KALJUPÄISIÄ UUTISHAVAINTOJA OSA LXV

1. Uhka havaittu. Mutta mistä suunnasta?

Niin kuin tiedetään, ovat viranomaisemme kautta historian tehneet valmiussuunnitelmia, joilla varustaudutaan Suomea ja suomalaisia kohti suuntautuviin uhkakuviin. On hyvä, että valmiit suunnitelmat ovat olemassa, ettei sitten tiukan paikan tullen ihmetellä sormi suussa. Näyttää vaan siltä, että valmiussuunnitelmat ollaan pistämässä kerralla uusiksi ja sen verran radikaalisti, että hotellin respassa päätä raapiessa kynsi väkisinkin uppoaa syvälle orvasketeen.

Asiaa käsitellään uutisessa, jonka eräs valpas anonyymikommentoija lähetti. Kiitokset Anolle. Uutisessa todettiin, että maanantaina avattiin alueellinen maanpuolustuskurssi, jonka avauspuheen piti Etelä-Suomen aluehallintoviraston ylijohtaja Minna Karhunen. Näin alkuun voi tietysti ihmetellä, että mitähän tekemistä poliittisella kokoomusbroilerilla, joka on kansanedustajan uran jälkeen päässyt poliittiseen palkkiovirkaan on varsinaisten valmiussuunnitelmien kanssa, mutta ehkä hän edustaa tarvittavaa poliittista luotettavuutta, jonka suuren merkityksen maanpuolustuksessa ymmärsi aikanaan jo puna-armeija.

No, yhtä kaikki. Karhunen ilmoitti seuraavaa:

– Jos valmiussuunnitelmat eivät ole ajan tasalla, on nyt korkea aika päivittää ne. Suurinta riskiä eivät kuitenkaan muodosta maahanmuuttajat, vaan meidän suomalaisten kyky mukautua uuteen tilaisuuteen.

– Heikko taloustilanne ja korkea työttömyys lisäävät ihmisten ahdistusta, joka saattaa purkautua monenlaisina ääri-ilmiöinä. Rasismi ja väkivaltaisuus pitää tuomita heti alkuunsa, Karhunen linjaa.

Onhan tietysti totta, että hotellin respan henkilökunnalla on pitkät piuhat joissa on kylmäjuotoksia välissä, mutta tuota ei oikein muuten voi tulkita, kuin siten että Karhusen mielestä yhteiskunnan suurin vaaratekijä ovat tavalliset kansalaiset, jotka eivät hyväksy elintason perässä tapahtuvaa haittamaahanmuuttoa ja virkakoneiston on varauduttava sen varalta, että haittamaahanmuutto voi jatkua rauhassakin ilman kansalaisten häirintää.

Sehän on epäselvää, että harrastiko Karhunen virkansa puolesta jonkunlaista julkista yksityisajattelua. Olisi ollut varsin hyvä nähdä tilaisuudessa olevia everstiluutnantteja ja majureita ja katsoa, että nyökyttelivätkö ne, vai katsoivatko toisiinsa ihmetellen, että mitä helevattua tuo ämmä höpäjää. Jos sotilashenkilöstö oli Karhusen kanssa samaa mieltä, niin silloin tilanne alkaa olla jo enemmän kuin huolestuttava, sillä siitä voisi tulkita viranomaiskoneiston varustautuvan omaa kansaansa vastaan.

Palataanpa vielä tuohon Karhusen avautumiseen ja toistetaan yksi lause:

- Suurinta riskiä eivät kuitenkaan muodosta maahanmuuttajat, vaan meidän suomalaisten kyky mukautua uuteen tilaisuuteen.

Nyt on pakko miettiä, että kävikö Karhuselle ns. ajatushupsis ja hän käytti sanaa ”tilaisuus”, kun oikeampi termi olisi tietenkin ollut ”tilanne”. Jos hän käytti sanaa tarkoituksella, niin silloinhan hän näkee tänne kymmenet tuhannet elätettäväksi tulevat elintasopakolaiset ja heidän väistämättä aikaan saamansa yhteiskunnallisen levottomuuden jonkunlaisena tavoiteltavana tilana. Ja todennäköisesti hän juuri tätä tarkoitti, sillä totesihan hän vielä (muistutan, että tämä puhe on siis esitetty maanpuolustuskurssin avauspuheenvuorona):

– Turvapaikanhakijoiden määrän valtava kasvu on tuonut mukanaan myös ilonaiheita. Olen todella ylpeä suomalaisista, jotka ovat aktivoituneet auttamaan järjestämällä tavarakeräyksiä ja jopa tarjoamalla kotejaan hädässä olevien avuksi.

Karhunen toteaa vielä:

– Tilanne on tullut yllätyksenä, mutta meillä ei ole ongelmia reagoida siihen. Meillä on olemassa sekä kansalliset että alueelliset valmiussuunnitelmat laaja-alaisen maahanmuuton varalle.

Ja tätähän ei hotellin respassa epäillä yhtään. Varmasti hyvät ja toimivat suunnitelmat ovat olemassa jo niiltä ajoilta, kun pelättiin maahanmuuttajien tulvaa hajoavasta Neuvostoliitosta. Ja epäilemättä ne suunnitelmat on tehty sellaisten ihmisten toimesta, jotka ymmärtävätkin turvallisuuden päälle jotakin. Herää vain kysymys, haluavatko Karhusen kaltaiset ihmiset päivittää nämä suunnitelmat uuteen, heidän utopialleen soveliaaseen muotoon? Ja minkälainen se muoto on?

Päivitettyjen uhkakuvien myötä esittelemme myös päivitetyn Suomen sotalipun: valkoinen risti valkoisella pohjalla.

2. Tuokiokuva Suomesta

Vanha kaverini Herra X, joka asustaa tuolla kaakonkulmalla lähetti minulle linkin paikallisesta valtalehdestä opastuksella että luepas tuo. Minähän luin, ja ajattelin kertoa linkin sisällöstä myös tässä blogissa. Jutun otsikko on ”Kouvolalaisen toimeentulotuen hakijan tarina: Ei enää realisoitavaa omaisuutta”. Kirjoitus kertoo kouvolalaisesta kahden lapsen yksinhuoltajaäidistä, jonka taloudellinen alamäki alkoi kolme vuotta sitten, kun hänet irtisanottiin vakituisesta työsuhteesta yt-neuvottelujen päätteeksi. Löydettyään uuden työn hän jäi keväällä sairauslomalle työuupumuksen takia ja hänet ohjattiin hakemaan toimeentulotukea. Tässä tiettyjä otteita:

- Toimeentulotukihakemukseni jatkoselvityksessä oli 142 sivua todisteita siitä, että olen oikeasti köyhä. Käärin "suppean" hakemukseni liitteineen joulupaperiin ja toimitin sen sosiaalitoimistoon. Liitin hakemukseen huvikseni ulosottopaperit. Saatteeksi kirjoitin: Halusin vain osoittaa, että ei mene kauhean hyvin.

- Leipäjonossa arpanumeroni oli 27. Kun vuoroni vihdoin tuli, sain kolme pussia leipää. Kaikki muu oli jo jaettu.

- Elokuun tulot: 496 euroa, josta 205 euroa on lapsilisää ja 291 euroa sairauspäivärahaa. Kela ei ole voinut maksaa koko kuukauden sairauspäivärahaa, koska puuttui joku työantajan paperi. Elokuun tukilaskelmassa huomioitavat menot: noin 1 070 euroa.

- Kotivakuutusta ei hyväksytty, koska puuttui vakuutuskirja. Sähkölaskua ei hyväksytty, koska liitteissä oli maksumuistutus alkuperäisen laskun sijaan.

- Asuntolainan korkoja ei hyväksytty. Syynä oli pankin väärä tapa ilmoittaa koron osuus. Koron osuus lainasta olisi pitänyt eritellä tiliotteessa. Nyt ei ollut, koska lainan lyhennysvapaakuukauden vuoksi pankki ilmaisee asian kokonaislyhennyksenä.

- Tukipäätös tuli. Hakemussulkeiset jatkuvat. Lähetän uudelleen saman lisäselvityksen, jonka lähetin edellisen hakemuksen liitteenä. Miksikö? Siksi, että selvitystä ei oltu huomioitu kokonaisuudessaan. Miksi? Siksi, että paperin säästämiseksi olin tulostanut selvityksen liitteen kaksipuolisena. Kääntöpuolta ei oltu luettu. Nyt kirjoitin kissankokoisin kirjaimin punaisella KÄÄNNÄ.

- Myin auton ja kolme vuotta palvelleen unelmieni kodin. Enää ei ole realisoitavaa omaisuutta.

Asuntovelkaa jäi maksettavaksi 31 000 euroa. Lokakuuhun mennessä on löydettävä vuokra-asunto ja rahat takuuvuokraan.

Toivotan kyseiselle ihmiselle voimia eloon ja toivon, että asiat suttaantuu. Pistää vaan miettimään, että järjestelmämme kyttää kyllä täikamman kanssa ja voimia säästämättä, ettei persaukinen suomalainen saa vain itselleen ylimääräistä kahtakymppiä ilman trukkilavallista lanketteja.

Ja samaan aikaan se on köijäämässä tänne kymmeniä tuhansia elintasosurffailijoita elätettäväksi, tehden vielä asiasta itseisarvon, josta meidän tulisi olla onnellisia.

Milloin pääministeri ilmoittaa, että hän myy ylimääräisen talonsa ja lahjoittaa rahat kuntansa sosiaaliturvan varassa eläville?

Milloin Erkki Liikanen ilmoittaa, että hän luopuu kuukauden palkastaan (n. 21.500 euroa) ja kustantaa sillä muutaman kymmenen vähävaraisen suomalaisen kuukauden vuokran?

Milloin järjestetään kansalaiskeräys vähävaraisten suomalaisten auttamiseksi ja milloin aluehallintoviraston ylijohtaja kommentoi siitä avatessaan maanpuolustuskurssin: ”olen todella ylpeä suomalaisista, jotka ovat aktivoituneet auttamaan järjestämällä tavarakeräyksiä ja jopa tarjoamalla kotejaan hädässä olevien avuksi.”?

Ei milloinkaan. Se kun ei ole muodikasta eikä sillä kerää itselleen moraalisäteilyä. Suomalaiset ovat so last season.

Karihan ennusti kaiken jo vuonna 1990

3. Leikataan vaan

Hallitushan sitten meni ja teki tiettyjä leikkauksia. Meikäläisten vuorotyöläistenkin huusholliin leikkaukset kieltämättä iskevät, mutta en nyt tolkuttomasti jaksa valittaa itse leikkauksista. Nämähän olivat tiedossa jo edellisen hallituksen aikaan, se vaan lykkäsi likaisen työn seuraavalle. Ei ole myöskään mikään salaisuus, että julkinen sektorimme on järkyttävän suuri, ja siitä on pakko karsia.

Niin että itse leikkauksista en mutise. Parista muusta asiasta leikkauksiin liittyen mutisen.

Ensimmäisenä voi todeta, että hallitus ei näytä tekevän mitään yliturvonneen julkishallintomme yliturpoamisen perussyylle, eli hallintohimmeli näyttää säilyvän ennallaan ja julkishallintomme tulee jatkossakin olemaan täynnä hallintojohtajia, hallinto- ja kehittämisjohtajia, projektipäällikköjä, projektijohtajia, projektityöntekijöitä, projektitutkijoita, projektikoordinaattoreita, projektisuunnittelijoita, projektisihteereitä, arviointipäällikköjä, hallintopalvelupäällikköjä, henkilöstöpäällikköjä, kehittämispäällikköjä, aluekehittäjiä, erityissuunnittelijoita, strategiapäällikköjä, tulosaluejohtajia, tulosaluesihteereitä, ryhmäpäälliköitä, henkilöstövisiosuunnittelijoita, palvelussuhdepäälliköitä, henkilöstöhallintapäälliköitä, johtavia neuvojia, johtavia tutkimussosiaalityöntekijöitä, erikoistutkijoita, suunnittelijoita, erityissuunnittelijoita, tutkijatohtoreita, käytäntötutkimuksen professoreita, asiantuntijoita, erityisasiantuntijoita, neuvottelevia virkamiehiä ja johtavia kehittämiskonsultteja.

Eli toisin sanoen akateemisia suojatyöpaikkoja. Tästä voi kyllä mutista.

Toinen asia mistä voi mutista vieläkin enemmän on se, että hallitus toteaa, että meillä ei ole varaa, ja tekee leikkauksia, jotka kohdistuvat suomalaisiin ihmisiin. Sen sijaan hallitus ilmoittaa aivan avoimesti, että meillä on toisaalta varaa ottaa tänne kymmeniä tuhansia elintasosurffaajia.

Jos kansalaisille vittuilu on arvostelulaji, niin hotellin respasta nousee hallitukselle täysi kymppi.