Ensimmäinen
osa
Federaatio,
Finlandian alue, Helsinki, vuonna 2080
Federaation
opetus- ja oikeinkasvatushallinnon alaisuuteen kuuluva Sisäoppilaitos Helsinki
13 valmistautui yöhiljaisuuteen. Kello oli muutamaa minuuttia vaille 22.
Laitoksen oppilas Heikki Autio tarkasti vielä kaappinsa kunnon ja totesi
tyytyväisenä, että kaikki hänelle annetut kansalaisoppilaan varusteet olivat
siististi laskostettuina juuri niillä paikoilla kuin kuuluikin. Sitten hän sulki
kaappinsa oven ja siirtyi vuoteeseensa. Kaapin ovea ei tarvinnut lukita, sillä
oppilastuvan kaikilla kansalaisoppilailla oli yhtenäinen, yhteiskunnan antama
varustus. Tarvetta varastamiseen ei ollut sillä oppilastoverin kaapissa ei
ollut mitään, mitä omassa kaapissa ei olisi jo ollut.
Heikki
oli iältään päivää vaille 18 vuotta ja ollut tässä opetus- ja oikeinkasvatuslaitoksessa
aina viisivuotiaasta saakka. Asia ei sinänsä ollut Heikille mitenkään
omituinen, sillä nykyisin kaikki lapset kasvatettiin Federaation
ammattikasvattajien toimesta. Se nähtiin välttämättömänä, sillä vanhanaikainen
perheeseen keskittyvä ja eräänlaisessa kouluttamattomassa anarkiassa tapahtunut
kasvatus oli Federaation (sukupuolesta riippumatta) feminististen filosofistibyrokraattijohtajien
mukaan ollut yksi suurimmista syistä siihen miksi vanha maailma oli aikanaan
päätynyt itsekkyyteen, nationalismiin, väkivaltaan, ahneuteen ja sitä kautta
tuhoonsa.
Vanha
Maailma. Kaikki se, mikä oli Federaation ulkopuolella. Federaatio sisälsi
entisen Länsi-, Etelä-, Keski- ja Pohjois-Euroopan. Muu oli kuollutta
vyöhykettä. Vuonna 2062 puhjennut ja räjähdysmäisesti levinnyt Uusi Surma oli levinnyt
Pohjois-Amerikasta ja tappanut kaiken Federaation – silloisen Euroopan
Liittovaltion – ulkopuolella olevan väestön. Tauti oli alkanut kovalla
kuumeella joka nopeasti eteni keskushermoston täydelliseen romahtamiseen ja
kuolemaan. Myös Federaation alueella tauti oli saanut aikaan paljon tuhoa.
Erityisesti tauti oli iskenyt Euroopassa olevaan afrikkalaiseen ja
lähi-itäläiseen yli kymmenvuotiaaseen väestöön, mikä oli saanut aikaan epäilyn
siitä että tauti oli peräisin jostain Yhdysvaltojen aselaboratoriosta.
Eurooppalaiset tiedemiehet olivat saaneet kehitettyä rokotteen jolla
pelastettiin valtaosa Federaation ihmisistä kuolemalta mutta muun maailman
osalta oltiin liian myöhässä, vaikka rokotteesta oltiin tehty aerosolimuoto
jota levitettiin Liittovaltion lentokoneista ympäri maailmaa. Tauti oli ehtinyt
liian pitkälle, eikä Liittovaltion ulkopuolista maailmaa voitu enää pelastaa.
Vastuuntuntoiset
ja viisaat feministiset byrokraattijohtajat olivat päättäneet, että paluuta
entiseen ei voisi eikä saisi olla ja vanhan maailman kuoltua tulisi kuolla myös
sen vanhat vastenmieliset patriarkaliset, militaristiset ja rasistiset tavat.
Niinpä jäljelle jäänyt Eurooppa yhdistyi Federaation lipun alle ja siirtyi
viherfeministiseen uussosialistiseen utopiaan. Utopiaan, joka takasi rauhan,
harmonian ja tasa-arvon. Federaation peruskirjassa määriteltiin, että sitä
johtavassa Byroossa tuli naissukupuolella olla kahden kolmasosan enemmistö,
sillä viha, vallanhalu, manipulointi ja tarve alistaa olivat nimenomaan
miessukupuolelle ominaisia.
Viha.
Se tunne, jota ihminen oli kantanut mukanaan aina luolamiesajoista. Vastenmielinen
jäänne. Jäänne, josta se oli Federaation
myötä päässyt eroon. Sen varmisti tieteen uusin ja edistyksellisin keksintö.
Istute. Istute asennettiin jokaisen ihmisen aivoihin sinä päivänä kun hän
täytti kahdeksantoista. Se tunnisti ihmisessä nousevan vihan tunteen ja viha-ajatteluun
liittyvät aivoimpulssit ja aiheutti hetken kestävän lamaantumisen, jolloin
ihminen ymmärsi lopettaa sen ajattelurakennelman, mitä hän oli päässään
miettinyt. Samalla hän otti vyössä olevasta rasiasta pienen, mutta tehokkaan
rauhoittavan tabletin joka antoi myös välittömän hyvänolon tunteen palkkiona
vihan lieventämisestä. Tabletteja oltiin ajateltu nimittää erään edesmenneen
kirjailijan kehittämällä nimellä Soma, mutta Byroo ymmärsi, että se olisi
saanut aikaan vääriä mielleyhtymiä. Ajatuksia siitä, että kyseessä olisi
jonkunlainen diktatuuri ja alistava pakkovalta vaikka kyseessä oli ensimmäistä
kertaa ihmiskunnan historiassa saavutettu täydellinen, kaikkien ihmisten hyvään
pyrkivä utopia. Niinpä tablettia kutsuttiinkin vain nimellä tasoittaja.
Federaatio
ei ollut missään nimessä diktatuuri. Niin Byroo kuin tiedotuksesta vastaavat
mediaatit painottivat sitä jatkuvasti. Ihmisille annettiin mahdollisuus valita.
Istutetta ei ollut pakko ottaa. Valinta tehtiin kahdeksantoistavuotiaana, ja
mikäli nuori aikuinen ei suostunut istutteen asettamiseen, hän sai luvan muuttaa
Vaihtoehtoisvyöhykkeelle. Näitä vaihtoehtoisvyöhykkeitä oli jokaisessa
Federaatioon kuuluvassa hallintoalueessa, joita ennen kutsuttiin valtioiksi.
Finlandian alueella vaihtoehtoisvyöhyke sijaitsi Pohjois-Savon,
Pohjois-Karjalan ja Kainuun alueella.
Vaihtoehtoisvyöhykkeelle
muutto oli lopullinen. Paluuta ei enää ollut. Samoin jos ihminen suostui
ottamaan itselleen istutteen, hän ei ollut enää oikeutettu poistumaan
Federaation alueelta ellei hän suostunut istutteen kirugiseen poistamiseen. Samoin
ehdoton määräys oli että vyöhykkeelle muutettiin, siellä ei vierailtu. Mutta lopullinen
valinta oli silti ihmisen oma, eikä Federaatio puuttunut siihen millään tavoin.
Noin kymmenen prosenttia ikäluokasta päätti elää ilman istutetta ja muuttaa
vyöhykkeelle. Elämä vaihtoehtoisvyöhykkeillä oli taloudellisesti selvästi
köyhempää kuin Federaation alueella. Sitä saattoi verrata ehkä Suomen
elintasoon joskus 1950-luvulla. Vyöhykkeillä ihmiset joutuivat ponnistelemaan
elantonsa eteen aivan eri lailla kuin Federaation kansalaiset, joille viherfeministinen
uussosialistinen ideologia ja sen käytäntö oli taannut turvatun ja
tasa-arvoisen toimeentulon. Oli kuitenkin selvää, että Federaatio kunnioitti
niitten ihmisten ratkaisua, jotka olivat päättäneet elää ilman istutetta.
Federaation ja vyöhykkeitten ihmiset olivat jatkuvassa yhteydessä toisiinsa
kehittyneen tietokonetekniikan mahdollistamilla yhteyksillä.
Niillä
yhteyksillä Heikkikin oli ollut koko sisäoppilaitosajan ollut yhteydessä omiin
vanhempiinsa, Lauri ja Liisa Autioon. Kun istute oli tullut käyttöön vuonna
2067 he olivat päätyneet ratkaisuun, että eivät halunneet ottaa sitä. Toisaalta
Federaatio ilmoitti, että alle 18-vuotisia lapsia ei lasketa vyöhykkeille, vaan
heille taataan mahdollisuus elää Federaatiossa koko aikuisikänsä niin
halutessaan. Täyttäessään kahdeksantoista valinta oli heidän ja valinta oli
vapaa. Niinpä Liisa ja Lauri joutuivat tekemään raskaan päätöksen ja luopumaan
Laurista. He olivat kuitenkin puhuneet Laurin kanssa videopuhelun kerran
viikossa aina siitä eteenpäin. Lauri oli oppinut paljon elämästä vyöhykkeellä.
Raskasta. Federaatioon verrattuna köyhää. Mutta jotenkin hänen vanhempansa
olivat vaikuttaneet siltä, että he olivat onnellisia ratkaisustaan. He olivat
saaneet vyöhykkeellä myös uuden lapsen. Tyttären. Heikillä olisi sisko, jota hän
ei ollut vielä koskaan nähnyt kuin videopuhelussa.
Tieto
tästä oli jo aikaa sitten saanut Heikin vakuuttuneeksi omasta päätöksestään. Hän
ei suostuisi ottamaan istutetta, vaan muuttaisi itsekin vyöhykkeelle. Ennen
kaikkea hän halusi jälleen nähdä vanhempansa sekä sisarensa jota hän ei ollut
vielä koskaan nähnyt ja elää heidän kanssaan. Ja häntä kiinnosti myös
vyöhykkeen tietynlainen epävarmuus, epäennustettavuus ja seikkailun tuntu.
Elämä Federaatiossa oli liian ennustettavissa olevaa ja helppoa. Elanto oli
turvattu, hän sai kaksi kertaa päivässä hyvän aterian joka koostui yleensä joko
perunasta, makaronista, pavuista tai linsseistä ja sen lisäksi
jauhelihakastikkeesta joka oltiin tehty Federaation maataloushallinnon
ylläpitämissä in vitro-lihankasvattamoissa. Tuotantoeläimiähän ei oltu käytetty
lihantuotantoon aikoihin. Itse asiassa niitten käyttö lopetettiin samaan
aikaan, kun istutteet tulivat käyttöön. Lehmiä, sikoja, lampaita ja kanoja
saattoi vielä nähdä niitä varten varatuissa suurissa eläintarhoissa jossa ne
saattoivat elää virikkeellistä ja turvallista elämää. Niitten määrä oli
luonnollisesti vähentynyt huomattavasti siitä,
mitä niitä tehokarjatalouden aikaan oli.
Heikkiä
oli harmittanut myös se, että hän halusi olla jotain enemmän. Enemmän toiminnan
mies, aikaansaava, yrittävä, eteenpäin ponnisteleva. Mutta koko hänen
sisäoppilaitoksessa saamansa opetuskasvatus ei kannustanut häntä siihen.
Feminiittaopettajien antama opetus koostui puoleksi federaatiokansalaiseksi
kasvattamisesta ja vain puolet oli varattu varsinaisille oppiaineille.
Feminiitat olivat toki kertoneet, että kansalaisuuskasvatus on varsinaisen
opiskelun kulmakivi ja Heikkikin voisi istutteen saatuaan lähteä opiskelemaan
mitä tahansa oppialaa. Varsinaisen kovan työn, joka ennen oli riistettyjen
työläisten osuutena tosin suorittaisivat pääosin robotit, mutta tarjolla oli
kymmeniä erilaisia humanistisia ja taiteellisia aloja ja vielä jonkun verran välttämättömiä
ammattilaisten töitä esim. energiantuotanto- ja terveysaloilla sekä
kaikenlaisissa huoltotehtävissä.
Heikki
oli nähnyt videopuheluissaan elämää vaihtoehtovyöhykkeellä. Hän halusi ajaa
traktoria ja kyntää peltoa. Hän halusi tuntea, minkälaista oli kaataa puu
moottorisahalla. Miksei hän saattaisi tehdä ihan puhtaita lapiohommiakin.
Robotteja ei vaihtoehtovyöhykkeelle luovutettu, eikä niitä siellä haluttukaan
mutta vyöhykkeelle toimitettiin Federaation toimesta vanhanaikaisia
maatalouskoneita joille oli käyttöä. Vanhemmistaan hän saattoi aistia, että
vyöhykkeellä jokainen ateria tuntuisi ansaitulta. Hiellä ja vaivalla
hankitulta. Joltain aivan muulta kuin Federaation suurkeittiöstään tarjoama
almu. Hän haluaisi tuntea ansaitun nälän, ansaitun janon ja sammuttaa ne
ansaitulla aterialla.
Lisäksi
– huolimatta ahkerasta opetuksesta ja oikeinkasvatuksesta – ei Heikki tuntenut
olevansa Federaatiossa kotonaan. Feminiittojen jatkuvalla toistolla antama
opetus tuntui hänestä vieraalta. Miksi he jatkuvasti toistivat valkoisen miehen
vastuuta menneistä julmuuksista ja rasismista? Eihän Federaatiossa ollut
rasismia. Toisen värisiä ihmisiä oli Federaatiossa ehkä kymmenen prosenttia,
mutta he olivat kaikki samanlaisen sopeuttamiskasvatuksen kuuliaisia tuloksia
kuin Heikkikin. Tai ehkä he olivat oppineet pitämään mölyt mahassaan ja
jättäneet kysymykset esittämättä. Niin kuin Heikkikin oli tehnyt. Ensimmäisen
opetuksen jälkeen.
Opetuksen
oli antanut feminiitan vyöllä vakiovarustuksena oleva ase, jota kutsuttiin
nimellä vääristin. Heikki muisti hyvin kun hän oli ihmetellyt
opettajafeminiitalle sitä, että miksi Federaatiota kutsutaan monikulttuuriseksi
kun eihän täällä ollut muuta kulttuuria kuin viherfeminististä uussosialismia
jota kaikki edustivat ja jota kaikki tottelivat täysin rodusta riippumatta.
Feminiitta oli mitään sanomatta kaivanut vääristimen vyöltään, suunnannut sen
kohti Heikkiä ja painanut liipaisinta.
Toiset
kansalaisoppilaat, jotka olivat joutuneet vääristimen käsittelyyn olivat
sanoneet Heikille, että kokemus on hirveä, ja he eivät halunneet kokea sitä
koskaan uudelleen. Ehkä he olivat kertoneet asian liian lievästi, sillä
vääristin oli aiheuttanut Heikissä ensin tasapainon menetyksen ja sen jälkeen
häneltä katosi käsitys ajasta, paikasta ja lopulta omasta minuudesta pudottaen
Heikin jonkunlaiseen pohjattomaan olemattomuuden kuiluun, mutta ei kuitenkaan armahtavaan
tajuttomuuteen. Hän tajusi joka hetken, eikä kauhun pudotus tuntunut loppuvan
koskaan.
Tosiasiassa
aikaa oli mennyt vain noin puoli minuuttia. Hän havahtui luokan lattialla ja
näki kauniisti hymyilevän feminiitan, joka sanoi hänelle hyvin lempeällä
äänellä:
-
Tämä kokemus oli sinulle opiksi ja hyväksi. Se antoi sinulle uusia voimia tulla
vastuulliseksi kansalaiseksi. Toista tämä.
Heikki
toisti saman ääni vapisten:
-
Tämä kokemus oli minulle opiksi ja hyväksi. Se antoi minulle uusia voimia tulla
vastuulliseksi kansalaiseksi.
Feminiitta
jatkoi, edelleen kauniisti hymyillen:
-
Liittovaltio pyrki monikulttuurisuuteen. Federaatio saavutti
monikulttuurisuuden. Federaatio on monikulttuurinen. Monikulttuurisuus on
kyseenalaistamaton totuus. Se on arvo itsessään. Sitä ei kyseenalaisteta.
Heikki
toisti:
-
Liittovaltio pyrki monikulttuurisuuteen. Federaatio saavutti
monikulttuurisuuden. Federaatio on monikulttuurinen. Monikulttuurisuus on
kyseenalaistamaton totuus. Se on arvo itsessään. Sitä ei kyseenalaisteta.
Jatkossa
Heikki älysi jättää kysymykset esittämättä, mutta hän oli ymmärtänyt
kohtauksesta jotain. Oli olemassa pyhiä asioita, joitten sisältö ei itsessään
ollut tärkeä. Ne olivat vain hokemia, joilla vahvistettiin uskoa järjestelmälle
ja jotka sallivat järjestelmän itseään ylläpitävät toimenpiteet.
Monikulttuurisuus oli yksi niistä. Tosiasiassa Federaatio oli monietninen mutta
yksikulttuurinen, mutta pyhä sana oli jäänyt voimaan. Eikä pyhää sanaa saanut
kyseenalaistaa, vaikka sen alkuperäinen merkitys olisi lakannut olemasta.
Kohtaus
oli myös osaltaan varmistanut sen päätöksen, että Heikin paikka täysi-ikäisenä
olisi vyöhykkeellä. Virallisesti häneltä kysyttäisiin asiaan vahvistusta vasta
huomenna, mutta tokihan hän oli keskustellut asiasta oppilasryhmänsä
vastuufeminiitan kanssa. Hän oli pelännyt sitä, kuinka feminiitta suhtautuisi
hänen päätökseensä. Vaikka federaatio oli jatkuvasti painottanut sitä, että
jokaisen henkilökohtaista päätöstä kunnioitetaan, hän oli silti odottanut
kauhulla että feminiitan käteen ilmestyisi pelätty vääristäjä. Mutta feminiitta
oli pitänyt kätensä toimistopöydällään ja puhunut lempeästi:
-
Voi olla, että tuo ratkaisu on sinulle oikea. Ehkä mielesi ja sydämesi
lopullinen paikka on vyöhykkeen kovassa työssä ja ankarissa oloissa. Lisäksi
tosiasia on se, että istutetta ei voida asentaa ihmiselle, jonka mieli on liian
epäilevä. Sellaisen ihmisen aivot alkavat hylkiä istutetta ja lopputuloksena on
kooma ja kuolema. Tämä näkyisi ennen istutetta tehtävässä aivojen skannauksessa
joka tapauksessa. Mutta koska olet varma päätöksestäsi, ei sitä sinulle
tarvitse tehdä.
Heikki
oli nukkunut yönsä levollisesti ja herännyt aamulla Federaation tunnussävelmään
Oodi Ilolle niin kuin joka aamu aikaisemminkin.
Freude, schöner Götterfunken,
Tochter aus Elysium!
Wir betreten feuertrunken,
Himmlische, Dein Heiligtum.
Aamiaisen
jälkeen tänä päivänä kahdeksantoista vuotta täyttävät kansalaisoppilaat
Helsingin alueelta siirrettiin suureen auditoriumiin, jossa heille pidettiin
vielä videoluento elämästä niin vyöhykkeellä kuin Federaation alueella. Heille
tehtiin selväksi, että elämä vyöhykkeellä oli raskasta ja vaivalloista mutta
lopullinen päätös oli heidän.
Ja
sen päätöksen aika oli nyt.
Luokassa
oli kaikkiaan 38 kansalaisoppilasta. Heistä viisi, Heikki yhtenä, päätti
siirtyä vyöhykkeelle. Muut päättivät ottaa istutteen ja muuttua pysyvästi Federaation
kansalaisiksi. Vyöhykkeelle lähtevät jättivät hyvästit muille oppilaille,
kuittasivat varusteensa kirjurifeminiitalle ja saivat tilalle uudet, ulkotyöhön
tarkoitetut varusteet jotka oltiin pakattu putkikassiin. Sen kummempia
seremonioita ei järjestetty, vaan hetken kuluttua vyöhykeläisiksi siirtyvät
kansalaisoppilaat siirtyivät linja-autoon jonka päämääränä olisi Etelä- ja
Pohjois-Karjalan välillä oleva Kesälahden raja-asema, josta he siirtyisivät
vyöhykkeelle. Matkan aikana linja-autoon tuli muista paikkakunnista lisää
nuoria ja lopulta autossa oli kuljettajan ja valvojafeminiitan lisäksi
kaikkiaan yksitoista juuri täysi-ikäiseksi tullutta nuorta. Kahdeksan poikaa ja
kolme tyttöä.
Heikki
ei ollut koskaan ollut näin pitkällä automatkalla ja joskus Lappeenrannan
kohdalla häntä alkoi ankarasti väsyttää. Hän huomasi, että monen muunkin
matkustajan pää alkoi nuokkumaan. Pian uni vei voiton ja hän nukahti
istuimelleen.
Hän havahtui siihen, että auto oli pysähtynyt ja valvojafeminiitta kehotti muitakin nukahtaneita nuoria heräämään. Edessä oli raja-asema. Muiden mukana Heikki alkoi kulkea putkikassi olallaan kohti vyöhykettä ja sillä puolella vastassa oli paljon ihmisiä, jotka vilkuttivat iloisena käsiään. Tarkemmin katsottuna Heikki tunnisti heistä kolme. Hänen vanhempansa olivat vanhentuneet kovasti siitä valokuvasta, joka Heikillä oli mukanaan. Tokihan hän oli nähnyt heidän vanhenemisen viikottaisissa videopuheluissaan. Ja nyt hän kohtaisi ensimmäistä kertaa myös sisarensa. Heikki ei enää malttanut kävellä, vaan juoksi rajan yli, saapui perheensä luo, pudotti putkikassinsa ja halasi heitä. Heikin isä sanoi:
Hän havahtui siihen, että auto oli pysähtynyt ja valvojafeminiitta kehotti muitakin nukahtaneita nuoria heräämään. Edessä oli raja-asema. Muiden mukana Heikki alkoi kulkea putkikassi olallaan kohti vyöhykettä ja sillä puolella vastassa oli paljon ihmisiä, jotka vilkuttivat iloisena käsiään. Tarkemmin katsottuna Heikki tunnisti heistä kolme. Hänen vanhempansa olivat vanhentuneet kovasti siitä valokuvasta, joka Heikillä oli mukanaan. Tokihan hän oli nähnyt heidän vanhenemisen viikottaisissa videopuheluissaan. Ja nyt hän kohtaisi ensimmäistä kertaa myös sisarensa. Heikki ei enää malttanut kävellä, vaan juoksi rajan yli, saapui perheensä luo, pudotti putkikassinsa ja halasi heitä. Heikin isä sanoi:
-
Tervetuloa, Heikki. Sinä olet tullut nyt kotiin.
Siltä
Heikistäkin tuntui. Hän oli tullut kotiin. Kotiin, joka oli odottanut hänen
saapumistaan kahdeksantoista vuotta.
Toinen
osa
Imatralla
sijaitsevan Federaation Virtuaaliympäristökombinaatin päävalvojafeminiitta Tiina
Ruusuvuori katseli valvomostaan, kun insinööri Martti Juvola varmisti että
jälleen yhdet ruumiistaan irroitetut ihmisaivot oltiin saatu liitettyä
onnistuneesti elossapitokoneistoon. Sen jälkeen hän kytki aivot
virtuaaliympäristöön. Tiina katsoi näyttöruutuaan… jaa, näyttää olevan
kansalainen Heikki Autio… hänkin pääsi sitten sinne haluamalleen vyöhykkeelle.
No, ainakin tavallaan. Teknisesti ottaen
Heikki oli täysin elossa oleva, tunteva ja ajatteleva yksilö joka opettelisi
tällä hetkellä isänsä avustuksella moottorisahan käyttöä. Isänsä, jonka aivot
olivat olleet kytkettynä elossapitojärjestelmään ja virtuaaliympäristöön jo
viimeiset kolmetoista vuotta.
Niin
Heikki kuin hänen vanhempansa eivät tienneet olevansa enää pelkkiä lasiastiassa
olevia aivoja, jotka elivät elämäänsä pelkkinä bittijonoina liikkuvina nollina
ja ykkösinä. Heille vyöhyke oli niin totta kuin ihmiselle saattoi olla. He
elivät, puhuivat, kuulivat, tunsivat, söivät, palelivat ja hikosivat. Ja ennen
kaikkea he pitivät yhteyttä Federaation puolelle. Ja kertoivat Vaihtoehtovyöhykkeestä
ja elämästä siellä. Antaen epävarmoille ihmisille toivon ja ajatuksen
erilaisesta elämästä. Virtuaaliympäristö oli kartoittanut heidän aivonsa ja
dna:nsa hyvin tarkkaan ja ihmiset Federaation puolella näkivät heidän
vanhentuvan samaan tapaan kuin muutkin ihmiset. Tai ehkä hieman nopeammin.
Elämä vyöhykkeellähän kun oli raskasta ja kuluttavaa.
Aikanaan
virtuaaliympäristö lopettaisi heidänkin elämänsä. Tarkkaan lasketun kaavan
mukaan. Heikki eläisi varsin onnellisen elämän, menisi naimisiin ja saisi kaksi
lasta. Ne lapsetkin tietysti olisivat vain virtuaaliympäristön rakentamia
malleja niin kuin hänen siskonsakin, mutta nykyiset tietokoneet olivat niin
tehokkaita, ettei Heikki ja hänen tuleva vaimonsa koskaan tajuaisi eroa. Heikin
onnellinen elämä päättyisi 52-vuotiaana traktorionnettomuuteen, kun vanhan mallinen
kattamaton Valmet kääntyisi ojassa ympäri ja hän jäisi sen alle.
Heikki
pääsi vyöhykkeelle. Mutta saihan Heikki myös istutteen. Vaikka hän ei sitä
tajunnutkaan. Heikin aivot olivat vapautetut. Tavallaan. Mutta hänen ruumiinsa
kuului Federaatiolle. Ja sille oli käyttöä. In vitro-lihan tuotanto oli ei
ollut toiminut läheskään niin hyvin kuin sitä oltiin mainostettu eikä se
pystynyt lähestulkoonkaan kattamaan tarvetta. Siispä Heikkikin sai luovuttaa
ruumiinsa Federaation kansalaisten hyvinvointiin. Poistettujen aivojen tilalle
oltiin laitettu istute, joka piti Heikin aivotonta ruumista siinä määrin
elossa, että se selviäisi seuraavan kuuden kuukauden mittaisesta lisäravinne-
ja hormonikuurista. Sen aikana Heikinkin lihapaino nousisi nykyisestä
neljästäkymmenestä kilosta jopa yhdeksäänkymmeneen. Virallisesti Federaation
Virtuaaliympäristökombinaatti olikin nimeltään Imatran In Vitro-lihanjalostamo.
Ihmisliha oltiin opittu käsittelemään niin, ettei mitään prionitautien vaaraa
ollut ja kannibalismi oli täysin turvallista. Ennen kaikkea se oli
välttämätöntä.
Päävalvojafeminiitta
Tiina huomasi, että insinööri Juvolaa näytti heikottavan. Juvola istahti
tuolille, otti vyölaukustaan tasoittajan ja nielaisi. Tiina zoomasi kamerakuvan
Juvolan kasvoihin ja näki rauhoittumisen ja nautinnon miehen kasvoilta. Juvola
oli ajatellut vääriä ajatuksia ja istute oli ottanut ohjat. Olihan Juvolan työ
kovaa, sen Tiina myönsi, eikä asiaa auttanut se, ettei Juvola saanut koskaan
poistua kombinaatin alueelta. Jos Juvolalla olisi liikaa epäileviä ajatuksia,
istute ilmoittaisi siitä Tiinalle, joka
erityisvaltuuksillaan no, sammuttaisi Juvolan ja loppuunpalanut insinööri
siirtyisi osaksi ravintotuotantoa. Missään tapauksessa sellaista riskiä ei
voinut ottaa, että hän menisi kertomaan mitä vyöhyke tosiasiassa oli. Eli että sitä
ei ollut olemassakaan.
Tiinalla
itsellään ei ollut istutetta vaikka hän oli iältään 42-vuotias. Hänet oltiin
valittu eliittiin jo syntymässään ja kasvatettu omassa sisäoppilaitoksessa muitten
eliitin jäsenien kanssa, jotka olivat kaikki 2000-luvun alun niin poliittisen-,
virkamies- kuin mediaeliitin edustajien jälkeläisiä. Federaatio ei edes
näytellyt olevansa demokraattinen, vaan siinä piti valtaa Byroo, jota avusti Pääfeminiittaneuvosto
ja molemmat valitsivat jäsenensä hyväksi katsomallaan tavalla. Demokratia
meinasi aikanaan kaataa Federaatiota edeltävän Euroopan Liittovaltion, eikä
samaan virheeseen tultaisi enää sortumaan.
Eliitin
jäsenenä ja istutteettomana ihmisenä Tiina Ruusuvuori tiesi miksi Euroopan
Liittovaltio aikanaan muutti itsensä Federaatioksi ilman Eurooppa-etuliitettä
ja ennen kaikkea hän tiesi kuinka se tapahtui. Liittovaltiohan oli pohjannut
toimintansa feminismin, vihersosialismin ja monikultturismin sekä täysin
rajattoman maahanmuuton ideologiselle pohjalle. Vuosisadan puoleenväliin
mennessä uusrälssin jäsenetkin ymmärsivät, että se tie johti kohti tuhoa niin
Euroopan kuin koko maailman tasolla. Väestönkasvu jatkui räjähdysmäisenä ja
miksei olisi jatkunut, kun niin Afrikassa kuin Lähi-ja Keski-idän
islamilaisissa maissa ymmärrettiin, että ylijäämäväestön saattoi dumpata
Eurooppaan elätettäväksi ja samalla niin Eurooppa kuin Amerikka pumppasivat
näille alueille jatkuvasti rahaa jolla varmistettiin väestön liikakasvun
jatkuminen.
Uusrälssinkin
jäsenet huomasivat, että nämä kymmenet miljoonat uuseurooppalaiset eivät
suinkaan olleet sellaisia feministisiä vihervasemmistolaisia mitä he olivat
niitten julistaneet olevan jo kymmeniä vuosia. Eurooppa alkoi olla kaaoksessa
ja täydellisen konkurssin partaalla ja uusrälssin jäsenet ymmärsivät, että
heillä oli valittavanaan kaksi vaihtoehtoa:
1.
Tunnustaa tilanne julkisesti, pyytää anteeksi tekemäänsä vahinkoa, luopua
vallasta ja luovuttaa se niille ihmisille, jotka ehkä osaisivat korjata heidän
tekemänsä vahingon. Jos se olisi enää mahdollista. Sekä menettää kasvonsa
täydellisesti ja saada tuomion
tekemästään vahingosta.
2.
Pitää kiinni itsepintaisesti niin vallastaan kuin siihen pohjautuvasta
ideologiastaan ja alkaa muokata todellisuutta teorian mukaiseksi. Keinolla
millä hyvänsä.
Uusrälssi
valitsi vaihtoehdon kaksi. Ja se keino oli olemassa. Sitä oltiin valmisteltu jo
hyvän aikaa. Kaiken varalta. Uusi Surma ei suinkaan ollut karannut mistään amerikkalaisesta
aselaboratoriosta, vaan se oli tarkoituksella levitetty koko maailmaan
eurooppalaisesta vastaavasta. Kyseessä ei ollut virus, vaan naniitti. Naniitit
olivat kehitetty alun perin hoitamaan sairauksia. Yhtä käteviä ne olivat myös
levittämään niitä. Uuden Surman naniittikanta eli isännässään latenssivaiheessa
puoli vuotta, eli se oli levinnyt käytännössä koko maailmaan, kun ensimmäiset
oireet alkoivat. Itse tauti tappoi ihmisen muutamassa päivässä, eikä mitään
apua ollut.
Paitsi
tietenkin vastananiitit, joita oltiin kylvetty Liittovaltion alueella sopiviin
ihmisiin. Niihin eivät kuuluneet yli kymmenvuotiaat afrikkalaiset ja
islamilaisista maista tulevat maahanmuuttajat. Heitä oli yksinkertaisesti
liikaa, eikä heitä voinut hallita. Jäljelle jääneet lapset taas olivat
muokattavissa halutun ideologian kannattajiksi. Selviytyjiin eivät kuuluneet
myöskään suurin osa sotilashenkilökuntaa. He olivat liian vaarallisia. He
saattoivat haistaa juonen. Ja heillä oli kyky toimia. Heidän tuli siis kuolla. Ihmisten
valikointi elämän ja kuoleman välillä oli helppoa, sillä jokaisen ihmisen dna
oltiin kartoitettu rutiinitoimenpiteenä jo parikymmentä vuotta. Naniitit
iskivät juuri sinne ja juuri niihin ihmisiin, minne niitten haluttiinkin
iskevän.
Maailma
oli tuhon partaalla. Viestit muista maanosista hiljenivät ja loppuivat sitten
kokonaan. Tauti eteni myös Liittovaltion alueella. Kunnes Liittovaltio ilmoitti
saaneensa aikaiseksi rokotteen, jota levitettiin aerosolina ilmateitse.
Liittovaltio oli pelastanut jäljelle jääneen ihmiskunnan olemassaolon.
Jälkeenpäin Liittovaltiossa syytettiin Uudesta Surmasta Yhdysvaltain
aseteollisuutta ja sen tekemää kohtalokasta virhettä jonka seurauksena tauti
oli päässyt leviämään. Sitä oli helppo syyttää, sillä Yhdysvaltoja ei enää
ollut eikä se voinut puolustautua sitä syyttäjää kohtaan joka oli itse sekä
syyttäjä että syyllinen ja jota ei pystyttäisi koskaan saamaan vastuuseen
teoistaan. Liittovaltion ulkopuolella eli enää vain kourallinen ihmisiä
joillain äärimmäisen syrjäisillä alueilla joten todellisuutta saattoi alkaa
muokata teorian mukaiseksi.
Päävalvojafeminiitta
Tiina Ruusuvuori ei ollut millään muotoa tyhmä ihminen. Hänellä oli vahva
ironian taju. Toki hän ymmärsi, että viherfeministinen uussosialististinen
ideologia oli ajanut maailman tuhon partaalle. Ja se oli ratkaissut ongelman
tuhoamalla lähes koko maailman. Minkä jälkeen se esittäytyi maailman
pelastajana. Tiina ajatteli, että olisipa hauskaa, jos hänellä olisi ollut
käytettävissä aikakone. Hän olisi sillä mennyt hetkeksi Joseph Göbbelsin
toimistoon ja sanonut, että kyllä sulla poika hyvä yritys on, mutta todella
suuresta valheesta sinä et vielä tiedä mitään.
Kun
kaikki tarvittava oltiin tehty, niin Euroopan Liittovaltio muuttui
Federaatioksi. Eurooppa-etuliitettä ei enää tarvittu, sillä Federaatio käsitti
koko jäljelle jääneen maailman. Federaation itsensä aikaansaama ongelma oltiin
ratkaistu rankimmalla mahdollisella tavalla, mutta edessä oli vielä tilanteen vakiinnuttaminen ja pysyväksi
muuttaminen. Siihen oli kaksi keinoa.
Ensimmäinen
oli istute. Tietysti helpointa olisi ollut jos naniitit olisivat ohjanneet
rahvaan ajattelua uusrälssin määräämään suuntaan. Mutta siihen tiedemiehet
sanoivat, että sitä saatte odottaa vielä seuraavat sata vuotta. Teknologia ei
yksinkertaisesti riitä. Naniitit pystyvät lähinnä tuhoamaan elämää. Mikä tuli
juuri todistettua. Naniitit eivät pysty vielä edes säilyttämään elämää.
Jäljelle
jäi siis istute. Hienovarainen, vain hieman ihmistä muokkaava laite joka
tultaisiin jatkossa asentamaan jokaiseen yli 18-vuotiseen Federaation
kansalaiseen. Se ei muokannut ajatuksia, mutta pystyi löytämään tiettyjä
aivoaaltojen yhdistelmiä, jotka antoivat merkin vihan tunteista ja väärästä
ajattelusta, lamauttamaan ihmisen hetkeksi ja antamaan hänelle käskyn ottaa
vyöstään kielensä alle tasoittajan. Joka antaisi hänelle mielihyvää
muistuttaakseen, että väärää ajattelua ei kannattanut harrastaa.
Niitä,
mitkä olivat niitä vääriä aivoaaltoja, jotka todistivat väärän ajattelun oltiin
jo vuosia selvitetty vangittujen viha-ajattelijoiden kanssa tavoilla, jotka
olisivat saaneet aikanaan erään Nürnbergin oikeuden pysäyttämään purkkansa.
Mutta sitä oikeutta ei enää ollut ja voittaja määräsi edelleenkin sen, mikä oli
oikein ja mikä väärin.
Istute
– vaikka se olikin ehdottoman välttämätön – aiheutti myös tiettyjä ongelmia.
Sen lisäksi että se blokkasi vihan tunteita, se teki miehistä jonkunlaisia
tahdottomia ja alistuvia miehen irvikuvia. Tämä haittasi seksuaalielämää. Mikä
oli suuri ongelma. Federaatio oli tietysti äärimmäisen seksuaalivapaamielinen,
mutta suurin osa ihmisistä oli silti heteroita. Niin kuin oli Ruusuvuorikin.
Eivätkä häntäkään tahdottomat ja alistuvat miehet kiinnostaneet. Onneksi
hänellä oli henkilökohtainen etu, mitä harvalla naisella oli eli hän saattoi
säätää rakastajansa istutetta takaisin miesmoodiin ja sitä myötä nauttia
oikeasta miehestä. Jälkeenpäin hän tietysti sääti miehen tottelevaiseksi zombieksi.
Istutteen
miehisyyden riistävä vaikutus vaikutti myös koko yhteiskuntaan. Siitä puuttui
tietty aggressiivisuus, halu löytää ongelma ja ratkaista se, halu toimia
paremmin ja tehokkaammin. Halu saada asiat toimimaan keinolla millä hyvänsä. Ne
tyypilliset maskuliiniset piirteet. Piirteet, jotka saivat asiat toimimaan. Miehet
tekivät. Naiset selittivät. Siksi istutetta täytyi säätää toimivampaan moodiin
niille miehille, jotka tekivät järjestelmää ylläpitäviä välttämättömiä töitä.
Samoin kuin niille sadalle tuhannelle Federaation miehelle, jotka olivat töissä
Saudi-Arabian ja Kuwaitin hyljätyillä öljykentillä. Tekemässä välttämätöntä
työtä, sillä se paljon mainostettu vihreä energia ei sittenkään riittänyt ja
ydinvoimalat oli pitänyt jo aikaa sitten sulkea pätevän henkilökunnan puutteen
vuoksi. Öljyä tarvittiin ehdottomasti.
Istutteella
oli omat hyvät ja huonot puolensa. Mutta se oli välttämätön. Toinen välttämätön
asia oli vaihtoehtovyöhyke. Vaikkei sitä tosiasiassa ollutkaan ja sille
vyöhykkeelle siirtyneet luovuttivat ruumiinsa lihantuotantoon ja elivät
loppuelämänsä lasipurkissa olevina aivoina virtuaaliympäristössä joka ei ollut
kuin tietokoneella olevia ykkösiä ja nollia. Mutta ajatus siitä oli tärkeä ja
siinä Federaatio oli ymmärtänyt jotain, jota aikaisemmat diktatuurit eivät
olleet ymmärtäneet.
Ne
diktatuurit kaatuivat loppujen lopuksi siihen, että ne olivat ehdottomia. Ne
eivät tarjonneet vaihtoehtoja. Ne totesivat vain, että hyväksy, sopeudu tai
kuole. Viherfeministinen uussosialistinen yhteiskunta ymmärsi, että aina oli
tarjottava vaihtoehto. Ainakin näennäinen sellainen. Se sai diktatuurin
näyttämään siltä, ettei se ollutkaan diktatuuri. Se tarjosi illuusion valinnann
vapaudesta. Ja jo pelkkä ajatus valinnan vapaudesta sai suurimman osan
ihmisistä hyväksymään diktatuurin. Ne, jotka sitä eivät hyväksyneet saivat
täyden valinnan mahdollisuuden, jota he saattoivat toteuttaa niin, että heidän
lasipurkkeihin säilötyt aivonsa elivät elämää, jota ei ollut olemassakaan.
Mutta Federaation puolella eläville nuorille ihmisille se oli reilusti tarjottu
vaihtoehto.
Päävalvojafeminiitta
Tiina Ruusuvuori katseli näyttöruudustaan Heikki Aution aivoja. Heikin, joka
eli tällä hetkellä virtuaaliympäristössä täysipainoista elämää
vaihtoehtovyöhykkeellä. Heikin, jonka ruumista hormoonikuurin jälkeen
jauhettaisiin jauhelihaksi nälkäisiin
Federaation kansalaisten suihin.
Päävalvojafeminiitta
Tiina Ruusuvuori ymmärsi sen, että feministinen Federaatio oli onnistunut
siinä, mitä kaikki sitä edeltävät diktatuurit olivat yrittäneet ja
epäonnistuneet.
Se
oli toteuttanut historian suurimman kansanmurhan.
Se
oli selvinnyt siitä sankarina.
Se
oli lopettanut historian ja muuttanut jäljelle jääneen maailman nukkekodiksi.
Siitä
kannatti olla ylpeä.
Kirjoitus on virtuaalikaljan velkaa sekä
Harry Harrisonin kirjalle ”Make Room! Make Room!” sekä eräälle – muistaakseni japanilaiselle
– scifinovellille jonka nimen olen jo aikaa sitten unohtanut, mutta missä
eläkepommi ratkaistiin myös ns. aivoja käyttämällä.
Taisikin olla honosti puhdistettua tämä oopium, sen verran outo olo siitä tuli.
VastaaPoistaKiitokset kuitenkin
t. Bobrikov
Tervehdys Bobrikoville ja kiitos sinullekin. Juttu kannattaa ehkä ottaa ihan puhtaana scifinä. Tää on muuten kirjoitettu täysin selvinpäin.
VastaaPoistaJuu. Meinasin, että tämä oopium on lukemalla hankittua aivojen turrutusta. Edellinen setti sai aikaan euforiaa lähentelevän tunteen. Tämänkertainen puolestaan aiheutti niin synkkiä ajatuksia, että mietin, oliko tekstin sekaan luiskahtanut rankempia aineita.
VastaaPoistat. Itseään selittelevä Bobrikov sateen piiskaamasta Brysselistä
Erinomaisen hyvä kirjoitus! Sai suorastaan kananlihalle...
VastaaPoistaVastaava dystopia joka vetää vertoja tuolle lienee
Neal Asherin Owner-trilogia,suosittelen!
-Reissumies-
Puistattavan dystopian olet taas onnistunut keksimään, onnittelut siitä. Kun ne mainitsit, tunnelma on tosiaan vähän kuin niissä pessimistisissä japanilaisissa scifinovelleissa, joita itsekin olen muutaman lukenut. Tuosta Istutteesta taas tulee mieleen eräässä mangasarjassa ollut hyvin samantapainen mekanismi:
VastaaPoistahttp://battleangel.wikia.com/wiki/Unanimous
Unohdinkin, että tuossakin tarinassa oli myös aivoja purkeissa, vaikka tosin niiden tarkoitus järjestelmässä on toisenlainen.
Ehkä "Istute" ei pysty toimimaan yhtä hienovaraisesti kuin "Yksituumainen", mutta jos sekin antaisi käyttäjälleen kätevän yhteyden tietoverkkoihin, niin se olisi huomattavasti helpompi myydä tuleville Federaation kansalaisille.
Tervehdys Brysselin Bobrikoville, Reissumiehelle ja Anolle & kiitos kommenteistanne.
VastaaPoistaBobrikov: Joo, hoksasin kyllä. Minua oikeastaan eniten mietitytti tuota kirjoitusta väsätessä ihmiset, jotka ovat oman ideologiansa niin pahasti koukuttamia, että ne toimivat ja vaativat toisiakin toimimaan sen mukaan vaikka tietävät toimintansa olevan tuhoisaa. Kasvojen menettämisen pelko on yksi maailman tuhoisimpia voimia.
Reissumies: Kiitokset ja kiitos vinkistä.
Ano: Kiitokset sinullekin. Tuossa linkittämässäsi jutussa on kieltämättä samoja piirteitä. Tulee mieleen myös oma aikaisempi väsäelmäni:
http://yrjoperskeles.blogspot.fi/2016/04/datamaahan-kadonnut.html
Joka tapauksessa on selvää, että jatkuvasti kehittyvä tietokonetekniikka tarjoaa pelottavia tulevaisuudenkuvia. Itseäni hirvittää jo nykyisin katsella ihmisiä jotka kulkevat zombiena älypuhelimiensa kanssa ja hyvä etteivät jää auton alle.
Tarina on liian hullu uskottavaksi, tämähän menee jo ihan Matrix'in tai Repo Men (2010) leffan puolelle! Tai, nykyään kaikki on mahdollista.
VastaaPoistaNyt yösydännä jutuskelin erään ranskalaisen FB-kaverini kanssa, joka asuu Ameriikoissa LA:n tienoilla, ja törmäsimme tähän Nizzan sattumukseen. Kuormuri ajoi väkijoukkoon, ja useampikin kymmentä henkilöä sai surmansa. Tuli se jalkapallon EM-turnauksen joukkoisku silleen viiveellä, sopivasti Ranskan kansallispäivänä. Huhhuh!!
Tässä tapauksesta lisää tämänhetkistä infoa, tätä kirjoitettaessa ei ole varmaa tietoa, jotta oliko ISIS-järjestöllä näppinsä pelissä. Olemme viisaampia sitten myöhemmin, mutta kaverini ei ollut ollenkaan huvittunut tilanteesta.
Ranskan itsenäisyyspäivän kunniaksi (14.7.) on paikallaan Marseljeesi. Siinä kansallislaulussa on ainakin lääkkeet nykytilanteen korjaamiseksi. Saas nähdä mitä tästä seuraa, kuormurikuski pääsi lähes Breivikin lukemiin, jos sarkastinen ilmaus sallittaneen? Osanotot uhrien muistolle, lievästä kenttävitsailustani huolimatta. Mutta ei kait se Euroopan tilanne enää tästä voi sen huonommaksi mennä?
- Soomepois Eestist -
Tervehdys Soomepois. Tarina oli scifiä. Nizza on totta. Ja mitä Nizzasta seuraa? No, lisää hashtageja. Lisää facebook-peukutuksia. Lisää Ranskan väreillä värjättyjä facebook-profiilikuvia. Lisää kimppahaleja. Lisää lässytystä siitä, ettei pelolle saa antaa valtaa. Ja sen jälkeen lisää iskuja ja lisää ruumiita. Jonka jälkeen tulee lisää hashtageja jne jne.
VastaaPoistaHarry Harrisonin kirjasta on tehty myös elokuva nimeltä Soylent Green, jossa pääosaa esitti Charlton Heston.
VastaaPoista"... Ja mitä Nizzasta seuraa? No, lisää hashtageja. Lisää facebook-peukutuksia. Lisää Ranskan väreillä värjättyjä facebook-profiilikuvia. Lisää kimppahaleja. Lisää lässytystä siitä, ettei pelolle saa antaa valtaa. Ja sen jälkeen lisää iskuja ja lisää ruumiita. Jonka jälkeen tulee lisää hashtageja jne jne."
Eikä me luovuta avoimesta yhteiskunnasta, koska juuri sitä terroristit haluavat.
Ylen tietojen mukaan tämänkertainen yllättävä ei-terroristiepäillyn tekemä isku oli voimakkuudeltaan 1,09 Bv (1 Bv = 1 Breivik = 77 kuollutta/isku).
VastaaPoistaMakaaberin huumorin sijaan pitäisi tehdä jotain. Halataan! (Jos jollakulla tulee mieleen että pitäisi palauttaa rajavalvonta, niin se on juuri mitä maahan tunkevat terroristit haluavat.)
Kirjoitus oli tasoltaan kaunokirjallisuutta, kirjoittaja kehittyy koko ajan. Onnistuvat tyylillisesti paremmin nämä joissa loppu ei ole kaikilta osin onnellinen. Se on samaistuttavampaa, mikä kertonee jotain ihmisestä.
Tervehdys, Vasaralle ja Ellun kanalle & kiitos kommenteistanne.
VastaaPoistaVasara: Joo, näin tuon leffan joskus 1980-luvulla. Ja avoimesta yhteiskunnasta ei luovuta myöskään sen vuoksi, että EU:n uusrälssi joutuis sen myötä tunnustamaan, että tulipa tehtyä katastrofaalinen virhe ja vielä mainostettua sitä ainoana oikeana ajattelutapana. Ja ehkäpä se joutuisi myös sen jälkeen kärsimään ansaitsemansa seuraukset.
Ellun Kana: Joo, Breivik-indeksi ylitettiin. Veikkaan vaan, että jos organisointikykyiset länkkärit meinaavat jossain vaiheessa pistää paremmaksi, niin Breivik-indeksi pannaan aika lailla kokonaan uusiksi. Ja kiitokset kannustuksesta. Minä pyrinkin tekemään tästä vain novellin ilman sen suurempia tulkintoja. Tietysti ajatukseni, mielipiteeni, kokemukseni ja poliittinen kantani vakuttavat kirjoituksen sisältöön.
@Ellun kana, kiitokset tuosta makaaberista vitsistä! Pitää oikein kertoa tuo sille mun fransmanni-kaverille, tiedä häntä vaikka heillä olisi omat ilmaukset tällaisen p*skan kuvaamiseen.
VastaaPoistaTätä kirjoittaessani Telegraphin sivuilla on seuraavanlainen otsikko "Lorry driver who killed 84, including 10 children, named as "loner" French-Tunisian criminal who "became depressed" when wife left him." Eli tuossa koitetaan siloitella ja vähätellä kaverin etnistä taustaa ja tekemisiä. Kuinka moni länsimaalainen lähtee ajamaan kuormurilla ihmisjoukkoon kun vaimo nostaa kytkintä? Jotkut silminnäkijät kertoivat tosin kaverin huutaneen "allahu akhbaria" hyökkäyksen aikana. Hajaantukaa, tällä ei ole mitään tekemistä islaamin kaa. Uskoo ken tahtoo...
Tässä sitten RoK:in saitilta samaisesta keissistä jotakin. Ainakin tuo videopätkä on karmivaa katseltavaa, mietin vielä laitanko omalle FB-sivulle linkkiä tuohon artikkeliin.
Ainakin tuo Ben Garrisonin pilakuva fransmannista osuu ns. häränsilmään, mieheltä löytyy muitakin hyviä poliittisia pilapiirroksia ja meikäläisen ehdoton ykkössuosikki on tuo Brexitistä kertova "Abandon ship". Eipä EU:n nykytilannetta voisi tuon paremmin kuvailla!
- Soomepois Eestist -
" Joo, Breivik-indeksi ylitettiin. Veikkaan vaan, että jos organisointikykyiset länkkärit meinaavat jossain vaiheessa pistää paremmaksi, niin Breivik-indeksi pannaan aika lailla kokonaan uusiksi"
VastaaPoistaMinä taas toivon ettei tämä ole se miltä se näytti. Yrjö sinä olet todella hyvä kirjoittaja ja sinun tarinoita on ilo lukea. En kuitenkaan usko että olisit tyyppiä joka toivoo kansanmurhaa kumminkaan päin. Etkös sinä vaan halua lukea Tex Willeriä sohvalla?
Simo
Tervehdys Soomepoisille Eestist ja Simolle & kiitos kommenteistanne.
VastaaPoistaSoomepois: Toi Garrisonin ”political correctness”-kuva sattuu kyllä tilanteen ytimeen täydellisesti:
http://www.returnofkings.com/wp-content/uploads/2016/07/CnXOCVtWgAA3vpn.jpg-large-574x413.jpeg
Simo: Jep, minä keskittyisin mielelläni Tex Willeriin enkä toivo minkään sortin yleisiä lahtajaisia. Mutta tosiasia on se, että ei sitä minulta kysytä ja länsimaalaiset ihmiset ovat huomattavasti organisointikykyisempiä kuin kehitysmaalaiset. Myös siinä tappotouhussa jos niikseen tulee.
Kovin optimistinen fiktio. Itse kuvittelen tulevaisuuden mustana. Intia ja Kiina hukkuvat jätteisiinsä ja tuottamiinsa saasteisiin. Lähi-itä ja Afrikka jatkavat väestöräjähdyksen tiellä, joka näiden kansainvaellusten muodossa leviää meille Eurooppaan. Eikä lähtömaassa tapahdu käännettä parempaan. Tästä seurauksena viljelymaasta, vedestä ja ruuasta taistellaan. Suomessa parhaat viljelysmaat kaavoitetaan teollisuudelle tai asunnoille, mistö tulevat sukupolvet nälkäisenä meitä vielä kiroavat. Kaikki päättyy verilöylyyn tai pandemiaan. Sitä ennen rajat menevät kiinni maailmanlaajuisesti tai ainakin sitä yritetään. Kourallinen ihmiskuntaa saattaa säilyä syrjäisillä seuduilla, kenties Etelä-Amerikassa.
VastaaPoistaOlenko pessimisti? Ehkä jonkun mielestä.Pidän itseäni kuitenkin realistina.
Terveisin tolkunrealisti.
Tietotekniikan kehitystä olen seurannut muutaman vuosikymmenen. Paljon on hyvää saatu aikaan, mutta liikaa panoksia käytetään hallintoalamaisten valvontaa mahdollistavien innovaatioiden kehttämiseen. Maailmassa oli liikaa pahantahtoisia ja itsekkäitä henkilöitä kaikilla yhteiskunnan tasoilla.
VastaaPoistaTolkunrealisti
Nyt on pakko kommentoida lisää tähän ketjuun, maailmalla nimittäin sattuu ja tapahtuu!
VastaaPoista@Simo, lukisin myös kaikessa rauhassa Jerry Cottonia kotosohvallani, katselisin Benny Hillin komedioita TV:stä ja ottaisin muutaman oluen tahi vodka-paukun, mutta. Nämä toiseuden edustajat eivät sitä halunneet, vaan he kaivavat tekemällä verta nenästänsä, ei siinä mitään annetaan heille se mitä he haluavat ja niin pyytävät! Pääsevät ainakin nopeammin sinne paratiisiin neitsyeittensä kaa.
Tätä kirjoitettaessa on Turkin tilanne mennyt todella mielenkiintoiseen suuntaan, siellä on nimittäin tekeillä pienimuotoinen Coup d'état eli vallankaappausyritys!. Saas nähdä miten käy? Ainakin tankkien ammuntaa on kuulunut Ankarasta, sosiaalinen media on blokattu Turkista käsin (no facebook, no twitter, no nothing) ja valtiolliset TV-kanavat ovat pimennossa.
NATO:n 5. pykälä, pyytääkö Erdogan USA:n, Saksan ja Ranskan apuja tähän konfliktiin? Jos tulee, niin kuinka kauan kestää kunnon sotavoiman lähettäminen Turkkiin? Onko Erdogan edes enää hengissä huomenna?
Tämähän on hiukan samanlaista settiä kuin mitä katselin tupakavereitteni kanssa TV:stä 1991 elokuun lopulla intissä, kun Neuvostoliitossa oli samantyyppinen viritelmä menossa à la Janajevin juntta (osa heistä taisi olla myös hieman jurrissa?), eihän siitä mitään tullut. Ja sitten CCCP kaatui lopultakin omaan mahdottomuuteensa 25.12.1991, kepeät mullat heille.
Muistutuksena, näin kävi vähän ennen 80-luvun loppua Romanian suurelle päällikölle ellei jopa ajatusten Tonavalle ja Karpaattien nerolle => Ceausescun tarun loppu. Eipä käy tippaakaan sääliksi, tämä pariskunta sai juurikin sitä mitä he olivat kerjänneet. Eli kansan silmäänlorottamisellakin on tietyt rajansa. Taisi tuo Berliinin muuri myös kaatua samoihin aikoihin? Se koitti pitää länsimaisen hapatuksen pois itä-saksalaisten silmistä ja korvista, muttei sekään ihan onnistunut.
- Soomepois Eestist -
P.S. jos samantyylinen viesti tuli kahteen kertaan, niin siitä pahoittelut. Täällä on myös netti temppuillut viime tuntien aikana....
Tervehdys Tolkunrealistille ja Soomepoisille Eestist & kiitos kommenteistanne.
VastaaPoistaTolkunrealisti:
Viesti1: Valitettavasti tuo tulevaisuudenkuvasi on kyllä hyvinkin mahdollinen.
Viesti2: Samaa mieltä.
Soomepois: Nyt näyttää siltä että tuo sotilasvallankaappaus on menossa myttyyn. Ja sanalla sanoen kyllä ihmeteltävän helposti. Odotettavissa islamilaisvallan lisääntyminen Turkin armeijassa, joten tavoitteeseensa nähden tuo yritys näyttää menneen tuplasti vituralleen.
Moro Ykä
VastaaPoistaDystopiaa pukkaa ja valitettavasti aiheesta. Itte olen ollut hetken hissukseen koska melkein vuoden työttömyys pistää hiljaiseksi.
Nyt taas tuntuu, että on oikeassa paikassa kun takaisin baanalla.
Ihan mielenkiinnosta, oletko mahdollisesti lukassut tämän?
http://sulakkeenpaluu.blogspot.fi/
-KKi-
Tervehdys, KKi. Turvallisia ja miellyttäviä ajokilometrejä. Tuo Palanut Sulake on mulla muuten tuolla linkkilistallakin uudempana versionaan. Kaveri ei vaan ole valitettavasti päivittänyt blogiaan useampaan vuoteen.
VastaaPoistaJotenkin en osaa sanoa mitään tuosta kirjoituksesta, joten hourailen muusta...
VastaaPoistaKun näyttää siltä, että kaikki länsimaissa pahaa tekevät islamistit kuvaillaan yksinäisiksi mielenterveysongelmaisiksi hyypiöiksi, niin pitäisikö tästä tehdä se johtopäätös, että islam joko houkuttaa hulluja, tekee hulluksi tai muuttaa hullut verenhimoisiksi hulluiksi?
Turkin kaappaus näyttää pelaavan joka suhteessa islamistien pussiin ja tuottavan kemalisteille pelkkiä ongelmia. Lisäksi näyttää siltä, että hallinnolla on ollut tarkat tuhansien henkien listat pidätettävistä vallankaappaajista jo kauan ennen kaappausta. Ehkä kaikki ei ole sitä, mitä islamistinen epädemokraattinen hallinto väittäää?
SDP on selvästikin aloittanut "me korvaamme Persut hallituksessa" -kampanjan. Osa mediasta näyttää tukevan kampanjaa voimakkaasti.
Ei jumalauta.
VastaaPoistaJärkyttävää.
Ällöttävää.
Pelottavaa.
Mutta tarinana pirun hyvä.
Tervehdys, Ano ja kiitokset. Sillä tarinan olikin tarkoitus olla järkyttävä, ällöttävä ja pelottava.
VastaaPoista