KÄSITTÄMÄTTÖMÄN MOTIVAATIOSTA

Eli ymmärrysharjoitus tietyistä vallan kahvassa olevista ihmisistä jotka elävät eri todellisuudessa kuin me tavalliset ihmiset

Niin kuin lukija oikein hyvin tietää on Suomi saanut itselleen kaikkien aikojen utopistisimman hallituksen joka on ottanut päämääräkseen ajaa realismi sille samalle evakkoreissulle jolle lähtee suomalainen teollisuuskin. Ymmärrysharjoitusta voisi käsitellä monestakin näkövinkkelistä mutta keskityn ilmastohysteriaan ja tarjoan kolmen uuden ministerin loihelausumia, omia kommenttejani kyseisistä loihelausumista sekä tiettyjä kysymyksiä.

Nämä kolme henkilöä sopivat ymmärrysharjoitukseen hyvin sillä he kaikki ovat naisia ja nykyisinhän ollaan ajautumassa siihen tilanteeseen että naiseus riittää pätevyydeksi jopa yleisasiantuntija Parantaisen tehtävään sekä lisäksi he edustavat hallituksen kolmea tunnustuksellis-utopistista puoluetta. Ensimmäisenä uusi liikenne- ja viestintäministeri eli demareitten Sanna Marin:

Seuraavalla hallituskaudella tulee laatia aikataulu ja suunnitelma uusien myytävien polttomoottoriautojen kieltämiseksi henkilöliikenteessä ja biopolttoaineisiin siirtymiseksi raskaassa liikenteessä.

Kyseinen Marin kuuluu niihin haaveilijoihin joiden on helppo sanoa mitä. Sen sijaan kysymys miten tuppaa jäämään vähemmälle. Samoin kuin kysymykset millä rahalla, kenen kustantamana ja tietenkin millä sähköllä sillä eihän se ydinvoimakaan tule Marinille kysymykseen. Kysymys miten ei Marinilta ole ehkä täysin unohtunut mutta ratkaisu on neutraalista lauseesta huolimatta aika hyytävä:

Liikenteen päästöjä voidaan pienentää muun muassa toimivalla yhdyskuntasuunnittelulla, joka vähentää liikkumisen tarvetta ja tukee siirtymää yksityisautoilusta joukko- ja kevyeen liikenteeseen sekä investoimalla nopeisiin raideliikenneyhteyksiin.

Alleviivaukset omia. Lukekaapa lause ajatuksella. Mitä muuta tuo tarkoittaa kuin ihmisten siirtämistä kaupunkien kanakoppeihin? Koska siirtäminen ei tapahdu vapaaehtoisesti, niin minkälaisia keinoja kyseinen ministeri suosittelisi käytettäväksi?

Seuraavana vuorossa tuore ympäristö- ja ilmastoministeri Krista Mikkonen vihreistä joka antaa kylmää kyytiä sellutehdashankkeille:

Siinä tulee vastaan se, että meillä ei vain yksinkertaisesti puu riitä, kun meidän täytyy huolehtia niin ilmasto- kuin monimuotoisuustavoitteistakin. Hiilinielujen kasvattaminen on hallituksen ohjelmassa merkittävä tavoite ja Suomi on sitoutunut myös EU:n tavoitteisiin.

Nähtävästi tuosta termistä ”hiilinielu” on tullut vihreille niin tärkeä opinkappale että sen kumartamisen vuoksi heitä ei haittaa vaikka suomalainen elinkeinoelämä kärsii ja ne mahdolliset sellutehtaat tehdään jonnekin muualle. Maihin, joissa ympäristöasioita ei oteta yhtä vakavasti kuin Suomessa. Samalla kun Suomi muutetaan aina enenevässä määrin jonkunlaiseksi hiilinielupuistoksi. Joka tapauksessa ne suomalaiset joitten työpaikat tulevat uppoamaan sinne hiilinieluun tulevat kiittämään kyseistä ministeriä. Ja otetaanpa sitten kolmikon viimeisin, joskaan ei vähäisin eli uusi opetusministeri Li Andersson:

Eihän kerrostalossakaan jokaisella asukkaalla ole omaa hissiä pystysuuntaiseen liikkumiseen, miksi vaakasuuntaiseen liikkumiseen tarvittaisiin jokaiselle oma auto?

Nythän muuten näyttää siltä että itsensä poliittiseksi ruumiiksi muuttaneelle Timo Soinille on tullut manttelinperijä. Soinihan on tunnettu näennäisen näppäristä mutta sisällöttömistä ”soinismeistaan”. Nyt tilalle näyttää tulevan Anderssonin näennäisen näppärät mutta sisällöttömät ”lipsismit”. Mutta jos käydään tuota lipsismiä läpi niin onhan Li ensimmäisessä lauseessaan tietysti oikeassa. Ei kerrostaloon tarvita kuin yksi hissi. Samoin suurkaupungeissa ei tarvita jokaiselle omaa autoa. Ei sellaista ole vaadittukaan joten lipsismi ontuu. Ongelmana on vain se että Li ei näytä ymmärtävän että varsin pieni osa maasta on kattavan joukkoliikenteen piirissä ja noillakin – huomattavan laajoilla – alueilla ihmisten pitäisi jotenkin elää ja käydä töissä. Hissiä he eivät tarvitse mutta auton kylläkin.

Mutta nyt päästään varsinaiseen ymmärrysharjoitukseen.

Ymmärtääkö tuo edellämainittu kolmikko kahta asiaa:

a) Sen, mitä heidän vaatimuksiensa toteutuminen saisi aikaan suomalaiselle elinkeinoelämälle ja elämän edellytyksille yleensäkin?

ja

b) Vaikka he ilmastokiimassaan onnistuisivat vaikka hautaamaan Suomen niin väestöräjähdys – josta he eivät mainitse taas kertaalleen sanaakaan – onnistuu kuittaamaan kyseisen ”saavutuksen” ennen kuin haudalla edes kasvaa ruoho.

Mistä päästään ymmärrysharjoituksessa eteenpäin:

Jos he eivät todellakaan ymmärrä seikkoja a + b, niin voisi olettaa että ministeriöissä on vielä sen verran tolkullisia virkamiehiä että he vääntävät asian kyseiselle kolmikolle rautalangasta. Toisaalta, jos näitä tolkullisia virkamiehiä on, niin he ovat varmasti jo asian selittäneet. Jolloin päästään johtopäätökseen:

Vaikka kolmikko tajuaisi seikat a + b, niin he toimivat silti valitsemallaan linjalla. Riskit tuntien ja seuraamuksista välittämättä. Jolloin päästään puolestaan seuraavaan kysymykseen:

Haluavatko he tarkoituksellisesti tuhota suomalaisten elämän edellytykset?

Jos vastaus on kyllä, niin silloinhan ollaan tekemisissä absoluuttisen pahuuden kanssa. Luulen, että vastaus on kuitenkin ei. Luulen myös, että kyseiset henkilöt kärsivät hyvän ja tiedostavan ihmisen syndroomasta jolle ominaista on se, että heidän täytyy saada tuntea saaneensa jotain aikaiseksi heille niin perin tärkeän asian puolesta. Ja koska ainoa valtio ja kansa mitä he voivat komentaa asiansa nimeen on Suomi ja suomalaiset, niin he pätevät sitten täällä. Seurauksista välittämättä. Sillä hehän voivat aina sanoa toimineensa Suomea suuremman globaalisen hyvän puolesta. Sillä ei ole väliä vaikka sen merkitys olisikin nolla. Jäähän jäljelle kuitenkin se hyvä tunne.

Ainoa, mistä olen ymmärrysharjoituksessani varma on se, että tuo kolmikko ja heidän kaltaisensa määräävät elämästämme seuraavat neljä vuotta.

Ei mikään rauhoittava iltasatuajatus.