YMMÄRRYSHARJOITUS NUORESTA POLIITIKOSTA

Jälleen yksi ajast´aika on siis saatu lusittua. Vuoroin ilon, vuoroin ikävän merkeissä. Uuttakin on ehditty elää jo pari päivää. Tuntuu siltä että jokainen vuosi menee entistä nopeammin. Ajankulku on nykyään sellaista että jos kesäkuun alussa haukottelee niin haukoteltuaan huomaakin olevansa jo syyskuussa. Ehkä nuoremmilla ihmisillä aika kulkee vielä hieman hitaammin.

Nyt alkavassa vuodessa on merkittävää tietysti se että kyseessä on vaalivuosi. Sinänsä tulokset voi julistaa jo etukäteen eli Järjestelmäpuolue tulee viemään selvän voiton. Tavallinen suomalainen on edelleenkin kuuliainen hallintoalamainen ja äänestää niin kuin valtamedia vaatii hänen äänestävän vaikkei ehkä tajua miksi. Mutta tottelee kumminkin ja vain sillähän on merkitystä. Ainoilla tällä hetkellä varteenotettavilla kansallismielisillä eli perussuomalaisilla on mahdollisuus maksimissaan viiteentoista pinnaan ja sitäkin voisi pitää erittäin suurena onnistumisena. Toisin sanoen jo tässä vaiheessa voidaan tylysti todeta, että joko sama meininki tai sitten sama meininki vielä pahemmaksi doupattuna jatkuu aivan varmasti vuoteen 2023.

Kun vuoden 2011 vaalit oli pidetty ja se Jytky tullut jätin blogini joksikin aikaa kokonaan telakalle. Tarkoitus oli itse asiassa lopettaa se pysyvästi ja keskittyä jatkossa lukemaan sohvalla Tex Willeriä. Kyseinen päätös johtui, no, suoraan sanoen lapsellisesta uskostani että Jytkyn myötä muissa suurissa puolueissa eli lähinnä demareissa, kepussa ja kokoomuksessa löytyisi tarpeeksi paljon väkeä jotka miettisivät hyvin viisasta kysymystä ”mitä me teemme väärin” ja sitä myötä puolueissa olisi alkanut välienselvittely joka olisi johtanut kyseisten puolueitten toiminnan ainakin osittaiseen järkiintymiseen.

Siinähän sitten kävi niin kuin kävi. Tietysti siinä vaiheessa en vielä tiennyt Soinin petoksen koko suuruutta joka vaikutti Jytkyn vesittymiseen mutta olen siitä pitäen ihmetellyt että eikö noissa muissa suurissa puolueissa todellakaan löydy – varsinkin nuorempaa – väkeä  joka pohjaisi toimintansa utopismin ja opportunismin sijasta realismiin ja suomalaisten etuihin. Olen tainnut ajatella asiaa väärästä lähtökohdasta joten yritän miettiä sitä nuoren, yhteiskunnallisista asioista kiinnostuneen ihmisen näkövinkkelistä.

Sellaisia ihmisiä nimittäin löytyy aivan varmasti. Ajatellaan vaikka Henkilö X:ää joka nuorena ihmisenä vakavasti suunnittelee politiikkaan lähtemistä. Ei sillä oletusasetuksella että hän tekisi itselleen ammattipoliitikon uran ja saisi sen seurauksena sitten aikanaan tarpeeksi huorattuaan hillotolpan joko Suomesta tai Brysselistä. Kyseinen henkilö X on ihan oikeasti kiinnostunut Suomen ja suomalaisten turvallisuudesta ja tulevaisuudesta. Hän haluaisi toimia niitten hyväksi. Ehkä hän haluaisi toimia suorastaan valtiomiehenä.

Mihin hän keskittyisi? Mitä asioita hän näkisi suomalaisille vahingollisina ja vaarallisina?

Varmaankin ensimmäinen asia olisi kyseenalaistamattomaksi itseisarvoksi noussut haittamaahanmuutto joka aiheuttaa suomalaisille jatkuvasti kasvavat ja seuraavienkin sukupolvien ristiksi korkoa kertyvät taloudelliset rasitukset. Puhumattakaan haittamaahanmuuton myötä uudeksi normaaliksi muuttuneesta jatkuvasta arkipäivän terrorista josta vaikenemista ja koko asian mitätöintiä hän ei pysty millään muotoa hyväksymään. Hän tajuaa että ns. asiantuntijoitten selittämä väkivalta tekee kohteelleen aivan yhtä kipeää kuin selittämätönkin. Se ei katoa selittämällä eikä analysoimalla. Hän ymmärtää, että kyseisen tuontiväkivallan tietoinen hankkiminen Suomeen on yksiselitteisesti rikos.

Epäilemättä hän näkisi että EU:n jatkuva federalismikehitys on Suomen tulevaisuudelle vaarallinen. Sillä hän on aikaansa seuraavana nuorena ihmisenä oikein hyvin huomannut että Suomen asema kyseisessä unionissa on täsmälleen yhtä vaikutusvaltainen kuin Taivalkosken kunnan asema Suomessa. Hän tajuaisi että niihin kovasti mainostettuihin päättäviin pöytiin pääseminen ei ole itseisarvo jos oma rooli – ja mahdollisuus – on pelkästään kuunnella mitä niissä pöydissä päätetään ja välittää käskyt niitä kyseenalaistamatta eteenpäin. Niin kuin neuvostotasavalloissa aikanaan ja eurostotasavalloissa nykyisin.

Hän olisi myös hyvin tietoinen siitä, mitä nykyinen uskonnoksi muuttunut ilmastohysteria saa aikaan suomalaisille. Erityisesti sen teollisuudelle – jonka hän ymmärtää tahkoavan Suomelle niitä välttämättömiä ja ilmastohysterian myötä väheneviä verotuloja – sekä myös haja-asutusalueen ihmisille joita hän – vaikka se ei niin poliittisesti muodikasta olekaan – pitää edelleenkin ihmisinä eikä idelogisen pakkosyötön kohteena olevina ympäristörikollisina sekä jossain vaiheessa kaupunkeihin väistämättä pakkosiirrettävänä kulakkiporukkana.

Ehkäpä hän on myös täysin suivaantunut ihmisille pakkosyötettävään feminismiin, sukupuolten olemassaolon kieltämiseen sekä aina vain enemmän vaikutusvallastaan juopuneeseen ja sitä myötä jatkuvasti lisää vaativaan LGBTQTiiTyy-ideologiaan ja hän myös näkee erityisen vastenmielisenä sen, että sitä ideologiaa pitäisi tuputtaa väkisin koululaisille. Tai itse asiassa jo päiväkoti-ikäisille.

Ilman muuta juuri nuo asiat olisivat hänelle tärkeitä. Oikeastaan elintärkeitä. Muusta voitaisiin sitten neuvotella. Politiikkahan on kompromisseja. Sitten hän katsoisi mitä tarjolla on eli nykyisin vallassa olevia järjestelmäpuolueita. Toisin sanoen vihreitä, vasemmistoliittoa, demareita, rkp:tä, kristillisiä, kepua ja kokoomusta.

Ja silloin hän saisi katkerien kirosanojen säestämän ahaa-elämyksen. Ne asiat, jotka ovat hänen mielestään Suomelle ja suomalaisille haitallisia ja vaarallisia ovat taas noille järjestelmäpuolueille juuri se kyseenalaistamaton kivijalka josta ei missään vaiheessa edes neuvotella. Ei nyt eikä tulevaisuudessa. Ne ovat kiveen hakattua kyseenalaistamatonta todellisuutta. Dogmeja. Hän ymmärtäisi oikein hyvin järjestelmäpuolueittenkin tajuavan että ne ovat äärimmäisiä kardinaalimunauksia mutta koska niihin munauksiin ovat syyllisiä nimenomaan järjestelmäpuolueet niin niissä noita munauksia kutsutaan onnistumisen ja unelman sekoitukseksi sekä niitten arvostelua vihapuheeksi ja vaaditaan kansalaisia pitämään edelleenkin päänsä pusikossa.

Hän ymmärtäisi että jokainen noista puolueista on Suomen ja suomalaisten tulevaisuudelle vaarallinen. Osa puhtaan ahneuden, ajatuksettomuuden ja opportunismin vuoksi. Osa puolestaan siksi että niihin puolueisiin on kerääntynyt Suomen kaikkein eniten realismista vieraantunut – ja vielä sairaasta asiantilastaan ylpeä – porukka. Jota yhtä lailla todellisuusharhainen valtamedia tukee.

Hän ymmärtäisi, että mikäli hän suunnittelisi uraa kyseisissä puolueissa niin hänen päällimmäinen velvollisuutensa olisi kuuliaisesti jatkaa sitä kohtalokasta virhettä mitä häntä edeltävät poliitikkosukupolvet ovat tehneet. Ja virheen jatkamisen ohella hänen tulisi suojella virheen tekijöitä siitä, etteivät he joutuisi teoistaan vastuuseen. Tuollaisessa organisaatiossa hän tuntisi itsensä Mafian uomo d'onoreksi joka noudattaisi omertàa viimeiseen saakka. Toimien organisaation, ei ihmisten puolesta.

Siksi hän ymmärtäisi, että järjestelmäpuolueitten kautta hänellä ei olisi mitään mahdollisuutta toimia jos hän haluaisi toimia suomalaisten parhaaksi. Eivätkä ne järjestelmäpuolueet häntä edes hyväksyisi riveihinsä. Järjestelmäpuolueet pitävät huolen siitä ettei sen riveihin hyväksytä ihmisiä joilla on moraalinen selkäranka. Niissä puolueissa ei ole sijaa ajattelulle. Niissä arvostetaan vain hengittäviä sanelukoneita sekä sokeaa uskoa ja tottelevaisuutta.

Saattaisi hän vielä hetken miettiä vaihtoehtona perussuomalaisia. Niitä hän varmaankin äänestäisi ja myös arvostaisi mutta toki hän on tietoinen sekä kyseisen puolueen että puolueen jäsenten jatkuvasta julkisesta demonisoinnista. Hänellä on vielä elämä edessään  eikä hän mitä varmimmin uskaltaisi ottaa riskiä. Julkiseksi ja aktiiviseksi perussuomalaiseksi ryhtyminen sulkee häneltä heti niin monia ovia joihin hän ei ole vielä ehtinyt edes koputtamaan. Se olisi hänen tulevaisuudelleen suuri riski. Harva nuori ihminen uskaltaa sen riskin ottaa. Sillä ihmisen pääelinkeino on syöminen.

Ehkä hän yksinkertaisesti ajattelisi että pitäkää poliittinen tunkkinne ja lähtisi opiskelemaan vaikkapa insinööriksi. Tai lääkäriksi. Tai biologiksi. Tai putkimieheksi. Tai yleensä johonkin joka ei ole missään tekemisissä Suomessa nykyisin härskisti porskuttavan yhteiskunnallisen uusteologian kanssa.

Ainakin hän alkaisi  hahmottaa kuinka totalitarismi toimii. Se muokkaa valtaan päästyään itsensä sellaiseksi ja määrittää toiminnan pelisäännöt omien sääntöjensä mukaan niin ettei sitä pysty muuttamaan eikä korjaamaan. Ellei se romahda aikanaan omaan mahdottomuuteensa niin sen voi hajoittaa vain väkivalloin.

Nuori poliittisen uransa jo ennen sen alkamista lopettanut Henkilö X päättää keskittyä omaan elämäänsä ja unohtaa politiikan. Niin kuin moni hänen kaltaisensa. Mutta varmaankin hän saattaa ymmärtää entistä paremmin minkälaista neuvostoliittolaisten toisinajattelijoitten elämä oli.

Hekin joutuivat odottamaan kymmeniä vuosia kunnes järjestelmä romahti omaan mahdottomuuteensa. Eikä kumpikaan – niin Neuvostoliitto kuin EU – hyväksynyt riveihinsä ajattelevia yksilöitä vaan se kasvatti/kasvattaa uudet johtajat omasta Komsomolistaan.

Ei liene ihme että tolkulliset nuoret jättävät politiikan väliin ja järjestelmäpuolueitten riveihin pyrkii vain nuoria jotka ovat amputoineet itsestään moraalisen selkärangan. Tai joilla sitä ei ollut alun perinkään. Sillä eiväthän järjestelmäpuolueet riveihinsä muita hyväksykään.

Koko kirjoitus tiivistettynä: yhteiskunnallisista asioista kiinnostunut nuori suunnittelee pyrkivänsä siihen liittyvään ammattiin ja huomaa, että kyseisessä ammatissa toinen puoli hänen tulevista kollegoistaan on selkärangattomia opportunistisia sekä ajatuksettomia nilkkejä ja se toinen puoli taas elää korviensa välissä leijuvassa fantasiassa ja vaatii muitakin elämään sen mukaisesti. Nämä kaksi osapuolta nukkuvat saman peiton alla mitä syvimmässä sovussa.

Ymmärrettävää on, ettei nuori ajattelukykyinen ihminen halua koskea moiseen pitkällä tikullakaan vaan etsii elämälleen muita vaihtoehtoja.

Kaksi Järjestelmäpuolueeseen hyväksyttyä nousevaa poliittista tähteä.