GREATEST SHITS: ÄÄNESTYS

Kun blogini täytti kymmenen vuotta, ajattelin laittaa pystyyn äänestyksen suurimmasta hölmöntölväyksestä blogin toiminta-ajalta eli vuodesta 2007 (kun Viha oli vielä nuori) nykypäivään vuoteen 2017 (kun Viha oli jo kypsemmässä iässä). Huomasin, että asetelmassa oli selvä ongelma, eli kyseisen kymmenen vuoden aikana esille nousi muutama niin suuri tyräys ohi muiden, että äänestys olisi jäänyt tylsäksi. Luonnollisesti kyseistä aikaa tarkkaillessa esille tuli valtava määrä ehdokkaita mutta ne olivat kuitenkin pääosin yksittäisten tiedostavaisten ihmisten aivopieruja jotka kuuluvat kuitenkin niihin aika ajoin julkaistaviin Epistola-juttuihin. Tokihan ne säännöllisesti olivat sitä ns. triple facepalm-osastoa, mutta eivät yltäneet valtakunnallisen tason emähölmöilyihin.

Otin siis hieman toisen linjan, vähän laajemman aikahaitarin ja laitan äänestykseen niitä ehdokkaita, joita voi sanoa valtiollisen tason lähihistorian eeppisiksi munauksiksi. Lukija voi sitten äänestää kaikkein eeppisintä munausta ja koska kilpailu on varmasti kova, niin tällä kertaa lukija voi äänestää useampaa kuin yhtä vaihtoehtoa. Kuljemme aikajärjestyksessä historiasta nykypäivään ja ensimmäinen ehdokas on niinkin kaukaa kuin vielä Suuren ja Mahtavan aikakaudelta. Aloitetaan.

1987: Konsensus

Konsensus kuulostaa sinänsä varsin viattomalta sanalta ja voi herättää myös positiivisia mielleyhtymiä. Tässä tapauksessa kuitenkin tarkoitetaan Suomen lähihistoriassa harjoitettua konsensuspolitiikkaa, joka vei politiikan pois politiikasta ja samalla myös äänestäjiltä tosiasialliset vaihtoehdot. Samalla kun konsensuspolitiikkaan siirryttiin, se tarkoitti lopullista siirtymistä pois valtiomiesten aikakaudelta broileripoliitikkojen aikakauteen. Puoluekoneistot kouluttavat vanhojen johtajien tilalle uusia johtajakokelaita jotka ovat mieltäneet politiikan urana ja ammattina sekä suhtautuvat toisten puolueitten edustajiin puhtaasti samassa liigassa pelaavina kollegoina.

Tämä tarkoitti siirtymistä vaalikauden kestäviin hallituksiin ja järjestelmään jossa kaksi suurta oli ”hallituksessa” ja kolmas suuri lepovuorossa ”oppositiossa” kunnes seuraavissa vaaleissa lepovuoroon siirtyi joku ”hallituksesta”. Järjestelmä sai särön vuonna 2011 perussuomalaisten jytkyn myötä, tai näin ainakin luultiin sillä persut ovat tällä hetkellä kesytetty yhdeksi konsensuspuolueista. Se, mitä persujen kohdalla tapahtuu vuoden 2017 kesällä jää nähtäväksi mutta tällä hetkellä konsensuspolitiikka on edelleen voimissaan ja valtakunta etenee konsensuspuolueitten hyväksi näkemällä yleisafrikkalaisella linjalla.

Konsensuksen alun vuosiluvusta voi kiistellä, mutta itse valitsin vuoden 1987 siksi, että silloin aloitti toimintansa Harri Holkerin hallitus, jossa kokoomus pääsi ensimmäistä kertaa pitkään aikaan mukaan. Sitä ennenhän ne ns. yleiset syyt olivat pitäneet sen oppositiossa (jossa se oli silloin jopa jonkun sortin oppositiopuolue). Joka tapauksessa kyseinen konsensuspolitiikka on saanut aikaan sellaisen poliitikkojen sukupolven, jolle tärkeintä ei ole kansalaisten hyvinvointi vaan lähinnä oma ura ja mielellään liittovaltioportaassa.

1990: Somali-invaasio

Eli kyseisen vuoden lopulla meille alkoi tulla huomattava määrä somaleita. Ei suinkaan pakolaisleireiltä eikä edes Somaliasta, vaan Moskovasta, johtuen pääosin siitä, että Suuren ja Mahtavan Neuvostoliiton tarjoama toverirahoitus oli loppumassa ja silloiset tulijat olivat Mohamed Siad Barren hallintoa. On vieläkin selvittämättä  se, kuinka paljon tietyt suomalaiset järjestöt olivat mukana kyseisessä somali-invaasiossa mutta jotain osuutta niillä epäilemättä on ollut.

On muistutettava, että silloinen presidentti Mauno Koivisto vastusti voimakkaasti somaleitten tuloa ja hallituksella oli valmiina toimintaohje siitä, että niitten tulo tyssättäisiin. Mutta sitten Holkerin hallitus teki yhden lähihistoriamme eeppisimmistä mokista ja aukaisi rajat. Samalla luotiin ennakkotapaus muillekin elätettäväksi tulijoille. Somaleista tuli hämmästyttävän nopeasti kaiken arvostelun ulkopuolella olevia käveleviä solidaarisuuspokaaleita.

Muistutetaan vielä niistä presidentti Koiviston kommenteista, joita hän esitti asian tiimoilta:

"Somalialaiset on syytä pysäyttää rajalle. Otetaan nimet ylös ja luvataan harkita. Todetaan, että Neuvostoliitto on turvallinen maa. Jos joku on eri mieltä, niin sitten riidellään. Sanoin, että ellei näitä pysäytetä, miten sitten muitakaan." (Kommentissaan 29.11.1990 sisäministeri Jarmo Rantaselle ja ministeriön kansliapäällikkö Juhani Perttuselle.)

"Tulisi määritellä raja, johon asti annetaan tulla ja sitten poikki. Jottei tulisi tarpeettomia hankaluuksia, pakolaisia ei tulisi sijoittaa paikkakunnille, joilla on tuntuvaa vastustusta." (Muistiinpanossaan 7.1.1991)

"Minua rasittaa, että on joku eliitti, joka kertoo mitä mieltä kansan pitäisi olla ja antaa tuomioitaan ja hyväksymistään sen mukaan. Täytyy tunnustaa, että minua aika lailla rasittaa sekin, kun sanotaan, että katsokaa muita maita ja kuinka me kehtaamme niiden edessä olla. Aivan kuin meidän historiamme, yhteiskuntamme tai saavutuksemme olisivat sellaisia, että pitäisi jotenkin madella muiden ihmisten edessä." (Kommentti Suomen harjoittamasta pakolaispolitiikasta Ilta-Sanomien haastattelussa 10.1.1991)

Hän oli oikeassa ja häntä olisi tullut kuunnella. Erityisesti hän ennusti naulan kantaan sen ylimielisen eliitin syntymisen. Ehkä hänkään ei tosin osannut ennustaa, kuinka suureksi  ja röyhkeäksi se lopulta turposi.

1991: Suuri Lama

1990-luvun suuri lama kesti itse asiassa paljon lyhyemmän aikaa verrattuna tähän nykyiseen lamaan mutta nykyinen lama tuli meille automaattisesti siksi, että se jylläsi muuallakin maailmassa ja eteni sieltä meille. 1990-luvun lama taas saatiin aikaan pääosin ihan ikiomin voimin niin pankki- kuin asuntokuplan ylisuureksi puhaltamisen sekä vahvan markan politiikan vuoksi. Osaltaan tietysti vaikutti Neuvostoliiton kanssa käydyn bilateraalisen kaupan loppuminen.

Joka tapauksessa kyseinen lama tuhosi valtavan määrän suomalaisia yrityksiä, särki perheitä ja tuhosi ihmiselämiä. Lisäksi sen myötä ajatus siitä, että maassa on satoja tuhansia työttömiä ei enää ole kriisi, vaan siitä on tullut pysyvä normaali. Muistutettakoon, että Kekkonen runnoi vuonna 1975 kasaan hätätilahallituksen juuri työttömyyden vuoksi ja silloin työttömiä oli muistin mukaan tuollainen 70.000. Tuon laman myötä suomalaisille ihmisille epävarmuus tulevasta muuttui pysyväksi olotilaksi.

1994: EU-kansanäänestys

Hotellin respassa äänestettiin EU-jäsenyyttä vastaan. Pääasiallinen syy äänestyspäätökseen oli pelko siitä, että jäsenyyden myötä Suomi muuttuu itsenäisestä ja itsestään huolta pitävästä valtioyksiköstä Euroopan Takahikiän Perähikiäksi nollavaikutusvallalla. Ja juuri näinhän siinä sitten pääsikin käymään.

56,9 % äänestäneistä äänesti kuitenkin liittymisen puolesta. On tietysti tavallaan epäreilua sanoa, että he tekivät eeppisen munauksen. Sillä eihän heillä ollut aavistustakaan siitä, mitä tuleman piti. Hehän kuvittelivat äänestävänsä sen puolesta että Suomi liittyy jonkunlaiseen valtioitten liittoon, jonka kautta he saavat keveämmän verotuksen, halpaa ruokaa, halpaa viinaa, halpoja autoja ja jonkunlaisen kuvitellun turvan Venäjää vastaan. Lisäksi heitä kohtaan harjoitettiin painostusta, sillä oltiinhan valtiovallan ja median taholta tehty selväksi että Suomella on kaksi vaihtoehtoa. Joko se liittyy Euroopan Unioniin tai sitten se joutuu tsuhnien helvettiin.

Tästä vinkkelistä ajateltuna äänestystulos oli ymmärrettävä. Mutta yhtä kaikki, se avasi tien sille kehitykselle jonka lopputuloksena Suomea voi nykyisin verrata lähinnä Liittovaltion munakarvoissa elävän satiaisen munakarvoissa elävään kutiaiseen.

1995: Median pravdoittuminen

Eli tällähän tarkoitetaan sitä, että suomalainen valtamedia on muuttunut viimeisen noin kahdenkymmenen vuoden aikana punavihreää ideologiaa suoltavaksi propagandakoneistoksi. Valitsin vuosiluvuksi 1995 sillä silloin aloitti toimintansa Helsingin Sanomien Nyt-liite, jossa tulevan kehityksen merkit näkyivät hyvin selkeänä. Siitä kehitys levisi muihinkin lehtiin sekä valtiollisiin tiedotusvälineisiin näin jälkeenpäin ajatellen oikeastaan hämmästyttävän suurella nopeudella. Seurauksena oli kehitys, jossa media muuttui ensin vallan vahtikoirasta sen verikoiraksi ja lopulta itse vallanpitäjäksi joka ei millään tavalla pyri peittelemään nykyaikaista lähetyskäskyään. Muistutetaan, että valtamedia on nykyisin yksi niistä aktiivisimmista tekijöistä jotka vaativat sananvapauden rajoittamista ja väärinajattelun hiljentämistä. Eli toistetaan: valtamedia vaatii sensuuria.

2000: Tarja Halonen presidentiksi

Tästä vuoden 2000 eeppisestä hölmöntölväyksestä voi pääosin kiittää suomalaisia naisia, joille silloin iski kummallinen hysteria päälle. Oli kerta kaikkiaan pakko saada naispresidentti kun oli pakko saada naispresidentti ja kun mukavasti pravdoittunut valtamediakin tuki kovasti Halosta niin näin Suomi sai presidentikseen vasemmistososialistisen ”arvopresidentin” jonka mädätystyö niin hallinnossa, virkakoneistossa kuin maanpuolustuksessa näkyy vielä kauan aikaa. Koska valtamedia piti yllä mielikuvaa ”meidän kaikkien rakastama muumimamma”, niin hölmöntölväys uusittiin vuonna 2006.

Lähinnä täytyy olla kiitollinen siitä, että kun presidentin valinta siirtyi suoraan kansanvaaliin, niin samalla presidentin valtaa olennaisesti kavennettiin. Ajatus siitä, että Halosella olisi ollut Kekkosen valta on suorastaan karmaiseva. Toisaalta Halosen valta ei olisi silti noussut Kekkosen absoluuttiselle tasolle, sillä Kekkosella oli karisma ja Halosella antikarisma.

2002: Euro

Euro oli niitä asioita, joita ei otettu ensinkään esille EU-kansanäänestyksessä eikä sitä kyselty kansalta sen jälkeenkään. Miksi oltaisiin kysytty, pikkujuttuhan se oli. Eihän se meinannut muuta kuin taloudellisen itsenäisyyden menettämistä, devalvointimahdollisuuden poistumista ja Suomen talouden kytkemistä johonkin, jota ei oltu tehty taloudellisin, vaan poliittisin periaattein ja päämäärin.

2009: Sananvapaustuomiot

Laki kiihottamisesta kansanryhmää vastaan on tunnetusti blankolaki jota on käytetty puhtaasti poliittisiin tarkoituksiin. Kun lähestyttiin kuluvan vuosituhannen ensimmäisen vuosikymmenen loppua tätä pykälää alettiin sitten hyödyntää käytännössä. Hotellin respan rajallisen muistin mukaan ensimmäinen tuomion saanut oli nimimerkillä Tomashot toiminut henkilö joka sai sakkorangaistuksen koska oli levittänyt yleisön keskuuteen maahanmuuttajia ym. etnisiä vähemmistöjä ”panettelevia ja solvaavia” lausuntoja, sekä luoneen itse osan lausunnoista. Hotellin respassa muistetaan kyseinen sivusto ja se sisälsi kylläkin vain mediasta kopioituja uutisleikkeitä maahanmuuttajien tekemistä rikoksista. Tuomio tuli siltä pohjalta joten periaatteessa suomalaiset sanomalehdetkin olisi pitänyt panna tuomiolle sen vuoksi että ne olivat uutisoineet siitä, mitä oli tapahtunut.

Ehkä kuuluisin sananvapaustuomio oli luonnollisesti tapaus Jussi Halla-aho jonka tuomiossa oli kyse puhtaasti Mika Illmanin henkilökohtaisesta kostosta josta häiskä totesi itsekin, että ”on hyvä, että lain tulkitsijat nyt ovat saaneet ennakkotapauksen. Korkein oikeus on vetänyt rajan sille, kuinka pitkälle se, joka arvostelee valtaapitäviä, saa provosoida ja liioitella.” Siis sama suomennettuna että valtaapitäviä ei saa arvostella vaikka siihen olisi perusteetkin sillä sitä niitten ego ei kestä.

Vuosi 2009 valikoitui tämän hölmöntölväyksen vuosiluvuksi erityisesti Seppo Lehdon tuomion vuoksi. Seppohan harrasti koko lailla törkeää bloggaustoimintaa jossa hänen virkakoneistoa kohtaan osoittama arvostelu meni kiistatta mauttoman puolelle. Siitä huolimatta Sepon saama kahden vuoden ja viiden kuukauden ehdoton vankeustuomio oli täydellinen poliittinen oikeusmurha sillä samaan aikaan (niin kuin nykyisinkin) esmes törkeistä pahoinpitelyistä ja raiskauksista saa pääosin ehdollisia tuomioita. Keräsin silloin hieman tuomioita vertaukseksi ja laitetaan yksi muistutukseksi:

Eräs vantaalaismies:

- törkeä pahoinpitely

- lyönyt ja potkinut maassa makaavaa uhriaan ylävartaloon ja päähän

- aiheuttanut aivovamman

- hovioikeuden mukaan pahoinpitely oli tehty erityisen raa'alla ja julmalla tavalla ja että teko oli myös kokonaisuutena arvostellen törkeä

Tuomio: Yksi vuosi ja kaksi kuukautta ehdollista vankeutta

Seppo ei lyönyt ketään, ei raiskannut ketään, ei laittanut kenenkään piimäpurkkiin rotanmyrkkyä, eikä niin pöllinyt kuin hajoittanut kenenkään kiinteää tai irtainta omaisuutta. Seppo kirjoitti. Ja sai siitä 2 v 5 kk ehdotonta. Tulee muistaa, että Lehdon tuomiota voi käyttää ennakkotapauksena. Se mahdollistaa sen, että väärinajattelijalle voidaan lasauttaa vaikkapa kahdeksan kuukautta ehdotonta ja todeta, että verrattuna case Lehtoon tuomio oli kumminkin pieni. Niin että älä rasisti valita.

2011: Suomi EU-maakunnaksi

Eduskunta sitten meni ja päätti syyskuussa 2011 lopettaa vapaaehtoisesti Suomen lopunkin itsenäisyyden kirjaamalla perustuslakiin muutoksen että Suomi on Euroopan unionin jäsen. Euroopan unioni on puolestaan menossa koko ajan enemmän liittovaltion suuntaan eikä sitä millään muotoa edes yritä peitellä. Lukijalle ei liene epäselvää kuinka helppoa Suomen perustuslakia on muuttaa ja paljonko kansanedustajia tarvittaisiin, että kyseinen pykälä saataisiin pois.

Tuohon eduskunnan päätökseen sisältyy melkoinen paradoksi. Sillä laki törkeästä maanpetoksesta sanoo näin:

Törkeä maanpetos on maanpetoksen törkeä tekomuoto, josta tuomitaan vankeutta vähintään neljä vuotta ja enintään elinkautinen vankeusrangaistus. Maanpetoksen tekee törkeäksi se, että siinä

1. aiheutetaan vaara valtakunnan tai sen osan joutumisesta vieraan vallan alaiseksi taikka

2. muutoin aiheutetaan Suomelle erityisen suurta vahinkoa

Tuolla vuoden 2011 päätöksellähän eduskunta ei pelkästään aiheuttanut vaaraa vaan kokonaisuudessaan saattoi koko valtakunnan vieraan vallan alaiseksi. Jos lakia oltaisiin noudatettu niin eikös suurimman osan silloisesta eduskunnasta pitäisi olla istumassa pitkiä vankeustuomioita?

2011: Jalkaväkimiinakielto

Saman vuoden marraskuussa eduskunta sitten liitti Suomen Ottawan sopimukseen jonka perusteella Suomelta on tähän päivään mennessä tuhottu niin sakara- kuin putkimiinatkin. Sopimusta voi pitää tiedostavien alaleuanväpättäjien (joitten eturintamassa oli arvopresidenttimme Tarja Halonen) suurvoittona. Varastossa olleet suomalaiset jalkaväkimiinat eivät olleet silponeet yhdenkään angolalaislapsen jalkaa ennen marraskuuta 2011 jolloin päätös tuli voimaan. Mutta kyseinen päätös voi maksaa jossain vaiheessa hyvin paljon suomalaista verta.

Mainittakoon Ottawan sopimuksesta vielä eräs, no, hieman ihmeellinen seikka. Wikipedian mukaan sopimuksen voi irtisanoa kuudessa kuukaudessa ilmoittamalla siitä sopimuksen tallettaneille Yhdistyneille kansakunnille. Miinakielto kuitenkin jatkuu irtisanomisaikana syntyneen sodan loppuun saakka, mikäli sota alkaa irtisanomisaikana.

Eli kuinkas tää menikään? Siis jos Suomi ja, no, se yks valtio alkavat valtioitten välisen ottaanlyöntikilpailun, niin Suomi ei saa pikapuoliin alkaa valmistaa miinoja (niitähän voisi kyllä tehdä huomattavia määriä huomattavassa ajassa) koska Ottawan sopimus vaatii odottamaan että sota loppuu ensiksi? Minkälaiset utopistit tuon sopimuksen oikeastaan ovat laatineet?

Pornoa

Taidetta

2012: Homohypetys

No joo, kyseinen hypetys alkoi toki jo ennen vuotta 2012 mutta hotellin respa valitsi vuoden silloin käytyjen presidentinvaalien perusteella. Silloinhan Pekka Haavistosta piti ehdottomasti saada presidentti ja nimenomaan siitä syystä että hän oli homo. Sittenhän homohypetykseen tuli mukaan tämä tolkuton Tom of Finland-buumi vaikka jätkän tuotannossa ei loppujen lopuksi ole kyse muusta kuin hinteille tehdystä runkkausmateriaalista.

Nuo kaksi seikkaa olisi sinänsä kestänyt ilman että olisi laittanut tätä asiaa greatest shits-äänestykseen mutta kun homohypetys on kääntynyt viime aikoina LGBTQTiiTyy-hypetykseksi jossa sukupuolen (tai ne noin 35 sukumoniota) voi valita ihan puhtaalla fiilispohjalla ja asiaa aletaan aivan tosimielessä vaatia kouluihinkin opetettavaksi. LGBTQTiiTyyn myötä näyttää myös siltä, että aikaisemmin koviin tieteisiin kuulunut biologia on siirtynyt - ainakin feministien mielestä - selitteläätiön ja soveltavan spedestetiikan alalajiksi:

Olemme siirtymässä aikaan jossa pervo on normaalia, normaali pervoa ja kokonaisuus määritellään promillen puoliskon sen hetkisen fiiliksen mukaan eikä sitä tällainen aikuinen mies tahdo kestää.

Hetkinen. Did I just assume my gender?

2015: Invaasio 2015

Se surullisenkuuluisa syksy. Maahan saapui pääosin Ruotsin puolelta tommonen 35.000 pääosin arabitaustaista jätkää jotka olivat siis tulleet seitsemän sotaakäymättömän maan läpi hakemaan ”turvapaikkaa”. Itsenäinen valtio olisi pistänyt Tornionjoelle sotilaat asemaan ja tyssänneet tulemisen ankarimman jälkeen. Mitä teki EU-maakunta Suomi? No, pisti myös sotilaat asialle, tosin  laittoi varusmiehet kantamaan turvapaikkahuilailijoitten kapsäkkejä.

Asian tekee vielä häpeällisemmäksi se, että niin nykyinen kuin sitä edeltävä hallitus tiesi invaasiosta jo kauan ennen kuin se alkoi. Jo maaliskuussa 2015 sisäministeriö kartoitti kunnilta majoituspaikkoja. Silloin luku oli 11.400 paikkaa. Saman vuoden toukokuussa luku oli jo 80.000.

Tilannehan olisi vaatinut kovia keinoja. Niitä oltiin valmiita käyttämäänkin. Nimittäin suomalaisia kohtaan. Sisäministeriön kansliapäällikkö Päivi Nerg meni ja uhkasi kuntia:

Jos kunnat eivät vapaaehtoisesti tarjoa sopivia tiloja, ne voidaan määrätä valtioneuvoston asetuksella luovuttamaan tilat vastaanottokeskuskäyttöön tässä poikkeuksellisessa tilanteessa. Valtio maksaa vastaanottokeskuksen kustannukset ja tilavuokran.

Tavallinen ihminen on tupannut ajattelemaan, että valmiuslain valtuuksia käytettäisiin silloin jos maata uhkaa ulkopuolinen tunkeutuja joka uhkaa suomalaisten turvallisuutta. Ei ollut juolahtanut mieleenkään, että niitä käytettäisiin auttamaan ulkopuolista tunkeilijaa joka uhkaa suomalaisten turvallisuutta.

2016: Poliittinen poliisi

Eli viime vuonna poliisimme otti hyvän askeleen kohti punavihreää valpoa. Kyseisestä askeleesta se käytti nimitystä ”suunnitelma vihapuheen ja -rikosten torjunnan tehostamiseksi.” Kyseinen suunnitelma sisälsi viidenkymmenen (myöhemmin tuli tieto määrän nostamisesta kahteensataan eikä tätä tietoa olla peruttu) viharikostutkijan toimen perustamisen. Eli resurssipulassa oleva poliisi priorisoi resurssinsa siihen, että tyypit tutkivat työkseen nettiä etsiäkseen vääriä mielipiteitä.

Erityisen tärkeä osuus suunnitelmassa oli tämä:

Poliisihallitus esittää, että uusi ryhmä tekisi esitutkinnan kaikissa niissä tapauksissa, joissa tehdään rikosilmoitus internetissä tapahtuneesta kiihottamisesta kansanryhmää vastaan tai uskonrauhan rikkomisesta.

Niin kuin aikaisemmin tuli kirjoitettua, tavalliselle lainkuuliaiselle ihmisille joutuminen poliisin tutkinnan kohteeksi on jo itsessään ankara rangaistus. Jonka rangaistuksen kautta hänellä on hyvinkin suuri mahdollisuus menettää työpaikkansa. Vaikka syyttäjä toteaisi esitutkinnan jälkeen että  asia ei ylitä syytekynnystä ei tutkinnan kohteena ollut ihminen saa työpaikkaansa enää takaisin.

Rangaistus toisinajattelusta on silloin joka tapauksessa jo annettu ja on ihan turha yrittää väittää, etteikö tämä olisi käytännön taka-ajatuksena. Lisäksi kyseinen käytäntö antaa sekopäille tyyliin Rasmus mahdollisuuden suoranaiseen ihmisten terrorisoimiseen rikosilmoituksia tehtailemalla. Poliisihallitus voi olla varma että siitä suunnasta alkaa tulla rikosilmoituksia parasta mahdollista vauhtia huomattavasti nopeammin.

Poliittinen poliisi aloitti myös aktiivisen propagandan tuottamisen joka tosin meni hieman ns. reisille, niin kuin lukija tästä videosta muistaa. Mistähän mahtaa johtua, että kommentointimahdollisuutta ei videolla ollut?

2017: Punavihreä kirkko

Hotellin respassa ei olla millään muotoa uskonnollisia, mutta siitä huolimatta voi todeta, että pitkässä historian juoksussa Suomen evankelis-luterilainen kirkko ansaitsee suuren tunnustuksen. Se on ollut kuitenkin pitkään yhtenä suomalaista yhteiskuntaa kantavana ja koossapitävänä voimana. Sitä suurempi on se suru mitä kokee kun katsoo kyseisen kirkon nykyistä alennustilaa. Kirkko on keskittynyt lähinnä puolustamaan islamia ja (ressukka) kuvittelee että islam vastaa samanlaisella pyyteettömällä rakkaudella.

Samoin kirkon bravuurina on (lakia uhmaten) pyrkiä säilyttämään maassamme pysyvän elatusautomaatin piirissä joka ainoa elintasopakolainen joka tänne vaan sorkkansa saa survottua. Luonnollisesti kirkon prioriteettinä on kaikenlainen perversioiden tukeminen, mistä yhtenä osoituksena oli piispa Irja Askolan jakama vuoden homo-palkinto alaikäiselle häiskälle. Tämän tuoreimman punapääpastorin edesottamukset ovat oma luku sinänsä.

Kirkon piirissä on varmasti paljon pappeja, joita nykymeno ei miellytä. Mutta he ovat samassa asemassa kuin me muutkin kansallismieliset. Jos aukaiset suusi julkisesti, niin kuinka käy työpaikan? Joku salaliittoihin uskova voisi ajatella, että kirkko on salakavalien kulttuurimarxilaisten miehittämä mutta hotellin respassa puolestaan uskotaan, että kyse on yksinkertaisesti vain osittain itseään hoidattavista ihmisistä ja osittain hyväuskoisista hölmöistä jotka eivät ansaitse veronmaksajien elatusta levittääkseen typeryytensä epistolaa. Tehkööt sen omalla kustannuksellaan. Kirkosta voi erota tuossa osoitteessa. Kirkollisveroa ei ole pakko maksaa.

Ei liene sattumaa, että kirkon alasajo jonkunlaiseksi maallisen laitoksen ja huonon vitsin yhdistelmäksi on alkanut sen jälkeen kun naispappeus sallittiin. Iso Kirja totesi, että ”nainen vaietkoon seurakunnassa” ja ehkä se oli siinä oikeassa. Täällä Pohjantähden Alla-kirjassa puolestaan punapäällikkö Hellberg totesi että ”kirkkoherran kannattaisi keskittyä evankeliumin julistamiseen ja jättää politiikka muille”.

Siinä hän oli aivan varmasti oikeassa. Ainakin kun nykytilannetta ajattelee.

*

Ja tässähän nämä Greatest Shits-ehdokkaat olivat. Ei muuta kuin äänestämään. Valinta lienee vaikea, sillä tässä monta kovaa koettelee keskenään. Vaikka lukija voi äänestää useampaa vaihtoehtoa, niin toivoisin, että pitäytyisitte kolmessa.

Ennen äänestystä vielä pari muuta asiaa.

1. Blogista: Nyt tägeihin on lisätty kohdat ”Pitkät Tarinat” eli nämä novellityyppiset kirjoitelmani sekä kohta ”Radanvarsikaupunki”. Siihen liittyviä kirjoituksia on jo sen verran paljon, että sen voi laittaa oman täginsä alle.

2. Ennen äänestämistä tarjotaan vielä lukijalle kulttuurinautintoa. Tämä hiljattain youtubeen ilmestynyt, vuonna 1974 tehty lyhyt finnwestern ”Kostaja” on alansa ehdotonta huippua. Sen minimalistinen kerrontatyyli, tarinan saumaton yhdistyminen elokuvan musiikkiin ja näyttelijöitten loistava keskenään käymä käymätön dialogi nostavat Kostajan lännenelokuvan klassikoitten rinnalle ja ehkä jopa hieman ylikin.