettu itsestäänselvyydestä opiksi.
KKi: Taitaa olla niin, että stubbilaisessa todellisuudessa suomalainen logistiikka ympäristönsuojellaan hengettömäksi. Hyviä ajokelejä sinne pohjoiseen.
Kaikki yhteiskunnan instituutiot ovat valjastettu tähän propaganda sotaan. Puolustusvoimat, poliisi, kirkko jne, miksei siis ammattiliitotkin. Hinnasta viis.
VastaaPoistaTervehdys, Ari. Valitettavan totta. Ja propagandasodan tarkoituksena on vielä kilpailla siitä, kuka komeimmin kusee omaan kaivoon.
VastaaPoista