perjantai 25. toukokuuta 2018

JOTAIN IHAN MUUTA LII


No niin, laitetaanpa sitten tähän ensiksi se otsikon vaatima pakollinen kuva:



Eli kirjoitus ei liity taaskaan millään muotoa Li Anderssoniin vaan tämänkertaisessa jossain ihan muussa siirrytään aluksi mainion Pekan Porstua-blogin kirjoitukseen jossa todettiin asiasta joka jää usein hoksaamatta tällaiselta raappahousujätkältäkin ja ennen kaikkea niiltä suvaitsevais-tiedostavilta ihmisiltä jotka julistavat suureen ääneen että niin länsimaista kuin varsinkaan suomalaista kulttuuria ei ole olemassakaan. Sillä onhan se olemassa ja hyvin vahvasti. Kun asiaa hieman tarkemmin ajattelee. Tietty, ajan myötä muotoutunut suomalainen elämäntapa on meillä niin vahvana selkäytimessämme ettemme itse asiassa oikein hahmota elävämme suomalaisessa ”kulttuurissa”. Koska se on jokapäiväistä elämää. Me elämme tietyllä tavalla joka eroaa muitten kansojen tavoista. Se eroaa muista, on ainutlaatuinen ja siksi arvokas.



Aivan sama ilmiö koskee vaikka italialaisia tai portugalilaisia joille oma elämäntapa on niin itsestäänselvyys ettei sitä oikein osaa hahmottaa ”kulttuuriksi” jos sattuu olemaan italialainen tai portugalilainen. Se kun vaan on heidän jokapäiväistä elämäänsä joka eletään tietyllä tavalla, mikä taas eroaa tietyin tavoin meidän tavoistamme. Heille puolestaan tämä meidän suomalainen – meille kovin arkipäiväinen – elämäntapa on taas heidän näkökulmastaan kovinkin eksoottinen kulttuuri jossain huitulan napapiirin helevatussa. Parhaaseen blogistanin A-ryhmään kuuluva Pekka määritteli sitten tiettyjä suomalaisia sukupolvia vs. heidän elinaikanaan ulkomailta maahamme tulleisiin ihmisiin ja vaikutteisiin suhtautumiseen. Oma sukupolveni sopisi aika pitkälle tähän Pekan määritelmään:

Vanhemmat ihmiset ovat kasvaneet ympäristössä, jossa suomalaisella kulttuurilla ei ollut kilpailijoita, ja ulkomaisia vaikutteitakin tuli hyvin vähän. He ovat tottuneet siihen, että suomalainen elämänmeno on yleinen normi, ja ulkomaiset hapatukset ovat huonompia tai parhaimmillaankin jotain söpön eksoottista, jota ei kuitenkaan tarvitse ottaa turhan vakavasti.

Varsin pitkälle se omassa, kekkoslovakialaisessa lapsuudessa meni näin. Siihen aikaan muuten mainostettiin kovasti että ”suosi suomalaista, osta kotimaista” ja mikäli oikein muistan niin kaiken maailman lehdissä postimyyntiosastoissa eniten esillä olivat paidat jotka sisälsivät lähinnä  suomalaisuuteen liittyviä symboleita.

Mutta jotain vaikutteita pikku-Ykänkin Kekkoslovakiassa oli jo ulkomailta tullut ja matkan varrella tuli lisää. Tietysti joku voi alkaa tässä vaiheessa jaaritella että polttomoottorikin oltiin keksitty jossain muualla kuin Suomessa ja te ajoitte Corollalla ja muuta lässyn lässyn. Totta kai näin oli mutta koneita ja tekniikkaa ei varsinaisesti omaksuttu ns. henkisellä tasolla vaan ne ostettiin rahalla jota taas teki suomalainen teollisuus, vahvana sen ajan moottorina idänkauppa.

Ensimmäinen mieleen painunut kekkoslovakialainen ulkomaalaisvaikutus ei oikeastaan tullut Suomeen vaan suomalaiset läksivät sitä itse katselemaan ulkomaille. Joskus aikaisemmin oli ollut kova juttu kun suomalaiset olivat käyneet laivalla (siis laivalla, ei nykyisillä uivilla Itäkeskuksilla) Tukholmassa mutta 1960-luvun lopulla elintason pikku hiljaa noustessa tuli kaipuu & taloudellinen mahdollisuus lähteä käymään lämpimissä maissa ja alkuun kohteena oli erityisesti Kanarian Saarilla sijaitseva Las Palmas josta Irwinkin lauloi.




Las Palmas-ilmiöön liittyi toinen ilmiö eli Kalevi Keihänen joka kuskasi suomalaisia oman lentoyhtiön koneilla etelään ja niin lennot kuin matkat muutenkin olivat tunnettuja halvasta viinasta joka ei taatusti loppunut kesken. Tästä matkailusta esitti puolestaan kappaleen Juha Watt Vainio ja siitä voi helposti huomata että ainakin naisille näissä matkoissa oli jo pieniä kaikuja nykypäivän matkoista Gambiaan etsimään sitä ihan aitoa ja oikeaa lihallista rakkautta.




Täällä Suomessa taas elettiin matkailun ulkopuolella enempi suomalaisissa tunnelmissa eikä vielä silloin hoksattu ymmärtää että niissä olisi jotain vikaa. Toki ulkomaalaisia vaikutteita alkoi tulla ennen kaikkea viihteen kautta. Rock-musiikki oli tullut Suomeen jo aikaisemmin mutta vasta 1970-luvun alussa se alkoi sitten olla nuorisokulttuurin valtavirtaa. Osaako joku muuten hahmottaa ja maalittaa sen tyypin joka keksi termin ”nuorisokulttuuri”? Häiskä on varmaankin jo kuollut mutta hänet pitäisi palauttaa maan päälle että hänet voitaisiin ampua, hirttää ja hukuttaa ja lähettää sitten Oy Helvetti Ab:n ikuiseksi pätkätyöläiseksi jonka pätkätyö ei lopu koskaan. Nuorisokulttuurihan nykyiselleen kehittyneessä muodossa tarkoittaa lähinnä ikävuosia ilman mitään velvollisuuksia ja kaikilla mahdollisilla oikeuksilla. Joillain tyypeillä se ikä kestää neljäänkymmeneenkin ja joillain poliittisessa asemassa korkealle nousseilla jopa eläkeikään ja sitten voidaankin dementian myötä palautua takaisin lapseksi.

Kekkoslovakiassa muodissa ollut rock-musiikki sisälsi 1970-luvun alussa pääosin heavyä, purkkaa (siis sellaista pehmeämpää heavyä, tosin sen alan taitaja The Sweet soitti sitten suurimman osan heavybändeistäkin suohon) ja olihan sitten tarjolla silloin myös sitä progea (Suomessa Wigwam, Tasavallan Presidentti sekä Tabula Rasa) ja luonnollisesti tyttöjen suosimaa ylipainoista partasiirappi-iskelmää tyyliin Demis Roussos. Mutta kotimaisen rock-elämän räjäytti tietysti Hurriganes:



Ulkomaalaisista vaikutteista huolimatta Hurriganesia saattoi pitää oikeastaan hyvin suomalaisena ilmiönä sillä olihan kyseessä maailman amerikkalaisin bändi jonka rumpali ja päävokalisti Remu ei osannut sanaakaan englantia. Mutta kun foneettinen kirjoitus oltiin keksitty niin sehän ei tahtia millään muotoa haitannut.


Hurriganesia – ja erityisesti Remua – on kiittäminen siitä että hän muutti rockin Suomessa ammattimaiseksi bisnekseksi. Mutta tulee muistaa, että vaikka jonkun pikku-Ykän mielestä siihen aikaan jokainen kulma huokui rock´n´rollia niin se oli kuitenkin vain nuorten musiikkia ja aikuisväestö kuunteli paljon perinteisempää musiikkia. Iskelmämusiikki oli suosittua, myös käännösiskelmät ulkomaalaisista kappaleista. Maksava yleisö nähtävästi halusi kappaleet suomeksi laulettuna eikä sitä englannin kieltä tungettu vielä joka paikkaan niin kuin nykyisin. Ehkä sitä ei niin hyvin silloin vielä osattukaan.

Tulee muistaa myös että Kekkoslovakian myyntitykki ei ollut suinkaan ulkomaisia vaikutteita Suomeen tuonut Hurriganes vaan varttuneemman väen suosikki Erkki Junkkarinen jonka albumi Ruusuja Hopeamaljassa ylitti ensimmäisenä suomalaisena albumina silloisen sadantuhannen myydyn albumin platinalevyrajan.



Ulkomaalaisia vaikutteita kekkoslovakialaiselle pikkupojalle toi myös lisääntynyt sarjakuvien tarjonta mutta sitä tuli käsiteltyä jo aikaisemmin jutussa pikku-Ykä lukee sarjiksia. Luonnollisesti ulkomailta tuli Kekkoslovakiaankin muoti ja erityisesti nuorisomuoti. Olihan tuota jo yritelty 1950-luvun lopulla (Kekkoslovakian aikaahan sekin oli) jolloin oli niitä lättähattuja mutta se taisi olla enempi helsinkiläinen ilmiö.

No joo, tää on sitten taas ihan toinen lättähattu mutta sekin oli kekkoslovakialaiselle kovasti tuttu.

Pikku-Ykä muistaa muotina pitkän tukan, mutta loppujen lopuksi harvalla oli kuitenkaan sellaista liuhulettiä kuin joskus myöhemmin yleistyi. Tietyllä tavalla pitkä mutta kuitenkin lyhyt tukka oli tavallaan muotia aikuisessa miesväestössä jossa miehet kasvattivat hiukset ”pitkäksi” eli hieman yli korvan. Näyttelijä Pekka Autiovuori saa antaa taas kerran mallia sen ajan miesten hiusmuodista ja nykyisin niin kovasti kielletystä yleisasenteesta. Tämä kyseinen  mainos meinaten ylittäisi nykyisin #metoo-hysteriakynnyksen kevyesti:


Ulkomaan muotina tulleet farkut – niin housuina kuin takkeina – olivat löytäneet myös katajaisen kansan ja ennen kaikkea sen ajan nuorison farkuissa oli silloin ylileveät nousuvesilahkeet jotka haittasivat polkupyörällä ajamista jääden säännöllisesti kettingin väliin. Vanha kunnon pyykkipoika oli ratkaisuna tähän ongelmaan. Farkkumuotiin yhdistettiin silloin myös jotain perisuomalaista jota tuskin oli missään muualla eli farkut & Hai-saappaat joissa kaikkein muodikkainta oli pitää farkkujen takalahjetta saappaan sisällä ja etulahjetta ulkopuolella. Farkuissa suositut merkit olivat James (farkkuja kutsuttiin usein jameksiksi), Lee Cooper ja Hurriganesin myötä Beavers.

Valitettavasti netistä ei tahdo millään löytyä yhtään autenttista kuvaa muodikkaasta farkut & Hai-saappaat yhdistelmästä.


Sitten kun siirryttiin 1970-luvun loppupuolelle niin farkkumuoti kääntyi totaalisesti päälaelleen eli farkut olivat lahkeista pillit ja sitten ylhäältä tämä lökärimuoti muistutti lähinnä jonkun sortin juuttisäkkiä. Tämä ja siihen liittyvä Yhdysvaltain 1950-lukua ihannoinut muoti sekä tuli että ei tullut ulkomailta. Yksi muodin innostajista oli Suomessa silloin esitetty amerikkalainen tv-sarja Onnen Päivät:


Ja toinen oli tietysti se, että silloinen Suosikin päätoimittaja Jyrki Hämäläinen sai monen yrityksen jälkeen tahtonsa läpi ja ihailemansa 1950-luvun muotiin Suomessa. Niin pikku- kuin ison Ykän näkemyksen mukaan tällaista 1950-luvun boomia ei ollut koskaan missään muualla kuin Suomessa. Ainakaan siinä mittakaavassa. Sitäkin voi pitää – kaikkine amerikkalaisuuksineen – suomalaisena ilmiönä. Ehkä Suomessa elintaso alkoi 1970-luvun lopulla olla sen verran hyvä että siellä voitiin leikkiä hetki Amerikkaa. Ainakin osan nuorisosta keskuudessa. Tuohon 1950-luvun boomiin otettiin mukaan jopa erinomainen laulaja Pepe Willberg joka teki uransa todennäköisesti taiteelliset aallonpohjat kappaleella ”Rasvis Mä Oon”.


”Rasvis ei jää selustaan eikä varjoon, rasvaa sun lettiisi tarjoon”. Tietysti me nuorina koiranleukoina väännettiin kertosäe muotoon ”paskis mä oon” eikä siinä sitten enää tarjottukaan lettiin Brylcremeä vaan jotain ihan muuta. No, Pepe on hieno laulaja joten sallitaan hänelle pieni markkinavoimien pakottama harhapolku.

Toinen saman ajan – Suomen ulkopuolelta tullut –  ilmiö oli tietysti punkin ja ns. uuden aallon mukanaan tuoma tiedostava nuorisoangsti jota piti julistaa vaikkei pahemmin angstattanutkaan eikä siihen välttämättä ollut mitään syytä. Nuorisotiloja, perkele! Ai miks? Emmä tiä. Mutta kun muutkin vaatii. Ja se on niinqu muotia. Nuorisotiloja, perkele!

Musiikista voidaan mennä television puolelle. Yleisradion TV 1 ja TV 2 tarjosivat virallista ja hyväksyttyä kekkoslovakialaista ohjelmaa mutta niillä kanavilla välissä oli sitten Mainostelevision ohjelma-aikaa joka tarjosi ulkomaalaisia vaikutteita.

Silloinen Mainostelevisio tarjosi yhdysvaltalaisia tv-sarjoja niin kuin Cannon, Columbo, Ratsupoliisi McCloud, Rekkakuskit jne ja niitähän katsottiin mielellään. Saattoi olla että ei niistä omaksuttu minkäänlaisia ulkomaalaisia vaikutteita sillä toki tavallinen kekkoslovakialainen ymmärsi että vaikka hän katsoo tv-sarjaa jossain Kansasin valtateillä ajelevasta rekkakuskista niin hän ei ole itse sellainen vaan menee huomennakin hitsaamaan Oy Firma Ab:n palvelukseen. Olipahan vaan viihdettä. Vähän harmittomampaa kuin Ylen tarjoama materiaali.


Tietysti samaan aikaan myös suomalainen ohjelmisto oli voimissaan ja vuoden katsotuimpia ohjelmia olivat aina Syksyn Sävel ja Miss Suomi. Missikisan idea tietysti tuli ulkomailta. Lisäksi suomalaiset perhesarjat olivat voimissaan. Me Tammelat, Taistelevat Virtaset ja Naapurilähiö. Eräs suomalainen myöhempien aikojen valtapoliitikko Paavo Lipponen muuten mutisi 1960-luvulla että Me Tammelat-sarja antaa ihmisille liiaksi porvarillisia vaikutteita. Kyseisestä jätkästä tuli myöhemmin Suomen pääministeri.


Tietysti Mainostelevisio alkoi tarjota katsojille – erityisesti naisille – ulkomaalaista saippuaa, tosin silloin vielä pieninä palasina ja kerran viikossa Peyton Place-sarjan muodossa. Mutta muuttuiko Suomi kyseisen saippuatarjonnan myötä jokseenkin vähemmän suomalaiseksi mitä nykyisin pidetään jonkunlaisena tavoiteltavana ja välttämättömänä itseisarvona? Tuskin. Sillä koko 1970-luvun suomalaiset katsoivat myös ahkerasti Rintamäkeläisiä.


Tästä voidaankin sitten siirtyä ruokapuolelle. Perskeleet pistelivät 1970-luvun alkupuolella Nyhtänköljässä ihan sitä samaa sapuskaa kuin joskus 1950-luvullakin syötiin tosin saattoi sanoa että lihan ja makkaran määrä oli lisääntynyt. Missään nimessä ei eletty enää puutteessa vaan ruokaa oli kyllä tarpeeksi. Mutta entäs se ulkomaalainen ruoka? Lasketaanko ketsuppi siihen? Ulkomaalaisia hedelmiä oli toki myynnissä paikallisessa kaupassa mutta mitään varsinaista ulkomaalaista ruokaryntäystä ja myöskään ruokatapoja ei tunnettu ennen kuin pienessä mittakaavassa 1970-luvun loppupuolella. Oikeastaan ensimmäinen sellainen oli pikkupojille kovasti maistuvat popcornit jotka tehtiin siemenistä pienessä öljymäärässä kattilassa ja se pauke oli niin mukavaa kuunnella. Kansi kannatti tietysti pitää kattilan päällä.

Helsingissä syötiin tietysti jo hampurilaisia (Carrols oli se ensimmäinen) mutta niitä sai Nyhtänköljässä odottaa vielä kauan tosin ei niitä niin osannut kaivatakaan kun äiti-Perskeleen perunamuussi ja jauhelihapihvit olivat parempia. Pizzaa Perskeleillä syötiin Kekkosen ajan loppupuolella tosin sekin oli äiti-Perskeleen omaa viritelmää. Varsinaisen ostopizzan Ykä söi ensimmäisen kerran 1980-luvun alkupuolella ja sehän oli se legendaarinen Saarioisten roiskeläppä:

Ja turha siitä roiskeläpästä kenenkään on mutista ja irvailla. Kyllä sitä vallan syö. Ihan hyvää se on. Varsinkin jos lyö hieman lenkkimakkaraa päälle.

Ensimmäisen lasagnensa Ykä söi Maakuntakaupungin pizzeriassa vuonna 1984. 1970-luvun loppupuolella Suomeen rantautui tietysti myös ranskanperunat mitkä oikeastaan ovat vaan pienemmäksi leikattuja uuniperunoita. Koska ne olivat silti jotain uutta niin toki niitä tykättiin syödä ja päälle laitettiin tietysti suolaa ja ketsuppia. Yksinkertaista ja niin hyvää. Ihan mukavaa ulkomaalaista vaikutetta tosin ihan suomalaisista raaka-aineista.

Suomalainen tölkkihernesoppa puolestaan eli ennen Kekkoslovakiaa, eli Kekkoslovakiassa ja on elänyt Kekkoslovakian jälkeen jopa edistyksellisessä nyky-Suomessa. Kunniaa tölkkihernesopalle. Se siitä ruuasta. Siirrytään ihmisiin. Silloisessa Kekkoslovakiassa ei hirveästi ulkomaalaisia ihmisiä näkynyt. Ensimmäisenä, tosin pikku-Ykän muistin ulkopuolella olevana henkilönä voitaisiin mainita tshekkoslovakialainen jääkiekkovalmentaja Gustav Bubnik jonka johdolla Kekkoslovakia kaatoi vuonna 1967 ensimmäistä kertaa (minkäs muunkaan kuin) Tshekkoslovakian. Ja pikku-Ykän muistissa on tanskalainen Ylen toimittaja Knud Möller jota ei kukaan varsinaisesti ajatellut tanskalaiseksi vaan suomalaiseksi:

Sitten tulee tietysti mainita kuuluisa lauluyhtye Delta Rhythm Boys, jonka kekkoslovakialaiset muistavat ehkä parhaiten tästä mainoksesta:



Nykyisessä Suomessa kyseisen mainoksen esittäminen olisi tietysti mahdotonta ja saisi aikaan noin trukkilavallisen rikosilmoituksia. Kekkoslovakialainen puolestaan miettii että tuskin nuo heput mielsivät olevansa kovinkaan suuren rasistisen rikoksen uhreja sillä heitä arvostettiin Suomessa hyvinä laulajina muutenkin ja he toki ymmärsivät että heidän orvasketensä nyt vaan sopi ehkä paremmin lakritsamainokseen kuin esmes Armi Kuuselan vastaava. Silloinhan ei ollut Suomessa olemassa ammatti- ja tapapuolestaloukkaantujia.

Jos puhutaan mustista hepuista Kekkoslovakiassa niin heitä ei sitten muuten ollut muita kuin joitain ammattilaiskoripalloilijoita ja lisäksi Billy Carson jonka nuoremmat muistavat ehkä Hyvät Herrat-ohjelmasta mutta hänhän vaikutti Suomessa jo Kekkoslovakian aikana toimien ammattirumpalina  Jukka Tolonen Bandissa, Pera and the Dogsissa ja Madame Georgessa. Iso Ykä ei tunne Carsonin rumpalinuraa kovin hyvin mutta jos heppu on kelpuutettu soittamaan Jukka Tolonen Bandiin niin häiskä kieltämättä osasi mäiskiä pönttöjä.

Jos palataan näihin kalpeampi-ihoisiin mihin suomalaiset tutustuivat niin eihän heitä paljoa ollut heitäkään. Ensimmäisenä tulee tietysti mainita Neil Hardwick joka oli alun perin ydinfyysikko mutta joka Suomessa käsikirjoitti ja ohjasi yhden kaikkien aikojen Suomen parhaimmista huumorisarjoista nimeltä Tankki Täyteen.


Ja laitetaan sitten Neil Hardwickista lisätieto jonka lähetti Sam Hardwick (Neilin poika?): "Sattuneesta syystä tiedän että Neil Hardwick valmistui itse asiassa filosofiasta, vaikka olikin aloittanut opintonsa fysiikan puolella ja oli jonkin aikaa töissä ydinfysiikan parissa." Kiitos Samille täsmennyksestä.

Lisäksi Kekkoslovakian ajalta voi mainita unkarilaiset veljekset Géza ja Csaba Szilvay jotka pitivät televisiossa lasten musiikkipedagogisia ohjelmia, erityisesti Viuluviikarit. Ykälle on jäänyt mieleen näistä ohjelmista lause ”tämä on ta, yksi ta”. Mainitaan muuten että yksi viuluviikareista oli Linda Lampenius joka sai mainetta myös ulkomusiikillisilla kyvyillään.

Ja siinäpä ne sitten äkkimuistamalla olivatkin. Tietysti Suomessa kävi myös kaikenlaisia neuvostoliittolaisia ystävyys-, yhteistyö- ja avunantovaltuuskuntia mutta paatuneimpia kommunisteja lukuunottamatta ne olivat tavalliselle suomalaisille ns. yleisten syitten velvoittamaa pakkopullaa. Pikku-Ykä muistaa kun koulussa kävi joku tommonen neuvostoliittolainen kulttuuriryhmä niin opettaja totesi hyvin selkeästi että jokaiselle esitykselle pitää sitten taputtaa niin että räpylöihin koskee.


Jos jätetään nuo valtuuskunnat huomiotta niin mikä yhteinen piirre oli noissa Kekkoslovakiassa esille nousseissa ulkomaalaisissa? No tietysti se, että he olivat nousseet Suomessa esille omilla ansioillaan. Eivät sillä, että he olivat ulkomaalaisia. Ei silloin ollut mitään virallisia ulkomaalaisia jotka saivat veronmaksajien kustantaman leipänsä siitä että olivat ulkomaalaisia jotka haistattelivat suomalaisille. Jotain Umayya Abu-Hannaa voi ehkä pitää myöhempien aikojen (pyhien) parhaana esimerkkinä.

Entäs sitten ne pakolaiset?

Joo, Suomeen tuli pakolaisia 1970-luvulla Chilestä. Nyhtänköljässäkin oli yksi perhe josta ei pahemmin puhuttu kun siitä ei ollut mitään puhuttavaa. Tavallisia ihmisiä. Sitten 1980-luvun lopulla tuli niitä Vietnamin venepakolaisia. Niistä ajateltiin aivan samoin kuin chileläisistäkin että ne taitavat olla kotimaassaan ihan oikeasti kusessa ja eihän niitä paljoa tänne tule joten tulkoot, olkoot ja eläkööt.

Tilannehan muuttui totaalisesti vuonna 1990 kun somalit – jotka eivät tulleet pakolaisiksi vaan elintasosiirtolaisiksi –  tulivat Suomeen ja saivat heti jalustalle nostetun ja kaiken arvostelun yläpuolella olevan aseman. Mistä se oikein johtui? Jostain vääristyneestä hoitovietistä? Kyseinen jalustalle nostaminen – joka on sitten nykypäivään mennessä muodostunut varsinaiseksi taiteenlajiksi – on tietysti loukkaus oikeita hädänalaisia pakolaisia kohtaan.

Mutta loppulitviikkinä voidaan todeta että ulkomaalaisvaikutteet olivat Kekkoslovakiassa varsin vähäisiä ja niistä otettiin se mikä hyväksi havaittiin ja oltiin hyvin ylpeästi suomalaisia ja elettiin siinä suomalaisessa kulttuurissa jota ei nykynäkemyksen mukaan ole olemassakaan. Ajatus siitä, että suomalaisuuden mitätöimisestä tulisi joskus tulevaisuudessa ihmisille veronmaksajien rahoilla maksettu ammatti oli vieras eikä se olisi käynyt edes vitsinä. Sen ajan hengen ehkä näkisi parhaiten tästä pätkästä joskus 1970-luvulta. Oli muuten silloisen Ylen tekemä. Ei siinä hengessä mitään vikaa ollut. Sillä saatiin maa pyörimään suhteellisen hyvin.


Tämä on kirjoituksen loppu.

Ainakin pikku-Ykän osalta. Iso-Ykä jatkaa. Sitä mitä pikku-Ykä ei silloin aikanaan hoksannut – ja kuinka olisi voinutkaan – oli se seikka että Suomeen tuli noina aikoina myös hyvin vahingollista ulkomaalaista vaikutetta. Joka piru vie myös täysillä omaksuttiin. Ne vaikutteet tulivat yliopistoihin ja mediaan. Silloin ne vaikutteet olivat kovaa kommunismia jotka ovat sitten myöhemmin muuntautuneet yleiseksi vasemmistoliberaaliseksi ajatusmaailmaksi. Jonka ajatusmaailman seurauksia me joudumme sietämään joka päivä. Mutta sehän on oman tarinansa aihe ja sitä on tässäkin blogissa käsitelty noin montasataaviiskytkuus kertaa.

*

Ja laitetaanpa sitten – hieman olosuhteitten pakosta – tähän vielä Jotain Ihan Muuta 52,74 eli:

Jotain Ihan Muuta 52,74 eli Yrjötyt Ammatit

Kas kun tuo blogger meni tekemään sen tempun että se lopetti kokonaan tuon gallupkyselymahdollisuuden niin meneillään oleva gallupkysely lukijoitten ammateista loppui sekin sitten kerralla siihen. Vastausaikaa olisi ollut vielä puolisentoista kuukautta. Mutta laitetaan nyt sitten ne tulokset joita ehti tulla. Yleisimmästä harvinaisimpaan:

- ATK-ala                           77
- Teollisuusala                     55
- Eläkeläinen                       44
- Yrittäjä                             38
- Rakennusala                     35
- Kaupallinen ala                 30
- Kuljetus- ja liikenneala     28
- Suojelu- ja sotilasala         28
- Terveydenhoito                24
- Työtön                              24
- Joku muu                          21
- Luonnontieteellinen työ   18
- Maa- ja metsätalous          16
- Kiinteistöpalvelut             12
- Opetusala                         12
- Energia-ala                       11
- Graafinen ala                    10
- Hallinto                            10
- Kulttuuriala                       9
- Pankki- ja finanssiala        7
- Käsityöala                        6
- Merenkulku                      6
- Ympäristöala                    6
- Jätehuolto                         5
- Kaivosteollisuus               4
- Kirkollinen työ                 4
- Matkailu- ja ravitsemus    4
- Sosiaaliala                         4
- Lakiala                              3
- Media                               3
- Elintarvikeala                   2
- Yhteiskuntatutkimus        2

Tuloksista voi sanoa, että ne olivat aika odotettuja, tosin se, että ATK-kaverit olivat ykkösenä oli hienoinen yllätys. Se ei ollut puolestaan yllätys että niin median kuin yhteiskuntatutkimuksen edustajat olivat siellä hännänhuippuna.

Kiitos kaikille gallupeihin vastanneille. Tämä taisi olla sitten viimeinen gallup ja minua se hieman harmittaa. Näitä on ollut mukava tehdä. Tietysti jos joku lukija tietää jonkun bloggerin ulkopuolisen gallup-gadgetin niin heitättekö vinkkiä, kiitos.

36 kommenttia:

  1. Mic Mac -farkut (puuttuivat listalta) on tuplakulttuuriappropriaatiota.
    Farkut amerikkalaista hapatusta ja nimi Micmac-intiaaneilta.

    Ja Beavers (Beavers Jeans) aiheutti hilpeyttä amerikoissa, näin jotkut vaihto-oppilaat kertoivat. ;)

    Kalluppien (toivottavasti tilapäiselle) muistolle omistan tämänkertaisen nimimerkkini.

    VastaaPoista

  2. Olihan katsaus:-)))
    Näin "vanhempana valtiomiehenä" piipahdan muistoissani hetkeksi tuonne 50-luvun alkuun, jolloin minun pikkuiseen maailmaani tulivat ensimmäiset ulkoiset vaikutteet.
    Ne olivat tietysti amerikkalaisia.
    Taustaksi: Kotimökissä ei ollut sähköjä (eikä ikänä tullutkaan). Radio saatiin vasta vuoden 1960 Rooman olympialaisiin; tietysti isoilla pattereilla (anodi ja hehku)varustettu. Jne.
    Mutta ne ensimmäiset vaikutteet ulkomaan ihmeistä: Ne tulivat sodan jälkeisinä vuosina ns. amerikanpaketeista! Niistä tuli monenlaista ihmettä: Äidille pitkää, röyhelöistä leninkiä, palttoota, liehuhattuja ym. naisellista kamaa, jotka vain pantiin roikkumaan tuvan vintille orteen. Isälle stetsoneita, smokkeja,pukuja eri tilaisuuksiin ja tietysti pomppa päälle. Nekin saivat paikkansa tuvan vintillä. Stetsonin olin myöhemmin omana lukioaikanani käyttöön, mutta se on se toinen juttu.
    Edelleen: Nescafe-purkkeja, tennispalloja, teepaketteja, purukumeja ja baseboll-mailoja! Olihan niissä ihmeteltävää, suuren maailman tuntua:"Aavan meren tuolla puolen jossakin on maa..."-hengessä! Siis samassa hengessä kuin Ykä parikymmentä vuotta myöhemmin.

    VastaaPoista
  3. Asiaan mitenkään liittymätön triviatieto. Joissakin navigaattoreissa Kehä III on Kehä Lii.

    VastaaPoista
  4. Sattuneesta syystä tiedän että Neil Hardwick valmistui itse asiassa filosofiasta, vaikka olikin aloittanut opintonsa fysiikan puolella ja oli jonkin aikaa töissä ydinfysiikan parissa.

    VastaaPoista
  5. Perjantaita! Kansakoulun ensimmäisen luokan aloitin 1967 joten olen myös sitä ikäluokkaa, että farkkujen takaosa haisaappaassa oli tuttu ilmiö.(ainakin täällä maaseudulla) Seitkytluvun luokkakuvistahan kuvituskuvan saisi helposti :) Toinen kenkähitti oli Retu; muistattehan, sellaiset ruskeat samettiset :)

    Sepi

    VastaaPoista
  6. No nythän minä hokasin sen miksi kansa pitää Suomessakin, muun Euroopan tyyliin laittaa vaihtoon. Kansat joilla ei ole milloinkaan ollut omaa kulttuuria täytyy yksinkertaisesti hävittää ja korvata Afrikan ja lähi-idän ikiaikaisilla korkeakulttuureilla.
    Täysin ylivoimaisia Afrikan maiden korkeakulttuureja voimme kiittää esimerkiksi...ööö, tuota...unohdetaanpa tuo manner tässä vaiheessa. Lähi-idän korkeakulttuurit loivat pohjaa matematiikan ja töhtitieteen kehitykselle noin 1000 vuotta sitten sen jälkeen ovat keskittyneet lähinnä ihmisten kurkkujen aukileikkelyyn
    Mihinkä poimunopeudella etenevään kiitoon ummehtunut maanosamme lähteekään kun saamme kansanvaihdokset saatettua loppuun. Jää muuten Irvinkin hopealle.

    VastaaPoista
  7. Tervehdys Triple-7:lle, Terho Hämeenkorvelle, Vasarahammerille, Sam Hardwickille, Sepille ja joppos 123:lle & kiitos kommenteistanne.

    Triplaseiska: Joo, joka kielissä on näitä kaksoismerkityksiä ja joskus huvittaviakin.

    Terho: Olen sen verran nuorempaa sukupolvea että nuo amerikanpaketit jäivät meille tulematta. Elintaso oli tietysti noussut jo sen verran ettei puutteesta varsinaisesti voinut puhua.

    Vasara: Mitenkäs, liekö Kehä II sitten noissa naveissa Li?

    Sam: Kiitos täsmennyksestä. Lisäsin viestisi kirjoitukseen.

    Sepi: Retut muistan hyvin. Ja jalkapalloa pelattiin kessukengillä. Noista kekkoslovakialaisista ilmiöistä on netissä oikeastaan aika vähän kuvamateriaalia. Ihmiset ovat kai säilyttäneet ne vain valokuva-albumeissaan.

    joppos 123: Mainostihan se eräs Ylen naistoimittaja Jussi Halla-aholle että kyllähän monikultturismi sentään tarjoaa mukavia ruokailuhetkiä naapureitten kanssa. Eli aika vähissä ne eväät ovat.

    VastaaPoista
  8. Tuo triplaseiska on oudompi kuin triple-sec. Jostain syystä:)
    Huru-ukko

    VastaaPoista
  9. Niin onhan se kiva syödä jotain ihqua ja samalla tunnistamatonta mättöä yhdessä gumbajaa viboissa. Oikein sielu räiskyy onnellisuudesta varsinkin kun todennäköisesti on itse sen laskun maksaja mutta ei pidä takertua pikkujuttuihin.

    VastaaPoista
  10. Oftopic tämän päivän uutisannista: Eduskunta vuotaa kuin seula. Asiassa pelottaa eniten se, että tiedustelulakia kun väsätään niin samat syväkurkut haluavat päästä valvomaan toimintaa. Itselläni ei ole epäilystäkään siitä, että jos politiikko kokee hyötyvänsä vaikkapa tiedustelutiedon vuotamisesta niin nilkki varmasti sen myös vuotaa.
    Ainoa tapa olisi säätää todella kovat rangaistukset noista maanpetoksellisista vuodoista mutta ei politiikot omaan polveensa ole valmiita ampumaan. Jos meikä omassa duunissa laulaisi salaisiksi luokiteltuja tai muutoin valmistelussa olevia asioita pitkin lehdistöä niin ei tarvitsisi kauan odotella kun ovelle ilmaantuisi pari lerppaa, "morjens, ollaan tutkintatoimistosta, jutellaan pikkusen".
    Siinä menisi aika äkkiä virka, sotilasarvo ja häkki heilahtaisi.
    Politiikkoja eivät samat säännöt koske. Ei edes lahjonnassa. Ja laki on kuulemma tässä maassa kaikille sama, just.

    VastaaPoista
  11. Sitten itse asiaan eli muutama havainto Ykän kirjoituksessa olleista esimerkeistä. Vietin joitakin vuosia Ruotsissa ja palailin -80 luvun alussa mutta Tankki täyteen sarjan muistan hyvin. Samoin Erkki Junkkarisen levyn, se ja Jukka Raitasen "Vangin Toive" rahisi meillä levarissa faijan toimesta aika useasti. Faija oli nyrkkeilyn ohella hemmetin lahjakas kitaransoittaja. Jos joskus oli mahdollisuus joko kotona tai kylässä viihdyttää vieraita niin alta nanosekunnin faija pisti shown pystyyn.
    Sinänsä jännää, että itse osaan soittaa vaan turpaani, omat pojat taas kaikki lahjakkaita kitaristeja ja rummutkin menee aika hyvin.
    Irvin tuli nähtyä kerran jopa livenä. Paikka oli Kuopion Kaupungin Hotelli eli legendaarinen "Renkku". Taisin olla juuri 18 täyttänyt ja pakkohan se oli mennä katsomaan.
    Irvin oli aika velikulta, jos joku ei ole nähnyt hänestä tehtyä leffaa niin suosittelen todella lämpimästi.

    VastaaPoista
  12. Tervehdys Huru-ukolle ja joppos 123:lle & kiitos kommenteistanne.

    Huru-ukko: ”Triplaseiska” olis muuten varsin hyvä paukun nimi. En vaan tiedä mitä siihen laittaisi kun en paukkuja harrasta, olutta lähinnä ja joskus otan whiskymukin. Eikös siinä vanhassa yksikätisessä rosvossa muuten ollut triplaseiska? ”Venttiseiska” taas on intin käyneille tuttu.

    joppos 123:

    Viesti1: Jep, kun pidetään yllä monikulttuuriutopiaa ei missään nimessä kannata takertua yksityiskohtiin. Niin kuin vaikka siihen että kuka mätöt kustansi.

    Viesti2: Vuotaminenhan on poliitikolle tyypillistä alkaen Suomessa jostain Zavidovo-vuodosta. Olis muuten varsin mielenkiintoista saada se Tiitisen lista julki. Tosin kovemmat listat olivat KGB:n listoja ja nehän eivät tule julki koskaan. Minulla on myös omissa hommissani tiukka salassapitovelvollisuus ja siksi voin kommentoida alaani vain yleisellä tasolla. Näin se sinänsä kuuluu ollakin. Ei ihmisten yksityisasioita tule huudella turuilla ja toreilla.

    Viesti3: Minähän soittelin itsekin aikanani mutta siitä on pitkä aika. Sen ajan levytarjonnasta kannattaa tietysti muistaa Finnhits-kokoelmat jotka nousivat säännöllisesti listojen kärkeen.

    VastaaPoista
  13. Finnhitsin muistan itsekkin. Silloin junnuna ja nykyäänkin olen musiikin suhteen armoton sekakäyttäjä. Jos musiikki on hyvää niin ihan sama mihin genreen se putoaa. On siinä jengillä joskus ollut ihmettelemistä kun meikä saa vapaat kädet illanvieton musatarjonnasta. ACDC, Sklipknot alkuun, väliin Popedaa, ABBA, Jenni Vartiainen, Elvis, Johnny Cash ja jossain vaiheessa Enrico Boccellin "Conte".
    Viimeksi tuli laadittua palkatulle DJ:lle soittolista omilla viiskymppisillä. Nykyään se on sinänsä helppoa, että ammattilaiset eivät raahaa enään kuorma-autollista levyjä mukana vaan kaikki löytyy netistä.
    Kyllä tuolla laatikossa vielä sellaiset 300 CD levyä löytyy, vinyylit ovat harmittavasti muuttojen aikana kadonneet jonnekkin.

    VastaaPoista
  14. Nykyään "kulttuuria" väännetään ihan mistä tahansa. Yksi ehdottomasti oksennuskohtauksia aiheuttava YLE:n pläjäys viimeaikoina on ollut PALEFACE:n "Laulu sisällissodasta". Jätkä on umpisuvakki, kommunisti joka on syntynyt kultalusikka molemmissa päissä ja kaiken kukkuraksi totaalikieltäytyjä.
    Millä ihmeen kompetenssilla se nenätön p...ka saa oikeuden, minunkin maksamallani YLE verolla mennä telkkariin puhumaan täyttä sheissea?
    Sama häiskä oli osa "koodaribussi Afrikkaan" projektia.
    En tiedä, tekisi mieli laittaa pystyyn jokin aivan älyvapaa "kehitysprojekti" vaikkapa Kongoon kun pääsee eläkkeelle mutta moraali estää, toistaiseksi.
    Jos mikä niin YLE harjoittaa ihan häpeilemätöntä mielipidemuokkausta, maksaa saa vaikka ei ideologiaa kannattaisikaan.
    Ei auta vaikka muutat pysyvästi ulkomaille, jos valtionkonttori maksaa eläkkeen niin maksat ylenannon tarjonnasta loppuikäsi.

    VastaaPoista
  15. Tervehdys, joppos 123.

    Viesti1: Minähän muuten kuuntelen ja olen jo kauan aikaa kuunnellut musiikkia hyvin vähän. Autolla ajaessa ja mökkireissuilla kuuluu Radio Kajaus. Sitä voi kuulla, vaikkei oikein asiakseen kuuntelekaan. Sitten jos ollaan tarpeeksi pohjoisessa niin mökillä kuuluu Ylen Saameradio. Siitä ei ymmärrä yhtään mitään mutta siitä tulee aina hyvälle tuulelle. Varsinaisesti asiakseen sitä musiikkia (ts. progea) kuuntelen harvoin mutta silloin kuuntelen sen aina kuulokkeet korvilla ja keskittyen. Laitetaan niistä keskittymisistä sulle kokeiltavaksi vaikka Yesin Roundabout:

    https://www.youtube.com/watch?v=-Tdu4uKSZ3M

    (ei tartte kuunnella kokonaan)

    Viesti2: Kyseinen pankinjohtajan poika on hyvä kuva nykypäivästämme. Nolla, josta on tehty idoli ja esikuva. Ylevero taas on omanlaisensa ryöstön muoto. Haistakoon paskan koko laitos.

    VastaaPoista
  16. En tedä kuka termin "nuorisokulttuuri" keksi, mutta muistaakseni Tieteen Kuvalehden vuosituhannen alkupuolen (vai oliko sittenkin edellisvuosituhannen lopun?) numerossa asia liitettiin II maailmansotaan:
    hyvänlainen määrä USA:laisia teinipoikia oli Suuressa Rähinässä käyttänyt megadollareiden arvoisia asejärjestelmiä, lentänyt taistelulentoja ym., olipa moni saanut upseerikoulutuksen ja johtanut taisteluissa miehiä, jotka olisivat ikänsä puolesta voineet olla heidän isiään.

    He eivät kotiin saavuttuaan tietenkään olleet mitään nuorisokulttuuria pykäämässä, koska olivat saaneet tylyn pikasiirron aikuisuuteen. Sodanjälkeiset teinit sen sijaan saivat heistä innoitteen alkaa vaatia itselleenkin rispektii, hei:
    jos noi laskettiin tollai aikuisten vertasiks, kai ny meillekin jotain kuuluu antaa, hei?

    Homma vain kiepahti totaalisen nurinkurin:
    kun ne Kakkosrähinän veteraanit olivat nimenomaan osoittaneet olevansa vastuun ja luottamuksen mittaisia, alkoivat heitä keppihevosenaan käyttävät finninaamat vaatia itselleen lastenkulttuurin ja aikuiskulttuurin väliin sijoittuvaa ikiomaa nuorisokulttuuria, joka oli tosiasiassa lapsuuden vastuuttomuuden ja velvollisuudettomuuden venyttämistä aikuisuuteen.
    Nythän se jatkuu vielä keski-ikäänkin, jossa asianomaiset tosin eivät missään nimessä myönnä olevansa.

    Rockin olemuksesta mainitsi itse Remu eräässä radiosta 1980-luvun lopussa kuulemassani haastattelussa vastauksena toimittajan kysymykseen miksi tuonikäinen mies soittaa rockia, sehän on nuorten musiikkia:
    "Paaaskat! Ei rock oo mitään nuorten musaa! Sellasta väittää ne mummut, jotka vihaa kaikkee; ne on joutunu oleen vaarin nyrkin ja hellan välissä ja kuunteleen hanurimusaa!" Tuota muistaakseni jokseenkin sanatarkkaa sitaattia hän jatkoi todistamalla väkevästi rockin olevan kaikenikäisten musaa.

    Vaikeapa tuohon on enää vastaan väittää.

    VastaaPoista
  17. Upea kirjoitus! Ihan tuli kyynel silmään. Ettei menisi sentimentaaliseksi, yksi tippa vasemmasta ja toinen oikeasta silmästä. Se riittää.

    Olen syntynyt 1968. Oletan, että Ykä on hieman aikaisempaa ikäluokkaa. Tunnistan kyllä täysin kirjoituksen historian. Silloin oli vielä arvossaan kansallinen etu. Edes silloinen älyvapainkaan vasemmisto ei olisi sitä kiistänyt. Nyt se on muuttunut politiikassa ja vastuullisessa mediassa täysin.

    EU on tehnyt kovan päätöksen tietoturva-asioissa. Hyttynen siivilöidään, kameli niellään. Miten on Microsoftin, Googlen, Twitterin, Facebookin kanssa?

    Tiesittekö, että jokainen haku jonka teette tallennetaan? Samoin jokainen sivu, millä vierailette. Kaikki kuvat tai videot, jotka imuroitte tallennetaan. Mikään ei ole yksityistä. Te olette korporaatioiden orjia. Niin olen minäkin. Kaikkien IP-osoitteet on tallennettu.

    Tämä tästä EU:n suuresta yksityisyyden suojan asetuksesta. Tästä tulee koitumaan vitusti haittaa yksityisyrittäjille ja julkiselle sektorille. Suuressa kuvassa me pysytään korporaatioiden orjina.

    VastaaPoista
  18. Tervehdys, Qroquius Kadille ja Anolle & kiitos kommenteistanne.

    Qroquius Kad: Jaa-a… saattaa olla noin. Meillä Suomessahan sodan ajan sukupolvi ensiksi soti sodan, sitten maksoi sotakorvaukset ja sen jälkeen viellä työllään nosti Suomen hyvinvointiin. Seuraavat sukupolvet eivät oikeastaan ole tehneet muuta kuin eläneet valmiissa mutta minun ja sinun kaltaiset ihmiset sentään ymmärtävät kunnioittaa menneitä sukupolvia. Tämän uusimman sukupolven edustajat vaativat sitä rispektiä nollasubstanssilla. Ainakin osa niistä. Eniten niitä löytyy vihervasemmistosta. Mietipäs jos jollekin Tali-ihantalan veteraanille olisi, kun hän oli sitten Lokomolla töissä vuonna 1954 kerrottu joistain tulevaisuuden vitunvirkkaajista?

    Remu oli sekä oikeassa että väärässä. Ainakin jos ajatellaan Kekkoslovakian aikaa. Silloin rock oli nuorten musiikkia. Nykyisinhän 70-vuotinen jätkä menee Metallican konserttiin. 1980-luvun lopussa tilanne oli jo muotoutumassa sellaiseksi.

    Ano: Kiitokset. Minä olen vain muutaman vuoden vanhempi kuin sinä niin että samanlaisia Kekkosen lapsia ollaan. Seuraan tätä EU:n tietoturvahommaa enkä vielä tiedä kaikkia seurauksia. Yksi seuraus oli se, että nää kommentit eivät tule enää sähköpostiini vaan ne pitää lukea bloggerin editorista. Ja useisiin amerikkalaisiin lehtiin ei enää pääse Euroopasta. Saas nähdä, koska se sensuuri iskee tähän bloggeriinkin.

    VastaaPoista
  19. Mä olin 70-luvulla täysi-ikäinen nuorimies. Jotenkin pidin enemmän 60-luvusta. 70-luku oli Kekkosen aikaa, josta en ollut kovin viehättynyt. Politiikka oli kekkoslandian politikkaa, eli demokratuuri oli voimissaan. Muuten Ykän pläjäys oli todella tuttua joka suhteessa. Majavan Masan "Beavers" verryttelypusakka oli kova sana. Jälkeenpäin olen ihmetellyt, että kuka oli se neropatti joka keksi että ihmiset haluavat maksaa siitä että mainostavat ostamaansa tuotetta ja vieläpä kovan hinnan kera. Eikö sen pitäisi olla aivan toistepäin. Ja tämä trendi elää hyvin ja on voimissaan nykyisten zombien ansiosta. On se vaan niin hienoa kun joka rätissä näkyy tekijän logo.

    Televisiosarjoista ehdoton yliveto oli Neil Hardwickin "Tankki täyteen." Parasta tilannehuumoria, hyvät näyttelijät, aivan loistava sarja. Sekin piti britin tuoda Suomeen, kun omasta takaa ei löytynyt hyvää älyllistä huumoria. Tässä suhteessa tilanne on edelleenkin sama. Nämä kotimaiset "Tammelat ja Rintamaäkeläiset" olivat niin pirun naiveja ja tyhjänpäiväisiä sisällöltään ettei niitä jaksanut töllöttää. Tankki täyteen sarjaa jaksaa vieläkin katsella ja se toimii edelleenkin.

    Matkustaminen oli ennenvanhaan jotenkin eksklusiivisempaa. Sinua kohdeltiin aivan eri tavalla kuin nykyjään, joka on enemmänkin massojen hallintaa. Joka paikassa pitkät jonot, huono serviisi ja huijareita nurkat pullollaan. Jotenkin reissaaminen ei innosta, johan tässä on tullut tarpeeksi nähtyä. Tein nuorempana kaverin kanssa kahden viikon reissun Mallorcalle. Oltiin kaksi viikkoa pierussa, mutta hauskaa oli. Lennettiin Spantaxin (Tampaxin) Convair Coronado 990:llä edestakas.Harvinaista herkkua. Mennessä sammuttiin koneeseen ja saatiin tulla omin voimin platalta terminaaliin. Hotelli täys hyvännäköisiä iloluontoisia ruotsalaisia naisia. En ole sen koommin Espanjassa käynytkään. Tokko siellä viitsii turistins edes selvinpäin ollakkaan.

    VastaaPoista
  20. Tervehdys, Becker. Minä kun synnyin vasta 1960-luvulla niin ne kaikki ensimmäiset muistikuvat ovat Kekkoslovakiasta. Siksi 1970-luku on minulle tärkeä. Olis kiva lukea jonkun tyypin – vaikka sinun – samankaltaisia tarinoita 1960-luvulta.

    Jotkut Rintamäkeläiset olivat sinänsä tylsiä mutta ne olivat hyvää ajan kuvausta. Tankki Täyteen-sarjan lisäksi täytyy tietysti mainostaa Pentti Siimeksen ja Ritva Valkaman vetämää Parempi Myöhään-sarjaa.

    Minä olen kerran eläissäni käynyt etelässä. Kreikassa tarkemmin sanoen. Joskus 1980-luvulla. Totesin että ihan ok sinänsä mutta ei kolahda sen enempää. Sen jälkeen suunta on ollut aina pohjoiseen.

    VastaaPoista
  21. Niin no mitä rock musiikin harmaantumiseen tulee, niin ei se nyt niin ihme ole, genrellä alkaa olla ikää. 60+ vuotta. Eikä hyvä musa huonoksi muutu vaikka kuuntelija ikääntyisi.

    VastaaPoista
  22. Tervehdys, Jani. Joo, ensimmäiset rokkarit ovat jo osa eläkkeellä ja suurin osa tups´ahossa.

    VastaaPoista
  23. Olen käynyt noin 100 eri maassa. Välilaskuja ei oteta huomioon. Niissä pitää lusia pari päivää, että ne lasketaan.
    Osa on ollut duunireissuja mutta valtaosa ihan omaa uteliaisuutta.
    Jos haluaa hienoja maisemia niin
    1. Nepal
    2. Borneo ja siellä Kotakinabalu 4001 metriä
    1. Ehdottomasti sipadan
    2. Harvoin sukellettuja mestoja Myanmarin edessä
    3. Pohjoinen Thaimaan ja siitä yli Laosiin. Mekong.

    VastaaPoista
  24. Kävin tuossa muutama vuosi sitten katsomassa hesassa vanhojen rokkareiden konsertin. Uriap Heep, Deep Purple ja PeerGunt. Hyvin vetivät. Uriap Heep melkein jopa paremmin kuin Deep Purple. Viime kesänä tuli käytyä tsekkaamassa toisen kerran Rammstein, eka kerta oli aikoinaan ruisrokissa. Hyvin papat vetää. Plussana oli vielä Kotitollisuus, olen aina tykännyt niiden meiningistä. Nyt olis Rockfest tuossa Hyvinkäällä mutta liput pikkasen arvokkaita. Ovat sopivasti ripotelleet pääesiintyjät kolmelle päivälle, vaikea valita ketä kävisi katsomassa. Judas Priest oli ensimmäisiä heavybändejä joihin tutustuin 70 luvun lopussa Ruotsissa. Ozzy on taas ihan legenda, ei edes tarvitse perustella ja Avanged Sevenfold pirteä lisä jenkkien uusiin bändeihin.
    Metallica soi aina reissussa kuulokkeista. Oiva tapa poistaa korvamato mikä tulee varsinkin kaakkois-aasian hissimusasta.
    Tuosta matkustelusta niin minä olen siihen ihan koukussa. Olen ollut duunin puolesta ulkomailla mutta se on ihan eri kun nappaat rinkan selkään ja lähdet kohti uusia haasteita.
    Tänä vuonna vain kolme reissua. Kävin Thaimaassa lonnimassa 3 viikkoa, yleensä ollaan vähintään 5 viikkoa. Vaimo ei saanut lomaa enempää ja yksin ei kuulemma sinne jätä, heh. Pitkä viikonloppu Roomassa, suosittelen, todella positiivinen kokemus. Syyskuulle vuokrasin talon Kroatiasta, Brac:n saarelta viikoksi.
    Talo siksi jos joku pojistani haluaa tulla moikkaamaan niin ei tarvitse kuin ostaa lennit Splittiin.
    Kaakkois-Aasia on tullut koluttua aika tarkkaan joten jos joku haluaa vinkkejä sieltä suunnalta niin autan mielelläni. Samalla tavalla sitä itsekkin sai jeesiä kun aloitti matkailun siihen suuntaan. Tässä tapauksessa jaettu tieto ei ole menetetty piste, kuten sotakouluissa on tapana.


    VastaaPoista

  25. Minä en laske maita, joissa olen käynyt, mutta totean vain Hiskiä siteeraten:

    "Täss' on lokari nyt lännen risukosta.
    Olen kulkenu' vaikka missä.
    Olen käynynnä Piutissa, Luisissa,
    Rätulaatissa, Miiamissa.
    Olen kulkenut merta ja mantereita,
    ja Alaskan tuntureita". Jne Jne Jne

    VastaaPoista
  26. Terholle.
    Tuo on muuten hauska kappale. Pakko oli kaivaa se ja kuunnella.

    VastaaPoista
  27. Mukavaa luettavaa, kiitos tästä. Väljästi aiheeseen liittyen muistutan aikansa ideologisesta taistelusta, joka näkyi tilatuissa lehdissä. Ei ollut se ja sama lukiko Valittuja Paloja vai Maailma ja me lehteä. Myös vanhat Aku Ankat ovat hauskaa luettavaa, kun niissä aina silloin tällöin näkyy kommunismin/sosialismin vastustaminen. Viimeisin löytö on vuodelta 1970 oleva Pelle Peloton - tarina, joka olisi voinut olla Tony Halmeen käsikirjoittama.

    Rockjutut oli tuttuja Suosikista, mutta diinari vs punkkari - jutut ei koskeneet minua, kun asuin niin pienellä paikkakunnalla ja olin vielä niin nuorikin. Mutta oli minulla sentään 1970 - luvun lopulla satiinitakki. Ja se oli hieno!

    maallikko

    VastaaPoista
  28. Tervehdys joppos 123:lle, Terho Hämeenkorvelle ja maallikolle & kiitos kommenteistanne.

    joppos 123 & Terho. Kiitos matkailuvinkeistä. Itsehän olen noissa hommissa siis laiska ja pysyn Suomessa enkä ole rokkikonserteissakaan jaksanut käydä herran aikaan. Matkailusta sen verran että kirjoituksesta jäi pois yksi kekkoslovakialainen ilmiö eli (länsi)saksalaiset turistit. Niitä oli maassa 1970-luvulla tosi paljon mutta siitä ajasta määrä on käsittääkseni suorastaan romahtanut.

    maallikko: Näinhän oli ja käsittääkseni niitten Aku Ankkojen alkuperäistekstit olivat vielä käännettyjä tiukempia. Muistan yhden jutun Minä Roope Setä-kirjasta jossa joku sissi totesi että ”kas vain, eihän näistä kelloista ole mihinkään” ja alkuperäisteksti oli ”seems like you can´t trust these watches from workers paradise”. Ja julkaistiinhan tuolloin se marxilainen ”kuinka Aku Ankkaa luetaan”-kirja.

    VastaaPoista
  29. Terve,

    Kekkoslovakian ajan viihteestä: maahanmuuttaja Neil Hardwick toi tuohon aikaan tosi hyvän panostuksen viihteen ohjaukseen ja ööö..oletettujen asetelmien kyseenalaistamiseen. Tankki Täyteen oli tietysti legenda. Muistan kumminkin semmoisen omituisen H:n tekemän lyhytelokuvan nimeltä Kielipuoli Potilas. Sen tarina kiertyy suomen kielen käsittämättömyyden ympärille, ja toisaalta tuolloin syvällä väestössä vallinnutta etenkin englannin kielen taidottomuutta - siis englantia osaavan turistin kielipuolisuutta. Filmi oli ilmeisesti suunnattu suomalaiselle yleisölle esittämään päähenkilön näkökulmaa. Päähenkilö on siis ilmeisesti englanninkielinen tyyppi, joka väärinymmärryksen vuoksi joutuu sairaalaan. Suomalaisten puhe ja esim. kylttien tekstit ovat jotain käsittämätöntä, kuitenkin suomea muistuttavaa siansaksaa. Päähenkilö, kun pelkää jo jonkun vaarallisen leikkauksen uhkaa, pakenee sairaalasta. Ja suomalaisten puhuma käsittämättömyys jatkuu, kunnes päähenkilö on joutunut syvälle maaseudulle. Kohtaa 50-60-lukulaisessa maalaismiehen asussa puita hakkaavan umpimustan miehen. Päähenkilö ihmetteli, onko hän joutunut Afrikkaan, mihin musta klapinhakkaaja tokaisi syvällä Savon murteella: "mittee sinä oekeen höpäjät?" Kyseessähän oli tuohon aikaan Reisjärven kunnaneläinlääkärinä toiminut Afriikan poika, josta piirinsä asiakkaat tykkäsivät kovasti.

    Tuolla osuudella haluttiin kai alleviivata sitä, että tuo mystinen suomalaisuus on mielentila, ei etnisyys. Ehkä. Huomion arvoista on kuitenkin, että tuolloin niin etnisyyttä, sukupuolten välisiä suhteita kuin kaikenlaista muutakin oli aivan sopivaa käsitellä reippaan humoristisesti. Nyttemmin valtamediassa esitettävä huumori on säälittävän oikeaoppista, kuohittua. Kekkoslovakiassa tilanne ei näin paha ollut, mutta voin hyvin kuvitella tuon aikaisen tilanteen Tshekkoslovakiassa, Puolassa, Neukkulassa..? Mainitsiko joku jo sananvapauden? Sehän koostuu juuri tämmöisistä asioista. Pelottomuudesta tai pelosta sanoa jotakin, vaikka ihan hölmöäkin.

    Terv. Achtung

    VastaaPoista
  30. Tervehdys, Achting. Joo, muistan tuon pätkän. Se oli hauska. Suomalaiselle. Mutta sitten sitä käsittääkseni levitettiin ulkomaillekin ja siinähän se menetti teränsä aivan täysin. Se pääosaa esittävä heppuhan oli ”Hora Nana”, kiitos oli ”tiksis” ja sairaala ”hospitaaro”. Mystinen suomalaisuus on periaatteessa mielentila ja sen voi saavuttaa vaikka heppu Angolasta. Mutta ne heput ovat harvassa ja vastenmielistä on se ajatus että vuoden suomalaisten rahoilla elänyttä jätkää pitäisi sanoa suomalaiseksi. Mutta niinhän nykyisin vaaditaan.

    VastaaPoista
  31. Näinpähän kyllä. Musta mies (roolihahmo), joka suomalaisen mökin pihalla suomalaisista hommistaan huastaa selevvää savvoo, on todennäköisesti saavuttanut suomalaisen, jopa savolaisen mielentilan. Näyttelijän taustat maalaiseläinlääkärinä tietäen voi sanoa että hän kaiketi varmasti oli.

    Vaan nythän keskuudessamme on väkeä, joilla ei ole sen enempää suomalaista etnisyyttä kuin mielentilaakaan. Saati kielitaitoa. Ei siis mahdu kummankaan tuntemani "suomalaisuus" määritelmän piiriin. Käsittääkseni Hardwick on myöhemmin jossain haastattelussa avautunut kovasti suomalaista "ksenofobiaa" arvostelevassa hengessä. En tiedä, pehmentääkö ikä aivoja, vai oliko kyseessä jokin ammatilliseen konformismiin liittyvä myötäjuoksu.

    Terv. Achtung

    VastaaPoista
  32. Enpäs tiennytkään tuosta "Kuinka Aku Ankkaa luetaan" - kirjasta. Sehän on sitä holhoamista ja varmasti siinä on lasten parasta ajateltu juu. Alkuperäiset tekstit ja kuvatkin on roisimpia kuin tilaajille tulleissa lehdissä. Ainakin aseita näkyy vähemmän ja juodaan simaa tai limonaatia, vaikka hahmo on ilmeisen päissään. Mutta sellaista elämä Tanttalandiassa oli jo vuosikymmeniä sitten. Tosin tilanne on niistä ajoista huonontunut.

    maallikko

    VastaaPoista
  33. Eikös -70 luvulla täällä härmässä ollut jokin uskontoon vinksahtaneiden tättähääräsakki joka yritti saada Aku Ankan julkaisun laittomaksi kun niillä hahmoilla ei ole housuja jalassa? Itse asustelin silloin Ruotsissa ja isoäiti oli tilannut mulle Akun sinne.

    VastaaPoista
  34. Tapaus Tommy Robinson: https://www.youtube.com/watch?v=irhQtamQ6Mo

    Turha luulla etteikö näin voi käydä myös Suomessa (tapaus Janiskin) ja että meidän poliisimme ei suorittaisi lain tai moraalin vastaisia määräyksiä. Jokaisessa yhteiskunnassa jossa on hiljaa tai vauhdilla liu`uttu diktatuuriin ovat kansalaiset eläneet siinä uskossa etteivät meidän poliisimme, eihän meidän maassamme...

    tuhansia ihmisiä osoitti eilen mieltään Tommyn vapauttamisen puolesta Downing streetin edustalla. Läpäisikö uutiskynnyksen? Ei. Kiinnostaako journalisteja tahi amnestyä? Ei.


    -Tvälups-

    VastaaPoista
  35. Nämä Neil Hardwickin kielellisiin eroihin perustuvat sanaleikit ovat tosiaan olleet aivan omaa luokkaansa, kun otetaan huomioon ettei suomi ole hänen äidinkielensä.
    Parhaiten on jäänyt mieleen tv-sarjasta "Reinikainen" nimihenkilön kreikkalainen suosikkiravintola, jossa hän pyytää suomea huonosti osaavalta ravintoloitsijalta daamilleen tarjoilua:

    Ensin hän heristää sormeaan toruen:
    "Hy!"
    Sitten osoittaa WC:n suuntaan:
    "Vessa."
    Sitten osoittaa ruukkukasvia:
    "Puska."
    Lopuksi osoittaa daamiaan:
    "Rouvalle."

    Ravintoloitsija ällistelee hetken:
    "Hy? Vessa? Puska? Rouvalle?"
    Ja sitten oivallus:
    "Hyve sapuska rouvalle!"
    Mitenpä tuon voisi kääntää millekään muulle kielelle?

    Tuo Achtungin mainitsema Hardwickin suomalaista "ksenofobiaa" koskeva asenne tuli kyllä esiin jo Sulo Aittoniemen eduskuntauralla, asianomaisen alettua yhtenä ensimmäisistä tuoda esiin näkyvää ja kuuluvaa maahanmuuttokritiikkiä somali-invaasiota vastaan.
    Hardwick oli jo silloin asian ankara vastustaja, eivätkä asenteet ole noista ajoista muuttuneet, vaikka maahantunkeutumistilanne on pahentunut dramaattisesti.
    Koska Neilin poika lukee ja kommentoi blogia, korjannee hän jos olen väärässä?

    Aku Ankan oikeaoppisessa lukemisessa on ollut matkan varrella kaikenlaista hankalasti poisselitettävää, kuten Brutopia ja ennenkaikkea sen johtaja.
    Mitä tulee Saarioisten einespizzaan eli roiskeläppään, se on oikesti huono pizza mutta hyvää syötävää. Itse tapaan nauttia sitä kylmänä voileivänomaisesti kääntämällä sen kaksinkerroin. Täytevaihtoehdoissakin on valinnan varaa, joten en laita mitään ekstraa väliin.

    VastaaPoista
  36. Tervehdys Achtungille, maallikolle, joppos 123:lle, Taisteluvälineupseerille ja Qroquius Kadille & kiitos kommenteistanne.

    Achtung & Qroquius Kad: Nykyisinhän tiedostavaiston näkemyksen mukaan kansakin on vain sosiaalinen konstruktio jonka määrittelyoikeus on vain tiedostavaistolla. Hardwick käsittääkseni hyppäsi jossain vaiheessa tosiaankin tähän suomalaisuuden mitätöintikelkkaan.

    maallikko: Joo, Aku Ankka on suomalaisena versionaan siitä omituinen että siinä voidaan tulla vissyvedestä humalaan. Mutta ne vanhat sarjat olivat kyllä mainioita.

    joppos 123: Tuo oli käsittääkseni (kirjaimellisesti) uutisankka. Joku lautakunta lopetti joittenkin lehtien tilaamisen kustannussyistä ja asia sitten levisi housuttomana urbaanilegendana aina maailmalle saakka.

    Tvälups: Tapaus Robinson kuvaa aikamme sairautta. Tapaus Janitskin on samanlainen. ”Tänään Tommy, huomenna sinä”.

    VastaaPoista