KALJUPÄISIÄ UUTISHAVAINTOJA OSA LXXV

1. Luovaa otsikointia otsikoihin keskittyjille

Valtamediamme tietää hyvin, että melkoinen osa lukijoista lukee uutisesta ainoastaan otsikon ja ehkä sitä seuraavan lauseen ja tekee sen perusteella pitkälle meneviä johtopäätöksiä. Tätähän mediamme on käyttänyt hyväkseen jo pitkään ja kun se kerran toimii, niin älä räplää on linjana edelleenkin. Otetaan esimerkkinä tämä Iltasanomien uutinen, jossa se kertoo siitä, kuinka Iso-Britannian eroaminen vaikuttaa Suomen turvallisuuteen. Otsikko menee näin:

Asiantuntijalta karu arvio Brexitin sotilaallisista vaikutuksista: Näin Suomelle käy

Ja uutisen seuraava lause näin:

Asiantuntijat arvioivat IS:lle, että Suomen turvatakuut EU:sta ovat Brexitin jälkeen huonommat tai olemattomat.

Ja tästä moni lukija sitten osaakin tehdä johtopäätöksen, että niinhän ne perkeleen englantilaiset menivät ja tekivät meille tämänkin. Huononsivat vielä Suomen puolustuskykyäkin. Nollasivat turvatakuut. Saatanan Brexit ja tuhat tulista muutakin kirosanaa. Näin hyvä hallintoalamainen noituu muistamatta kuitenkaan sitä, että ei niitä turvatakuita ollut ennenkään, samoin kuin ei mitään EU:n puolustustakaan. Lisäksi paperillekin kirjoitetut turvatakuut vs. olemattomat turvatakuut eivät juuri eroa toisistaan. Tätä voi kysyä mm. Puolalta. Ne lukijat, jotka taas jaksavat kahlata jutun loppuun löytävätkin asian ytimen, jota valaisee puolustusministeriön entinen kansliapäällikkö, kenraaliluutnantti evp Matti Ahola:

Aholan mukaan Britannian lähtö EU:sta ei todellisuudessa muuta mitään Suomen puolustuksen näkökulmasta.

– EU:n yhteinen puolustus on puhdas paperitiikeri. Ei sellaista ole olemassakaan.

Aholan mukaan Suomessa on elänyt turha toivo, että ulkopuolelta tulisi apua tosipaikassa.

– Nato ei puolusta Suomea, mutta ei kyllä EU:kaan puolusta. Kaikkein vähiten puolustaisi Ruotsi.

Asia selvä. Iltasanomat olisi voinut käyttää rehellistä uutisotsikkoa ja todeta:

Brexitillä ei minkäänlaisia vaikutuksia Suomen turvallisuuteen

Mutta koska Iltasanomien on toimittava oman linjansa mukaisesti, se ottaa esille Timo Soinin (muistaako muuten kukaan vielä sitä, kun Soini tunnettiin EU-vastaisen puolueen EU-vastaisena puheenjohtajana?) joka ilmoitti viime maaliskuussa, siis aikoja ennen Brexitiä, että ”on selvää, että aseellinen hyökkäys yhtä jäsenmaata kohtaan merkitsee sitä, että muut jäsenmaat tulevat sen apuun kaikin käytettävissä olevin keinoin”, mainitsematta tosin sitä, mitä ne keinot mahtaisivat olla eikä Iltasanomat myöskään mainitse, että onko Timo Soinia itse asiassa varsinaisesti haastateltu tähän juttuun ollenkaan. Lisäksi vedotaan Päivi Räsäseen, joka puolestaan pitää tilannetta uhkaavana kun EU:n suurin sotilasmahti lähtee (joka sotilasmahti on edelleenkin Naton jäsen, siis sen järjestön joka vastaa vieläkin Euroopan puolustamisesta).

Mutta saadaanhan juttuun vielä se tarvittava punainen lanka:

Aalto-yliopiston kyberturvallisuuden professori Jarno Limnéll arvioi, että Brexit voi heikentää Suomen mahdollisuuksia saada sotilaallista apua.

– Mitä yhtenäisempi unioni on, sitä parempi se on Suomen turvallisuudelle ja EU:n keskinäisen avunantovelvoitteen käytännön toteutumiselle.

LIMNÉLLIN mukaan EU:n yhtenäisyys olisi Suomen edun ja turvallisuuden kannalta tärkeää. 

Eli EU:n yhtenäisyys lisää Suomen turvallisuutta, joten selväähän on, että aina vaan tiiviimpään liittovaltioon tulee pyrkiä. Hotellin respassa ei vaan ymmärretä sitä, kuinka maan itsenäisyydestä luopuminen parantaa maan ulkoista turvallisuutta. Tähän mennessä kun se on lähinnä heikentänyt maan sisäistä turvallisuutta. Itsenäinen valtio olisi sanonut viime syksynä 35.000 kertaa ei.

2. Valtteri Vallaton ja Caustisen purppuripelimannit

On selvää, että Suomessa täytyy jatkuvasti olla päällä jonkunlainen (todelliseen tai keksittyyn syyhyn perustuva) rasismicausti, jolloin tiedostava väestönosamme pääsee porukalla päivittelemään sitä kuinka hirvittävää kansaa (poislukien tietenkin tiedostava väestönosa itse) suomalaiset loppujen lopuksi ovat. Suvaitsevais-tiedostavalla väestönosallammehan ei voi olla hyvä olla ellei sillä ole porukalla tiedostavan paha olla.

Johtuuko kesäajasta vai mistä, mutta nyt causteissa on siirrytty uusintavaiheisiin, aivan niin kuin tv-ohjelmistossakin. Lukijahan toki muistaa tämän Valtteri-caustin, jossa kohdattiin se hirvittävä tosiasia että bussi oli ainakin väitteen mukaan ajanut Afrikasta suomalaisen tiedostavan naisen Salla Saarisen adoptoiman Valtteri-pojan ohi pysähtymättä. Suomalainen nöyryys toiseuden edessä saavutti kyseisessä caustissa siihen astisen kulminaatiopisteensä ja presidenttimmekin oli mukana pahoittelemassa tätä tapahtunutta hirveyttä. Unohtaen tietoisesti sen pikkuseikan, että hyvin moni suomalainen olisi ollut kovasti tyytyväinen, jos muuten vaan Afrikasta ja Lähi-idästä ilmestyneet porukat olisivat kulkeneet heidän ohitseen pysähtymättä. Porukoita, joissa oli myös tällaisia ihquja mustia pienokaisia.

No, Valtteri sai sitten fillarin ja tämä kyseinen tiedostava demarinainen Salla Saarinen hetken kuuluisuuttaan ja samalla ilmaista mainosta Radical Soul-yritykselleen (Hinnat:1h 490 euroa, 2h 690 euroa, 3h 950 euroa, 4h 1250 euroa, hintoihin lisätään alv 24% sekä 8 euron laskutuslisä, hintoihin lisätään mahdolliset matkakustannukset ja matka-aika 50e/h).

Causti tuli ja causti meni. Niin kuin edellisetkin. Kunnes siitä otettiin tuoreeltaan pikauusinta.

Jättikö bussi 11-vuotiaan Valtteri Saarisen jälleen bussipysäkille, koska pojan ihonväri ei miellyttänyt kuljettajaa?

Näin epäilee tapauksesta Facebookiin kirjoittanut äiti Salla Saarinen. Hän on tehnyt HSL:lle reklamaation viime sunnuntaina sattuneesta tapauksesta.

Niin notta taas mennään ja pyydellään anteeksi. Tulikohan adoptioäiti liian ahneeksi vain onko Valtterissa Ville Vallattoman tyyppistä ovelaa pirunkuria ja hän tuumasi kokeilla, että meneekö nää höhlät taas kontalleen? Huomatakseen, että meneehän ne.

Todennäköisintä tietenkin on, että tuo kyseinen demarinainen repii kaiken mahdollisen irti adoptiopoikansa orvaskeden väristä. Eikä sitä edes pahemmin peittele.

Todennäköisesti hän suunnittelee jo ilmoittavansa hepun muutaman vuoden kuluttua johonkin Talent-kisaan tai mitä näitä nyt onkaan. Heppuhan voittaa sen ilman muuta vaikkei esittäisi kuin puolen minuutin kurlaussession sillä raati ei uskalla antaa kuin maksimipisteet. Muuten paukkuu caustia välittömästi ja oma ura viihteen palveluksessa on enemmän kuin uhattuna.

Kun ihminen vanhenee, sen mukanaan tuoma yksi hieno tunne on se että huomaa saavuttaneensa jotain omana itsenään, omilla kyvyillään ja omilla ponnisteluillaan. Kyseinen demariyksilö Salla Saarinen näyttää puolestaan pitävän huolen siitä, ettei Valtteri saa koskaan kokea sitä tunnetta. Sen sijaan hänen täytyy varautua adoptioäitinsä rakentamaan toiseusikonin rooliin. Enkä ole aivan varma, että juuri se on sitä, mitä hän haluaa.

Eräs viisas mies kysyi aikanaan, että onko olemassa niljakkaampaa olentoa kuin pohjoismainen demari?

Aiheellinen kysymys.

Ja toinen aiheellinen kysymys: eikös se ollut niin, että Helsingin julkinen liikenne olisi jo aikaa sitten kyykännyt, ellei siellä olisi niin paljon maahanmuuttajataustaisia kuljettajia?

YHDEKSÄSTOISTA YMMÄRRYSHARJOITUS

Eli Hyvän Ihmisen™ täysin ymmärrettävä pakkoreaktio

Hotellin respassa on seurattu mielenkiinnolla suomalaisen valtamedian Brexitin aikaansaamia itkupotkuraivareita. Raivareitten niin määrä kuin paatoskaan ei ole millään tavalla yllätys, lähinnä yllätyksenä olisi voinut pitää sitä, jos media olisi uutisoinut neutraalisti että Yhdistynyt Kuningaskunta totesi 51,9%:n ääniosuudella että tää oli tässä ja se siitä. Se, mikä hieman kummastuttaa on huomio, että valtamediamme näyttää todella uskovan, että se voi jotenkin nillittämisellään vaikuttaa tapahtuneeseen ja ehkä jopa muuttaa kansanäänestyksen tuloksen tai ainakin saada aikaan uuden yrityksen. Siis briteissä, jossa harvemmin ymmärretään suomenkielistä mediaa. Puhutaanhan siellä kymriäkin enemmän kuin suomea.

Tosin hetken mietittyään voi tuumata, että tämähän on silmänlumetta, sillä luonnollisesti median viesti on suunnattu tavallisille suomalaisille ja sillä propageerataan sitä, että nyt britit tekivät teoista hirveimmän, mutta te suomalaiset ette saa tehdä sitä perässä. Teillä ei ole oikeutta tehdä sitä. Teillä ei ole oikeutta edes ajatella sitä teoreettista mahdollista että joskus tulevaisuudessa saattaisitte haluta tehdä sen. Teidän on pakko haluta Suomen säilyvän EU:n jäsenenä ja mikään ei saa muuttua.

Ja tämä reaktiohan on täysin ymmärrettävä. Sen takana on pelko. Pelko dominopalikkailmiöstä. Nyt kun – hitto vie – osoitettiin, että ero on todellakin mahdollista, niin se voi jossain vaiheessa toistua. Ihan missä tahansa. Jopa Suomessa. Ja sehän on valtamedian edustajille uhkakuvista hirvein.

Sillä hehän kuuluvat siihen uusrälssiin, joka on muotoutunut viimeisen kahdenkymmenen vuoden aikana. Samaan rälssiin kuuluvat broilerihautomossa kasvatetut poliittisen eliitin jäsenet, asemansa poliittisella lojaalisuudella saavuttaneet toimistotason virkamiehet sekä todellisuutta oikeaan poliittiseen muottiin muovailevat ja selittävät yliopistolliset tutkijat. Porukka, joka rapsuttaa toistensa selkää ja hyötyy siitä.

Yhteistä tähän rälssiin kuuluville ihmisille on ajatuksettomuus, mielipiteettömyys, mielikuvituksettomuus, lahjattomuus sekä siitä huolimatta kovin polttava niin vaikutusvallan kuin julkisuuden halu. Heille nykymuotoinen Euroopan Unioni on ollut vastaus rukouksiin ja taivaan lahja, sillä se on antanut heille mahdollisuuden lahjattomuudestaan huolimatta päästä siihen korkeaan tavoitteeseensa ja myös sallinut heidän pysyä siellä. Tämä ihmistyyppi on esiintynyt historiamme aikana ennenkin. Muun muassa Saksan Demokraattisessa Tasavallassa.

Eikä tämän ihmistyypin ole tarvinnut muuta kuin omaksua muutama loukkaamaton ja ikuinen totuus ja toistaa sitä sen jälkeen papukaijana aina uudestaan ja uudestaan.

Ensimmäiseksi heidän on tarvinnut julkisesti kannattaa Euroopan liittovaltiokehitystä. Tähän kannattamiseen kuuluu luonnollisesti kolikon kääntöpuolena kaiken mahdollisen kansallismielisyyteen ja kansallisylpeyteen liittyvän tuomitseminen ja syvä halveksuminen. Heille nationalismi ja natsismi ovat synonyymejä, eikä heidän ole tarvinnut perustella tuon yhtäläisyysmerkin käyttöä sillä hehän ovat Hyviä Ihmisiä™ jolloin he ovat jo asemansa vuoksi oikeassa.

Toiseksi heidän täytyy luonnollisesti kannattaa ja julkisesti julistaa etnisesti edistyksellistä väestönmuokkaushanketta eli toisin sanoen pitää itseisarvona sitä että Eurooppaan ja sitä myötä tietysti Suomeenkin saadaan mahdollisimman paljon kehitysmaalaista haittamaahanmuuttoa. Maahanmuutossa ainoastaan jatkuvasti kasvavalla lukumäärällä on merkitystä ja muun keskustelun asian tiimoilta voi kuitata lopetetuksi natsikortilla, jonka nostaminen onkin tällaiselle uurälssiin kuuluvalle Hyvälle Ihmiselle™ älyllisyyden ylin ilmentymä.

Näillä kahdella asialla lahjaton, mutta nälkäisen egon omaava ihminen voikin jo kuitata itselleen turvatun tulevaisuuden uusrälssin jäsenenä. Asiaa tietysti auttaa vielä se, jos kyseinen henkilö vastustaa ihmisten yksityisaseita sekä kannattaa feminismin kaikkein hulluimpiakin ilmiöitä mitään kyseenalaistamatta. Tämän jälkeen kyseinen henkilö voikin olla varma turvatusta urasta tyhmemmäksi luokittelemansa (ja hänet elättävän) rahvaan ohjaajana ja opastajana, tapahtui se sitten politiikan, virkakoneiston, median tai yliopiston kautta. Hänen asemaansa ei enää kyseenalaisteta.

Näille ihmisille Brexit on ollut henkilökohtainen loukkaus. Loukkaus heidän varmaa asemaansa kohtaan. Loukkaus heidän elämänsä peruskiveä kohtaan. Loukkaus, joka luo epävarmuuden varjon heidän elämäänsä. Entäs jos tästä tuleekin dominopalikkailmiö? Entäs jos tämä rakennelma sortuukin? Entäs jos liittovaltion myötä menee myös monikultturismin asema kyseenalaistamattomana uskontona? Entäs jos mennyttä kahtakymmentä vuotta ruvetaankin tutkimaan analyyttisesti ja käymään läpi kohta kohdalta että mitä sitä tulikaan tehtyä ja ketkä tekivät?

Hyvä Ihminen™ tietää, että silloin hän saattaa olla enemmän kuin kusessa. Poliittisen eliitin edustaja saattaa jäädä ilman puoluetta. Eikä hänellä ole kykyä rakentaa poliittista uraa omin voimin, sillä silloin häneltä vaadittaisiin omia mielipiteitä, eikä hänellä koskaan ollut sellaisia. Ei häntä broilerikoneistossa koulutettu ajattelemaan vaan toistamaan hänelle opetettuja toisten ajatuksia.

Median edustaja saattaa huomata, että hänen pitäisi alkaa oikeaksi toimittajaksi. Vaikka hän jollain tavoin siinä onnistuisikin, hän saattaisi huomata, että hänen palveluksiaan ei kaivattaisi, sillä kahdenkymmenen vuoden ura propagandapapukaijana ei CV:ssä ole varsinainen suositus. Varsinkin jos maahan oltaisiin luotu oikea lehdistö.

Heikkoa olisi myös virkahenkilöillä ja poliittisilla tutkijoilla. Silloin saatettaisiin tylysti todeta, että teidän virkannehan ovat aikanaan perustettu vain pönkittämään sitä uskontoa, joka juuri äsken otti ja lakkasi olemasta. Te olette tarpeettomia. Menkää etsimään töitä. Pääsette samalla tutustumaan satojen tuhansien kanssasuomalaisten elämään. Ei heilläkään töitä ole. Vaikka he itse asiassa osaisivat niitä tehdäkin. Toisin kuin te.

Uhkana on, että Hyvälle Ihmiselle™ jäisi vain totaalisesti menetetyt kasvot ja tuulen huuhtoma perse.

Ei siis ole ihme, että mediamme räyhää Brexitistä ja toteaa, että demokratia on syvältä. Se haluaa tappaa kylvetyn siemenen alkuunsa. Ennakkotapaus täytyy muuttaa tilastopoikkeamaksi, joka ei saa toistua koskaan. Sillä se on uhka heille, ja muilla ihmisillä ei ole heille niin suurta lukua. Täytyy taas kertaalleen toistaa se aikanaan Total Recall-elokuvassa esitetty keskustelu, yhdellä sanalla muokattuna. Se jotenkin sopii tähän itkupotkuraivarien tunnelmaan:

Richter: Mr Cohagen. You wanted to see me, sir.

Cohagen: Richter. Do you know why I´m such a happy person?

Richter: No sir.

Cohagen: Because I´ve got the best job in the solar system. As long as bullshitium keeps flowing, I can do whatever I want. Anything. In fact, the only thing I ever worry about is, that one day, if the rebels win…it all might end…

Ja muistakaapa Fixit-adressi. Tällä hetkellä allekirjoituksia on jo 15.741. Se on aika hyvin näin lyhyessä ajassa, sillä vaatiihan se myös tunnistautumisen joka on itsessään jo suuri kynnys. Toisin kuin Iso-Britannian uutta kansanäänestystä vaativassa adressissa, jossa uutta kansanäänestystä on vaadittu aina Pohjois-Koreaa myöten. 

EU JA FLIPPERIVELHO

EU:n perustaminen itsessään oli tämän sukupolven huonoin uutinen, varsinkin kun se otti ohjenuorakseen keskitetyn politbyroovallan lisäksi utopistisen väestömuutoskokeilun eli rajattoman ja itseisarvoksi nostetun kehitysmaalaisten maahanmuuton. Jos ryhdyn miettimään, niin enpä taida muistaa EU:n tiimoilta ensimmäistäkään hyvää uutista. Ennen Brexitiä. Siksi nostan kovasti hattua englantilaisille. Vielähän ei tietenkään ole selvää, onnistuuko Iso-Britannian ero, sillä Kivivuoren Ottoa mukaillen voi todeta että EU-eliitillä on kyllä yhdeksänkymmentäyhdeksän keinoa ja vielä vippakonsti.

Oma tiedostava mediammehan on pitänyt ennen Brexitiä yllä hirvittävää antibrexit-myllytystä. Ehkä mediassamme on kuviteltu, että Brittein saarilla sekä ymmärretään suomen kieltä että seurataan aktiivisesti suomalaista mediaa. Siksipä se Brexit-päätöksen jälkeen luonnollisesti lupaa briteille tulvia, heinäsirkkoja ja esikoisten kuolemaa. Totta kai se tekee niin, sillä se pelkää Brexit-tyyppisen väärinajattelun leviämistä ja sitä myötä sillä on pelkona myös se, että suomalaisten ”journalistien” tulisi muuttua valmiiksi pureskeltua poliittista totuutta toistavista papukaijoista oikeiksi journalisteiksi. Mikä on tietenkin pelottava uhkakuva, sillä nykyinen journalistisukupolvemme sopisi kyvyiltään lähinnä Seiska-lehteen uutisoimaan joistain sadomasokistisista nenänkaivamisen SM-kisoista.

Tässä propagandamyllytyksessä ei ole mitään uutta ja jos mietitään sanotaammeko kymmentä viimeistä vuotta, niin mehän olemme kaikki eläneet tietynlaisessa rock-oopperassa. The Who-yhtye teki vuonna 1969 teema-albumin Tommy, josta tehtiin sitten musikaali ja lopulta elokuva, jonka juoni oli juuri tällainen. Oli autistinen jätkä nimeltä Tommy, joka sitten havahtui maailmaan ja josta tuli maailman paras flipperinpelaaja. Hänestä tuli suoranainen uskonnollinen johtaja, jonka opetuslapset pantiin pelaamaan flipperiä silmät sidottuina, korvat tukittuina ja suukapula suussa. Vain näin he saavuttaisivat valaistumisen korkeimman tason ja ymmärtäsivät sisimmässään sen viisauden, minkä Tommy oli jo löytänyt. 

Tätä sokkoflipperiähän me tällä hetkellä pelaamme niin läntisessä, pohjoisessa kuin eteläisessä Euroopassa. Peli ei tosin ole ilmainen, vaan jokaisesta kuulasta tulee maksaa ankarimman jälkeen. Termit ”extra ball” ja ”replay” eivät kuulu tähän peliin, mutta termi ”tilt” sitäkin useammin. Ja epäilijöille sanotaan niin kuin elokuvassakin, että ”you have to play more pinball”. Vain siten voitte saavuttaa valaistumisen. Ohjaavana Tommyna pelaamaan pakotetuille ihmisille toimii valtamedia, joka antaa heille turvalliset silmälaput, korvatulpat ja suukapulan sekä kuljettaa valtamediaan uskovaa ihmistä kädestä pitäen kohti flipperiä, ottaa hänen taskustaan kolikon, lyö uuden pallon sisään ja antaa kansalaisen odottaa valaistumistaan. Ja sitä odotellessa lyö flipperiin taas uuden kolikon.

We sure play the mean pinball.

But British people don´t. Anymore.

Britit saivat varmaankin tarpeekseen sokkoflipperistä. Suomalainen niin poliittinen- ja virkamieseliitti samoin kuin media pysyy liittovaltiolaivassa viimeiseen saakka. Tavallisen kansalaisen vaikutusmahdollisuudet ovat vähäiset. Yksi tapa on tietysti erota Erkosta. Toinen tapa on osallistua adressiin, joka vaatii Kansanäänestyksen järjestämistä Suomen EU-jäsenyydestä. First Brexit. Then Fixit. Ja lopuksi koko hirviölle Fuckit.

Postauksen lopuksi hotellin respasta onnitellaan nuoria suomalaisia kiekkolahjakkuuksia Patrik Lainetta (2. varaus, Winnipeg Jets), Jesse Puljujärveä (4. varaus, Edmonton Oilers), Olli Juolevia (5. varaus, Vancouver Canucks) sekä Henrik Borgströmiä (23. varaus, Florida Panthers) ja toivotetaan heille menestyksekästä kiekkouraa.

JUHANNUSUUSINTA: VIHAKIRJOITTAJAT HELVETISSÄ

Lukijalle: Tämä kirjoitus on päivitetty versio jutusta, jonka kirjoitin juhannukseksi 2008, eli ajankohtahan käy sopivasti. Alun perin kirjoitus oli nimeltään ”Kämypojat helvetissä”, mutta päivitys on paikallaan jo sen vuoksi, että termi ”kämy” on koko lailla kadonnut ja se on korvattu jo aikaa sitten ”maahanmuuttokriittisellä” mistä termistä en ole koskaan pitänyt. Kämyhän tarkoitti kansallismielistä ja olen aina ollut mieluummin kansallismielinen kuin maahanmuuttokriittinen. Yleensäkin koko tuo mediaamme varten kehitetty mukamas lievempi termi on jotenkin keinotekoinen. Kai hänellä paikkansa keskustelussa on sitten ollut.

Myös kirjoitukseen osallistuvat henkilöt itseäni lukuunottamatta ovat päivitetty uusiksi. Tämä johtuu siitä, että alkuperäisessä kirjoituksessa olleet Octavius ja Poropoliisi ovat jo aikaa sitten lopettaneet kirjoittamisensa, joten he voivat olla uusille lukijoille outoja nimiä. Samoin kirjoituksessa ollut Tupla-J on lopettanut varsinaisen bloginsa ja toimii toisessa blogissa hyvin harvoilla postauksilla. Nostan heille hattua, arvostan heitä edelleenkin ja toivon heidän jossain vaiheessa taas aktivoituvan.

Päivitetyn version henkilöt taas mitä todennäköisimmin ovat lukijalle tuttuja, joten heitä ei tarvitse erikseen esitellä. Lähdetäänpä siis porukalla Helvettiin:

VIHAKIRJOITTAJAT HELVETISSÄ

No niinhän siinä loppulaskussa sitten kävi, että kun niin jumalallisista kuin maallisista asioista peistä taitettiin, niin väärässähän ne kansallismieliset vihakirjoittajat olivat. Näin ollen oli ilmiselvää, että kuoltuaan heidän osanaan oli islamilainen helvetti eli Jahannam. Muuttuneet yhteiskunnalliset olosuhteet nopeuttivat heidän väkivaltaisesti avustettua siirtymistään hyvin lämmitettyihin alakertatiloihin. Näin kävi myös kolmelle vihakirjoittajalle eli Yrjöperskeleelle, Jaska Brownille ja Vasarahammerille, jotka siirtyivät lapioimaan koksia Helvetissä aivan helvetin isoihin uuneihin. Katsotaanpas hetkisen, miten toverukset viettävät aikaa iänkaikkisessa kadotuksessa:

Yrjöperskeles: Kyllä tää on kieltämättä kypsää hommaa.

Jaska Brown: Älä muuta virka. Suomalaiseen työaikalainsäädäntöön tottuneelle tää 24/7-työtahti on kyllä aika rankkaa. Täällä on niin helvetin kuumakin. Ja olisivat edes hankkineet tänne edes ne suomalaistyyppiset kahvalliset lapiot, mutta kun nää on niitä jenkkimalleja, joissa ei ole muuta kuin tuo puuvarsi. Ja palkkakin täällä on niin surkea.

Vasarahammer: Joo, tosi surkea. Ja tuon Helvetin Dollarin kurssi on niin alhainen, että ei sillä oikein mitään saa. Onneksi sentään se meidän tuttava sieltä maanpäällisestä elämästä eli toi Epäilyksen Piru käy välillä Helvetin GUM-myymälän valuuttakerroksessa ja tuo vanhoille kavereille jotain ylimääräistä. Ja se täytyy myöskin sanoa, että noi työnjohtajat ovat kirjaimellisesti epäinhimillisiä.

Yrjöperskeles: No epäinhimillisiä hjuu, tosin se kai kuuluu niitten toimenkuvaan… vaan nyt kyllä istahdan hetkiseks tohon sivummalle… pakko tässä on tauko pitää… (istuu)… ai helvetti, miten kuuma paikka tää olikaan! Johan tässä parkkiintunut persekin paloi.  Eihän täälläkään yleensä näin kuumia paikkoja ole.

(Paikalle saapuu välittömästi sarvipäinen demoni)

Demoni: Ykä, suksi helvettiin siitä paikasta. Se on varattu tiedostaville toimittajille.

Yrjöperskeles: No johan mä aattelin… hei, herra demoni. Mitenkäs täällä ei niitä tiedostavia toimittajia oo vielä pahemmin näkyny?

Demoni: No, mikäs pahan tappais. Vaan meillä on aikaa odotella. Ja nyt lapio heilumaan tai olet ihan helvetinmoisessa kusessa.

Yrjöperskeles: Jawohl, Herr  Tovaritsh Demon.

(Toverukset jatkavat lapiointia).

Vasarahammer: Toisaalta voisihan meillä olla asiat huonomminkin. Kun täällä helvetissä ei oikein hahmoteta noita maanpäällisiä asioita eikä varsinkaan kansoja ja maantiedettä niin tuo Helvetin henkilökunta ei oikein osaa tehdä eroa meidän ja ryssien välillä. Jonka seurauksena me ollaan kuitenkin puolet aikaa ryssän helvetissä. Kun täällä on kuuma ja siellä tolkuttoman kylmä, niin keskimäärinhän meillä menee suht mukavasti.

Jaska Brown: Niin joo, kyllä täälläkin kannattaa ajatella positiivisesti. Muutenhan tässä voisi saada vaikka väärän mielikuvan iankaikkisesta piinasta ja kärsimyksestä.

(Yhtä-äkkiä alkaa yläilmoista kuulua jyrinää ja alaspäin lentää kovalla nopeudella hehkuva tulipallo.)

Yrjöperskeles: Jaahah, näyttää Jahannamin Logistiikka tuovan uutta lihaa lapiotyöhön.

(Tulipallo laskeutuu maahan ja sieltä astuu esiin yllättävän tuttu mies)

Vasarahammer: No voi helvetti, sehän on Kumitonttu! Mitenkäs sinä tänne näin äkkiä, varsin nuori mies kun kumminkin olit sinäkin.

Kumitonttu: Kommunikointiongelmia.

Yrjöperskeles: Jaa minkälaisia? Löikö joku rautaputkella?

Kumitonttu: Nääh, ei mitään sellasta. Oma mokahan se oli. Kun ei tullu opeteltua noita kaikkia uusia välttämättömiä kieliä. Taisin selittää työperäiselle sähköasentajalle urakkapyynnön vähän pieleen ja se veti virrat sähkökiukaasta suoraan pesualtaaseen. Hampaita pestessä se sitten henki otti ja lähti, ei siitä mihinkään pääse. Vaan kerkesin minä vähän aikaa olla taivaassakin.

Yrjöperskeles, Jaska Brown ja Vasarahammer: Älä helvetissä? Mitenkäs niin pääsi käymään?

Kumitonttu: Kas kun ne kiirastulessa oli just päivittämässä Heawindows Kymppiä ja siinä sattui joku sekaannus. Niin että se ohjelmavirhe heitti minut ihan väärään osoitteeseen. Äkkilähtöhän sieltä taivaasta tietysti tuli, kun ne virheen hokasivat, mutta ehti siinä sentään vähän aikaa kattella ympärilleen.

Jaska Brown: No kun nyt kerkesit siellä yläkerrassakin olla, niin osaakkos sanoa, että minkä takia täällä helvetin puolella on niin paljon noita itsemurhapommimiehiä? Eikös niille pitäny olla suora linja yläkertaan ja se iso liuta niitä neitsyitä vielä kaupan päälle? Oliko se juttu sitten pelkkää puppua?

Kumitonttu: Ei se mitään puppua ollu. Pojat ei vaan oikein hahmottaneet taivaan systeemeitä. Kas sen verran minä ehdin siellä ollessani saada selville, että neitsyeet ovat islamilaisessa taivaassa tuotettava arvokas maan päälle siirrettävä luonnonvara joka on varattu hartaille islamilaismiehille puhkaistavaksi vasta vastuullisessa kolmentoista vuoden iässä tai aikaisemmin, jos olosuhteet eli henkilökohtaiset mielihalut niin vaativat. Ja siellä taivaassa on neitsytmateriaalia tarjolla vain jo elämästä poistuneitten taholta. Eli eihän siellä taivaassa ole muita neitsyitä kuin länsimaisia telaketjufeministejä. Vähän aikaa tarjontaa katseltuaan pojat oli pyytäneet porukalla siirtoa alakertaan. On kuulemma virikkeisempää toimintaa sielläpäin.

Yrjöperskeles, Jaska Brown  ja Vasarahammer: Kyllä Allahu on todellakin akbar!

Kumitonttukin tarttuu lapioon ja koko porukka siirtyy työhön. Taas yksi päättymätön päivä helvetissä jatkuu ja jatkuu…

*

Niin kuin vuonna 2008 niin ei nytkään juttua kirjoitettaessa vahingoitettu yhtään niin vihakirjoittajaa kuin tiedostavaa yksilöä. Hotellin respasta toivotetaan kaikille lukijoille hyvää ja rauhallisen riehakasta juhannusta. Muistakaa, että viina ja vesi eivät kuulu yhteen, joten älkää blandatko hyviä väkeviänne vaan juokaa ne paljaaltaan. Ja tehkää se kuivalla maalla, sillä järven selkä näyttää saunan kuistilta huomattavasti paremmalta kuin järven pohjassa hukkuneena. Ja laitetaanpa sitten juhannusmusiikkia eli vanha Numa Numa-diskobiisi uutena feministisenä versiona. Kiitokset vakikommentoija Soomepoisille Eestist vinkistä:

HYVÄN IHMISEN PROTOTYYPPI

Kirjoitin aikaisemmassa ymmärrysharjoituksessani niistä ideologisista montuista jotka aikanaan kaivoin ja joista sitten hoksasin nousta pois. Kulkueesta jonka mukana marssin mutta ymmärsin sitten lopulta mihin se kulkue vie. Kaltaisiani ihmisiä, jotka ovat aikanaan flirttailleet ääriajattelun kanssa ja ymmärtäneet sen todella olevan ääriajattelua löytyy varmasti, mutta veikkaanpa että olemme vähemmistö. Yksi ääriajattelun vaarallisimpia muotojahan on äärisuvaitsevaisuus ja sen jonkunlaisena prototyypin edustajana voi esitellä jälleen kerran Eva Biaudetin, joka saa jatkuvasti mukavasti palstatilaa ja jonka uraa on pönkitetty mm. vähemmistövaltuutetun viralla jonka hän sai ilman pätevyyttä maassa jossa virallinen pätevyys on jo dogmi sinänsä.

Biaudet tietää, että ellei oman ideologian pakkosyöttämisessä sinänsä käyttökelpoiset keinot eli vihainen rääkyminen ja natsifantasiointi  auta, niin silloin kannattaa ottaa avuksi kyyneleet joita hän käytti tuoreeltaan eduskunnassa, valittaessaan suomalaisen yhteiskunnan ihmisyyden kadonneen koska ulkomaalaisten perheittenyhdistämistä aiotaan tiukentaa. Biaudet ei varmaankaan oikeasti ymmärrä, että maahanmuutto Suomeen on joillekin aivan oikea elinkeino, vieläpä varma sellainen ja että kusettajia löytyy muualtakin kuin meistä hirveistä suomalaista, joten hän vetisteli eduskunnassa näin:

Mitä sanon lapsille? Mitä mä kerron pääministeri Sipilästä, joka on luvannut, että hän rakentaa suomalaista yhteiskuntaa parempaan? Mitä mä kerron ulkoministeri Soinista, joka ulkomailla kertoo puolustavansa tyttöjen ja naisten oikeuksia? Mitä mä kerron sisäministeri Orposta, joka juuri on saanut vastuullisen tehtävän johtaa suurta puoluetta ja pyrkii luomaan uskoa tulevaisuuteen? Miten minä voin antaa uskoa lapsilleni Suomessa heidän tulevaisuuteen?

Kun Biaudet sanoo, että ”mitä sanon lapsille”, niin ensiksi joutuu tietysti miettimään, että ketä hän näillä lapsilla tarkoittaa? Tarkoittaako hän tavallisia suomalaisia lapsia ja heidän tulevaisuuttaan? Tuskinpa, sillä hän on jo aikaisemmin osoittanut, että ei suomalaisen rahvaan kakarat häntä kiinnosta. Ehkä hän tarkoittaa kaikkia maailman lapsia, sillä hänen äärisuvaitsevan ajattelunsa mukaisesti tavallisilla suomalaisilla on jostain korkealta – ehkäpä esim. Eva Biaudetin taholta – langetettu yleismaailmallinen huoltovelvollisuus, piikki jolla ei ole rajaa, eikä edes piikin rajasta puhuminen ole suotavaa.

Voi tosin olla, että Eva ei ehdi puhua maailman kaikkien lasten kanssa, joten oletan hänen tarkoittaneen omia adoptiolapsiaan, mikä saa minussa aikaan hieman hämmennystä. Käsittääkseni eduskunta ei käsittele tällä hetkellä, eikä varmasti tulevaisuudessakaan suomalaisten ulkomailta adoptoimien lasten adoption purkamista ja lasten palauttamista takaisin. Ei Eva Biaudetin lasten tulevaisuus ole millään lailla uhattuna. Mikäli hänen ääriajattelunsa toteutuisi täysin, niin uhattuna olisi kyllä sekä Suomen taloudellinen kantokyky että suomalaisen yhteiskunnan turvallisuustilanne.

Mutta nehän eivät Evaa haittaa, sillä ne ovat konkreettisia asioita jotka vaikuttavat vain tavalliseen suomalaiseen ihmiseen. Ei Evaan itseensä. Jos hän putoaa eduskunnasta, niin aina löytyy uusi Ritva Viljanen, joka järjestää hänelle uuden suojatyöpaikan. Konkreettisten ja suomalaisille tapahtuvien asioiden sijasta Evalle onkin tärkeintä idea ja sen loukkaamattomuus, ja nythän sitä on loukattu. Niin kuin hän itse toteaa eduskunnassa:

Mitä teille on tapahtunut, että tällainen kylmyys on sattunut? Jotain täytyy tapahtua ihmisessä, jos hän menettää kykynsä olla myötätuntoinen muita ihmisiä kohtaan. Ei voi olla kysymys vain ihonväristä.

Eli suomennettuna: Mikäli ihminen ei tarjoa rajatonta piikkiä elintasopakolaisille, hän on menettänyt kokonaan myötätuntonsa muita ihmisiä kohtaan. Tästä myötätunnon yleismäärittelystä voisi olla hieman toistakin mieltä, mutta Eva ei sitä ymmärrä, sillä hänhän on itse määritellyt myötätunnon syvimmän olemuksen niillä valtuuksilla, jotka hän on itse itselleen antanut. Eikä hän hyväksy poikkeavia ääniä:

Mitä olette tehneet minun maalleni? Enemmistön ääni ei aina ole oikeassa. Enemmistö ei aina välttämättä tee oikeita päätöksiä, Biaudet sanoi ääni väristen.

Meillä ei ole mitään tarvetta, ei mitään hätää rajoittaa perheiden yhdistämistä edelleen.

Niin. ”Minun maalleni”. Se on Eva Biaudetin maa. Se ei ole niitten ihmisten maa, jotka tätä suomalaista yhteiskuntaa pitävät pystyssä ja jotka myös Evan itsensä elättävät. He eivät ole tiedostavan uusrälssin jäseniä, joten heillä ei ole Evalle merkitystä. Niin kuin ei ole demokratiallakaan, ellei se palvele Evan omaa utopistista ideologiaa.

Eva on fanaattinen ihminen, joka on pysynyt tiiviisti niissä ideologisissa montuissa jotka hän on aikanaan kaivanut. Palataan ajassa kuusi vuotta taaksepäin, kun hänet oli valittu ohituskaistalta vähemmistövaltuutetuksi ja hän tuuletteli tuntojaan Anna-lehdessä:

Raivo yllätti Eva Biaudet'n.

Se tuli niin ennalta-arvaamatta, kesken kaiken, tavallisena arkipäivänä.

Hän istui autossaan, ensimmäisenä jonossa, odottamassa valon vaihtumista vihreäksi, kun joukko skinejä astui edessä kulkevalle suojatielle. Ryhmä ei tehnyt mitään erityistä, vain maleksi ja piti kovaa melua, mutta silti heistä - ajelluista päistä, raskaista maihinnousukengistä ja hihamerkkien koristamista pilottitakeista - uhkui vihaa.

Evan mielessä vilahtivat hänen adoptiopoikansa Davidin kasvot. Pojan, jolle hän oli joutunut opettamaan, että skinejä nähdessä kannattaa siirtyä toiselle puolelle katua. Pojan, joka Evan yllätykseksi joutui kuuntelemaan kaduilla peräänsä huudeltuja haukkumasanoja ihonvärinsä vuoksi.

Tunnekuohu sai yleensä rauhallisen naisen toimimaan. Eva siirsi kätensä töötille ja painoi. Pitkään. Uudelleen ja uudelleen, hämmästelevistä katseista piittaamatta.

Tavalliselle ihmiselle ventovieraisiin kohdistettu mölinä mielletään yleensä huonona käytöksenä, mutta tiedostavaan uusrälssiin kuuluvalla Evalla on omat erityisoikeutensa. Totesin silloin ja totean nyt, että Evalla on kaikki ne ominaisuudet, mitä nykyisin mielletään kuuluvan hyville ihmisille. Eli pelkän ulkonäön perusteella herätettyä ennakkoluuloa ja vihan lietsomista. Ripaus fanaattisuutta ja käytöksen moukkamaisuutta. Toisin ajattelevien ihmisten mielipiteitten demonisoimista ja pyrkimys näitten mielipiteitten hiljentämiseen. Sekä luonnollisesti tarve siirtää oma käytös seuraavillekin sukupolville.

Eva Biaudet on virallisesti hyvä ihminen. Minun kaltaiseni ihmiset – joitten mielipiteellä ei tietenkään ole merkitystä – ajattelevat kyllä että hän on puhdasverinen fanaatikko, jonka ideologia pohjautuu siihen, että Suomeen on saatava jatkuvasti lisää kehitysmaalaisia, hinnalla millä hyvänsä, määrää mitenkään rajoittamatta ja tänne tultuaan heidät on nostettava jalustalle, jossa heitä ei koske samat säännöt kuin suomalaisia.

Mutta virallisesti tuo fanaatikko on se malli, jonka mukaan meidänkin tulisi elää ja ajatella. Ja se pistää miettimään että kuinka tässä taas kertaalleen näin kävi? Eikös niitä oppitunteja fanaatikkojen vallasta ja sen seuraamuksista ole ollut jo tarpeeksi?

Lisäys seuraavana aamuna: Vittuuntunut NettoVeronmaksaja jo ehti huomauttaakin, että Biaudet aloittaa puheensa ”mitä mä vastaan mun lapsille”. Aloitus on sen verran itsekäs ja härski, että media häveliäästi jätti tuon yhden melko olennaisen sanan toistamatta.

KAHDEKSASTOISTA YMMÄRRYSHARJOITUS

Pyrin ymmärrysharjoituksissani miettimään sitä, mikä saa ihmisen omaksumaan itselleen, kanssaihmisilleen ja koko kansalle haitallisen ja vaarallisen monikultturismi-ideologian ja jopa alkaa leikkimään partisaania, niin kuin ne pellet jotka ovat hiljattain poltelleet niin henkilöautoja ja busseja. Heidän pääkoppiinsahan minä en pysty pääsemään sisälle, joten lähden ymmärrysharjoitukseen oman elämäni ja kokemukseni kautta. Minullakin kun on luuranko kaapissa. Niin kuin lukija varmaan tietää, on itselläni voimakkaasti vasemmistolainen tausta. Aina kommunismia myöten. Joka nykyisen Yrjön mielestä tuntuu sekä turhalta että naurettavalta ja joka saa nykyisen Yrjön katsomaan itseään puolta nuorempaa versiota hieman vinon hymyn säestämänä. Tietysti tietyllä rakkaudella, sillä omasta itsestä on kumminkin kysymys, mutta ei kovinkaan ylpeänä. Tuumien, että ettäs kehtasit.

Mikä sai nuoren Yrjön ajattelemaan, että hän on kommunisti? Tätä on (uskokaa huviksenne) tullut pähkäiltyä viimeisen sanotaammeko viidentoista vuoden aikana kun olin ensiksi kommunismin ja sitten myös sosialismin taudista parantunut. Parantumisen syyn toki tiedän ja olen sen kertonutkin, eli työ julkishallinnossa sai sen aikaiseksi. Hoksasin, että

a) No tämähän se juuri on sitä sosialismia, jonka perään haikailen.

ja

b) Tää ei vaan toimi. Jos koko yhteiskuntamme toimisi näin, niin Suomen ykkösauto olisi Wartburg, jonka senkin saisi kolmen vuoden jonotuksen jälkeen. Jos saisi. Saattaisi saada, jos työläisten ts. puoluevirkailijoitten valtiossa tuntisi tai osaisi lahjoa sopivat tyypit.

Eli tajusin olleeni väärässä. Se on nyt vanhempana miehenä helppo tunnustaa. Tiedän, että on paljon ihmisiä, minun ikäisiäni, vanhempia ja nuorempia joille vastaava tunnustaminen on hyvin vaikeaa. Oma ego ja oma elämä on niin pitkälle rakennettu tietyn ideologian varaan että siitä ideologisesta kehdosta on hyvin vaikeaa irtautua, vaikka tietäisi että ei tässä ole enää kysymys mistään perustelluista yhteiskunnallisista asioista, vaan siitä että en kestä menettää kasvojani. Ja ehkä siitä ajatuksesta, että kun riisuu ideologiaan perustuvan julkisen minäkuvan, niin saattaa olla sen kysymyksen ääressä että kuinka paljon ihmisestä itsestään jää jäljelle? Kuinka moni taistolainen on todennut julkisesti, että olin väärässä koska julkisesti kannatin aggressiivista ja totalitaristista ideologiaa ja sen mukaan elänyttä valtiota? Kuinka moni on todennut että olin hyödyllinen idiootti? Kyseisen luvun laskemiseen taitaa riittää sahatyömiehen sormet. Monikultturistien kohdalla kysymystä on vielä turha esittääkään, sillä sehän on tällä hetkellä vallitseva poliittinen ideologia. Se jyrää, sen mukaan eletään, eikä se tunnusta olevansa väärässä. Sillä ei ole vielä pakko katsoa peiliin.

Mutta miksi itse aikanani omaksuin kommunistisen ideologian? Mikä sen sai aikaiseksi? Nyt yli viisikymppinen Ykä, pitkään asiaa  mietittyään ja itselleen armottomana saattaa käydä keskustelua yli puolet nuoremman Ykän kanssa ja todeta asioita, jotka eivät nuorta Ykää mairittele.

Miksi minä rupesin kommariksi? Johtuuko se siitä, että olen kotoisin vasemmistolaisesta suvusta? Ei. Johtuuko se siitä, että olin kotoisin hyvin vasemmistolaiselta paikkakunnalta? Ei. Johtuuko se, että kävin itseni kanssa ankaria yhteiskunnallisia keskusteluja ja niitten lopputuloksena päädyin siihen johtopäätökseen, että SKP:n tarjoama suunta on ilman muuta sitä parasta, mitä Suomen kansalle voi tarjota? No ei varsinkaan sitä.

Miksi sitten?

Nyt jo vanhuutta lähestyvänä miehenä tajuan, että olin kommunisti siitä yksinkertaisesta syystä että  päätin olla kommunisti. Olin nuori mies, ja halusin olla enemmän kuin mitä olin. En tajunnut sitä, että tavallinen, tavallisen ihmisen elämä itsessään on ihmiselle täysin riittävä. Ja tiesin sen, että oma niin älykkyyteni kuin muutkaan kyvyt eivät mahdollistaneet sitä, että olisin jollain lailla poikkeuksellinen ja huomattava yksilö. Mikä neuvoksi? No, saatoin tehdä saman kuin monikultturismi-ihmiset nykyisin tekevät saman ongelman edessä. Eli minä poika rupesin kommunistiksi. Aivan samoin kuin nykyisin ruvetaan monikultturisteiksi. Pönkittämään omaa egoa. En ollut ihmisenä edelleenkään yhtään sen enempää kuin ennenkään, mutta olin mielestäni ideologisen valintani kautta osa jotain suurempaa ja kuvittelin, että se (kuvittelemani) suurempi tekee minustakin jotain enemmän. Mitä se ei tietenkään tehnyt. Lähinnä se teki minusta pellen.

Jos jollain tavalla puolustelen hairahtumistani, niin voin todeta, että en koskaan ollut Moskovaan suuntautunut kommunisti. Vanhan evakkosuvun jäsenelle ja sotaveteraanien lapsenlapselle se olisi ollut täysin vierasta. Ja Neuvostoliitto tuntui muutenkin vieraalta ja pelottavalta. Joltain, jolla ei ollut mitään tekemistä Suomen ja suomalaisuuden kanssa. Samalla voin todeta, että vastapuolet eivät oikein silloinkaan osanneet keskustella keskenään ja kuunnella toisiaan. Esimerkkinä siitä on eräs keskustelu, jonka kävin silloin, siis aikaa sitten erään ikäiseni häiskän kanssa, joka oli kova kokoomuslainen. Hän kysyi:

- Hei Ykä. Sinä kun olet kommunisti, niin miksi sinä haluat venäläiset tankit Helsinkiin?

Johon minä vastasin:

- En minä halua mitään venäläisia tankkeja Helsinkiin. Kyse on yhteiskunnallisesta järjestelmästä täällä Suomessa. Jos venäläinen tulee, niin me ollaan varmaan viereisissä montuissa rajalla ja ammutaan molemmat hyvin perkeleesti vastaan.

Jolloin näin, että kaverilla löi tyhjää, ja hän jatkoi:

- Joo niin niin, mutta miksi sinä haluat venäläiset tankit Helsinkiin?

No mitä hittoa siihen enää olisi vastannut? Mutta sen voi sanoa, että keskustelun taso ei muutu, vaikka ajat ja aiheet muuttuvat. ”Miksi sinä haluat lyödä rajat kiinni, ja tehdä Suomesta Pohjois-Korean?”. ”Ei, en halua lyödä rajoja kiinni, vaan estää suomalaisille vahingollisen haittamaahanmuuton.”. ”Joo niin niin, mutta miksi sinä haluat lyödä rajat kiinni ja tehdä Suomesta Pohjois-Korean?”.

Olen käynyt sähköpostiviestittelyä erään itseäni jonkun verran vanhemman hepun kanssa jota kovasti arvostan. Hän totesi asian tiimoilta näin:

”On selvää, että ympäristö vaikuttaa ajattelutapaan varsinkin nuorena. Nuori luulee itse ajattelevansa, mutta todellisuudessa toistaa sitä, mitä ympäristöstään kuulee. Aito kriittinen ajattelu kehittyy vasta myöhemmin, eikä kaikilla siihen äly riitä. Ne, joilla ei älyä ole, jämähtävät nuoruudessa kaivamiinsa poteroihin.”

Tämä kuvaa itseäni nuorena kaikkitietävänä oikein hyvin ja se kuvaa hyvin myös tilannetta nykyisin. Tulee muistaa, että olin valinnut ajatusmaailmakseni kommunismin. Kaikki tähän valintaan liittyvät perustelut selitin sillä, mitä minulle oltiin syötetty ja mihin oma tieto ja varsinkaan oma elämänkokemus ei riittänyt. Enkä minä tietenkään kyseenalaistanut mitään sillä se, mitä minulle syötettiin tai minkä oikeastaan omaksuin syöttämättä ruokki egoani ja antoi minulle mahdollisuuden – ainakin omasta mielestäni – olla enemmän kuin mitä olin. Vanhempi Ykä katselee nuoremman egonrakentamista ja puistelee päätään varsin huvittuneena. Tajuttuaan näin vanhempana, että ihminen on mitä hän on, hän on juuri sitä mitä hän on saavuttanut, omilla ehdoillaan, omilla kyvyillään ja ilman ulkoista tukipönkkää. Ja sen tavallisen elämän saavuttaminen on aivan riittävää. Jo silloin on onnistunut.

Siksi minä tietyllä tavalla ymmärrän nykyisiä monikultturisteja. Ja ymmärrän jopa näitä leikkipartisaaneja, jotka polttavat linja-autoja ja leikkivät turvallisissa suomalaisissa oloissa Vietnamin sissejä vaikka sisimmässään tajuavat, että oikeat Vietnamin sissit olisivat syöneet heidät elävältä. Heilläkin on tarve olla jotain enemmän kuin mitä he ovat. Hekin nojaavat johonkin itseään suurempaan ja kuvittelevat että se tekee heistä enemmän.

Ehkä osa heistä pääsee pois nuoruudessaan kaivamista poteroista. Niin kuin minä pääsin. Kokemus on rankka, sillä siinä joutuu katsomaan itseään peiliin. Kun katselee nykypäivän monikultturisteja, niin näyttää siltä, että harvalla heistä on sitä kykyä. Siksi he jäävät niihin nuoruudessaan kaivamiin poteroihin. Joista minä pääsin pois. Tunnustaen, että olin väärässä. Sen tunnustaminen on kasvattava kokemus. Se myös karkoittaa ihmisen kaikista ismeistä, joitten edustajaksi minuakin niissä nykyisissä poteroissa varmaan kuvitellaan. Loppujen lopuksi – päästyäni niistä poteroista pois –  minä olisin vaan halunnut lukea sohvalla Tex Willeriä ja elää rauhassa. Elämässään omalla mittapuulla onnistuneena ja ei yhtään itseään enempänä. 

Koskelan Jussi inhosi ”kulkuetta”. Minä marssin siinä aikani. Ja ymmärsin hypätä siitä pois. Ymmärsin myös alkaa toimia sitä vastaan. Pieneltä osaltani. Valitettavasti kulkue on vahvempi kuin koskaan ennen. Sillä sitä tukee niin hallinto- kuin virkakoneisto sekä media. Ja se houkuttelee heikkoja ihmisiä, sillä sen kautta hekin voivat kuvitella olevansa enemmän kuin mitä ovat.

ANTERO LÄRVÄNEN JA TERRORISTINEN ASEPÄIVITYS

- Hyvää päivää, hyvät kuuntelijat. Täällä Antero Lärvänen suorassa lähetyksessä tällä kertaa täältä Huitsinnevadan Veijo Essolta. Lähetyksemme koskee EU:n asedirektiivimyllytystä joka on jatkunut idealistien hyökkäyksen ja realistien viivytyksen ja puolustuksen merkeissä jo pitkän aikaa. Hiljattainhan uutisoimme siitä, että esitetyt rajoitukset oltaisiin saatu jo torpattua mutta nyt on menty taas takapakkia ja rajoituksia on luvassa ainakin aseitten lippaisiin, lupien määräaikaisuuksiin ja lisäksi on luvassa tiettyjen asetyyppien kieltämistä. Saamiemme tiedon mukaan Suomikin alkaa lipsua linjastaan, mistä on tullut kyistä palautetta Tsekin suunnasta.

- Näitten neuvottelujen ilmapiiriä ja peruslähtökohtaa kuvaa hyvin Kalevan uutisointi jossa ”neuvotteluja hyvin tunteva EU-lähde kommentoi”: ”Joissakin maissa on melkein kulttuurinen asia, että ihmisillä on aseita, ei vain yhtä vaan useampia. Emme voi kirjoittaa direktiiviä, jonka käytännön vaikutus olisi, että jokainen, jolla on ase, voi pitää sen.”  Tästä voi hyvin tulkita sen, että nykyinen myllytys on vasta alkua ja jatkossa edetään myös metsästäjien pulttilukkoisiin aseisiin. Puoliautomaattikieltohan veisi metsästysaseistakin jo osan.

- Huitsinnevadan paikallisradiossa ei suinkaan väitetä että kyseessä olisi niin reserviläistoiminnasta, ampumisesta kuin metsästyksestäkään mitään tietämättömien jakkukalkkunoitten yhteishysteria, jolla pyritään ruokkimaan tiedostavaa egoa ja saavuttamaan pesäajattelun kaltaista yhteistä moraalisen tyydytyksen tunnetta. Luonnollisesti kyse ei tietenkään ole myöskään siitä, että siinä pyritään riisumaan kansalaiset aseistaan ja jätetään ainoat aseet poliittisen johdon johtamalle väkivaltakoneistolle jonka päätehtävä on turvata poliittisen johdon niin aseman kuin väkisin ylläpidetyn arvostuksen säilyminen.

- Eihän kyse suinkaan sellaisesta ole. Jo sellaisen spekuloiminen olisi vihapuhetta. Kyse on tietenkin siitä, mistä Kalevakin uutisoi eli ”asedirektiivin uudistus sai vauhtia Pariisin marraskuun terrori-iskujen jälkeen”. Luonnollisesti me uskomme tämän. Vaikka näitä terrori-iskuja ei tehtykään tavallisten kansalaisten laillisilla aseilla eikä tulla tekemään jatkossakaan, niin epäilemättä EU:ssa keskitytään vain ja ainoastaan tavallisten kansalaisten turvallisuuteen islamilai… eiku siis sori, ekstremistisen terrorismin uhkaa vastaan.

- Mutta paraneeko sitten tavallisten kansalaisten turvallisuus, jos heiltä viedään aseet joita he eivät ole tähänkään asti käyttäneet väärin? Huitsinnevadan Paikallisdemokraatin mielestä asiaa on mietitty väärien ihmisten kesken. Turhahan eurooppalaisten on tätä keskenään puntaroida, sillä eiväthän he niitä iskuja tee muutenkaan. Miksei asiaa kysytä suoraan sylttytehtaalta? Niin me teemme, ja siksipä vieraanamme onkin ISIS-järjestön tiedotusupseeri Hählälläm al-Shallatiwallaa. Ähläm sähläm, herra al-Shallatiwallaa.

- Ählämpä hyvinniin sähläm, Antero, ja myös Lällähin rauhaa kaikille Pinnanmaan lälläntäiseurakunnan jäsenille näin ekumeenisessa ja yhteisymmärrystä rakentavassa hengessä. Haluaisin nimittäin tähän alkuun muistuttaa, että me terroristitkin olemme maltillisia muslimeja emmekä ole lisänneet islamin oppeihin omin päin minkäänlaista itse keksittyä väkivallan ihannointia. Tietysti me olemme hartaitten muslimien lisäksi myös terroristeja, mutta me emme ammu ja räjäytä ihmisiä islamin vuoksi vaan siksi, että olemme myös ekstremistejä. Ja tämähän johtuu siitä, ettemme ole vielä päässeet länsimaisen niin elintason kuin myös psykologisen hoidon ja kasvatuksen piiriin joka kouluttaisi meistäkin automaattisesti säyseitä sosialidemokraatteja. Näin ovat sanoneet sekä länsimaiset poliitikot että länsimaiset yliopistolliset tutkijat. Tiedämme että he, ja vain he määrittelevät todellisuuden joten luonnollisesti meidänkin on uskottava tämä ja sopeuduttava tähän viitekehykseen.

- Hyvä että lähtötilanne tuli selväksi. Herra al-Shallatiwallaa, kuinka teillä siellä ISIS-järjestössä suhtaudutaan tähän yleiseurooppalaiseen aseriisuntaprojektiin? Tuleeko se vaikuttamaan terroritoimintaanne?

- Totta kai se tulee vaikuttamaan. Kyllä meidänkin on osaltamme kannettava vastuumme, kun EU näyttää näin hienoa esimerkkiä. Vastuunkantohan on päivän trendi muutenkin, minkä te täällä Suomessakin olette oppineet ja myös esimerkillisesti toteuttaneet. Mekään emme aio väistää vastuutamme joten olemme jo tehneet järjestössämme päätöksen, että mikäli EU kieltää siviileiltä kaikki puoliautomaattiaseet, niin käytämme jatkossa terrori-iskuissamme Kalashnikoveissamme  ainoastaan kymmenen patruunan lippaita ja lisäksi laitamme jokaiseen lippaaseen randomina kaksi paukkupatruunaa. Lisäksi käytämme pommi-iskuissamme jatkossa 50 prosenttia pienempiä räjähdelatauksia ja tulevissa kurkunleikkaustalkoissa leikkaamme ihmiseltä kurkun auki enää vain toiselta puolelta.

- Tämä on teiltä kieltämättä hieno ja tervetullut vastaantulo EU:n tekemään rohkeaan pelinavaukseen. Olisitteko te valmis jatkamaan tätä uusliennytystä pidemmällekin?

- Ilman muuta olemme. Olemme jo vähän hahmotelleetkin tulevaa. Jos EU kieltää siviileiltä metsästysaseetkin, niin me siirrymme terrori-iskuissamme pelkkiin pienoiskivääreihin, joissa ei ole kuin viiden patruunan lippaat. Ja mikäli EU riisuu aseista myös poliisit ja sotilaat, niin teemme jatkossa pommi-iskut vain tainnutuskranaateilla eli flashbangeilla ja muissa terrori-iskuissa tyydymme astaloihin. Siksi minä oikeastaan suostuin tähän haastatteluunkin sillä jatkan tästä hetikohta suoraan Pohjanmaalle, jonne olin muutenkin menossa. Olen nimittäin kuullut, että siellä pelataan paljon pesäpalloa ja ajattelin tehdä paikallisten kanssa hieman asiaan liittyviä varustehankintoja. Mutta haluaisin vielä sanoa, että kyllä EU on ehdottomasti oikealla tiellä näissä aserajoituspyrkimyksissä. Kyllähän se saa aikaan kaikille huomattavan turvattomuuden tunteen kun tietää, että kuka tahansa satunnainen vastaantulija saattaa omistaa aseita, ja vielä laillisia sellaisia.

- Ekstremistinen vaan ei islamilainen tiedottajaterroristi Hählälläm al-Shallatiwallaa, kiitän teitä haastattelusta. Muistakaa kansalaiset, että Euroopan kohtalonkysymys on nyt ehdottomasti se, että aseellista väkivaltaa koskaan tekemättömien ihmisten tekemä aseellinen väkivalta täytyy välittömästi saada loppumaan. Täällä Antero Lärvänen, Huitsinnevadan paikallisradio. No niin, äänimiehet. Sitten rojut Ransittiin ja keula äkäisesti kohti Lällävettä.

Hösse: Minä muuten henkilökohtaisesti kannatan rajoituksia. Tosin niitä vaan suunnitellaan ihan väärään kohteeseen.

Antero: Mikäs olis parempi kohde?

Pertta: Mä arvaan. Noissa eurokansanedustajissa ja ennen kaikkea siinä, mitä ne suustaan päästää olis huomattavan paljon rajoittamista.

Hösse: No sitähän mä just tarkoitin. Jokaiselle eurokansanedustajalle ja virkamiehelle pitäis teipata reiteen kiinni semmonen puhetta tunnistava masiina. Jos masiina tunnistaa, että kyseinen henkilö lausuu saman minuutin aikana minkä tahansa aseisiin liittyvän sanan plus sanan turvallisuus plus rajoittaminen tai kieltäminen plus terrorismi plus ennaltaehkäisy niin se masiina aktivoituu ja piikittää lihakseen niin tukevan annoksen morfiinia, että tyyppi on äly ämpärissä koko seuraavan päivän.

Pertta: Tuossa on ideaa. Toisessakin mielessä. Morfiinihan aiheuttaa mielihyvää ja lamaannusta ja voi olla, että hyvin moni meppi alkaisi mutista noita juttuja ihan piruuttaan, että saisivat uuden satsin. Parhaassa tapauksessa ne olisivat höyryissä koko kautensa ja seuraavan kauden sitten vierotuksessa. 

Antero: Joo, ja sitä myötä se Europarlamentin ajatuskykyinen vähemmistö saattaisi kauden aikana muuttua enemmistöksi. Tuohon sanalistaan pitäisi kyllä lisätä sanat monikulttuuri, vastuu ja velvollisuus. Vaan nythän vielä ollaan ja pysytään tilanteessa, jossa rattijuopumusta vähennetään viemällä selviltä kuskilta autot ja ajokortti. Vaan eiköhän lähdetä Lällävedelle.

Huitsinnevadan Paikallisdemokraatti muistuttaa. Olettehan jo muistaneet hankkia poliisiviranomaisen luvan imukuppipyssyyn ja käyneet sitä varten vaaditun kurssin? Varomattomasti käytetyn imukuppipyssyn ammus voi silmään osuessaan aiheuttaa pahimmillaan sokeutumisen.

Myöhemmin Lällävedellä.

- Heitäs Pertta lisää tsössiä!

Kiuas: tsöss!

3 x Tsuhnan Kosto-oluttölkki: knirsk.

Hösse: Vaan täytyy sanoa, että tää on pirun ovelasti suunniteltu tää aseistariisunta. Ei kertapaukauksina vaan pieninä palasina. Toi yks perkeleellisimmistä on toi aselupien määräaikaisuus. Sehän pistää kallista ysimillistä halajavan jätkän kummasti miettimään, että kannattaako tuota hankkia, jos lupaa ei kolmen vuoden päästä uusitakaan.

Pertta: Joo, ja tää puoliautomaattikielto kuuluu samaan sarjaan. Meinaan monella jätkällä jolla se puoliautomaatti on, on myös muita aseita. Ja ne joutuvat valinkauhaan. Luovuttaako puoliautomaatti ja säilyttää muut aseet? Vai piilottaako puoliautomaatin ja samalla automaattisesti joutuu piilottamaan kaikki muutkin aseet, koska laittomaksihan nekin saman tien tulkittaisiin.

Hösse: Jos muuten puhutaan määräaikaisista luvista, niin entäs jos ne alkaa koskea metsästysaseitakin? Silloinhan metsästäjänkin pitäisi todistaa harrastuksensa, että lupa voitaisiin uusia. Millä helvetillä se sen todistaa viranomaiselle? Pitääks metsästäjän lyödä olkapäälleen videokamera joka kerta kun se lähtee metsälle, tallentaa koko reissu ja luovuttaa tallenne viranomaiselle?

Antero: No, meillähän on linja selvä. Jos pyssyt kielletään, niin ne katoaa, muuttuu laittomiksi ja meistähän tulee saman tien rikollisia. Sitten onkin hyvä käydä Hömpstadissa moikkaamassa Aleksandr Gangsterinovia ja kysellä siltä vielä tukevampaa keskusteluvälinettä. Kaiken varalta. Ja häneltähän niitä löytyy. Mutta mitäs jätkät tuumitte siitä kun Vasemmistopelleilijöitten Yleisliiton meppi Merja Kyllönen totesi Timo Soinista että jätkä on selvästi kuuman tantraseksin tarpeessa niin että come to mama?

Hösse: Niin no, minähän en erityisemmin perusta kummastakaan tyypistä. Mutta onhan se niin, että jos politiikasta väitellään ja väittelijä kommentoi toisen osapuolen seksielämää tai sen puutetta niin hän on silloin jo väittelyn aloittaessaan hävinnyt sen väittelyn. Mitä helvettiä muuten on tantraseksi?

Pertta: En minä vaan tiedä. Haisee Kama Sutralta mutta tavallisella ihmisellä ei nivelet siihen touhuun riitä. Tuskin muuten Kyllöselläkään. Kunhan puhuu vaan. Mutta kun kattoo kuinka paskalehdet ovat uutisoineet tuosta Kyllösen höhläyksestä niin eihän se ollutkaan höhläys, vaan viiltävä kommentti, jäätävä kuitti, murjaistu vitsi ja kova viesti.

Hösse: Da. Jos sen sijaan joku miespoliitikko olisi heittänyt puolestaan Kyllösestä että taitaa Merja olla kovasti kunnon parrun tarpeessa, come to papa, niin siitä olisi seurannut sellainen feministinen joukkorääkyminen että sen rinnalla olis Tupolev Tu-95:n moottorit jääneet toiseksi. Naissukupuolen henkisen pipin sovitukseksi ei olis kelvannut mikään muu kuin julkinen anteeksipyyntö senaatintorilla sadan tuhannen meillä on unelma-ihmisen edessä ja sen jälkeen jätkän ruunaaminen ilman puudutusta suorassa lähetyksessä.

Antero: Ehkä me ollaan saavutettu se Orwellin tasa-arvo. Kaikki ovat tasa-arvoisia. Toiset vain ovat tasa-arvoisempia kuin toiset. Nimenomaan ne, joilla on oikea värkki jalkojen välissä. Eli menikö se kehitys niin, että ensin oli täydellinen epätasa-arvo, sitten tuli osittainen tasa-arvo, sitten tuli täydellinen tasa-arvo ja lopulta sitten feministinen tasa-arvo eli täydellinen epätasa-arvo? Josta täydellisestä epätasa-arvosta tuli tavoiteltava ja glorifioitu tila josta käytetään termiä täydellinen tasa-arvo?

Hösse: Taisit löytää pms-oireista kärsivän narttuvillakoiran ytimen. Heitäs Pertta sen kunniaks vähän lisää tsössiä.

Kauha & ämpäri: kolikolipläts.

Kiuas:  tsöss!

Kiitokset Ink Visitorille aseasiaan liittyvistä linkeistä.

JÄÄHYVÄISET ASEETTOMUUDELLE

Elettiin kesäkuun alkupäiviä vuonna 2028 Radanvarsikaupungin poliisilaitoksella. Vanhempi konstaapeli Juhannes Venttonen istui työhuoneessaan ja tänään hänellä oli edessään miellyttävä tehtävä. Tosin Venttonen totesi että viimeiset puolisentoista vuotta olivat olleet hänelle töissä miellyttävää aikaa muutenkin, sillä hän – niin kuin kollegansakin – olivat saattaneet todeta palanneensa takaisin poliisin työhön siitä poliittisen poliisin tehtävästä, mihin heidät oltiin aikanaan 2010-luvulla pakotettu. Niin Venttonen kuin muutkin poliisit olivat silloin hävenneet työtään. Maahan oli tullut aina vain enemmän kehitysmaalaisia ihmisiä jotka syyllistyivät jatkuviin ja aina vain kasvaviin väkivallan- ja aikanaan jopa terroritekoihin kantaväestöä kohtaan, mutta poliisin tehtävänä oli lähinnä vahtia kantasuomalaisia ihmisiä jotka halusivat estää nämä väkivallanteot, kytätä sitä, oliko joku mahtanut kirjoittaa internetissä jotain jonka saattoi tulkita vihapuheeksi ja jossain vaiheessa sitten heidän päätehtäväkseen tuli etsiä ihmisten kotoa heiltä valtiovallan toimesta kiellettyjä ja luonnollisesti saman tien piilotettuja aseita. Venttonenkaan ei ollut mieltänyt toimivansa poliisissa vaan Gestapossa ja hänen työnsä ei ollut ihmisten turvallisuuden takaaminen vaan järjestelmän ja sen keinotekoisen arvovallan ylläpitäminen.

Moni Venttosen kollega oli saanut tarpeekseen, ottanut loparit ja siirtynyt yksityisten vartiointifirmojen palvelukseen. Vartiointifirmojen, joiden palvelujen tarve oli kasvanut räjähdysmäisesti. Mutta toukokuussa 2026 kaikki oli muuttunut. Asioita seuraaville ja vähänkin ymmärtäville se ei ollut millään muotoa yllätys. Siitä oltiin varoiteltu jo kaksikymmentä vuotta aikaisemmin, vaikka varoittelijoita pidettiin niin poliittisen koneiston, virkakoneiston kuin mediankin taholta vähintäänkin natseina ja mitä todennäköisemmin hulluina. No, ne hulluiksi tulkitut olivat olleet koko ajan oikeassa. Alkoi tapahtumaketju, jota jälkeenpäin kutsuttiin yleistermillä Euroopan Sisällissodat, joskin sen suomalaisesta ilmenemismuodosta käytettiin hyvin yleiseksi tullutta termiä ”päreittenpolttotalkoot”.

Sehän alkoi kuukautta myöhemmin Ramadanin päättymisen jälkeen vuonna 2026 eli huhtikuun yhdeksästoista. Silloin tilanne oli se, että islamilainen väestö läntisessä ja pohjoisessa Euroopassa oli kasvanut tarpeeksi suurikokoiseksi ja tehnyt johtopäätöksen, että länsieurooppalaisten alistumiselle ei tule milloinkaan loppua. Ei niistä ole hanttiin pistäjiksi. Ne antavat periksi aina ja loputtomiin ja tekevät siitä vielä itseisarvon, vaikkeivat islamilaisetkaan oikein ymmärtäneet, että mihin nuo länsimaiset typerykset tuolla lammasmaisella alistumisellaan pyrkivät. Vallitsevat tapahtumat tukivat islamilaisten johtopäätöstä, sillä islamilaisten raiskauksiin, väkivaltaan ja jatkuviin terrori-iskuihin vastattiin valtiolliselta taholta vain sensuurilla, tapahtuneitten rikosten pimittämisellä ja jatkuvilla uusilla suvaitsevaisuuskampanjoilla joissa tapahtuneet väkivallanteot pyrittiin jollain ihmeellisellä tavalla selittämään kantaväestön omaksi syyksi.

Islamilaisen väestön johtajat päättivät ottaa seuraavan askeleen eli julistaa Eurooppalaisen Kalifaatin. Ainakin osittaisen sellaisen. Toki he ymmärsivät, että Eurooppa kokonaisuudessaan ei alistuisi kalifaatin ja sharia-lain alaisuuteen, mutta Itä-Eurooppaa (joka oli jo aikaisemmin eronnut Euroopan Liittovaltiosta ja joka oli tyhjännyt alueensa siitä vähäisestäkin islamilaisesta väestöstä) lukuunottamatta Eurooppalainen Kalifaatti ilmoitti, että kaikkiaan 1.732 eri aluetta ympäri läntistä ja pohjoista Eurooppaa itsenäistyy islamilaisiksi alueiksi, jotka tunnustavat vain ja ainoastaan sharia-lakia ja esitti vaatimuksenaan, että eurooppalaisten tulisi hyväksyä tämä ilman vastarintaa. Alistuen. Niin kuin aina tähänkin saakka.

Kyseinen itsenäisyysjulistus oli historian kannalta sinänsä varsin poikkeuksellinen, sillä yleensä oltiin totuttu siihen, että jos joku alue itsenäistyy, niin se alkaa myös elättää itse itsensä mutta kalifaatti puolestaan vaati, että isäntävaltiot elättäisivät näitä islamilaisia alueita aivan samalla lailla kuin ennen itsenäistymisjulistustakin. Sähkön tuli tulla töpselistä, veden raanasta ja taikaseinän tuli toimia edelleenkin. Kalifaatti ilmoitti myös, että heillä on huomattava määrä aseellisia joukkoja jotka tulevat armotta murskaamaan kaiken vastarinnan jos sitä tullaan yrittämään.

Niin kuin heillä olikin. Vuosien varrella pikkuhiljaa kasvaneita, voimistuneita ja röyhkeän voitonvarmoja. Voitonvarmuutensa myötä ne tulivat ahneiksi ja alkoivat vallata ja alistaa dhimmeiksi myös alueittensa ulkopuolella olevia lähiöitä. Väkivaltaa käyttäen. Heiltä jäi tajuamatta, että myös länsimaiset ihmiset olivat perustaneet aseellisia joukkoja. Jo vuosia aikaisemmin. Pikkuhiljaa. Salassa. Pinnan kiristyessä. Lukumäärältään laajoja ja islamilaisia paljon paremmin organisoituneita. Jotka odottivat vain viimeistä kimmoketta ja nyt se tuli. Vaikka poliittinen eliitti ehkä olikin täydessä halvaustilassa ja ajatteli ettei vieläkään ole kyse sodasta ja vieläkin pyrki neuvottelemaan kalifaatin kanssa, niin nämä joukot eivät olleet halvaantuneet. Eivätkä ne pyrkineet neuvottelemaan. Ne tajusivat sen, etteivät islamilaiset olleet koskaan  halukkaita neuvottelemaan. Ne halusivat alistaa. Ja sille oli aika panna tulppa. Lopullinen sellainen. Kun sen vielä ehtisi tehdä.

Tämä tapahtui kaikkialla läntisessä ja pohjoisessa Euroopassa. Myös Suomessa. Suurimmat kalifaatin vallan alle jääneet alueet olivat Helsingissä, Turussa ja Tampereella. Myös muutamassa muussa suuremmassa kaupungissa tietyt alueet ilmoittivat olevansa kalifaattiin kuuluvia ja siis Suomen hallituksen käskyvallasta irtaantuneita. Radanvarsikaupunki oli yksi niistä kaupungeista. Taistelut kestivät siellä vain vuorokauden. Radanvarsikaupungin ja sen ympäristökuntien suojelukaartit kokoontuivat kalifaatin haltuunsa ottaman lähiön ympärille, katkaisivat lähiöstä sähkön ja veden ja ilmoittivat, että jokaisella alueella olevalla ihmisellä oli tunti aikaa antautua, luovuttaa aseensa ja siirtyä rautatieasemalle, jossa heidät siirretään junaan, joka kuljettaa heidät Ruotsiin. Taistelut Ruotsissakin olivat alkaneet, mutta Ruotsin hallinto oli vielä Suomeakin enemmän lamassa joten rajaa Haaparannassa ei oltu suljettu. Jos roskapönttö oli kerran vielä käytössä niin sitähän käytettäisiin.

Oli tietysti selvää, että alueella oleskelevat islamilaiset asemiehet olivat tottuneet lammasmaisiin ja alistuneisiin suomalaisiin, joten vaatimukseen vastattiin röhönaurulla. Paikalle oli tullut myös Radanvarsikaupungin ja naapurikuntien poliisi, mukaan lukien Venttonen. Hiljaiset, mitään uhoamattomat ja hyvin vakavasti otettavan oloiset suojelukaartin miehet, jotka olivat metsästysaseitten lisäksi aseistautuneet hyvin suuressa määrin myös konetuliaseilla totesivat poliisille, että tämä ei kuulu enää teille. Teillä olisi ollut aikananne mahdollisuus hoitaa tämä, mutta te ette sitä tehneet. Niinpä me hoidamme tämän. Älkää nostako asettanne meitä vastaan. Jos teette sen, meillä on kymmenkertainen ylivoima teitä vastaan. Ja jos te ammutte, me kohtelemme teitä samoin kuin noita islamisteja tuolla. Islamisteja, jotka pian oppivat sen, mitä olisi tullut opettaa heille jo aikoja sitten.

Venttonen oli tajunnut miesten olevan tosissaan ja vetääntynyt muitten poliisien kanssa. Asiasta oli mennyt ilmoitus poliisihallintoon ja siellä oltiin todettu tilanteen olevan samanlainen kaikkialla maassa. Radanvarsikaupungin puhdistus meni Euroopan yleismittakaavaan verrattuna suorastaan nätisti. Islamilaisia kuoli 37 kappaletta ja suomalaisia kuusi. Sen jälkeen islamilaiset totesivat, että home sweet home ja suostuivat siirtoon härkävaunuihin.

Helsingissä tilanne oli ollut vakavampi ja kolme vuorokautta kestäneissä taisteluissa oli kuollut jo 900 islamilaista ja 86 suomalaista. Tässä vaiheessa hallitus teki sen ainoan päätöksen mitä osasi ja antoi puolustusvoimille määräyksen riisua nimenomaan suojelukaartit aseista. Ei islamilaisia. Puolustusvoimat reagoi. Kaksinkertaisella sotilasvallankaappauksella. Ensimmäiseksi vallan puolustusvoimissa ottivat kapteeni-, majuri- ja everstiluutnanttitason miehet. Sen jälkeen he ottivat vallan koko maassa. Hallituksen viimeiset hetket vallassa loppuivat helikoptereitten surinaan. Helikoptereitten, jotka olivat täynnä erikoisjääkäreitä jotka laskeutuivat valtioneuvoston katolle ja pidättivät hallituksen. Hallituksen aseistetut turvamiehet nostivat tassunsa pystyyn,  vetivät kättä lippaan ja aukoivat ovet valmiiksi erikoisjääkäreille. Kävi myös ilmi, että puolustusvoimat olivat ennakoineet tilanteen ja mobilisoineet pikkuhiljaa jo parikymmentä tuhatta reserviläistä. Helsinkiin ilmestyneet panssarit ja miehistönkuljetusvaunut saivat kantaväestöltä riemuisan vastaanoton. Punavihreä kupla pysyi kotonaan eikä osoittanut mieltään. Jopa sielläkin alettiin tajuta, että nyt niitettiin sitä, mitä he itse olivat vuosikymmeniä kylväneet. Tai ainakin siellä tajuttiin, että monikultturismin julistajien turvallisuus ei olisi enää taattu.

Euroopan Sisällissotien Suomen rintaman kovimmat taistelut käytiin Itä-Helsingissä. Kalifaatin joukot olivat jääneet alakynteen jo suomalaisille suojelukaartilaisille, mutta heidän vastarintansa romahti täydellisesti kun puolustusvoimat puuttuivat peliin. Prikaatikokoon täysimittaiseksi mobilisoidut Karjalan Prikaati ja Kaartin Jääkärirykmentti vahvistettuina panssarivaunuilla, tykistöllä, kranaatinheittimillä ja ilmatuella jyräsivät vihollisen suurimman vastarinnan vuorokaudessa ja Itä-Helsingin täysi puhdistus kesti vielä muutaman päivän sen jälkeen. Kesken taistelujen kuultiin noin kymmenen kilometriä vielä silloin islamilaisten hallussa olevasta Vuosaaren satamasta avomerelle päin eräänlainen uuden ajan aikamerkki. Se johtui siitä, että suomalainen meritorjuntaohjus räjäytti islamilaisten hallussa olleen, mutta Liberiaan rekisteröidyn Abu Al Abyad-rahtialuksen, joka oli kuljettamassa Helsingin islamilaisille aseita, ammuksia ja välttämättömiä tarvikkeita. Väitettiin, että räjähdys kuului Hankoon, Kotkaan ja Tallinnaan saakka.

Muualla täyteen mittaansa vahvistetut Porin Prikaati sekä nuorista reserviläisistä nopeasti kootut  pataljoonat puhdistivat suojelukaartin joukkojen kanssa Tampereen. Muissa kaupungissa islamilaiset joukot tuhottiin suojelukaartin, suojelukaartin puolelle siirtyneitten poliisien sekä puolustusvoimien reserviläisistä muodostettujen erilliskomppanioitten toimesta. Pohjoisesta tullut Kainuun Prikaati taisteli lähinnä Oulussa ja sen jälkeen vielä Vaasassa. 

Taistelut Suomessa päättyivät 30. huhtikuuta suomalaisten täydelliseen voittoon. Sodan loppunäytelmä oli julma, niin kuin sisällissodissa aina tuppasi olemaan. Varsinkin kun sisällissodan toinen osapuoli ei ollut suomalainen vaan väkisin Suomeen tuodut ulkomaalaiset jotka olivat tottuneet herrakansan asemaan. Islamilaisväestön tekemät kantaväestöön kohdistamat väkivallanteot olivat herättäneet katkeruutta jo ennen sotaa ja katkeruutta sekä vihaa ja kostonhalua lisäsivät islamilaisten terrorin kohteena kuolleet kaikkiaan 1.062 suomalaista. Jokainen ase kädessä kiinni jäänyt islamilainen ammuttiin niille sijoilleen. Kaikkiaan taisteluissa ja sen jälkeisessä loppuselvittelyissä kuoli noin 9.800 islamilaista. Mitä voi sinänsä pitää hyvin pienenä määränä verrattuna siihen, mitä tapahtui muualla Euroopassa. Myös Ruotsissa.

EUROOPAN SISÄLLISSODAT

Tapahtumat Suomessa

Päivämäärä: 19. – 30.4. 2026

Paikka: Helsinki, Espoo, Vantaa, Turku, Tampere, Oulu, Radanvarsikaupunki, Vaasa, Kuopio, Pori sekä muutama muu suomalainen kaupunki.

Lopputulos: Suomalaisten voitto. Sotilasvallankaappaus ja hallituksen pidättäminen. Sodan seurauksena noin 95 % ulkomaalaisväestöstä karkoitettiin maasta. Suomen eroaminen Euroopan Liittovaltiosta. Puolitoista vuotta sodan jälkeen pidetyt vapaat vaalit ja palaaminen parlamentaariseen demokratiaan.

Osapuolet:

Suomalaiset:

Suojelukaarti. Vahvuus noin 48.000 sotilasta.

Puolustusvoimat. Vahvuus osittaisen mobilisaation jälkeen noin 62.000 sotilasta.

Kalifaatti:

Noin 28.000 epämääräisesti järjestäytynyttä asemiestä.

Tappiot kaatuneina:

Suomalaiset:

Sotilaita sodan aikana: 984

Siviileitä islamilaisen terrorin aikana: 1.062

Kalifaatti:

Asemiehiä sodan aikana: n. 6.800

Sodan jälkeisissä teloituksissa: n. 3.000

Venttonen muisti, että sotilashallitus oli sanonut vallan otettuaan, että valta siirtyy takaisin siviileille. Se oli pitänyt sanansa ja puoli vuotta aikaisemmin oltiin pidetty uudet vaalit. Koko aikaisempi hallitus ja suurin osa eduskunnasta, tai no, Euroopan Liittovaltion maakuntaeduskuntahan se tosiasiassa oli, oltiin sotilaitten toimesta julistettu vaalikelvottomiksi. Heidän kohtalonsa tulisi ratkaisemaan uuden eduskunnan valitsema sotasyyllisyysoikeus tai missä muodossa eduskunta halusikaan sen toteuttaa. Mutta missään nimessä heidän ei annettu jatkaa heidän maalle tuhoisaa politiikkaansa.

Uusi eduskunta uudisti perustuslain ja laittoi siihen pykälän, että Suomen valtiovaltaa ei saa missään olosuhteissa luovuttaa Suomen ulkopuolelle. Lisäksi siihen lisättiin pykälä, jonka vuoksi Venttonenkin oli varautunut työpäiväänsä:

”Suomen kansalaisilla on sekä oikeus että velvollisuus kaataa niin hallitus kuin hallintokoneisto mikäli se pyrkii luovuttamaan Suomen suvereniteetin mille tahansa ulkopuoliselle tekijälle. Kansalaisilla on oikeus kaataa kyseinen hallinto tarvittaessa aseellisesti ja sen vuoksi jokaiselle Suomen kansalaiselle on taattava oikeus kaikkien mahdollisten käsiaseitten hallussapitoon.”

Kohta ”kaikkien mahdollisten käsiaseitten” tarkoitti tietysti myös niitä kymmeniä tuhansia automaattiaseita, jotka suomalaiset olivat vuosien mittaan hankkineet itselleen. Kynnyshän ei ollut enää kovin korkea, sillä aikaisempi hallinto muutti kaikki aseet laittomaksi, mutta epäonnistui niitten takavarikoinnissa. Ja kansalaiset ajatelivat, että kun se vanha kaksipiippuinen haulikkokin oli laiton, niin miksipä ei ostaisi rynnäkkökivääriä kysyntään vastaavalta venäläiseltä liikemieheltä. Nyt Venttonen osaltaan oli palauttamassa kansalaisille vanhoja lupia sekä hyväksymässä uusia.

Ensimmäisenä hänen toimistoonsa tuli Mauno Uusi-Mauno. 74-vuotias pirteä eläkeläinen. Vähän jäykkäliikkeinen, mutta hänen kätensä oli vielä vakaa, silmä tarkka ja siksi hänet tiedettiin vielä varsin vittumaiseksi mieheksi kiikarikiväärin kanssa. Kalifaatin miehet olivat oppineet sen katkerimman jälkeen Radanvarsikaupungin puhdistuksessa, jossa Uusi-Mauno ja puolen tusinaa muuta vanhaa metsämiestä hallitsivat tilannetta kiikarikivääreillään kerrostalojen ylimmistä kerroksista. Venttonen tervehti Uusi-Maunoa ja pyysi häntä istumaan todeten:

- No niin, Mauno, sinä oletkin sitten ensimmäinen. Voit uskoa, että minäkin olen odottanut tätä päivää.

- Kyllä sitä on kuule odottanut moni muukin. Kun välillä näytti siltä että hulluus voittaa. Lopullisesti. Niin moni varoitti, mutta eiväthän ne perkeleet uskoneet. Sitten ei auttanut muu kuin puhua taas kerran kättä pidemmällä. Minähän olin mukana alusta asti. Sehän alkoi niin, että ne turapartajätkät tulivat omasta lähiöstään siihen viereiseen lähiöön, ensimmäisenä yhteen kuppilaan ja sanoivat, että te alatte välittömästi maksaa dhimmin maksua. Tai teille käy huonosti. Me tullaan neljän tunnin päästä kuittaamaan rahat. No, kuppilan pitäjä ei soittanut poliisille vaan suojelukaartille ja kun ne jätkät tulivat takaisin, niin kuppilassa istui viisitoista suojelukaartilaista joilla oli aseet piilossa.

- Minä melkein arvaan mitä sitten kävi.

- Arvaat oikein. Ne häiskät vaativat rahaa ja kuppilan pitäjä sanoi, että kattokaapa pojat piruuttanne taaksenne. Silloin suojelukaartilaiset vetivät liikkuvat taakse ja ählämit tuijottivat hyvin monen aseen piippuun. Ne typerät eivät vaan vissiin tajunneet tilannetta vaan yrittivät vielä leikkiä sankaria mutta allahu akbarin huutaminen jäi siihen ensimmäiseen tavuun ja jätkät lähtivät reikäjuustona ottamaan selvää kuinka akbar se allahu oikein on. Siitä se revohka sitten alkoi.

- Ja loppui onneksi sillä lailla niin kuin pitikin. Vaan katsotaanpas nää sun vanhat luvat ensiksi. Ne palautetaan nyt. Onko sulla muuten ne vanhat lupakortit vielä hallussasi?

Uusi-Mauno nyökkäsi.

- No hyvä, niitä ei sitten tartte uusia, ne ovat taas voimassa tästä päivästä eteenpäin. Katsotaas… joo, sulla on Tikan 30-06, sitten Sakon .222:nen ja vielä Baikalin IJ 27-haulikko. Minäpä naputtelen ne taas laillisiksi aseiksi. Mitenkäs, olikos sulla vielä muita aseita rekisteröitäviksi?

- No ei mulla mitään konetulipyssyjä kun tuon hirvikiväärin kanssa pärjäsi siinä lyhyessä rähinässä ihan mukavasti. Mutta lähisuojaksi minä hankin ennen sitä tämmösen. Ajattelin, että hätistelen sillä niitä suomea huonosti osaavia jos ne pääsee liian lähelle. Vaan eihän ne päässeet. Nuoremmat heput piti siitä sen verran hyvän huolen. Mutta ajattelin silti pitää tään itselläni.

Uusi-Mauno otti laukustaan Tokarev TT33-pistoolin, kaliiberia 7,62 x 25. Venttonen otti pistoolin käsiinsä ja totesi:

- Jaa, tämähän on ihan kuuluisa peli. Minun täytyy vaan katsella vähän tuota harakanvarvastaulukkoa että saan nää oikeat tiedot sulle lupaasi.

Venttonen katsasteli kyriilisten kirjaimien taulukkoa, naputteli sitten hetken aikaa tietokonettaan, painoi enteriä ja totesi.

- No niin, tää on sitten tästä hetkestä alkaen laillinen ase. Lupakortti tulee sulle muutamassa viikossa. Se vähän kestää, kun näitä aseita laillistetaan tällä hetkellä urakalla.

Uusi-Mauno kiitti, otti pistoolinsa ja poistui. Uutta asiakasta odotellessa Venttonen ajatteli, että kyllähän sitä Suomessa melko vähällä tästä rähinästä selvittiin. Jos vertaa vaikka Ruotsiin…

EUROOPAN SISÄLLISSODAT

Tapahtumat Ruotsissa

Päivämäärä: 19.4. 2026 – 18.8. 2026

Paikka: Suuri osa Ruotsin alueesta, erityisesti Skåne, Göteborgin alue ja Tukholman ympäristö

Lopputulos: Ruotsalaisten voitto. Islamilaisten kansanmurha vastauksena sodan alussa tehtyyn ruotsalaisten kansanmurhaan. Sotilasvallankaappaus ja siirtyminen sotilasvaltaan, jonka keulakuvana toimii kuningas. Ruotsin eroaminen Euroopan liittovaltiosta. Sodan seurauksena noin 95 % ulkomaalaisväestöstä karkoitettiin maasta. Vuonna 2028 maa on edelleen sotilasjohtoisen kuningasvallan alla. Suuri osa aikaisempaa hallintoa on edelleen pidätetty ja noin 400 teloitettu.

Osapuolet:

Ruotsalaiset, sodan alussa:

Hemvärnet sekä siihen liittyneet vapaaehtoiset kansalaispuolustuksen joukot. Vahvuus noin 67.000 sotilasta.

Lisäksi ruotsalaiset, sodan edetessä:

Puolustusvoimat. Vahvuus mobilisaation jälkeen noin 44.000 sotilasta.

Kalifaatti

Noin 75.000 epämääräisesti järjestäytynyttä asemiestä.

Tappiot kaatuneina:

Ruotsalaiset:

Sotilaita sodan aikana: 5.600

Siviileitä islamilaisen terrorin aikana: noin 34.000

Kalifaatti:

Asemiehiä sodan aikana: n. 27.000

Sodan jälkeisessä terrorissa: n. 120.000

Seuraavaksi Venttosen toimistoon saapui Lauri Läsäkoski, 36-vuotias motokuski, aviomies ja pienten kaksostyttöjen isä. Aktiivinen suojelukaartilainen joka oli osallistunut Radanvarsikaupungin taistelun jälkeen vielä Helsingin taistelujen loppuvaiheisiin Radanvarsikaupungin suojelukaartin mukana. Venttoselle ennestään tuttu, järkevä, asiallinen ja hyvin rauhallinen mies. Kunnes hänetkin onnistuttiin lopulta suututtamaan. Itse asiassa Venttonen tunsi hyvin, hyvin paljon sellaisia miehiä.

- Terve mieheen Lauri. Mulla on tässä jo auki sun tiedostosi ja sullahan oli aikanaan luvat ysimilliseen Berettaan ja kakskakkoseen Baikalin Margoon. Oletettavasti niin raudat kuin luvat on sulla tallessa?

- Tallessa on. Eivät menneet välikattoremontissa pilalle.

Venttonen naurahti. Olihan hän parinsa kanssa aikanaan käynyt takavarikoimassa Läsäkosken aseita kun käsky oli käynyt. Eihän niitä mistään löytynyt, eikä poliisit olleet tosiasiassa pahemmin niitä etsineetkään. Lähinnä heitä oli hävettänyt se, että piti häiritä täysin tolkullisia ihmisiä. Jossain vaiheessa partioitten mukaan oli sitten tullut liittovaltion aluepiirin erityistarkastajat jolloin piti syynätä vähän tarkemmin, mutta vesiperä oli ollut se yleisin tulos. Sitä aikaa kutsuttiin ”välikattoremonttien ajaksi” ja tosiasiassahan se oli ollut Suomen toinen suuri asekätkentä.

Venttonen muisti myös että suojelukaartilla oli laittomia ampumaratoja. Joita hänkin oli joutunut tarkistamaan. Tai ainakin yrittämään. Kun joku ns. valveutunut kansalainen oli soittanut että siitä ja siitä suunnasta kuuluu konetuliaseitten ääntä niin tokihan Venttonen oli joutunut etsimään partioautollaan, että missä ammutaan. Ja törmännyt kerta toisensa jälkeen sopivassa metsätien mutkassa poikittain olevaan traktoriin, jonka konepelti oli auki ja joku maajussi ihmetteli että mikähän perkele on kun se just tähän simahti eikä käynnisty niin millään…

- Sulla on kassi mukanasi, niin että sulla lienee uuttakin rekisteröitävää.

Läsäkoski kaivoi kassistaan perinteisen puuperäisen AK 47-rynnäkkökiväärin. Venttonen mietti itsekseen, että minkähänlaisen tilin aktiiviset venäläiset bisnesmiehet olivat viimeisen parin vuoden aikana Suomessakin tehneet. Poliisin arvioiden mukaan maahan oli ilmestynyt ainakin 50.000 erilaista automaatti- ja puoliautomaattiasetta.

- Kas tässähän tämä. Ja olihan mulla siinä rähinässä se shmelikkakin, mutta sen minä olen luovuttanut Suojelukaartin varastoon.

Niin, Läsäkoski oli käyttänyt niin Radanvarsikaupungin kuin Helsingin taisteluissa venäläistä Shmel-sinkoa, joka oli oikeastaan eräänlainen etäliekinheitin. Suojelukaartin taktiikka Radanvarsikaupungissa oli ollut varsin yksinkertainen mutta erittäin toimiva. Kalifaatin asemiehet pitivät etuvartionaan lähiön itäisintä viisikerroksista asuintaloa. Sieltä he olivat sitten sattumanvaraisesti räiskineet kuluttaen ammuksiaan kun olivat huomanneet että suomalaiset eivät antautuneetkaan. Tarkka-ampujat olivat alkaneet napsia heitä yksi kerrallaan, jolloin räiskintähalu olennaisesti väheni ja sen jälkeen kolme Shmel-sinkoa olivat aloittaneet tulituksensa. Shmelin termobaarinen kranaatti räjäytti sisääntullessaan aina kokonaisen huoneen ja tulituksen suojassa suojelukaartilaiset etenivät ja valtasivat alimman kerroksen.

Tavallisessa suomalaisessa elementtikerrostalossa on yllättävän paljon kaikenlaista palavaa ja suojelukaartilaiset tiesivät tämän. He aukoivat asuntojen ja kerrosten väliset ilmastointiaukot, keräsivät aukkojen juurelle kaiken mahdollisen palavan, kaatoivat vielä roppakaupalla sytytysnestettä ilmastointikanaviin, sytyttivät koko roskan tuleen ja häipyivät paikalta. Sen jälkeen ei tarvinnut juuri ammuskellakaan, sillä sankka savu ja vääjäämättömästi etenevät liekit saivat aikaan sen, että asemiesten oli pakko paeta kerrostalon katolle.

Katolla he tajusivat nopeasti kaksi asiaa:

1. Jos katolle kiipesi ase kädessä sai varmasti suomalaisen tarkka-ampujan kuulan kalloonsa. Ase siis kannatti jättää pois sillä vielä äsken niin kovasti mainostettu paratiisi ei yllättäen aivan vielä houkuttanutkaan.

2. Kun laskeutui palotikkaita alas ja alkoi juosta kalifaatin puolelle pääsi yhtä lailla varmasti hengestään. Sen sijaan kädet ylhäällä suomalaisia päin kävellen päätyi vangiksi ja säilytti henkensä.

Tässä kyseisessä talossa tuli suurimmat tappiot niin kalifaatin asemiehille kuin suojelukaartilaisillekin. Sen jälkeinen vastarinta oli hyvin hajanaista ja lähinnä suojelukaartin avustamia itsemurhia, sillä selväksi oltiin tehty että antautujat säilyttävät henkensä mutta jokainen ase kädessä tavattu ammutaan armotta ja välittömästi, niin kuin myös muutaman kerran jouduttiin toteen näyttämään. Korskeasti alkanut kalifaatti päättyi Radanvarsikaupungin kohdalta kahdelle  nopeasti kyhätylle internointileirille, jotka olivat sattumoisin aikanaan palvelleet myös vastaanottokeskuksina ja siitä sitten aikanaan maastakarkoitukseen.

Venttonen naputteli tietokonettaan ja sanoi sitten:

- No niin, tämä peli on sitten virallisestikin luvallinen. Läpyskä tulee sitten postissa. Mitenkäs ne sun tytöt jaksavat?

- No nehän menevät syksyllä ensimmäiselle luokalle. Vaimon kanssa ollaan onnellisia siitä, että plikat pääsee oikeaan kouluun eikä mihinkään aivopesukeskukseen mitä ne vielä pari vuotta sitten olivat.

Tästä olivat molemmat miehet samaa mieltä. Läsäkoski kiitti ja hänen jälkeensä huoneeseen tuli alun perin Viljandista kotoisin oleva lääkäri Indrek Tamm. Tamm oli saanut Suomen kansalaisuuden jo parikymmentä vuotta aikaisemmin ja hän oli toiminut pitkään lääkärinä Radanvarsikaupungin sairaalassa. Taistelujen aikana hän oli toiminut suojelukaartin lääkärinä ja kävi nyt rekisteröimässä lähipuolustukseen hankkimansa venäläisen ysimillisen Grach-pistoolin. Tammin poistuttua Venttonen tuumi, että olivat ne virolaiset ja Baltian maat muutenkin olleet kerralla fiksumpia kuin niin moni muu Euroopan maa. Virossakin niin armeija kuin Kaitseliit olivat kyllä olleet aseissa ja hälytysvalmiina mutta mitään sotaa ei tullut, kun virolaiset eivät olleet laskeneet maahan porukkaa joka olisi kalifaattia kaipaillut. Fiksu pääsee helpommalla, toisin kuin vaikka ne niksmannit…

EUROOPAN SISÄLLISSODAT

Tapahtumat Saksassa

Päivämäärä: 19.4. 2026 – 13.10. 2026

Paikka: Suurin osa Saksan alueesta, lähes kaikki suurimmat kaupungit.

Lopputulos: Saksalaisten voitto. Islamilaisten kansanmurha vastauksena sodan alussa tehtyyn saksalaisten kansanmurhaan. Sotilasvallankaappaus ja siirtyminen sotilasvaltaan. Maassa pidetään vapaat vaalit vuonna 2029. Saksan eroaminen Euroopan liittovaltiosta ja sen myötä liittovaltion lopullinen hajoaminen. Sodan seurauksena noin 95 % ulkomaalaisväestöstä karkoitettiin maasta. Maassa on käynnissä sotasyyllisyysoikeudenkäynnit vanhan hallinnon edustajia vastaan ja oikeudenkäynneissä on langetettu tähän mennessä 17 kuolemantuomiota ja 128 pitkää vankeustuomiota. Tuomitut on passitettu kärsimään rangaistusta samaan Stammheimin vankilaan, jossa aikanaan istuivat Punaisen Armeijakunnan terroristit.

Osapuolet:

Saksalaiset, sodan alussa:

Saksalaiset vapaaehtoiset kodinturvayksiköt. Vahvuus noin 382.000 sotilasta.

Lisäksi saksalaiset, sodan edetessä:

Bundeswehr. Vahvuus noin 200.000 sotilasta.

Kalifaatti:

Noin 165.000 epämääräisesti järjestäytynyttä asemiestä.

Tappiot kaatuneina:

Saksalaiset:

Sotilaita sodan aikana: 22.500

Siviileitä islamilaisen terrorin aikana: noin 74.000

Kalifaatti:

Asemiehiä sodan aikana: n. 88.000

Sodan jälkeisessä terrorissa: n. 300.000

Saksalaisella järjestelmällisyydellähän olisi tietysti voitu puhua miljoonistakin kuolleista mutta tilanteen haltuunsa ottanut Bundeswehr sai aikaan sen, että valloilleen päässyt ja kostonhimoinen teutonipeto saatiin aisoihin ennen kuin tilanne muuttui täysin hallitsemattomaksi. Toisin kävi Ranskassa, Belgiassa ja Hollannissa, jossa maitten asevoimat alistuivat vapaaehtoisesti vallan ottaneille stabilistipuolueille, jotka olivat käytännössä uusnatsipuolueita. Näissä maissa valtiovalta nimenomaan komensi aseellisia voimia kostotoimenpiteisiin ja uhrien lukumäärä nousi järkyttävän suureksi, sillä sodan alussa myös islamilaiset olivat syyllistyneet hirvittävään siviiliväestöön  kohdistuneeseen terroriin.

Sotien seurauksena Belgia hajosi kahtia Flanderiksi ja Valloniaksi, mutta näitten kahden alueen välille ei syntynyt konfliktia, sillä kumpikin alue oli stabilistien hallinnassa ja keskittyi lahtaamaan islamilaisväestöä jolla ei ollut poispääsyä minnekään sillä kaikki ympäröivät maat olivat sulkeneet rajansa. Terrorin pahinta vaihetta saattoi verrata valkoiseen terroriin Suomen sisällissodassa, joskin vielä raaempana ja se kesti noin kaksi kuukautta jonka jälkeen islamilaisväestö lähinnä siirrettiin internointileireille odottamaan maasta karkoittamista.

Niin, tuumasi Venttonen. Järkevät ihmiset kyllä varoittivat aikanaan, että tuo teidän harjoittama tavallisten ihmisten jatkuva tuomitseminen natseiksi voi vielä joskus saada aikaiseksi sen, että he oikeasti rupeavat sellaisiksi. Niin oli käynyt Ranskassa, Belgiassa, Hollannissa, Espanjassa ja Kreikassa. Ei voi sanoa, etteikö oltu varoitettu. Ja toisaalta, nuo maathan vain päivittivät itsensä liituraitapukuisesta fasismista koppalakkimalliseksi sellaiseksi.

EUROOPAN SISÄLLISSODAT

Tapahtumat Ranskassa

Päivämäärä: 19.4. 2026 – 11.12. 2026

Paikka: Suurin osa Ranskan alueesta, lähes kaikki suurimmat kaupungit.

Lopputulos: Ranskalaisten voitto. Islamilaisten kansanmurha vastauksena sodan alussa tehtyyn ranskalaisten kansanmurhaan. Vallan siirtyminen kansallissosialistiselle stabilistipuolueelle ja sen diktatuuri. Sodan seurauksena noin 95 % ulkomaalaisväestöstä karkoitettiin maasta. Stabilistisen vallan aikana on teloitettu noin 3.000 vanhan hallinnon edustajaa ja tällä hetkellä noin 50.000 on vangittuna.

Osapuolet:

Ranskalaiset, sodan alussa:

Ns. Uudet Maquisardit. Vahvuus noin 350.000 sotilasta.

Lisäksi ranskalaiset, sodan edetessä:

Ranskan armeija. Vahvuus noin 400.000 sotilasta.

Santarmit. Vahvuus noin 120.000 sotilasta.

Muukalaislegioona. Vahvuus noin 8.000 sotilasta.

Kalifaatti:

Noin 315.000 epämääräisesti järjestäytynyttä asemiestä.

Tappiot kaatuneina:

Ranskalaiset:

Sotilaita sodan aikana: noin 47.000

Siviileitä islamilaisen terrorin aikana: noin 300.000

Kalifaatti:

Asemiehiä sodan aikana: n. 170.000

Sodan jälkeisessä terrorissa: n. miljoona

Venttonen havahtui ajatuksistaan, toimiston ovi aukeni ja sisään astui uusi mies. Tuttu mies hänkin, Uljas Härkman, Radanvarsikaupungin lukion historian opettaja, 44-vuotias, naimisissa ja kolmen pojan isä. Tunnettu pitkäaikaisena ja arvostettuna nuorten pesäpallovalmentajana. Härkman ei ollut varusmiespalveluksensa jälkeen harrastanut ampumista eikä metsästystä mutta tilanteen kiristyessä hänkin oli liittynyt suojelukaartiin todeten, että kynä on miekkaa mahtavampi mutta joskus kynämiehenkin on tartuttava miekkaan suojellakseen kynää. Härkman oli osallistunut Radanvarsikaupungin taisteluun ja sen jälkeen toiminut vartijana internointileirillä.

- Sulla ei ole aikaisempia aselupia joita voitaisiin palauttaa joten sulla lienee tarjolla jotain uutta.

- Itse asiassa vanhaa. Historianopettajalla on historialliset vehkeet.

Näin sanottuaan Härkman aukaisi kassinsa ja otti sieltä esille Suomi-konepistoolin ja Parabellum-pistoolin.

- No katopas helevetti, tää on vielä se suujarruton malli. Laitteliko aseseppä tään taas ampumakuntoon?

- Itse asiassa tätä ei ole koskaan dekottu. Tää ja toi Parabellum tuli mulle Amerikasta.

- Amerikasta?

- Joo. Historia on työni, mutta se on myös harrastukseni ja sen myötä olen saanut tuttuja vähän siellä sun täällä. Yksi niistä on eräs Arizonassa asuva heppu joka on historianopettajan lisäksi aseharrastaja. Miehellä oli melkoinen arsenaali, nää kuului siihen ja kun täällä tilanne kiristyi niin kaveri ajatteli että että tämä kannattaa palauttaa isiensä maille tekemään sitä mitä varten se on alunperinkin tehty. Ja niinhän se tekikin, vaikka tämänkertainen rähinä jäi sen kohdalla vuorokauden mittaiseksi.  Toi Parabellum tuli sitten ylimääräisenä, samoin kuin neljä rumpulipasta tohon konepislariin. Minä kävin hakemassa sen Hömpstadin satamasta eräästä tarkemmin määrittelemättömästä laivasta ilman turhia tullimuodollisuuksia.

- Jaa… no, pannaan ne muodollisuudet nyt kuntoon. Nää on tästä eteenpäin laillisia ja lupalämiskät tulee sulle muutamassa viikossa. Mutta kun nyt tässä olet, niin on pakko kysyä. Sinä kun olet lautamiesjäsenenä siellä Totuuskomissiossa. Mitenkäs siellä se homma etenee? Meinaako ne panna entisen hallinnon porukkaa kylmäksi?

Härkman raapi hieman päätään mietteliään näköisenä ja vastasi sitten:

- Niin… kyllähän siellä on tuomioita tulossa. Pahimmille maanpettureille tulee ilman muuta pitkät vankeustuomiot. Mutta kyllä meidän pyrkimys siellä on se, että tappamisen aika olisi maassamme ohi. Monessa maassa näitten tapahtumien jälkiselvityksessä on pyritty puhtaaseen kostoon. Niin kuin nyt tuolla Ruotsissa esmes. Mikä tietysti on omalla tavallaan ymmärrettävää kaiken tapahtuneen jälkeen. Sen sijaan niin meillä kuin myös Tanskassa, Norjassa ja sen alun verenhimon jälkeen Saksassakin on pyritty tarkastelemaan tapahtunutta ja oppimaan siitä. Me haluamme ymmärtää, että kuinka näin saattoi päästä tapahtumaan. Kuinka suoranainen maanpetturuus ja oman kansan hyvinvoinnin täydellinen ignorointi saattoi muuttua itseisarvoksi? Kuinka muualta tullut haittamaahanmuutto asetettiin törkeästi oman kansakunnan yläpuolelle ja tehtiin siitä virallinen oppi ja hyve? Ideana tälle oppimiselle on tietysti se, että mikäli tiedämme tuollaisen kehityksen mekanismin osaamme myös nähdä varoitusmerkit ja estää samanlaiset tapahtumat jatkossa. Mutta minähän en sinänsä ole tuossa komitean henkilöitä käsittelevässä osastossa.

- Missäs sitten?

- Olen siinä osastossa joka käsittelee julkishallintoa. Pääkysymys on se, että missä vaiheessa julkishallintomme muuttui niin suureksi että se alkoi elää vain itselleen ja unohtaa sen, mitä varten se oli ylipäänsä perustettu. Eli tarjoamaan kansalaisille välttämättömiä peruspalveluja. Ja toinen pääkysymys on se, että mikä mahdollisti sen, ettei julkishallinnossa kukaan kyseenalaistanut mitään määräyksiä milloinkaan, vaikka tiesi ne kuinka järjettömiksi. Johtuiko se uran ja ammatin menettämisen pelosta vaiko siitä, että julkishallinnollisiin johtotehtäviin päätyivät ihmiset, joilla yksinkertaisesti ei edes ollut omia ajatuksia ja mielipiteitä ja jotka korvasivat ajattelunsa ylhäältä tulleilla määräyksillä joihin ne uskoivat sokeasti? Minun osastoni ei jaa tuomioita, mutta työttömiä virkamiehiä se saa kyllä aikaiseksi. Ja paljon. Sillä julkishallinto tullaan siivoamaan ylikuormasta. Menneitten vuosikymmenten väärät päätökset ja suoranainen typeryys saivat sen kuorman aikaiseksi ja nyt meidän sukupolvemme tehtävä on siivota se sotku, minkä edellinen tuhri. Samanlainen velvollisuus on myös Totuuskomission kolmannella ja neljännellä osastolla jotka käsittelevät samoista lähtökohdista mediaa ja yliopistoja.

- Ja sen minä voin muuten sulle sanoa, että eduskunta on säätämässä lain, jonka mukaan kansanedustaja voi olla toimessaan vain kaksi kautta ja sen jälkeen hänen tulee olla neljä vuotta töissä, siis oikeissa töissä että hänet voitaisiin valita uudelleen. Myös työttömänä oleminen käy, jos hän elää oikeasti työttömyyskorvauksellaan. Mikäli kansanedustaja ottaa itselleen sopeutumiseläkkeen, hänen täytyy samalla allekirjoittaa sopimus, jossa hän luopuu pysyvästi vaalikelpoisuudestaan.

Venttonen mietti hiukan ja kysyi sitten hiljaisella äänellä:

- Mitenkäs… olisimmeko… olisiko tämän kaiken voinut välttää? Olisiko tämän voinut estää?

Härkman puolestaan mietti hetken ja vastasi:

- Ei. Tämän sodan lähtölaskenta alkoi jo joskus 2010-luvulla. Kun loppujen lopuksi kyseessä oli siitä, että EU-eliitti halusi itsepintaisesti pitää kiinni asemastaan ja luomastaan epädemokraattisesta järjestelmästä. Rajoittamaton maahanmuutto ja utopistinen käsitys rauhanomaisesta monikultturismista oli vain yksi sen ideologian osa. Ei se itsekään tajunnut kuinka se räjähtäisi käsistä. Ja sitten kun se tapahtui, sen oli pakko kieltää ongelman olemassaolo, sillä silloin se olisi tunnustanut, että sen luomassa järjestelmässä olisi ollut perustavaa laatua oleva valuvika. Ja se onnistui siinä pitkään. Median avulla. Elimme pitkään 1930-lukuun verrattavassa tilassa. Politbyroo oli hävinnyt Moskovasta mutta se ilmestyi Brysseliin. Se oli avoimesti kaikkien nähtävissä, mutta jälleen kerran kävi niin, että suuri valhe meni heittämällä ja ennen kaikkea jatkuvasti toistamalla läpi. Diktatuuri oli demokratiaa. Sensuuri oli sananvapautta. Siinä meillä oikeastaan kävi onni, että islamilaiset tulivat ahneiksi ja yrittivät liian aikaisin. Jos ne olisivat malttaneet odottaa kaksikymmentä vuotta, niin lopputulos olisi ollut ehkä toinen. Siihen mennessä EU:kin olisi ehkä saanut aikaiseksi oman, toimivan väkivaltakoneistonsa. Joka olisi koostunut pääosin, no, arvaat kyllä mistä porukasta.

- Toistaako ihmiskunta samat virheet aina uudestaan?

- Voimme me ainakin yrittää tehdä jatkossa toisin. Siksi minäkin istun siinä Totuuskomissiossa.

Härkman kiitti ja poistui Venttosen toimistosta laillistetun konepistoolin ja pistoolin omistajana. Venttonen piti pienen ruokatauon ja luki samalla Päivälehteä. Päivälehti oli perustettu vuotta aikaisemmin ja noussut maan luetuimmaksi lehdeksi. Aikaisempi valtalehti Helsingin Sanomat oli muuttunut jo 2000-luvun ensimmäisellä vuosikymmenellä sanomalehden irvikuvaksi ja mennyt lähes pankrottiin, josta sen oli pelastanut vuonna 2020 säädetty oikeaoppisen lehdistön tukivero. Tällöin Helsingin Sanomat oli saavuttanut saman aseman kuin Yle aikaisemmin. Se jatkoi linjallaan vaikka levikki oli romahtanut. Sodan jälkeen valittu uusi eduskunta oli yhtenä ensimmäisistä teoistaan lopettanut kyseisen veron ja Helsingin Sanomat oli monen muun lehden tavoin romahtanut kuin korttitalo.

Päivälehti oltiin perustettu suuren piensijoittajien määrän turvin ja se edusti ensimmäistä todella puolueetonta mediaa vuosikymmeniin. Tämän päivän Päivälehden etusivulla käsiteltiin taisteluja Venäjällä. Islamilaiset olivat hölmöyttään yrittäneet siellä samaa kuin Länsi-Euroopassa mutta tehneet sen väärässä maassa. Venäjä oli murskannut vastarinnan sotilaallisella ylivoimalla ja hirvittävällä terrorilla, mutta sota ei ollut vieläkään ohi sillä jäljelle jääneet islamilaiset joukot olivat kovempi pala kuin uskonveljensä Euroopassa ja ne olivat vetäytyneet vuoristoseuduille josta käsin ne kävivät sissisotaa. Lisäksi Venäjä oli tullut ahneeksi ja vallannut samalla aikanaan Neuvostoliittoon kuuluneet Keski-Aasian valtiot ja saanut samalla itselleen uuden Afganistanin tuplasti edellistä suurempana.

Venttonen ei voinut olla ajattelematta sitä samaa mitä ajateltiin Itä-Euroopan ja Baltian maissa sekä Ukrainassa. Oli ollut pelko, että sillä aikaa kun Euroopan Liittovaltiossa käytiin omaa sisällissotien sarjaa käyttäisi Venäjä tilanteen hyväksi ja alkaisi napsia valtioita kuin marjoja yksi kerrallaan. Niin ei käynyt, sillä nyt Venäjällä oli aivan liian kiire sotia omaa sisällissotaansa. Toisen kuolo on toisen leipä. Tavallaan islamilaiset olivat tehneet Venäjällä palveluksen Itä-Euroopalle ja ostaneet samalla aikaa näille maille, sillä kyseisissä maissa oltiin palattu varusmiespalvelukseen ja satsattu huomattavasti puolustukseen muutenkin. Oltiin ymmärretty, että ajatus pienestä ammattiarmeijasta joka keskittyy vain kansainvälisiin tehtäviin jossain kaukaisilla kriisialueilla oli vain hetken hairahdus ja puhdasta utopiaa. Sillä Euroopasta itsestään olikin tullut se kaukainen kriisialue.

Venttonen lopetti lyhyen ruokataukonsa, ovi aukeni ja sisään astui uusi asiakas. Kas, hänkin oli tuttu mies, Kauko Kyykkämö, Radanvarsikaupungista kotoisin ja täällä vielä kirjoilla oleva 37-vuotias merimies jota Venttonen ei ollut nähnyt aikoihin. Miehet kättelivät toisiaan ja Venttonen kysyi:

- Eipä olla vähään aikaan nähty. Olitko seitsemällä merellä silloin kun täällä oli se rähinä?

Kyykkämö hymyili ja vastasi:

- Itse asiassa en ollut. Minun laivani oli saapunut Turkuun juuri silloin kun ne islamilaiset päättivät ottaa siellä Varissuon ja muitakin lähiöitä haltuunsa. Siinä ei sitten tullut ehdittyä lähteä Radanvarsikaupunkiin vaan koko laivan miehistö liittyi saman tien Turun suojelukaartiin. Siinä oli muuten laivan miehistössä mukana kaksi nigerialaistakin jätkää, jotka tuumivat että heidän kotimaassaan oli sitä Boko Haramia tarjottu jo ihan tarpeeksi ja ne tulivat mukaan ja tappelivat suojelukaartin riveissä niin perkeleesti. Kovia jätkiä.

- Ensimmäiset viisi päiväähän me tapeltiin siellä Turun suojelukaartin voimin ihan omin päin ja tiukillehan se otti, vaikka saatiin me osa lähiöistä vallattua omalla porukalla. Se Varissuo kun oli jo todellakin ihan muuta maata kuin Suomi ja siinä vaiheessa ne islamilaiset panivat vielä hanttiin melko kovasti. Mutta siinä huomasi kyllä sen, että ne olivat jotenkin tottuneet vaan lahtaamaan avuttomia ja puolustuskyvyttömiä. Jollaisiksi ne tietysti koko meidän kansaa ajattelivat. Mutta sitten kun me ruvettiinkin panemaan hanttiin, organisoidusti ja tehokkaasti kävi ilmi että ne eivät olleet mitään sotilaallisia yksiköitä vaan pelkkiä aseellisia laumoja.

Siinä vaiheessa Kyykkämön kasvoille nousi tumma varjo ja hän jatkoi:

- Ja siinä edetessämme me löydettiin tapettuja suomalaisia. Paljon. Siviilejä. Aseettomia. Miehiä. Naisia. Lapsiakin. Siinä vaiheessa homma muuttui sitten sellaiseksi että antautuneita ei enää otettu meidänkään puolelta. Jos vaan jätkällä oli ollut ase kädessä niin se ammuttiin niille sijoilleen ilman muuta ja mitään kyselemättä… ja aina ei tarvinnut sillä olla sitä asettakaan…

Venttonen muisti lukeneensa, että Turun Varissuon taistelut olivat yksiä verisimpiä sisällissodan aikana. Kyykkämö jatkoi.

- Sitten kun me oltiin tapeltu muistaakseni kolme päivää niin tuli se sotilasvallankaappaus. Ja melko pian meille tuli avuksi pari pataljoonaa reserviläisiä, Turun laivastoaseman varusmiehet ja kapiaiset sekä vielä Parolasta reserviläisistä koottu panssarikomppania. Ne olivat niitä ikivanhoja koipussissa säilytettyjä T 55-vaunuja mutta voi helevetti kun ne pistivät tykeillään menemään komeasti. Siinä vaiheessa islamilaisten vastarinta levisi lopullisesti kuin Hujasen paska. Kaksi päivää niitten tulon jälkeen homma oli Turun osalta selvä.

Venttonen totesi:

- Sulla ei näytä olevan aikaisempia lupia, joten toit vissiin jotain uutta hyväksyttäväksi?

- Toinhan minä. Tämmösen:

Kyykkämö kaivoi laukustaan tsekkiläisen Skorpion-konepistoolin ja totesi, että tämänhän hän hankki merimiehenä jo aikaa ennen kuin se rähinä Suomessa alkoi. Jotain kättä pidempää oli hankkinut jo liki koko laivan väki. Kaiken varalta ja tulevaa odottaen.

- No niin, näytäpäs se masiina niin otetaan numerot ylös ja tehdään siitä laillinen.

Venttonen naputteli konettaan hetken, löi enteriä ja totesi.

- Tämä on tällä selvä. Vaan mitenkäs sulla? Oletko taas lähdössä seitsemälle merelle?

- Olenhan minä. Mutta enää yhden kerran. Laivani vie ruoka-avustuskuljetuksen Algeriaan. Sen jälkeen siirryn Saimaalle sisävesilaivalle. Kävi meinaan niin, että törmäsin sen rähinän aikana suojelukaartin hoitajaan nimeltään Mirja. Ja hänestä on tulossa rouva Kyykkämö. Niin että me etsitään nyt kämppää Lappeenrannasta. Johan meikäläinen on jo tuolla maailmalla tarpeeksi heilunut. Vaihdan mielelläni pienempiin ja rauhallisempiin kuvioihin.

Venttonen onnitteli Kyykkämöä lämpimästi ja muisteli sitä, kuinka se rähinä sitten aikanaan eteni. Islamilaiset olivat hävinneet aloittamansa sodan ja olivat internointileireillä. Kaikkialla läntisessä ja pohjoisessa Euroopassa. Uuden komennon saaneet länsivaltiot olivat ilmoittaneet arabivaltioille että me alamme rahtaamaan teille takaisin sitä ihmismassaa minkä te meille lähetitte. Avustamme ensimmäiset kymmenen vuotta ruoka-avun muodossa. Niin pohjois-Afrikan kuin Arabian niemimaan valtiot totesivat, että unen näitte. Emme ota ketään takaisin. Finders keepers.

Näissä valtioissa ei vieläkään oltu tajuttu, että länsimaalaisten päre oli palanut lopullisesti ja niillä oli myös vieläkin aivan toisenlainen sotilaallinen voima kuin islamilaisilla mailla. Mutta tilanne selvisi niille varsin selvästi ensimmäinen päivä maaliskuuta vuonna 2027 jolloin niin Iso-Britannian kuin Ranskan asevoimat ampuivat sekä Marokon, Algerian, Libyan, Egyptin ja Saudi-Arabian asumattomille autiomaa-alueille neljänkymmenen kilotonnin ydinlatauksen. Ja ilmoittivat heti sen jälkeen, että mikäli neuvotteluratkaisua ei löydy, seuraava latinki on vahvuudeltaan sata kilotonnia ja se ammutaan öljykentille.

Venttonen muisti hiljattain lukeneensa Päivälehden verkkosivuilta huhutusta keskustelusta jonka olivat käyneet Iso-Britannian UKIP-puolueen pääministeri ja Saudi-Arabian suurlähettiläs. Suurlähettiläs oli protestoinut voimakkaasti:

- Ette te voi ampua ydinlatauksia alueellemme.

Brittiministeri oli vastannut varsin epäbrittiläisen suorasti:

- Mutta mehän ammuimme jo. Ja ranskalaiset ampuivat myös. Seuraavat ydinkärjet tulevat juuri sinne, minne uhkasimmekin. Ja voitte kertoa johtajillenne, pienenä lisäkannustuksena että kaikki arabimaiden sijoittamat rahavarat niin eurooppalaisissa, amerikkalaisissa kuin japanilaisissa pankeissa on jäädytetty. Teillä on täsmälleen viisi vuorokautta aikaa suostua vaatimuksiimme, tai ne varat kansallistetaan pysyvästi. Uutta öljyasetta te ette pysty enää käyttämään. Me saamme tarpeeksi öljyä uusilta Yhdysvaltain, Israelin ja Pohjoisen Jäämeren kentiltä. Teille jää vain tuulen huuhtoma perse.

Ministeri kaatoi itselleen hieman viskiä, tietäen teon loukkaavuuden islamilaista kohtaan ja jatkoi:

- Jos hyväksytte vaatimuksemme ja alatte ottaa takaisin lähettämäänne liikaväestöä, niin palautamme teille seitsemänkymmentä prosenttia varoistamme.

- Eikös sata prosenttia?

- No ei tietenkään. Se kolmekymmentä prosenttia jää meille ja sillä osuudella me annamme maillenne ruoka-apua seuraavat kymmenen vuotta. Me olemme kuulkaa maksaneet liikaväestön elättämistä omasta pussistamme aivan tarpeeksi. Nyt on teidän aikanne kantaa sitä kuuluisaa vastuuta. Ja annan teille henkilökohtaisesti pienen neuvon.

- Minkä?

- Sen lisäksi että olette Saudi-Arabian suurlähettiläs, niin olette sotilasarvoltanne Saudi-Arabian armeijan eversti. Laittakaapas sana kiertämään. Tiedän, että teillä on siihen keinot. Mikäli niin teillä kuin muissakin arabivaltioissa tehdään sotilasvallankaappaus, niin eurooppalaiset asevoimat tukevat sitä kaikin keinoin. Tämä muuten koskee myös itäeurooppalaisia asevoimia, olen saanut sieltä asiaa koskevan viestin. Samalla pyydän henkilökohtaisesti kaikkien eurooppalaisten puolesta anteeksi että aloimme aikanaan pakkotyrkyttämään teille länsimaista demokratiaa ja saimme aikaan kaaoksen. Jos saatte aikaan sotilashallinnon ja löydätte uudet Nasserit, Mubarakit ja Gaddafit tai helvetti vaikka Saddam Husseinit niin saatte niin meidän kuin Yhdysvaltojen sotilaallisen tuen. Yhdysvaltain uusi republikaanipresidentti on myös tukenanne.

Venttonen ei tiennyt, oliko tuo keskustelu totta vai huhua, mutta joka tapauksessa kolme päivää myöhemmin Saudi-Arabiassa tapahtui verinen sotilasvallankaappaus jossa valtaa pitävä saudisuku siististi sanottuna eliminoitiin ja kaappaukset levisivät kaikkiin arabimaihin. Maat myös suostuivat ottamaan vastaan eurooppalaisten internoiman väestön. Eurooppalaisista satamista läksi liikkeelle yhtä aikaa niin ihmisillä lastattuja laivoja kuin muonalla lastattuja rahtilaivoja. Arabimaitten sotilasvaltaa vastaan taistelleita islamilaisjoukkoja vastaan iskettiin ensimmäisenä taktisilla ydinaseilla niitten tukialueitten pääkaupungeissa Algeriassa, Libyassa, Syyriassa, Irakissa ja Jemenissä. Oman sisällissotansa käyneitä eurooppalaisia ei ”collateral damage” enää jaksanut kiinnostaa eikä siitä pyydetty anteeksi keneltäkään. Mitä tietysti ei pahemmin kyselty arabimaissakaan sillä sotilashallinnon alaisuudessa tilanne niissä oli rauhoittumaan ja vakiintumaan päin.

Ehkä Euroopassakin ymmärrettiin, että menneinä vuosikymmeninä puhtaasti utopiaan perustva humanistinen järjestelmä päättyisi aikanaan verenvuodatukseen ja silloin kun se alkaa, niin silloin ei enää parane peruutella eikä pyytää anteeksi. Pian sisävesilaivalle siirtyvä Kauko Kyykkämö kätteli Venttosta ja poistui luvallisen Skorpion-konepistoolin omistajana omille teilleen.

EUROOPAN SISÄLLISSODAT

Turun taistelu

Päivämäärä: 19. – 25.4. 2026

Paikka: Turun Varissuo ja sitä ympäröivät lähiöt

Lopputulos: Suomalaisten voitto.

Osapuolet:

Suomalaiset:

Turun ja useitten Varsinais-Suomen kuntien suojelukaartit. Vahvuus noin 3.500 sotilasta.

Rannikkolaivaston vakituiset joukot ja siihen mobilisoidut reserviläiset. Vahvuus noin 600 sotilasta.

7. ja 8. erillinen jalkaväkipataljoona. Vahvuus yht. noin 2.000 miestä.

3. erillinen panssarivaunukomppania. Vahvuus 16 T55M-panssarivaunua.

Noin 200 suojelukaartin puolelle siirtynyttä poliisia.

Noin 150 suojelukaartin puolelle siirtynyttä merivartijaa.

Kalifaatti:

Noin 3.000 epämääräisesti järjestäytynyttä asemiestä.

Tappiot kaatuneina:

Suomalaiset:

Sotilaita taistelujen aikana: 96

Siviileitä islamilaisen terrorin aikana: 172

Kalifaatti:

Asemiehiä sodan aikana: n. 1.200

Sodan jälkeisissä teloituksissa: n. 950

Toimistoon astui uusi asiakas ja, kas, tuttu mies hänkin. Leevi Piimäläinen, entinen toimittaja Radanvarsikaupungin Sanomissa. Tunnettu monikulttuurisuuden ja  rajoittamattoman maahanmuuton kannattaja ja fanaattinen niin vihapuheen kuin yksityisaseitten vastustaja. Piimäläinen asui Radanvarsikaupungin islamilaisen alueen takana olevalla rivitaloalueella joka jäi taistelujen alussa mottiin. Hänen onnekseen hänen vaimonsa oli käymässä juuri silloin vanhempiensa luona Kokkolassa. Piimäläisen monikultturistiasema ei ollut auttanut, vaan islamilaiset vangitsivat hänet ja pahoinpitelivät pahasti. Henkensä hän sentään säilytti ja suomalaiset suojelukaartilaiset pelastivat hänen muitten vangittujen mukana.

Sodan jälkeen Radanvarsikaupungin Sanomatkin puhdistettiin ja Piimäläinen sai potkut. Hänet velvoitettiin myös osallistumaan Totuuskomission kuulusteluihin, joskaan vankeuden uhkaa hänellä ei ollut. Nykyisin hän opiskeli laborantiksi. Hän otti asepussistaan TOZ:in pienoiskiväärin, aukaisi lukon ja antoi sen Venttoselle tarkastettavaksi. Venttonen ei malttanut olla sanomatta:

- Tiedätkös, Piimäläinen, jos minä olisin vittumaisella tuulella niin minä voisin todeta, että lupaa ei heru. Meinaan, sinähän kovasti halusit riisua ihmiset aseista ja siks toiseks tuohon TOZ:in lippaaseen mahtuu kymmenen kutia mikä ei olisi vanhojen määräysten mukaan käynyt. Niitten toiseksi viimeisten määräysten. Viimeisten määräysten mukaan sitten kaikki aseet kiellettiin. Mutta ihmiset eivät luovuttaneet niitä. Ja pelastivat sinunkin persnahkasi siltä, minkä syntymiseen olit itsekin myötävaikuttamassa. Aktiivisesti.

Piimäläinen oli hetken aikaa hiljaa, huokaisi ja sanoi sitten:

- Älä viitsi Venttonen vääntää veistä haavassa. On sitä siellä Totuuskomissiossa jo tarpeeksi väännetty. Ja totuus tekee kaikkein eniten kipeetä. Olen sanonut siellä ääneen sen minkä sanon sinullekin, että omalta kohdaltani se suuri ihmisoikeustaistelijan rooli oli puhdasta oman egon rakentamista. Halusin olla kuuluisa sankaritoimittaja vaaralliseksi väittämääni suomalaista fasistista vihollista vastaan vaikka tiesin oikein hyvin että ne olivat erittäin turvallisia ja ennen kaikkea kuviteltuja vihollisia. Pelkkiä mattivirtasia joitten suosikkiharrastus oli omista asioista huolen pitäminen. Se totalitaarinen vihollinen olisi kyllä ollut ihan näkyvillä, se ei puhunut suomea ja se syyllistyi kaikkeen siihen, mistä suomalaisia syytin. Mutta minä halusin aina vain korkeammalle. Ylen ajankohtaislähetyksiin niin että naamani olisi kaikille näkyvissä ja nimeni tiedossa. Siksi toistin papukaijana sen, minkä toisetkin papukaijat. Sitä en osaa kyllä sanoa, että kuka ne toistettavat sanat ensiksi sanoi. Varmaankin hän pitää minua hyödyllisenä idioottina mitä kieltämättä olinkin. Mutta nyt opiskelen ihan muulle alalle, pidän huolen omista asioistani, olen eronnut vihreitten jäsenyydestä enkä ole poliittisesti aktiivinen millään tavalla.

- Mitenkäs tuo ase? Mistä siihen kiinnostus löytyi?

- Broidiltani. Hän valitsi täysin toisen tien kuin minä ja välimme katkesivat pitkäksi aikaa. Hän taisteli Tampereella suojelukaartin riveissä. Sodan jälkeen sitten päätettiin yrittää uudelleen. Tuttavia kun on tuhottomasti ja veljiä vain vähän. Välit ovat pikkuhiljaa lämminneet ja hän on opettanut minut ampumaankin. Eihän minulla siviilipalvelusmiehenä aseista ollut aikaisemmin mitään kokemusta. Ja on pakko tunnustaa, että ei mitään niin terapeuttista harrastusta ole kuin ampuminen. Kun keskittyy laukaisuun, ei ajattele mitään muuta. Ajattelin sitten itsekin hankkia aseen. Tää pinska riittää mulle. Siinä on kuitenkin tuliaseen tuntu ja patruunat ovat halpoja.

Sitten Piimäläisen kasvoille ilmestyi samanlainen varjo kuin Kyykkämölle hetkeä aikaisemmin:

- Ja minä näin, mitä ne islamilaiset tekivät ihmisille. Varsinkin naisille. Ja minäkin sain rumasti turpaani. Ilman suojelukaartilaisia olisin jossain vaiheessa ollut hengetön, onhan se ihan selvää. Harrastuksen lisäksi ymmärrän, että kotona on hyvä olla jotain kättä pitempää, jolla puolustautua äärimmäisessä hädässä. Niin kuin totesit, tään lippaaseen mahtuu kymmenen kutia. Kymmenen hyvää syytä pyytää tunkeilijaa poistumaan.

Venttonen hymyili ja totesi:

- No, pitäähän sitä miehen ampumaan päästä jos mieli tekee. Ja nuo muutkin perusteesi ovat asiallisia. Mukavaa olisi tietysti ollut, että olisit hoksannut ne kymmenen vuotta aikaisemmin. No, naputellaanpa sulle lupa.

Piimäläinen puristi Venttosen kättä ja poistui laillisen pienoiskiväärin omistajana. Venttonen meni poliisilaitoksen parvekkeelle, sytytti Voimasavuke Bostonin ja ajatteli itsekseen, että näissä hänen tänään tapaamissa ihmisissä samoin kuin monissa muissa saattoi nähdä jotain sellaista, joka oli ollut hyvin kauan aikaa kadoksissa.

Uskon tulevaisuuteen.