TARJATUT TUNTEET

Eli ymmärrysharjoitus utopiasta ja itselleen valehtelemisesta

Tulipa tässä lyhyeltä tauoltaan (tervetuloa) palanneesta MV-lehdestä luettua artikkeli kovasti edistyksellisestä Voima-lehdestä. Artikkelissa korkeimmin kunnioitettu (ja onneksi entinen) tasavallan presidentti Tarja Halonen julistaa sitä, mitä hän ja hänen hengenheimolaisensa ovat julistaneet niin kovin monta kertaa aikaisemminkin.

Ensimmäisenä hän on kovin närkästynyt siitä, että elintasosurffareita palautetaan sinne, minne ne kuuluukin palauttaa. Ja löytääpä hän Voima-lehden mukaan vertaukseksi taas kertaalleen 1930-luvun, eli:

Presidentti Halonen ei hyväksy, että laillisuuden nimissä turvapaikanhakijoiksi saapuneita ihmisiä karkotaan maasta. Hän vertaa pakkopalautuksia 1930-luvun Saksaan, jossa kaikki tapahtui laillisesti, mutta ei suinkaan oikeudenmukaisesti eikä oikein.

Tätä vertausta voisi sinänsä pitää ihan suorana haistatteluna 1930-luvulla Saksassa asuneille juutalaisille. Kas kun he eivät aloittaneet noin vuonna 1931 miljoonaryntäystä jostain Lähi-idästä Saksaan jossa he tulivat saksalaisten automaattiselle ja pysyvälle elatukselle eivätkä myöskään räjäyttäneet väkivalta- ja seksuaalirikosten määrää. Tosin sehän on muutenkin selvää, että tiedostavalle ihmiselle juutalainen kelpaa vain hyvänä ja ennen kaikkea kuolleena esimerkkinä.

Seuraavaksi jutussa päästään ns. kaikkien toistojen äitiin, eli:

Ihmisten liikkuminen on vähentänyt poliitikkojen puhetta ”kestävyysvajeesta” eli julkisen talouden velkaantumisesta suurten ikäluokkien ikääntymisestä johtuen. Kestävyysvajeesta eniten huolissaan olevien tahojen voisi kuvitella riemuitsevan. Suomeen on saatu lisää työvoimaa maksamaan veroja ja julkisen sektorin laskua. Riemunkiljahduksia ei tietenkään ole kuultu.

Siirrytäänpä hetkeksi niin Tarja Halosen kuin jutun kirjoittaneitten toimittajien päänupeista tällaisen tavallisen ihmisen ajatusmaailmaan. Tavallinen ihminen on sentään seurannut jonkun verran aikaansa. Ja hän tietää, että Suomi on saanut nauttia tästä utopistisesta etnis-yhteiskunnallisesta kokeesta pian kolmekymmentä vuotta. Hän ymmärtää myös sen, että sen myötä Suomeen ei olla saatu lisää työvoimaa maksamaan veroja ja julkisen sektorin laskua. Päinvastoin, maamme on saanut huomattavan määrän pysyväiselätettäviä, joka puolestaan nimenomaan kasvattaa julkisen sektorin laskua ja sitä myötä myös yksityisen sektorin verotusta.

Tavallinen ihminen ymmärtää myös, että kestävyysvajetta ei suinkaan korjata sillä, että hankitaan parikymppisiä jätkiä pysyväiselatuksen piiriin ts. siirretään jätkät koko elämän mittaiselle eläkkeelle. Sillä vain pahennetaan kestävyysvajetta. Tavallinen ihminen ei päästä niitä peräänkuulutettuja riemunkiljahduksia muutenkaan, sillä kyseinen ”kestävyysvajeen korjaus” on lisännyt niin väkivalta- kuin seksuaalirikoksia huomattavissa määrin.

Tuttua settiä sinänsä. Tarja & kumppanit puhuvat sujuvaa horinmummoa ja tavallinen kansalainen tietää heidän puhuvan sujuvaa horinmummoa.

Josta päästäänkin varsinaiseen ymmärrysharjoituksen aiheeseen. Meikäläinen, joka elää tässä pahamaineisessa insinööritodellisuudessa on aivan varma siitä, että niin Tarja kuin kumppanit aivan varmasti tietävät puhuvansa paskaa.

Miksi he siis edelleenkin, kerta toisensa jälkeen jatkavat sen puhumista?

Onko näin, että heidän itselleen valehtelun taito on tullut niin suureksi ja suorastaan refleksinomaiseksi, että aina kun he törmäävät heidän utopiansa vastaisiin faktoihin, heidän aivonsa kytkeytyvät pois päältä ja alkavat soittaa tauottomana looppina kappaletta Kenen Joukoissa Seisot ja looppi keskeytyy vasta, kun häiritseviä faktoja ei enää ole tarjolla?

Vai onko ehkä niin, että he tietävät valehtelevansa, mutta eivät välitä, sillä kasvojen menettämisen pelko on yksinkertaisesti liian suuri. Periaatteessa tämä on se todennäköisempi vaihtoehto sillä kun katsoo niin poliittista koneistoa, virkakoneistoa ja mediaa, on monikultturismi-nimisen yhteiskunnallisen kokeilun kohdalla valhe muuttunut viralliseksi totuudeksi ja totuuden ääneen esittäminen on muuttumassa hyvää vauhtia rangaistavaksi rikokseksi.

Ymmärrysharjoitus jää vajaaksi, sillä en voi päästä tiedostavan ihmisen pääkoppaan sisälle. Se on ainakin selvää, että kumpikin vaihtoehto on meille tavallisille ihmisille kohtuuton, sillä me joudumme elämään utopian ja sen seurausten kanssa. Niitten seurausten, jotka eivät hyvätuloista ja turvattua elämää elävän salonkisosialistin rauhaa häiritse. Niitten salonkisosialistien, jotka eivät välitä Einsteinin lauseesta ”hulluutta on se, että tekee samat asiat uudelleen ja uudelleen ja odottaa eri tuloksia”. Miksi välittäisivät, sillä yhteiskunnastamme on tehty heidän utopiansa leikkikenttä.

Ehkä tähän voisi vielä todeta, että kasvojen menettämisen pelko on erittäin vaarallinen asia. Erityisesti tiedostavan ihmisen kohdalla. Tiedostavaa ihmistä ei häiritse, vaikka tavallinen kansalainen menettää päänsä kirjaimellisesti. Kunhan hän itse säilyttää kasvonsa kuvainnollisesti.

Voima-lehti, sivu 23