SELLAINEN PERINTEINEN VIIKONLOPPU

Eli epäpoliittista suomalaista miesperinnettä

Elettiin Pinnanmaan maakunnan Äkkölämäkölän kunnassa, tarkemmin sanottuna luonnonkauniin ja vesilinnuistaan tunnetun Hääränlärpättämänjärven rannalla. Oli se vaihe syksyä jolloin päivisin kesä vielä muistutti olemassaolostaan ja tarjosi kauniita ja lämpimiä hetkiä mutta iltaisin ja öisin kalsaksi viilenevä, suorastaan teräksinen ilmanala antoi puolestaan ymmärtää, mitä tuleman piti. Niin kuin jokainen syksy aina ennenkin. Vuodenajat taistelivat keskenään, toinen voitti ja sitten taas muutamaa kuukautta myöhemmin hävisi toiselle. Taistelu ei koskaan loppunut. Varsinkin näillä Suomen leveysasteilla sen huomasi. Mutta siihenhän oltiin totuttu. Näin sen kuului ollakin.

Hääränlärpättämänjärvi oli myös tunnettu mökkijärvi ja erään sellaisen mökin pihalla kulki kaksi miestä täydet klapisylilliset mukanaan. Toinen miehistä vei klapeja saunalle ja toinen sen vieressä olevaan grillikotaan. Tuttuja miehiähän nuo, Pöntisen Pave ja Perskeleen Ykä. Miehet odottelivat mökille tällä hetkellä ajavia ja epäilemättä jo kovaa janoa kärsivää Lötjöstä, Kutvosta sekä Pätistä ja kasasivat siinä odotellessaan tarpeeksi puita koko viikonlopuksi. Olihan edessä sellainen kahden päivän puhtaasti miehinen mukava törpöttely- ja saunomissessio.

Ensimmäisenä mökille oli saapunut Pöntinen. Koska mökin omistaja, paikallinen maanviljelijä Son Lönsön oli hänen vanha tuttavansa oli avain jätetty sovittuun paikkaan vuorilaudan alle piiloon niin kuin monta kertaa ennenkin. Lönsön viljeli tiluksillaan väläkaalia ja aattakätkää sekä viime aikoina myös luomuna viljeltyä transfobista slurria. Lönsön oli todennut Pöntiselle että nämä kuudenkymmenen hehtaarin viljelyt laskettiin nykyisin lähinnä pienviljelykseksi joten muutakin piti yrittää saadakseen revittyä leivän täällä syrjäseuduilla.

Niinpä hän myös kaivoi, pussitti ja myi eteenpäin manttaaliltaan eräältä soraharjulta löytynyttä erittäin hyvälaatuista genitaalihiekkaa, jota oli myyty pääosin Helsinkiin ja Tampereelle sekä viime aikoina ilahduttavan paljon myös Yhdysvaltoihin. Paikalliset varastot olivat kuulemma jostain syystä loppuneet ja ulkomailta sitä ostettiin niin paljon kuin vain ehdittiin pussittaa. Mistä lie kysynnän kasvu johtunut? Lisäksi hänellä oli täällä Hääränlärpättämänjärvellä kolme mökkiä samoin kuin vieressä olevalla Hällävälänjärvellä. Niitä hän vuokrasi jatkuvasti. Perheellisen on pakko yrittää.

Lönsön oli todennut että tällaisille perinteisille suomalaisille miesten ryyppyporukoille hän vuokrasi mökkejä oikein mielellään. Vaikka kyseisten viikonloppujen aikana työstetään eri tyyppisiä alkoholijuomia noin hehtolitra, niin sunnuntaisin, porukan häivyttyä sai sen vaikutelman että mökki oli viikonloppuna ollut tyhjä. Kaikki oltiin siivottu ja laitettu paikalleen. Olipa yleensä vielä tehty seuraavia vuokralaisia varten valmiit puutkin ja lyöty sytyt saunan pesään. Ei muuta kuin seuraavan vuokralaisen tuikata tuli alle.

Erityisesti venäläisiä Lönsön piti hankalina asiakkaina. Mökit jäivät heidän jäljiltään usein hyvin epäsiistiksi, niillä oli tapana juoksuttaa saunan suihkusta vettä jatkuvasti niin että pumppu kyykkäsi vähän väliä ja sitten niillä oli vielä se ihmeellinen tapa että kovilla pakkasilla ne pistivät niin takat, kamiinat kuin patteritkin täysille ja pitivät sitten siitä huolimatta ikkunoita auki. Mitä ihmeen järkeä siinäkään touhussa oli? Toisaalta rahallahan ne maksoivat nekin ja Äkkölämäkölässäkin ihmisten pääelinkeino oli syöminen.

Pöntinen laittoi puut valmiiksi saunan pesään ja Ykä viritteli tahollaan puita grillikotaan, jossa oli mainio Kotakeittiön tulisija. Oli tiedossa, että muu porukka saapuisi noin varttitunnin sisällä joten Pöntinen laittoi saman tien saunan lämpiämään. Saunapuissa oli melko paljon närettä joten mukava rätinä ja paksahtelu alkoi kuulua pesästä. Saunan piisistä nousevia savuja piti tietysti lähteä ulos ihailemaan niin kuin aina ennenkin. Se vei jotenkin ajatukset niihin yksinkertaisempiin aikoihin kun kylän kokokin laskettiin savujen mukaan. Ykä puolestaan oli kantanut grillimajalle koivupuuta. Pihkainen näre ei taas oikein puolestaan käynyt siihen hommaan, kun se paukautteli niitä kipunoita jatkuvasti.

Auto toisensa jälkeen saapui mökin pihalle ja tuttu porukka oli kasassa. Tässä porukassa ei turhia halailtu. Mitä suotta. Reilu kädenpuristus riitti. Lötjönen, Kutvonen ja Pätinen kantoivat romppeensa sisään ja sen jälkeen oli vuorossa perinteinen tervetuliais- ja viikonlopunaloitusdrinkki, toisin sanoen tukeva mukillinen kolmen tähden Jallua. Miehet olivat joskus ihmetelleet perinnettä joka näytti olevan ryyppyporukoissa yleinen kautta Suomen. Kotona jaloviinaa ei tullut koskaan harrastettua, mutta näihin tilaisuuksiin sitä aina ilmestyi. Ehkä se vaan kuului kuvioon. Ehkä siinä oli myös jotain perinteisen suomalaista. Eihän muualla maailmassa olla vieläkään opittu, kuinka konjakkia leikataan.

Mukit kopsahtivat yhteen, kohosivat, kuului 5 x klunks sekä 5 x ähkäisy ja miesten mökkiviikonloppu oltiin julistettu alkaneeksi. Seuraavana suuntana olikin luonnollisesti sauna, jossa vietettäisiin muutama seuraava tunti. Lötjönen, Kutvonen ja Pätinen laittoivat mukanaan tuomansa oluet pakkaseen ja Pöntinen sekä Ykä puolestaan ottivat omansa sieltä pois ja kuskasivat saunalle. Pitihän sitä juomista olla sillä miehinen stressin karkoitus janottaa.

Löyly alkoi kotoisan suhinansa, oluttölkit kolahtivat yhteen ja miehet alkoivat palvata lihaansa ja puhua samalla löylyn kanssa kotoisuudessaan kilpailevaa mukavaa paskapuhetta jossa vaihdettiin alkuun lähinnä tuoreimmat kuulumiset. Lihan palvaaminen oli tosin varsin hillittyä, sillä tässä porukassa ymmärrettiin, että saunominen on nautinto, ei kilpailu. Miksi ihmeessä muuttaa nautinto kärsimykseksi? Välillä pidettiin taukoa saunan kuistilla, jossa höyryäviin keski-ikäisten miesten kroppiin liittyi Voimasavuke Bostonin sankka savu. Jonka jälkeen siirryttiin jälleen löylyyn. Sitähän varten tänne oltiin tultu.

Näitä tapaamisia saattoi kutsua tapahtumattomuuden riemujuhliksi, sillä minkäänlaista varsinaista ohjelmaa ei harrastettu eikä oltu kehitetty eikä mikään muuttunut edellisistä kerroista. Miksi pitäisi muuttuakaan? Vanhenevat miehet saunoivat, joivat olutta ja muistelivat sitä, kun nuorempina saunottiin ja juotiin olutta. Se, mikä saattaisi naisille olla ihmettelyn aihe oli se – joitain heitä ehkä hieman loukkaavakin fakta – että naisista ei näissä löylyissä puhuttu ollenkaan. Piruakos sitä naisista puhumaan, kun kerran miesten kanssa oltiin tultu ryyppäämään. Joskus aivan nuorena, kauan aikaa sitten saattoi asia olla hieman toisin, mutta nuoren miehen ajattelutavan saattoi määritellä lauseella ”on selvää, etten aina ajattele pillua, mutta silloin kun yleensä ajattelen, ajattelen pillua”. Näillä miehillä kyseinen asia oli rauhoittunut jo aikaa sitten. Koira heilutti häntää eikä häntä koiraa. Miesten vaimot tiesivät tämän, mutta jotkut vaimot olivat aina naama hieman nurpallaan kun äijä läksi kavereitten kanssa mökille. Mahtoiko tuo johtua naisellisesta kontrollinhalusta ja tiedosta siitä että mökillä mies oli totaalisesti sen kontrollin ulkopuolella.

Hyvään mökkiporukkaan kuuluu olennaiselta osaltaan se, että porukkaan ei kuulunut sellaisia heppuja, jotka toivat mukanaan vääränlaista viinaa. Lähinnä kahdenlaista:

1. Rähinäviina. Tätä ei kai tarvitse kellekään selittää sen tarkemmin.

2. Lässytys-, opetus- ja sen jatkuvan toiston viina. Tällä alkoholimuodolla oli ennen pitkää sellainen ominaisuus, että umpirauhallisenkin miehen kädessä oleva tavallinen oluttölkki muuttuu ennen pitkää rähinäviinaksi varsin selvin eikä välttämättä kovin miellyttävin seurauksin.

Tällaista väärää viinaa juovat heput tietysti karsiutuvat vakituisista ryyppyporukoista pois hyvin nopeasti sillä masokismi ei kuulu moisiin viikonloppuihin. Luonnollisesti toimivan viikonlopun kannalta on oleellista että miesten arvo- ja ajatusmaailmat ovat suhteellisen lähellä toisiaan. Jos mökillä on sanotaammeko kolme miestä, joilla on voimakkaan kansallismielinen ajattelumaailma ja kolme miestä jotka taas tunnustavat aktiivisesti punavihreää ideologiaa niin riidalta on hyvin vaikea välttyä ellei kaikilla ole niin totaaliset lehmän hermot ettei saunoessa ja törpötellessä keskustella muusta kuin urheilusta. Toisaalta jos mies tietää joutuvansa mökille mennessään harjoittamaan ennakkosensuuria niin piruako sinne mökille sitten yleensä lähtemään.

Välillä Ykä kävi sytyttämässä tulet grillikotaan ja saunatauko muuttui samalla myös muonitukseksi jossa paisteltiin makkaraa, joka kuuluu kyseisten tapahtumien ensimmäisen illan olennaiseksi ruuaksi. Samalla muisteltiin niitä monia hyviä makkaroita, joita ei enää ole tarjolla. Erityisesti mieleen tuli Atrian Wanhan Ajan Makkara, joka oli erinomainen tulimakkara mutta jota ei tahtonut enää löytää oikein mistään. Ykä muisteli myös lämmöllä ehkä kaikkein aikojen parasta grillimakkaraa eli Chef Wotkinsin Wotwurstia jota hän osti säännöllisesti silloin kuin vielä siellä Reuna-Suomessa Helsingissä asusteli. Sitäkään ei ollut enää myynnissä. Kyseisessä sessiossa miehille maistui erityisesti ruisryynäri. Yleensä ja erikseen todettiin, että niin lenkki kuin säilykeliha ei ole aikoihin ollut enää lähelläkään sitä, mitä se oli vielä joskus 1980-luvulla. Sen HK:n Sinisenkin ne menivät ja jotenkin pilasivat. Se Sukulako sen sai aikaiseksi?

Ja sitten jälleen saunaan, jossa mietittiin porukan nuivan ajattelumaailman keskenään sopivuutta ja samalla sitä, mahtoiko punavihreää ideologiaa tunnustavat porkkanaa purevat herraseurat pitää tällaisia samanlaisia mökkiviikonloppuja. Kai niillekin häppä maistui mutta kun sen tyyppinen ajattelu eli eniten siellä suurissa betonikaupungeissa niin keskittyivätkö ne lähinnä kapakassa istumiseen? Joka tapauksessa seurue pesi itsensä miten kuten, pukeutui ja siirtyi istumaan grillimajaan jossa jatkoi kansallismielistä, humaltuvien miesten selväksi vihapuheeksi tulkittavaa keskustelua tosin toivottaen samalla oikein mukavaa viikonloppua sille potentiaaliselle punavihreälle herraseuralle joka mahdollisesti vietti samanlaista viikonloppua jollain vastaavalla mökillä. Luonnollisesti tämän fiktiivisen punavihreän seureen terveydeksi otettiin jälleen tukevat moukut jallua, jota oltiin työstetty pitkin iltaa hyvistä syistä eli lähinnä niistä että otetaas jallua kun ei olla hetkeen otettu. Kyseessä oli myös taktinen suoriutuminen sillä paikalla olevista jaloviinoista kannatti juoda ensimmäisen illan aikana noin 75 prosenttia ajatellen jo kaukana tulevaisuudessa odottavaa sunnuntaiaamua.

Kyseisessä sessiossa olevat miehet olivat kaikki tahoillansa tottuneet eräelämään jota harrastaessaan heille kävi vaatimatonkin majoitus. Näissä sessioissa puolestaan hieman hifisteltiin koska tänne tultiin ryyppäämään eikä metsästämään tai vaeltamaan joten mökissä oli sekä pakastin, posliinivessa että astianpesukone ja kyseisessä mökissä myös suhteellisen iso televisio. Television kohdalla oli tärkeää, että sen kanavat katsottiin tapahtuman alussa läpi jotta tiedettäisiin mitä illan aikana ei tultaisi katsomaan. Keskinäinen pulina riitti oikein hyvin. Poikkeuksena saattoi olla sellainen kerta jolloin telkkarista oli tarjolla jotain huomattavan mielenkiintoista urheilutarjontaa niin kuin vaikka olympialaisia tai lätkän mm-kisoja. Olihan tietysti mukana tietokoneita ja älyhärpäkkeitä mutta niitä ei avattu, ellei sitten jollain hepulla ollut jotain mukavaa uutta näytettävää, niin kuin vaikka esimerkiksi aivan erinomaista suomalaista motokuskijazzia:

Koska kyseessä oli perjantai ja pääosin miehillä oli ennen törpöttelyn aloittamista takanaan työpäivä oli selvää että taktinen, strateginen, logistinen ja operatiivinen väsymys iski viimeistään puolilta öin ja mökissä alkoi kuulua viiden juopuneen miehen tukeva kuorsaus jota mökin katolla istuskeleva ja joutenoloaan lopetteleva varis saattoi ihmetellä. Ja tuumia, että eikös ne ihmiset itse sanoneet että äänellään se variskin laulaa, mutta ei tuo noitten äijien korina kyllä juurikaan musikaalisia ansioita sekään pahemmin ansaitse. Törkeää taiteellista syrjintää, vaikka muuten ihan mukavia heppujahan nuo olivat.

Siirrytään lauantaiaamuun, jossa miehet heräävät viimeistään puoleenpäivään mennessä, yleensä jo hieman aikaisemmin, sellaisessa näissä tapahtumissa niin tutussa ns. luovan krapulan tilassa. Siinähän nautitaan aamiainen eli yleensä kahvia ja lihapiirakkaa, jota on terästetty metukka- tai balkansiivuilla. Jonkunnäköistä mehua nautitaan yleensä myös tai sitten vissyn vesiä jos hepulle ne mielummin maistuu. Viimeistään kello kolmetoista koko porukka siirtyy Toisen Päivän Ensimmäiseen Saunaan. Saunan löylyissä luovan krapulan tila kehittyy, mutta ei saavuta sinänsä vielä filosofista huippuaan, vaan tässä vaiheessa loiventavia oluita hörsivät miehet keskittyvät lähinnä vitsinkerrontaan. Sinänsä kun miehet ovat tunteneet toisensa jo hyvin kauan, niin vitsinkerronta on jo perin tuttua eli sen voisi todeta etenevän kaavalla:

- Rasistinen vitsi A7

- Rasistinen nauru D3

- Homovitsi C11

- Asenteellinen homovihanauru N9

- Naista halventavaksi tulkittava seksivitsi B8

- Naista halventavaksi tulkittava seksistinen halveksuttava vihanauru D12

Aina silloin tällöin joku miehistä kertoo uudenkin vitsin mistä hän saa erikoiskiitoksen ja sen kunniaksi on otettava tietysti tukevat moukut jallua, jota on siis jäljellä noin 25% siitä määrästä mitä sitä tänne mökille perjantaina tuotiin. Jallun määrä on voimakkaasti vähentynyt mutta harvassa toisaalta ovat ne tuoreet vitsitkin.

Kyseisen saunan jälkeen on ohjelmassa ruokailu, josta tällä kertaa oli vastuussa Kutvonen. Kutvosen tarjoama menu oli yksinkertainen mutta erittäin toimiva sekä ennen kaikkea helppo valmistaa. Menu sisälsi lohkoperunoita sekä hirvisäilykettä johon ei oltu laitettu muuta maustetta kuin jauhettua merisuolaa ja lipstikkaa, mikä käy kaikkeen riistaruokaan aivan erinomaisesti. Lisäksi oli tarjolla ruisleipää ja jo aiemmin kuppiin sulamaan laitettua voita. Miehet kutsuivat tätä varsin tuttua ruokaa nimellä Perkeleen Kovien Miesten Ruoka ja äyskäröivät sitä ääntä kohti suurella antaumuksella.

Ruokaa sulateltiin grillikodassa noin tunnin verran ja sitten olikin aika siirtyä Toisen Päivän Toiseen Saunaan jossa luova krapula oli saavuttanut toisen päivän luovan nousuhutikan tilan joka mahdollisti huomattavan filosofisen keskustelun tason jonka kaikkinensa saattoi määritellä joko laittoman tai ainakin epäilyttävän viha-, pelko-, fakta- ja järkipuheen piiriin.

Luonnollisesti tuli käsiteltyä myös ajan kulun käsittämätöntä ja julmaa nopeutta. Aikanaan se, mikä oli edessä tuntui kestävän käsittämättömän pitkään mutta taaksepäin katsottuna se olikin vain mitätön hujahdus. Muistivatpa miehet mainita sen kestoaiheen, kuinka työn tekeminen muuttui päivä päivältä vaikeammaksi niitten työtä määrittelevien ihmisten toimesta jotka eivät olleet koskaan töitä tehneetkään. Toisaalta muistettiin, että hyvä kun niitä töitä kuitenkin oli sillä tämänikäiset häiskät olivat elämänsä viimeisessä työpaikassa jonka loputtua he olivat lähinnä yhteiskunnallista ongelmajätettä. Filosofisessa keskustelussa nousi myös aina esille se tietynlainen suru siitä, että se maa, jonka tämä porukka mielsi aikanaan niin tutuksi ja omakseen oli alkanut muuttua niin vieraaksi ja sellaisten ihmisten toimesta jotka kuitenkin edustivat hyvin pientä vähemmistöä. Tietysti kaikki keskustelu käytiin pitkillä sanamuodoilla puhuen kieltä jota voisi kutsua saunatajunnanvirraksi.

Mutta keskustelussa todettiin myös se, että oli meillä minkälainen hallinto ja kuinka sekopäinen virkamieskoneisto tahansa, niin tiettyä suomalaisten miesten kaveruutta se ei pystyisi koskaan estämään. Se oli tietynlainen pysyvä elämän tukipylväs maailmassa joka keksi joka päivä jotain uutta ja älytöntä. Vaikka ehkä se virkamieskoneisto jossain vaiheessa hoksaisi vaatia, että tällaisiin ryyppyreissuihin tulisi mukaan kunnallinen mielipidevalvoja joka pitäisi huolen siitä, että juovuksissa keskusteltaisiin vain oikeista asioista ja oikeissa sävyissä. Tämä porukka tuumi siitä vaihtoehdosta että saattaahan sekin joskus tapahtua, mutta tuossa mökin vieressähän on tuo Perseenrepimänrääpimänsuo, jossa on vielä tilaa. Todettaisiin vaan sitten jälkikäteen että se tyyppi vaan läksi jonnekin eikä me humalapäissämme oikein arvattu lähteä sitä etsimäänkään. Oltais vielä eksytty itsekin. Kun alkoi olla pimeäkin. Miten lie sitten kadonnut? Jos se lähti itte vihapuhumaan tuonne suolle ja eksyi sitten?

Selväähän on, että suurimmat filosofiset oivallukset tapahtuivat sitten päivän toisen saunan  jälkeen illalla joutenoloa lopetellessa, mutta koska mikään muu ei siinä vaiheessa enää ollutkaan selvää, niin ne tuppasivat sitten autaasti (ja ehkä onnekkaastikin) unohtumaan ja pikkuhiljaa kuorsauskvintetti alkoi jälleen esittää koko yön kestävää konserttoaan.

Sunnuntaiaamun taustamusiikkina olisi saattanut soittaa Volgan Lauttureita nonstoppina, mutta sehän ei estänyt aamiaisen jälkeistä kämpän täydellistä siivoamista. Tänne tultiin ja täältä lähdettiin jälkiä jättämättä. Koska väsymys oli tullut melko varhain näytti alkometri miehille että maantie kutsuu. Jälleen kerran lyötiin kouraa kouraan ja todettiin, että tää otetaan taas uusiksi. Mukavinta siinä lupauksessa oli se, että se tiedettiin todeksi. Ja joka kerta samalla, muuttumattomalla kaavalla. Jos se toimii, älä räplää.

Lukijalle: tämä kirjoituksen idea pohjautuu Kari Ojalan toistakymmentä vuotta sitten julkaistuun kolumniin, jossa hän totesi, että miesten ryyppyviikonlopuilla on uskomattoman suuri terapeuttinen merkitys. Olen kokemuksen syvällä rintaäänellä täysin samaa mieltä. Ojalan kirjoitus on alun perin julkaistu Vihreässä Langassa ja täytyy sanoa, että se taitaa olla se ainoa kirjoitus kyseisessä aviisissa jonka kanssa olen samaa mieltä.

Ja vielä loppuun lisäys. Tarkoituksena oli pitää kirjoitus vapaana päivänpolitiikasta, mutta tämä juttu vaan hyppäsi silmille. Toisaalta sitä saattaa verrata sellaiseen mökillä esitettyyn kiroilevaan motokuskijazziin. Vittuuntumista ja hammasten kiristystä siinäkin on. Kotimaiset demarimme ovat – Liisa Jaakonsaari esilukijana – nyt kovasti hämmästyneitä kun Donald Trump näköjään on pitämässä vaalilupauksensa. Hämmästyksen ymmärtää, sillä onhan se sellainen törkeys broileripolitiikkaan tottuneille jotain aivan käsittämätöntä. Asian tiimoilta Liisa on vielä tuuminut, että nyt on aika julkaista terävä twiittaus ja lopputuloshan on juuri niin oivaltava ja asiaan sataprosenttisesti liittyvä kuin vain Liisalta voidaan odottaa:

Tunnetulla tyylillään Liisa jälleen kerran putsasi pöydän, tyhjensi pajatson ja hiljensi soraäänet. 

Itse asiassa hoksasin, että kun Liisa aikanaan lähtee politiikasta niin minulla tulee häntä tolkuttoman ikävä. Tosin ehkä eri syystä kuin mitä Liisa itse saattaisi kuvitella.

Vaan hetkonen, nykykäsityksen mukaan meikäläinen taisi juuri syyllistyä poliitikkoon kohdistuneeseen vihapuheeseen. No, joka tapauksessa oikein hyvä alkavaa viikonloppua kaikille. Ehkä teistä joku lähtee vaikka mökillekin.