EPÄILYKSEN PIRUN TAPPIO

Eräässä viihtyisässä Helsingin Kallion kaupunginosassa sijaitsevassa kaksiossa leijaili vanha tuttavamme Epäilyksen Piru ja katseli työpöytänsä ääressä istuvaa punatukkaista naista joka hörsi läppärinsä edessä punaviiniä. Kyseisen naisen nimi oli Hyvä Ihminen, iältään 38 vuotta ja hän oli sekä selitteläätiön, soveltavan spedestetiikan että uhriutuvan feministinalkutuksen tohtori joka oli myös aktivisti sekä Rasmuksessa että RHC:ssä ja vielä sen lisäksi montakytviidessä erilaisessa tiedostavassa järjestössä. Hän oli toiminnan kantavia voimia ja hyvin aktiivisena sellaisena tunnettu. Tunnettiin myös se, että kyseinen hyvä ihminen nimeltään Hyvä Ihminen oli yksi ankarimmista vihan kostajista rasisteja ja sellaiseksi tulkittuja ihmisiä kohtaan ja heitähän Hyvän Ihmisen mielestä oli todella paljon.

Kyseinen hyvä ihminen näytti askartelevan jotakin. Epäilyksen Piru katsoi tarkemmin. Jaa… tää oli tätä nykyistä ja kieltämättä varsin vastenmielistä feminististä muoti-ilmiötä. Hyvä Ihminen piirteli keitettyihin kananmuniin kuukautisverellään kirkkoveneen kuvia. Tiedostavaa, perin tiedostavaa. Mikähän ihme se oli tuon tiedostavan pimppaosaston kanssa kun se oli nykyisin niin innostunut kaikkiin eritteisiin? Nainen saattoi laittaa vaikka käytetyn vitturätin kehyksiin ja eiköhän heti joku paskalehti kirjoittanut merkittävästä feministisestä taideproduktiosta jolla kiinnitettiin huomiota epäkohtiin x, y, z ja å. Mutta eihän tässä tapauksessa ja tässä ilmiössä oikeastaan ollut kysymys varsinaisesti ihmisestä (homo sapiens) vaan siitä eronneesta sivuhaarasta (homo sapiens premenstrualsyndromicus) jonka logiikkaa ja yleensäkin olemassaoloa tutkittiin niin ala- kuin yläkerran firmassa suuren ihmetyksen vallassa. Oliko ihmiskunnan evoluutio ottanut mutatoituneen sivuaskeleen vai oliko jokin vaan mennyt niin kuvainnollisesti kuin kirjaimellisesti vituralleen?

Hyvä Ihminen oli saanut piirreltyä mielestään tarpeeksi verikirkkoveneitä kananmuniin joten hän nousi ja kävi hakemassa siivouskomerosta vasaran jolla hän hetken aikaa mäiski kananmunia möhjöksi onnistuen samalla hajottamaan tietokonepöytänsä pinnan ja sotkemaan paikat sillä munat olivat olleet liian löysiksi keitettyjä. Epäilyksen Piru katsoi tuotosta ja tuumasi että tuon viritelmän nimi voisi olla vaikka ”Kissan oksennusta tyyliin operaatto allegreetto andante”, mutta hän arveli, että Hyvä Ihminen ajatteli asiasta aivan toisin. Niinhän olikin. Hän katsoi tuotostaan selvästi hyvin tyytyväisenä, kuvasi verisen kananmunamössön älykännykällään, siirsi kuvat tietokoneelleen, laittoi ne twitteriin ja risti tuotoksensa nimellä ”Feministinen pääsiäismuistutus: miljoonien naisten unelmat, jotka länsimainen mies murskasi”.

Kyseinen Hyvä Ihminen tyhjensi viinipullonsa, kävi hakemassa tilalle hanapakkauksen ja toi samalla pöydälle vielä toisen tyhjän viinilasin. Täyttäessään omaa lasiaan hän sanoi:

- Kyllä minä tiedän, että sinä olet täällä. Niin että ole hyvä ja help yourself.

Epäilyksen Piru lennähti Hyvän Ihmisen tietokonepöydälle ja lörötti viiniä lasiinsa. Sinänsä hän olisi kyllä juonut mieluummin vaikka hyvän whiskyn tai sitten paukun jossa olisi 60-vottista Tsuhnan Kapinaa blandattuna valopetroolilla, tärpätillä ja teräketjuöljyllä. Mutta menihän se punkkukin paremman puutteessa joten hän totesi viiniä maistettuaan Hyvälle Ihmiselle:

- Erinomaista punkkua. Maku on haastavan päällekäyvä mutta samalla vienon vetäytyvä. Rypälesatsi on selkeästi poimittu lounaisrinteeltä ja rypäleitten polkijalla on ollut oikeassa jalassa paha liikavarvas mikä antaa viiniin sellaisen mukavan takakierteisen jälkimaun. Mutta jos siirrytään viinisnobbailusta sinun tilanteeseesi niin minä kieltämättä hieman ihmettelen. Meinaan, sinä harrastat tota aktiivista ja fanaattista femilässyttävää monikuristamista edelleenkin vaikka eikös me saatu viime tapaamisessamme sinun kohdallasi aikaiseksi täysi yhteisymmärrys?

Hyvä Ihminen otti hörpyn viinilasistaan, kohautti olkapäitään ja vastasi:

- No joo, niinhän me saatiin.

Epäilyksen Piru otti puolestaan hörpyn ja jatkoi:

- Eli eikös me viime tapaamisessamme päädytty johtopäätökseen että sinä olet ollut nenästä vedettävä hölmö? Todettiin, että sinä kuvittelit että jokainen tänne köijätty arabi ja afrikkalainen muuttaa heti tänne tultuaan ajatusmaailmansa ja siitä tulee samanlainen feminismiä kannattava länsimainen lällydemari kuin sinä itsekin olet.

- Joo. Niinhän me todettiin. Ja minä myönsin sen. En minä sitä kiistä.

- Ja sitten sinä huomasit, että se kaikki oli paskapuhetta, itsepetosta ja pelkkiä omia kuvitelmia. Nämä muslimit nauroivat paskaisen naurun hyväuskoisuudellesi ja pitivät sinua lähinnä nenästä vedettävänä suomalaisena huorana.

- Niinhän minä huomasin. Ja tottahan se on. Sellaisenahan ne minua pitävät.

- Ja sinä huomasit myös että käsityksesi jostain länsimaisesta kevytislamista oli vain sinun ja kaltaisesi ihmisten omaa kuvitelmaa jolla ei ollut mitään tekemistä todellisuuden kanssa.

- Huomasinhan minä senkin. Ja tunnustan, että olet oikeassa.

Tässä vaiheessa Epäilyksen Piru katsoi hyvää ihmistä pää kallellaan ja kysyi ihmetellen:

- No miksi ihmeessä sinä silti jatkat tuota pelleilyäsi ja metelöit twitterissä noitten murskattujen feminististen  kananmuniesi myötä ja julistat että monikulttuurisuus on edelleenkin rikkaus, vihapuhe on lopetettava ja vihapuhujia rangaistava eikä ihan pienillä rangaistuksilla pidäkään.

Hyvä Ihminen otti puolestaan moukun viiniä, kaatoi lasiinsa lisää ja katsoi Epäilyksen Pirua silmät palaen:

- Jaa että miksi jatkan? No, siihen on selvä syy. Jatkan siksi,  että minä vihaan.

- Vihaat? Vihaat ketä?

- Niitä ihmisiä jotka olivat koko ajan oikeassa.

- Miksi sinä heitä vihaat? Nyt kun sinä olet tajunnut asian oikean tilan, niin sinullahan olisi mahdollisuus avautua ja kertoa huomiosi kaikille. Ja ne ihmiset olisivat ystäviäsi. Ne toivottaisivat sinut mielellään omalle puolelleen. He arvostaisivat sinua.

Hyvä Ihminen kaatoi itselleen lisää viiniä ja totesi hyvin nyrpeästi.

- Paskat. Kyllähän he minut ottaisivat vastaan hyvin mielellään. Mutta minä olisin heille aina se pelle, joka oppi asiat vasta pakon edessä kun ne väännettiin hänelle rautalangasta. Tai saatana ennemminkin ratakiskosta. Eihän minulle pelkkä rautalanka riittänyt. He pitäisivät minua aina pellenä. Joka tapauksessa. Ja sitä minä en kestä. Minä haluan olla yläpuolella ja katsoa minua tyhmempiä, tai ainakin sellaiseksi määriteltyjä – ja mielellään juuri minun määrittelemänä – nenänpieltä pitkin alaspäin. Haluan tuntea olevani arvostetumpi. Parempi. Enemmän. Ennen kaikkea haluan olla se, jolla on oikeus tuomita. Haluan tuntea olevani suuri ihmisoikeustaistelija. Valvotussa ja turvallisessa ympäristössä. Ilman mitään henkilökohtaista riskiä. Siksi jatkan samalla linjalla kuin ennenkin. Minä haluan, että nuo ihmiset hiljennetään. Minä haluan olla edelleenkin sertifikoitu hyvä ihminen. Joka taistelee sellaista vihollista vastaan jota ei ole edes olemassa. Sillä sehän on se turvallisin vihollinen.

- Eli omaa egoa ruokkivaa partisaanileikkiä siis? Ja teet noin vaikka tiedät olevasi väärässä?

- Kyllä.

- Mutta kai sinä tiedät, mitä sinä ja sinun kaltaisesi ihmiset saavat tälle maalle ja kansalle aikaiseksi?

- Jaa sinä meinaat pankrottia ja kaaosta? Totta kai tiedän. Mutta ei se minua liikuta. Sillä ennen kuin se tulee, minä aion päästä tässä järjestelmässä tarpeeksi korkealle. Asemaan, jossa voin asua vartioitujen suojamuurien takana. Siellä voin edelleenkin olla niin hyvä ihminen kuin kuvittelen olevani. Vittuako minä tuosta raappahousukansasta välitän.

- Ja silloin sinun ei tarvitse myöskään välittää etnisesti edistyksellisestä väestönosasta. Joka saa aikaan se kaaoksen. Jonka sinä olet hyväksynyt ja mahdollistanut.

- Se on raappahousukansan ongelma. Ei minun.

- Eli sinä haluat hiljentää tuon raappahousukansan ettei se ole henkilökohtaisen egoutopiasi tiellä? Vaikka se kärsii vuoksesi.

- Totta helvetissä! Nuo saatanan faktistithan uhkaavat minun elämääni ja asemaani. Asemaani hyvänä ihmisenä. Ennen kaikkea palkattuna hyvänä ihmisenä. Ajattelepa, sinä perkeleen piru sitä tilannetta  jos ne voittaisivat. Mikä minun asemani silloin olisi? Luuletko että ne rahoittaisivat minun yliopistollista ammattiani? Joka kuitenkin pohjautuu lähinnä siihen, että voin ruokkia egoani ja tuomita yliopistollisen sertifikaation perusteella niitä ihmisiä jotka ovat eri mieltä kanssani. Miksi helvetissä minä siitä luopuisin? Raappahousukansan vallan alla minä joutuisin menemään oikeisiin töihin. Mutta mitä minä tekisin? Enhän minä osaa mitään. Enkä minä edes halua tehdä mitään. Minun työni josta pidän on nillittää niistä ihmisistä jotka elättävät minut ja sen työn minä aion myös pitää. Aion olla jatkossakin sertifikoitu hyvä ihminen ja ennen kaikkea halveksimieni ihmisten elättämä hyvä ihminen.

Epäilyksen Piru joi viinilasinsa loppuun ja kysyi:

- Vaikka tiedät olevasi väärässä ja vaikka tiedät toimintasi olevan sinut elättäville ihmisille haitallista ja vaarallistakin?

- Niin. En minä siitä välitä.

- Tiedätkös, Hyvä Ihminen, sinä olet aikamoinen mulkku. Tai se naisvastine sille. Kun sinä nainen tai naisoletettu olet. Tai mitä termiä siitäkin käyttäisi. Kun te olette sotkeneet nekin.

- Tiedän. Enkä edes häpeä.

Epäilyksen Piru katsoi Hyvää Ihmistä niin kuin ihminen loukkaantunutta hevosta jonka hän joutuisi hetken päästä lopettamaan:

- Tiedätkös… minä voitin kanssasi yhden taistelun. Mutta näyttää siltä että hävisin sodan. Sinuun ei pysty vaikuttamaan. Olet valinnut tiesi. Tiedät faktat mutta et välitä niistä. Sinä palvot sitä ainoaa oikeaa jumalaa jonka sinä tunnet. Eli itseäsi. Ennen kaikkea egoasi. Jonka nälkä on käsittämättömän  suuri. Loppumaton. Tyydyttämätön. Olet varsinainen mulkku. Mutta rehellinen sellainen sinä kuitenkin olet.

- Ja annas kun minä arvaan. Nyt sinä annat minulle sen niin sanotun lahjan. Minä olen noista sinun lahjoistasi kuullutkin. No, mitäs minulle? Niitä peilikuviako? Burkha? Natsiupseeri? Nürnberg?

- Ei. Sinä näet jatkossa peilikuvastasi sen, mitä sinä todella olet ihmisenä. Ihmisenä, joka on riisuttu oppiarvostaan. Ihmisenä, joka on riisuttu asemastaan johon hänellä ei alunperinkään ollut mitään substanssia. Sellaisena ihmisenä kuin sinä todella olet. Syvällä sisälläsi. Minä poistun nyt. Tehtäväni kanssasi on suoritettu ja epäonnistunut. Me tuskin enää tapaamme. Ellet sinä itse sitä halua. Saan sen kyllä tietooni. Hyvästi.

Epäilyksen Piru katosi keltaiseen rikinhajuiseen pilveen. Hyvä Ihminen käveli lähimmän peilin luo. Mitä sieltä näkyi?

Niin. Ei mitään. Peili näytti sen, mitä hän oli ihmisenä. Tyhjä. Olematon. No, täytyykös tuosta välittää. Osasihan hän meikata silmät kiinnikin. Ja saattoihan hän jatkossa kuvitella olevansa vampyyri. Eihän sekään näkynyt peilissä. Tuo maailman ainoa päivänvaloa kestävä vampyyri joka tajusi olevansa vampyyri myös yhteiskunnalle imien sen voimavarat palasi takaisin tietokoneelleen.

Hänen kuukautisverikananmunapostaukseen näytti tulevan tykkäyksiä kuin numeroita yksikätisessä rosvossa. Tuntui niin hyvältä olla samanhenkisessä seurassa.

Vaikka  tiesikin olevansa väärässä. Ja ihmisille vahingollinen. Mutta sellainenhan vampyyri oli. Sellainen oli vampyyrin luonto. Mitä sitä häpeämään.