LAHTARIN JA PUNIKIN VAPPU

Vappuaatto Helsingissä Herran vuonna 2018

Vappua juhlistavan Helsingin katuja käveli kaksi miestä joitten oli hieman hankalaa tottua vuoden 2018 vaatetyyliin mutta he ymmärsivät että joukosta ei kannattanut erottua liikaa. Siinähän Kolmatta Linjaa tepastelivat Lahtari ja Punikki jotka olivat vihankostajina ampuneet toisensa Tampereen taistelussa vuonna 1918 mutta sittemmin tulleet Taivaassa hyviksi ystäviksi. Molemmat olivat alun perin olleet kotoisin Helsingistä. Punikki oli ollut tavallinen sekatyömies ennen värväytymistään punakaartiin ja Lahtari puolestaan oli ollut opiskelija ennen kuin oli lähtenyt jääkäriksi Saksaan. Nämä Taivaasta lyhyen maanpäällisen loman saaneet toverukset katselivat arvioiden kulmia ja rakennuksia etsien jotain tuttua. Punikki totesi näkymiä katsellessaan:

- No on täällä sentään jotain tuttua. Aika paljon täältä on kyllä purettu ja rakennettu uudelleen ja mikäli muistan oikein niin nää uudet rakennukset on kopioitu kyllä suoraan niistä kanahäkeistä mitä minä rakentelin ennen kapinaa.

- Joo… siltä se näyttää. Pyhä Pietarihan kyllä varoitti meitä että kulttuurishokki saattaa olla melkoinen. Mutta rakennukset on kuitenkin rakennuksia, ne muuttuvat ajan myötä ja onhan täällä tosiaan vielä paljon tuttujakin taloja. Vaan entäs nää ihmiset? Niitä minä ihmettelen. Ketä… tai siis mitä noikin tyypit tuolla oikein on?

Lahtari oli esittänyt kysymyksensä mukaansa saamalleen Taivaalliselle Älykännykälle joka vastasi:

- Nuo ovat hipstereitä. Ärsyttäviä ehkä mutta eivät millään lailla vaarallisia. Ei niistä kannata huolehtia.

- Entäs toi jätkä jolla on hamppuköyttä tukkana?

- Se on puolestaan rasta. Tai oikeastaan semmonen wanna be-rasta kas kun se on kuitenkin suomalainen. Varsinaiset rastat ovat jamaikalaisia joka sijaitsee Suomeen nähden ihan huitulan helevetissä. Tää on pojat tätä nykyaikaa tämä. Ulkomaalaisia vaikutteita joista Suomessa ainakin osa ihmisistä on kovasti innoissaan.

Lahtari totesi että ehkäpä kaikilla ajoilla on omat omituiset ilmiönsä. He silloin aikanaan tappoivat toisiaan ja nykyisin itsensä pelleksi julkisesti tekeminen on puolestaan päivän sana. Olihan se sinänsä tietysti vähemmän hengelle hupaa. Sitten hän sanoi Punikille:

- Tiedätkös, ystäväni. Näyttää muuten vähän siltä että se sinun puolesi sitten pitkässä juoksussa peri sittenkin voiton vaikka sen varsinaisen rähinän me valkoiset voitettiinkin. Täällähän on nimittäin haalarit päällä kulkevaa väkeä ihan pilvin pimein. Eikös ne nyt kumminkin duunareita ole ja kun tässä on vappujuhlakin menossa niin liekö tuo sellainen työväenluokan voittoa juhlistava puku?

Punikki vastasi puolestaan:

- Joo, minä olen pannut tuon saman merkille. Tosin ihmettelen sitä että valtaosa noista duunareista näyttää olevan melko nuoria naisia. Miehiä on haalareissa yllättävän vähän. Tuossa näyttää noita haalarinaisia tulevan muutama ja yhdellä ainakin näkyy olevan vasemmistoliiton merkki rintapielessä. Se vasemmistoliitto on käsittääkseni se nykyinen vasemmistopuolue. Jos kysyttäis heiltä… anteeksi neiti, voisitteko kertoa meille nykyisestä suomalaisen työmiehen tilanteesta? Me kun ollaan oltu pitkään… tota noin… ulkomailla.

- Mitäs tyyppejä te oikein olette? Menitte ja määrittelitte sukupuoleni törkeän maskuliinisilla ennakko-oletuksilla. Ja muutenkin puhuitte sovinistista paskaa. Työmies? Miten niin vaan mies? Haistakaa kuulkaa oletettu sukupuolielin.

Naispuoliset haalareissaan kulkevat duunarioletetut poistuivat niskojaan nakellen ja sekä Punikki että Lahtari ihmettelivät hieman saamaansa tylyä vastakaikua. Kohteliaita ja tiedonhaluisiahan tässä vaan pyrittiin olemaan. Heitä kohti oli tulossa jälleen samanlainen naisporukka mutta Punikki älysi pyytää Taivaalliselta Älypuhelimelta pikabriiffauksen. Sen turvin hän yritti sitten onneaan uudestaan:

- Päivää, arvoisat henkilöoletetut. Voisitteko kertoa meille nykyisestä suomalaisen työhenkilön tilanteesta? Me kun ollaan oltu pitkään… no… ulkomaankomennuksella.

- Suomalainen työhenkilö tukee kaikin mahdollisin keinoin vapaata kansainvälistä liikkuvuutta ja vastustaa yhtä lailla kaikin mahdollisin keinoin sitä, että kehitysmaalaista maahanmuuttoa pyritään rajoittamaan. Ihmisellä on oikeus valita asuinpaikkansa eikä sellaiset keinotekoiset asiat kuin rajat tai taloudelliset resurssit voi eikä saa sitä estää. Meillä on tilaa, meillä on varaa ja meillä on velvollisuus. Tämä on prioriteetti. Ja työhenkilöt kannattavat ehdottomasti sitä että translaki on saatava välittömästi voimaan!

Punikki raapi hieman päätään. Translaista hän ei oikein osannut kysyä. Se tuli ehkä venäjän kielen sanasta transport ja meinasi vissin joitain kuljetus- ja tullisysteemeitä. Toivottavasti. Ehkä hänen oli parempi olla kysymättä ja ennen kaikkea tietämättä. Mutta kun tyttösen selvitys jäi joka tapauksessa hieman epäselväksi niin hän pyysi hieman täsmennystä:

- Niin tota… mutta kun minä en oikeastaan kysynyt tuota. Minkäslainen on se tavallisen suomalaisen, siis suomalaisen työläisen asema? Sellaisen kun tekee, no, niinkun työtä.

- Jaa… ei me oikeastaan siitä niin tiedetä… kun ei meidän piireissä niitä oikein liiku.

- Niin mutta mehän ollaan Kalliossa ja tämä jos mikä on työläiskaupunginosa.

Haalarit päällä kulkeva eikä ehkä niinkään duunareihin itsensä lukeva tyttöporukka räjähti nauruun:

- Työläiskaupunginosa! Toi oli paha. Oletteko te karanneet tänne jostain sisällissodan ajoista?

- Tavallaan joo… mutta kun teillä on nuo haalarit päällä niin missäs hommissa te oikein olette?

- Hommissa? Me missään hommissa olla. Me ollaan yhteiskuntatieteitten opiskelijoita Helsingin Yliopistosta. Minä itse opiskelen uhriutuvaa feminististä tilastovääristelytutkimusta.

- Jaa, tota noin anteeksi aiheuttamamme häiriö. Jos me tästä jatketaan matkaa.

Nuoret yhteiskunnallisesti valveutuneet naiset jatkoivat matkaa ihmetellen että mitähän hyypiöitä nuokin olivat. Vieläkö tommosia on olemassa? Mistähän Takahikiän Perähikiältä nuo on tänne eksyneet? Punikki näytti sekä ihmettelevältä että perinteisen suomalaiskansallisesti vittuuntuneelta. Suomalaisen miehen perusvitutushan on tunne joka on kautta historian yhdistänyt kaikki yhteiskuntaluokat. Lahtari puolestaan huomasi että vastaan tuli taas uusi haalariporukka mutta yhdellä naisista oli rinnassaan kokoomuksen pinssi. Sehän oli se nykyinen oikeistopuolue. Hän totesi että jospa hän kyselisi:

- Anteeksi häiriö, mutta voisitteko kertoa minkälainen on kansallismielisen ja isänmaallisen ihmisen nykytilanne Suomessa?

Nuoret naiset katsoivat Lahtaria hieman hämmentyneenä mutta vastasivat kuitenkin.

- Jaa… eihän niitä semmosia enää olekaan kuin jossain perussuomalaisissa. Ja nehän on natseja kuitenkin kaikki. Onhan kuitenkin selvää että Suomen itsenäisyys on jotain vanhojen mummojen ja äijien horinaa eikä suomalaisten ja ennen kaikkea uussuomalaisten hyvinvointia ja turvallisuutta voi pitää yllä millään muulla kuin aina vain lisääntyvällä integroitumisella Euroopan Unioniin.

Lahtari puolestaan raapi päätään ja pyysi sitten täsmennystä:

- Tuota… mikäli minä nyt olen ollenkaan kärryillä niin eikös se sellainen tarkoita nimenomaan itsenäisyyden menettämistä ja käskyvallan siirtämistä ulkomaille? Ja kun meillähän oli… siis tota noinniinkun esi-isillämme se idea oli just päinvastainen.

- No sinähän ihme tyyppi olet. Taidat olla niitä Putinin trolleja. Painukaa jonnekin vitun Hommaforumille minne te kuulutte. Ja jääkää sinne.

Lahtari totesi että taitaa olla parempi olla kyselemättä yhtään mitään. Kun nämä nuoret naiset olivat poistuneet hän totesi Punikille:

- Jos et ymmärrä sinä niin en ymmärrä minäkään. Nyt olis kyllä kaljan paikka. Taivaallinen Älykännykkä, annapas vinkkejä.

- Viisikymmentä metriä tätä katua eteenpäin on pieni kuppila. Siellä myydään raikasta Tsuhnan Kostoa, joka on maustettu transfobisella slurrilla. Luulen, että pitäisitte siitä.

Toverukset siirtyivät kohti kuppilan ovea josta tuli samalla ulos muutama hupparipäinen nuori jätkä jotka virittelivät joitain huiveja naamansa peitoksi. Niillä näytti olevan joitain astaloitakin mukanaan ja niitä näytti olevan viereisessä puistossa enemmänkin, kymmenkunta kappaletta ja ne näyttivät pitävän kovaa meteliä. Lahtari kysyi Taivaalliselta Älykännykältä:

- No mitäs jätkiä nuo sitten ovat?

- Ne ovat aktivisteja. Ainakin omasta mielestään. Antifan porukkaa ja anarkisteja. Ne meinaavat mennä räyhäämään ja häiritsemään kansallismielisten vapputapahtumaa.

Punikki kysyi puolestaan:

- Jos nyt tuon oikein ymmärsin niin ovatkos nuo sitten niitä duunareita?

- Etpä ymmärtänyt sitten sinne päinkään. Tulee muistaa, että vuoden 2018 Suomessa duunarit ovat haalarit päällä arkena ja yliopistoihmiset puolestaan vappuna. Tuo porukka on osittain yliopisto-opiskelijoita, osa elää vanhempiensa rahoilla ja osa huilailee muuten vaan yhteiskunnan tuella.

- No mitä ne niin kuin sitten haluavat?

- Noo… sinänsä ne sanovat olevansa nimenomaan työväen asialla. Mutta lähinnä ne ovat semmosia elämäntaparäyhääjiä jotka leikkivät partisaania turvallisissa ja valvotuissa olosuhteissa. Särkevät ikkunoita, polttavat autoja ja käyvät ihmisten kimppuun jos niillä on viisinkertainen ylivoima.

- Siis sinä älyhärpäke meinaat sitä että nuo lähtevät riekkumaan ihan tavallisille ihmisille eikä poliisi tee niille täällä mitään?

- Juuri sitä minä meinaan. Tää on nykyaikaa Suomessa vuonna 2018.

Punikki raapi hieman parransänkeään. Lahtari joi Tsuhnan Kostonsa loppuun. Hänenkin ilme kertoi että mitta alkaa olla täynnä. Sitten Lahtari katsoi ikkunasta ulos ja vinkkasi:

- Hei… katopas… tuollahan on naamiaistarvikeliike. Ja katsos mitä siellä on…

- No jumalauta… tässähän päästään kohta tunnelmaan… mennään ja pannaan toi ikkuna pieniksi ja otetaan noi vermeet päällemme.

- Ei tartte. Käytetään Taivaallista Älykännykkää.

- Hä? Eihän sillä ikkunoista läpi pääse.

- Kyllä vaan pääsee. Minä tutustuin siellä Taivaassa pari vuotta sitten yhteen edesmenneeseen Oulunsalosta kotoisin olevaan ohjelmoijaan. Se harrastaa niitä samoja juttuja Taivaassakin ja huomasi Taivaallisessa ohjelmassa pienen bugin jolla tään älyhärpäkkeen käyttömahdollisuudet lisääntyvät huomattavasti. Heppu opetti mulle sen bugin käytön… ootas… napu napu naputi ja vielä kerran napu…

Yhtä-äkkiä toverusten päällä oli punaisten ja valkoisten univormu.

- Lähdetääs hieman jututtamaan noita ”työläisiä” vai mitä perkeleen kakkivisteja ne väittivät olevansa.

Punikki ja Lahtari kävelivät viereiseen puistoon jossa niin sanotut aktivistit olivat virittelemässä kemiallisesti kohotettua taisteluhenkeä. He huomasivat paikalle ilmestyneet kaksi miestä ja koska huomasivat olevansa kymmenen kahta vastaan he totesivat uhoavalla äänellä:

- Mitäs vitun jätkiä te ootte?

Lahtari otti käteensä Taivaallisen Älykännykkänsä, aktivoi jälleen bugin ja sanoi:

- Tilaus Taivaasta. Tarvitaan kaksi tukevaa pajukeppiä, kymmenen pistolapiota sekä häive- ja pakenemissuoja puolen hehtaarin alueelle tästä paikasta.

- Kuitti: tilatut tavarat tulevat välittömästi ja suoja on aktivoitu.

Punikki ja Lahtari katsoivat toisiinsa julmasti hymyillen ja totesivat:

- Pannaan sitten saatana vähän meininkiä…

- Täällä Yleisradion puoli yhdeksän uutiset, hyvää iltaa. Vapun vietto on maassamme edennyt pääosin rauhallisesti mutta Helsingissä viranomaisia askarruttaa outo episodi. Kymmenen vasemmistoaktivistia oli joutunut kertomansa mukaan kahdeksi tunniksi kahden – sisällissodan ajan punaisen ja valkoisen osapuolen univormuihin pukeutuneen – miesoletetun panttivangiksi ja kiduttamaksi.

- Aktivistien mukaan miehet olivat ensiksi antaneet heitä ensiksi selkään pajukepeillä ja sen jälkeen pakottaneet heidät kahden tunnin ajan kaivamaan ojaa lapioilla. Mysteeriksi asian tekee se, ettei kukaan ulkopuolinen huomannut kyseisessä puistossa tapahtuneen mitään mutta poliisin antamien tietojen mukaan puistossa on kaivettu seitsemän metriä pitkä oja, jokaisen aktivistin pakarat ovat pahoilla paukamilla ja heillä kaikilla on yllättävän ruumiillisen työn aiheuttamia rasitusvammoja. Lisäksi jokaisen voidaan todeta olevan pahasti traumatisoitunut.

- On myös esitetty teoriaa joukkohallusinaatiosta mutta jokainen aktivisti on poliisin toimesta testattu. Aktivisteista löytyi tavallista alkoholia, kannabista sekä erilaisia amfetamiinijohdannaisia mutta ei minkäänlaisia varsinaisia hallusinogeenejä. Aktivistien mukaan kidutus oli kestänyt kaksi tuntia ja sen jälkeen nuo kiduttajat olivat yksinkertaisesti kadonneet kuin tuhka tuuleen. Poliisi etsii miehiä aktiivisesti ja hetken kuluttua näytämme teille valvontakameran kuvia joissa mahdolliset rikolliset näkyvät. Sisäministeri Kai Mykkänen on todennut, että väkivaltaa vastustavien väkivaltaisten aktivistien turvallisuus on yksi yhteiskunnan ja virkakoneiston tärkeimmistä prioriteeteista eikä poliisi lepää ennen kuin syylliset ovat löytyneet. Yle uutiset seuraa tilannetta ja kertoo mikäli työkiduttajista saadaan havaintoja.

Samaan aikaan kun suomalaiset viranomaiset etsivät kuumeisesti kahta selkäsauna- ja lapiotyöterroristia kyseiset henkilöt olivat jo Taivaassa ja istuivat varsin nolon näköisinä Pyhän Pietarin toimistossa. Pietari katseli Taivaallisesta Läppäristään tallennetta Punikin ja Lahtarin edesottamuksista Helsingissä ja siirsi sitten katseensa kahteen pää painuksissa istuvaan toverukseen.

- Jaahah, poijjaat… teillä sitten lähti se homma vähän lapasesta.

Lahtari totesi tähän:

- No joo… kyllähän siinä vähän niin pääsi käymään… mitäpä sitä selvää asiaa kieltämäänkään… se oli se kulttuurishokki vaan jotenkin liian suuri… paloi päreet niin kertakaikkiaan…

Punikki jatkoi:

- Mitenkäs… kun lomaehtoja rikottiin niin tulikos meille sitten Helvettiin lähtö?

Pyhä Pietari rapsutteli paksua partaansa ja vastasi hymyillen:

- Noo… ei ny kumminkaan. Mutta se heppu joka hakkeroi Taivaalliset Tietokoneohjelmat saa kyllä parin viikon komennuksen alakertaan hiilenlapiointiin. Sitä kun ei katsota täällä oikein hyvällä. Mutta teille tulee kumminkin sadan vuoden lomakielto. Tästä juteltiin Äijän kanssa ja hän ymmärtää kyllä sinänsä teidän touhujanne.

- Kuinkas? Meillähän lähti mopo käsistä niin kerta kaikkiaan.

- No joo, mutta se on ymmärrettävää. Se kulttuurishokki. Mutta kun tilanne on semmonen, että Taivaan Peruskirjassa on pienoinen bugi itsessäänkin.

- Mikäs se on?

- No se, että ihmisellä on vapaa valinta. Se on ihan perusasia josta ei tingitä. Se toimi ihan hyvin silloin kun elettiin kyläyhteisöissä ja ihminen saattoi muodostaa mielipiteensä näkemänsä perusteella ja omaa järkeä käyttäen. Mutta sitten tuli se valtamedia ja sillä perkeleellä kun on taipumus keskittyä aina yhden vallitsevan totuuden näppeihin. Sen seurauksena ihmisille syötetään siellä Suomessakin ihan utopistista tuubaa ja kun niillä ei ole oikein muutakaan tiedonlähdettä niin sen seurauksena on sitten tuo kävelevä ja puhuva kissan oksennus minkä tekin näitte siellä Helsingissä. Ei teitä voi liikaa syyttää. Totta kai tolkullinen ihminen vuodelta 1918 polttaa päreensä Helsingissä vuonna 2018. Niin että vaikka lomarikkomus tehtiin niin Äijä päätti että nyt saa armo käydä oikeudesta.

- No tota… mitäs me nyt tehdään?

- Menette tietenkin takaisin Taivaan iloon ja riemuun.

- Vaan voitaiskos me anoa kuitenkin lomaa sinne Persaukistenniemen mökkikylään? Sieltä kun ei kuolemattomat sielut pääse karkuun.

- No, pannaan harkintaan. Menkääs poijjaat nyt…

Punikki ja Lahtari poistuivat toimistosta helpottuneina. Pyhä Pietari katseli vielä kertaalleen tallenteen jossa he antoivat niin sanotuille aktivisteille selkäsaunan paljaalle perseelle ja pakottivat ne sitten lapiohommiin. Hän hymyili ja myhäili itsekseen.

Olivat ne vaan aika velikultia…