EPÄILYKSEN PIRUN SAUNAILTA

Radanvarsikaupungissa, nykypäivänä

Löyly suhahteli kiukaan kuumilta kiviltä antaen hyväileviä höyryjään kahdelle lauteilla istuvalle tyypille. Ei oikein voinut sanoa, että kahdelle ihmiselle, sillä lauteilla istuvista hahmoista ainoastaan toinen oli sellainen. Toinen oli puolimetrinen, sarvipäinen, kiiluvasilmäinen ja sorkkajalkainen hahmo.  Vaikka hahmoa ei voinut pitää aivan tyypillisenä näkymänä suomalaisessa saunassa ei hänen vieressään istuva 61-vuotias suomalainen mies näyttänyt olevan siitä moksiskaan. Vaikutti siltä, että hahmo oli kutsuttu ja tervetullut vieras sekä entuudestaan tuttu.

Kyseinen hahmo, lukijankin hyvin tuntema Epäilyksen Piru heitti löylyä kiukaalle ja sen jälkeen kohotti oluttölkin vieressään istuvaa miestä kohti. Vanha mies kohotti oman tölkkinsä ja kopsautti tölkit vastakkain. Saunassa oli hyvä ja leppoisa tunnelma. Saunassa viha viileneepi, saunassa sappi sammuu. Epäilyksen Piru totesi hörpyn otettuaan:

- Vaan on sulla kyllä varsin pehmeät löylyt tässä saunassa, vaikka tässä sähkökiuas onkin.

 Mies otti itsekin hörpyn olutta ja totesi:

- Joo, mehän muutettiin tähän taloon viime vuoden puolella. Vanha sähkökiuas oli aivan romu, joten hankittiin sen tilalle tämmöinen ainavalmis kiuas. Eihän tässä tartte kun aukaista kansi ja sen jälkeen voi jo hetikohta heitellä löylyjä. Ja nää löylyt on kyllä paljon pehmeämpiä kuin semmosessa tavallisessa sähkökiukaassa. Se johtuu varmaan siitä, että noi kivet on tuolla syvässä montussa ja tavallaan paljon paremmin hautuneet. Kertakaikkiaan hyvä ostos. Eihän puukiuasta tietysti tunnelmaltaan mikään voita, mutta tähän olisi pitänyt väsäillä hormit erikseen, enkä sitten viitsinyt alkaa siihen puuhaan.

Epäilyksen Piru heitti lisää löylyä kiukaalle ja totesi:

- Minun täytyy vielä kertaalleen kiittää lämpimästi tästä kutsustasi. Meinaan, harvemmin minua on  näin asiakseen kylään kutsuttu saunomaan. Olen hyvin otettu. Yleensä minua joko yritetään huitoa pois, tai sitten minut ensi kertaa nähdessään ihmiset yksinkertaisesti päästävät löysät lahkeeseen ja siirtävät suosiolla älyn ämpäriin.

Eläkeläinen totesi:

- Mielellänihän minä sinut kutsuin. Olet tietysti ollut niin monen tyypin kanssa tekemisissä, ettet ehkä muista, että sinähän jeesasit minua jo silloin, kun olin työhommissa. Ja sinusta on ollut minulle monta kertaa suuri apu. Ja nythän tässä on mukava saunoa miehekkäästi pitemmän kaavan mukaan, kun vaimokin on eläkeläiskerhon kanssa oopperamatkalla Helsingissä.

Epäilyksen Piru oli tullut miehelle hyvin tutuksi hänen työuransa aikana. Hän oli nimittäin Suojelupoliisin erityistutkija, kokenut ja merkittävän uran tehnyt. Tosin enää hän oli vain eläkeläinen, mutta syytä siihen hän ehtisi utella pirun kanssa saunatauollakin. Nyt mies ja olento nauttivat löylystä ja vertasivat kokemuksiaan erilaisista saunoista. Molemmat olivat samaa mieltä siitä, että jos parhaita löylyjä haetaan, niin sellainen harvalattiainen erillinen pikkuinen puukiukaalla varustettu sauna oli ehdottomasti paras. He päätyivät myös siihen yhteiseen johtopäätökseen, että tavallinen suomalainen kylmä lager-olut oli saunomiseen paras juoma ja väliajalla paistettavaksi takkamakkaraksi he valitsivat tavallisen slörden sinapilla maustettuna. Nuo maustetut grillimakkarat sopivat sitten enempi noihin grillailuhommiin.

Oli aika lähteä tauolle vähän puhaltamaan. Mies kävi jääkaapista pari tölkkiä olutta lisää ja piru kohenteli samaan aikaan takkatulta, lisäsi pari puuta ja laittoi sitten kipinäverkon huolellisesti takaisin paikalleen. Takkapuitten seassa kun oli pihkaista närettä, joka tuppasi paksahtelemaan ikävästi ja viskomaan kipinöitä. Vaikka Epäilyksen Pirulla ei ollutkaan virallistettua suomalaisen työelämän vaatimaa tulityökorttia, niin nämä tulihommat hän ammattinsa puolesta kyllä hallitsi.

Mies ojensi pirulle oluttölkin ja istahti takkahuoneen sohvalle. Epäilyksen Piru kiitti, nirskautti tölkin auki, otti tukevan kulauksen ja ähkäisi tyytyväisenä. Sitten hän alkoi puhua:

- Niin… ne sitten pistivät sinut väkisin eläkkeelle?

- No niinhän ne pistivät.

- Vaikka sinä olet jo pitkään ollut yksi suojelupoliisin parhaista tutkijoista.

- Vaikka.

- Mikäs tämän sai aikaiseksi? Pätevä mies pannaan kävelemään.

Mies otti pitkän huikan tölkistään, ähkäisi ja kysyi puolestaan:

- Pätevä ehkä niin, mutta ei enää sopiva. Sinähän muistat sen hiljattain julkaistun tutkimuksen? Tai oikeastaan julkisuuteen päässeen sellaisen. Sehän valmistui jo 2013.

- Jaa sinä meinaat sitä sisäministeriön ja puolustusministeriön tutkimusta, joka totesi suomalaisten niin tulevaisuudenuskon kuin yhteiskunnallisen luottamuksen romahtaneen sekä taloudellisen epävarmuuden että maahanmuuton seurauksena? Ja joka oli valtiovallalle sen verran kova paikka, että tutkimus hyllytettiin ja lopetettiin kokonaan sillä se ennusti varsin perustellusti tulevaisuudessa tapahtuvaa ulkoparlamentaarista toimintaa ja niin sanottua agressiivista massojen häiriökäyttäytymistä.

- Sitähän minä. On vaan sellainen juttu, että ei sitä kokonaan lopetettu. Suojelupoliisi päätti jatkaa sitä omaan käyttöönsä. Otettiin kaksi tutkimuslinjaa. Toisessa jatkettiin alkuperäisen tutkimuksen linjoilla ja keskityttiin siihen, kuinka tilannetta voitaisiin ennalta ehkäisevin toimin rauhoittaa, vihapuhetta vähentää, suvaitsevaisuutta kasvattaa ja ynnämuutasemmosta tyhjänjoutoa retoriikkaa. Toinen tutkimuslinja puolestaan annettiin Ottiatuota-osastolle.

- Ottiatuota-osastolle?

- Ottiatuota-osastollepa hyvinkin. Minä johdin sitä, olin johtanut jo kymmenen vuoden ajan ja apunani oli kolme nuorta hyvin älykästä ja lahjakasta tutkijaa. Ottiatuota-osaston tapa toimia on aina ollut toisenlainen. Meidän tehtävämme on ollut etsiä niitä kuuluisia ”toisia näkökulmia”. Kääntää asiat päälaelleen ja etsiä sieltä jotain, mitä perinteinen tapa tutkia ei ehkä löytäisi. Paneutua asioihin niin kuin Piru Raamattuun, jos sallit vertauksen.

- Sallinhan toki. Meillä Oy Helvetti Ab:ssä ei duunata pilkkua sillä intensiteetillä kuin maanpäällisissä instansseissa. Vaan mikä teillä oli se toinen näkökulma? Mitä löysitte?

- Se toinen näkökulma oli yksinkertaisesti miettiä, että kuinka suuressa määrin valtiovalta itse oli saanut tämän tutkimuksessa mainitun tilanteen ja tulevaisuuden uhkakuvan aikaiseksi. Sillä jo tutkimuksen alussa olimme perillä siitä, että vaikka maahanmuutto yhtenä osa-alueena aiheuttaa tulevaisuudenkuvan heikkenemistä ja mahdollisia – nimenomaan suomalaisten kontolle ennustettuja – uhkakuvia, oli selvää, että valtiovalta aivan tietoisesti oli jättänyt huomioimatta jo toteutuneen uhkakuvan, eli maahanmuuttajien kantaväestöön kohdistaman jatkuvan ja toteennäytetyn väkivallan, jonka vähenemisestä ei ole minkäänlaisia merkkejä. Päinvastoin. Tämän tietoisen huomioimatta jättämisen lisäksi valtiovalta keskittyi vain ja ainoastaan siihen, kuinka kantaväestön mielikuvaa maahanmuutosta tulisi muokata positiivisemmaksi. Jos ei muuten, niin suoralla valheisiin perustuvalla propagandalla.

Epäilyksen Piru hymyili vinosti. Voisi sanoa hänen hymyilleen pirullista virkahymyään:

- Ja tällainenhan toimii harvoin.

Mies hymyili, mikäli mahdollista, vielä pirullisemmin:

- Harvoin, jos koskaan. Ja ainakin jos valehtelee, pitää valehdella ovelasti. Nyt valtiovaltamme syötti jo tuolloin, vuonna 2013 jatkuvasti epävarmemmassa tilanteessa eläville kansalaisille valetta, että tänne tuleva ammatti- ja kielitaidoton sekä väkivaltainen lössi on jotain, jota maa on odottanut pelastajaksi kuin kuuta taivaalta. Ja vaikka se ehkä tällä hetkellä maksaakin niin tuhannen perkeleesti, niin jos asiat ovat kolmenkymmenen vuoden päästä paremmin, niin tiedättekö kansalaiset, ne saattavat ehkä olla kolmekymmenen vuoden päästä paremmin.

Epäilyksen Piru päästi röhönaurun ja totesi:

- Tiedätkös, meillä Oy Helvetti Ab:ssa toimii useitakin harrastelijateatteripiirejä. Erityisen suosittuja ovat huumorinäytelmät. Ja niissä piireissä odotetaan kuin kuuta nousevaa, että tämä nykyinen poliittinen kaarti pääsee hengestään. Meidän firmamme asiakkaiksihan ne kumminkin päätyvät ja niistä saa pirun hyviä näytelmien käsikirjoittajia. Eihän niille tartte sanoa kuin että kirjoittakaa uskottavaa draamaa ihan tosissanne ja täydestä sydämestä, niin lopputuloksena on hervottoman humoristista sketsiä.

Mies kävi jääkaapista uudet oluet ja sanoi pirulle, että jatketaanko löylyssä. Piru totesi, että sehän vaan passaa. Mies ja olio kapusivat lauteille, mies heitti kipakat löylyt ja jatkoi:

- Me päädyimme tässä ottiatuota-tutkimuksessamme siihen johtopäätökseen, että valtiovalta on täysin tietoinen teoistaan ja niitten seuraamuksista, mutta kieltäytyy itsepintaisesti toimimasta toisin. Ja sitä myötä päädyimme vielä laajempaankin johtopäätökseen, eli maassamme pitää valtaa itsensä kansan palvelijasta uusrälssiksi nostanut vallan kolmikanta joka koostuu poliittisesta eliitista, virkamieseliitistä sekä niin sanotusta edistyksellisestä mediasta, joka tosiasiassa kattaa koko valtamedian. Joka tapauksessa tämä vallan kolmikanta ei miellä olevansa teoistaan millään muotoa vastuullinen sille kansalle, jota sen kuuluisi edustaa, vaan kansa on sille totaalisen alisteinen. Humanitaarinen maahanmuutto ja sen täysin kyseenalaistamaton edistäminen sekä itseisarvoksi nostaminen on tämän valtakolmion ideologisen pohjan yksi kulmakiviä. Alun perin se ei ehkä ole ollut itsetarkoitus kuin tuon valtakolmion kaikkein typerimmille jäsenille, mutta ajan myötä – melkeinpä puolivahingossa – se on noussut siihen asemaan, että kyseisen maahanmuuton kyseenalaistaminen tarkoittaisi koko valtakolmion kyseenalaistamista, joten maahanmuuttohypetystä jatketaan sitkeästi, vaikka oikein hyvin tiedetään, mitä se saa aikaiseksi.

Mies heitti uudet löylyt, otti hörpyn oluestaan ja jatkoi vielä:

- Ja loppulauselmamme oli se, että mikäli kyseinen maahanmuutto vaikka viisi- tai kymmenkertaistuu, ja valtakolmio jatkaa edelleenkin samalla linjalla, muuttuu aikaisemman tutkimuksen uhkakuva päälaelleen.

- Millä tavalla?

- Sillä tavalla, että silloin tätä niin sanottua massojen häiriökäyttäytymistä ei voida pitää enää siinä mielessä uhkakuvana, kuin mitä aikaisempi tutkimus esitti. Itse asiassa sitä voidaan pitää täysin oikeutettuna kansalaisten puolustustoimenpiteenä sitä kohtaan kohdistettua mielivaltaa vastaan.

Epäilyksen Piru otti pitkän hörpyn ja totesi:

- No kas perkelettä. Olipas aika tuhtia tekstiä. Ei silti, ihan tottahan tuo on. Vaan luovutittekos te sitten tutkimuksenne esimiehillenne? Ja kuinka sitten kävi? Ei kun anskumä arvaan. Teillä ihmisillähän on se tähän tilanteeseen sopiva sanonta eli: ”Älä ajattele. Jos ajattelet, älä puhu. Jos puhut, älä kirjoita. Jos kirjoitat, älä allekirjoita. Jos allekirjoitat, älä hämmästy.” Menikö pahasti pieleen.

- Ei menny pieleen niin. Minä tosin allekirjoitin tutkimuksen vain omissa nimissäni, sillä halusin suojella kolmen avustajani uraa. Omalta kohdalta ajattelin, että tutkimus menee mappiin ö ja oma urakehitykseni pysähtyy, mutta enhän minä edes halua enää mitään urakehitystä aina vain poliittisemmaksi muuttuvassa suojelupoliisissa ja poliisiorganisaatiossa yleensäkään. Mutta kyllä minä silti hämmästyin.

- Kuinkas siinä sitten kävi?

- No minuthan käskettiin supon päällikön, sen perkeleen Pelttarin toimistoon ja siellä olikin sitten odottamassa useampikin isompi pamppu. Minulle sanottiin suoraan, että jos suostun, niin voin jäädä täysipalkkaiselle eläkkeelle saman tien ja häipyä supon tiloista välittömästi ja pysyvästi. Jos taas en suostu, niin heille ei ole kovinkaan suuri ongelma järjestää minun pääni menoksi uusi case Aarnio. Niinpä otin ja läksin. Myytiin vaimon kanssa asunto Helsingistä ja ostettiin talo täältä Radanvarsikaupungista, kun ollaan täältä kotoisin. Vaimollekin muutto kävi hyvin, sillä hän oli ollut jo neljä vuotta työttömänä. Ei sen ikäistä ihmistä enää kukaan mihinkään palkkaa. Vaimo sai nostettua yksityisen eläkevakuutuksensa ja minä saan täyttä eläkettä joten kyllä me suht mukavasti toimeen tullaan.

- Mutta kai ne pistivät sinut allekirjoittamaan jonkunlaisen vaitiolopaperin?

- No oikeastaan ei. Ei niitten tarvinnut. Kas kun minulla on kolme lasta, ja ne ovat kaikki julkishallinnossa töissä. Minulle sanottiin suoraan, että heidän virkojensa koulutus- ja pätevyysvaatimukset voidaan tarvittaessa määritellä uudelleen ja panna virat uudelleen hakuun. Ja pitää huolta, että he eivät varmasti tule valituiksi. Ja minulle sanottiin myös, että sitä myötä pidetään huoli, että heitä ei koskaan tulla palkkaamaan julkiselle sektorille. He ovat kaikki perheellisiä, eikä heidän koulutuksellaan pahemmin yksityiselle sektorille haeta, joten eipä tässä tule asiasta pahemmin julkisesti huudeltua.

- Entäs ne avustajasi?

- Siirrettiin passipoliiseiksi. Ja vielä mahdollisimman kauas toisistaan. Yksi on Porissa, toinen Joensuussa ja kolmas Sodankylässä.

- Milloin te muuten jätitte tuon tutkimuksenne?

- Huhtikuussa 2015. Eli samaan aikaan kun kunnilta alettiin tiedustella, että pitäisi löytää majoitus 80.000:lle maahantulijalle. Eli niin poliittinen kuin hallintokoneistomme kyllä tiesi mitä tuleman pitää, mutta päätti jatkaa samalla linjalla kuin ennenkin. Eli olla tekemättä mitään. Seurauksista piittaamatta. Minä olen pitkään ihmetellyt sitä, miksi ne törpöt toimivat niin kuin toimivat. Pistin välillä foliopiponkin päähän, ja mietin salaliittoteorioita. Mutta sitten päädyin siihen, että ne ovat yksinkertaisesti seitsemän lihavan vuoden poliitikkoja jotka ovat laitettu hoitamaan seitsemää laihaa vuotta. Olla tekemättä mitään on niille luontainen tapa toimia, eivätkä ne muuhun kertakaikkiaan pysty. Silloinkin kun pitäisi toimia ja nimenomaan toimia voimakkaasti sekä päättäväisesti. Ainoa, mihin ne paskat pystyvät on puolustella mitääntekemättömyyttään välttämättömyytenä ja väistämättömyytenä. Ne eivät pysty muuhun kuin vetoamaan kansainvälisiin sopimuksiin, mutta missään ei ole olemassa sopimusta joka velvoittaa valtiota edesauttamaan omaa tuhoaan.

Mies ja olio siirtyivät löylyistä taas tauolle ja Epäilyksen Piru kysyi:

- Kuinka aiot jatkaa sitten eteenpäin?

- Jatkan elämääni eläkeläisenä niin kuin muutkin eläkeläiset. Hissukseen ja ketään häiritsemättä. Jos valtakolmion niin kovasti haluama uussuomalaisuus puolestaan tulee häiritsemään tonttiani – ja jossain vaiheessahan se epäilemättä tulee –  niin sitä varten minulla on tuolla laatikossa suvussa periytynyt Lahti-pistooli. Sillä on historian aikana aikaisemminkin pysäytetty ilman viisumia tontille pyrkineitä. Enkä minä olisi muutenkaan pystynyt jatkamaan supossa. Sen Pelttarin myötä supo on muutenkin hyvää vauhtia muotoutumassa poliittiseksi poliisiksi, joka ei ole kiinnostunut kansalaisten, vaan pelkästään valtakolmion turvallisuudesta ja sen aseman säilyttämisestä. Voi helvetti sentään, ajatteles, että meillä on suojelupoliisin johtajana entinen Anne Holmlundin poliittinen valtiosihteeri. No, jätkä on vasta viisikymppinen ja petaa itselleen korkeaa asemaa liittovaltiohirviössä. On vaan jotenkin niin sääli, että  Suomen valtion sisäisestä ja ulkoisesta turvallisuudesta vastaava organisaatio on enää pelkkä poliittinen ponnahduslauta.

Epäilyksen Piru kohenteli tulta ja myönsi:

- Niin, kyllähän se mainitsemasi Pelttari teki viime avautumisessaan hyvin selväksi suojelupoliisin linjan. Mitenkäs se meni… niin, heppu totesi, että ”kansalaisten katupartioista on enemmän haittaa kuin hyötyä” ja jätti turvallisuusviranomaisena taktisesti muistamatta, että mitähän varten ne partiot on perustettu ja mitähän se suojeluspoliisi ei muistanut laskea uhkakuvaksi.

Mies myötäsi:

- Kyllä niin, ja sama häiskä muistutti myös, että ”On kiistatonta, että keskustelu on koventunut ja äärimielipiteet ja vihapuhe ovat merkittävästi lisääntyneet. Sosiaalinen media vielä voimistaa ilmiötä. Myös näkyvää ulkomaalaisvastaisuutta on voimakkaammin.” Eli supolle kantaväestön poskensoitto haittamaahanmuuttajien väkivallasta on ensisijainen turvallisuusviranomaisten huolenaihe, ja se varsinainen haittamaahanmuuttajien tekemä väkivalta taas kuuluu järjestyspoliisin kirjaamiksi yksittäistapauksiksi, joista ei voi, eikä saa tehdä mitään johtopäätöksiä. Tulee muuten myös huomata, että tämä termi ”vihapuhe” on puhtaasti tietyn poliittisen suunnan käyttämä lyömäase, joten se, että valtakunnan yksi korkeimmista turvallisuusviranomaisista käyttää sitä termiä on enemmän kuin hälyttävää. Mitä hittoa minä enää tuollaisessa läävässä tekisin?

- Nyt kun asiaa miettii, niin etpä mitään. Oletko muuten kertonut tästä kenellekään?

- Parhaalle kaverilleni. Hän on korkea-arvoinen virkamies sosiaali- ja terveysministeriössä. Saanut sosiaalineuvoksen arvonimenkin. Me ollaan pidetty yhtä pienestä pitäen, jo niistä ajoista kun oltiin nulikoita täällä Radanvarsikaupungissa. Hän tuli minun luokseni saunomaan pari viikkoa sitten ja kerroin kuinka asiat ovat. Hän meni kyllä jotenkin kovasti mietteliääksi, vaikka virkakoneiston uskollinen jäsen onkin.

Epäilyksen Piru otti taas naamalleen virkahymynsä ja sanoi:

- Niin meni. Hän nimittäin sanoi sulle, että hänhän taitaa olla paska jätkä. Ja sitä hän hokee nytkin.

- Hä? Mistä sinä tuon tiedät?

- No hei, minähän olen Epäilyksen Piru. Ja olen tavannut kaverisi viimeisen parin viikon aikana useasti ihan Oy Helvetti Ab:n virkapirun ominaisuudessa. Hän on muuten ollut jo viikon sairaslomilla ja tinttaa koko ajan melko ahkerasti tenua. Olen käynyt morjestamassa häntä useamman kerran, eikä häntä oikeastaan tarvitse edes pahemmin kannustaa ajattelemaan. Voisi puhua ketsuppipulloilmiöstä, joka alkoi sinä samana iltana, kun te saunoitte ja juttelitte.

- Mitä hän on sitten sanonut?

- Hän on tajunnut, että vaikka hän ehkä siviilissä onkin lupsakka ja joviaali jätkä, niin virantoimituksessaan hän on ollut pelkkä kuori, tyhjä mies, jolla on eksoskeletonina ollut titteli, oppiarvo ja virka-asema. Ne ovat muuttuneet hänelle itsetarkoitukseksi, eikä sillä, mitä hänen johtamansa organisaation tulisi kansalaisille tehdä ole ollut hänelle enää merkitystä. On ollut vain koneisto koneiston vuoksi, ja sen aseman pönkittäminen. Koneisto, joka ei ole koskaan väärässä. Hän on tajunnut koko virkauransa ajan toteuttaneensa käskyjä ja lausuneensa lauseita, jotka hänelle on annettu ylemmistä virkaportaista. Hän on toteuttanut määräykset mitään kyseenalaistamatta ja lausunut lauseet papukaijana, yhtään ajattelematta sitä, että oliko niissä järkeä vai ei. Miksi hän olisi ajatellut? Sillä lauseet tulivat koneiston sisältä joten pakkohan niitten oli olla totta.

- Tuo ei kyllä kuulosta ihan kaveriltani. Hän on aina ollut melko tarkka asemastaan, ja siksi emme ole pahemmin töistämme puhuneet. No, minähän en ole saanut puhua niistä muutenkaan.

- Kyllä se on kaverisi. Se kaveri, jonka virkamies oli kauan aikaa vanginnut sisälleen. Erityisesti häntä hävettää se, että kun hän on nyt päässyt asemaan, jossa hänen itsensä tulisi antaa määräyksiä ja lausua omia lauseita, hän on tajunnut, että ei hänellä ole niitä. Ei hänellä ole niitä koskaan ollutkaan. Hän on kalkkeripaperi. Mies ilman omia mielipiteitä ja ilman omia ajatuksia. Siksi hän on jatkanut niitten lauseitten lausumisia, joita hänen tuli aikanaan papukaijana toistaa. Hänen maailmansa tuli valmiiksi silloin, kun hän pääsi nykyiseen asemaansa, eikä hän osaa eikä uskalla sitä muuttaa, koska hän kyseenalaistaisi silloin niin koneiston kuin oman identiteettinsä siinä. Siksi hän pitää huolen, että häntä alempana oleviin johtotehtäviin nimitetään ainoastaan  samanlaisia kalkkeripapereita kuin mitä hän itsekin on.  Ja hän allekirjoittaa täysin asemansa osana valtakolmiota. Hän oli aikaa sitten unohtanut, mitä varten julkishallinto on perustettu. Nyt hän alkaa muistamaan sen, ja häpeää syvästi.

- Taitaa ottaa kaverille aika koville… ettei se vaan mitään ittelleen… minä tiedän, että sillä on kotonaan Browningin 6,35-millinen.

- Onhan sillä. Mutta ei siinä ole kuteja kuin ne, mitä lippaassa on, ja ne minä otin pois jo viikko sitten. Eikä hän itselleen mitään tee. Selväähän on, että totuus koskee eniten, mutta hän on ottanut kivun vastaan kuin mies. Kuin mies, joka on vasta löytänyt itsensä. Ei hän luhistu. Hän kasvaa. Ja hän on usein maininnut sanan ”sovitus”. Tiedä hänestä, mitä hän saa vielä aikaiseksi. Vaan eiköhän oteta vielä löylyt.

- Otetaan vaan. Mutta odotapa hetkinen.

Mies käveli olohuoneeseen ja toi tullessaan viskipullon ja kaksi lasia, joihin kaatoi hömpsyt.

- Epäilykselle. Se on kuitenkin mielivallan ja pakolla syötetyn propagandan yksi suurimpia vihollisia.

- Epäilykselle.

Lasit kilahtivat yhteen ja sen jälkeen seurasi tällaisilla hetkillä niin tutut kulaus, ähkäisy ja pienet päänpuistelut. Sen jälkeen kaksikko painui löylyyn, josta alkoi kuulua kiukaan suhina, vastan läiske ja hyväntuulinen puheensorina.

Kun soivat kiukaan mustat urut, unohtuvat arjen surut.

Epäilyksen Pirun kuva © Thule. Kiitokset kirjoituksen alkuinspiraatiosta Ink Visitorille, Sledge Hammerille ja Kumitontulle.