ANTERO LÄRVÄNEN JA LOPULLINEN RATKAISU

- Hyvää päivää, hyvät kuuntelijat. Täällä Antero Lärvänen Huitsinnevadan paikallisradion ja Huitsinnevadan Paikallisdemokraatin yhteislähetyksestä tällä kertaa täältä Helsingistä, valtionhallinnon korkeista kerroksista, syvistä syövereistä ja karuista kammioista. Paikoista joissa oikeamielistä ja aina tasapuolista viranomaisvaltaa käytetään. Lähetyksessämmehän käsitellään sitä viime aikoina esille tullutta suurta inhimillistä ongelmaa – etten sanoisi murhenäytelmää – että turvapaikkahuilailijoille ei löydy tarpeeksi paljon ja tarpeeksi laadukkaita asuntoja erityisesti pääkaupunkiseudulta ja tämähän on ilman muuta meidän kaikkien suomalaisten mielestä nälkävuosiin verrattava kansallinen katastrofi. Mutta virallinen ja vastuunsa kantava hallintokoneistomme on aikansa fundeerattuaan löytänyt tähänkin ongelmaan toimivan ratkaisun ja siitä kertoo meille Valtion todellisuuden-, asumustilojen-  ja poliittisesti ohjatun unimaailman muokkausviraston saneleva johtaja Lisbeth Lättäpee. Saneleva johtaja Lättäpee, tervetuloa haastatteluumme.

- Kiitokset, Antero ja terveiset kaikille pinnanmaalaisille kuuntelijoille. Meillähän täällä virastotasolla on todellakin huomattu kaksi suurta ongelmaa, eli on käynyt selväksi, ettei turvapaikkahuilailijoille palvelu pelaa niin kuin sen pitäisi ja niin kuin he ovat odottaneet eikä heidän vaatimustensa mukaisia asuntoja ole tarpeeksi tarjolla. Sen lisäksi on käynyt ilmi, että hyvin moni suomalainen, erityisesti suorittavan tason työntekijä on jostain ihmeellisestä syystä suhtautunut hyvin kielteisesti tänne tulleisiin turvapaikkahuilailijoihin. Tälle ristiriidallehan piti ilman muuta tehdä jotain, ja mehän olemme ahkerina virkahenkilöinä myös tehneet.

- Vaan kumpikos se oli virastonne mielestä se suurempi ongelma? Tarpeeksi laadukkaitten asuntojen tarjoaminen turvapaikkahuilailijoille vai suomalaisten nuiva suhtautuminen tähän tarpeeseen?

- Kieltämättä molemmat ovat yhtä suuria, mutta turvapaikkahuilailijoitten asuntotilanteeseen löysimme ratkaisun ensimmäisenä. Sen kautta tosin päästään myöhemmin vaikuttamaan jälkimmäiseenkin ongelmaan.

- Ja mikäs se ratkaisu tarkalleen ottaen on?

- Niin pääkaupunkiseutu kuin Suomi muutenkin on täynnä oikein hyviä ja hyvin varustettuja asumuksia. Niissä on ollut vaan se hienoinen käytännön ongelma, että ne ovat olleet jo valmiiksi kantasuomalaisten asuttamia. Niinpä olemme päättäneet alkaa asuttaa kantasuomalaisia erityisesti heitä varten rakennettuihin asumiskennostoihin, että he voivat luovuttaa omat asuntonsa valmiiksi kalustettuna turvapaikkahuilailijoitten käyttöön.

- Tarkoitatteko näitä japanilaistyyppisiä yksi kertaa kaksi neliömetrin kokoisia hotelliratkaisuja?

- No niitäpä hyvinkin. Kun suomalainen, asuntonsa turvapaikkahuilailijoille luovuttanut henkilö on suorittanut työpäivänsä, hän siirtyy tällaiseen asuntokennoon ja nukkuu siellä seuraavaan työpäivään saakka, jolloin hän lähtee taas tekemään työtään vastuunsa kantavana kansalaisena.

- Tuossa on kyllä sellainen pieni ongelma, että ensinnäkin ihmiset tuskin vapaaehtoisesti luopuvat asunnoistaan ja siks toiseks ihmisellä on kai käsittääkseni jonkunlainen oikeus työn ulkopuoliseenkin elämään, tiedäthän, tällaisiin teidän mielestänne vanhentuneisiin asioihin niin kuin perhe, harrastukset ja sen semmoiset. On vaikea uskoa, että kansalaiset suostuvat tällaiseen.

- Totta kai he suostuvat. Mikseivät suostuisi? Asiastahan on viranomaispäätös. Totta kai viranomaisten määräyksiä noudatetaan. Ja onhan meillä tietysti vielä kannustimena se, että jos he eivät suostu siirtymään kennostoihin, niin heiltä katkaistaan niin sähkö, vesi kuin lämmityskin. Kyllä se kummasti kannustaa asuinpaikan vaihtoon. Eikä kennostoon siirtyminen vie heiltä suinkaan henkilökohtaista elämää millään muotoa. Päinvastoin, se parantaa heidän elämänlaatuaan huomattavasti.

- Ja kuinkas se on mahdollista? Yksi kertaa kaksi neliötä nakotettavana työvuorojen ulkopuolella ei kovin hirveästi tarjoa, eikä sellaisessa sillipurkissa perhekään voi oikein viettää yhdessä niin laatu- kuin luppoaikaakaan.

- Voi, Antero. Heille on tarjolla niin paljon. Ja siinä on apuna virastomme teknisen puolen kehittämä aivoökkötölöhölökötin.

- Aivoökkötölöhölökötin?

- No sepä hyvinkin. Se on sellainen kypärän näköinen laite, joka stimuloi aivoaaltoja. Nukkumiskennoonsa siirtyvä ihminen laittaa sen päähänsä, nukahtaa välittömästi ja sen jälkeen näkee unta, että hän elää täysin normaalia perhe-elämää. Perheenjäsenten henkilökohtaiset ökkötölöhölököttimet ovat tietysti linkitetty toimimaan keskenään, niin että perhe on yhdessä aivan kuin oikeassa reaalitodellisuudessakin. Mutta tässä virtuaalitodellisuudessa työntekijä nauttii vielä tuplasti isompaa palkkaa kuin oikeassa elämässään ja asuntokin on muuttunut velattomaksi. Kaikki on niin lutuisen kaunista ja ihanaa. Kansalaista ruokitaan unisyklinsä aikana suoniruokinnalla ja herättyään hän menee taas suorittamaan työvelvollisuutensa. Lisäksi muuten valtio tarjoaa kansalaiselle ilmaisen työpaikkaruokailun.

- Oletan, että tämä nukkumiskennosto ja aivoökkötölöhölökötin ei koske kaltaisianne tiedostavaan väestönosaan kuuluvia ihmisiä?

- No eihän toki. Täytyyhän valtion ylläpidon kannalta tärkeimmät ihmiset eli selitteläätiön ja sovelletun spedestetiikan ammattilaiset pitää jatkuvasti reaalimaailmassa. Muutenhan rasismin ja kansallismielisyyden leviämistä ei voisi tehokkaasti estää.

- Tämähän on selvääkin selvempää. Ja taisi käydä niin, että tämä suomalainen eläkepommikin tuli sitten kerralla ratkaistua.

- Sehän tässä ihanaa onkin! Nyt kansalainen voi siirtyä 65-vuotiaana viettämään äärimmäisen virkeitä ja taloudellisesti turvattuja kultaisia vuosia. Hän tosin viettää ne kennossaan omien korviensa välissä mutta välikös hänellä, sillä valtio säästää kaikkien eläkeläisten eläkkeet ja voi käyttää niitä yleiseen ja nii-in ihanaan maailmanparantamiseen. Ja lisäksi tämä menetelmä, kun se on saatu koskemaan tarpeeksi suurta osaa kansasta tekee Suomesta ruokailun suhteen maailman ekologisimman maan. Valtion tarjoama työpaikkaruokailu kun koostuu aamupuurosta sekä lounaaksi tarjottavasta maukkaasta ja terveellisestä kasvisruuasta. Unissaanhan ihmiset voivat sitten virtuaalisyödä ihan mitä haluavat, mutta tosiasiassa me pystymme jo muutaman vuoden kuluessa vapauttamaan kaikki karjaeläimet luontoon pesimään ja elämään niille luontaisessa ympäristössä.

- Vaan tuohan on todellakin hienoa. Meikäläinenkään kun ei ole aikoihin nähnyt metsällä kulkiessa aitoa lehmänpesää. Hitto vie, enhän minä enää edes muista, että pesivätkö ne maassa vai puussa. Vaan mitenkäs on, pyritäänkö tällä aivoökkötölöhölökötimella aivopesemään kennostossaan äly ämpärissä virtuaalivapaa-aikaansa viettäviä kansalaisia monikultturismiuskonnon kannattajiksi?

- Ilman muuta pyritään, mutta täysin suora ajatuksiin vaikuttaminen ei vielä käytössä olevalla tekniikalla valitettavasti onnistu. Sen sijaan pystymme stimuloimaan ihmisille mielikuvia, eli he virtuaalitodellisuudessaan kohtaavat taitavia ja erittäin hyvin suomea puhuvia somalilääkäreitä, ystävällisiä ja asiantuntevia arabikansoihin kuuluvia asiakaspalvelijoita, huumorintajuisia kurdeja ja albaaneja, leppoisia ja tasapuolisia afganistanilaistaustaisia konstaapeli Reinikaisia, katselevat televisiosta kun etnisesti huomattavan edistykselliset huuhkajat voittavat jalkapallon maailmanmestaruuden ja niin poispäin. Tämä muokkaa heidän ajatuksiaan ja asenteitaan oikeaan suuntaan. Ja se ainoa oikea suuntahan on se, että maahamme saadaan vielä entistä enemmän etnisesti edistyksellisiä turvapaikkahuilailijoita.

- Koska niitten olemassaolo on se ainoa peruste, joilla kaltaisenne ihmiset voivat esittää ihmiskunnan älyllistä huippua ilman minkäänlaisia älyllistä näyttöä?

- Nimenomaan näin. Meistähän tässä on kysymys. Mistäs muustakaan? Jos me emme saa päteä ja nimenomaan päteä muitten kustannuksella meille tulee henkinen pipi. Eikä meille saa aiheuttaa henkistä pipiä. Ja jos sen voi välttää pistämällä 90 prosenttia kansakunnasta letkuihin ja kiinni koneeseen, niin sehän saatana tehdään.

- Vaan mitenkäs, onnistuuko tämä aivoökkötölöhölökötin myös muokkaamaan tavallisten ihmisten ajatuksia teitä suvaitsevaisrälssin edustajia kohtaan suopeammaksi? Saako se heidät ajattelemaan, että selitteläätiön ja sovelletun spedestetiikan ammattilaiset ovat ihan oikeasti järkeviä ja asiallisia ihmisiä ja se, että he toimivat vain uraansa ja egoansa ruokkiakseen on tosiasiassa toimintaa meidän kaikkien parhaaksi?

- Aivan suoriltaan se ei onnistu. Ohjelmaa pyörittävä nörttiporukka ilmoitti, että no can do. Meinaan, prosessoriteho ei riitä. Se, että meitä pidettäisiin järkevinä ja asiallisina ihmisiä vaatisi että me itse puhuttaisiin järkevää ja asiallista tekstiä ja sattuneesta syystähän se ei onnistu. Silloinhan me emme olisi enää suvaitsevaisrälssiä. Eikä keinoälykään kerta kaikkiaan riitä sen kehittämiseen. Joten meidän täytyi turvautua kiertotiehen.

- Joka on millainen?

- No sellainen, että tavalliset ihmiset tapaavat kyllä kaltaisiamme ihmisiä siellä virtuaalitodellisuudessa vallan viljalti, mutta kuulevat meidän puhuvan pelkää haavaadeshalluaihassukssäädäässesmellellemkukkuuta. Ja ohjelma syöttää kansalaiselle virtuaalisia mielihyvästimulantteja samaan aikaan, kun hän kuuntelee meidän höpötystä. Vähän niin kuin kipuun annettaisiin morfiinia.

- Kuulostaa nerokkaalta ja kieltämättä tämä lienee ainoa tapa saada tavallinen kansalainen arvostamaan yhteiskuntataiteellista tutkijaa tai virkahenkilöä. Mutta se tässä kävi vielä mielessäni, että kun tavalliset kansalaiset sitten jatkossa suorittavat työvelvollisuutensa ja menevät sitten kananmunakennoonsa nauttimaan virtuaalitodellisuudesta äly ämpärissä, niin kuinkas tuo suvun jatkaminen sitten onnistuu? Meinaan, pitäähän niitä mukuloitakin väsätä, että kansakunnalla on tulevaisuuskin.

- No mutta Antero! Meillehän on näitten turvapaikkahuilailijoitten taholta tarjolla suvunjatkajia yllin kyllin. Ei siihen kantasuomalaisia tarvita. Ja tarjoavathan he kuitenkin huomattavasti parempaa geeniainesta verrattuna suomalaiseen sisäsiittoiseen vastaavaan. Kyllä niissä pusseissa on tarjolla ykkösluokan kirnupiimää.

- Ja tämähän on selvä. Eli tulevaisuudessa serkusavioliittoja suosivien kansakuntien geeniaines pelastaa rappeutuvan suomalaisen sellaisen. Ainakin on selvää, että maassamme on tulevien vuosikymmenten aikana tarjolla taitavia ja persoonallisen näköisiä banjonsoittajia. Valtion todellisuuden-, asumustilojen-  ja poliittisesti ohjatun unimaailman muokkausviraston saneleva johtaja Lisbeth Lättäpee, kiitän teitä haastattelusta. Täällä Antero Lärvänen, Huitsinnevadan paikallisradio. Hei äänimiehet! Nyt kun eletään vielä tässä reaalitodellisuudessa niin roudataanpas rojut Ransittiin ja häivytään kiireen vilkkaa Lällävedelle!

matkalla Lällävedelle

Antero: No eipä olis Total Recall- ja Matrix-leffojen tekijät arvannu, että joku taho ottaa ne teokset vähän turhankin vakavasti. Vaan hei Hösse. Miksi sinä hivellät sitä päätäsi koko ajan? Menee vööki pilalle.

Hösse: No kun minä haluan varmistaa, että ei oo päänupissa varmasti kiinni mitään piuhoja eikä ylimääräistä kypärää.

Pertta: Juu, täytyypä käydä läpi minunkin oma päänuppini. Helvatustako sen tietää, ettei me olla tietämättämme oltu jo vuosikausia töissä Huitsinnevadan Kansandemokraatissa, suvaittu työaikanamme niin perkeleesti ja tällä hetkellä vedetään tyytyväisen kansalaisen nuivia virtuaalisikeitä jossain kennossa.

Antero: Noi voi helevattu, täähän rupes ihan mietitytt…