JOTAIN IHAN MUUTA XXXVII

eli jouheita kaikuja taistolaisajoilta

Keskityn tässä postauksessani jälleen Kekkosen ajan Suomeen ja teen sen sävelten siivin eli käyn hieman läpi taistolaismusiikin mieleenpainuvimpia edesottamuksia. Se, että kirjoitus ei välttämättä etene täydellisen taistolaispositiivisessa hengessä saattaa tietysti kirvoittaa vanhassa, nykyisin 70-vuotiaassa taistolaisnuoressa kommentin, että miksi ihmeessä sinä ilkut sitä meidän ihanaa nuoruuttamme. Se kun oli meinaan muutenkin niin ihanaa ja rauhan puolestahan me vaan toimittiin. Ja olihan meillä kumminkin parhaat bileet.

No tottahan minä ilkun. Te olitte pellejä, hyödyllisiä idiootteja jotka fanititte totalitaarista järjestelmää, jonka olisitte halunnut tänne itsekin, vaikka te torvet ette oman erinomaisuutenne humalassa tajunneet, että mitä te oikeastaan olitte tekemässä. Itse näen, että te olitte sosialistisessa innossanne täsmälleen samanlaisia kuin 1930-luvun lapualaiset omassa innossaan. Ero tietysti on siinä, että te ette muiluttaneet ketään, mutta se ei tarkoita sitä, etteikö teillä olisi siihen ollut halua. Teillä vaan ei ollut siihen kykyä. Te olisitte varmaankin halunneet jonkun muun tekevän sen puolestanne, mutta ne tyypit vasemmistolaisissa piireissä jotka olisivat siihen ehkä kyenneetkin keskittyivät käymään töissä saadakseen itselleen omakotitalon, auton ja mikseipä kesämökinkin eivätkä innostuneet teidän internatiolistisista haaveistanne. Eli he toimivat elääkseen sitä pikkuporvarillista elämää, jota te niin halveksitte ja jota siitä huolimatta tekin elitte. Heidän kustantamanaan.

iPodin käyttäjiltä pyydän anteeksi. Sain nimittäin viestin, että nämä upotetut videot saattavat kaataa  selaimen iPodissa, joten laitan upotettujen lisäksi linkit suoraan youtubeen.

Aloitan gallerian kappaleella, joka nyt ei varsinaisesti ole kovin kummoista poliittista propagandaa, vaan lähinnä ajan kuvaa. Kyseessä on Kristiina Halkola ja kappale Laulu Rakastamisen Vaikeudesta vuodelta 1966 elokuvasta Käpy Selän Alla ja kaikella kunnioituksella itse totean, että mielestäni kyseessä on ennemminkin laulu huutamisen helppoudesta. Oikeastaan laitan tämän kappaleen soimaan lähinnä siksi, että se on yksi niistä, jotka ovat jääneet päähäni soimaan väärillä sanoilla. Luulen, että moni lukija on kohdannut vastaavan  ilmiön yhdessä sun toisessa kappaleessa. Eli kun Kristiina aikanaan lauloi:

on tässä kaupungissa vaikeaa

kun jonkun löytää jota rakastaa

ei täällä rakkautta näyttää saa

se täytyy salata ja vaientaa

niin meikäläisen päässä se soi sanoilla:

on tässä kaupungissa vaikeaa

ei oo paikkaa missä käydä paskalla

on kai pakko mennä pusikkoon ja pyllistää

ja mättähällehän se sitten jää

youtube-linkki

Elokuva Käpy Selän Alla oli Mikko Niskasen ohjaama ja mies on ollut minulle tietynlainen mysteeri. Heppuhan ohjasi uransa alkuvaiheessa loistavat elokuvat eli Pojat, Sissit ja Hopeaa Rajan Takaa (jossa muuten näytteli Spede Pasanen käsittääkseni elämänsä ainoassa vakavassa elokuvaroolissa, eikä yhtään huonosti näytellytkään) ja sitten hän teki elokuvat Käpy Selän Alla sekä Lapualaismorsian, joista itselleni on jäänyt mieleen lähinnä kysymys ”miksi”. Voi toki olla, että Niskanen halusi tehdä kuvauksen vallitsevasta ajasta ja siinähän hän kyllä onnistui.Tietysti voi myös todeta, että Niskanen ei välttämättä ajatellut huitsinnevadalaista makua, vaan teki mitä lystäsi. Noitten jälkeenhän hän sitten nosti taas tasoaan ja teki loistavan Kahdeksan Surmanluotia.

Mutta mennään sitten siihen varsinaiseen agit prop-osastoon tosin ilman Agit Prop-yhtyettä, joka ei päätynyt listalle vaikka sinänsä kovasti yrittikin. Lähinnä siksi, että Agit Propin laulajat ihan oikeasti osasivat laulaa ja heille tehtiin ihan kauniitakin sävellyksiä niin kuin vaikka tämä Oppimisen Ylistys. Eivätkä sen sanat olleet sillä lailla päällekäyviä kuin monet muun sen ajan kappaleen sanat.

Tietysti kun minä olen tällainen vihakirjoittaja jolla on vihan kierouttama mielikuvitus, niin tuossakin kappaleessa mietin kertosäettä jossa lauletaan ”sinun täytyy astua johtoon” enkä voi olla ajattelematta että oliko se johto kuinka hyvin eristetty ja minkälainen virta siinä kulki? No, ehkäpä yhtye tarkoitti kumminkin jotain muuta.

Varsinaisen listan aloitamme kappaleella Tiedonantaja, jonka laulaa tunnettu sen aikainen taistolainen Aulikki Oksanen. Kappale on siitä kuvaava, että ei niin kovinkaan duunariosastolle kuuluva kulttuurikommunisti huutaa (siis huutaa, ei laula) siinä työväestön syvimpiä tuntoja enkä ole varma, että mahtoiko kyseinen kappale kuulua koskaan varsinaisten rautakourien suurimpien suosikkien joukkoon. Oletan, että Irwinin Työmiehen Lauantai oli suositumpi. Itse asiassa siihen aikaan asustelin itsekin työläiskodissa ja tulihan sitä käytyä hyvin monessa muussakin työläiskodissa, kommunisteja kannattavissa sellaisissakin enkä muista ensimmäisessäkään nähneeni varsinaista ostettua taistolaisäänitettä. No, nyt sitten kumminkin tilataan ja levitetään Tiedonantajaa, niin kuin Aulikki tomerasti vaati:

youtube-linkki

Sinänsä voi antaa plussaa sen aikaisille kulttuuritaistolaisille, sillä he ainakin esittivät olevansa työläisten asialla, vaikka eipähän heitä pahemmin konepajoilla tainnut näkyä. Nykyiset vihervasemmistolaiset eivät sitä edes esitä vaan vaativat, että sen konepajalla työskentelevän häiskänkin tulee yhtyä vihervasemmistolaiseen yleisafrikkalaiseen epistolaan.

Ja siirrytään sitten takaisin Kristiina Halkolaan joka laulaa/huutaa seuraavassa kappaleessa että “sinun lapsesi eivät ole sinun lapsiasi”. Jo suhteellisen pitkän matkani varrella olen törmännyt aina useampiin nuoriin ihmisiin, joitten vanhemmat ovat pitäneet tuon kappaleen viisautta ohjenuoranaan, unohtaneet sanoa heille kertaakaan ”ei” ja saaneet sitten aikaan elämäntaidoiltaan onnettomia mutta itseään täynnä olevia kermaperseitä. Ihmetellen sitten, että mikähän meni pieleen. Niin, mikähän? Joka tapauksessa aatoksen palo oli kaunis ja oikeassa olemisen tunne varmaankin huumaava, joten annetaanpa osallistuva lauluvuoro Kristiinalle:

youtube-linkki

Jatketaan vielä hetki Kristiina Halkolan kanssa (olihan hän kumminkin sen ajan vasemmistolaisten megababe) ja otetaan hänen avukseen Liisamaija Laaksonen. Neidot tulkitsevat virren 439. Rajoitetun ymmärrykseni mukaan tässä irvaillaan kirkolle, mutta en ole varma siitä, että kuinka suuri älyllis-humoristinen täsmäisku virren epävireinen rääkyminen ja perseen heiluttaminen loppujen lopuksi onkaan. Kun eihän tässä oikeastaan muuta ole. Kuuntelija saa itse tehdä omat johtopäätöksensä. Omasta mielestäni esitys on vaan yksinkertaisesti huono.

youtube-linkki

Ja tarjotaanpa sitten internationaalista innostusta jota esittää Agit Propin Kisällit kappaleellaan Hei Vaan, Berliini. On jokseenkin huvittavaa kuunnella jälkeenpäin tätä sinisilmäistä ihastusta sosialistista rauhanaatetta ja Rauhanvaltiota kohtaan ja myös sitä, että kun nämä nuoret olivat käyneet läpimilitaristisessa Itä-Saksassa, niin he totesivat saaneensa voimia uusiin nimenomaan rauhantehtäviin.

MPLA, Frelimo, PAIGC

Jos et niitä tue,

et rauhantyötä tee

Sinänsä tämän tyyppinen reissusosialismi sopi tuolle porukalle varmaankin kaikkein parhaiten. Oli epäilemättä mukavaa käydä itäblokin maissa ryyppäämässä, esittämässä toveria ja mikseipä käydä vähän itseään munaten neuvomaan sitä Minskin komsomoltyttöä siitä, kuinka ollaan oikein oikeaoppinen toveri sillä antaumuksella millä kapitalistisen maan lihapatojen ääressä elävä taistolaisnuori saattoi koko ikänsä reaalisosialismissa elänyttä paikallista neuvoa. Komsomoltyttö jäi Minskiin koska hän ei sieltä minnekään päässyt  ja suomalaiset innokkaat toverit palasivat Suomeen elämään sitä mukavaa osallistuvaa hippielämää, josta heidät oltaisiin heidän unelmiensa sosialistisessa kaupungissa hyvin nopeasti kaltattu. Tätä videota ei pysty upottamaan kirjoitukseen, joten se löytyy tuosta osoitteesta:

Myöskään kyseinen lauluyhtye ei tajunnut, että huutaminen ei ole musiikissa niin kuin muissakaan asioissa välttämättä se seikka, jolla saa uskottavuutta. Vaan siirrytäänpä sitten Kuubaan. Tai no, pysytään Suomessa mutta ylistetään Che Guevaraa.

youtube-linkki

Tässä kappaleessa Che on ajan hengen mukaisesti mies, jolta puuttuu ainoastaan viat ja joka on todellinen jack-of-all-trades. ”En antaisi sinulle kynää pistoolin sijaan vaikka juuri sinä olet runoilija”. Se on melko mielenkiintoista kuinka suomalaiset kommunistit ylistivät aikanaan ja epäilemättä nykypäivänäkin tuota argentiinalaista seikkailijaa, joka eksyi Kuubaan ja josta tuli sitten legenda lähinnä sen takia, että hän sattui ottamaan mahdollisimman valokuvauksellisen ilmeen tässä kuuluisassa kuvassa.

Kuvassa, jolla kapitalistit muuten ovat tienanneet montasataakuuskytviismiljoonaa dollaria myydessään kuvasta tehtyä t-paitaa typeryksille, jotka kuvittelevat olevansa osaansa enemmän tai ainakin jotenkin cool, kun heillä on Che-paita päällään, Che-juliste seinällä tai Che-nappi rintapielessä. Fidel Castrokin tuumasi vissiin, että heppu kannattaa lähettää maasta pois joten hän laittoi jätkän tekemään uutta vallankumousta Boliviaan, jossa hän sai meidän kaikkien onneksi kuulaa kalloonsa.

Tunnelma tiivistyy tai ainakin muuttuu hetki hetkeltä tiedostavammaksi, joten mennään listamme sijalle nro kaksi ja annetaan vuoro Hermannin Sosialistisille Nuorille, jotka laulavat paatoksella että Osoitteeni On Neuvostomaa:

youtube-linkki

Siellä sydän elää

Tekee työtä ja rakastaa

Parempaa maailmaa

Kuka oot, mistä tuut, minnen menet sä?

Osoitteeni on Neuvostomaa.

Ei tarvita tarkkoja karttoja

Moi adres Sovjetskij Sojuz.

Itse asiassa tätä kappaletta ja sen niin vilpitöntä neuvostoihailua kuunnellessa voi todeta, että plus ça change, plus c'est la même chose, sillä eihän tilanne eroa nykypäivästä juurikaan. Sokea ihailu elää, sen kohteet vain vaihtuvat. Nämä Hermannin Sosialistiset Nuoret ihailivat jotain, joka ei ollut varsinaisesti se oikea Neuvostoliitto vaan heidän pääkopissaan luoma ikioma ihannekuvansa siitä ja samalla tietenkin he ihailivat itseään sen ihannekuvan ylläpitäjinä sekä omaa hyvää ihmisyyttään. Samoin nykyiset suvaitsevaiset ihailevat tiettyä ihmisryhmää vaikka tietävät sen olevan aivan jotain muuta kuin mikä heidän luomansa ihannekuva on. Molemmat ryhmät fanittivat/fanittavat jotain ideologiaa, vaikka oikein hyvin tietävät sen olevan kuplan päälle rakennettu. Mutta sehän ei olekaan pääasia, vaan se että tämä ideologia on heille itselleen helppo ja vaivaton egonkohotusväline ja siksi ideologian perusteltukin arvostelu aikaansaa välittömän tulenpalavan vihareaktion. Sillä sehän on suora henkilökohtainen hyökkäys heitä itseään kohtaan ja heille henkilökohtainen todellakin on poliittista, niin kuin jo 1960-luvulla julistettiin.

Tietysti voi todeta, että eihän taistolaisaika Suomessa ole koskaan loppunutkaan. Se jatkuu edelleen, nimet ovat vain vaihtuneet ja tilalle on otettu aatteen turboahdettu versio, joka itse asiassa on saavuttanut huomattavasti laajemman valta-aseman kuin taistolaisilla aikanaan. Silloisten taistolaisten annettiin kyllä metelöidä, mutta jopa suomettunut Kekkosen ajan yhteiskunta ymmärsi, että jos nämä saavat valta-aseman, niin siitä ei hyvä heilu. Nykyisin tätä ei ymmärretä, joten taistolaisten perillisillä on oikeus määritellä se, mikä on oikeaa ja mikä väärää. Sen ajan likapyykki on edelleen pesemättä, eikä historiaa opeteta termillä ”ei näin”. Sitä opetetaan termillä ”juuri näin”.

Mutta mennäänpä jokamiehen taistolaislistamme ykkössijalle. Kilpailu on kova, mutta tämä kappale menee kuitenkin rinnanmitalla yli muiden. Ajatellaan taustatilanne. Eletään vuotta 1972 ja laitetaan noin suurinpiirtein viisivuotiset suomalaiset lapset laulamaan laulua jossa ne esittävät vietnamilaisia lapsia, jotka esittävät ylistystä niin Leninille kuin Ho-Chi Minhille vaikka mitä varmimmin he eivät tiedä, että kuka hitto on Lenin, kuka on Ho-Chi Minh ja mistä ihmeestä tässä yleensäkin lauletaan. Eiks voitais laulaa vaikka Mustan Kissan Tangoa? Tai Peppi Pitkätossua? Eli laitetaan pienet ja viattomat mukulat kommunistisen propagandan välikappaleeksi. Saattaisin sanoa, että tässä kappaleessa kommunistinen laululiikkeemme saavutti vastenmielisyyden suurimman huipun jota on vaikeaa ylittää.

youtube-linkki

Mutta siitä huolimatta hotellin respassa annetaan sen ajan taistolaishoilaajille, säveltäjille ja sanoittajille kaikki anteeksi. Ihan siitä yksinkertaisesta syystä, että eiväthän ne sentään kehittäneet osallistuvaa Suomi-räppiä. Siitä en tosin aio itse tehdä minkäänlaista postausta, sillä sitä yrittäessä loppuisi niin närästyslääke kuin kärsivällisyys ja homma menisi puhtaaksi viskin työstämiseksi.

Ja ettei sitten lukijalle jäisi tämän kirjoituksen jälkeen ns. tiedostavan paskan maku suuhun, niin huuhdellaanpas se pois sillä ainoalla hyvällä siihen aikaan tehdyllä protestilaululla. Vuorossa Simo Salminen ja Rotestilaulu:

youtube-linkki

Ja tästähän onkin sitten hyvä aloittaa uusi kuukausi. Oikein hyvää alkanutta huhtikuuta kaikille lukijoille.