VAPPUTARINA TIENPOSKESTA

Huitsinnevadassa, vappuaattona 2019

Vappuaaton aamuna, tuossa aamuyhdeksän korvilla eräs punainen Nissanin pick-up ajeli hissukseen pitkin Huitsinnevadan Örnätjärven teitä. Nissanin komuutissa istuivat kuskin paikalla Lötjösen Eelis ja repsikan paikalla Perskeleen Ykä. Kyseessä ei ollut mikään huviajelu vaan molemmat miehet tutkailivat tienvieruksia tarkkaavaisina etsien jotakin ja sitä jotakin he olivat olleet etsimässä jo aamukuudesta alkaen. Saalista oli jo kertynyt ja nytkin Ykä huomasi tien oikealla puolella etsimänsä sanoen Lötjöselle:

- Pysäytä. Tuolla on taas yksi.

Lötjönen pysäytti Nissanin, Ykä aukaisi oven, kulki hetken aikaa tienpielessä ja palasi sitten autolle mukanaan kaksi pölykapselia. Hän aukaisi Nissanin lavan pressun ja asetti kapselit lavalla olevaan laatikkoon hellävaraisesti ettei pölykapseleitten hienot, ihmissilmälle lähes näkymättömät juuret vahingoittuisi. Sitten hän laittoi pressun kiinni, palasi Nissanin komuuttiin ja totesi Lötjöselle:

- Niitä olikin kaksi. Toinen oli vähän kauempana. Siinä oli sekä pulviscapsula volkswagensis että pulviscapsula chryslersis. Paljonkos meillä niitä on nyt kasassa?

Lötjönen mietti hetken ja totesi sitten:

- Jaa-a… on niitä vissiin kaikkiaan tältäkin päivältä jo se neljäkymmentä. Eiköhän me niillä pärjätä? Lähetäänkös pellolle?

- Joo, kyllä näillä pärjää. Lähetään.

Muitten aktiviteettiensa ja tietysti viha-ajattelun lisäksi Ykä ja Lötjönen olivat pölykapselien pienviljelijöitä. Tämä aika vuodesta oli pölykapseliviljelijöille erittäin kiireellistä aikaa ja toverukset olivatkin olleet viimeiset kolme vuorokautta tien päällä keräten tienvarsilta villeinä kasvavia pölykapseleita jotka olivat kelpo siemenviljaa. Köyhän oli pakko yrittää, sano. Rikkana rokassa kumminkin, sano. Kaikki kotioppäin, sano.

Osa aamun aikana kerätystä saaliista

Toverukset olivat jo muutama vuosi takaperin kuokkineet Perskeleitten tontille muutaman aarin kokoisen pölykapselipellon. He ajoivat Perskeleitten pihaan ja ottivat aamuisen saaliin mukaansa vieden sen pellon laitaan jossa aikaisemmin kerätyt siemenpölykapselit odottivat pressun alla. Villinä poimitut siemenpölykapselit olivat välttämättömiä sillä viljellyt pölykapselit lisääntyivät kovin huonosti. Edessä olisi kova työ, mutta sitä ennen suoritettiin pieniä perinteisiä viljelijän riittejä. Ylva tarjoili miehille pienet viinaryypyt – tietenkin 60-vottista Tsuhnan Kapinaa – jotka heitettiin ykkösellä ääntä kohti ähkäisyn säestyksenä. Sen jälkeen Ykä kävi autotallista kirveen ja iski sen pellonkulmalle multaan hamarapuoli alaspäin. Taikauskoa ehkä mutta jos se kelpasi Koskelan Jussille niin kelpasi se heillekin. Sitten miehet ottivat vielä lätsät päästään ja mutisivat suupielistään hartaina jonkinlaisen maamiehen rukouksen. Kömpelö se ehkä oli mutta tulipa kumminkin suoraan sydämestä.

Nyt ei enää rituaalit eivätkä rukoukset auttaneet vaan oli aika hikoilla. Pelto oli kynnetty jo valmiiksi ja maataloustyö eteni tutun kaavan mukaisesti. Ykä työnsi siemenpölykapseleita vakoon ja Lötjönen lääti lapiolla multaa niitten päälle. Kevyesti, niin että pölykapselin päälle tuli vain muutama sentti. Toisin kuin perunaa, ei pölykapseleita tarvinnut enää myöhemmin kesällä mullittaa. Välillä vaihdettiin osia, sillä istuttajalla kyykkiminen kävi selän päälle. Kumpikin miehistä kun kävi jo pitkällä kuudettakymmentä niin jätkissä jäykkiä olivat enää selkä ja käytös mutta ne sitten olivatkin niin jäykkiä että pitele ja varjele.

Aikanaan urakka saatiin valmiiksi. Vaatteet olivat läpimärät ja hiki kirveli silmiä. Miehet panivat palamaan voimasavuke Bostonit ja Ykä totesi:

- Nyt se on sitten enää korkeemmas kärees.

- Näin on. Sitä kun yhden kapselin pistää peltoon niin tuurillaan se saattaa puskea uusia kymmenenkin. Nyt olis enää tuo lannoituspuoli hoidettavana että pääsee sato kasvamaan.

- Eiköhän hoideta sekin saman tien alta pois? Saunan piisistä nousee jo savu. Ylva on nähnyt että homma on melkein pulkassa ja lämmittää sen meille valmiiksi.

Yrityksen ja erehdyksen kautta toverukset olivat löytäneet sopivimman tavan pölykapselipellon lannoittamiseen. Vettä se ei paljoakaan tarvinnut mutta oli käynyt ilmi että muuten melko vaativa pölykapseli tarvitsi kasvaakseen huomattavasti ravinnerikkaampaa paskaa kuin mitä paikallisilla karjataloustuottajilla oli tarjota. Niinpä Ykä meni pellon toiseen päähän, Lötjönen toiseen ja he kaivoivat taskuistaan vihkoset. Ykällä oli vihreitten puolueohjelma ja Lötjösellä feministisen puoleen vastaava. He alkoivat lukea yhtä aikaa.

- Haavaadeshalluai… hassukssäädääs… sesmellellemkukkuu… jungerruskuravitu… irvita sankaa… raöuyl synkhnata… ´nkpata yin… sesmellellemkukkuu… hynkpata hyin… hassukssäädääs… sesmellellemkukkuu…

Lannoitus kesti noin varttitunnin. Lötjönen löi suuhunsa muutaman Sisu-pastillin poistaakseen puhelannoittamisesta suuhun tulleen pahan maun, tarjosi Ykällekin ja totesi sitten:

- Ja jos ei tuolla paskan määrällä lähde kasvamaan niin jo on perkele.

- Me tehdään tuo sitten Ylvan kanssa joka toinen päivä. Ravinteista ei noille pula tule.

Ylva saapuikin paikalle mukanaan kaksi tölkillistä kylmää Tsuhnan Kostoa:

- Vaikkei tässä torppareita ollakaan niin kova ja kivinen on kumminkin elämän tie ja otsasi hiessä tulee sinun pölykapselisi ansaitseman. Tässäpä olis pari ansaittua tölkillistä nestemäistä leipää ja niitten myötä pientä piristystä köyhän jatkuvaan raatamiseen.

Janoiset miehet nykäisivät kylmät oluet parilla huikalla ja siirtyivät valmiiksi lämmitettyyn saunaan. Nyt saattoi enää odottaa ja aika ajoin puhelannoittaa peltoa. Edellisen vuoden pölykapselisato oli ollut erittäin onnistunut. Teitten varsilta kerätty siemenvilja oli tuottanut kaikkiaan 1.178 pölykapselia jotka olivat menneet kuin kuumille kiville. Ostajat olivat toistuvasti korostaneet että kyllä luomu on sentään luomua. Miksi ostaa bulkkitavaraa kun parempaakin on tarjolla eikä pyydetty hinta todellakaan ollut kohtuuton.

Vuoden 2018 satoa korjattuna ja valmiina myyntiin

Jonkun aikaa myöhemmin Ykä ja Lötjönen saapuivat saunasta pihamaalle, panivat palamaan voimasavuke Bostonit ja sen jälkeen marssivat grillikotaan jonne Ylva oli virittänyt valmiit tulet. Kodassa kuului tuttu 2 x Tsuhnan Kosto-sihahdus, tuplägölgölgöl ja vielä nautinnollinen ähkäisy. Ykä tuumaili tulehen tuijottaessaan:

- Vaan saa nähdä mitenkä pitkään sitä tästäkään hommasta leivänjatketta saa revittyä. Nuo perkeleen utopistit kun haluaa täydellistä polttomoottorikieltoa ja broileriosasto taas ei uskalla vastustaa utopisteja vaikka tietävätkin mitä se saa aikaiseksi. Jos ei ole polttomoottoriautoja niin ei kukaan enää käy ostamassa pölykapseleitakaan. Kun eihän ihmisillä mihinkään Tesloihin ole kumminkaan varaa. Ja kun pölykapseleita ei osteta niin ei niitä kukaan enää viljelekään.

- Jep. Ja muista myös se, mitä se hölmön tölväys saisi aikaan luonnolle. Pölykapselihan on Suomen luonnossa vieraslaji. Kun siemenpölykapselit kerätään viljelijöitten toimesta niin kasvatus tapahtuu kontrolloidusti. Mutta jos ei ole viljelyä niin ei niitä enää kukaan tienposkesta keräile. Siinä saattaa käydä niin kuin aikanaan lupiinille. Se leviää hallitsemattomasti joka paikkaan ja aikanaan meillä saattaa olla tienvierukset pelkkää pölykapselipöpelikköä. Ei ajatella yhtään utopistista nirppanenää pidemmälle, saatana, sanon mä vaan.

- Äl´ enemppä san. Ja virkaspedet vaativat vielä että meidän pitäis maksaa noista muutamista pölykapselieuroista vielä veroakin. Ihan niin kuin palautustölkeistäkin. Kai se valtion on joka ainoa penni revittävä vaikka murrin persiistä että saadaan kulissit pidettyä pystyssä.

No, ei Ykän ja Lötjösen sinänsä kannattanut verottajaa pelätä. Tämä pienimuotoinen bisnes menisi niin kuin ennenkin. Kun sato olisi kypsä ja korjattu ilmoittaisi Huitsinnevadan Paikallisdemokraatti että siellä ja siellä pidetään pienoisbotaniikan harrastepäivät silloin ja silloin. Verokytät eivät paikalle saapuisi sillä he tiesivät oikein hyvin pinnanmaalaisen tavan uittaa epämiellyttäviä ihmisiä pari tuntia kaulaa myöten suossa.

Toverukset kulkivat jälleen pihan poikki uusiin löylyihin. Jo aikaisemmilta vuosilta tuttu lehtokurppa oli palannut jostain talvehtimisalueeltaan ja tehdessään ylilentoa se antoi tutun ja mukavan kurnuttavan aikamerkkinsä. Läheisen lammen rannalla kaulushaikara yhtyi kuoroon lisäten siihen kumean tynnyribassonsa. Sekin oli palaillut kesäisille kotikulmilleen. Pikkutirppiäiset puolestaan pistivät päälle melodiaa minkä ennättivät. Ehkä nuo linnut yhtyivät niin Ykän, Lötjösen kuin yleensäkin pinnanmaalaisten ajatuksiin.

Työ miehen kunnia. Maa meidän on, ei laiskain lurjusten.

Oikein mukavaa ja rauhallista vappua kaikille lukijoille.